Shake it up!

Anna Johanna on yksi tämän hetken mielenkiintoisimmista suomalaisista suunnittelijoista. Hän on vuosien ajan kirjoittanut Missä neuloimme kerran -blogia nimimerkillä Neulisti ja sillä nimellä saattaakin moni hänet tuntea paremmin. Hän aloitteli neuleiden suunnittelua julkaisemalla ohjeita blogissa, suosituksi nousivat esim. Missä neuloimme kerran -blogin jämälanka-joulukalenteri-sukat. Pikkuhiljaa neuleiden suunnittelu on muuttunut yhä ammattimaisemmaksi ja nyt hänellä onkin tekeillä syksyllä ilmestyvä neulekirja.

Shake it up -huivi ilmestyi pari vuotta sitten mysteeri-yhteisneulontana, eli ohjetta ilmestyi pieni pätkä kerrallaan ja vasta viimeisen vihjeen jälkeen osallistujat näkivät millainen huivi oikeastaan oli tullut neulottua. Itse en ole koskaan uskaltanut lähteä mukaan mysteerineulontoihin, sillä haluan tietää etukäteen, että tykkään lopullisesta mallista. Tähän ihastuin sitten, kun muilla alkoi olla näitä valmiina.

Viime kesän neulefestareilta ostin huiviin langat Rva Silmusolmun kojulta ja tänä keväänä tuli vihdoin aika neuloa se. Ennen aloittamista katselin valitsemiani lankoja ja mallailin niitä muutaman kotoa löytyvän vyyhdin rinnalla ja päädyin vaihtamaan yhden alkuperäisen suunnitelman mukaisista vyyhdeistä. Huiviin päätyi Rva Silmusolmun Villa Sukkista väreissä Merlot ja Kelo sekä Lanitium Ex Machinan Basic Merino Sockia värissä Grey Banshee.

Ohje on selkeä. Sanallisen ohjeen lisäksi se sisältää kaaviot pitsiosioille sekä muutaman ohjevideon. Siirtyminen erilaisiin osioihin ja eri väreihin tuo vaihtelua ja pitää työn mielenkiintoisena koko ajan. Raitojen ja pitsin lisäksi huivissa on mm. briossiosioita.

Huivi aloitetaan kolmion toisesta suipommasta kärjestä. Ensin levennetään keskelle mentäessä ja kolmion alareunan kärjen jälkeen aletaan kaventamaan. Alareunasta poimitaan vielä silmukoita reunakaistaletta varten. Vaikka silmukoitten poimiminen oli ärsyttävä työvaihe, niin lopputulos on hieno ja olen iloinen että jaksoin  ne ärsyttävät silmukat poimia. Lopuksi tehdään ja kiinnitetään kulmiin isot tupsut, jotka kruunaavat kokonaisuuden ja lisäpainoa tuomalla auttavat myös kolmion kärkiä laskeutumaan kauniisti.

Huivista tuli ihana! Ja jättimäinen! Pingotuksen jälkeen huivia mallaillessa ensin järkytyin kokoa ja mietin, miten tämmöistä jättiläistä osaa käyttääkään. Pienen totuttelun jälkeen aloin tykätä reilusta koosta ja totesin, että tästä tuli aika kiva kokovartalo-kietoutumishuivi, jonka kanssa takkikaan ei ole tarpeen.

Kuvista tuli nyt hieman valoläikkäisiä, mutta en valita; onhan tuo aurinko nyt tervetullut!

Juhannuspökät

Tulipa päätökseen tämäkin projekti. Olen varmaan viimeiset viisi talvea suunnitellut villahousujen neulomista itselle. Kaikkina menneinä kylminä talvina se on tuntunut ihanalta ajatukselta. No, tänä talvena sitten viimein sain laitettua pöksyt puikoille, mutta tulikin niin lämmin talvi, että meinasi motivaatio loppua kesken.

Projekti meinasi jo jäädä odottamaan polvipituisena ensi (toivottavasti talvempaa) talvea, mutta sitten muistutin itseäni kaikista niistä juhannuksista, jolloin tämmöiset housut olisivat olleet aivan sopiva vaatekappale. Sekin yksi vuosi, kun paistoin muurinpohjalettuja mökin pihassa (koska se nyt juhannuksena kuuluu, keskikesän juhla, kesä kauneimmillaan jne.) ja yhtäkkiä alkoi sataa taivaan täydeltä räntää... Ja sen ajatuksen voimin sain sinniteltyä lahkeet loppuun asti.

Langat ovat jämiä; siniset jämiä Shifty -paidasta ja mustat kaikkia mahdollisia fingering-paksuisia mustia jämiä mitä on kertynyt. Mallia katsoin alkuun vähän Dropsin Why Not -mallista, mutta muistaakseni eksyin harhateille jo aloitussilmukoitten määrässä. Lyhennettyjä kerroksia tein enemmän kuin ohjeessa ja alun resorin jälkeen hylkäsin jo koko mallin. Neule-ystäväni Sirkku, joka on myös taitava ompelija, piirsi paperille mallia, miten housujen etu- ja takakappaleet ommeltaessa leikataan ja sen mukaan sitten sävelsin lisäyksiä vähän vähemmän etupuolelle ja enemmän takapuolelle pitkin keskiviivaa niin, että kappaleet kohtasivat siellä missä kuuluukin (eli haarovälissä). Sitten erottelin lahkeet ja jatkoin sovittelemalla kavennellen kohti lattiaa.

Olin suunnitellut tehdä näistä sukkahousu-malliset, mutta päätinkin loppumetreillä jättää jalkaterät tekemättä; nämä on lopulta kestävämmät näin ja joka tapauksessa nykyään on ok käyttää leggareita hameen kanssa.

Nämä tuli nyt kuvattua näin. Eihän villahousuissa esiintyminen kai olisi yhtään sen siveettömämpää kuin esiintyminen farkuissa tai verkkahousuissakaan? Mutta jotenkaan en vaan kehdannut mennä pelkissä villiksissä pihalle. Jos vyötärön istuvuus kiinnostaa, niin Ravelry-projektissani on muutama kuva housujen yläosasta keskeneräisenä. Vyötäröön tein lopussa vielä sellaisen muutoksen, että taitoin sitä noin 2 cm sisään ja ompelin nauhakujan, jonne pujottelin kuminauhan. Tuntui, että vaikka housut näyttivät hyvin istuvilta, niin ne kuitenkin käytössä meinasivat alkaa vähän valua ja toisekseen olin alunperin tehnyt vyötärökappaleesta kovin korkean.

Ja muuten; tässähän saattaa toimia se sama taika kuin siinä, että jos ottaa sateenvarjon mukaan niin tulee kuiva keli ja jos ottaa ylimääräisen takin mukaan niin tulee kuuma päivä. Eli jos nyt tulee kaunis ja kuuma juhannus, niin voitte ehkä kiittää minua ja juhannusvillapöksyjäni. ;)

Uskollinen koira-ystävä

"Äiti, huomasin muuten just, että mun sun tekemien pehmoeläinten kokoelmasta puuttuu koira". Näin totesi tyttäreni tässä muutama päivä takaperin. Oikeastaan aika outoa, etten ole koirapehmoa hänelle ennen tullut tehneeksi, sillä hän on niin koira-ihminen kuin vain voi olla. Mutta epäkohta piti tietysti korjata.

Tyttärestä on tässä etäkoulun aikana kehittynyt aikamoinen velho tiedonhaussa netistä ja enkkukin nelosluokkalaiselta jo vähän taittuu, niinpä koiraohje löytyi hänen toimestaan Ravelryn ohjehausta alta aikayksikön. Loyal Puppy on brittiläisen Amanda Berryn suunnittelema neulottu koiranpentu.

Ohjeessa oli paljon asioita, joista en oikein pitänyt. Ihan lähtien siitä, että kaikki suljetuiksi muodoiksi tarkoitetut kappaleet neulotaan tasona ja suljetaan parsimalla reunat yhteen. Ei kovin kätevää eikä siistiäkään. Mutta en ollut sovellustuulella, joten tein kaiken ihan ohjeen mukaan. Ärsytys liittyi kuitenkin enemmän tekotapaan kuin lopputulokseen; söpö koira tästä tuli joka tapauksessa. Ehkäpä tyttären pehmo-kokoelma on nyt valmis. :)

Just Float

Just Float on yhdysvaltalaisen Stephanie Lotvenin suunnittelema kaarrokevillapaita, jossa on uskomattoman upea kirjoneuleosio. Ihastuin malliin ensisilmäyksellä, vaikka yleensä pidän hieman yksinkertaisemmasta tyylistä. Kaikessa krumeluurissa koristeellisuudessaan tässä kiemurakuviossa vaan on jotain tosi hauskaa ja kaunista.

Lankoja mietin pitkän aikaa. Pohjaväriksi alkoi puhutella jo aiemmin ostamani Roosanauha-sukkalanka vaalean harmaana (juu, aika tyypillinen värivalinta minulle). Kävin moneen kertaan Taito Shopissa katselemassa kuviovärivaihtoehtoja, joiden välillä oli päättämisen vaikeuksia. Kun lopulta sain tehtyä päätöksen niin valitsemani väri olikin jo myyty loppuun. Kiitos Taito Shopin hyvän asiakaspalvelun, sain tilattua lähiliikkeeseen toivomaani maloppi-väriä.

Paita neulotaan ylhäältä alas. Kaulus aloitetaan suoraan sileänä neuloksena, eli kauluksen reuna rullaantuu hieman; tykkään tästä yksityiskohdasta. Niskaan tehtiin muutamia lyhennettyjä kerroksia, saatoin tehdä niitä yhden tai kaksi ohjetta enemmän. Ohjeessa olisi tehty vielä pari lyhennettyä kerrosta kuvion jälkeen, mutta ne jätin väliin, sillä olen aiemmin huomannut että lyhennetyt kerrokset liian alhaalla aiheuttavat notkoselän kohdalle pussitusta. Myös helmaresoriin tein pienen muokkauksen, nimittäin resorin korkuiset sivuhalkiot.

Tästä tuli ihan mielettömän ihana! Ainoa mitä muuttaisin olisi, että hihat saisivat olla pari silmukkaa leveämmät. Mutta kyllä näitten kanssa pärjää.

Tässä on vielä sen verran viileitä päiviä, että paitaa ehtii hyvin käyttää ennen kesää. Ja ensi talvena varmasti tulee olemaan suosikkipaita!

Pienet eläinystävät

Taas iski pehmolelu-innostus. Löysin niin hauskan ohjeen, että tuli tehtyä viisi lelua samalla ohjeella - yhdessä viikossa! Ohje, tai oikeastaan ohjekokoelma, on Esther Braithwaiten Mini Forest Friends. Kokoelmassa on ohjeet pieneen kettuun, pesukarhuun ja poroon. Tein myös yhden hahmon ketun ohjeella harmaana, näin syntyi susi.

Muuten pehmot tehdään neulomalla, mutta poron sarvet on virkattu. (Ja ne juuri ovatkin aivan super-söpöt!)

Viimeistely tehdään ompelemalla silmät ja nenä sekä erotellaan jalat ja kädet suorasta vartalopötköstä. Yksi hahmo syntyi noin tunnissa!

Jokaista väriä tarvittiin vain pieni määrä, joten nämä sopivat loistavasti tehtäviksi jämälangoista. Mielikuvitusta käyttämällä keksisi varmasti vielä muitakin eläimiä neulottavaksi samoista aihioista. Omat leluni ovat noin 10cm korkeat ja ne on tehty paksuhkosta langasta (7 veljestä, Janne). Lankaa ja puikkokokoa muuttamalla saisi samalla ohjeella tehtyä pienempiäkin otuksia.

Ohje on englanninkielinen, mutta sen ytimenä ovat selkeät neulontakaaviot, joten uskon että heikommallakin kielitaidolla onnistuu.

Sokerilla huurrettuja luumuja

Viime vuoden loppupuolella nuorimmalla tyttärelläni oli pianoläksynä Pähkinänsärkijäbaletista tuttu The Dance of the Sugarplum Fairy. Hän harjoitteli sitä musiikkiopiston joulukonserttia varten, joten nuo sävelet tulivat tosiaankin meille tutuiksi.

Suomeksihan tanssin nimi on käännetty Sokerikeijun tanssi ja vasta nyt kuunnellessani tätä tuttua kappaletta monia kertoja aloin miettiä alkuperäistä nimeä, Sugarplum Fairy eli Sokeriluumukeiju. Tosiaan, silloin Pähkinänsärkijän aikoihin sokeroidut luumut olivat lasten herkkua, kun karkkivalikoimaa ei samaan tapaan ollut kuin nykyisin.

Siitä sai inspiraationsa tämän mallin kuvio. Makeishaltijattaren maassa luumut kasvavat tietysti sokeroituina suoraan puissa.

Alkuun ajattelin, että idea pulleiden nyppyjen muodostamista luumuista sukissa on epäkäytännöllinen, koska eihän niitä voi pitää kenkien kanssa. Sitten keksin, että sukkiin voi tehdä taittovarren, jolloin luumupuun oksa nyppylöineen taitetaan kengän päälle.

Musiikin lisäksi toisena inspiraationa toimi lanka, nimittäin ihanan ihana KlompeLompe Spøt, johon ihastuin testineuloessani siitä Kattia kanssa -sukkia. Utuiset herkät värit ja pehmoinen tuntuma sopivat ajatukseeni unenomaisesta tunnelmasta, jota Päkinänsärkijäbaletissa tietysti pitää olla koska kyseessähän on unimaailma. Samaa pehmeää utuisuutta hain myös huurreluumuihin yhdistämällä tavallisen fingering-sukkalangan rinnalle kulkemaan mohairlangan.

Niin syntyi tämä malli, jota alunperin kutsuin mielessäni nimellä The Dance of the Sugarplum Fairy. Myöhemmin totesin, että se nimi ehkä sopii englanninkieliseen versioon, mutta suomeksi käännös ei toimi. Instagram-kuvan perusteella ehdotettiin nimeämistä kuurassa olevien puolukoiden tai herkän vanamon mukaan. Molemmat ovat kauniita mielikuvia ja sinänsä sopivia, mutta eivät liity alkuperäiseen ajatukseeni sokerin huurruttamista luumuista ja luumupuun oksasta.

Lisäksi tähän kevääseen tuli tämä korona-tilanne... aloin miettiä jotain sen suuntaista, että nythän kaikilla on katse loppukesässä; toive, että sitten oltaisiin  paremmalla puolella tästä kaikesta. Ja silloinhan luumupuut juuri tekevät hedelmää. Jotenkin tämä malli mielessäni on alkanut juontua siihen kaipuuseen. Loppukesän odotus tai jotain sen suuntaista.

Jos teille näitten mietteitten pohjalta tulee hyviä nimiehdotuksia tälle mallille, niin antakaahan ihmeessä kuulua! Voin vaikka palkita sopivan nimen keksijän jotenkin. :)

Jos joku jaksoi lukea tänne saakka, niin vielä yksi asia; mallia on parhaillaan testineulomassa yksi henkilö, mutta olisi kiva saada joku toinenkin testaamaan, sillä kokoja on kaksi. Tai vaikka parikin ihmistä voisi testata. Eli jos kiinnostaa niin ottakaa yhteyttä sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseen. :) Muoks. Testineulojia löytyi jo, kiitos paljon mielenkiinnosta! ❤

Kaksi karhukaverusta

Tykkään edelleen tehdä pieniä välitöitä isompien töiden valmistuttua. Neulotut pikku-pehmot on olleet tämän vuoden hitti. Aiemmin esittelin lauman pikkuriikkisiä metsäneläimiä, nyt on vuorossa kaksi karhukaverusta; pieni harmaakarhu ja pieni ruskeakarhu.

Ohje on Julie Williamsin suunnittelema Bear Christmas Tree Decorations, jota tosin muokkasin hieman. Ohjeessa karhun vartalo ja pää neulotaan tasona ja ommellaan näin syntynyt suorakaide putkeksi lopuksi. Itse en jaksanut sellaista vaivaa nähdä vaan neuloin kappaleen putkeksi samantien suljettuna neuleena. Päälaelle tein kavennuksia, kun ohjeessa suora reuna olisi vaan kiristetty sumppuun. Ja tietysti sekin ero näissä on, että nämä eivät ole joulukuusen koristeita vaan pieniä leluja.