Lisää eläinhahmoja

Olen taas lähiaikoina huvitellut neulomalla pieniä eläinhahmoja, joiden kanssa saa jämälangat ja luovuuden käyttöön. Aiempia samalla idealla tehtyjä eläinhmojani olen esitellyt täällä ja täällä.

Ensin tein pienen tiikerin. Ohje on Esther Braithwaiten suloisesta Jungle Buddies kokoelmasta.

Sitten sain idean koalakarhusta, jolla on päässään kalastajanhattu. Korvat oli vähän haasteellista sovittaa lierien alle, mutta kyllä tämän mielestäni koalaksi hyvin tunnistaa. Lierin onnistumisesta olen aika ylpeä. :) Paidan kärpässieni on toteutettu silmukoimalla. Tähän ei ollut ohjetta, lähdin vaan idean, puikkojen ja langan kanssa kokeilemaan.

Sitten sain jostain Pinterest-kuvasta ajatuksen söpöisestä pingviinistä. Tähänkään ei löytynyt valmista ohjetta, joten itse piti säveltää. Muista eläimistä poiketen pingviinillä on kehosta ompelemalla erotettujen käsien sijaan erilliset siivet. Päätä ei myöskään ole eroteltu kehosta ompelemalla, vaan koko pingviini on yhtä suoraa pingviinimäistä pötköä. Vatsan sydän on toteutettu silmukoimalla ja kasvojen valkoinen osuus on tehty intarsiana. Tästä tuli tosi suloinen!

Viimeisenä valmistui vielä pieni mehiläinen, johon niinikään näin inspiraatiokuvan jossain netissä. Mehiläiseen olisi itseasiassa löytynyt ohjekin, mutta en viitsinyt ostaa sitä, kun olen jo tehnyt näitä eläimiä niin paljon, että osasin itsekin päätellä, miten tämä tehdään. Siivet ja tuntosarvet tein virkkaamalla.

Täytteenä käytin jämälankoja; päättelystä jääneitä langanpäitä ja sellaisia langanloppuja, joita en enää tulisi käyttäneeksi muuhun. Näin pääsevät nekin käyttöön. Neulomiseen käytetyt langat olivat sport-vahvuisia ja puikot olivat kokoa 2 mm.

Rakkasukkia synttärisankareille

Setäni ja hänen vaimonsa ovat lapsuudesta asti tutut ja rakkaat ihmiset, joista on tullut vuosien varrella paljon hyviä muistoja. He viettivät eilen yhteisiä 160-vuotisjuhlia, koska  molemmilla tulee kunnioitettava 80-vuoden ikä täyteen tänä vuonna. Taannoin tavatessamme he kertoivat ihailevansa erityisesti kirjoneulesukkiani somessa, joten toki halusin neuloa sellaiset heille lahjaksi. Kädentaitoja arvostaville on aina ilo neuloa!

Lempivärejä ja kokoasioita selvittelin salaisesti serkkuni kautta. Kuulemma oli salapoliisin työ onnistunut niin ovelasti, etteivät lahjottavat arvanneet mitään. :) 

Malliksi valikoitui Ronja Hakalehdon ajattoman kaunis malli, Rakka Socks. Tein mallin tiimalasikantapään sijaan ranskalaisen kantapään kantalapulla ja kantakiilalla, koska ajattelin sen olevan paremmin istuva ja helpompi pukea.

Aikataulutukseni ei tässä projektissa varsinaisesti osunut nappiin. Tai tavallaan osui, koska sukat valmistuivat ennen juhlia. Siis noin puoli tuntia ennen juhlia. 

Aloitin neulomisen kyllä jo hyvissä ajoin. Edellisellä viikolla teimme kuitenkin ulkomaanmatkan, jonka aikana olin suunnitellut neulovani paljonkin, mutta ohjelmamme oli niin tiivis, etten ehtinyt neuloa kuin vähän lentokoneessa (puupuikoilla, joista en erityisesti tykkää, mutta pelkäsin että metallipuikot olisi saatettu takavarikoida). Niinpä neulominen jäi isolta osalta juhlia edeltävälle viikolle, jolloin oli monta muutakin asiaa hoidettavana. Sillä seurauksella, että sain neulomisen valmiiksi ja kastelin sukat vasta juhlia edeltävänä yönä puoli kahdelta. Aamulla kuivattelin ne loppuun hiustenkuivaajalla ja nappasin nopeat kuvat päättelemättömistä sukista. Langanpäät päättelin autossa matkalla juhlapaikalle. Siihenkin liittyi jännitysmomentti, kun kertaalleen pudotin vahingossa neulan auton penkin alle ja jouduimme hetkeksi pysähtymään sitä etsimään. Onneksi löytyi. Mutta eipä ole minkään projetin aikataulu ihan näin tiukoille ennen mennyt. :D

Sankarit kuitenkin ilahtuivat jahjasta ja oli tärkeää saada välitettyä heille se rakkaus ja arvostus, jota heitä kohtaan tunnen, joten en kadu valvottuja tunteja. <3 

Malli on todella kaunis ja olen värivalintoihin tyytyväinen. Erityisen kaniit nämä sukkaparit ovat yhdessä ja vierekkäin, kuten ne saavat saajiensa jaloissa ollakin.

Taikuri sukat

Edellisen postauksen Girly feeling -sukista jäi yli molempia lankoja; Opalin nelisäikeistä sukkalankaa ja Louhittaren luolan Väinämöistä värissä Taikuri. Tein samoista langoista toiset sukat seuraavalla reseptillä:

1. kerros: *neulo 1 s päävärillä, neulo 1 s kuviovärillä*, toista *_* kerroksen loppuun.

2. kerros: *neulo 1 s kuviovärillä, neulo 1 s päävärillä*, toista *_* kerroksen loppuun.

Neuloin sukat varresta varpaisiin ja tein lopuksi jälkijättöisen kantapään.

Alla kuva, miltä tällainen "yhden silmukan kirjoneule" näyttää nurjalta puolelta. Tämä jos mikä oli helppoa ja aivotonta kirjoneuletta, toki pidemmän päälle myös vähän tylsää.

Opalia kului enemmän, koska sitä käytin varren joustimeen, kantapäähän ja sukan kärkeen. Mutta Taikuria jäi, eli pitää vielä keksiä lisää malleja, joissa kirjava lanka pääsee oikeuksiinsa. Tässä mallissa ainakin mielestäni pääsi kivasti.