perjantai 9. lokakuuta 2015

Sukkapuikko-Liisan seikkailut Taikaluuppimaassa

Olisiko liioiteltua sanoa, että rakastan sukkapuikkoja? Ehkäpä. Mutta tykkään niistä todella paljon. Voisin kuvitella että kuvataiteilijan suhteessa johonkin tiettyyn hyväntuntuiseen siveltimeen on jotain saman tyyppistä. Instrumentti, joka auttaa toteuttamaan taidetta juuri siten, kuin taiteilija itse toivoo. Apuväline joka toimii kuin käden jatke, niin että sen olemassaoloa ei tarvitse oikeastaan edes ajatella.

Kaikesta huolimatta minussa oli herännyt kiinnostus magic looppia kohtaan, koska olen nähnyt niin monien käyttävän sitä ja ylistävän sen ylivertaista erinomaisuutta sukkapuikkoihin verrattuna. Kyseessä on siis tapa neuloa joko yhtä sukkaa tai jopa kahta sukkaa samanaikaisesti yhdellä ja ainoalla pitkäkaapelisella pyöröpuikolla.

Niinpä ilmoittauduin Lentävän Lapasen kurssille "Magin loop ja kaikki sukista". Ohjaajana kurssilla toimi Nuijamaan Kati, joka oli entuudestaan tuttu Tour De Sock-kisan joukkuetoverin ominaisuudessa. Kurssi järjestettiin kahtena peräkkäisenä päivänä, neljä tuntia kumpanakin. Tavoitteeksi itselleni asetin oppia käyttämään magic looppia ja olin ajatellut myös tehdä kurssin aikana sukat. Olin katsonut valmiiksi ohjeen, Tiina Kuun upean Ulrikan. Arvelin, että kurssin jälkeen voisin varmaankin luopua sukkapuikoista kokonaan.


Kuinkas sitten kävikään? Ensimmäisen kurssipäivän jälkeen olin lähinnä turhautunut saatuani neljässä tunnissa aikaiseksi viitisen senttiä kahta vartta, joista oli kaiken lisäksi tulossa aivan liian tiukat sukiksi. Jotenkin tavallisesti letkeä käsialani oli muuttunut luupatessa super-tiukaksi. Neljän tunnin aherruksen tulosta ei tietenkään tehnyt mieli purkaakaan, joten seuraavana päivänä päätin jatkaa työtä lapasina (vaikka se tietysti tuntuikin sukkakurssilla vähän nololta ja jotensakin asiattomalta).

Kun jutun juuresta pääsi kiinni, alkoi työ sujua paljon nopeammin ja toisen päivän lopulla käsineet olivat jo pitkällä. Jatkoin sitkeästi työtä "taikaluupaten", tein luuppaamalla jopa peukalot. Ja koko ajan ärsytti sotkuun menevät langat ja kaapelin kiskominen milloin suuntaan, milloin toiseen. Ei kuitenkaan kulunut montaa päivää että sain valmiiksi kaksi lapasta täsmälleen yhtä aikaa. Siinä piileekin luuppauksen etu, nimittäin kahta sukkaa tai lapasta samalla puikolla luupaten pari etenee täsmälleen samaa tahtia.


Aina ei voi onnistua ja kaikesta ei tarvitse innostua. Niin taisi nyt käydä näitten lapasten sekä luuppauksen suhteen; olen entistä vannoutuneempi sukkapuikkoihminen ja lapasistakin tuli vähän hassut, joskin toki käyttökelpoiset.

Kurssin jälkeinen fiilis oli kuitenkin ennen kaikkea positiivinen. Viikonloppu oli mukava, kuten neulomiselle pyhitetty aika ja yhdessä neulominen yleensäkin ovat. Ja ohjaaja Kati oli aivan huippu, suosittelen ehdottomasti hänen kurssejaan kaikille!

19 kommenttia:

  1. Sukkapuikko paras puikko :) tosi upeat lapaset

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eikös se niin mennyt, että yksi vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia? :D

      Poista
  2. Kaunis malli lapasissa :) Itteekin on kiinnostanu kokeilla joskus tuota luuppaamista, mutta kyllä sitä vaan jotenkin enemmän puikkoihin aina kuiteskin tarrautuu.. Tutut ja turvalliset! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskasti sopii Ulrika-malli myös lapasiin, mutta toki vähän kireät niistä tuli. Pingottamalla vois vielä saada väljyyttä, mutta en taida jaksaa kun tuli jo niin kylmä että otan vaan heti käyttöön sellaisenaan. :)

      Poista
  3. Aavistuksen hymyilyttää ... ihana postaus <3
    En voi olla kannustamatta; harjoitus tekee mestarin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostiko jotenkin tutulta? :D Kyllä mä jo otin seuraavan projektin luupille, tällä kertaa pipon.

      Poista
    2. Kyllä vain! Ekat sukathan piti neuloa itselle kokoa 37, mutta jostain syystä niistä tulikin sukat isännälle kokoa 45. Isäntä kyllä oli tyytyväinen ;-)

      Poista
  4. Kyllä se siitä. Ensimmäisiksi kokeiluiksi ihan hyvät. Todella kiva tuo sininen väri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisusta. :) Tämä sininen on oikeastaan petrooli, kuva ei taida näyttää väriä ihan oikein. Ajattelin että sopii hienosti Exploration station-huivin kanssa, kun siinäkin on petroolia. Joten käyttöön lapaset pääsee kuitenkin tämmöisinä suikeroinakin. :)

      Poista
  5. Hienot lapaset tuli. Samassa veneessä oltiin ;) varsinkin alku oli mulle tosi hankala looppisukissa. Mutta totta, että Kati oli aivan mahtava, tosi kärsivällisesti jaksoi mullekin monta kertaa näyttää alotusta. Mun sukat on valmiina ja varmaankin teen looppaamalla toisetkin. Oli kiva tavata livenä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, oli kiva tavata! :) Nopeasti olet sitten edennyt, kun on jo sukat valmiina, joissa menee vähän kauemmin yleensä kuin lapasissa! Ja tsemppiä seuraavaan pariin!

      Poista
  6. Kyllä sukkapuikot ovat parhaat! Itse kun sain vihdoin tehtyä oman kärjestä aloitettavan sukkaohjeeni, päätin ruveta "tehokkaaksi" ja tehdä aina parin kerrallaan pyöröpuikolla.. Aloitin homman jonkun youtube-videon avustamana. Suht tiukka käsialani aiheutti heti ongelmia, sillä kaapelilta puikko-osalle siirtyminen oli hankalaa. Ahersin jonkin aikaa ja sain aikaiseksi muutaman hassun kerroksen.... Hermo meni, nappasin pyörön veks, purin onnettomat sukanalut ja vaihdoin sukkapuikot käteeni. Muutaman tunnin kudottuani sukkiksilla, oli molempia sukkia tehty 12 cm... Että kyllä pyöröpuikko saa toimia ihan täysin muissa hommissa, kuin minun sukissani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että muitakin vannoutuneita sukkapuikkoihmisiä edelleen on. ;)

      Poista
  7. Olen ikäni kutonut (länsisuomalaisena) sukkapuikoilla ja välillä aina mietin, että opettelisinko tuon loop-tekniikan. Mutta olen aika nopea kuitenkin ja uusi on niin hidasta ja mua aina raivostuttaa nuo sekaisin menevät langat, niin jospa vielä mietin. Hienot lapaset sait aikaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan tämä sitten jokin länsisuomalainen ominaisuus, minunkin sukuni on nimittäin sieltä lähtöisin sekä isän että äidin puolelta. Jospa meillä onkin sukkapuikkorakkaus/luuppikammo geeneissä? ;D

      Poista
  8. Kauniit lapaset niistä tuli joka tapauksessa. Minä uskon, että se tykkääkö enemmän sukkapuikoista vai looppaamisesta on ihan ihmisestä kiinni. Minulle sopii paremmin looppaaminen. Minusta tuntuu aina, että sukkapuikoilla neuloessa ne muut puikot on koko ajan tiellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voi se olla ihmisestä kiinni, tai sitten riippuu mihin on tottunut. Mä oon jo niin kauan tehnyt sukkiksilla, että voi olla vaikea oppia pois piintyneestä tavasta. Aion kuitenkin jatkaa harjoituksia, en nyt ehkä kuitenkaan sukissa. :)

      Poista
  9. Ihan pakko kommentoida vielä tähänkin, oli niin hauskasti kirjoitettu postaus. Kauniit lapaset sait ainakin aikaiseksi! Minäkin neulon sukat mieluiten sukkapuikoilla, looppaaminen sopii kuitenkin joihinkin juttuihin, ihan parasta siinä on se, että saa parin yhdellä kertaa valmiiksi ja samanlaiseksi. (En yhtään ymmärrä, miten joku tykkää loopata yhtä sukkaa kerrallaan, mun mielestä siinä ei ole mitään järkeä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Nyt aloin tekemään pipoa looppaamalla ja tässähän alkaa tuntua olevan vähän järkeä, ainakin pipoa pystyy sovittamaan koko ajan helpommin kuin pipopuikolla tehdessä. ;)

      Poista