keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Hirvimiehen metsäsukat

Novitan uudessa sukkalehdessä on Minna Metsäsen kirjoneulemalli, Metsäretki. En tiedä esittääkö siinä seikkaileva eläin poroa, hirveä vai luppakorvaista koiraa, mutta koska tein sukat isälleni ja isä on hirvimiehiä, niin nimesin sukat hirvisukiksi.

Ohje oli oikein selkeä ja joutuisa tehdä, tosin käsialateknisistä syistä tein sukat huomattavasti vähemmillä silmukoilla kuin ohje suositteli (saman seikan olen usein huomannut Minna Metsäsen ohjeissa - käsialamme eivät selkeästi mene yksiin). Pohjaväri on Gjestalin Maijaa ja vaaleanharmaa kuviolanka Viking Vilmaa.



Kuva on hirveä johtuen siitä, että se on otettu keskellä yötä jouluaattoa edeltävänä yönä. Toisaalta sukan kuva myös esittää hirveä, saisko tästä jonkun aasinsillan, että kuvan kuuluukin olla hirveä? (Eh heh.)

tiistai 29. joulukuuta 2015

Tiikerille uudet tassut

Jotkin tarinat historiassa näemmä toistavat itseään. Pari vuotta sitten tein isommalle veljentytölle leopardilapaset, jotka sitten vuoden päästä olivatkin jääneet pieneksi ja piti tehdä toiset samanlaiset. Pienempi sisko toivoi vuosi sitten samanlaisia lapasia tiikeri-teemalla. Ja kuinkas sitten kävikään: ennen tämän vuoden joulua tyttö ilmoitti, että ne olivat jo jääneet pieneksi ja toiveissa olisi uudet; eläinlapaskierre jatkui.


Tässä postauksessa ei siis ole oikeastaan mitään uutta. Sama seeprakuvion ohje Ohdessaknits -blogista ja tassukuvio niiden alkuperäisten leopardilapasten aikaan piirretyllä mallilla. Jopa silmukkamäärä on sama.


Jotain sentään on muuttunut; tällä kertaa lanka on 7-veljestä ja puikot kokoa 3, kun edelliset oli tehty Nallesta 2,5-koon puikoilla. Kärkikavennusten osio saattaa olla pikkuisen edellisiä lapasia pidempi. Näillä muutoksilla saatiin aikaan sopivan kokoiset 10-vuotiaan lapaset.


Enkä aio vieläkään heittää näitä ohjeita pois, sillä eiköhän jommat kummat lapaset vielä ehdi jäädä pieniksi, jos ei ensi jouluksi niin sitten seuraavaksi...

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Ihanin pipo

Äiti toivoi joululahjaksi pipoa. Semmoista, jota voi käyttää "aina". Eikä sen kummempia kriteerejä. Minusta on vaikeaa tehdä sopivaa pipoa toiselle, mutta kun oma piponi vaikutti äitille sopivan kokoiselta, niin uskalsin lähteä yrittämään käyttämällä omaa päätä mallina.


Ohjeeksi valitsin aivan mielettömän ihanan pipomallin, Eliza Jarvin as the leaves begin to fall. Lankoina on harmaa Handun Minimerino (luultavasti, vyötelappu oli hukkunut) ja syksyn lehtien väreihin liukuvärjätty Zauberball. Noudatin ohjetta täsmälleen, paitsi joustimen osalta, josta tein ohjetta löysemmän. Kuvion ohje on totaalisen upea, en voi edes tarpeeksi hehkuttaa miten ihana se on. Kavennukset ovat osa kuviota ja juuri se tekee tästä mielestäni niin hienon.


Piposta tuli ihan täydellinen; voin jopa sanoa, että se on omasta mielestäni yksi kauneimmista koskaan neulomistani asioista. Harmaa pohja ja liukuvärjätty kuviolanka sopivat malliin upeasti ja pipo istuu päähän juuri sopivasti. Siis sekä minun että äitin. Ja myös tyttäreni, joka toimii kuvissa mannekiinina. Luulenpa, että näitä on tehtävä vielä kaksi lisää!

lauantai 26. joulukuuta 2015

Kettukarkkia uudemman kerran

Olen tehnyt yhdet kettukarkkisukat aiemminkin. Tein ne tammikuussa 2013 ja ne on esitelty blogin ensimmäisessä postauksessa. Ovat siis olleet tykätyt ja runsaassa käytössä jo kolmatta talvea ja edelleenkin ovat ehjät ja muutenkin siistissä kunnossa, tosin nyt alkavat jo jäädä pieniksi. Tuskin olisin kuitenkaan innostunut tekemään toista paria samalla idealla, ellei kettukarkkisukkiin olisi tullut joululahjatoive veljentytöltä.

Päätin mennä sillä, mitä lankavarastosta löytyy ja niinpä keltaisen ja valkoisen 7-veljeksen kaveriksi tuli punainen Janne. Hyvin sopii veljessarjan jatkoksi. :) Selailin lukuisia erilaisia kettusukkien toteutuksia netistä. En kuitenkaan päätynyt matkimaan mitään mallia suoraan vaan tein vielä yhden verson joukon jatkoksi. "Luovan näkemyksen" lisäksi lopputulokseen vaikutti lankojen riittävyys; punaista kun ei ollut juuri enempää kuin mitä näihin sukkiin meni.


Mittailimme 12-vuotiaan kanssa jalkoja ja totesimme, että hänen jalkansa on jo jotakuinkin omani kokoinen. Saatoin siis käyttää omaa jalkaa mittarina, mikä helpotti koon pähkäilyä huomattavasti verrattuna aikaisempiin vuosiin.
Hyvät tuli. :)

Muokkaus. Nimetön komentoija huomautti, että olisi reilua mainita, mistä lähteistä sukkien suunnittelussa on käytetty elementtejä. Linkitän niistä osan nyt siis tähän sen mukaan kuin muistan; olen tehnyt sukat jo joulukuun alkupuolella ja siksi moni katseltu kuva on jo ehtinyt unohtua, joten kiitokset myös kaikille muillekin kettukarkkisukkien kuvia netissä jakaneille yhteisesti. Kuvahaulla löytyy monia hienoja toteutuksia. Siispä: kettukuvion kaava on Novitan sukka- ja lapasmallista. Yleisilmeen osalta katselin mm. näitä Vihreä Lanka -blogin kuvia ja niiden osalta taas on blogipostauksessa kerrottu, että on katsottu mallia Kardemumman talon kettukarkkisukista.

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Pieni neulakirjanen

Tässä tulee vielä viimeinen joulukalenteripaljastus. Olen pitkään katsellut ihaillen Pinterestissä kuvia suloisista huovasta tehdyistä, yksityiskohtaisin koristeluin kirjailluista neulakirjasista. Joulukalenterivaihtoon päätin toteuttaa jonkinlaisen version.


Tästä ei toki tullut niin hieno ja monimutkaisesti koristeltu, kuin jotkin Pinterestin versiot (osa noista on oikeasti ihan uskomattomia!), mutta olen silti tyytyväinen, sillä omilla kirjailutaidoillani tämä on varmastikin paras mahdollinen lopputulos.


Toteutin kaikki muut osat käsin ompelemalla, mutta kansilehden taustakankaaksi laitoin Tigerin liimakangasta, joka sopi mielestäni tarkoitukseen hyvin. Kannen nyörit pamikoin kolmella ohuella säikeellä puuvillalankaa; sitä voi jo hyvällä syyllä kutsua näpertelyksi.


Kun paljon neulon ja virkkaan, niin tämmöinen pieni ompelutyö oli vaihteeksi kivaa tekemistä. Mutta täytyy ehkä uusia silmälasit ennen seuraavaa kertaa!

Joulun jälkeen palataan sitten joululahjapaljastuksin, mutta nyt:
RAUHALLISTA JA IHANAA JOULUNAIKAA KAIKILLE! <3

maanantai 21. joulukuuta 2015

Virkattu kukkaro ja penaali

En nyt sitten tiedä, miten hyvin hedelmät aiheena sopivat jouluun ja joulukalenteriin, mutta lauletaanhan sitä, että jouluna on tullut kesä talven keskelle, joten miksipä ei. Joka tapauksessa virkkailin wiivuskan joulukalenteriin tämmöisiäkin yllätyksiä. Penaali muistuttaa vesimelonia ja kukkaro appelsiinia; Olen aiemmin tehnyt vesimelonikukkaron ja appelsiinipenaalin, jotta pysyypähän elämä vaihtelevana ja yllättävänä. (Heh.) :D


Penaali on virkattu yhdestä isosta lituskaisesta ympyrästä, joka on taitettu keskeltä kahtia ja kukkaro kahdesta vastakkain asetellusta pienestä ympyrästä. Lankana molemmissa puuvillainen Catania.

lauantai 19. joulukuuta 2015

Jouluiset lasinaluset

Lisää joulukalenterivaihtoon tehtyä... tällä kertaa lasinaluset jouluiseen kattaukseen. Ne on virkattu Catania Grandesta ja lumihiutaleet kirjailtu päälle tavallisella Catanialla.




perjantai 18. joulukuuta 2015

Lehdykkä-saksikotelo

Laitan esittelyyn lisää joulukalenterivaihtoon tehtyä. Tein joulukalenterin Sukkia ja suklaata -blogin wiivuskalle ja tämän luukun hän on jo avannut.


Tein huovasta ja liimakankaasta saksikotelon. Kotelon muoto jäljittelee kielon lehtiä.


Aiemmin olen tehnyt huovasta pöllö-saksikoteloita. Tämmöinen kotelo ei liene saksien käyttäjälle välttämättömyys, mutta kyllä se varmaankin auttaa saksien tallella pysymistä. :)

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Schnee

Alkuvuodesta sain Novitalta puolitoista kiloa 7-veljestä silloisen yhteistyökuvion merkeissä. Valitsin ison osan langoista harmaana. 7-veljeksen neljästä eri harmaasta tämä on nimeltään yksinkertaisesti harmaa ja se on minun silmääni näistä harmaan sävyistä kaunein.

Alusta asti ajattelin, että haluan tehdä näistä langoista jonkin ylisuuren neuleen, joko paidan tai villatakin. Selattuani lukuisia eri malleja päädyin Suvi Simolan upeaan Schnee-villatakkiin. Tärkeimpiä kriteereitä mallin valintaan olivat takin kauniin ulkonäön lisäksi se, että malli neulotaan ylhäältä alas ja yhtenä kappaleena. Lisäksi valintaan vaikutti se, että neulojakaveri oli suositellut Suvi Simolan ohjeita selkeyden ja perusteellisuuden perusteella. Schneen neulottuani allekirjoitan suosituksen täysin.


Neuloin takkia noin kuukauden päivät. Englanninkielisessä ohjeessa ei ollut missään kohtaa mitään epäselvyyttä. Hankalin hahmotettava kohta eli napinlävet oli selitetty vaiheittain kuvallisin ohjein.

Täysin virheittä en silti selvinnyt; poimin kuumeisena niskakappaleesta etukappaleiden silmukat työn nurjalta puolelta. Huomasin virheen parin päivän päästä kuumeen laskettua, mutta samalla totesin, ettei virhettä varmaankaan kukaan muu huomaa, joten annoin olla. Olkasaumat vain erottuvat hieman selkeämmin kuin olisivat erottuneet, jos olisin poiminut silmukat oikealta puolelta.


Takki valmistui viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa. Siitä tuli ehkä vielä vähän enemmän ylisuuri kuin olin ajatellut, sillä kastelun ja sileytymisen yhteydessä se venyi enemmän kuin olin arvioinut. En kuitenkaan anna sen häiritä itseäni, vaan olen tyytyväinen siihen, että talven kylmimpinä päivinä alle mahtuu kunnollinen määrä kerroksia.

Alkuviikosta kävin ostamassa napit ja valitsin pitkän pohdinnan jälkeen napit, joiden kuviointi jäljittelee neulepintaa. Ompelin napit kiinni, peilailin hetken - ja totesin, etten ole tyytyväinen. Napinläpien sijoittelu oli väärä. En miettinyt montaakaan minuuttia, kun päädyin purkamaan nappilistan; ei sellaista takkia tule käytettyä, johon ei ole tyytyväinen ja silloinhan koko työ olisi mennyt hukkaan. Eikä se nappilistan uudelleen neulominen lopulta kestänyt kuin yhden illan. Sitten vaan napit uudelleen kiinni ja nappilista sileytymään ja ihana takki oli valmis.


Schnee on saksaa ja tarkoittaa lunta ja olisikin ollut ihana kuvata tämä takki lumista taustaa vasten. Lunta ei vaan ole täällä Etelä-Suomen leveyksillä vielä näkynyt. Mutta kunhan lumi ja pakkaset vihdoin saapuvat, olen täällä lämpöisen takkini kanssa valmiina!

lauantai 12. joulukuuta 2015

Kisukirjanmerkki ja serviettiaskartelua

Joulukalenterivaihdossa tein tietysti itsekin joulukalenterin parilleni, joka on tänä vuonna Sukkia ja suklaata -blogin wiivuska. Unohdin ottaa kuvan valmiista kalenterista, mutta esittelen tässä muutamia joulukalenteriyllätyksiä, joita wiivuska on varmastikin jo avannut omasta vaihtokalenteristaan. :)


Hiljattain olen löytänyt servietti-askartelun ja sen voi huomata näistä joulukalenteriluukuista.

Päällystin servietillä pari sydänrasiaa pikkuyllätyksiä varten sekä muistivihon. Lisäksi tein vihkon seuraksi kisukirjanmerkin samaan tyyliin kuin aiemmin tyttärelle.


Serviettiaskartelu on tosi hauska uusi löytö, sillä hienon lopputuloksen saa aikaan helposti. Käytin näissä serviettilakkaa, mutta kuulin jonkun kertovan, että tavallinen paperiliimakin kävisi.

lauantai 5. joulukuuta 2015

Joulukalenterivaihto-kalenteri

Viime vuoden joulukalenterivaihto oli niin mukava kokemus, että tänä vuonna ei tarvinnut edes miettiä osallistumista; lähdin tämän vuoden vaihtoon mukaan ilman muuta. Sain oman joulukalenterini jo hyvissä ajoin ennen joulukuuta, mutta olin kiltti enkä kurkkinut yhtään ennen joulukuun ensimmäistä päivää. ;)


24 pakettia oli laitettu kangaskassiin, johon on painettu joulukuusen kuvia ja kassi oli vielä sidottu kahvoista kiinni suloisilla sydännaruilla. Kun tämän viikon tiistaina sitten avasin kassin, niin sieltä paljastui niin ihanasti käärittyjä ja koristeltuja pikkupaketteja, että melkein liikutuksen kyyneleet nousi silmiin. Jokainen paketti on hiukan erilainen ja monessa on lisäksi jokin juju, kuten nyt yläkuvasta voi havaita. Esimerkkeinä huovutettu sydän, kilikello ja pieni piparimuotti paketin koristeina. <3


Ensimmäisen päivän luukusta paljastui itsetehty virkattu heijastin. Se on koristanut talvitakkiani siitä saakka, vain valokuvaa varten irrotin sen väliaikaisesti. Seuraavien päivien yllätykset on olleet yhtä ihania. Kiitokset parilleni ihanasta kalenterista! <3