sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Virkattu pallerokisu

Virkattujen lelujen innostuksessani löysin tällaisenkin kisu-ohjeen. Sarah Sloyerin suunnittelema Dumpling Kitty houkutteli, koska se näytti söpöltä ja tosi helpolta.


Ohje ei suoraan sanottuna ollut niin helppo kuin olin kuvitellut. En jaksanut pähkäillä monimutkaista kerroksen vaihtumisohjetta keskellä selkää (siis kerros olisi vaihtunut keskellä selän raitaa), vaan sovelsin ohjetta ja tein omalla tavallani, eli vaihdoin kerrosta vasta raidan jälkeen. Jätin myös hassut etutassut tekemättä, koska tämä on mielestäni söpömpi näin.


Ihan kiva kisu tästä tuli. Sillä aikaa kun sillä ei leiki, sen voi vaikka laittaa istumaan ikkunalaudalle ja katselemaan ulos maailman menoa.

perjantai 12. lokakuuta 2018

Mökin verhoprojekti, osa II

Kesällä esittelin ensimmäisen osan verhoprojektistamme mökin aittarakennukseen. Silloin syntyi yhteistyönä äitini kanssa verhot aittarakennuksen pikkuikkunaan.


Jatkoimme projektia tekemällä verhot oven ja ovenpielen pitkiin ikkunoihin. Virkkasimme ja yhdistelimme niihin samoja japanilaisia kukkia kuin pikkuikkunankin verhoihin. Lopuksi molemmat verhot tärkättiin.


Oli aika haasteellista keksiä, miten verhot kiinnitettäisiin paikoilleen ja sitä asiaa sulatellessa kesä ehti vaihtua syksyksi. Lopulta ovenpielen verho kiinnitettiin vain yläreunasta sitomalla se puiseen ripaan, joka naulattiin ikkunanpuitteeseen. Oven verho oli pakko kiinnittää myös alareunasta, joten se viritettiin metallirenkaitten väliin ja yläreunasta vielä tuettiin parilla naulalla.


Ollaan tosi tyytyväisiä lopputulokseen!

lauantai 6. lokakuuta 2018

Kärpässienilapaset

Jo monta vuotta sitten näin Pujoliivi-blogissa söpöt sienilapaset ja ihastuin niihin. Päätin jo silloin, että nuo on jossain vaiheessa tehtävä, mutta jotenkin se on siirtynyt (vuosia). Tänä syksynä on meidän ulkoilureiteille osunut paljon kärpässieniä ja myrkyllisyydestään huolimatta ne on niin söpöjä että inspiraatio kärpässienilapasia kohtaan iski uudelleen.


Ohje löytyy liettualaisesta Mezgimo Zona -blogista, josta en tosiaankaan ymmärrä muuten sanaakaan, mutta kaavapiirros ja kuvat puhuvat puolestaan.


Kirjoneule on sitä kaikkein mieluisinta ja rennointa neulomista mulle ja niinpä nämäkin syntyi ihan muutamassa päivässä. Tykkäsin näiden tekemisestä ja tykkään lopputuloksesta. Kuvaa varten yritin etsiä vielä jonkun sienen, mutta kärpässienikausi on ilmeisesti jo vähän ohi, joten vain yksi haalistunut ja levähtänyt sekä yksi osittain syöty sieni enää löytyi.


Muutenkin olen tehnyt kirjoneuletta paljon viime aikoina. Blogin vakituinen lukija ihmetteli, kun postausten tahti on nykyään niin harva, joten ajattelin että ehkä selitys on paikallaan. Olen mukana parissa tulevassa neulekirjaprojektissa testineulojana, joten en voi näitä neulomiani ihanuuksia vielä esitellä. Töitä syntyy kuitenkin koko ajan ja niiden esittelyn aika tulee myöhemmin, joten en ole neulomisen tahtia vähentänyt vaikka blogissa tapahtuukin juuri nyt vähemmän.

Kirjoneulesaralla tapahtuu pian muutakin. Suunnitteilla on kirjoneulekurssi Lentävässä Lapasessa, jossa olen ohjaajana. Se onkin mulle melko uutta, sillä vaikka kirjoneuletta on tullut tehtyä paljon, niin sen opettamisesta on vain vähän kokemusta. Ilmoittautumaan pääsee piakkoin, kirjoitan aiheesta vielä lisää lähempänä.

perjantai 5. lokakuuta 2018

Mustekalojen parvi

Innostuin virkkaamaan pieniä mustekaloja myyjäisiä varten. Ohje löytyy EssHaych-blogista. Muutin ohjetta hieman siten, että virkkasin lonkeron aloittavan ketjusilmukkaketjun jokaiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa kolmen puolipylvään sijaan. Tykkään lonkeroista enemmän näin, etteivät ole ihan niin korkkiruuvin kiharat.

Yleensä en jaksa tehdä samalla ohjeella montaa työtä, mutta tämä mustekala oli niin helppo ja nopeatekoinen, että tein niitä kokonaista neljä kappaletta ennen kuin kyllästyin.


Eikä siinä kaikki, sillä houkuttelin äitinikin mukaan talkoisiin. Lopputuloksena yhteensä seitsemän pikku mustekalaa. Aika hauskoja, varsinkin tälleen kaikki yhdessä.


tiistai 2. lokakuuta 2018

Virkattu pikkukisu

Virkkasin myyjäisiä varten myös pienen kisun. (Valmistaudun koulun joulumyyjäisiin ajoissa, koska joulun alla on varmasti paljon muutakin tehtävää.) Mallina Ravelrysta löytyvä ilmaisohje Cube Kitty Cat. Tämä on oikeastaan kaikessa yksinkertaisuudessaan vain virkattu pallo, jolle on tehty jalat, korvat ja häntä. Mutta ihan söpö. :)


sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Totoro ja paranneltu Pikachu

Pienten virkattujen pehmolelujen ohjeita selaillessani törmäsin tällaiseenkin: virkattuun Totoroon. Neulottuna versiona minulla tästä jo onkin kokemusta viime talvelta, kun neuloin veljentytöille Totoro-lapaset.


Olin jo noitten lapasten jäljiltä ihastunut tähän sympaattiseen japanilaiseen anime-elokuvan hahmoon, joten totta kai halusin myös virkata sen. Ohje löytyy 53 stitches -blogista klikkaamalla linkkiä kuvien alapuolella.


Sitten täytyy vielä palata edelliseen japanilaishahmoon, Pikachuun. Tuon Pikachu-postauksen yhteydessä sain palautteen, että hahmolta puuttuu jotakin olennaista, nimittäin pyöreät punaiset posket! Täytyy tunnustaa oma tollouteni, sillä en ollenkaan tajunnut asian tärkeyttä ja vakavuutta, mutta toki halusin korjata virheeni.


Nyt on Pikachulla punaiset posket. Toivottavasti kaikki meni nyt oikein molemmilla hahmoilla. Itse ainakin tykkään näistä söpöistä kaveruksista. :)

perjantai 28. syyskuuta 2018

Pieni raidallinen kilppari

Amigurumien virkkausprojekti joulumyyjäisiä varten jatkuu.


Tämä pikkuinen kilppari on varsinainen söpöliini. Ohje löytyy Kristieskids -blogista, löydät sen skrollaamalla ihan sivun alalaitaan.


sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Pikachu

Aloitin valmistautumisen koulun joulumyyjäisiin; asia muistui näin hyvissä ajoin mieleen, kun niistä taannoin vanhempainillassa oli puhetta. Olen parina vuonna ollut siellä myymässä ja huomannut, että paljon lapsiasiakkaitakin kiertelee pöytiä katselemassa. Ja heitäpä eivät kuivakakut ja saaristolaisleivät kiinnosta, vaan esim. viime vuonna lapseni luokkakaverin mummon tekemät pehmohiiret herättivät mielenkiintoa.


Niinpä päätin tänä vuonna tehdä sen verran amigurumeja (= pieniä virkattuja leluja) kuin ennen joulunaikaa ennätän. Ja tässä nyt valmiina ensimmäinen, Pokemon-sarjasta tuttu pieni Pikachu. Ohje Pikachuun täällä.


En nyt huomannut ottaa kuvaa selkäpuolelta, mutta selässä on poikkiraidat ja häntä on salaman muotoinen kuten kuuluukin. (Jälkeenpäin mietin, että ei kai tuohon nyt voinut imeytyä mitään myrkkyä kärpässienestä kuvauksen aikana, mutta eipä varmaan, kun sieni oli kuiva ja laskin lelun siihen vain hetkeksi.)

Joulupuuhat on nyt siis virallisesti korkattu. Oletteko muut jo aloittaneet jouluvalmistelut? Ja kertokaa ihmeessä, millaisia joulumyyjäisvinkkejä teillä on!

torstai 20. syyskuuta 2018

Oceana

Muutama kuukausi sitten ilmestyi odotettu kirjauutuus. Pelkistetyn elegantista tyylistään tunnettu huivisuunnittelija Janina Kallio julkaisi ensimmäisen kirjansa, Lumoavat neulehuivit by Woolenberry.


Kuten kirjan esittelyssäkin todetaan, niin kirja kerää yksiin kansiin 15 ohjetta, jotka on aiemmin julkaistu vain englanniksi. Kirja on siis vastaus niille neulojille, jotka vierastavat englanninkielisiä ohjeita. Itselleni kirjan huivimallit olivat entuudestaan tuttuja ja osan olin jo aiemmin ostanutkin englanninkelisinä versioina.

Lumoavat neulehuivit on kaunis kokonaisuus, jota selailee mielikseen kerta toisensa jälkeen. Se houkuttelee tarttumaan puikkoihin; Janinan taattu elegantti tyyli ei petä nytkään. Pienenä miinuksena se, että jotenkin jäin odottamaan jotakin uuttakin mallia.


Kun saa kauniin neulekirjan käsiinsä, niin jotainhan sieltä tekee mieli neuloa. Valitsin ohuen ja keveän Aavan, joka on ilmestynyt myös englanninkielisellä nimellä Oceana. Langaksi valitsin vaaleanharmaan Dropsin Lacen, joka on hennon ohutta alpakan ja silkin sekoitusta.

Halusin huivista nimenomaan hartioita peittävän, shaalimaisen, eikä kaulahuivia, joten loin yhden mallikerran verran enemmän silmukoita kuin ohjeessa. Kuvioiden toistoja huiviin tuli puolestaan pari vähemmän, joten huivini on hieman leveämpi ja lyhyempi kuin alkuperäinen malli.


Tämmöisessä ohuessa ja isossa huivissa on toki aikamoisen iso työ ja tylsältäkin sen tikuttelu välillä tuntui, mutta lopputulos on palkitseva. Harmaa oli hyvä valinta klassikkoneuleeseen, sillä tämä tulee sopimaan moneen menoon ja asukokonaisuuteen. Kannatti jaksaa!

perjantai 31. elokuuta 2018

Kirjava kirjoneulepusero

Kun taannoin neuloin neljänkymmenen värin sukkia, niin samalla jouduin kasvotusten sen tosiasian kanssa, että noita paksuja sukkalankoja on aikojen saatossa kertynyt melkoinen määrä. Nykyään tulee enemmän neulottua sukkia ohuemmista sukkalangoista, joten ajattelin, että täytyy keksiä näille paksummille jotain muutakin käyttöä kuin sukkia.


Tuumin, että kirjoneulepaitaan uppoaa mukavasti erivärisiä lankoja. Ohjeeksi valitsin Dropsin mallin Magic Mountain. Mietin tekeväni ohjeen kuvan mukaisen ison ja löysän paidan.


Jokin meni alussa pieleen, luultavasti valitsin väärän puikkokoon. Tai väärän ohjekoon. Joka tapauksessa huomasin kaarrokkeen jälkeen, että paidasta on tulossa tyköistuva malli ylisuuren sijaan. Koska en jaksanut purkaa ja koska tyköistuvatkin villapaidat ovat välillä ihan tarpeellisia, niin päätin jatkaa paitaa aloitetulla silmukkamäärällä ja samoilla puikoilla.


Tämä oli mukava ja melko nopea projekti, vaikkakin helle välillä hidasti sitä. Alati vaihtuva kuvio ja värit pitivät tylsyyden loitolla. Lopputuloskin on tosin vähän levoton ja riemunkirjava, mutta ehkä talven harmaudessa iloisia värejä alkaa kaipaamaan.


Näin sitä on edetty vuotta niin pitkälle, että ulkona voi oleilla paksussa villapaidassa ilman että tulee yhtään kuuma; muutama viikko sitten ei olisi voinut vielä kuvitellakaan. Syksyn viileys antaa yleensäkin neulomiseen uutta intoa ja saa kaivamaan esille paksut lämpimät villalangat. Tänä vuonna otin siihen varaslähdön aloittamalla paksun villapaidan jo keskellä kesää.

lauantai 25. elokuuta 2018

Bloggari-tapaaminen Prymillä

Tänään oli tiedossa erityisen hauska iltapäivä, sillä Prym Consumers Finland oli kutsunut koolle käsityöbloggareiden tapaamisen.


Iltapäivään osallistui minun lisäkseni kahdeksan neulebloggaria. Osan olin tavannut ennenkin ja osan tapasin ensimmäistä kertaa, mutta kaikki tuntuivat jotakuinkin tutuilta jo valmiiksi, sillä blogeja on tullut seurattua. Mukana tapaamisessa lisäkseni: Lankahelvetin Henna, Kototeko -blogin Sanna, Hupsistarallaan Terhi, Mehukekkereiden Veera, Kardemumman talon Paula, Koukutettu -blogin Jaana, Raitalammas -blogin Taina sekä Tuin kutomon Taija.


Meille oli järjestetty vaikka mitä kivaa ohjelmaa. Tutustuimme Prymin tuotteisiin, testasimme erilaisia lankoja ja puikkoja sekä askartelimme tupsuheijastimet. Samalla tuli taas monta uutta inspiraatiota!


Oli mukava päästä tekemään jotain, jonka joku muu oli valmiiksi ajatellut, sai kerrankin livenä kysyä apua samantien kun kysymys tuli mieleen ja sai turista mukavien tyyppien kanssa käsityöbloggarijuttuja, ongelmia ja oivalluksia, joita tuskin kukaan muu ymmärtää ja tuskin ketään muuta oikeastaan kiinnostakaan.

Kotiin viemisiksi saimme tuotepaketit, joissa oli vaikka mitä ihanaa, lankaa ja muita käsityötarvikkeita -  sekä hyvää mieltä pitkäksi aikaa.

perjantai 24. elokuuta 2018

Pitsiä harteille

Helteisen kesän aikana harmittelin moneen kertaan, etten omistanut valkoista pientä boleroa tai hihatinta, joka sopisi hihattomien mekkojen ja hellepaitojen seuraksi. Kun ihan kaikissa tilanteissa ei viitsi paljain käsivarsin esiintyä, vaikka kuinka kuuma olisikin.


Etsin mallin (Something Lacy Shrug) ja ostin Scheepjesin puuvillaista Catonaa langaksi, mutta lopulta sain neulomisen aloitettua vasta kun koko hellekausi oli jo lopuillaan. Hihatin valmistui päiväksi, joka sen hetkisen ennusteen mukaan oli koko kesän viimeinen lämmin päivä. Pukeuduimme viimeisen kesäpäivän kunniaksi kesämekkoihin ja hihatinkin pääsi siten edes yhden kerran käyttöön.



Jos saadaan lisää  helteisiä kesiä, niin olen valmiina! :)

perjantai 17. elokuuta 2018

Puikkomaisterin klovni-sukat

Yksi mielenkiintoinen projekti sai huipennuksensa eilen, kun neulepiireissä paremmin Puikkomaisterina tunnetun Tiina Kaarelan neljäs kirja näki päivänvalon. Ihan kirjaimellisesti; Puikkomaisterin Sukkasirkuksen julkistamistilaisuus järjestettiin eilen neulekahvila Lentävässä Lapasessa ja melkein viime hetkille jännitettiin, saadaanko kirja painosta julkkareihin saakka ajoissa. Itse kirjailijakin näki kirjansa ensimmäistä kertaa valmiina vasta samalla, kun esitteli kirjaa yleisölle.

Puikkomaisteri Tiina Kaarela keskellä, minä vasemmalla esittelemässä aukeamaa jossa on neulomani Klovni-sukat ja oikealla Inga Siik neulomiaan Sirkusprinsessa-sukkia kirjasta esitellen.

Omalta osaltani hyppäsin projektiin mukaan viime vuonna. Testineuloin ensin yhden kirjan malleista Sukka-Finlandian yhteydessä. Tuolloin malli julkaistiin nimellä Trapetsi, kirjassa malli on saanut nimen Trapetsitaiteilija Annika.

Julkistamistilaisuudessa oli esillä useita kirjan sukkia Puikkomaisterin itsensä ja testineulojien neulomana. Kelta-liila malli on nimeltään Lentävät Leidit ja se on nimetty näin suosikki-lähi-lankakauppani Lentävän Lapasen yrittäjäleidien kunniaksi.
Sukka-Finlandian testineulonta-urakan jälkeen Tiina kysyi, ehtisinkö testineuloa kirjaa varten vielä toisetkin sukat sillä ajatuksella, että sukat tulevat esiintymään kirjan kuvissa. Eihän tuollaisesta ehdotuksesta voinut kieltäytyä, vaikka kirjaan neulominen tietysti kasasi vähän suorituspaineita.


Sain neulottavaksi sukat jotka on nimetty aidon sirkuspellen, Klovni Azita Alloyn mukaan. Koska klovni temppuillessaan liikkuu välillä kengissä, välillä sukkasillaan ja välillä paljain jaloin, niin mallissa on tehty erikseen lyhytvartiset sukat ja polvipituiset säärystimet. Niitä voi sitten käyttää joko yhdessä tai erikseen.


Sukkien keskeisin juju on tikapuutekniikka. Tämä oli itselleni tuttu muutamasta aiemmasta projektista, mutta koskaan ennen en ole tehnyt työtä, jossa tekniikkaa käytetään näin laajasti läpi koko työn. Tekniikka vaatii oivalluksen, mutta sen jälkeen se ei ole mitenkään vaikea. Aikaa sen tekeminen kyllä vie enemmän kuin vaikkapa tavallinen kirjoneule.


Tikapuutekniikan juju on, että neulottaessa laajoja alueita yhdellä värillä lankoja ei sidotakaan tavallisen kirjoneuleen tapaan kontrastivärin langan ympärille, vaan lanka sidotaan onteloneuleen tapaan neuleen nurjalle puolelle tasaisin välein tehtävillä nurjilla silmukoilla, jotka jäävät neuleen taakse piiloon muodostaen tikapuuta muistuttavan kuvion. Näin kontrastiväri ei jää vilkkumaan toisen värin läpi, vaan isosta väripinnasta tulee siisti ja tasainen.


Huomasin sukissa myöhemmin pienen virheen valokuvaa katsoessani, monta viikkoa niitten valmistuttua ja niiden ollessa jo matkalla kohti kuvauksia Italiassa. Puikkomaisteri totesi vaan, että ei sirkuksessa niin tarkkoja olla. :D
(En voi virhettä tässä paljastaa, sillä kirjailija on näköjään kirjassa luvannut että löytämällä kuvista virheen ja kommentoimalla hänen Facebook-sivuillaan voi voittaa käsityökirjan.)

Säärystin kuvattuna oikealta ja nurjalta puolelta; tältä tikapuutekniikka näyttää lähemmin tarkasteltuna.
Susa Junnolan ottamat kuvat aidon klovni Azzitan toimiessa mallina ovat aivan huikeat! Kirja on visuaalisesti upea ja kaunis kannesta kanteen, olen selaillut sen läpi jo moneen kertaan. Upeita sukkapareja on useita, tekisi heti mieli aloittaa ja neuloa jotkut kirjan sukat. Ja samalla muistuu mieleen ne lukuisat mallit, joita en ole vielä ehtinyt neuloa edellisistäkään kirjoista... Voi tätä ajan vähyyttä!

Valokuva kirjan valokuvasta, kirjan kuvan on ottanut  Susa Junnola ja mallina aito klovni Azzita (oikealta nimeltään Rosita) tasapainottelemassa korkkareissa tyhjien viinipullojen päällä!

Sellaisen pienen virheen ohjeesta vielä löysin, että kirjassa mainitun Opalin sijaan sukat on oikeasti neulottu Regian 4-säikeisestä sukkalangasta. Mutta haitanneeko tuo, sillä oikeastihan mikä tahansa fingering-paksuinen lanka käy, kun vaan sopivat värit löytyy.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Neljänkymmenen värin sukat

Sain kutsun työkaverin nelikymppis-syntymäpäiville. Pientä vihjettä tuli siihen suuntaan, että polvipituiset villasukat voisivat olla mieluisa lahja, joten tietysti aloin heti suunnitella sellaisia.

Mietin että joku hauska juju näihin sukkiin täytyy keksiä, kun on kerran tämmöinen spesiaalipäivä kyseessä. Tuli mieleen (ehkä aika itsestäänselvästi), että nelikymppiselle täytyy tietysti tehdä sukat, joihin tulee neljäkymmentä eri väriä.


Arvelin, että omasta lankavarastostani ehkä löytyy sen verran eri värejä ettei uutta lankaa tarvitse ostaa - ja olin oikeassa. Suurin osa langoista on 7 veljestä ja vastaavan paksuisia lankoja, tosin ihan lopussa jouduin turvautumaan muutaman värin osalta ohuisiin fingering-paksuisiin lankoihin joita laitoin kaksi rinnakkain saadakseni langan paksuuden vastaamaan.

Ohjeeksi otin Niina Laitisen mallin Joulukalenterisukat 2015. Näitä katselin jo silloin joulukuussa 2015 ihaillen. Silloin ei aika antanut myöten alkaa tehdä näitä joulukalenterityyliin päivä kerrallaan, mutta päätin että jossain vaiheessa näin kaunis malli täytyy kyllä tehdä. Neljänkymmenen värin sukkiin malli sopi oivallisesti, sillä erilaisia kuvioita on niin monta, että 40 väriä sai vaivatta upotettua matkan varrelle.


Joku jo ehti kysymään, että mites näiden päättely; Ihan perinteiseen tyyliin on päätelty, eli ilman Russian jointeja tms. helpotuksia. Nopeasti voi laskea, että vähintään 80 langanpäätä on ollut sukkaa kohden. Vaikka en kuulukaan heihin, jotka erityisesti inhoavat päättelemistä, niin täytyy myöntää, että olihan siinä hommaa. En tosin onneksi säästänyt kaikkea päättelemistä loppuun, vaan matkan varrella aina välillä päättelin siihen mennessä kertyneet pääteltävät.


Oli välillä hieman haasteellista pysyä laskuissa, että kuinka monta väriä on jo käytetty. Apuvälineeksi otin pahvinpalan, johon liimasin aina langan jokaisesta väristä, jota olin jo käyttänyt. Lopputulos oli räsymattoa muistuttava ja aika kivan näköinen, joten lisäsin päihin hapsunauhaa ja tein siitä kortin.  

Juhlat olivat todella hienot ja hauskat ja sääkin mitä parhain. Toivon näiden sukkien myötä kauniille päivänsankarille onnea ja tulevaisuuteen iloisia ja värikkäitä vuosia!

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Huolisyöppö

Nuorinkin lapsistani on jo yhdeksänvuotias, joten lelutoiveita ei tälle äidille enää juurikaan satele. Nyt tytär kuitenkin innostui huolia syövästä lelusta, Sorgenfresser huolisyöpöstä, kun monella kaverilla on sellainen. Epäröin vähän ostaa uutta pehmolelua enää tuon ikäiselle, kun tiedän etteivät ne enää oikein leikkeihin pääse. Tämän lelun idea on kuitenkin herttainen ja huoliahan on kaiken ikäisillä.


Löysin ohjeen, jonka avulla vastaavan lelun voi virkata itse ja tytärkin tämän itsetehdyn version kelpuutti. Ohjeen on suunnitellut Lefthandedcrocheter, jonka blogista löytyy roppakaupalla ihania leluohjeita. Worry Eating Monster -ohje on saatavilla Ravelrysta. Ohje on englanninkielinen, monet kohdat on lisäksi opastettu kuvin. Hyvä ja selkeä ohje, jonka mukaan tehdessä ei tarvitse juurikaan ajatella.

Virkkasin huolisyöpön ohuehkosta puuvillalangasta, Hjertegarnin Cotton nr.8.

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Virkatut kukkaverhot

Mökin ulkoaitta kaipasi uusia verhoja. Koska aitta on enimmäkseen lasten leikki-käytössä, niin verhoihin haluttiin iloisia muotoja ja värejä. Muistin ison kasan erivärisiä puuvillalankoja, jotka lankalaatikkoni pohjalla odottivat käyttöön pääsyä, joten ehdotin virkattuja, kirjavista kukista koottuja verhoja. Tähän päädyttiin.


Mieleen muistui juuri sopivan tuntuinen kukkaverhojen ohje, jonka olin nähnyt vuosia sitten Ravelryssa. Ohje on Åsa Bautovicin Japanese Flower Pattern, joka löytyy Åsan Bauta Witch -blogista. En ollut etukäteen huomannut, että blogi on ruotsinkielinen (innoissani vaan ihaillut kuvia ilmeisesti), mutta jotenkin kummassa sillä selvittiin - toki aika paljon auttoi ohjeen selkeät valokuvat työn eri vaiheista.


Teimme verhot yhdessä äitini kanssa. Tämmöinen useasta osasta koottu projekti sopii mainiosti yhdessä tehtäväksi ja onhan se mukavampaa ja joutuisampaa kuin yksin tekeminen. Alkuun vaati muutaman koekukkasen kummaltakin, että saatiin käsialat "synkronoitua". Päädyimme siihen, että äiti virkkasi 2,5mm:n ja minä 3mm:n koukulla, näin molempien kukista tuli saman kokoisia.

Ohjeessa on moneen muuhun "palaprojektiin" verrattuna mukavaa se, että kukat virkataan suoraan yhteen terälehtien viimeisellä kerroksella. Näin säästytään kokonaan siltä tuskaiselta ja loputtoman tuntuiselta lopun kokoamisvaiheelta, joka on tullut vastaan monen muun työn kohdalla.


Verho valmistui kahdestaan tehden nopeasti, parissa päivässä. Valmis verho oli vähän kiharainen ja käpristyvä, joten tuli mieleen että pitäisikö se tärkätä. Mitään tärkkiä meillä ei mökillä tietenkään ollut, mutta muistelimme että saahan sitä tehtyä vedestä ja sokerista. Tähän tärkkiliemeen tuli 1,5dl hanakuumaa vettä ja 1,5dl sokeria. Kaikki kukat kastettiin liemeen kokonaan ja ylimääräinen vesi puristeltiin pois. Sen jälkeen verho aseteltiin kuivumaan lopulliseen toivottuun muotoon vahakankaan päälle.

Tästä tuli meidän mielestä tosi kiva ja leikki-aitta sai entistä iloisemman ilmeen! Seuraavaksi ajattelimme virkata samoista aineksista aittaan vielä verhot oveen ja ovenpielukseen, joissa on pitkät ja kapeat ikkunat. Joten projekti jatkuu...

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Ponchollinen havunneulasia

Juju Vail on suunnitellut tämän mainion mallin, jota voitaneen kutsua yhtä lailla tuubihuiviksi, keepiksi, ponchoksi tai hartianlämmittimeksi. Muutin mallia sen verran, että jätin viimeisen levennyskerroksen ylhäältä alas neulottavaan malliin tekemättä. Kapeaharteiselle se olisi varmastikin ollut liikaa, sillä tällaisenaan leveys on juuri sopiva. Alareunan päättelyyn yritin montaa eri tapaa eikä mikään oikein meinannut näyttää siistiltä, kunnes keksin käyttää i-cord päättelyä.


Suomalaisten havumetsien äärellä kasvanutta mallin havunneulaskuviointi viehätti erityisesti. Kuvio tehdään niin, että ensimmäisellä kuviokerroksella kieputetaan lankaa puikon ympärille ja pari kerrosta myöhemmin siirretään kieputtamalla syntynyt pidempi silmukka kuviossa kolme silmukkaa myöhemmäksi tai aikaisemmaksi.


Väritkin piti tietysti valita havumetsän eri sävyistä. Käytin tähän hyvin vanhaa 7-veljestä raitalankaa, jota lankakaapissani on ollut pari kerää marinoitumassa jo useita vuosia ja alunperinkin olin ostanut ne kirppikseltä, joten voi sanoa, että tämä on todellakin sitä "vanhaa hyvää laatua".


Kaksi muuta vihreän sävyistä lankaa on jämiä joistain aikaisemmista projekteista. Näistä kolmesta vihreästä muodostui suomalaista havumetsää passelisti jäljittelevä värikirjo.


Kuvatkin piti tietysti ottaa havupuiden lähellä; osa ajasta oltiin ihan metsässä ja välillä karulla rantakalliolla, jossa havupuut kasvavat kituliaasti ja jäävät pieniksi. Noita rantakallioita parempaa maisemaa en tiedä!


Alemmissa, varjossa otetuissa kuvissa ponchon väri toistuu oikeampana. Kuvat on muuten ottanut 9-vuotias tyttäreni, josta on hyvää vauhtia kehittymässä oivallinen valokuvaaja, joskin kuvaajan lyhyys vaikuttaa niin, että kuvat yleensä väkisinkin tulee otettua sammakkoperspektiivistä. Kallioilla tätä ongelmaa ei ollut, kun kuvaaja jäi seisomaan ylemmäs kalliolle.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Pellavainen Tokerau-huivi

Halusin tehdä huivin lahjaksi eräälle kivalle ihmiselle merkittävän tapahtuman johdosta. Värit ja tyyli valikoituivat saajan perusteella; tämä huivimalli ja nämä värit tuntuivat oikeilta juuri hänelle.


Huivi on Japanissa asuvan, monikulttuurisen taustan omaavan Francoise Danoyn suunnittelema. Mallin nimi on Tokerau, joka tarkoittaa maori-kielellä syksyä.


Malli on todella kaunis ja ohje selkeästi ja huolellisesti kirjoitettu. Houkuttaa heti tehdä samalta suunnittelijalta jotain muutakin.


Langaksi valitsin Sandnes Garnin Tynn Linen, joka on ohutta puuvillan ja pellavan sekoitusta. Vilpoisa ja hengittävä puuvilla-pellava on ihanteelliselta kesähelteitä ajatellen, mutta toimiihan tällainen iso huivi myös lämmittäjänä viileämmällä.