Pienet eläinystävät

Taas iski pehmolelu-innostus. Löysin niin hauskan ohjeen, että tuli tehtyä viisi lelua samalla ohjeella - yhdessä viikossa! Ohje, tai oikeastaan ohjekokoelma, on Esther Braithwaiten Mini Forest Friends. Kokoelmassa on ohjeet pieneen kettuun, pesukarhuun ja poroon. Tein myös yhden hahmon ketun ohjeella harmaana, näin syntyi susi.

Muuten pehmot tehdään neulomalla, mutta poron sarvet on virkattu. (Ja ne juuri ovatkin aivan super-söpöt!)

Viimeistely tehdään ompelemalla silmät ja nenä sekä erotellaan jalat ja kädet suorasta vartalopötköstä. Yksi hahmo syntyi noin tunnissa!

Jokaista väriä tarvittiin vain pieni määrä, joten nämä sopivat loistavasti tehtäviksi jämälangoista. Mielikuvitusta käyttämällä keksisi varmasti vielä muitakin eläimiä neulottavaksi samoista aihioista. Omat leluni ovat noin 10cm korkeat ja ne on tehty paksuhkosta langasta (7 veljestä, Janne). Lankaa ja puikkokokoa muuttamalla saisi samalla ohjeella tehtyä pienempiäkin otuksia.

Ohje on englanninkielinen, mutta sen ytimenä ovat selkeät neulontakaaviot, joten uskon että heikommallakin kielitaidolla onnistuu.

Sokerilla huurrettuja luumuja

Viime vuoden loppupuolella nuorimmalla tyttärelläni oli pianoläksynä Pähkinänsärkijäbaletista tuttu The Dance of the Sugarplum Fairy. Hän harjoitteli sitä musiikkiopiston joulukonserttia varten, joten nuo sävelet tulivat tosiaankin meille tutuiksi.

Suomeksihan tanssin nimi on käännetty Sokerikeijun tanssi ja vasta nyt kuunnellessani tätä tuttua kappaletta monia kertoja aloin miettiä alkuperäistä nimeä, Sugarplum Fairy eli Sokeriluumukeiju. Tosiaan, silloin Pähkinänsärkijän aikoihin sokeroidut luumut olivat lasten herkkua, kun karkkivalikoimaa ei samaan tapaan ollut kuin nykyisin.

Siitä sai inspiraationsa tämän mallin kuvio. Makeishaltijattaren maassa luumut kasvavat tietysti sokeroituina suoraan puissa.

Alkuun ajattelin, että idea pulleiden nyppyjen muodostamista luumuista sukissa on epäkäytännöllinen, koska eihän niitä voi pitää kenkien kanssa. Sitten keksin, että sukkiin voi tehdä taittovarren, jolloin luumupuun oksa nyppylöineen taitetaan kengän päälle.

Musiikin lisäksi toisena inspiraationa toimi lanka, nimittäin ihanan ihana KlompeLompe Spøt, johon ihastuin testineuloessani siitä Kattia kanssa -sukkia. Utuiset herkät värit ja pehmoinen tuntuma sopivat ajatukseeni unenomaisesta tunnelmasta, jota Päkinänsärkijäbaletissa tietysti pitää olla koska kyseessähän on unimaailma. Samaa pehmeää utuisuutta hain myös huurreluumuihin yhdistämällä tavallisen fingering-sukkalangan rinnalle kulkemaan mohairlangan.

Niin syntyi tämä malli, jota alunperin kutsuin mielessäni nimellä The Dance of the Sugarplum Fairy. Myöhemmin totesin, että se nimi ehkä sopii englanninkieliseen versioon, mutta suomeksi käännös ei toimi. Instagram-kuvan perusteella ehdotettiin nimeämistä kuurassa olevien puolukoiden tai herkän vanamon mukaan. Molemmat ovat kauniita mielikuvia ja sinänsä sopivia, mutta eivät liity alkuperäiseen ajatukseeni sokerin huurruttamista luumuista ja luumupuun oksasta.

Lisäksi tähän kevääseen tuli tämä korona-tilanne... aloin miettiä jotain sen suuntaista, että nythän kaikilla on katse loppukesässä; toive, että sitten oltaisiin  paremmalla puolella tästä kaikesta. Ja silloinhan luumupuut juuri tekevät hedelmää. Jotenkin tämä malli mielessäni on alkanut juontua siihen kaipuuseen. Loppukesän odotus tai jotain sen suuntaista.

Jos teille näitten mietteitten pohjalta tulee hyviä nimiehdotuksia tälle mallille, niin antakaahan ihmeessä kuulua! Voin vaikka palkita sopivan nimen keksijän jotenkin. :)

Jos joku jaksoi lukea tänne saakka, niin vielä yksi asia; mallia on parhaillaan testineulomassa yksi henkilö, mutta olisi kiva saada joku toinenkin testaamaan, sillä kokoja on kaksi. Tai vaikka parikin ihmistä voisi testata. Eli jos kiinnostaa niin ottakaa yhteyttä sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseen. :) Muoks. Testineulojia löytyi jo, kiitos paljon mielenkiinnosta! ❤

Kaksi karhukaverusta

Tykkään edelleen tehdä pieniä välitöitä isompien töiden valmistuttua. Neulotut pikku-pehmot on olleet tämän vuoden hitti. Aiemmin esittelin lauman pikkuriikkisiä metsäneläimiä, nyt on vuorossa kaksi karhukaverusta; pieni harmaakarhu ja pieni ruskeakarhu.

Ohje on Julie Williamsin suunnittelema Bear Christmas Tree Decorations, jota tosin muokkasin hieman. Ohjeessa karhun vartalo ja pää neulotaan tasona ja ommellaan näin syntynyt suorakaide putkeksi lopuksi. Itse en jaksanut sellaista vaivaa nähdä vaan neuloin kappaleen putkeksi samantien suljettuna neuleena. Päälaelle tein kavennuksia, kun ohjeessa suora reuna olisi vaan kiristetty sumppuun. Ja tietysti sekin ero näissä on, että nämä eivät ole joulukuusen koristeita vaan pieniä leluja.

Päivä Provencessa

On tullut aika esitellä omalta osaltani viimeinen tämän vuoden Sukka-Finlandia malleista. Tämän jälkeen ilmestyi vielä bonusmalli Tuprava, mutta varsinaisista nopeuskilpailun malleista tämä Päivä Provencessa oli viimeinen.

Päivä Provencessa on Soile Pyhänniskan suunnittelema malli, jonka kukkiin käytetään eestiläiseen käsityöperinteeseen kuuluvaa roositud -kirjontatekniikkaa. Siinä kirjottavaa lankaa kuljetetaan vuorotellen neulottavien silmukoiden etu- ja takapuolella. Muutoin sukat toteutetaan tavallisena kirjoneuleena.

Oli ilahduttavaa päästä tämän mallin myötä oppimaan pari ihan uutta tekniikkaa. Ensimmäinen oli juuri tämä roositud-tekniikka, josta tykkäsin kovasti. Toinen oli pitkän langanjuoksun sitominen kirjoneuleessa seuraavalla kerroksella. Tähän tekniikkaan en ihastunut, sillä olen ilmeisesti niin hetkessä eläjä (= hajamielinen), etten enää seuraavalla kerroksella muista edellisen kerroksen langanjuoksuja. Monta kertaa palasin takaisin kerroksen alkuun, mutta välillä annoin langanjuoksujen vain olla. Tuskinpa ne sieltä mihinkään kovin helposti takertuvat. Jollain yksittäisellä pitkien langanjuoksujen kerroksella esim. kirjoneulepaidan kaarrokkeessa saatan tätäkin tekniikkaa kuitenkin jatkossa käyttää, joten ei oppi hukkaan mennyt.

Tein kukkiini pienen muokkauksen. Pisin langanjuoksu kukkakuviossa oli seitsemän silmukan pituinen ja minun makuuni se oli liian pitkä sukan etupuolelle. Ihan käytön kannalta ajateltuna, sillä tuosta sukan etupinnalta se voi helposti takertua esim. kenkiin. Niinpä pistelin yksittäisen pienen ompeleen jokaisen pitkän langanjuoksun keskelle.

Sukka-Finlandia on nyt siis tältä vuodelta ohi. Kaikki ohjeet saa ostettua pakettina kisahintaan vielä maaliskuun loppuun saakka Lentävän Lapasen verkkokaupasta. Tänään piti olla kisojen palkintojenjako, mutta maailmantilanteen takia tilaisuus oli muutettu virtuaaliseksi ja välittyi katsojille Instagram liven kautta. Lentävän Lapasen YouTube-kanavalta pääsette seuraamaan palkintojen jakoa jälkikäteen.

Tuprava - Sukka-Finlandian bonusohje

Sukka-Finlandia -kilpailu on edennyt päätökseensä. Nopeuskisan tulokset ovat ratkenneet, mutta jottei hauskuus loppuisi kesken, niin tänään ilmestyi vielä bonus-ohje.

Tiina Kuun suunnittelemassa Tuprava-mallissa on ohje sekä fingering- että sport-vahvuisiin sukkiin ja monessa eri koossa. Tämä on sellainen klassisen pelkistetty perus-malli, joka sopii lapsille ja aikuisille, niin miehille kuin naisillekin.
Pelkistetyn ulkomuodon ei pidä antaa hämätä, sillä neuloessa tapahtuu koko ajan jotain uutta. On kirjoneulekuviota, pintaneuletta ja mielenkiintoiset kantapään lisäykset.

Testineuloin fingerin-vahvuiset sukat XL-koossa. Ohjeessa neuvotaan, että pintaneule erottuu paremmin vaaleasta väristä. Kieltämättä ainakin kuvassa se erottuu tummanharmaasta vähän heikosti, mutta livenä ihan riittävän hyvin. Ja tykkään noista tummista atrain-kuvioista, jotka erottuvat hyvin vaaleaa taustaa vasten. :)

Sukka-Finlandia -kilpailun palkinnot jaetaan 21.3 neulekahvila Lentävässä Lapasessa, joka on juuri muuttanut uusiin tiloihin Järvenpään vanhalla Emalitehtaalla. Kävin katsastamassa paikan ensimmäistä kertaa eilen ja tosi nättiä ja viihtyisää oli, vaikka muutto olikin vielä pikkuista viilausta vaille kesken.

Joukkuekisan ja yksilökisan nopeimmat palkitaan, lisäksi on palkinnot ainakin kahden etapin luovasta sarjasta. Toivottavsti mahdollisimman moni pääsee paikan päälle, siellä nähdään! :D

Kattia kanssa!

Sukka-Finlandia neulomiskilpailu on edennyt viidenteen etappiinsa. Viidennellä etapilla neulotaan Lumi Karmitsan suunnittelemia Kattia kanssa -sukkia.

Testineuloin sukat ennen kilpailua. Tässä mallissa värivalinta oli kaiken a ja o, sillä liian pienellä kontrastilla kuvio ei vaan erotu kivasti. Tämän sain huomata ensimmäisen värivalintani kanssa; jouduin aloittamaan ensimmäisen sukan kertaalleen alusta. Toisella kerralla laitoin tummemmaksi väriksi suoraan mustan, että erottuupahan varmasti! Nyt nämä näyttää sitten pieniltä tiikereiltä, mikä ei sekään ole mikän huono asia. :) Oranssi lanka on ihana alpakka-merino-sukkalanka nimeltä KlompeLompe Spøt (josta olin ajatellut tummemmankin värin alunperin) ja mustaksi vaihtui omasta varastosta löytynyt vanha Nalle.

Ohjeen kirjoittaja varoittaa myös, että jos värit laittaisi väärinpäin (eli kissojen taustavärinä olisi tummempi lanka), niin syntyisi epätoivottava negatiiviefekti ja tulisi kummituskissoja.

Jätin ohjeeseen kuuluvat yksityiskohtien silmukoinnit testauskiireessä tekemättä. Tähän ratkaisuun yllytti nuorin lapseni sanomalla, että nämä ovat ihanammat näin. Mutta enpä tiedä, nyt kun kilpailijoitten neulomia silmukoituja versioita on tullut esittelyyn, niin on kyllä putkahdellut puikoilta niin ihania sini- viher- ja keltasilmäisiä kisuja! Ainoa vaan, että muutenkin jo kirjoneuleena sporttivahvuisesta langasta neulottu sukka tulisi sitten niiltä kohdin vielä paksummaksi, joten taidan kiusauksesta huolimatta tyytyä tähän jo erittäin huomattavaan määrään söpöyttä.

Mallista tekee erikoisen kauniin myös varren takaosan ja jalkapohjan kuviointi. Kuvion pohjaväri vaihtuu hauskasti aina kerroksen puolivälissä.

Kaiken kaikkiaan oli mukavaa ja joutuisaa neulottavaa kirjoneuleesta pitävälle, kuten Lumi Karmitsan mallit yleensäkin. Se joutuisuus ei tosin johdu mallien yksinkertaisuudesta, sillä sitähän ne eivät ole, vaan koukuttavuudesta. :D

Pieni metsäjengi

Tiny Woodland patterns on  Mochimochiland-blogin  Anna Hrachovecin suunnittelema kokoelma neuleohjeita pienenpieniin metsäneläviin. Nämähän ovat vallan suloisia, joten eipä ihme että 10-vuotias tyttäreni ihastui näihin, vaikka muutoin alkaa jo olla siinä iässä, etteivät lelut ja leikkiminen enää ihan hirveästi kiinnosta. (Tai ainakaan sitä ei tunnusteta.)

Itsekin innostuin näiden tekemisestä, koska onhan ne nyt suloisia ja lisäksi oli kiva saada jotain valmiiksi niin nopeasti. Olen viimeisten parin vuoden aikana virkannut aika paljon leluja, mutta koska tykkään neulomisesta kuitenkin virkkaamista enemmän, niin oli ihana huomata, että neuloenkin voi tehdä kivoja leluja. Minulle neulominen on myös joutuisampaa.

Nämä kaikki ovat syntyneet 1,75 sukkapuikoilla fingering-paksuisesta langasta. Jämälangoista löytyi kaikki sopivat värit, tosin eivät nämä kovin hyviä jämälangan-kulutus töitä ole, koska lankaa kului minimaalisia määriä. Mutta voihan eläimiä tehdä enemmän ja ehkä teenkin.

Ensin syntyi kettu, sitten pöllö ja lopuksi siili. Ja kun eläimet olivat valmiita, niin niille piti rakentaa kotimetsä ja taloja legoista.

Tämä oli erityisen kiva projekti, koska se päätyi yhteiseen tekemiseen, joka varmasti jatkuukin vielä. Kuka sanoi, ettei aikuiset saa leikkiä? :D