sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Haaste: Jäikö jokin häiritsemään?

Onkohan kenellekään muulle käynyt näin: jokin käsityö valmistuu ja se on periaatteessa tosi kiva, mutta jokin yksityiskohta jää ärsyttämään niin paljon, että koko vaate meinaa jäädä käyttämättä. Ja vaikka ongelma on pieni ja se olisi helppo korjata, niin sitä ei vaan tule tehtyä.

Minulla on ollut tämä ongelma ainakin kolmen vaatteen kohdalla ja nyt voin ilokseni kertoa, että kaksi näistä on korjattu. Vaati noin vuoden harmittelun ja ryhtymisen vaikeuden mutta molemmissa tapauksissa lopulta vain pienen työn, jonka jälkeen kummatkin vaatteet ovat päässeet käyttöön ihan toisella tapaa kuin ennen.

Ensimmäinen korjattu vaate on Shetland Cardi, joka valmistui viime vuonna kevättalvella. Takista tuli kiva ja käytinkin sitä viime kesänä melko paljon, mutta alusta asti ärsytti se, että huivimaisen etulistan päättely jäi vähän lörpöksi. Ja ongelma vaan paheni ajan myötä. Lopulta takki jäi pari kertaa pistämättä päälle, kun lörpöt reunat ärsyttivät. Siinä vaiheessa havahduin, että miksi ihmeessä kerrasta toiseen vaan harmittelen asiaa, kun reunan päättely olisi ihan helppo purkaa ja päätellä uudelleen tiukemmin. Lopulta, noin vuoden kuluttua takin valmistumisesta, tein sen, mikä olisi pitänyt tehdä heti. Uusi päättely teki reunasta napakan ja enää ei ole takki jäänyt käyttämättä, vaan siitä on tullut todellinen luotto-takki. Ero vanhaan on pieni mutta ratkaiseva.


Toinen vaate on viimekesäinen Particular-kesätoppi, joka oli melko paljon käytössä viime kesän siitäkin huolimatta, että alaresorin lörppöys vähän ärsytti jo silloin. Bambusta tehty resori lörpähti kesän mittaan vielä lisää ja kun olin tänä keväänä ottamassa topin uudelleen käyttöön, totesin että resori on jo niin lörppö, ettei se kerta kaikkiaan enää näytä hyvältä. Koska tykkään topista paljon ja halusin saada sen käyttöön kesäksi, niin tässä tapauksessa sain tartuttua toimeen aika pian. Neuloin resorin uusiksi numeroa pienemmillä puikoilla ja nyt se istuu vyötäröltä niin kuin tämmöisen topin kuuluukin istua.


Parin muun neulojan kanssa tuli juttua aiheesta ja joku tunnusti, että tämän tapaisia pikkuvikoja saattaa omastakin kaapista löytyä... Siitäpä tuli mieleen pistää pystyyn haaste: Valmiiden töiden häiritsevät jutut kuntoon.

Haasteen ideana on, että ilmoittaudut mukaan tämän postauksen kommenttiosiossa ja kerrot, mikä työ pitäisi korjata ja miten. Voit myös kysellä vinkkejä korjausprojekteihin, josko minä tai joku muu osaisi auttaa. Ajaksi voisi määritellä vaikkapa kesän yli, eli elokuun loppuun mennessä projektin pitäisi olla valmis. Palkinnoksi saa toisten neulojien tuen/painostuksen oman projektin onnistumiselle ja parhaassa tapauksessa onnistuneen valmiin työn. Osallistujien niin salliessa voin myös esitellä toistenkin onnistuneita korjaustöitä blogissa, jotta saadaan jaettua intoa ja inspiraatiota muillekin. Saatanpa innostua vielä projektin edetessä arpomaankin osallistujien kesken jotakin...

Itse ilmoittaudun haasteeseen mukaan tällä norjalaisneuletakilla, jonka nappilista jäi muuten kelvollisessa takissa liian löperöksi ja siksi takki ei ole päässyt ansaitsemaansa käyttöön kuin muutamia kertoja.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Kirkkaita päiviä

Olen ennenkin ilmoittautunut Heidi Alanderin suunnittelemien huivien faniksi ja neulonutkin niitä useita. Hiljattain Heidiltä ilmestyi taas uusi huiviohje, keväinen Bright Days.


Ohjeen ilmestyessä olin juuri hankkinut uuden kevättakin ja mietin, että sen seuraksi täytyisi tehdä jokin sopiva keväinen huivi. Bright Days löytyi kuin tilauksesta, sillä huomasin siinä samassa, että juuri tällaisen huivin tarvitsen.


Lankaostoksille suuntasin luonnollisesti vakipaikkaani Lentävään Lapaseen. Halusin jotain muuta kuin villaa, että on sitten varmasti keväistä ja keveää. Oranssinpunainen lanka on pääosin puuvillainen Katia Cotton Stretch ja valkoinen Teeteen Bamboo & Co, joka on suurinpiirtein puoliksi bambua ja puuvillaa. Kyllä tästä tulikin ihanan vilpoisa ja pehmoinen, juuri passeli kevättakin kanssa!


Kirkkaina hehkuvat värit ja kirkas auringonpaiste - niistä sen tietää että kevät on tullut. Ihanat kirkkaat päivät!

lauantai 6. toukokuuta 2017

Zoomailua

Sybil R on saksalainen neulesuunnittelija, jolla on todella mielenkiintoinen ja omintakeinen tyyli. Kun ensimmäistä kertaa törmäsin hänen suunnittelutöihinsä Ravelryssa, lumouduin selailemaan niitä pitkäksi aikaa. Käykääpä vaikka katsastamassa näitä hauskoja kämmekäsmalleja, joiden rakenne ei noudata ihan totuttua kaavaa.


Ihan pakko oli päästä kokeilemaan jotain näin erikoista ja hauskan näköistä. Valitsin tehtäväksi Zoom Out -kämmekkäät ja niihin langaksi kirjava-raidallisen Hot Socks Diamondin, joka on ihanaa pehmoista merinovillasekoitetta. Kirjavat ja raidalliset langat eivät sovellu jokaiseen projektiin, mutta tämän tyyppiseen ne ovat omiaan. Kämmekkäiden hieno ja kekseliäs rakenne ei yksivärisestä langasta tehtynä tulisi lainkaan niin hienosti esille.


Ohje oli yksityiskohtainen ja eteni rivi riviltä. Se olikin tarpeen, sillä kämmekkään muoto hahmottui vasta pikkuhiljaa työn edetessä. Ensin en millään meinannut ymmärtää, miten alun lituskasta ympyrästä alkaa muodostumaan käsine. Tarkkoja silmukkamääriä ohjeessa ei annettu, vaan neuvottiin mittaamaan esim. "2/3 ranteen ympärysmitasta". Pari purkuprojektia omat arviointivirheet aiheuttivat. Ohjeen parista pienestä virheestä huolimatta idea selvisi ja kämmekkäistä tuli sellaiset kuin pitikin. Eikä pääteltävänä ollut lopuksi kuin kaksi langanpäätä, sillä käsine neulottiin alusta loppuun lankaa katkaisematta.


Tulen varmasti neulomaan muitakin malleja tältä suunnittelijalta! Jos sinäkin kiinnostuit, niin Sybilistä ja hänen töistään voi lukea lisää hänen blogistaan, Knitting and so on.

maanantai 1. toukokuuta 2017

Kevätpörriäisen vapputervehdys

Saapuihan se kevät viimein, ainakin täksi yhdeksi päiväksi. Eilen aamulla näytti vielä lumiselta, mutta tänään näyttää juuri siltä miltä vappuna kuuluukin. Niinpä oli juuri oikea päivä kuvata tyttären amppari-tunikaa joka valmistui juuri sopivasti vapuksi.


Mustan kimaltelevan langan historia yltää kauas, neljän sukupolven taakse lopullisesta käyttäjästään. Se löytyi vanhempieni varastosta putkiremonttia varten tehtävän siivouksen yhteydessä. Langan nimi on Kultaa & Hopeaa ja se on vyötteen mukaan tarkoitettu koneneulontaan. Vyötteestä selviää myös, että sen on valmistanut Hyvinkääläinen Valvilla, joka netistä kaivetun tiedon perusteella on toiminut vv. 1978-93. Muistelimme, että mummoni on tehnyt samasta langasta itselleen jakun. Lankaa oli jäänyt yli reilusti, joten  mietiskelin, keksisikö sille vielä jonkin hyvän käyttötarkoituksen. 8-vuotias tyttäreni näki siinä heti ampparimekon ainekset yhdistettynä keltaiseen.


Vyötteen perusteella Kultaa & Hopeaa on 100 prosenttista villaa, mutta onhan siinä villan lisäksi tuota kimalletta aika paljon mukana. Neuloessa tuntuma oli aika kova ja karhea ja mietinkin jo, onko koko hommassa mitään järkeä, kun tytär on tosi herkkähipiäinen. Keltaiseksi langaksi kävin ostamassa Lentävästä Lapasesta kerän Austermann Steppiä, joka on ihan perus sukkalanka, mutta sellaiseksi aika pehmoinen.


Ohjeeksi olin katsellut jo joskus aikaisemmin Color Flirtation Dressiä, mutta tähän lankaan se ei soveltunut langan ohuuden vuoksi ja muutenkin tarkemmin luettuna ohje oli kirjoitettu aika monimutkaisesti. Niinpä tein yläosan Tin Can Knitsin Flax Light -perusneulepuseron ohjeella ja alaosan arvioskaupalla Color Flirtation Dressin ulkonäköä tavoitellen.


Kun eilen kastelin mekon, niin kaikki karheus langasta hävisi sille tielleen. Ei ole sanankaan valitusta kuulunut kutittavuudesta tai muustakaan, vaan mekko jäi tiiviisti päälle pihaleikkeihin kuvaussession jälkeenkin.

Viimeinen kuva todistaa sen, mikä on varmaan muutenkin kaikille itsestään selvää; amppari-mekossa kuuluu nauttia amppari-mehujäätä.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Cream Cookies

Otsikosta voisi ehkä luulla, että olen ryhtynyt leipomispuuhiin. Cream Cookies on kuitenkin tämän pehmeänsuloisen kämmekäsmallin nimi. Malli löytyy Garnstudion ilmaisohjeista.


Neuloin kämmekkäät Sandnes Garnin Duosta ja Schachenmayrin Fashion Kid Lightista, joista jälkimmäisen sain lahjaksi maahantuojalta. Tästä uskomattomasta 100 gramman kerästä pehmoista höttölankaa on syntynyt ennen kämmekkäitä jo toppi ja tuubihuivi ja edelleenkin sitä on jäljellä lähes 50 grammaa. Olisi pitänyt alunperinkin tehdä siitä jotain isompaa, mutta en vaan olisi ikinä uskonut miten riittoisa yksi kerä voi olla! Duossa on merinovillaa ja puuvillaa; uskomattoman pehmoinen ja ihana lanka tämäkin. Langat sopivat täydellisesti yhteen!


Cream Cookies ohje on kirjoitettu vähän ohuemmalle langalle, josta syystä jouduin vähän pienentämään silmukkamäärää. Muuten olen suurinpiirtein seurannut ohjetta.


En ole kauhean ahkera kämmekkäitten käyttäjä, koska sormeni useimmiten vaativat ulkona koko käden peittävää käsinemallia ja sisällä en ole opetellut käsineitä käyttämään, vaikka se joskus voisi ollakin hyvinkin tarpeellista. Kämmekkäitä on kuitenkin todella mukava tehdä ja tarjolla on monia kauniita malleja, joten teen niitä sitten lahjakorin täytteeksi - vaikka nämäkin ovat kyllä niin suloisen pehmeät, että tekisi mieli jättää heti omiin käsiin.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Taika-neulepusero


Muutamassa edellisessä postauksessa olen kertonut tavoitteestani saada lisää sport-vahvuisia jämälankoja. Parit sukat on jo tästä lähtökohdasta syntynyt. Vaihteeksi teki kuitenkin mieli tehdä jotain muuta kuin sukkia.


Joskus käsitöiden syntyyn voi vaikuttaa aika sattumanvaraiset seikat, kuten tässä tapauksessa se, että olin joskus pakannut grafiitin harmaan ja kanervikon kirjavan Nalle-langan samaan pussiin. Sen seurauksena joskus kauan aikaa sitten selailemani Novita-lehden kuva nousi mieleeni ja siitä tuli idea käyttää nämä langat neulepaitaan.

 
Muistilokeroihin tallentunut ohje oli helposti jäljitettävissä nettihaun avulla. Tämä kaunis naisten neulepuseron ohje on näköjään ilmestynyt Novitalta syksyn 2014 numerossa. Totesin heti kättelyssä ohjetta silmäillessä, etten ala kyllä helmasta ylöspäin tekemään saumallista paitaa, mutta ohje oli helposti muunnettavissa ylhäältä alas neulottavaksi ja saumattomaksi.


Kaarrokkeen jälkeen aloitin tekemään kirjoneuleraitaa ohjeen mukaan, mutta totesin, ettei raita erotu pohjaväristä juuri lainkaan. Novitan kuva on varmastikin kovin käsitelty tai sitten mallipaidassa on käytetty Taika-lankaa, jonka värjäyserä on huomattavasti vaaleampi kuin tämä mikä minulla oli käytössä. Joka tapauksessa yhdistelmä ei toiminut, joten purin kirjoneuleen ja tein lisäraidan ihan vaan Nalle-Taialla. Yleensä en ole hirveän suuri kirjavien lankojen fani, mutta juuri tästä kanervikosta satun pitämään kovasti ja niinpä tästä tuli oikeastaan juuri kiva ihan näinkin, ilman kirjoneuleraitaa.

Monen sattuman summana siis syntyi aikas kiva peruspaita. Ja kuten varmaan huomaattekin, niin kuvaushetkellä vielä yllätti kevyt keväinen lumisade. :)

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Palloneliöpeiton kuulumisia

Vähään aikaan en ole saanut aikaiseksi muuta valmista kuin yhden testineuleen, mutta sitä en voi esitellä vielä. Sen sijaan olen edistynyt huomattavasti ikuisuusprojektissani eli pienemmän tyttären päiväpeitossa, jonka palasia olen virkannut suunnilleen heinäkuusta 2014 alkaen, jolloin sain valmiiksi vanhemman tyttären päiväpeiton.


Tuon edellisen peiton postauksessa kirjoittelin, että olen tehnyt peittoa pitkän aikaa, mutta kuitenkin vähemmän kuin vuoden. No hah, sehän oli tosi nopea projekti tähän verrattuna!


Tähän peittoon olen käyttänyt sport-vahvuisia lankoja, eli esimerkiksi Novitan Nallea ja Woolia, Gjestalin Maijaa ja Regian Activea. Mukaan mahtuu myös joitain epämääräisempiä vanhempia lankajäännösmyttyjä, mikä onkin tämmöisen projektin ehdoton etu.


Viimeisen parin kuukauden aikana projektia on hidastanut se, että sopivan paksuiset langat on alkaneet huveta. Tai ainakin jämälangat, sillä aloittamattomia keriä en sellaisiksi laske enkä raskisi niitä ihan pelkältään jämäpeittoon laittaa. Niinpä on ollut pakko aloittaa muita projekteja tämän vahvuisista langoista, että tulee lisää jämälankoja. Toistaiseksi en ole kuitenkaan sortunut ostamaan lisää lankaa tämän takia.


Nyt on valmiina reippaasti toista sataa palaa, en ole ihan tarkkaan lähiaikoina laskenut. Jonkin verran on vielä jäljellä, mutta jos heinäkuuhun mennessä saisin tämän valmiiksi, niin peitto valmistuisi kuitenkin alta kolmen vuoden. Sitä nyt kai voi vielä pitää ihan kohtuullisena aikana virkkausprojektille... ainakin näin yritän uskotella tyttärelleni, joka on jo välillä ollut aika tuskastunut tilanteeseen.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Keskikesän sukat

Lisää sukkia Nalle-langasta, suunnittelin edellisen postauksen lopussa. Syynä akuutti jämälankapula tämän vahvuisissa langoissa, että saan taas tilkkupeittoprojektia eteenpäin. Tässä nyt seuraavat sitä lajia.


Malli on Niina Laitisen Midsummer socks. Tein hieman ohjetta lyhyemmät varret, että tulee varmasti kesäiset.

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Jouluista Hehkua kevään korvalla

Miten taas ajauduinkin ihan vuodenaikaan sopimattoman ohjeen pariin? Tällä kertaa siihen on itse asiassa aika hyvä selitys: punainen Nalle-kerä oli pakko ottaa käsittelyyn, koska jämätilkkupeittoon käyttämäni jämälangat alkoivat huveta uhkaavasti. Enhän tietenkään halunnut laittaa kokonaista kerää jämälangoiksi, vaan ensin kerästä piti tehdä jokin varsinainen työ ja sitten vasta voi laittaa loput jämälangoiksi. :)



Novitan uudempi Sukkalehti on odotellut pöydän kulmalla jo tovin ja aina välillä sitä on tullut selailtua. Yksi silmään pistäneistä malleista on Hehku, joka on lehdessäkin toteutettu jouluisesta punaisesta. Tämä kerä on siis ostettu juuri tätä ohjetta ajatellen jo joskus ennen toissa joulua.


Ohjeessa varpaista varteen neulottu sukka oli aloitettu virkkaamalla silmukkaketju, mutta itse toteutin aloituksen tutulla Jydys magic cast on -tekniikalla. Muuten noudatin ohjetta, kunnes ensimmäisen sukan loppupuolella punnitsin kerän ja huomasin harmikseni, ettei yksi kerä riitä molempiin sukkiin, vaikka lehdessä niin luvataan. (Jälkiviisaana mittailin,että tiheys heitti yhdellä silmukalla, joka tässä tapauksessa oli nyt sitten ratkaisevaa.) Eli purin varresta kolmannen vinoruutukuvion ja jatkoin siitä suoraan resoriin. Ihan kivat näistä tuli näinkin, kahdella kuviontoistolla ja vähän lyhyemmällä varrella. Säästän nämä joululahjaksi jollekin minua isompijalkaiselle, sillä tämmöinen joulunpunainen ei juuri tässä kohtaa kevättä nappaa enää yhtään varmaan kenelläkään. 

Lisää Nalle-vahvuisia sukkia on muuten sitten luvassa, sillä tarvitsen edelleen niitä jämälankoja!

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Lisää pientä ja sinivalkoista

Taas yhdet vauvansukat lisää Suomi100 sukkakeräykseen. Nämä olis sitten kai jo huhtikuun sukat, kun yhdet kuukaudessa piti tehdä. Kirjoneuleraidat on jälleen Tiina Kuun suunnittelemasta For the Love of Stranded Knitting -ohjekokoelmasta ja lankana tällä kertaa Novitan Nallea.


Olen lähiviikkoina ahkeroinut virkattujen peittotilkkujen parissa, siksi ei ole oikein mitään valmistunut. Vauvansukat otin välityöksi, kun yläselkä meni virkkaamisesta niin jumiin, että oli pakko välillä neuloa jotain. Näköjään mulla on neuloessa ergonomisempi asento kuin virkatessa.

torstai 9. maaliskuuta 2017

Maaliskuun mini-Suomisukat

Vauvansukkaprojekti satavuotiaan Suomen kunniaksi jatkuu. Kuten aiemmin kerroin, niin olen ajatellut tehdä vastasyntyneiden sukkakeräykseen yhdet sukat kuukautta kohden eli yhteensä 12 paria.


Maaliskuussa jatkan samalla linjalla kuin tammi-helmikuussakin; lankoina on valkoinen Fabel ja sininen Jawoll superwash solids, kuvioihin on otettu mallia Tiina Kuun ohjekokoelmasta, For the Love of Stranded Knitting.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Pöllö-lapaset

Osui taannoin silmään aivan tavattoman suloisten pöllö-lapasten ohje ja pitihän näin söpöt lapaset toki toteuttaa.


Malli on Rebecca Tsain Grey Eyed ja sen saa ladattua Ravelrysta ilmaiseksi. Minun pöllöni eivät kyllä ole harmaasilmäiset vaan silmät kuten pöllötkin ovat ruskeat.


Käytin rannekeosaan yhden ihanan vihreän keränlopun, josta riitti juuri tämän verran. Langan riittävyys määräsi tällä kertaa resorin pituuden. Tämä oli hyvä tapa käyttää pieni määrä lankaa, varmaan tulee muutama muukin keränloppu pääsemään samantapaiseen käyttötarkoitukseen. Ruskea olisi toki riittänyt kuvioväriksi yksinäänkin, mutta olisihan lapasten yleisilme silloin ollut tylsempi.


Mallipiirros itsessään on tosi kaunis. Kämmenselän pöllöt - no, kuka nyt voisi vastustaa pöllöjä. Kiva kun suunnittelija on nähnyt vaivan piirtää pöllöt osaksi ympäristöä köynnösten keskelle. Ja kämmenpuolen köynnökset olisivat nätit jo ihan itsekseenkin.


Pisteeksi iin päälle malliin on suunniteltu vielä yhdet pikkupöllöt, jotka kurkistavat piilosta peukun takaa. Tämmöinen pieni hassu yksityiskohta saa kivan mallin tuntumaan vielä kivemmalta! :)


Langat: vaalea harmaa Hjertegarn Bacic, vihreä Malabigo Sock sekä ruskea Handun Merinosukkis.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Kirahvi-lapaset

Sain joululahjaksi Lumi Karmitsan ihanan kirjan Villit vanttuut & vallattomat villasukat. Kirja on täynnä ohjeita toinen toistaan ihanampiin kirjoneulesukkiin ja -lapasiin. Ihania, hauskoja, leikkisiä, epätavallisia, hupsuja, hassuja sukkia ja lapasia. Ei mikään ihan tavanomainen neulekirja.


Oli vaikea valita mistä aloittaa, kun melkein jokainen kirjan malli houkutteli. Suloiset kirahvit veivät voiton.


Kirahvilapasten malli oli ihana, joten luonnollisesti myös lapasista tuli ihanat. Kirahvin kuva etupuolella on söpö ja myös ihan kämmenpuolen kirahvinnahkakuviointi ja täydellisesti kuvioon istuva peukalo ovat hienot.


Lankoina valkoinen Regia ja sinapinkeltainen Sisu, puikkoina 1,5mm:n metalliset Addit.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Nokkospipo

Koska nokkoslankaa jäi nokkossukkien jälkeen yli, päätin tehdä lopuista jotain pientä... vaikkapa pipon. Löysin Ravelrysta kivan ilmaisen pipo-ohjeen, Kite Beach Hat ja ryhdyin hommiin.


Pipo on kivaa helppoa neulottavaa. Pitsimallikerran oppii nopeasti ulkoa ja sen jälkeen neulominen onkin vain toistoa toiston perään, kunnes alkaa päälaen kavennukset. 


Jämälanka loppui tietenkin kesken loppuvaiheessa ja sitä piti käydä ostamassa lisää. Eli nyt on taas suunnilleen saman suuruinen jämälanka jäljellä kuin alun perinkin. Mä niin nään jo edessäni loputtoman oravanpyörän, kun aloitan tosta loppulangasta tällä kertaa vaikkapa kämmekkäitä...

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Nurjat räsymattosukat

Kun olin päättelemässä edellisiä räsymattosukkiani, pysähdyin pitkäksi aikaa ihastelemaan nurjan puolen kauneutta. Mietin ihan tosissani, että pitäisikö jättääkin nurja puoli oikeaksi. No, siinä vaiheessa oli enää hankala muuttaa suunnitelmaa, kun olin kuljettanut lankoja sukan nurjalla puolella, joka paljasti kyseessä olevan tosiaankin nurja puoli.


Mutta koska lankoja vielä jäi reilusti, niin en tietenkään voinut vastustaa kiusausta. Kauhean pitkävartisiksi sukiksi ei lankaa enää riittänyt, mutta nilkkasukkiin määrä oli juuri sopiva. Niinpä aloitin taas räsymattosukat samalla logiikalla kuin edellisetkin - kaksi riviä vuorotellen kahdella eri raitalangalla, mutta tällä kertaa nurin neuloen. Lankoina edelleen Novitan 7 veljestä Raita väreissä sateenkaari sekä harmaa-fuksia.


Näihinkin sukkiin tuli jälkeenpäin tehty sädekavennuskantapää, nurjana sekin. Ja värit menevät taas ihan tarkoituksellisesti eri tahtiin molemmissa sukissa.

Tuli sukkien valmistuttua mieleen, että kun jotkuthan kuulemma inhoaa nurjan neulomista, niin voisihan tämmöiset tehdä niinkin, että neuloo sukat nurjalta puolelta oikein ja kääntää lopuksi, kunhan muistaa sitten kuljettaa ne vaihtuvat langat siinä päällipuolella.


Näistä tuli omaan silmään tosi hauskat ja pinta muistuttaa paljon enemmän oikeata räsymattoa kuin niissä "oikein" neulotuissa. Saas nähdä, kuinka monta kommenttia tulee, että sukat on nurin päin jalassa. :)

perjantai 10. helmikuuta 2017

Sukkia juhlavuoden vauvoille

Tätä on nyt hehkutettu kaikkialla neulepiireissä: neulotaan talkoilla sinivalkoiset sukat kaikille Suomen 100-vuotis juhlavuotena syntyville vauvoille. Tämähän on ihana idea!


Olin epämääräisen epävarmasti ajatellut, että tähän olisi kiva osallistua, mutta ajatus muuttui konkreettisemmaksi, kun Villasukkavuoden Marjaana kertoi haastaneensa itsensä neulomaan kokonaiset 100 paria villasukkia. Itse en ihan moiseen uskonut kykeneväni, mutta lupasin yrittää yhden parin kuukautta kohden eli 12 paria sinivalkoisia vauvansukkia.


Ensimmäisenä esittelyssä tammi- ja helmikuun sukat. Olen soveltanut näissä Tiina Kuun kirjoneulemalleja, eli ehtaa kotimaista tavaraa myös ohjerintamalla. Tammikuun sukat tein Tiinan ihanalla Echoes from Karelia (Kaikuja Karjalasta) -ohjeella käyttäen siitä kirjoneuleosiot. (Palmikkokin olisi ollut ihana, mutta ei näin pienissä sukissa ollut sille tilaa.)


Helmikuun sukkien kohdalla korkkasin Tiinan uuden kirjoneulekaavio-kirjaston; For the Love of Stranded Knitting. Tuonne Tiina on koonnut sekalaisia kirjoneulekuvioita yhteen tiedostoon ja jaotellut ne silmukkamäärän mukaan. Näissä pikkusukissa on käytetty 5 silmukan pituisia kuviontoistoja.


Näihin pikkusukkiinhan meinaa jäädä koukkuun! Miten mukavaa neuloa jotain niin söpöä, joka vielä valmistuu ihan hujauksessa. Jämälankojakin kuluu, ihan niitä pieniäkin loppuja. Näissä molemmissa pareissa lankana sininen Jawoll Superwash Solids sekä valkoinen Fabel.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Sukat nokkoslangasta

Reilu vuosi sitten olin kutsuvieraana Oulunkylän Lankamaailman blogitapaamisessa, josta sain lahjaksi kassillisen uutuuslankoja testattavaksi. Eniten kiinnostusta heti kättelyssä herätti ihanan pehmoinen nokkoslanka, Onion Nettle Sock. Miten kestikin näin kauan saada neulotuksi siitä jotakin? Mutta nyt ne on valmiit: nokkossukat.


Malli on Caoua Coffeen Longing for Spring, joka löytyy englanninkielisenä ilmaisohjeena Ravelrysta. Sukat neulotaan vapaista varteen tavanomaisella varpaista varteen -sukkien rakenteella. Mallissa tai ohjeessa ei ole mitään vaikeaa tai monimutkaista, mutta siitä huolimatta onnistuin sekoilemaan toisen sukan kanssa niin, että piti purkaa kolme tai neljä kertaa kantapään eri vaiheita. Tuli nyt sitten samalla testattua siis sekin, että nokkoslanka kestää purkamista, mutta muuttuu ärsyttävän halkeilevaksi usean purkukerran jälkeen... lopputuloksesta sitä ei kuitenkaan huomaa.


Muuten ensituntuma nokkoslankaan oli miellyttävä. Lanka on todella ohutta ja liukasta, eli ei ehkä ihan helpoimmasta päästä neulottavaa, mutta toisaalta neuleesta tulee ihanan ylellisen tuntuista ja siinä on upean kaunis kiilto. Ja tuntuu uskomattomalta, miten nokkosesta tehty lanka voikin olla niin pehmeää. Pehmeyden, sileyden ja kiillon takia muistuttaa oikeastaan silkkilankaa. Seuraava projekti nokkoslangasta tuleekin varmasti olemaan jotain muuta kuin sukat. Ihan mielenkiintoista testata miten sukat kestävät käytössä, mutta tämä lanka pääsisi oikeuksiinsa myös puserossa tai huivissa, enemmän silmien tasalla. Enkä usko että kutittaisi ketään.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Suoraan 70-luvulta

Se olen siis minä, joka on suoraan 70-luvulta. Paita sen sijaan on ihan uuden uutukainen, vaikka tosi retrolta sekin näyttää.

Suvi Simola on yksi ihan lemppareimpia neulesuunnittelijoitani ja hänen suunnittelukynästään on lähtöisin tämä villapaitamalli, Ruska. Halusin tehdä jonkun ihan peruspaidan ja Suviltahan niitä paitamalleja löytyy. Jahkailin tosi pitkään parin eri paitamallin välillä, mutta jokin tässä Ruskassa miellytti eniten 70-luvulla syntyneen silmää, mikähän sitten lienee... :D


Paita on Suvin taattuun tapaan suunniteltu ylhäältä alas neulottavaksi ilman saumoja. Helma on A-linjainen, eli vartalon suoralla osuudella tehdään vain lisäyksiä.


Langaksi valitsin Adriafil Genzianan. Tein siitä melko lailla tasan kaksi vuotta sitten ensimmäisen top down -takkini Paulien ja mukavan neuletuntuman lisäksi lanka on osoittautunut hyväksi ja kestäväksi myös käytössä. Harmaa oli itsestään selvä värivalinta pohjaväriksi ja muita värejä lähdin etsimään ruskan väreistä mallin nimen mukaan. Neulekahvila Lentävän Lapasen lauantaiaamuissa on tavallista, että joku jahkailee värivalintojen kanssa ja silloin omistajat ja muut asiakkaat auttavat valitsemaan. Sillä tyylillä päädyin näihin kontrastiväreihin, joista keltainen on itselleni aika epätyypillinen valinta. Olen tyytyväinen ulkopuolisesta rohkaisusta, joka sai astumaan pois omalta mukavuusalueelta, juuri tuo keltainen on nimittäin tosi kiva piriste tässä! :)


Noudatin ohjetta muuten ihan tarkalleen, mutta hihoista tein vielä hieman pidemmät. Tässä mallissa näkee taas hyvin, miten vartalotyyppi vaikuttaa siihen, miltä jokin vaate näyttää päällä. Kun katselee paidan projektikuvia, niin tämä on vähän eri näköinen jokaisen kantajan päällä. Itse olisin ehkä toivonut vähän rennompaa ja vähemmän tyköistuvaa paitaa alaosasta, mutta tämmöinen siitä nyt tuli. Olisihan sitä voinut tietysti tuntea oman päärynänsä ja laittaa vähän enemmän lisäyksiä helmaan. Seuraavassa projektissa muistan sen sitten. Olen kuitenkin paitaan muuten tosi tyytyväinen. (Ja nämä kuvat nähtyäni käytän sen kanssa jatkossa ihonvärisiä rintsikoita tai aluspaitaa.)

lauantai 21. tammikuuta 2017

Hattu Downton Abbey-fanille

Viime syksyn paras tv-sarja oli Downton Abbey. Aikaansa seuraavat ihmiset olivat tietysti katsoneet sarjan jo paljon aikaisemmin, mutta me löysimme sen vanhimman tyttäreni kanssa vasta syksyllä. Katselimme muutamassa kuukaudessa koko kuuden tuotantokauden mittaisen sarjan. Voi miten ihana se mennyt maailma olikaan! Vaikka tietysti rehellisesti on sanottava, että olihan siinä maailmassa paljon sitä vähemmänkin ihanaa puolta kaikkine luokkaeroineen ja kunniasääntöineen - mutta toisaalta; se loisto, ne puvut, se tyyli!


Tytär halusi talveksi Downton Abbey -tyylisen hatun. Toive esitettiin nykyajan tyyliin WhatsApp- viestin muodossa valokuvalla varustettuna ja tietysti ilman ohjetta. Löysin suuntaa antavaksi ohjeeksi Garnstudiolta kesäisen lierihatun ohjeen, jonka oli siis todellakin erittäin suuntaa antava, koska hattu oli kuitenkin lopulta vähän eri tyyppinen ja lankakin oli eri paksuista. Ostin langaksi jotain halvinta mahdollista markettilankaa, koska olin melko epävarma projektin onnistumisesta. Olisko se ollut RedHeart Softia ja käytin sitä kaksinkertaisena.


Hattu eteni vanhalla kunnon virkkaa-purkaa-virkkaa -menetelmällä. Eli silloin aina virkkasin, kun tytär ei ollut paikalla ja sitten taas purkasin, kun hän tuli käymään ja sovitti. Kyllä siitä lopulta ainakin vähän Downton Abbeyn tyyliä muistuttava tuli, tosin en ole varma käyttäisikö tätä Lady Mary vai alakerran palvelustyttö, mutta sitä aikaa kuitenkin. :)