Satakieli huivi

En ole pitkään aikaan neulonut huiveja, mutta kun äitini toivoi punasävyistä, puoliympyrän muotoista huivia syntymäpäivälahjaksi, niin pitihän sellainen tehdä. Osan langoista ostin kesäkuussa äidin kanssa tekemältämme Hollannin matkalta, loput löytyi omista varastoista. 

Malliksi valikoitui Heidi Alanderin upea Satakieli, joka aikoinaan ilmestyi vuoden 2016 joulukalenteri-mysteerihuvina. Oli erittäin kiva huivi neuloa. (Näissä mysteerineuleena ilmestyneissä on usein se, että pinta tai väri vaihtuu vähän väliä, jolloin neulominen ei ehdi käydä tylsäksi.)

Huivi neulotaan niskasta aloittaen ja päätyen reunan picot-päättelyyn. Tasaisten lisäysten sijaan lisäyskerroksia tehdään aina välillä, esim kuuden tai kahdeksan kerroksen välein. Mietin aluksi, eikö huivin reunoista tule epätasaiset, mutta ei niitä kyllä näin isossa huivissa huomaa ja viimeistään pingotetussa huivissa lisäyskerrokset sulautuvat kokonaisuuteen.

Lankoina ainakin: Rowan Fine Art, Regia Premium Silk 4-fädig, Coop Knits Socks Yeah, Handun merinohuivilanka, Malabrigo Sock sekä yksi raita Louhittaren luolan Väinämöistä.

Alemmassa kuvassa näkyy vielä huivin muoto kokonaisuudessaan, vaikka kuva on muuten vähän epätarkka.

Lahja on luovutettu saajalleen ja vaikutti olevan mieluisa. :) Tämän projektin myötä muistui taas mieleen, miten kiva huiveja on neuloa ja että niitä voisi ehkä tehdä useamminkin.

Chrysaetos

Heidi Alanderin suunnittelema Chrysaetos -huivi on ollut neulomisjonossani pitkään. Ihastuin huivin mallikappaleeseen Jyväskylän neulefestareilla vuonna 2019, jolloin myös ostin huiviin langat. Vaalea kimalteleva harmaa on Ruskanlehden Sparcle Sockia värissä pöytähopea, tummempi harmaa ja petrooli ovat Koukuttamon Allegroa väreissä scarabee ja mukavuusalue. 

Tänä keväänä neuloin huivin merkkipäivän lahjaksi henkilölle, jonka väreihin se tuntuu sopivan; oikeastaan olen ajatellut kyseistä henkilöä koko ajan juuri tämän huivin saajaksi. Pidän huivissa siitä, että se on malliltaan perinteisen "helppo" (kolmiohuivi toimii hartiahuivina, mutta myös kaulalle kiedottuna, jos ei satu olemaan hartiahuivi-tyyppiä), mutta epäsymmetriset pitsikuviot ja raitaosiot tuovat siihen modernin twistin. 

En päässyt antamaan lahjaa henkilökohtaisesti, joten jouduin lähettämään sen postipakettina. Tiesittekös muuten tämmöisen vinkin, joka on mummuni huivilaatikoista jäänyt mieleen: Kun huivin  taittelee niin, että joka taitteen väliin jää silkkipaperia, niin se ei rypisty? Jännitin että toimiiko, mutta kyllä se huivi kuulemma sileänä tuli paketista. :D

Dew Drops -huivi

Rakas tätini täytti pyöreitä vuosia ja halusin muistaa päivänsankaria itse tehdyllä lahjalla. Ajattelin, että jokin klassisen kaunis pitsihuivi sopisi - sen kun kietoo ympärilleen niin se on vähän kuin halaus, jota ei nyt korona-aikana voi itse mennä antamaan. Lukuisia malleja selailtuani malliksi löytyi Bex Hopkinsin herkän kaunis Dew Drops Shawl.

Ohje on hyvin selkeästi kirjoitettu ja malli on suunniteltu siten, että kokoa on helppo muuttaa lisäämällä tai vähentämällä pitsin kuviokertoja. Tämä oli tärkeää, koska halusin että koko valittu väriskaala tulee käytettyä. Langaksi valitsin Katia Infinityn, pehmen yksisäikeisen merinovillalangan, jonka sulavasti liukuvat värit houkuttivat ja tekivät neulomisesta mielenkiintoista. Ostin alunperin huivia varten kaksi eriväristä kerää; ensimmäisessä kerässä liukuma oli luonnonvaaleasta vaalean ruskeaan ja seuraavassa väritys muuttui vaalean ruskeasta mustaan. Lanka loppui kesken viimeisen pitsikaavion, mutta onneksi löysin vielä toisen kerän tummempaa lankaa, että sain reunan nätisti viimeisteltyä. (Huomasin siinä vaiheessa, että tämän langan valmistus on lopetettu, mutta onneksi sopiva kerä vielä löytyi!)

 

Tiedättehän, kun joskus neuloessa kantaa erityisellä hellyydellä mielessään juuri sitä henkilöä, jolle on neulomassa? Tässä tapahtui juuri niin, varmasti osittain saajasta muistuttavan värimaailman vuoksi, mutta myös siksi, että korona-aika on tehnyt pitkän tauon tapaamisille ja siksi on tärkeää pitää läheisiä mielessä muilla tavoin. Huivi on onnentoivotuksineen jo toimitettu perille ja toivottavasti pian päästään myös ihan kasvotustekin onnittelemaan! <3

Syksyn kirkkaita päiviä

Muutama vuosi sitten tein keväisen version Heidin Alanderin suunnittelemasta Bright Days -huivista. Se on todella ihana huivi, jota on tullut käytettyä paljon ja tulee edelleen. Kaipasin kuitenkin vähän hillitymmän väristä huivia syksyyn ja hailakan vaaleanpunaisen sadetakin seuraksi. Selailin lukuisia huivimalleja, mutta lopulta päädyin tähän samaan vanhaan hyväksi havaittuun malliin.

Erityisesti olen pitänyt tuossa ensimmäisessä Bright Days huivissa lankavalinnasta, sillä se on lukuisista huiveistani yksi harvoista, joka ei ole villainen. Siksi se varmaan tuleekin välikausina niin usein valittua käyttöön. Etsin jotain vähän saman tuntuista lankaa ja Lentävän Lapasen hyllystä silmiin osui Katia Concept Cotton Cashmere, jossa on 90 prosenttia puuvillaa ja 10 prosenttia kashmir-vuohta.  Lanka pehmoinen eikä lainkaan villaisen tuntuinen, muistuttaa laskeutuvuudessaan ja pehmeydessään bambulankoja ja on kuitenkin neuloksena hiukan napakampaa.

Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen; sain juuri sellaisen kaivatun, neutraalin värisen peruskäyttöhuivin, joka on omiaan syksyyn niin kirkkaisiin kuin sateisiinkin päiviin ja varmasti tulee käytettyä myös keväällä.

Ziggy Shawl

Olen miettinyt yhden tärkeän ihmiseni 50-vuotispäivän lähestymistä jo pitkään sillä ajatuksella, että haluan tehdä hänelle syntymäpäivälahjaksi jonkin ihanan huivin. Suunnitelma mallin suhteen on muuttunut moneen kertaan mielessäni matkan varrella, mutta kun lopulta oli aika tarttua toimeen, niin valitsin ohjeeksi argentiinalaisen Joji Locatellin ihanan Ziggy Shawl huivin. Klassisessa kolmiohuivissa vuorottelevat pitsin ja ainaoikean osuudet ja ajattelin, että tämä kestää klassisessa kauneudessaan hyvin aikaa.

Värin piti mielestäni olla sinisävyinen ja oikean tuntuinen, vähän harmahtava sävy löytyi Sandnes Garnin Alpakka Silke langasta, jossa on 70% babyalpakkaa ja 30% mulberrysilkkiä. Se on ihanan pehmoinen luxuslanka, johon silkki tuo arvokkaan kiillon. 

 Aloitin neulomisen jo kesäkuussa, mutta jotenkin työn loppuunsaaminen jäi taas viimeiseen viikkoon eli elokuun loppuun. Jouduin ostamaan yhden kerän lisää lankaakin vielä viimeisen pitsin aikana. (Syynä ei ollut virhe ohjeen langankulutuksessa, vaan oma sähläys; vaihdoin ohjetta vielä sen jälkeen kun olin ostanut langat, joten siksi ostin sitä liian vähän.)

Tästä tuli kaiken kaikkiaan ihana. Ja vaikka koronan takia varsinaisia 50-vuotisjuhlia ei lopulta voitukaan sen isommin viettää, niin synttärisankari sai lahjan muussa yhteydessä. Toivottavasti tämä lämmittää tulevina vuosina ja olkoot ne hyviä. <3

Ashbrook

Rasisminvastaisen neulehaasteen alkaessa usalainen Tamy Gore oli yksi niistä neulesuunnittelijoista, jonka töihin kiinnitin huomiota ensimmäisenä. Hän on suunnitellut useita todella kauniita huiveja, mutta lopulta oli kuitenkin aika helppo valita neulottavaksi juuri tämä, Ashbrook. Se nimittäin sopi mainiosti yhteen näiden lankojen kanssa, joista olin jo pitkään halunnut tehdä jotain ihanaa.

Tumma, luumunvärinen lanka on Handun käsinvärjäämää merinosukkista, vaalea pilkukas lanka on Rva Silmu&Solmun sukkalankaa värissä mustaherukkajäätelö ja pinkin olen itse värjännyt viimekesänä Handun värjäyspajalla Krapilla.

Ohje oli hyvä ja selkeä ja neulominen tuntui mielenkiintoiselta, koska värit ja erilaiset pinnat vaihtelivat mukavan usein. Huivista tuli iso mutta ei kuitenkaan jättimäinen, vaan juuri hyvin kaulahuivikäyttöön soveltuva syksyä ja talvea ajatellen.

Pidän tästä huivista tosi paljon. Ja itse asiassa aloitin jo Tamy Goren suunnitteleman kirjoneulepaidan pian tämän jälkeen, joten siitä voitte päätellä, että pidin paljon myös ohjeesta.

Kiva että monet on tägäilleet #rasisminvastainenneulehaaste hashtagilla keskeneräisiä ja valmiita töitään ja neulesuunnitelmiaan. Muistutan vielä, että elokuun loppuun mennessä blogiin kommentoineiden ja Instagramissa tägäilleitten kesken on luvassa arvonta, jonka palkinnosta kerron lisää piakkoin. Suunnittelen myös toista arvontaa kaikille lukijoille, sillä hiljattain IG-tililläni tuli täyteen 2000 seuraajaa, joka on aivan mahtava luku ja olen jokaiselle seuraajalle kiitollinen! Sen arvonnan suhteen on ideointi kyllä ihan kesken vielä, saa heittää ideoita! :D

Mainostan vielä, että perustin IG-profiiliini oman kohokohdan, jonne kerään bipoc-kirjailijoiden kirjoja, joita olen lukenut ja joita suosittelen. Ehdotuksia hyvistä kirjoista otan myös mielelläni vastaan.

Rasisminvastainen neulehaaste osa 3

Edellisessä rasisminvastaista neulehaastetta käsittelevässä postauksessa jo uumoilinkin, että vielä pitää tehdä kolmas lista bipoc-suunnittelijoiden ohjevinkeistä, koska esille tuntuu putkahtelevan jatkuvasti uusia nimiä ja ohjeita, jotka ansaitsevat esittelyn.

Haasteen alussa aloittamani Tamy Goren suunnittelema Ashbrook -huivi on edennyt mukavasti pikkuhiljaa, neulomisesta ja ihanista langoista nautiskellen.

Haasteeseen on tartuttu ihan mukavasti, mutta vielä lisääkin mahtuu mukaan. Huomasin myös, että en ole mitenkään määritellyt haasteen "sääntöjä". Oikeastihan mukaan voi lähteä ihan siltä pohjalta ja niillä säännöillä kuin itsestä tuntuu ja tärkeintä on osoittaa solidaarisuutta ja edistää tasa-arvoa, mutta olisihan se mukava jotain ekstraa keksiä tärkeän asian nostamiseksi. Eli arvontoja osallistujien kesken! Ajattelinkin, että voisin jotan kivaa arpoa niiden kesken, jotka elokuun loppuun mennessä ovat blogissa tai instagramissa ilmaisseet kiinnostusta haastetta kohtaan (esim. suunnitelmia työn aloittamiseksi, ohjevinkkejä, keskeneräisten töiden esittelyä tms.), eli ei mitään aikapaineita töitten valmistumisen suhteen. Ja koko haasteen aikarajaksi ajattelin loppuvuotta, eli jokin vielä mageampi arvonta tulisi sitten vuoden loppuun mennessä haasteeseen osallistuneiden valmiiden töiden kesken (voi siis olla useampi työ henkilöä kohden).

@hovilee on aloittanut #rasisminvastainenneulehaaste -neuleenaan Tamy Goren suunnitteleman The Drifter -huivin omavärjäämillään langoilla. Todella kaunis huivi tulossa!

Palkinnoista myöhemmin; olen ajatellut vähän selvitellä olisiko järkevien posti- ja tullikulujen päässä sellaisia bipoc-värjäreitä, joiden työtä voisi tässä yhteydessä tukea. Jaan toki tätäkin aihetta myöhemmin kanssanne!

Tässä on myös ihanasti tullut esille se miten yhteisössä jonkun ensin aloittamaan juttuun tarttuu joku toinenkin ja sitten kehitellään uusia juttuja. Esim. Instagramissa @pikkulutin keksi laittaa alulle myös uudet hashtagit #bipocneuloja, #bipocvirkkaaja ja #bipocompelut ajatuksena tunnistaa  ihmisten erilaiset taustat ja niiden vaikutuksen käsitöihin - ja arvostaa niitä!

Seuraavaksi @yarn_and_life heitti tämän neulehaasteen yhteydessä pohdintaa siitä, miten kirjallisuudessakin sitä helposti jämähtää tuttuun eurooppalaiseen/länsimaiseen kuplaan, jossa ihan asiaa ajattelematta lukee vain valkoisten kirjailijoiden kirjoja. Tähänkin haasteeseen kannattaa tarttua - lukeminen avartaa aina maailmankuvaa ja mahdollisimman erilaisten kirjailijoiden kirjojen lukeminen avartaa vielä enemmän! Itse luin (tai siis kuuntelin) heti haasteen saatuani parissa päivässä Trevor Noahin todella mukaansatempaavan Laiton lapsi -kirjan, jota suosittelen ihan jokaiselle. (Tähän mennessä olen kuunnellut äänikirjoja lähinnä autossa, mutta nyt tämä kirja tempaisi mukaansa niin, että käytin kuunteluun aikaa myös kotona ja huomasin, että se on mitä mainiointa tekemistä neulomisen ohessa.)

@yarn_end_life aloitti Dawn Landixin suunnittelemat Lyne sukat ja haastoi lukemaan bipoc-kirjailijoiden kirjoja. 

Sitten vielä @peppisleppis ehdotti, että kun olen kerran rohkaissut ihmisiä ottamaan lisää väriä instagramseurattaviinsa, niin miksen esittelisi seuraamiani tilejä muillekin ja suosittelisi niistä parhaita. Niinpä olen nyt ottanut tavaksi päivittäin suositella jotain bipoc-käsityötiliä Instagram Storyissani. Mukana on suunnittelijoita, neulojia, virkkaajia, ompelijoita, koukkuajia, tuunaajia - käsityöntekijöitä, joiden tilit ovat täynnä kauniita kuvia ja inpiraatiota. Tähän mennessä suositellut ovat nähtävillä highlights-osiossa IG-profiilissani.

Tuolta siis löytyy suosituksia bipoc-käsityötileistä ja lisään sinne joka päivä yhden niin kauan, kuin keksin niitä helposti. Saa myös ehdottaa omia suosikkitilejään!

Kiitos siitä että olette lähteneet ideoinenne mukaan ja keksineet uusia juttuja!

Ja nyt jatkuu hehkutuslista bipoc-suunnittelijoista ja heidän upeista neulemalleistaan:
 
- Anjali on intialainen neulesuunnittelija. Katsastakaa vaikkapa naisellinen, helmin koristeltu Grown-up Hira neuletakki (itse ajattelin tämän tehdä ehkä ilman helmiä), saman takin lasten versio Hira, suloinen lasten huppari Texo Pullover tai mosaiikkineuleella leikittelevä Varna -huivi.

- Japanilainen Hiroko Fukatsu on suunnitellut kaikenlaista ihanaa, esim. Hitofude Cardigan -pitsineuletakki, Myrten Mittens lapaset ja Tsubaki -palmikkoneule.

- Sachiko Burkin on japanilais-kanadalainen suunnittelija. Hänen tyylikkäitä mallejaan ovat esim. Fo Fir ja Salt Spring -pipot, Widdershins -huivi, Donguri -paita sekä lukuisat kauniit sukkamallit. Yhdet niistä on julkaistu Laineen 52 x villasukat -kirjassa, Vervain -sukat.

- Edellisen kaksoissisko Kiyomi Burkin on suunnitellut yhtäläisen upeita neuleita kuin siskonsakin. Erityisesti viehättävät kirjoneulepipot Blink Toque ja Deep Woods Toque, hauska intarsianeulepaita Origami Sweater, laatikkomainen neuletakki Kiyo sekä sievät Ghostwood lapaset.

- Dolly Raishram suunnittelee iloisia, värikkäitä ja tekstuureilla kekseliäästi leikitteleviä asusteita. Esim. Tricolor Fingerless Mitten -kammekkäät, Nip in the air- ja Peace Everywhere- pipot sekä Spring Bloom-, Girly Feeling-, 3D leaf-, Shapes and Sizes- ja Follow the Diamond- sukat. Ja tämä Doe-eyed Cuff to Cuff -paita on myös hieno!

- Rebecca McKenzie on suunnitellut mm. kauniin Stepping Stones neuletakin, The Mermaid kesätopin sekä sievän Vintage Tea Shoppe -huivin.

- Usalaisen Jen Peckin suunnittelukynästä on lähtöisin aivan ihastuttavat mosaiikkitekniikkaa hyödyntävät Laurel- ja Brome- huivit sekä jämälankatyöksikin soveltuva Beautifull Beast -huivi.

- Usalainen Kavitha Raman suunnittelee kauniita huiveja ja muita asusteita. Katsokaa ainakin nämä: Nasha sekä Latha -huivit ja suloinen lasten dinosauruspipo; Saurus Hood.

- Usalainen Marcelline Smith on suunnitellut mm. Pebbles & Pathways -sukat sekä Laineen 52 X Villasukat kirjasta löytyvät Intersections -sukat. Myös Ritual Shawl huivi on sievä.

- Japanilainen Junko Okamoto on suunnitellut mm. ihastuttavan Pam neulemekon, hauskan Sprout -liivimekon sekä The Twigs neulepaidan.

- Japanilainen Eri on suunnitellut mm. kauniin Shirakaba -pipon, ihanan Achikochi -kirjoneulepaidan, klassisen tyylikkään Camdeboo -palmikkopaidan sekä Haru Koharu -huivin.

- Singaporelainen Yamagara on suunnitellut mm. suloiset Gardener's Prayer kämmekkäät ja pipon, pelkistetyn kauniin Bay Cardigan villatakin sekä mielenkiintoisen Tin Roof topin, joka sopii vähän erilaiseksi vaihtoehdoksi viimeaikoina suosituille palkkiraitapaidoille.

- Usalainen Dawn Henderson on suunnitellut mm. upeat Gatsby- ja Siki- huivit sekä sievät Apart Together-, Asali- ja Lyne- sukat.

Gavriella Treminion suunnittelema Simone-paita on myös minulla työn alla ja edistynyt jo aika pitkälle.

Jos löydätte vielä uusia suosikkeja, niin vinkatkaa ihmeessä täällä blogin kommenteissa tai instagramissa. Huomaan, että löytämäni bipoc-suunnittelijat edustavat edelleen maantieteellisesti aika suppeata aluetta ja esim. Suomesta käsin vaikuttavaa bipoc-suunnittelijaa en ole löytänyt.

Adventurer

Austraalialainen Ambah O'Brien on suunnitellut monia upeita neulemalleja. Erityisesti olen ihastunut hänen herkullisen monivärisiin huivimalleihinsa. Olen selaillut niitä monet kerrat ajauksella, että minkä monivärisen huivin neuloisinkaan kaikista niistä käsinvärjättyjen lankojen jämäpalleroista, joita aikojen saatossa on kertynyt. Ohjeen ostaminen on  useamman kerran kaatunut siihen, etten ole osannut päättää minkä noista ihanista malleista valitsisin.

Viime joulukuun ensimmäisenä päivänä tein lopulta päätöksen ja ostin Adventurer -huivin ohjeen. Nimi viittaa hauskasti seikkailijan lisäksi ajatukseen, että huivi neulottaisiin adventtikalenteri-huivina, yksi väriraita päivässä, jolloin huivi valmistuisi joulupäiväksi (austraalialaisittain adventtikalenteriin kuuluu 25 raitaa). No, kesäisestä ajankohdasta voinette jo päätellä, ettei tuo ajatus ihan toteutunut meikäläisen kohdalla. Sainkohan kaksi raitaa valmiiksi joulukuussa?

Työn alku osottautui hankalaksi. Olen aiemmin neulonut pääasiassa sellaisia pitsimalleja, joissa pitsikuviota tehdään vain työn oikealla puolella ja nurjalla neulotaan korkeintaan joku yksittäinen silmukka kuvioon sopivaksi. Tässä pitsikuviota tehdään yhtälailla niin oikealla kuin nurjallakin puolella. Ei siinä muuten mitään, mutta alkuun pääseminen oli hankalaa, kun en meinannut millään saada juonen päästä kiinni, että miten kaaviota piti seurata nurjalla puolella. Joka kerta piti tarkistaa sanallisesta ohjeesta, että pitikö tätä nyt tulkita pielikuvana ja mistä reunasta alkaen tätä nyt luettiinkaan.

Pikkuhiljaa kuvio kuitenkin aukeni ja neulominen alkoi luistaa. Suurin osa raidoista on syntynyt tämän kevään aikana. Työtä on hidastanut myös se, että olen ollut aika perfektionistinen värien suhteen; en kehtaa edes tunnustaa, miten monta raitaa olen päätynyt purkamaan kun on muutaman raidan päästä alkanut tuntua, ettei tuo väri sopinutkaan tuohon väliin... Mutta kun käytin tähän kaikkien ihanimpien lankojeni jämät, niin halusin että lopputuloksestakin tulee ihana!

Langoista sen verran, että niitä kului noin 12 g/ raita. Suurin osa on Handua, muutama yksittäinen raita on rva Silmu&Solmua, Lanitium Ex Machinaa, Louhittaren Luolaa sekä Malabrigo sockia.

Huivi valmistui pari päivää juhannuksen jälkeen. Sitten kastelin sen, en siis edes pingottanut yhtään, levittelin vaan kuivumaan ja asettelin nuppineuloilla siksak-kuvion kärjet teräviksi. Mutta jotenkin huivi olikin kastelussa venynyt niin paljon, että se laahasi maata. Vähän harmitti, mutta en halunnut huivia joka kuraantuu ensimmäisessä käytössä, joten oli pakko purkaa vielä pari raitaa päästä. Nyt ei joulukalenterihuivissa ole sitten kuin 23 raitaa, mutta eipä tällä tässä vaiheessa muutenkaan enää joulun kanssa ole paljon tekemistä.

Olen todella tyytyväinen lopputulokseen ja koska jämälankoja vielä jäi, niin pääsen varmasti jossain vaiheessa toteuttamaan jonkun toisenkin noista Ambahin upeista malleista.

Floral

Tästä huivista tuli monella tapaa yksi tärkeimmistä töistäni pitkään aikaan. Aloin suunnitella sitä jo joskus viime vuoden puolella erään ihmisen merkkipäivän lähestyessä.

Halusin tehdä kyseiselle ihmiselle huivin, koska hän on monesti osoittanut mielenkiintoa minun huivejani kohtaan ja kertonut haaveilevansa jostain sen tapaisesta. (Ja koska hän on muutenkin ihana tyyppi!) Koska hän on yleensä aina pakkassäälläkin kuumuudesta kärsivää sorttia, niin ajattelin, että en voi tehdä hänelle mitään paksua enkä ehkä ohuttakaan villahuivia. Löysin Lentävästä Lapasesta täydellisen langan, italialaisen kasvivärjätyn Colori Naturalin, joka on 100% pellavaa. Juoksevuus on 840m/100g, lanka on suunnilleen ompelulangan paksuista.

Malliksi valitsin Floral-huivin Janina Kallion Lumoavat neulehuivit by Woolenberry kirjasta. Ohje on ostettavissa myös erikseen englanniksi. Muutin aloitusta ja reunasilmukoita lisäyksineen hieman, muuten noudattelin ohjetta.

Aloitin huivin neulomisen tammikuussa. Välillä se jäi tauolle pitkiksikin ajoiksi, kunnes taas muistin sen ja otin seuraavan osion työn alle. Huivissa vaihtelevat ainaoikeat ja kukkakuvioiset osiot. Mitään vaikeaa mallissa ei sinänsä ole, mutta kun silmukat lisääntyvät koko ajan ja viimeisellä kerroksella on 504 silmukkaa, niin vaatiihan tämmöisen valmiiksi saaminen hieman turnauskestävyyttä. Ja viimeisenä koitoksena vielä nirkkopäättely, johon nirkkoja tulee enemmän kuin muutama.

Loppuun asti huivia sai neuloa uskon varassa, sillä karhea, ohut pellavalanka näytti suhteessa isohkoilla puikoilla neulottuna yhdeltä ruttuiselta myttyrältä eikä pitsikuviotakaan oikein erottanut. Mutta luotin siihen, että kastelu ja pingotus pehmentää langan ja oikaisee rytyt. Ja niin se teki. Huivista tuli valon ohut ja hennon ilmava. Kuviin sitä keveyttä on vaikea vangita. Luokittelisin tämän oikeastaan hienoimmaksi tekemäkseni huiviksi. (Ja se on paljon sanottu, sillä olen aika tyytyväinen ollut moneen muuhunkin huiviin.) Sitä mukavampi oli antaa tämä lahjaksi ja nähdä, että se sopi saajalleen tosi kauniisti.

Villapesusiskot

Tämän kesän kuumin neulevillitys on ehdottomasti Villapesuohjelman siskosten Pirjon ja Katrin suunnittelema huivi, Villapesusiskot. Se on suuri ja upea kääriytymishuivi, jonka muoto on levennetty kolmio. Siinä vaihtelevat erilaiset pinnat - on sileää, ainaoikeaa, pitsiä, briossia ja helmineuletta. Erilaisia pintoja erottavat palmikkomaiset poikkipunokset ja kolmion keskellä pystysuunnassa kulkee valepalmikko. Kaikki nämä eri elementit yhdessä muodostavat kauniin ja riemukkaan kokonaisuuden. Tämä on vastaisku perinteisen harmaalle ja pelkistetylle pohjoismaiselle designille ja ainakin minusta oikein onnistunut sellainen. :)

Huivimalli on suunniteltu kolmelle 100g vyyhdille fingering-paksuista lankaa. Itse tein huivin lähes kokonaan jämälangoista. Sävyjä on siis kolmen sijaan ainakin kymmenen. Yhden 50g:n vyyhdin jouduin ostamaan lisää, kun yksi aikomistani väreistä ei sitten kuitenkaan oikein tuntunut sopivalta. Langat ovat Handun eri laatuisia fingering-paksuisia lankoja, Wlôczki Warmiin Mirellaa sekä Mokkasukka-lankaa.

Niille, jotka ette vielä ole tähän ilmiöön tutustuneet, niin Villapesuohjelma on neuleaiheinen video-podcast, eli YouTubeen ilmestyy heiltä viikoittain video, jossa neulovat, jutustelevat ja esittelevät valmiita, keskeneräisiä ja aiottuja töitä. Puheenaiheina myös langat, ohjeet, käsityöaiheiset julkaisut ja muut neulemaailman ilmiöt. Välillä he julkaisevat neuleohjeitakin ja järjestävät tämmöisiä yhteisneulontoja, jotka ovat olleet melkoisen suosittuja.


Olen seurannut Villapesuohjelmaa instagramissa jo jonkin aikaa ja huomannut heidän ihanat ohjeensa, mutta vasta hiljattain olen löytänyt nuo videotkin. Koko tubetuskulttuuri on jäänyt minulle vähän vieraaksi, vaikka perheen kuopuksen kautta on pikkuhiljaa tulleetkin muutaman nuorten suosikki-tubettajan äänet tutuksi.

Se oli nyt tämä huivi, mikä sai innostumaan ohjelmastakin. Villapesuohjelma tuntui oikein mukavalta katseltavalta ja kuunneltavalta. Puheenaiheet ovat luonnollisesti lähellä sydäntäni ja niistä puhutaan sopivan keveästi ja hyväntuulisesti. Eniten ihastuttaa naisten rauhallinen puhetyyli. On semmoinen hötkyilemätön tahti ja meininki, josta huomasin nauttivani yllättävänkin paljon.

Ei minusta edelleenkään varmaan Tube-kanavien suurkuluttajaa tule, se kun on tuo arki niin kiireinen ja aika niin rajallista, mutta ainakin aion ottaa tämän katselulistalle silloin, kun (harvinaisesti) satun olemaan yksin kotona tai tarvitsen erityisen kipeästi rauhoittumista kiireen keskelle. Nämä jaksot on sellaisia, että niitä voi katsella peräkkäin tai erikseen, ei siinä varsinaisesti putoa juonesta vaikkei kaikkia jaksoja näkisikään.

Huivi-yhteisneulontaan yllytti innostumaan neuleystävien joukko, jonka kanssa tätä aloittelimme kuukausi takaperin. Varailimme samoihin aikoihin junalippuja Jyväskylän neulefestareille, joten kyllähän sitä piti vähän lähteä festarifiilistä nostattamaan jo etukäteen tämmöisellä yhteisneulontaprojektilla.

Huivi valmistui viime viikolla, sain sen pingotettua viikonloppuna ja festarithan onkin sitten jo tällä viikolla! Festarit alkavat torstaina, mutta koska minulla on vielä ihan tavallinen työviikko (tai no ei nyt ihan tavallinen, vaan viimeinen viikko ennen lomaa!), niin suuntaan nenäni kohti Jyväskylää vasta lauantaiaamuna. Nähdään siellä - veikkaanpa että aika monta samis-huivia tulee tänä vuonna festareilla vastaan. :)

Unimaa

Heidi Alanderin supersuosittu huivimalli Nurmilintu on saanut pikkusiskon. Unimaa on suunniteltu samoista elementeistä kuin isosiskokin, eli ainaoikeasta neuloksesta ja pitsistä. Tällä kertaa tutut elementit nähdään puolikaaren muodossa klassisena hartiahuivina.

Tein oman versioni Nurmilinnusta kesällä 2015. Se on monta talvea ollut yksi eniten käyttämistäni kaulahuiveista. Niinpä Unimaakin herätti heti kiinnostusta ja laitoin sen muistiin seuraavaa tarvetta varten. Sellainen ilmaantuikin tärkeän ihmisen merkkipäivän lähestyessä. Huivin saajalle oli oikeastaan olemassa vain yksi mahdollinen värivaihtoehto ja niinpä tästä tuli keltainen.

Langaksi valitsin Novitan uuden ohuen Baby Merinon, joka nimensä mukaisesti on sataprosenttista merinovillaa. Neuloessa se tuntui hieman karhealta ja siinä oli jotenkin kova ja käsitelty tuntu, mutta arvelin että eiköhän kastelu nämä puutteet korjaa kuten niin usein ennekin. Ja arvaus osui oikeaan, nimittäin kastelun ja pingotuksen jälkeen karheus ja pinnan kovuus olivat tiessään.

Tykkään tästä huivista tosi paljon. Se oli mukava neuloa ja lopputulos on klassisen kaunis. Kaareva muoto on omiaan hartioille heitettäväksi, mutta melko kapeana muodoltaan huivi soveltuu kaulahuiviksikin. Siis turvallinen lahja, kun ei ihan varmaksi tiedä, onko saaja "hartiahuivityyppiä".

Kuvat on tällä kertaa sen näköisiä, että on vähän tullut kiire. Ne on otettu toissa viikonloppuna, jolloin pakkanen hipoi kolmeakymmentä astetta. Siitä johtuen ei tullut pahemmin kuvakulmia pohdiskeltua, vaan pari ekaa räpsäisyä sai luvan kelvata. Saanette kuitenkin käsityksen. :)

Chevron Cloud

Huomasin, että jostain kumman syystä tämä huivi on jäänyt esittelemättä blogissa. Aloitin neulomaan huivia vuosi sitten huhtikuussa ja se valmistui lokakuussa. Kuvat on otettu joulukuussa ja postaus tulee näemmä helmikuussa... mitään kiirettä en siis ole pitänyt tämän huivin kanssa missään vaiheessa. Tauollakin se oli neulomisen aikana monet kerran.

Muistan että aloitin työn Lentävän Lapasen järjestämässä Knitting Movie:ssa eli elokuvanäytöksessä, jossa on vähän valoja päällä, että voi neuloa.  Ajatuksenani oli, että tämä on aivotonta ja yksinkertaista neulottavaa, jossa ei tarvitse muuta tehdä kuin posottaa menemään. No, ei ihan ole, sillä työssä täytyy jatkuvasti laskea seitsemääntoista tai kahdeksaantoista. Siksi se ei ole ollut oikein ihanteellinen neulottava luennoille tai oikein mihinkään, missä on ajateltava samalla muuta, toisaalta se ei ole niin mielenkiintoinen, että sitä  tekisi mieli neuloa, jos ei ole mitään muuta ajateltavaa samalla.

Työlle ei ole missään vaiheessa ollut varsinaista kohdetta, eli kenelle sen annan ja koska. Ehkä siksikin se on edennyt niin hitaasti. Mutta siitä tuli aika kiva, joten ihan hyvällä mielellä voin sen antaa lahjaksi, jos jollekin lilan ja vaaleanpunaisen ystävälle tulee joku juhlan aihe. Olisi se kyllä ihan ihana itsellekin, mutta kun noita huiveja on jo muutama...

Malli on Chevron Cloud ja langaksi valikoitui vuosia laatikossa marinoitunut Novitan Huurre, jota kului hieman vajaat kaksi kerää. Alunperin malli on tarkoitettu neulottavaksi ohuesta silkkilangasta ja pörhöisestä mohairista vuorotellen, mutta toimii ihan kivasti yhdelläkin langalla toteutettuna.

Toinen silmänräpäys

Ensimmäisen Eyeblink-huivini tein keväällä 2015 eli aika kauan aikaa sitten. Kyseessä on Heidi Alanderin suunnittelema suosittu ja ihana huivimalli.Tuolloin toteutin sen liukuvärjätystä Lang Yarnsin Jawoll Magicista, mutta jo silloin ajattelin että tästä tulisi myös erittäin tyylikäs yhden värin versiona.

Serkkuni täytti hiljattain 50 vuotta ja halusin tehdä hänelle jonkun ihanan ja ylellisen huivin. Huivimallia miettiessäni Eyeblink nousi uudelleen mieleen. Olen tehnyt lukuisia huiveja ja tämä on jäänyt muistiin yhtenä kauneimmista.

Elokuiselta Prymin vierailulta sain lahjaksi viininpunaista Rowan Lacea sekä Rowan Kidsilk Hazea. Heti ne saatuani päätin, että ne pitää käyttää yhdessä ja tehdä tästä upeasta yhdistelmästä jotain ihanaa. Tässä serkun lahjassa nyt yhdistyivät sitten tämä erityisen ihana huivimalli ja erityisen ihanat luksuslangat. Huivi on siis neulottu kaksinkertaisella langalla, yksi säie molempia lankoja. Eikä se siltikään ole kovin paksu.
 

En voisi tyytyväisempi olla lopputulokseen. Kidsilkin kiilto ja pehmoisuus on vaan jotain ihan uskomatonta! Huivi sopi serkkuni ylle todella kauniisti, väri oli juuri oikea.

Nämä kuvat on otettu juhlapäivän aamuna ennen juhliin lähtöä. Synttärijuhlien aikana oli liian pimeää ja siellä otetut kuvat ovat hämäriä.

Tällaista tämä Suomen loppuvuosi muutenkin on, että sopivaa kuvaussäätä ja -valoa saa odotella. Ja toki myös monet valmistuvista neuleista on salaisia. ;) Nyt sain tämän yhden paljastuksen sentään tehdä.

Oceana

Muutama kuukausi sitten ilmestyi odotettu kirjauutuus. Pelkistetyn elegantista tyylistään tunnettu huivisuunnittelija Janina Kallio julkaisi ensimmäisen kirjansa, Lumoavat neulehuivit by Woolenberry.

Kuten kirjan esittelyssäkin todetaan, niin kirja kerää yksiin kansiin 15 ohjetta, jotka on aiemmin julkaistu vain englanniksi. Kirja on siis vastaus niille neulojille, jotka vierastavat englanninkielisiä ohjeita. Itselleni kirjan huivimallit olivat entuudestaan tuttuja ja osan olin jo aiemmin ostanutkin englanninkelisinä versioina.

Lumoavat neulehuivit on kaunis kokonaisuus, jota selailee mielikseen kerta toisensa jälkeen. Se houkuttelee tarttumaan puikkoihin; Janinan taattu elegantti tyyli ei petä nytkään. Pienenä miinuksena se, että jotenkin jäin odottamaan jotakin uuttakin mallia.

Kun saa kauniin neulekirjan käsiinsä, niin jotainhan sieltä tekee mieli neuloa. Valitsin ohuen ja keveän Aavan, joka on ilmestynyt myös englanninkielisellä nimellä Oceana. Langaksi valitsin vaaleanharmaan Dropsin Lacen, joka on hennon ohutta alpakan ja silkin sekoitusta.

Halusin huivista nimenomaan hartioita peittävän, shaalimaisen, eikä kaulahuivia, joten loin yhden mallikerran verran enemmän silmukoita kuin ohjeessa. Kuvioiden toistoja huiviin tuli puolestaan pari vähemmän, joten huivini on hieman leveämpi ja lyhyempi kuin alkuperäinen malli.

Tämmöisessä ohuessa ja isossa huivissa on toki aikamoisen iso työ ja tylsältäkin sen tikuttelu välillä tuntui, mutta lopputulos on palkitseva. Harmaa oli hyvä valinta klassikkoneuleeseen, sillä tämä tulee sopimaan moneen menoon ja asukokonaisuuteen. Kannatti jaksaa!

Pellavainen Tokerau-huivi

Halusin tehdä huivin lahjaksi eräälle kivalle ihmiselle merkittävän tapahtuman johdosta. Värit ja tyyli valikoituivat saajan perusteella; tämä huivimalli ja nämä värit tuntuivat oikeilta juuri hänelle.

Huivi on Japanissa asuvan, monikulttuurisen taustan omaavan Francoise Danoyn suunnittelema. Mallin nimi on Tokerau, joka tarkoittaa maori-kielellä syksyä.

Malli on todella kaunis ja ohje selkeästi ja huolellisesti kirjoitettu. Houkuttaa heti tehdä samalta suunnittelijalta jotain muutakin.

Langaksi valitsin Sandnes Garnin Tynn Linen, joka on ohutta puuvillan ja pellavan sekoitusta. Vilpoisa ja hengittävä puuvilla-pellava on ihanteelliselta kesähelteitä ajatellen, mutta toimiihan tällainen iso huivi myös lämmittäjänä viileämmällä.

Nikolai

Nikolai on puolalaisen Marysia Nodzykowskan suunnittelema pitkä ja kapea huivi, joka sopii yhtä lailla kaulahuiviksi kuin hartioillekin. 

Ohje on saatavilla ilmaiseksi englanninkielisenä suunnittelijan blogissa. Ohjeessa on pari ei nyt suoranaisesti väärin mutta epäselvästi kirjoitettua kohtaa. Jouduinkin neulomaan koko huivin käytännössä kahteen kertaan, kun huomasin alkuosan lisäyksissä ratkaisevan virheen vasta loppupuolella. Ja ei ollut sellainen virhe, jonka olisi voinut antaa olla. Kannattaa siis lukea koko ohje huolella ja ajatuksen kanssa läpi ennen aloittamista!

Huivi neulotaan poikittain aloittamalla toisesta kapeasta nurkasta. Alussa lisätään silmukoita, keskelle tehdään kaarevaa muotoa lyhennettyjen kerrosten avulla ja lopussa vähennetään silmukoita. Reunapitsiä tehdään koko matkan samalla toiseen reunaan.

Malli on alunperin vieläkin kapeampi, mutta monen muun tavoin muunsin ohjetta tekemällä lisäyksiä alusta asti tiheämmin. Ohjeessa tehdään alkuun lisäykset kahdeksan kerroksen välein ja myöhemmin neljän kerroksen välein, tässä on tehty koko ajan lisäykset neljän kerroksen välein. Ja lopun kavennukset toki samaan tapaan.

Tämä olikin ensimmäinen huivi jonka olen neulonut tällä tavalla poikittain. Oli mukava tapa neuloa, kun yksi kerros oli aina nopeasti tehty. Tykkään huivin pitkäkäisestä muodosta ja kauniista reunapitsistä. Ei siis mitään valittamista lopputuloksen osalta, vaikka ohjeen epäselvyys harmittikin siinä vaiheessa kun jouduin purkamaan jo lähes valmiin työn.

Bennelong huivi

Bennelong Shawl on Paula Wrightin suunnittelema huivi, jonka muotoon suunnittelija kertoo saaneensa inspiraation kuuluisasta Sydneyn oopperatalosta. Neljästä kolmion muotoisesta värialueesta muodostuva huivi on omiaan väreillä leikkimiseen. Käytin tähän keväiseen kaulahuiviin neljä eriväristä 50 gramman kerää bambu- ja puuvillalankoja.

Pitkän kolmion muotoiset alueet muotoillaan lyhennetyillä kerroksilla. Nirkkoreuna muodostuuu poikittain neulottuun huiviin niin, että yksi nirkko neulotaan aina jokaisen kerroksen loppuun. Huivin erikoinen rakenne pitää mielenkiinnon yllä eikä neuloessa pääse pitkästymään. Huivin lopulliseen muotoon en ole kuitenkaan täysin tyytyväinen, sillä neljän värin yhtymäkohtaan jäi hiukan kummallinen kulma, joka estää reunaa laskeutumasta täysin sulavasti. Ei sitä käytössä tosin juurikaan huomaa. Aika näyttää, pääseekö huivi käyttöön vai purkuun.