Langanpaastakiinni Instagramissa

Pari viikkoa sitten kirjoitin taskuneuloositapahtumasta ja kyselin lukijoitten mielipiteitä mieluisimmista some-kanavista. Ilokseni tosi moni vastasi ja vieläpä pitkästi ja ajatuksen kanssa. Jokainen vastaaja oli paitsi kertonut mielipiteensä niin myös perustellut vastauksensa.

Olin ilahtunut siitä, että niin monet kertoivat mielellään seuraavansa juuri blogia, koska se on itsellenikin mieluisin some-kanava. Oman blogin kirjoittamisen lisäksi seuraan ahkerasti useita muita blogeja. Tykkään kuvien lisäksi myös lukea tarinaa kuvien takana.

Toiseksi eniten lukijat kertoivat seuraavansa Instagramia. Sain siitä sysäyksen liittyä itsekin kyseiseen palveluun blogin nimellä ja tekemisiäni voi nyt siis seurata Instagramissa nimellä langanpaastakiinni. Aihepiirit tulevat olemaan käsillä tekemiseen liittyviä.

Tulen postailemaan kuvia keskeneräisistä töistä, ehkä jotain vanhempia valmistuneita käsitöitä käytössä sekä lankakuvia. Kaikki valmistuneet työt lupaan esitellä blogissa niin kuin ennenkin. Vähän blogin aihepiirin ulkopuolelta tulen ehkäpä kuvaamaan instaan enemmän lapsen kanssa tehtyjä askartelujuttuja; ne kun ovat mielestäni selkeästi käsillä tekemistä, mutta tämän blogin aihepiiristä ne ovat yleensä jääneet ulkopuolelle.

Tämän postauksen kuvat on poimittu Instagramista. Näette, että olen tällä viikolla tehnyt ainakin kirjoneulepipoa, pitsisukan vartta ja pitsineuletakkia, käynyt Lentävässä Lapasessa, saanut uuden hauskan sormuksen sekä tehnyt lapsen kanssa intiaanipäähineen.

Tervetuloa siis seuraamaan Langan päästä kiinni blogia siis myös instagramiin, muiden kanssa tavataan edelleen täällä! :)

Alahovin sukat

Sain joululahjaksi kauan haaveilemani Sukupolvien silmukat -kirjan. En sinänsä kauheasti yllättynyt lahjasta, olinhan itse sen ostanut alennusmyynnistä ja laittanut pakettiin. Ajattelin olleeni aika kiltti viime vuonna. :) (Meidän kuusivuotias sai hysteerisen nauru-hepulikohtauksen tajutessaan, että olin paketoinut lahjan itselleni; niin ei voi kuulemma tehdä.)

Minulla on näköjään taipumus iskeä silmäni  niihin kaikkein haasteellisimpiin malleihin uusissa kirjoissa, olihan edellisestäkin kirjaostoksestani Puikkomaisterin sukkakirjasta ensimmäinen valintani Loistavat niityt. Ja nyt sitten en voinut päästä yli enkä ympäri siitä, että nämä Alahovin sukat on tehtävä alta pois ennen kuin voi ajatellakaan mitään muuta mallia.

Olen tehnyt kirjoneuleita paljon, joten en etukäteen ihan käsittänyt mallin haasteellisuutta. Mutta kolmen ja neljänkin värin kirjoneule on toki eri asia kuin kahden. Molempien sukkien kärkiosien teossa kesti varmaan yksinään kaksi iltaa ja varren kukkaraitojakin tein yhden illan kutakin. Luovuttaminen ei silti käynyt mielessä; kuvion kauneus palkitsee hitaan etenemisen.

Kantapää monine eri vaiheineen oli ihan jotain uutta, ei kuitenkaan vaikeaa kirjan hyvien ohjeiden ansioista. Kantaosa istuu jalkaan erityisen hyvin. Varpaista varteen neulottavien sukkien päättelyreuna kaksivärisine vinoraitoineen oli myös minulle uusi. Tykkään siitä yksityiskohdasta näissä sukissa todella paljon ja tulen varmasti käyttämään sitä myöhemminkin varpaista varteen neulottavissa sukissa.

Ainoa vähän ärsyttävä seikka näissä sukissa on se, että kolmella ja neljällä värillä neulotut kohdat tuntuvat selvästi paksummilta kuin kaksiväriset osuudet, kun olen kuljettanut lankoja mukana koko matkalla. Jos tekisin vielä toiset tällaiset (en tee), niin pistelisin osan kärjen silmukoista neulalla silmukoita jäljitellen, että kärki ei tuntuisi ihan niin paksulta. Varressa paksumpi raita ei ole niin häiritsevä.
Kaiken kaikkiaan tämä on upea ja kaunis ohje, niin kuin koko kirjakin.

Valokuvat on otettu neulekahvila Lentävän Lapasen antiikki-sohvalla, joka sopi mielestäni hyvin tämmöisten vanhan tyylisten sukkien kuvaukseen. Kiitokset Lentävälle Lapaselle kuvauspaikan lainasta ja Sirkulle kuvausavusta!

Taskuneuloosissa

Eilen olin mukana #Taskuneuloosissa Lentävässä Lapasessa. Neulomisen ja sosiaalisen median aiheiden ympärillä pyöriviä Taskuneuloosi-tapahtumia on järjestetty jo useita, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun itse pääsin mukaan.

Uutta asiaa tuli hirveästi! Periscope, SnapChat, YouTube, Twitter, LinkedIn ja Facebook, Instagram - blogien ja videoblogien lisäksi... osa esillä olleista sosiaalisen median kanavista oli sellaisia, mistä en ollut ennen edes kuullut puhuttavankaan. Tulivatpa nyt sitten vähän tutummiksi Marja Nousiaisen ja Pauliina Mäkelän innostavaan tapaan esitellessä uusia ajan ilmiöitä. Marja myös kuvasi tapaamista suorana lähetyksenä Periscopen kautta, missä tapaamiseen saattoi osallistua virtuaalisesti.

Päällimmäiseksi fiilikseksi jäi, että näistä jutuista oli hyvä saada tietoa ja on tärkeää olla niistä perillä ihan jo lastenkin takia, mutta itselle monet some-kanavat tuntuvat liian monimutkaisilta ja toisaalta myös tarpeettomilta. Blogin pitäminen on jo iso saavutus näinkin epä-tietotekniselle henkilölle!  Mutta toisaalta sain vähän kipinää suunnata blogin tarjontaa esimerkiksi Facebookin tai Instagramin puolelle. Joten jospa jotain sen suuntaista laajennusta saisin aikaiseksi tässä kevään aikana blogin täyttäessä pian kolme vuotta.

Millaisten kanavien kautta te lukijat seuraatte mieluiten blogeja tai käsityö-asioita yleensä? Ja missä toivoisitte näkevänne Langan päästä kiinni -blogin tulevaisuudessa?

Ziggy-sukat

Jatketaanpa sitten violettien jämälankojen parissa.

Kaksi yksinäistä Delight-kerää on jo vuosia odottanut käyttöön pääsyä ja monta kertaa olen niistä jo sitä tai tätä suunnitellutkin, mutta aina ovat raukat päätyneet takaisin lankalaatikon perukoille. Taas niille meinasi käydä niin, kun olin kaivanut ne esille jämälankapaitaani varten, johon ne värin puolesta olisivatkin sopineet ihanasti. Ne osottautuivat kuitenkin paksummiksi ja pörhöisemmiksi kuin muut puserolangat, joten en käyttänytkään niitä siihen.

Värit on näissä kerissä kuitenkin aika ihanat ja liukuvärjäys houkutteli kokeilemaan jotain hauskaa väreillä leikittelevää kirjoneulejuttua... ja juuri sopiva ohje löytyikin Knittystä, nimittäin Meg Meredithin suunnittelemat Ziggyt.

Sukista tuli erilaiset keskenään, vaikka ne on samoista keristä neulottu, mikä siis olikin näitten sukkien juju. Ensin mietin, tuliko näistä nyt vähän hassut, kun toinen sukka on paljon haaleampi ja vaaleampi kuin toinen, mutta päätin kuitenkin tykätä näistä. Vanhin tytärkin olisi näitä ollut heti omimassa, mutta tällä kertaa päätin olla itsekäs ja pitää sukat itsellä, sillä ne sopivat niin kivasti uuteen villapaitaani. :)

Lankoina siis kaksi kerää Drops Deligtia, värit roosa/lila ja lila/vihreä. Puikkoina 2,5mm:n Knit Pro Zingit.

Saapa nähdä millainen Delightista tulee sukkakäytössä, kun tuntui jo melkein neuloessa alkavan huopumaan. Ehkä mulla on vuoden päästä huopa-Ziggyt. :)

Uusi lemppari-villapaita

Viimekesäinen Tour De Sock -tiimi (täydennettynä muilla matkan varrella mukaan löytäneillä) on jatkanut yhteydenpitoa yhteisten neuletapaamisten ja erilaisten tempausten merkeissä. Syksyn teemana oli Huivi-yhteisneulonta ajatuksella "huivi per kuukausi". Neulekahvila Lentävä Lapanen oli mukana tarjoamalla tilat yhteisille neulontahetkille ja ihania huivilankoja ostettavaksi sekä myös lahjoittamalla lanka-palkinnon joka kuukausi arvottavaksi huivinsa valmiiksi saaneiden kesken. Lopuksi palkittiin myös syksyn aikana eniten huiveja neulonut ja se palkinto osuikin yllättäen minulle! En ollut mitenkään seurannut tilastoja huivien valmistumisesta, joten yllätyin ihan aidosti. Palkinnoksi sain Molla Millsin Virkkuri Memon sekä Lentävän Lapasen puuvillakassin, jossa lukee Neulominen lähtee Lapasesta. Olin todella otettu noin hienoista palkinnoista; kassin teksti sopii minulle kuin nenä päähän (monessakin merkityksessä) ja Mollan kirja oikein houkuttelee piirtelemään uusia kirjoneule- ja virkkausmalleja. Kiitokset vielä kerran Lapasen emännille sekä yhteisneulonnan muille osallistujille, kivaa oli! 

Joulun jälkeen haluttiin edelleen tehdä jotain yhdessä ja koska nälkä ilmeisesti kasvaa syödessä, niin seuraavaksi projektiksi otettiin villapaita tai -takki ystävänpäivään mennessä.

Edellinen lempi-villapaitani on Linia, jonka tein ruskeista ja harmaista jämälangoista viime keväänä. Sitä on tullut käytettyä melko paljon ja edelleenkin varmasti tulee. Lepakkohihat eivät kuitenkaan ole parhaat mahdolliset talvitakin alla, vaikka kyllä ne sinne jotenkin mahtuvat. Nyt halusin kuitenkin lähteä tekemään vähän tyköistuvampaa mallia mutta edelleenkin samalla jämälanka-idealla. Tällä kertaa otin käsittelyyn violetin sävyiset jämät.

Otin malliksi Veera Välimäen suunnitteleman Bulbin. Aika pian lähdin kuitenkin harhailemaan muille teille, mahtaako lopputulosta enää Bulbiksi tunnistaakaan? Hihat erottelin aika pian raglanlisäysten jälkeen, kun en halunnut lepakkomaisia hihoja ja sen jälkeen kavensin ja lisäsin silmukoita tiheään sovitellen, joten paidasta tuli tyköistuva, kuten halusinkin. Lopussa vielä muistin neulojakamulta kuullun vinkin, eli en kastelun jälkeen nostanut neuletta ollenkaan leviteltäväksi, vaan kuivasin sen pyyhkeen sisässä mytyssä ja varovasti levittelin sen auki yhtään venyttämättä enkä edes oikonut sitä ihan sileäksi. Konsti tepsi, ensimmäistä kertaa nimittäin paita ei venähtänyt lainkaan viimeistelytoimien yhteydessä.

Kauluksen ja hihojen sileän, rullaantuvan reunuksen halusin tehdä ohjeen mukaisesti, mutta helmassa arvelin sen tuntuvan ärsyttävältä istuessa, joten laitoin tavallisen 2o2n -joustimen tilalle.

Näistä jämälangoista sitten... aloitin Kuplasukista jääneellä Väinämöisellä ja Meadow Grassista jääneellä kimalteisella Mille Colorilla ja jatkoin Kaiholan Jawoll Magicilla. Ja sitten rupesinkin kriittiseksi. Loput aikomani jämät ei kelvanneetkaan tähän ihanaiseen paitaan, syystä tai toisesta. Osa oli liian paksuja ja osa väärää värisävyä.. ja niinpä päädyin ostamaan lisää lankaa ja sain myös pari jämäkerää neulojakaverilta, jonka violetti kausi oli jo jäänyt taakse. Joten mites tämän jämäprojektin nyt sitten kävikään? En viitsi laskea, onko jämiä nyt enemmän kuin aluksi, tuskin kamalan paljoa vähempää kuitenkaan.

Lehtipipo numero kaksi

Kun sain valmiiksi ihanan lehtipipon äidille joululahjaksi, tiesin heti, että tämä malli on tehtävä itsellekin; tuli siitä niin ihana. Nyt on omakin pipo valmis ja ihana tuli tästäkin.

Langat on samat, eli Handun merinosukkis vaalean harmaana ja liukuvärjätty Zauberball värissä octoberfest. Handun langoissahan värjäyserät on aina vähän eri värisiä ja niinpä nämäkin vaaleanharmaat ovat lähikontaktissa selvästi erilaisia. Kauniita harmaita ovat molemmat. Zauberball on taas otettu ihan samasta kerästä ja näin erilaiset pipot siitä kuitenkin syntyi. Aika kiva, että tuli näin erilaiset, ettei olla äidin kanssa ihan samiksia, kun tänäänkin kävi näin, että oltiin molemmat liikenteessä samat pipot päässä.

Tein tuon resorin molemmissa pipoissa hieman erilaisesti kuin ohjeessa (vaikka en näköjään ole muistanut sitä edellisen pipon kohdalla mainita). Olen pipoissa ihastunut tähän 1 kiertäen oikein, 1 nurin -joustimeen ja sellainen on siis näissäkin ohjeen ehdottaman 2o2n -joustimen sijaan.

Mies-kauluri ja lapsi-kauluri

Olen hypistellyt ihanan tuntuisia, kevyitä ja pehmoisia Katia Cotton-Merino keriä moneen kertaan Lentävässä Lapasessa. Pikkutyttönikin on niin tehnyt - ja sai kerran jo melkein itkupotkuraivarit lankakaupassa, kun en suostunut juuri sillä kertaa näin ihanaa lankaa ostamaan. Kun ei oikeastaan ollut mielessä mitään, mitä tästä tekisin.

Tammikuun alussa hypistelin lankaa taas uudemman kerran ja tuli mieleeni, että siitä tulisi ihana kauluri. Isälläni oli syntymäpäivä lähestymässä eikä sillä itkupotku-tytölläkään oikein kunnon kauluria tainnut koville pakkasille olla...

Ostin kolme kerää; tummaa ja vaaleaa harmaata isän kauluriin ja kirkkaan punaista tytölle (koska sitä hän nimenomaan halusi). Tein ensin isän kaulurin ja siitä tuli kaksivärisenä tosi kiva. Vaikka lanka on onkin pehmoista pehmoin, niin kauluri näyttää kuitenkin miehekkäältä.

Tyttö ihastui kaksiväriseen pintaan ja halusi itselleenkin ehdottomasti kaksivärisen kaulurin. Ehdotin kolmiväristä kääntökauluria, jossa on etupuoli ja takapuoli erilaiset. (Koska harmaita lankoja oli sen verran vähän jäljellä, että kumpikaan ei olisi enää yksinään tytön kauluriin riittänyt.) Ehdotus meni läpi ja tästä käännettävyys-ominaisuudesta tuli uskomattoman suosittu kuusivuotiaan mielestä; voi leikkiä vaihtaneensa kauluria, kun vaan kääntää sen ympäri.
Jännä muuten miten tuo sama punainen näyttää ihan erilaiselta, kun sillä on seuranaan vaalea tai tumma harmaa.

Tein kaulurit siten, että neuloin kaksi samanlaista kappaletta ja ompelin ne yhteen yläreunasta. Alareunat jätin ompelematta, jotta kappaleitten alaosista muodostui kaulurin etu- ja takaläppä. Kaksivärinen pinta muodostui siten, että neuloin ensin yhden kerroksen oikein yhdellä värillä, sitten liu'utin työn takaisin pyöröpuikon oikeanpuoleiseen päähän kääntämättä työtä ja neuloin yhden kerroksen oikein toisella värillä. Sitten käänsin työn ja sama toistui toiseen suuntaan.

Miehen kauluriin loin 40 silmukkaa ja tytön kauluriin 35 silmukkaa. Leveyttä arvioin tehdessä välillä mallihenkilön ylle mittaillen.
Ja pyöröpuikko oli kokoa 5mm.