Tilaa hengittää

Joissain malleissa vaan on sitä jotakin enemmän kuin toisissa. Jotain sellaista, että yhtäkkiä kaikki haluavat neuloa juuri sen yhden tietyn mallin. Eräs tällainen malli on Veera Välimäen Breathing Space keväällä ilmestyneestä Interpretations Vol.3 -kokoelmasta. Ravelryn mukaan yli 600 neulojaa on jo malliin tarttunut ja sen suosio on ollut havaittavissa ihan käytännön katukuvassakin; tuskinpa on viime aikoina voinut paikallisessa lankakaupassa poiketa törmäämättä kahteen tai kolmeen ihmiseen, joilla on tämä paita päällä tai vähintäänkin tekeillä.

Itse olen miettinyt ja jahkannut mallin kanssa; toisaalta kaikki näkemäni valmiit paidat on olleet niin ihania, mutta toisaalta onhan tämä nyt vähän vaikean näköinen tuon erikoisen, vinon rakenteensa kanssa, että osaisko tämmöisen tehdä tai tulisko siitä ainakaan oikean kokoista...

Olisin varmaan jatkanut jahkailua pidempäänkin, mutta toissa lauantaina piipahdin Lentävässä Lapasessa ihan viattomana muissa asioissa, kun silmiin osui aivan täydellinen väriyhdistelmä Malabrigo sockia kauppias-Tarjan tekeillä olevassa paidassa. Tajusin, että noista tulee juuri täydellinen Breathing Space. Samalta seisomalta ostin saman väriset vyyhdit (niin luulin) ja illalla loin ensimmäiset silmukat.

Tästä tulikin kaikkien aikojen nopeusennätykseni, sillä paita valmistui tasan viikkoa myöhemmin. En oikein itsekään ymmärrä, miten sen tein, sillä tein viikon aikana ihan kyllä paljon muutakin enkä vain istunut neulomassa villapaitaa. Malli on tosin vaarallisen koukuttava, sillä siinä tapahtuu koko ajan jotakin. Kun ajattelee aina tehdä "ihan vielä vaan tämän vaiheen", niin paita onkin jo kohta valmis.

Huomasin sitten seuraavalla kerralla Lapasessa käydessäni, että olinkin ostanut eri värisen langan kuin kuvittelin; se pöydällä näkemäni kerä oli sävyä tiziana red ja ostamani kerät olivatkin sävyä botichelli red. Vyyhdillä hyvin saman väriset, mutta tiziana on enemmän viininpunaiseen vivahtavaa ja botichelli ruskeaan. Mikä oudointa, tykkäänkin vielä enemmän tästä ostamastani sävystä kuin siitä näkemästäni alkuperäisestä "täydellisestä" väristä.
Raitaväri on nimeltään eggplant, se sentään meni oikein.

Malabrigo sockista täytyy sanoa, että olen ennenkin ihastunut siihen huivilankana, mutta nyt ihastuin myös paitalankana. Viimeistelyn jälkeen paita on todella pehmoinen ihoa vasten (voi hyvin käyttää ilman aluspaitaa) ja parin käyttökerran jälkeen vaikuttaa myös pitävän muotonsa hyvin.

Ohje on todella selkeä, ei lainkaan vaikea. Levennyksiä tein vähän vähemmän kuin ohjeessa, koska tekovaiheessa vartalo-osa näytti tosi leveältä. Valmiissa neuleessa se ei kuitenkaan ole yhtään leveän tuntuinen, joten olisin voinut ne kaikki lisäyksetkin rohkeasti vaan laittaa. Muuten taisin tehdä kaiken ihan niin kuin ohjeessa sanottiin.

Mallin suosio ei kyllä ihmetytä yhtään, sillä paita on todella kaunis ja mukava käyttää. Vinoraidat ja helman epäsymmetrisyys antavat sopivasti twistiä muuten klassiseen peruspaitaan. Ja yhdistettynä vielä ihanaan lankavalintaan. En voisi olla tyytyväisempi!

Sateenkaarisormikkaat

Lapsen edelliset sormikkaat olivat taas päässeet jäämään kesän aikana pieniksi. Hän katseli ihastuneena Opalin sateenkaarilankaa neuloessani siitä ensin Yaacov-sukkia ja sitten Auringonsäihke-sukkia.

"Jos tätä lankaa jää, niin voisitko sä tehdä mulle tästä sormikkaat?" No tottahan toki! Ja jäihän sitä lankaa, jäi vielä sormikkaiden jälkeenkin. Tuo Opal vaikuttaa olevan todella riittoisa lanka ja muutenkin kivan tuntuinen.

Ohjeena vanha tuttu Dropsin Michelle gloves sovellettuna lapseni sormien mittoihin. Hieman ylimääräistä säätöä aiheutti se, miten saada liukuväritys jatkumaan kaikkiin sormiin. Aika kivasti se mielestäni onnistui ja minusta on hauskaa, että sormiin tuli vähän eri värejä. Lapsi totesi, että on hyvä että sormet on molemmissa sormikkaissa vähän erilaiset, että tietää kumpi tulee oikeaan ja kumpi vasempaan käteen; ekaluokkalaisen hahmotuskyky kun ei aina ihan vielä riitä päättelemään sitä sormikkaiden muodosta.

Ruusulapaset

Puurtaminen Suuren käsityökirjahaasteen parissa jatkuu. Eva Trotzigin kirja Lämpöisiä lapasia ja suloisia sukkia sisältää hyvin perinteisiä sukka- ja lapasmalleja - kuten nämä suloisen romanttiset ruusu-lapaset. Jouduin muokkaamaan mallia melkoisesti, sillä neuloin lapaset paljon paksummista langoista kuin mitä ohjeessa oli käytetty. Lisäksi tein aukkopeukalon tilalle peukalokiilan.

Lankoina oli valkoista Villea, punaista Sallaa sekä vihreää ja tumman harmaata 7 veljestä. Puikkoina 3mm:n bambuiset sukkapuikot.

Kuvio on muuten nähty blogissani ennenkin, käytin sitä nimittäin inspiraationa munien maalauksessa viime pääsiäisenä. (Taidan osata paremmin neuloa ruusuja kuin maalata...)

Kämmekkäät Afrikan tyyliin

Puikkomaisterin lapaskirja ilmestyi viime viikolla. Jo ennen ilmestymistä olin ihastunut tusinaan malleista ja niinpä ensimmäinen malli lähtikin puikoille heti, kun sain kirjan käsiini.

Ensimmäiseksi malliksi valitsin Jaanan. Puikkomaisteri kertoo kirjassa saaneensa idean malliin Afrikasta kertovasta tv-sarjasta. Lähdin sommittelemaan värimaailmaa aiemmin valmistuneiden Pirkko-sukkien jämälangoista, eli enimmäkseen Handun langoista höystettynä yhdellä Louhittaren luolan Väinämöis-kerällä. Värit päätin sitä mukaan kun neuloin. Muutaman kerran jonkin värivalinnan hylkäsinkin, purin ja tein uusiksi.

Ohjetta jouduin vähän muokkaamaan, sillä siinä oli liikaa silmukoita naisen käsineisiin minun käsialalleni. Jätin siis leveydestä yhden mallikerran pois ja pituudesta viimeisen kuviontoiston. Peukalon lisäyksiä tein vähän tiuhempaan kuin ohjeessa.

Mallin ihanuus on yksityiskohdissa: peukalokiilan kuvio, tuubireunat niin ylä- kuin alareunassakin (eri tavalla toteutettuna molemmissa), vaihtuvat värit ja Afrikka-tyyliset kuviot. Pitkät varret riittävät lämmittämään ranteiden lisäksi suurimman osan kyynärvarsista.

Kokonaisuudesta tuli kaunis ja hauskasti etninen. Keltainen, eläväpintainen lanka saa kämmenosan pilkkuineen näyttämään leopardin turkilta, vaikka pilkut onkin sitten vähän hassun väriset.

Pirkkosukissa lapaskirjan avajaisissa

Vähän reilu viikko sitten iski päähän hullu ajatus, että teenpäs seuraavaksi perjantaiksi uudet kirjoneulepolvarit Puikkomaisterin lapaskirjan julkkareihin - Puikkomaisterin suunnittelemalla mallilla tietenkin, sillä ajattelin, että suunnittelijoista on mukavaa nähdä omia mallejaan toteutettuna ja käytössä.

Kirjan julkistamistahan on juhlistettu kaksillakin eri julkkareilla. Itse en valitettavasti päässyt muun menon vuoksi ensimmäsiin julkkareihin Nicolai II -laivalle, mutta onneksi Lentävässä Lapasessa juhlittiin kirjaa vielä lisää.

Pirkko-sukat on olleet tehtävien jonossani jo kauan ja tässä samallahan kuittaantui Suuri käsityökirjahaastekin Puikkomaisterin sukkakirjan osalta. Pirkot on kirjassa tehty säärystimiksi, mutta sanallisessa ohjeessa on neuvottu myös sukka-vaihtoehto. Päätin tehdä sukat, koska en säärystimiä yleensä kauheasti tule käyttäneeksi.

Neuloin sukkia jossain vaiheessa Lentävässä Lapasessa, jolloin Taina opasti, että tuollaisia sukkia pitää sitten käyttää pikkukenkien kanssa. Niinpä tein jalkaterät ilman kirjoneuleraitoja, näinpä mahtuivat ohuet villasukat pikkukenkiin. Ja minimekko on tietysti must näin koreiden sukkien kanssa!

Lämpimässä perjantai-illassa juhlittiin uutta lapaskirjaa ja samalla avattiin tämän vuoden Tour De Sock -sukkien näyttely. Pääsin poseeraamaan Puikkiksen eli Tiina Kaarelan kanssa oikein kunnon fani-kuvaan, jännittynyt ilmehän kuuluu silloin asiaan. Oikeasti tunnelma ei ollut kyllä yhtään jännittynyt vaan ilta oli oikein rento ja mukava. Minä esittelen kuvassa Lapaskirjaa ja Tiina Sukkakirjaa.

Uunituoreen kirjan lisäksi Tiinalla oli esiteltävänä kolme paria Eva-kämmekkäitä, jotka oli neulonut yksi Lapasen vakikävijöistä, Eva Roos-Rautakorpi. Aivan mahtavia taidonnäytteitä! Haluaisin tämän persoonallisen ja kauniin mallin myös toteuttaa jossain vaiheessa, mutta mahdanko osata...

TDS-sukat oli järjestetty näyttelyä varten värien mukaan ja kokonaisuus näytti tosi hienolta!

Sain Lapaskirjan arvostelukappaleen Moreenilta postitse jo alkuviikosta, joten olen ehtinyt selailemaan sitä ihastuneena ees ja taas jo pari päivää. Aloitin ensimmäiseksi työksi Lapaskirjasta afrikkalaisvaikutteisia Jaana-kämmekkäitä ja monta muutakin mallia meni heti jonoon.

Kiitos kivasta illasta Tiinalle, Lapasen emännille Tainalle ja Tarjalle sekä kaikille muillekin Lapasen kävijöille! Kiitän myös Moreenia mahtavista käsityökirjoista ja odotan jo innolla seuraavaa jatko-osaa!

Pirkkosukkien kuvat ovat mainion Villasukkavuoden Marjaana Hakkaraisen ottamia, kiitokset kuvausavusta Marjaanalle!

Auringonsäihkettä

Kun nyt kerran aktivoiduttiin käsityökirjahaasteen suhteen, niin aktivoiduttiin sitten kerralla kunnolla. Jännittävän ja modernin Op Art Socks -kirjan jälkeen tartuin perinteisempään käsityökirjaan, Uudet pohjoismaiset kirjoneuleet.

Kirjassa on ohjeita päähineille, lapasille ja sormikkaille sekä sukille ja säärystimille. Valitsin malliksi mielestäni kauneimman kuvion, Auringonsäihkeen. Ohje on kirjoitettu säärystimille, joten sukat saadakseni jouduin jonkin verran mallia muokkaamaan. Siis kärkien ja jälkeenpäin lisättyjen kantapäiden verran. 

Jatkoin samalla langalla kuin edellisissä Yaacov-sukissa. Tällä kertaa Opalin sateenkaarilanka sai kaveriksi mustan Fabelin. Jännä, miten langan yleisilme muuttuu täysin toisenlaiseksi mustalla höystettynä.

Yaacov-sukat ovat reilusti ja tarkoituksellisesti eriparia värien puolesta, mutta Auringonsäihkeisiin halusin symmetrisen värityksen. Se vaati muutamia hukkaan kerittyjä lankametrejä ja joitain ylimääräisiä langanpäitä pääteltäväksi, mutta kyllä lopputulos on mielestäni vaivan arvoinen.

Halusin tälläkin kertaa tehdä nimenomaan jälkeenpäinlisätyn kantapään, jotta värin liukuma säilyisi katkeamattomana. Täytyy sanoa, että olen lopputulokseen todella tyytyväinen, sillä pienen pähkäilyn jälkeen sain kuvion jatkumaan niin, ettei säären takaosasta oikeastaan voi edes huomata, mistä kohtaa jälkeenpäin lisätty osuus alkaa.

Jalkapohjassa kuvion suunta kääntyy siinä kohtaa, mistä kantapää alkaa. Tämä yksityiskohta sai alkunsa oikeastaan sattumalta, mutta tykkään siitä kovasti - vaikka sukan jalkapohjaa tuskin kukaan tulee koskaan katselemaankaan. 

Kaiken kaikkiaan näistä tuli mielestäni oikein tosi ihanat sukat, niin värien, kuvion kuin mallinkin puolesta. Oikeata aurinkoa en kuvauksiin valitettavasti onnistunut näillä Auringonsäihkeillä houkuttelemaan, joten värit on kuvissa aika tummat. Ylimmässä, vähän ylivalottuneessa kuvassa taitaa oikea väriskaala lopulta toistua parhaiten.

Optinen harha sateenkaaren väreissä

Pari viikkoa sitten tuli yhtäkkiä mieleen, että mähän oon ilmottautunut Abstrakti-blogin tttintin aloittamaan käsityökirjahaasteeseen. Aikaa on syyskuulle enkä yhtään oo vielä aloittanut; siispä hihat heilumaan. Ensimmäiseksi otin käsittelyyn Stephanie Van Der Lindenin Op Art Socksin. 

Valitsin malliksi Yaacovin, johon ihan ensimmäiseksi tässä kirjassa ihastuinkin. Langaksi otin Lankahelvetin arvonnasta voitetun Opal Surprisen, joka oli tähän malliin täydellinen valinta, onhan se suunniteltu nimenomaan liukuvärjätylle langalle.

Mallissa oli oikeasti toisenlainen, työn edetessä tehtävä kantapää, mutta kirjassa suositeltiin toisena vaihtoehtona jälkeenpäin lisättyä kantapäätä, mikäli haluaa värien liukumisen jatkuvan tasaisesti. Päädyin tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Tämä oli kiva työ! Näistä väreistä ja pyöreistä muodoista tulee väkisinkin hyvälle mielelle. Sukat sopivat omiin jalkoihin täydellisesti, mutta kyllä nämä sopisivat hyvin lahjaksikin jollekin piristystä kaipaavalle, joten saapa nähdä mitä teen.

Kuvausrekvisiitaksi laitoin osia tämän hetken ainoasta keskeneräisestä projektista; tekeillä on päiväpeitto pienemmälle tyttärelle. Mutta en nyt juuri taida ehtiä sitä jatkamaan, sillä kirjahaasteen seuraava kirja jo odottaa. Seuraavaksi käyn uusien pohjoismaisten kirjoneuleiden kimppuun.