Kuubalais-islantilainen neulesetti

Vastavalmistuneesta pikkutytön islantilaisneuleesta jäi lankoja yli sen verran, että arvelin niiden riittävän vielä pipoon. Langat riittivätkin juuri sopivasti. Toteutin pipon 2,5mm:n pitkäkaapelisella pyöröpuikolla magic looppia käyttäen ja sepä tuntuikin pipon tekoon erittäin käyttökelpoiselta tekniikalta; alusta asti oli helppo sovittaa pipoa päähän toisin kuin pipopuikolla tehdessä.

Inspiraatio pipon kuvioon tuli Nikki Jonesin Cuba Street-piposta ja kavennukset tein vanhaan tuttuun Raituli-tyyliin. Tupsunkin tein, kun pieni pipopää sitä toivoi ja keltaista lankaa oli onneksi vielä vähän jäljellä.

Pitää oikein mainostaa tätä Dropsin Cotton Merinoa siitä, että tämä lanka ei kutita yleensä todella kutiamisherkkää lasta. Kerrankin villatakki ja pipo puetaan päälle mielellään; typy kertoi pitäneensä näitä tänään päiväkodissa sisälläkin koko päivän. Eli vaikuttais tykkäävän. :)

Loki-villatakki pikkutytölle

Monessa suomalaisblogissa on vuoden sisällä nähty ihania islantilaisen Ragga Eiríksdóttirin suunnittelemia Loki-villatakkeja. Vai mitä sanotte tästä Karkeloitten rivistöstä, NuuTikin marjapuuroihanuudesta, Lanka mutkalla -blogin luonnonläheisestä takista tai Neuleaddiktion raikkaan keltaisesta versiosta? Ihania on kaikki!

Katselimme villatakkikuvia joskus viime keväänä pikkutyttöni kanssa ja hänkin ihastui juuri tähän malliin. *Valitettavasti ohjetta ei enää netistä löytynyt, mutta yksi ihana blogi-tuttava kuuli harmitukseni ja sain ohjeen yllärinä blogin sähköpostiin. Oli kyllä tosi kiva ilahdutus-ylläri, kiitos vielä! :D

En enää muista, mistä mieleeni tuli tehdä takki juuri Dropsin Cotton Merinosta. Se ei ole ohjeessa suositeltu lanka eikä edes saman paksuinen, mutta siitä päätin joka tapauksessa takin tehdä. Katselimme värivaihtoehtoja tytön kanssa ja hänellä oli tapansa mukaan selkeä ja jyrkkä mielipide. Takista tulee pinkki valkoisilla ja sinapinkeltaisilla kuvioilla, piste. Niinpä langat lähti tilaukseen silloin keväällä samantien, mutta takkisuunnitelma jäi uinumaan kesän ajaksi.

Ilmojen viiletessä ja viime vuoden talvivaatevarastoja inventoidessa kävi ilmi, että tyttö oli taas kasvanut huimaa vauhtia (kuten lapsilla on tapana) ja suurin osa viimetalvisista villatakeista oli jäänyt pieneksi. Silloin muistin tämän ohjeen ja nämä langat.

Vähän säätöä aiheutti ohjeen kanssa eripaksuinen lanka, muuten sai lasketella menemään kaikessa rauhassa hyvää ja selkeää ohjetta seuraten. Ainoa suuri tekemäni muutos oli se, että ohjeessa neuvottiin steekkaamaan villatakki auki leikkaamalla, eli että olisi neulottu koko hoito suljettuna neuleena puseron tapaan ja lopuksi se olisi leikattu keskeltä halki. Apua, ei! Niinpä neuloin edestakaista neuletta, joka toki yläosan kirjoneuleosuuden nurjilla kerroksilla oli melko työlästä, mutta lapsen neuleessa kirjoneuleosio oli kuitenkin lopulta nopeasti tehty.

Ohjeessa suositeltiin kiinnittämään steekattuihin reunoihin vetoketju. Ajattelin kuitenkin, että napitettava vaihtoehto olisi käytännöllisempi ja nätimpi, joten poimin etureunoista yrityksen ja erehdyksen kautta sopivan määrän silmukoita ja tein toiseen reunaan napinlävet. Kävin ostamassa parit eri nappivaihtoehdot, joista toiset olivat mielestäni tyylikkäämmät, vähän retrot ja tytär tietysti valitsi ne toiset, hempeämmät.

Takki valmistui vajaassa parissa viikossa, joten mallia voi mainostaa nopeatekoiseksi. Oikein nätti ja onnistunut takki siitä tuli ja tärkeintä oli tietysti, että käyttäjä itse tykkää! :)

Loki muuten on skandinaaviseen jumaltarustoon liittyvä jumala, kaaoksen jumalattaren poika ja Thorin arkkivihollinen. Miten se sitten on päätynyt sievän ja suloisen villatakin nimeksi, jää arvoitukseksi.

* Loki-takin ohje on taas saatavilla ravelryn kautta.

Sukkapuikko-Liisan seikkailut Taikaluuppimaassa

Olisiko liioiteltua sanoa, että rakastan sukkapuikkoja? Ehkäpä. Mutta tykkään niistä todella paljon. Voisin kuvitella että kuvataiteilijan suhteessa johonkin tiettyyn hyväntuntuiseen siveltimeen on jotain saman tyyppistä. Instrumentti, joka auttaa toteuttamaan taidetta juuri siten, kuin taiteilija itse toivoo. Apuväline joka toimii kuin käden jatke, niin että sen olemassaoloa ei tarvitse oikeastaan edes ajatella.

Kaikesta huolimatta minussa oli herännyt kiinnostus magic looppia kohtaan, koska olen nähnyt niin monien käyttävän sitä ja ylistävän sen ylivertaista erinomaisuutta sukkapuikkoihin verrattuna. Kyseessä on siis tapa neuloa joko yhtä sukkaa tai jopa kahta sukkaa samanaikaisesti yhdellä ja ainoalla pitkäkaapelisella pyöröpuikolla.

Niinpä ilmoittauduin Lentävän Lapasen kurssille "Magin loop ja kaikki sukista". Ohjaajana kurssilla toimi Nuijamaan Kati, joka oli entuudestaan tuttu Tour De Sock-kisan joukkuetoverin ominaisuudessa. Kurssi järjestettiin kahtena peräkkäisenä päivänä, neljä tuntia kumpanakin. Tavoitteeksi itselleni asetin oppia käyttämään magic looppia ja olin ajatellut myös tehdä kurssin aikana sukat. Olin katsonut valmiiksi ohjeen, Tiina Kuun upean Ulrikan. Arvelin, että kurssin jälkeen voisin varmaankin luopua sukkapuikoista kokonaan.

Kuinkas sitten kävikään? Ensimmäisen kurssipäivän jälkeen olin lähinnä turhautunut saatuani neljässä tunnissa aikaiseksi viitisen senttiä kahta vartta, joista oli kaiken lisäksi tulossa aivan liian tiukat sukiksi. Jotenkin tavallisesti letkeä käsialani oli muuttunut luupatessa super-tiukaksi. Neljän tunnin aherruksen tulosta ei tietenkään tehnyt mieli purkaakaan, joten seuraavana päivänä päätin jatkaa työtä lapasina (vaikka se tietysti tuntuikin sukkakurssilla vähän nololta ja jotensakin asiattomalta).

Kun jutun juuresta pääsi kiinni, alkoi työ sujua paljon nopeammin ja toisen päivän lopulla käsineet olivat jo pitkällä. Jatkoin sitkeästi työtä "taikaluupaten", tein luuppaamalla jopa peukalot. Ja koko ajan ärsytti sotkuun menevät langat ja kaapelin kiskominen milloin suuntaan, milloin toiseen. Ei kuitenkaan kulunut montaa päivää että sain valmiiksi kaksi lapasta täsmälleen yhtä aikaa. Siinä piileekin luuppauksen etu, nimittäin kahta sukkaa tai lapasta samalla puikolla luupaten pari etenee täsmälleen samaa tahtia.

Aina ei voi onnistua ja kaikesta ei tarvitse innostua. Niin taisi nyt käydä näitten lapasten sekä luuppauksen suhteen; olen entistä vannoutuneempi sukkapuikkoihminen ja lapasistakin tuli vähän hassut, joskin toki käyttökelpoiset.

Kurssin jälkeinen fiilis oli kuitenkin ennen kaikkea positiivinen. Viikonloppu oli mukava, kuten neulomiselle pyhitetty aika ja yhdessä neulominen yleensäkin ovat. Ja ohjaaja Kati oli aivan huippu, suosittelen ehdottomasti hänen kurssejaan kaikille!

Syyskuun kooste

Syyskuu kului joutuisaan lämpimänä ja aurinkoisena. Sain valmiiksi värikkäät reisipituiset kirjoneulesukat Puikkomaisterin sukkakirjan innoittamana sekä kaksi tyyliltään hyvin erilaista huivia. Exploration Stationin on suunnitellut amerikkalainen Stephen West ja Interluden suomalainen Janina Kallio.

Osallistuin Blogini tarina -haasteeseen ja olin mukana kahdessa yhteisneulonnassa, Lentävän Lapasen syyshuivi-KALissa ja Janina Kallion Surprise KALissa. Ilmoittauduin mukaan sukkasatoon, mutta yhtään sukkaparia en ole saanut aikaiseksi (yllä esiteltyjä sukkia ei lasketa,koska ne on aloitettu jo elokuun puolella). Syyskuun neuleaiheisista tapahtumista on mainittava myös osallistuminen Tour De Sock -sukkanäyttelyn päätyttyä järjestettyyn hemmottelu- ja neulontailtaan Lentävässä Lapasessa. Oli ihanaa!

Hurmaava välisoitto

Olen jo pitkään suunnitellut tekeväni jonkin Janina Kallion upeista huivimalleista. Suurin ongelma on tuntunut olevan se, että Janinalla on niin monta kivaa huivimallia, etten ole osannut päättää mistä aloittaisin.

Janinan Ravelry-ryhmässä järjestettiin syyskuussa yhteisneulonta, jonka jujuna oli neuloa mikä tahansa Janinan huivi salaa, eli neulottiin yhtä aikaa, mutta kaikki paljastivat omat huivinsa vasta tiettynä sovittuna päivänä. Yhteisneulonnan kunniaksi tein päätöksen ja valitsin ensimmäiseksi Kallio-huivikseni Interluden. (Interlude = tauko, väliaika, välinäytös, välisoitto) 

Samalla jatkoin tämän huivin kanssa myös osallistumistani Lentävän Lapasen Syyshuivi-KAL:iin (KAL = Knit ALong eli yhteisneulonta). Siinä on ajatuksena neuloa vähintään yksi huivi per kuukausi elokuusta jouluun ja siten täyttää samalla vähän kuin huomaamatta joulupukin konttia. Vähintään puolet huivin langoista tulee olla Lentävän Lapasen valikoimista. Tähän valikoitui langaksi Malabrigo Yarn Sock, joka oli minulle uusi tuttavuus.

Ihastuin totaalisesti sekä ohjeeseen että lankaan. Malabrigo Yarnin Lettuce-väri on upean kirkas, hienoisesti läikehtivä vihreä. Upeiden värien lisäksi langan neuletuntuma on todella miellyttävä, se on pehmeää, tiukkakierteistä ja siinä on ylellinen kiilto. Malabrigosta tulee takuulla tehtyä vielä paljon, itseasiassa ostin jo seuraavan vyyhdin lokakuun huivia varten.

Tämä ei takuulla myöskään jää viimeiseksi Janinan huivimalliksi. Sen lisäksi, että huivista tuli ihana, niin ohje oli huippuselkeä ja ohjeen taitto ja visuaalinen ilme oli kaunis ja huoliteltu. Erityisesti pidin siitä, että jokaisen osion lopulla oli kerrottu, kuinka monta silmukkaa työssä nyt pitäisi olla.

Kolme ylintä kuvaa on otettu kirkkaassa päivänvalossa ja alemmat kuvat ilta-auringossa. Totuus väristä on jostain näiden kuvien välimaastosta, päivänvalo-kuvat taitavat kuitenkin olla lähempänä totuutta. Alakuvissa tulee paremmin esille huivin läpikuultava keveys ja ilmavuus.
Se keveys! Ei yhtään paina tai hiosta kaulalla; uskoisin että sopii mainiosti myös sisäkäyttöön.

Koskapa olen suunnitellut antaa tämän lahjaksi, niin täytynee jossain vaiheessa ottaa Interlude uusintana, että saa itsellekin tämmöisen ihanuuden!

Maailman hauskimmat sukat!

Otsikko kertoo fiiliksen. Näistä tuli hauskat ja iloiset, kerta kaikkiaan ihanat hyvän mielen sukat. Malli on Tiina Kaarelan Loistavat niityt, jonka löysin syksyn kirjauutuudesta, Puikkomaisterin sukkakirjasta. Hankin kirjan heti sen ilmestyttyä ja nämä sukat pääsivät välittömästi puikoille.

Ohjetta en ihan kirjaimellisesti pystynyt noudattamaan; silmukoita oli pakko pistää vähemmän, muuten olisi minun käsialalla tullut ihan liian suuret sukat. Tämä aiheutti vähän säätöä osaan kuvioista takasauman tienoilla. Muuten olin mallille hyvinkin uskollinen esimerkiksi värityksen suhteen, sillä iloiset kirjava väritys oli juuri se juttu, mihin mallissa ihastuin.

Jalkaterät olivat alkuperäisissä sukissa kokonaan harmaat ja se oli minullakin ensin ajatuksena, mutta kun harmaa lanka alkoi olla vähissä, niin tuli sitten jalkaterään harmaan kaveriksi myös keltaista ja vähän oranssia.

Kaikki langat löytyivät omista varastoista ja tämä olikin oivallinen jämälankaprojekti, sillä mitään väriä ei kulunut kovin suurta määrää. Lankoina oli Handun sukkalankaa gimalteella ja ilman, Hot Sockia, Fabelia sekä Regiaa. Puikkoina käytin 2mm:n sukkapuikkoja koko matkalla.

Kirjoneulesukkia olen tehnyt paljon, mutta näistä tuli ensimmäiset yli polven ylettyvät. Saa nähdä miten pysyvät ylhäällä. Vielä en pujottanut yläreunaan kuminauhaa, mutta nauhakuja on olemassa joten kumppari on helppo lisätä myöhemmin, jos sukat löystyvät.

Kurkistuksia

Syyskuussa ei ole tullut paljoakaan valmista, vain yksi huivi. Vaikka koko ajan on puikot viuhuneet. Pari pientä kurkistusta tuleviin valmiisiin töihin...

Molemmat on enää ihan pikkuisen kesken, joten pian pääsen vihdoista viimein esittelemään jotain valmista!