Nurjat räsymattosukat

Kun olin päättelemässä edellisiä räsymattosukkiani, pysähdyin pitkäksi aikaa ihastelemaan nurjan puolen kauneutta. Mietin ihan tosissani, että pitäisikö jättääkin nurja puoli oikeaksi. No, siinä vaiheessa oli enää hankala muuttaa suunnitelmaa, kun olin kuljettanut lankoja sukan nurjalla puolella, joka paljasti kyseessä olevan tosiaankin nurja puoli.

Mutta koska lankoja vielä jäi reilusti, niin en tietenkään voinut vastustaa kiusausta. Kauhean pitkävartisiksi sukiksi ei lankaa enää riittänyt, mutta nilkkasukkiin määrä oli juuri sopiva. Niinpä aloitin taas räsymattosukat samalla logiikalla kuin edellisetkin - kaksi riviä vuorotellen kahdella eri raitalangalla, mutta tällä kertaa nurin neuloen. Lankoina edelleen Novitan 7 veljestä Raita väreissä sateenkaari sekä harmaa-fuksia.

Näihinkin sukkiin tuli jälkeenpäin tehty sädekavennuskantapää, nurjana sekin. Ja värit menevät taas ihan tarkoituksellisesti eri tahtiin molemmissa sukissa.

Tuli sukkien valmistuttua mieleen, että kun jotkuthan kuulemma inhoaa nurjan neulomista, niin voisihan tämmöiset tehdä niinkin, että neuloo sukat nurjalta puolelta oikein ja kääntää lopuksi, kunhan muistaa sitten kuljettaa ne vaihtuvat langat siinä päällipuolella.

Näistä tuli omaan silmään tosi hauskat ja pinta muistuttaa paljon enemmän oikeata räsymattoa kuin niissä "oikein" neulotuissa. Saas nähdä, kuinka monta kommenttia tulee, että sukat on nurin päin jalassa. :)

Pieni blogihistoriikki, osa 1

Koska blogia on nyt takana osimoilleen tasan yksi vuosi, niin muistelenpa hieman kulunutta vuotta. :) Runsas vuosi sitten työpaikaltani oli samoihin aikoihin lopettamassa kaksi pitkäaikaista työkaveria ja sattumoisin he kaksi olivat myöskin vannoutuneita kädentaitajia; juuri ne ihmiset, joiden kanssa päivittäin höpisin käsityöjuttuja. Läksiäisten aikoihin iski tunne tyhjiöstä, että mihinkäs nämä käsityöjutut nyt sitten juttelen.

Samanaikaisesti lueskelin toisten blogeja suurella ihailulla, mutta usko omaan blogiin vasta orasti. Ensinnäkin epäilytti omien tietotekniikkataitojen riittävyys, koska kuvittelin blogin pitämisen vaativan mittavaa teknistä neroutta. Toisekseen epäilytti omat käsityötaidot ja ideat, että onko ne nyt sellaisia, mitä kehtaa netissä esitellä. (Vanha kunnon suomalainen kursailun perinne!)

Kerran sitten näin kahtena yönä peräkkäin unta käsityöblogista (mitähän Freud tähän sanoisi!) ja päätin, että täytyyhän tätä juttua kokeilla. Vanhin tytär auttoi alkuun teknisessä puolessa ja sisältöä alkoi muodostua ihan itsestään, kun vaan teki käsitöitä samaan tahtiin kuin ennenkin. Tai oikeastaan niitä alkoi syntymään jopa enemmänkin; blogi on innostanut tekemään, kehittymään ja kokeilemaan uusia juttuja. Olen tehnyt myös muutamia omia ohjeita, mihin en olisi varmasti koskaan ryhtynyt ilman blogia.

Tässä historiikin ensimmäisessä osassa kuvakoosteet viime vuoden touko-, kesä-, heinä- ja elokuulta. Osa valokuvista on aika kökköjä ja otettu huonossa valossa. Ehkäpä valokuvaussilmänikin on siis pikkuisen vuoden aikana kehittynyt, kun tämän huomaan, mutta valokuvaus lienee kyllä eniten parannusta vaativa seikka edelleenkin. Kaiken kaikkiaan näistä kuvista tulee kuitenkin hyvä mieli; on ollut kiva tehdä ja ainakin omasta mielestä se myös näkyy.

Oli suuri yllätys ja ilon aihe, että blogille alkoi kertyä pikkuhiljaa myös lukijoita. Tällä hetkellä lukijoita on 77 bloggerin ja 18 bloglovin'in kautta. Se tuntuu aivan mahtavalta! On myös aina mukavaa, kun ihmiset kommentoivat ja kyselevät. Kun itse seuraan jotain blogia, jonka pitäjä myös seuraa blogiani ja käydään kommentoimassa puolin ja toisin, niin siitä tulee vähän sama fiilis, kuin olisi ne työkaverit, joiden kanssa päivittäin höpistiin käsitöistä. :)

Räsymaton lyhentäminen ompelemalla ja solmimalla

Kodin Anttilasta löytyi kaksi mattoa, jotka olivat juuri oikean väriset ja vieläpä todella reilussa alennuksessa. Etsinnässä on ollut uudet matot keittiöön ja eteiseen, joten ostimme nämä, vaikka huomasimmekin, että matot ovat molempiin aiottuihin huoneisiin liian pitkät. Ajattelin, että kyllähän parin maton lyhentäminen ja hapsutus nyt onnistuu. Ja niinhän se onnistuikin, eikä ollut edes vaikeaa.

Ensin tietysti mitataan maton haluttu pituus. Kannattaa lyhentää molemmista päistä, että tulee samanlaiset. Ja jos symmetria on tärkeää, niin myös katsoa, minkä raidan kohdalta katkaisee. Lisäksi pitää huomioida hapsujen haluttu pituus ja jos aikoo somia hapsujen päät niin myös se, että solmut lyhentävät hapsuja jonkin verran. Sitten vaan sakset laulamaan. Suoran linjan pitäminen on helppoa, kun leikkaa vaan kahden kuteen välistä.

Sitten aletaan vedellä kudetta pois loimien välistä. Ainakin tässä matossa vetely onnistui hyvin helposti. Nukkaa lentelee tässä vaiheessa tosi paljon ympäri kämppää, joten herkimmät varatkaa imuri viereen!

Kun hapsut ovat halutun pituiset, huomioiden siis myös sen, että solmuihin menee jonkin verran pituutta, niin kudelangat katkaistaan, mutta loimeen ei saa koskea, koska siitä tulee ne hapsut. (En tiedä onko tämä kaikille ihan itsestään selvää, mutta kude on siis tuo vihreä osuus (=matonkude) ja loimilangat on nuo valkoiset ohuemmat langat.)

Ajattelin ommella maton päihin ompelukoneella siksakkia hapsujen juureen, koska niin oli maton alkuperäinen valmistajakin tehnyt. Lisäksi arvelin tämän tavan olevan helpompi ja nopeampi tapa kuin hapsujen solmiminen käsin, minkä kuvittelin olevan noin kolmen päivän projekti. Työvaihe ompelukoneella olikin melko nopea ja yksinkertainen.

Lopputulos oli ihan siisti, mutta jotenkaan en oikein täysillä tykännyt maton ulkonäöstä ja kun vähän venyttelin mattoa suuntaan ja toiseen, niin tuntui, ettei tämä ehkä ole tukevin mahdollinen ratkaisu.

Niinpä aloin toista mattoa viimeistelemään solmimalla. Työ sujui alkuun päästyään yllättävänkin nopeasti, varsinkin kun keksin, että vaikka kyseessä on matto, niin sitä ei ole pakko työstää lattialla selkä väärässä, vaan upouuden puhtaan maton voi aivan hyvin nostaa pöydän ääreen solmittavaksi. :)

Otin sormien väliin kolme loimilankaa kerrallaan ja solmin jokaisen lankaryhmän juureen tavallisen hevosenhäntäsolmun. Näin ohuiden hapsujen tekeminen teetti tietysti vähän enemmän työtä, mutta ajattelin, että solmuista pitää tulla niin pienet, etteivät ne tunnu ikävältä jalan alla.

Solmittu matto oli lopulta sen verran nätimpi ja kestävämmän oloinen, että päädyin purkamaan sen ensimmäisen siksakatun maton ja solmimaan senkin.

Ei tullut solmimisesta kolmen päivän projekti, kuten pelkäsin, vaan suunnilleen lauantaiaamun lastenohjelmien pituinen. Nyt on uudet matot lattialla ja rahaakin säästetty itse tekemällä sen verran, että lienen oikeuttanut itselleni muutaman uuden lankakerän. :)