sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Brassica-pipo

Tytär sanoi tarvitsevansa pipon. Sinapinkeltaisen. Koska edellinen, ostoversio, oli jäänyt junaan tai johonkin.


Valkkasimme Lentävästä Lapasesta sopivan kerän, paksua villa-alpakkasekoitetta Katia Perua. Yhden kerän luvattiin riittävän aikuisen pipoon. Mallia mietittiin tietysti myös yhdessä. Mitkään ehdottamani palmikkoihanuudet eivät tyttärelle kelvanneet, vaan hän halusi ihan vaan peruspipon taittoreunalla. Brassica osui lähimmäs toivottua, tosin siinä ei ole taittoreunaa ja malli oli myös liian pitkä, mutta kuitenkin tarpeeksi lähellä että on helppo soveltaa.


Ensimmäiset kunnon pakkaset tällä viikolla muistuttivat pöydän kulmalla odottavasta kerästä. Paksu lanka ja paksut puikot eivät ole mikään kovin tyypillinen valinta minulle, mutta täytyy myöntää, että olihan se nyt mukavaa saada kokonainen pipo valmiiksi muutamassa tunnissa. Lankaa jäi kerästä yli noin metri, eipä tule jämälankaongelmaa.


Toivottavasti tämä pipo nyt ei unohdu vähään aikaan mihinkään, että lämmittää päätä vielä lopputalvestakin.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Keväällä kerran

Nyt se alkoi, nimittäin toivottu ja odotettu Sukka-Finlandia! Tai itse kilpailu ei alkanut ihan vielä, mutta lämmittelymalli tunnelmaan pääsemiseksi julkaistiin eilen. Kyseessähän on Tour De Sockin suomalainen ja suomenkielinen vastine, jossa kerätään rahaa hyväntekeväisyyteen, Suomen punaiselle ristille.



Tour de Sockin tapaan tässä kisataan nopeudesta, mutta myös luovuudelle on oma sarjansa. Kisata voi yksilönä tai joukkueessa tai molempia. Kilpaa voi lähteä neulomaan tosissaan tai leikkimielellä. Erilaisten ja eri tekijöiden suunnittelemien ohjeiden kautta halutaan tarjota mahdollisuus kehittyä ja oppia uusia tekniikoita.


Kisan pienellä hyväntekeväisyyteen menevällä osallistumismaksulla saa lämmittelyohjeen ja kuusi varsinaista kisaohjetta. Lämmittelymallissa ei vielä kisata nopeudesta, mutta se pitää olla neulottuna jotta voi sijoittua lopullisessa kisassa.



Idea Sukka-Finlandiaan lähti Tour De Sockista; muistan että jo monena vuotena on ilmoille lentänyt heittoja, että tämmöinen samanlainen kisa pitäisi järjestää suomeksikin. Tourilta kun ovat harmillisesti jääneet pois monet, joita vieraskieliset neuleohjeet ovat kammoksuttaneet. Nytpä sattuivat siihen heittoon tarttumaan tyypit, jotka tekevät eivätkä meinaa! Tapahtuman taustapuurtajina ovat neulekahvila Lentävän Lapasen Taina ja Tarja sekä joukko suomalaisia upeita suunnittelijoita sekä lanka- ja käsityöyrittäjiä. Tapahtuma on kokonaisuudessaan toteutettu vapaaehtoisvoimin ja sivusta seuranneena voin sanoa, että työtä on riittänyt aivan hullun lailla, joten hatunnosto sanon minä!



Itse olen antanut oman vaatimattoman työpanokseni testineulomalla kisaohjeita ja yrittämällä panostaa sukkakuviin enemmän kuin yleensä. Ja mikäs oli näin kauniita sukkia kuvatessa kauniin maamme syksyisessä luonnossa, vaikka sukkamallin nimi onkin Keväällä kerran. Mallin on suunnitellut Lumi Karmitsa, suunnittelijajoukon kuopus, josta takuulla kuullaan vielä paljon.




Lankoina kahden suomalaisen sponsorin langat, luonnonvaalea Tukuwool Sock sekä sininen Handun Paksukkis.


Ensimmäinen varsinainen ohje julkaistaan itsenäisyyspäivänä ja kilpailu päättyy ystävänpäivänä.




maanantai 9. lokakuuta 2017

Poikittain neulottu villapaita

Inspiraatio syntyi alunperin Prymiltä blogiyhteistyönä kokeiluun saamistani langoista, ihanasta höttö-langasta Schachenmayr Fashion Kid Lightista sekä Merino Extrafine Lacesta. Niille ohjetta etsiessäni löysin Dropsin Sweet Rose -villapaidan ja olen siitä asti sen tekemistä aina välillä miettinyt; on tehnyt mieli kokeilla, miten villapaidan saa neulottua poikittain yhtenä kappaleena. Ihan vaan koska on hauska kokeilla jotain erilaista ja myös koska tykkään tekotavan synnyttämästä pystyraidasta.

Dropsin ohje vähän arvelutti ja siksi tekeminen siirtyikin. Ohjeen leveysmitat eivät mielestäni oikein vastanneet sellaista jättivillapaitaa, joka kuvan perusteella oli tarkoitus tehdä. Lopulta tein omat laskelmat leveyden suhteen vanhan hyvän kokoisen jättivilliksen perusteella ja lähdin neulomaan.


Ohje oli mitoitusta lukuun ottamatta ihan hyvä, tosin asiat oli Dropsin ohjeiden yleiseen tapaan melko monimutkaisesti ja vaikeaselkoisesti selitetty, mutta ei mitään sellaista mitä ei normaalilla päättelykyvyllä olisi ymmärtänyt. Ensin tehtiin toinen hiha poikittain, sitten luotiin lisää silmukoita vartalo-osaa varten ja tehtiin sitä hetken aikaa yhtenä kappaleena. Sitten pääteltiin kaula-aukkoa varten muutama silmukka ja neulottiin hetken aikaa etu- ja takakappaletta erikseen, kunnes kaula-aukon jälkeen puolet taas yhdistettiin ja neulottiin vartalo-osa valmiiksi. Sen valmistuttua pääteltiin sama määrä silmukoita kerroksen molemmissa päissä, kuin oli ensimmäisen hihan jälkeen luotu ja lopuksi tehtiin vielä toinen hiha.


Koska neule oli pyöröpuikolla poikittain, leveys oli kyllä hyvin mitattavissa työn edetessä, mutta mitään käsitystä sen pituudesta ei koko aikana ollut. Niinpä tajusin vasta koko kappaleen valmistuttua, että kappaleen pituus oli ehkä 40cm liian pitkä. Aiotusta paidastani oli tullut polviin saakka ylettyvä mekko, joka pystyraitoineen olisi parhaiten sopinut esiintymisasuksi joulukuvaelman paimenelle. Ei ihan mun tyyliä (eikä kenenkään tuntemani myöskään).


Koska yläosa lepakkohihoineen oli kuitenkin aika hauska niin päätin, etten luovu vielä toivosta. Päätin että on tullut aika kokeilla "steekkausta", eli neuleen leikkaamista. Muutamassa minuutissa etsin netistä ohjeen ja tein päätöksen. Hups vaan ja neule oli leikattu poikki helmasta. Neulomissuunnasta johtuen neule ei lähtenyt purkautumaan, mutta jotenkin reuna piti tietysti huolitella. Virkkasin reunaan piilosilmukoiden rivin, poimin silmukat resoria varten ja neuloin helmaresorit eteen ja taakse. Lopuksi ompelin virkatun reunan kiinni neuleen taakse. Neuleen läpikuultavuudesta johtuen taitetut reunat näkyvät vähän läpi eikä reunasta siksi tullut ihan niin siisti kuin olisin toivonut. Parempi tämä nyt kuitenkin on kuin mekkona ja lisäksi ihanista langoista johtuen huippupehmoinen ja mukava, joten ihan tyytyväinen olen lopputulokseen.