Sukellus

Äidille joululahjaksi tekemäni pipo kaipasi selvästi parikseen huivia. Niinpä päätin tehdä sellaisen, ihan ilman mitään merkkipäiviä.

Äiti kehui moneen kertaan pipon materiaalia eli Handun Merino-sukkalankaa. Se on samaan aikaan sekä lämmin että hiostamaton ja muutenkin niin ihanan pehmoinen, ettei siihen oikeastaan voikaan olla ihastumatta. Niinpä huivi piti toki tehdä samasta langasta. Harmaata oli pipolangasta jäljellä noin 20 grammaa ja sen seuraksi ostin toisen pienen punaisen vyyhdin samaa lankaa.

Ravelrysta löytyi hauska huiviohje, Diving in {recipe}, joka on omiaan pienten lankamäärien kuluttamiseen ja yhdistelemiseen. Ihanuuslangat ja yksinkertainen ohje - näillä eväillä syntyi käytännöllisen muotoinen ja aivan ihanan pehmoinen kaulahuivi. Oikeastaan muodossa on aika paljon samaa kuin Nurmilinnussa, joka on tämän talven oma suosikkihuivini.

Harmaata kului lopulta se koko 20 grammaa ja punaista 32 grammaa. Nyt haluaisin itselleni samanlaiset, sekä pipon että huivin. <3

Syksyiset sinappisukat keskellä talvea

Tammikuun alkajaisiksi tuli tehtyä Niina Laitisen viime vuoden sukkakalenterin ihanat syyskuun sukat eli September Socks, vaikka nämä onkin nyt tehty ihan väärään vuodenaikaan.

Vuodenvaihteen molemmin puolin sairastelin ja jouduin käymään monta kertaa lääkärillä ja jonottelemaan milloin mihinkin kokeeseen. Ekalla kerralla päivystykseen lähtiessä nappasin mukaan ensimmäisen ohjeen ja langan, mitkä silmiin osuivat ja ne sattuivat olemaan tämä sinapin värinen 7 veljestä ja September Socks. Siinä odotushuoneissapa nämä sukat sitten melkein kokonaan syntyivätkin, usealla eri odottelukerralla. Kylläpä olisi ollut tylsää odotella välillä jopa tunteja ilman neuletta!

Nämä on tehty muuten ihan ohjeen mukaan, mutta mallikertoja on jalkaterässä yksi vähemmän, koska ohje on 39-kokoiseen jalkaan ja halusin vähän pienemmät. Näin niistä tuli sopivat 37-kokoiseen jalkaani. En tosin vielä tiedä jäävätkö itselle vai menevätkö lahjaksi - sinapinkeltainen ei perinteisesti ole ollut minun värini, mutta maku on kai muuttunut, kun tämä väri näissä sukissa nyt jotenkin näyttääkin aika kivalta.

Kirkko-lapaset

Noin vuosi sitten näin Sohvaneulomo-blogissa ihanat kirkkolapaset, joiden kuva-aiheen esikuvana on Isonkyrön vanha kirkko. Ne oli tehty Taito-Etelä-Pohjanmaan ohjeella, jota myytiin osana tekemispakettia. En halunnut tekemispakettia ostaa, kun samaa lankaa löytyi kotoa jo runsain mitoin (olen ostanut noita tekemispaketteja aiemminkin ja aina niistä on jäänyt lankaa yli). Lisäksi tiesin, että oma käsialani ei oikein sovi yhteen noitten Taito-EP:n ohjeitten kanssa; edellisen kerran aloitin tekemään kettulapasia ja tulikin kettusukat.

Kirkkolapaset jäivät tajunnan pohjalle kummittelemaan ja palasivat vuoden varrella mieleen aina, kun nämä langat osuivat silmiin. Niinpä piirsin Sohvaneulomon kuvaa mukaillen samankaltaisen mallin vähän pienemmälle silmukkamäärälle ja pistin neuloen - ja parissa illassa nämä lopulta syntyikin.

Oikein kivat vanttuut tuli, vaikka alkuperäiset onkin hienommat. Ja ihanan lämpimät ja pehmoisetkin nämä Teetee Pallaksesta tehdyt lapaset ovat, sen olen jo muutamana päivänä testannut. :)

Heijastavat lapaset

Vanhimman tyttären toiveena oli lapaset heijastavasta langasta. Kun olin jo ostanut kaksi eriväristä kerää, niin toive täsmentyi siten, että ei missään nimessä raidallisia. Niin tuli sitten tämmöiset puoliksi ja puoliksi eri väriset.

Novitan Heijastus-lanka on suosikkini näistä heijastavista, koska siinä on akryylin lisäksi myös villaa. Lapasiin se on aika paksua; nämä lapaset syntyi 5,5mm:n puikoilla 20 silmukalla. Ei paljoa patakintaille häviä paksuudessa. Kaksi kerää ei muuten ihan riittänyt, harmaata piti käydä ostamassa lisää.
Nyt pysyy lapsi lämpimänä ja näkyy hyvin pimeässä. :)

Sinikettu

Kettujen perheeseen syntyi uusi pikkuserkku, pieni sinikettuvauva. Samalla ohjeella syntyi kuin isompikin punakettuserkku aikoinaan, lanka vain oli vähän ohuempi ja siksi uudesta ketusta tuli vähän pienempi.

Lankana tällä kertaa vaaleanharmaa Viking Vilma sekä valkoinen ja tummanharmaa Gjestal Maija. Koukku oli kokoa 3,5mm.

Tämä söpöläinen ei jäänyt isomman serkun seuraksi meille, vaan se lähti jo uuteen kotiin. Hyvää matkaa, pikku-sinikettu! :)

Alpo-kissa

Siinä missä muut lapset toivoivat joululahjaksi jotain lämmintä ja käytännöllistä, niin nuorimmainen iski silmänsä netissä näkemäänsä virkattuun pehmokissaan. Joka oli saatava vihreänä.

Ostin kissaa varten Dropsin Parisia, kun ajattelin että puuvillalanka olisi sopiva materiaali pehmoleluun. Mutta Parisista lähti langan paksuuden takia muodostumaan paljon isompi kissa kuin olin ajatellut, joten piti kaivella omia varastoja, että mitäs muuta vihreää sitä löytyisi. No 4-säikeistä Regiaa löytyi. Näin kissasta tuli sopivan pieni ja siro.

Kissa valmistui ja sai nimekseen Alpo. Risto Räppääjä -kirjoja lukeneille tai leffoja katsoneille valjennee nimen tausta. :)

Lacy Baktus

Syyshuivi-yhteisneulonnan viimeisen kuukauden huivi meinasi jo jäädä kokonaan neulomatta joulukiireitten takia, mutta joulun jälkeen kävin hakemassa Lentävästä Lapasesta vyyhdillisen ihanuuslankaa ja valitsin helpon ja nopean huivimallin. Yksinkertainen malli onkin omiaan tämmöiselle langalle, joka puhuu itse puolestaan.

Lanka on sport-vahvuista Malabrigo Arroyoa. Edelleenkään en voi tarpeeksi hehkuttaa Malabrigon lankojen upeutta; erityisesti hehkuvat värit (joita en ole juuri koskaan saanut oikein kameralle vangittua, en nytkään) ja toisekseen ylellisen pehmoinen tuntu.


Malliksi valikoitui Terhi Montosen suunnittelema Lacy Baktus, joka on muunnelma super-suositusta Baktus-huivista. Mallin idea on yksinkertainen; ensin lisäillään silmukoita keskikohtaan saakka ja sitten vähennellään niitä, kunnes huivi on valmis. Oli mukavaa vaihteeksi neuloa huivia poikittain, sillä huivia leveyssuuntaan neuloessa silmukoita on puikolla lopuksi huima määrä ja yhden kerroksen neulominen kestää ja kestää. Tässä työ ikäänkuin eteni paljon nopeammin.

Mietin pitkään pitäisikö huivi pingottaa. Yleensä se on minusta tarpeellinen toimenpide, sillä monesti vasta pingotus herättää huivin henkiin, täyteen kauneuteensa. Mutta tässä tapauksessa huivi tuntui niin pehmoiselta ja kuohkealta ja oli jo valmiiksi riittävän iso, joten jätin pingottamatta.
Vallan sopiva pakkashuivi.