sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Cream Cookies

Otsikosta voisi ehkä luulla, että olen ryhtynyt leipomispuuhiin. Cream Cookies on kuitenkin tämän pehmeänsuloisen kämmekäsmallin nimi. Malli löytyy Garnstudion ilmaisohjeista.


Neuloin kämmekkäät Sandnes Garnin Duosta ja Schachenmayrin Fashion Kid Lightista, joista jälkimmäisen sain lahjaksi maahantuojalta. Tästä uskomattomasta 100 gramman kerästä pehmoista höttölankaa on syntynyt ennen kämmekkäitä jo toppi ja tuubihuivi ja edelleenkin sitä on jäljellä lähes 50 grammaa. Olisi pitänyt alunperinkin tehdä siitä jotain isompaa, mutta en vaan olisi ikinä uskonut miten riittoisa yksi kerä voi olla! Duossa on merinovillaa ja puuvillaa; uskomattoman pehmoinen ja ihana lanka tämäkin. Langat sopivat täydellisesti yhteen!


Cream Cookies ohje on kirjoitettu vähän ohuemmalle langalle, josta syystä jouduin vähän pienentämään silmukkamäärää. Muuten olen suurinpiirtein seurannut ohjetta.


En ole kauhean ahkera kämmekkäitten käyttäjä, koska sormeni useimmiten vaativat ulkona koko käden peittävää käsinemallia ja sisällä en ole opetellut käsineitä käyttämään, vaikka se joskus voisi ollakin hyvinkin tarpeellista. Kämmekkäitä on kuitenkin todella mukava tehdä ja tarjolla on monia kauniita malleja, joten teen niitä sitten lahjakorin täytteeksi - vaikka nämäkin ovat kyllä niin suloisen pehmeät, että tekisi mieli jättää heti omiin käsiin.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Taika-neulepusero


Muutamassa edellisessä postauksessa olen kertonut tavoitteestani saada lisää sport-vahvuisia jämälankoja. Parit sukat on jo tästä lähtökohdasta syntynyt. Vaihteeksi teki kuitenkin mieli tehdä jotain muuta kuin sukkia.


Joskus käsitöiden syntyyn voi vaikuttaa aika sattumanvaraiset seikat, kuten tässä tapauksessa se, että olin joskus pakannut grafiitin harmaan ja kanervikon kirjavan Nalle-langan samaan pussiin. Sen seurauksena joskus kauan aikaa sitten selailemani Novita-lehden kuva nousi mieleeni ja siitä tuli idea käyttää nämä langat neulepaitaan.

 
Muistilokeroihin tallentunut ohje oli helposti jäljitettävissä nettihaun avulla. Tämä kaunis naisten neulepuseron ohje on näköjään ilmestynyt Novitalta syksyn 2014 numerossa. Totesin heti kättelyssä ohjetta silmäillessä, etten ala kyllä helmasta ylöspäin tekemään saumallista paitaa, mutta ohje oli helposti muunnettavissa ylhäältä alas neulottavaksi ja saumattomaksi.


Kaarrokkeen jälkeen aloitin tekemään kirjoneuleraitaa ohjeen mukaan, mutta totesin, ettei raita erotu pohjaväristä juuri lainkaan. Novitan kuva on varmastikin kovin käsitelty tai sitten mallipaidassa on käytetty Taika-lankaa, jonka värjäyserä on huomattavasti vaaleampi kuin tämä mikä minulla oli käytössä. Joka tapauksessa yhdistelmä ei toiminut, joten purin kirjoneuleen ja tein lisäraidan ihan vaan Nalle-Taialla. Yleensä en ole hirveän suuri kirjavien lankojen fani, mutta juuri tästä kanervikosta satun pitämään kovasti ja niinpä tästä tuli oikeastaan juuri kiva ihan näinkin, ilman kirjoneuleraitaa.

Monen sattuman summana siis syntyi aikas kiva peruspaita. Ja kuten varmaan huomaattekin, niin kuvaushetkellä vielä yllätti kevyt keväinen lumisade. :)

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Palloneliöpeiton kuulumisia

Vähään aikaan en ole saanut aikaiseksi muuta valmista kuin yhden testineuleen, mutta sitä en voi esitellä vielä. Sen sijaan olen edistynyt huomattavasti ikuisuusprojektissani eli pienemmän tyttären päiväpeitossa, jonka palasia olen virkannut suunnilleen heinäkuusta 2014 alkaen, jolloin sain valmiiksi vanhemman tyttären päiväpeiton.


Tuon edellisen peiton postauksessa kirjoittelin, että olen tehnyt peittoa pitkän aikaa, mutta kuitenkin vähemmän kuin vuoden. No hah, sehän oli tosi nopea projekti tähän verrattuna!


Tähän peittoon olen käyttänyt sport-vahvuisia lankoja, eli esimerkiksi Novitan Nallea ja Woolia, Gjestalin Maijaa ja Regian Activea. Mukaan mahtuu myös joitain epämääräisempiä vanhempia lankajäännösmyttyjä, mikä onkin tämmöisen projektin ehdoton etu.


Viimeisen parin kuukauden aikana projektia on hidastanut se, että sopivan paksuiset langat on alkaneet huveta. Tai ainakin jämälangat, sillä aloittamattomia keriä en sellaisiksi laske enkä raskisi niitä ihan pelkältään jämäpeittoon laittaa. Niinpä on ollut pakko aloittaa muita projekteja tämän vahvuisista langoista, että tulee lisää jämälankoja. Toistaiseksi en ole kuitenkaan sortunut ostamaan lisää lankaa tämän takia.


Nyt on valmiina reippaasti toista sataa palaa, en ole ihan tarkkaan lähiaikoina laskenut. Jonkin verran on vielä jäljellä, mutta jos heinäkuuhun mennessä saisin tämän valmiiksi, niin peitto valmistuisi kuitenkin alta kolmen vuoden. Sitä nyt kai voi vielä pitää ihan kohtuullisena aikana virkkausprojektille... ainakin näin yritän uskotella tyttärelleni, joka on jo välillä ollut aika tuskastunut tilanteeseen.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Keskikesän sukat

Lisää sukkia Nalle-langasta, suunnittelin edellisen postauksen lopussa. Syynä akuutti jämälankapula tämän vahvuisissa langoissa, että saan taas tilkkupeittoprojektia eteenpäin. Tässä nyt seuraavat sitä lajia.


Malli on Niina Laitisen Midsummer socks. Tein hieman ohjetta lyhyemmät varret, että tulee varmasti kesäiset.

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Jouluista Hehkua kevään korvalla

Miten taas ajauduinkin ihan vuodenaikaan sopimattoman ohjeen pariin? Tällä kertaa siihen on itse asiassa aika hyvä selitys: punainen Nalle-kerä oli pakko ottaa käsittelyyn, koska jämätilkkupeittoon käyttämäni jämälangat alkoivat huveta uhkaavasti. Enhän tietenkään halunnut laittaa kokonaista kerää jämälangoiksi, vaan ensin kerästä piti tehdä jokin varsinainen työ ja sitten vasta voi laittaa loput jämälangoiksi. :)



Novitan uudempi Sukkalehti on odotellut pöydän kulmalla jo tovin ja aina välillä sitä on tullut selailtua. Yksi silmään pistäneistä malleista on Hehku, joka on lehdessäkin toteutettu jouluisesta punaisesta. Tämä kerä on siis ostettu juuri tätä ohjetta ajatellen jo joskus ennen toissa joulua.


Ohjeessa varpaista varteen neulottu sukka oli aloitettu virkkaamalla silmukkaketju, mutta itse toteutin aloituksen tutulla Jydys magic cast on -tekniikalla. Muuten noudatin ohjetta, kunnes ensimmäisen sukan loppupuolella punnitsin kerän ja huomasin harmikseni, ettei yksi kerä riitä molempiin sukkiin, vaikka lehdessä niin luvataan. (Jälkiviisaana mittailin,että tiheys heitti yhdellä silmukalla, joka tässä tapauksessa oli nyt sitten ratkaisevaa.) Eli purin varresta kolmannen vinoruutukuvion ja jatkoin siitä suoraan resoriin. Ihan kivat näistä tuli näinkin, kahdella kuviontoistolla ja vähän lyhyemmällä varrella. Säästän nämä joululahjaksi jollekin minua isompijalkaiselle, sillä tämmöinen joulunpunainen ei juuri tässä kohtaa kevättä nappaa enää yhtään varmaan kenelläkään. 

Lisää Nalle-vahvuisia sukkia on muuten sitten luvassa, sillä tarvitsen edelleen niitä jämälankoja!

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Lisää pientä ja sinivalkoista

Taas yhdet vauvansukat lisää Suomi100 sukkakeräykseen. Nämä olis sitten kai jo huhtikuun sukat, kun yhdet kuukaudessa piti tehdä. Kirjoneuleraidat on jälleen Tiina Kuun suunnittelemasta For the Love of Stranded Knitting -ohjekokoelmasta ja lankana tällä kertaa Novitan Nallea.


Olen lähiviikkoina ahkeroinut virkattujen peittotilkkujen parissa, siksi ei ole oikein mitään valmistunut. Vauvansukat otin välityöksi, kun yläselkä meni virkkaamisesta niin jumiin, että oli pakko välillä neuloa jotain. Näköjään mulla on neuloessa ergonomisempi asento kuin virkatessa.

torstai 9. maaliskuuta 2017

Maaliskuun mini-Suomisukat

Vauvansukkaprojekti satavuotiaan Suomen kunniaksi jatkuu. Kuten aiemmin kerroin, niin olen ajatellut tehdä vastasyntyneiden sukkakeräykseen yhdet sukat kuukautta kohden eli yhteensä 12 paria.


Maaliskuussa jatkan samalla linjalla kuin tammi-helmikuussakin; lankoina on valkoinen Fabel ja sininen Jawoll superwash solids, kuvioihin on otettu mallia Tiina Kuun ohjekokoelmasta, For the Love of Stranded Knitting.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Pöllö-lapaset

Osui taannoin silmään aivan tavattoman suloisten pöllö-lapasten ohje ja pitihän näin söpöt lapaset toki toteuttaa.


Malli on Rebecca Tsain Grey Eyed ja sen saa ladattua Ravelrysta ilmaiseksi. Minun pöllöni eivät kyllä ole harmaasilmäiset vaan silmät kuten pöllötkin ovat ruskeat.


Käytin rannekeosaan yhden ihanan vihreän keränlopun, josta riitti juuri tämän verran. Langan riittävyys määräsi tällä kertaa resorin pituuden. Tämä oli hyvä tapa käyttää pieni määrä lankaa, varmaan tulee muutama muukin keränloppu pääsemään samantapaiseen käyttötarkoitukseen. Ruskea olisi toki riittänyt kuvioväriksi yksinäänkin, mutta olisihan lapasten yleisilme silloin ollut tylsempi.


Mallipiirros itsessään on tosi kaunis. Kämmenselän pöllöt - no, kuka nyt voisi vastustaa pöllöjä. Kiva kun suunnittelija on nähnyt vaivan piirtää pöllöt osaksi ympäristöä köynnösten keskelle. Ja kämmenpuolen köynnökset olisivat nätit jo ihan itsekseenkin.


Pisteeksi iin päälle malliin on suunniteltu vielä yhdet pikkupöllöt, jotka kurkistavat piilosta peukun takaa. Tämmöinen pieni hassu yksityiskohta saa kivan mallin tuntumaan vielä kivemmalta! :)


Langat: vaalea harmaa Hjertegarn Bacic, vihreä Malabigo Sock sekä ruskea Handun Merinosukkis.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Kirahvi-lapaset

Sain joululahjaksi Lumi Karmitsan ihanan kirjan Villit vanttuut & vallattomat villasukat. Kirja on täynnä ohjeita toinen toistaan ihanampiin kirjoneulesukkiin ja -lapasiin. Ihania, hauskoja, leikkisiä, epätavallisia, hupsuja, hassuja sukkia ja lapasia. Ei mikään ihan tavanomainen neulekirja.


Oli vaikea valita mistä aloittaa, kun melkein jokainen kirjan malli houkutteli. Suloiset kirahvit veivät voiton.


Kirahvilapasten malli oli ihana, joten luonnollisesti myös lapasista tuli ihanat. Kirahvin kuva etupuolella on söpö ja myös ihan kämmenpuolen kirahvinnahkakuviointi ja täydellisesti kuvioon istuva peukalo ovat hienot.


Lankoina valkoinen Regia ja sinapinkeltainen Sisu, puikkoina 1,5mm:n metalliset Addit.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Nokkospipo

Koska nokkoslankaa jäi nokkossukkien jälkeen yli, päätin tehdä lopuista jotain pientä... vaikkapa pipon. Löysin Ravelrysta kivan ilmaisen pipo-ohjeen, Kite Beach Hat ja ryhdyin hommiin.


Pipo on kivaa helppoa neulottavaa. Pitsimallikerran oppii nopeasti ulkoa ja sen jälkeen neulominen onkin vain toistoa toiston perään, kunnes alkaa päälaen kavennukset. 


Jämälanka loppui tietenkin kesken loppuvaiheessa ja sitä piti käydä ostamassa lisää. Eli nyt on taas suunnilleen saman suuruinen jämälanka jäljellä kuin alun perinkin. Mä niin nään jo edessäni loputtoman oravanpyörän, kun aloitan tosta loppulangasta tällä kertaa vaikkapa kämmekkäitä...

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Nurjat räsymattosukat

Kun olin päättelemässä edellisiä räsymattosukkiani, pysähdyin pitkäksi aikaa ihastelemaan nurjan puolen kauneutta. Mietin ihan tosissani, että pitäisikö jättääkin nurja puoli oikeaksi. No, siinä vaiheessa oli enää hankala muuttaa suunnitelmaa, kun olin kuljettanut lankoja sukan nurjalla puolella, joka paljasti kyseessä olevan tosiaankin nurja puoli.


Mutta koska lankoja vielä jäi reilusti, niin en tietenkään voinut vastustaa kiusausta. Kauhean pitkävartisiksi sukiksi ei lankaa enää riittänyt, mutta nilkkasukkiin määrä oli juuri sopiva. Niinpä aloitin taas räsymattosukat samalla logiikalla kuin edellisetkin - kaksi riviä vuorotellen kahdella eri raitalangalla, mutta tällä kertaa nurin neuloen. Lankoina edelleen Novitan 7 veljestä Raita väreissä sateenkaari sekä harmaa-fuksia.


Näihinkin sukkiin tuli jälkeenpäin tehty sädekavennuskantapää, nurjana sekin. Ja värit menevät taas ihan tarkoituksellisesti eri tahtiin molemmissa sukissa.

Tuli sukkien valmistuttua mieleen, että kun jotkuthan kuulemma inhoaa nurjan neulomista, niin voisihan tämmöiset tehdä niinkin, että neuloo sukat nurjalta puolelta oikein ja kääntää lopuksi, kunhan muistaa sitten kuljettaa ne vaihtuvat langat siinä päällipuolella.


Näistä tuli omaan silmään tosi hauskat ja pinta muistuttaa paljon enemmän oikeata räsymattoa kuin niissä "oikein" neulotuissa. Saas nähdä, kuinka monta kommenttia tulee, että sukat on nurin päin jalassa. :)

perjantai 10. helmikuuta 2017

Sukkia juhlavuoden vauvoille

Tätä on nyt hehkutettu kaikkialla neulepiireissä: neulotaan talkoilla sinivalkoiset sukat kaikille Suomen 100-vuotis juhlavuotena syntyville vauvoille. Tämähän on ihana idea!


Olin epämääräisen epävarmasti ajatellut, että tähän olisi kiva osallistua, mutta ajatus muuttui konkreettisemmaksi, kun Villasukkavuoden Marjaana kertoi haastaneensa itsensä neulomaan kokonaiset 100 paria villasukkia. Itse en ihan moiseen uskonut kykeneväni, mutta lupasin yrittää yhden parin kuukautta kohden eli 12 paria sinivalkoisia vauvansukkia.


Ensimmäisenä esittelyssä tammi- ja helmikuun sukat. Olen soveltanut näissä Tiina Kuun kirjoneulemalleja, eli ehtaa kotimaista tavaraa myös ohjerintamalla. Tammikuun sukat tein Tiinan ihanalla Echoes from Karelia (Kaikuja Karjalasta) -ohjeella käyttäen siitä kirjoneuleosiot. (Palmikkokin olisi ollut ihana, mutta ei näin pienissä sukissa ollut sille tilaa.)


Helmikuun sukkien kohdalla korkkasin Tiinan uuden kirjoneulekaavio-kirjaston; For the Love of Stranded Knitting. Tuonne Tiina on koonnut sekalaisia kirjoneulekuvioita yhteen tiedostoon ja jaotellut ne silmukkamäärän mukaan. Näissä pikkusukissa on käytetty 5 silmukan pituisia kuviontoistoja.


Näihin pikkusukkiinhan meinaa jäädä koukkuun! Miten mukavaa neuloa jotain niin söpöä, joka vielä valmistuu ihan hujauksessa. Jämälankojakin kuluu, ihan niitä pieniäkin loppuja. Näissä molemmissa pareissa lankana sininen Jawoll Superwash Solids sekä valkoinen Fabel.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Sukat nokkoslangasta

Reilu vuosi sitten olin kutsuvieraana Oulunkylän Lankamaailman blogitapaamisessa, josta sain lahjaksi kassillisen uutuuslankoja testattavaksi. Eniten kiinnostusta heti kättelyssä herätti ihanan pehmoinen nokkoslanka, Onion Nettle Sock. Miten kestikin näin kauan saada neulotuksi siitä jotakin? Mutta nyt ne on valmiit: nokkossukat.


Malli on Caoua Coffeen Longing for Spring, joka löytyy englanninkielisenä ilmaisohjeena Ravelrysta. Sukat neulotaan vapaista varteen tavanomaisella varpaista varteen -sukkien rakenteella. Mallissa tai ohjeessa ei ole mitään vaikeaa tai monimutkaista, mutta siitä huolimatta onnistuin sekoilemaan toisen sukan kanssa niin, että piti purkaa kolme tai neljä kertaa kantapään eri vaiheita. Tuli nyt sitten samalla testattua siis sekin, että nokkoslanka kestää purkamista, mutta muuttuu ärsyttävän halkeilevaksi usean purkukerran jälkeen... lopputuloksesta sitä ei kuitenkaan huomaa.


Muuten ensituntuma nokkoslankaan oli miellyttävä. Lanka on todella ohutta ja liukasta, eli ei ehkä ihan helpoimmasta päästä neulottavaa, mutta toisaalta neuleesta tulee ihanan ylellisen tuntuista ja siinä on upean kaunis kiilto. Ja tuntuu uskomattomalta, miten nokkosesta tehty lanka voikin olla niin pehmeää. Pehmeyden, sileyden ja kiillon takia muistuttaa oikeastaan silkkilankaa. Seuraava projekti nokkoslangasta tuleekin varmasti olemaan jotain muuta kuin sukat. Ihan mielenkiintoista testata miten sukat kestävät käytössä, mutta tämä lanka pääsisi oikeuksiinsa myös puserossa tai huivissa, enemmän silmien tasalla. Enkä usko että kutittaisi ketään.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Suoraan 70-luvulta

Se olen siis minä, joka on suoraan 70-luvulta. Paita sen sijaan on ihan uuden uutukainen, vaikka tosi retrolta sekin näyttää.

Suvi Simola on yksi ihan lemppareimpia neulesuunnittelijoitani ja hänen suunnittelukynästään on lähtöisin tämä villapaitamalli, Ruska. Halusin tehdä jonkun ihan peruspaidan ja Suviltahan niitä paitamalleja löytyy. Jahkailin tosi pitkään parin eri paitamallin välillä, mutta jokin tässä Ruskassa miellytti eniten 70-luvulla syntyneen silmää, mikähän sitten lienee... :D


Paita on Suvin taattuun tapaan suunniteltu ylhäältä alas neulottavaksi ilman saumoja. Helma on A-linjainen, eli vartalon suoralla osuudella tehdään vain lisäyksiä.


Langaksi valitsin Adriafil Genzianan. Tein siitä melko lailla tasan kaksi vuotta sitten ensimmäisen top down -takkini Paulien ja mukavan neuletuntuman lisäksi lanka on osoittautunut hyväksi ja kestäväksi myös käytössä. Harmaa oli itsestään selvä värivalinta pohjaväriksi ja muita värejä lähdin etsimään ruskan väreistä mallin nimen mukaan. Neulekahvila Lentävän Lapasen lauantaiaamuissa on tavallista, että joku jahkailee värivalintojen kanssa ja silloin omistajat ja muut asiakkaat auttavat valitsemaan. Sillä tyylillä päädyin näihin kontrastiväreihin, joista keltainen on itselleni aika epätyypillinen valinta. Olen tyytyväinen ulkopuolisesta rohkaisusta, joka sai astumaan pois omalta mukavuusalueelta, juuri tuo keltainen on nimittäin tosi kiva piriste tässä! :)


Noudatin ohjetta muuten ihan tarkalleen, mutta hihoista tein vielä hieman pidemmät. Tässä mallissa näkee taas hyvin, miten vartalotyyppi vaikuttaa siihen, miltä jokin vaate näyttää päällä. Kun katselee paidan projektikuvia, niin tämä on vähän eri näköinen jokaisen kantajan päällä. Itse olisin ehkä toivonut vähän rennompaa ja vähemmän tyköistuvaa paitaa alaosasta, mutta tämmöinen siitä nyt tuli. Olisihan sitä voinut tietysti tuntea oman päärynänsä ja laittaa vähän enemmän lisäyksiä helmaan. Seuraavassa projektissa muistan sen sitten. Olen kuitenkin paitaan muuten tosi tyytyväinen. (Ja nämä kuvat nähtyäni käytän sen kanssa jatkossa ihonvärisiä rintsikoita tai aluspaitaa.)

lauantai 21. tammikuuta 2017

Hattu Downton Abbey-fanille

Viime syksyn paras tv-sarja oli Downton Abbey. Aikaansa seuraavat ihmiset olivat tietysti katsoneet sarjan jo paljon aikaisemmin, mutta me löysimme sen vanhimman tyttäreni kanssa vasta syksyllä. Katselimme muutamassa kuukaudessa koko kuuden tuotantokauden mittaisen sarjan. Voi miten ihana se mennyt maailma olikaan! Vaikka tietysti rehellisesti on sanottava, että olihan siinä maailmassa paljon sitä vähemmänkin ihanaa puolta kaikkine luokkaeroineen ja kunniasääntöineen - mutta toisaalta; se loisto, ne puvut, se tyyli!


Tytär halusi talveksi Downton Abbey -tyylisen hatun. Toive esitettiin nykyajan tyyliin WhatsApp- viestin muodossa valokuvalla varustettuna ja tietysti ilman ohjetta. Löysin suuntaa antavaksi ohjeeksi Garnstudiolta kesäisen lierihatun ohjeen, jonka oli siis todellakin erittäin suuntaa antava, koska hattu oli kuitenkin lopulta vähän eri tyyppinen ja lankakin oli eri paksuista. Ostin langaksi jotain halvinta mahdollista markettilankaa, koska olin melko epävarma projektin onnistumisesta. Olisko se ollut RedHeart Softia ja käytin sitä kaksinkertaisena.


Hattu eteni vanhalla kunnon virkkaa-purkaa-virkkaa -menetelmällä. Eli silloin aina virkkasin, kun tytär ei ollut paikalla ja sitten taas purkasin, kun hän tuli käymään ja sovitti. Kyllä siitä lopulta ainakin vähän Downton Abbeyn tyyliä muistuttava tuli, tosin en ole varma käyttäisikö tätä Lady Mary vai alakerran palvelustyttö, mutta sitä aikaa kuitenkin. :)

tiistai 17. tammikuuta 2017

Iiiik, muurahaisia!

Nuorin tyttäreni on todella eläinrakas tapaus. Hänen mielestään jauhomatojakaan ei saa tappaa, koska ne ovat niin söpöjä. Eikä puhettakaan, että mitään eläviä olentoja tarvitsisi pelätä. Siksipä ei ollut yllättävää, että hän toivoi itselleen muurahais-villasukkia, jollaisten kuvan oli sattunut näkemään jossain.


Ravelryn kautta löytyi Karin Aidan Formication -sukkien ohje. (Formikaatio on lääketieteellinen termi, jolla tarkoitetaan tunnetta, kuin muurahainen tai muu hyönteinen kävelisi iholla tai sen alla.) Ihon värisestä langasta tehtynä sukat näyttävät vähän siltä, kuin muurahaisia kävelisi pitkin jalkoja. En löytänyt ihonväristä lankaa sopivan paksuisena ja kun kotoa sattui löytymään sopivan väristä Jussi-lankaa, niin päätin vähän soveltaa ohjetta.


Paksumpi sukkalanka aiheutti sen, että jouduin jättämään aika monta muurahaista ohjeen mallista pois ja oikeastaan piirtämään koko kuvion uudelleen, toki käyttäen alkuperäistä ohjetta mallina. Muurahaisista tuli myös paljon isompia kuin alkuperäisessä mallissa, mutta oikeastaan vaan hyvä etteivät ole ihan niin aidon näköisiä.


Käytin näiden sukkien isoihin yksivärisiin alueisiin ensimmäistä kertaa Tiina Kuulta oppimaani kirjoneuletekniikkaa, jossa neuleen takapuolelle jäävää lankaa ei lainkaan sidota etupuolella olevan langan kanssa kiertämällä langat toistensa ympäri, vaan kontrastivärin lanka neulotaan aina ajoittain nurin edellisen kerroksen kontrastiväriseen lankaan niin, että se muodostaa ikään kuin verkon neuleen nurjalle puolelle. Vaikea selittää, enkä minäkään sitä mistään lukemastani ohjeesta tajunnut ennen kuin Tiina kädestä pitäen sen näytti. Mutta kovasti siistimpää jälkeä näistä yksivärisistä osuuksista tuli kuin sillä perinteisemmällä tavalla. (Varsinkin toiseen sukkaan; ensimmäinen kun oli vielä vähän harjoittelukappale. Mutta onneksi hienoinen epäsiisteys näkyy vain sukan nurjalla puolella.)


Yksi muurahaisista jatkui kantalapun puolelle. Tein sen ihan tavallisena kirjoneuleena, vaikka kirjoneuleen tekeminen nurjalla puolella onkin ärsyttävää. En kuitenkaan jaksanut puolikasta muurahaista varten aloittaa mitään monimutkaisempaa.

Sukista tuli sopivat, lämpimät ja mieluisat, vähän ehkä jännittävätkin, eli ihan jees projekti. :)

lauantai 14. tammikuuta 2017

Räsymattosukat

Facebookissa on monia erilaisia käsityö-aiheisia ryhmiä, joissa ihmiset esittelevät omia käsitöitään. Kuulun niistä aika moneen, sillä toisten käsitöitä kiva ihailla ja joskus saada niistä inspiraatiota omiinkin juttuihin. Yksi suosikkiryhmistäni on Novitan villasukkaryhmä, Voihan Villasukka. Ryhmässä tuntuu aina välillä nousevan jokin "villitys", eli kaikki haluavat yhtäkkiä neuloa juuri jotain tiettyä sukkamallia. Tällaiset räsymattosukat olivat ryhmässä kuuminta muotia joskus pari kesää sitten ja minäkin ihastuin niihin, mutta jotenkin aika kului ja villitys ehti mennä ohi.


Olin silloin pari kesää sitten ehtinyt jo ostaa langatkin valmiiksi näihin sukkiin, joten olihan ne nyt lopulta toteutettava. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kuten sanonta kuuluu. Räsymattosukkien idea on se, että otetaan kahta erilaista raitalankaa ja raidoitetaan niillä vuorotellen niin, että syntyy ihan uusi ja erilainen raidoitus. Minulla oli käytössä 7 Veljestä Raitaa väreissä sateenkaari (822) ja fuksia-harmaa (807). Päätin samoin tein tehdä polvisukat; tykkään näistä räsymatto-väreistä niin paljon että niitä saa olla vähän enemmänkin kerrallaan.


Kantapäiksi tein jälkeenpäin lisätyt sädekavennuskantapäät. Ohje oli Novitan vanhasta Sukkalehdestä vuodelta 2012. En olekaan tällaisia kantapäitä tehnyt ennen. Niistä tuli ihan mukavat ja nätit. Näihin räsymattoihin sopii mielestäni hauskasti se, että värit kulkevat eri tahtiin molemmissa sukissa ja myös kantapäissä.


Raidoitin molemmilla langoilla aina kaksi kerrosta kerrallaan. Langanvaihtokohta jäi takasaumaan, joka sukan takana vähän erottuukin. (Kuvaushetkellä saumat taitaa olla vähän kierossa, pitääpä jatkossa katsoa peilistä että tulevat suoraan.) Nämä sukat jäi heti kuvauksen jälkeen jalkaan ja näistä taisi tulla minulle tämän talven suosikkisukat. Ihana väri-ilotulitus. :)

torstai 5. tammikuuta 2017

Kerttu-sukat

Maailma ulkona on valkoinen ja pakkanen paukkaa, joten en oikein tiedä miten vuoden ensimmäisenä käsityönä tulikin tehtyä keväisen vihreät sukat. Mutta tulipahan kuitenkin. Mallina on kaunis ja perinteinen Kerttu. Kertut on mukavaa, helpohkoa neulottavaa. Sellainen koukuttava malli, joka valmistuu nopeasti.


Nyt kun aurinko paistaa ja ulkona on valoa ensimmäistä kertaa koko talvena, niin siellä on sitten niin kylmää, ettei tarkene ajatellakaan menevänsä ulos kuvaamaan. Niinpä vaan nostin jalat kohti ikkunaa - ei tullut kuvaan kaunista talvimaisemaa, mutta tuli sentään vähän valoa.

Lanka on herneenvihreää 7 veljestä ja puikot olivat 3,5mm:n bambupuikot.

maanantai 2. tammikuuta 2017

Joulun taikaa

Vielä viimeinen joululahjapäivitys. Paksut lapaset valmistuivat Novitan Isoveli -langasta. Mallina Dropsin ilmaisohje Christmas Magic.


Mulla nää  paksut langat on tupanneet herkästi jäämään lankavarastoon marinoitumaan, mutta joulun alla sain käytettyä niitä aika kivasti joululahjoihin. Näiden lapasten lisäksi Isoveljestä valmistuivat Olive Love- sekä Uppsala Slippers tossut.