Syksyn kirkkaita päiviä

Muutama vuosi sitten tein keväisen version Heidin Alanderin suunnittelemasta Bright Days -huivista. Se on todella ihana huivi, jota on tullut käytettyä paljon ja tulee edelleen. Kaipasin kuitenkin vähän hillitymmän väristä huivia syksyyn ja hailakan vaaleanpunaisen sadetakin seuraksi. Selailin lukuisia huivimalleja, mutta lopulta päädyin tähän samaan vanhaan hyväksi havaittuun malliin.

Erityisesti olen pitänyt tuossa ensimmäisessä Bright Days huivissa lankavalinnasta, sillä se on lukuisista huiveistani yksi harvoista, joka ei ole villainen. Siksi se varmaan tuleekin välikausina niin usein valittua käyttöön. Etsin jotain vähän saman tuntuista lankaa ja Lentävän Lapasen hyllystä silmiin osui Katia Concept Cotton Cashmere, jossa on 90 prosenttia puuvillaa ja 10 prosenttia kashmir-vuohta.  Lanka pehmoinen eikä lainkaan villaisen tuntuinen, muistuttaa laskeutuvuudessaan ja pehmeydessään bambulankoja ja on kuitenkin neuloksena hiukan napakampaa.

Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen; sain juuri sellaisen kaivatun, neutraalin värisen peruskäyttöhuivin, joka on omiaan syksyyn niin kirkkaisiin kuin sateisiinkin päiviin ja varmasti tulee käytettyä myös keväällä.

Ashbrook

Rasisminvastaisen neulehaasteen alkaessa usalainen Tamy Gore oli yksi niistä neulesuunnittelijoista, jonka töihin kiinnitin huomiota ensimmäisenä. Hän on suunnitellut useita todella kauniita huiveja, mutta lopulta oli kuitenkin aika helppo valita neulottavaksi juuri tämä, Ashbrook. Se nimittäin sopi mainiosti yhteen näiden lankojen kanssa, joista olin jo pitkään halunnut tehdä jotain ihanaa.

Tumma, luumunvärinen lanka on Handun käsinvärjäämää merinosukkista, vaalea pilkukas lanka on Rva Silmu&Solmun sukkalankaa värissä mustaherukkajäätelö ja pinkin olen itse värjännyt viimekesänä Handun värjäyspajalla Krapilla.

Ohje oli hyvä ja selkeä ja neulominen tuntui mielenkiintoiselta, koska värit ja erilaiset pinnat vaihtelivat mukavan usein. Huivista tuli iso mutta ei kuitenkaan jättimäinen, vaan juuri hyvin kaulahuivikäyttöön soveltuva syksyä ja talvea ajatellen.

Pidän tästä huivista tosi paljon. Ja itse asiassa aloitin jo Tamy Goren suunnitteleman kirjoneulepaidan pian tämän jälkeen, joten siitä voitte päätellä, että pidin paljon myös ohjeesta.

Kiva että monet on tägäilleet #rasisminvastainenneulehaaste hashtagilla keskeneräisiä ja valmiita töitään ja neulesuunnitelmiaan. Muistutan vielä, että elokuun loppuun mennessä blogiin kommentoineiden ja Instagramissa tägäilleitten kesken on luvassa arvonta, jonka palkinnosta kerron lisää piakkoin. Suunnittelen myös toista arvontaa kaikille lukijoille, sillä hiljattain IG-tililläni tuli täyteen 2000 seuraajaa, joka on aivan mahtava luku ja olen jokaiselle seuraajalle kiitollinen! Sen arvonnan suhteen on ideointi kyllä ihan kesken vielä, saa heittää ideoita! :D

Mainostan vielä, että perustin IG-profiiliini oman kohokohdan, jonne kerään bipoc-kirjailijoiden kirjoja, joita olen lukenut ja joita suosittelen. Ehdotuksia hyvistä kirjoista otan myös mielelläni vastaan.

Shake it up!

Anna Johanna on yksi tämän hetken mielenkiintoisimmista suomalaisista suunnittelijoista. Hän on vuosien ajan kirjoittanut Missä neuloimme kerran -blogia nimimerkillä Neulisti ja sillä nimellä saattaakin moni hänet tuntea paremmin. Hän aloitteli neuleiden suunnittelua julkaisemalla ohjeita blogissa, suosituksi nousivat esim. Missä neuloimme kerran -blogin jämälanka-joulukalenteri-sukat. Pikkuhiljaa neuleiden suunnittelu on muuttunut yhä ammattimaisemmaksi ja nyt hänellä onkin tekeillä syksyllä ilmestyvä neulekirja.

Shake it up -huivi ilmestyi pari vuotta sitten mysteeri-yhteisneulontana, eli ohjetta ilmestyi pieni pätkä kerrallaan ja vasta viimeisen vihjeen jälkeen osallistujat näkivät millainen huivi oikeastaan oli tullut neulottua. Itse en ole koskaan uskaltanut lähteä mukaan mysteerineulontoihin, sillä haluan tietää etukäteen, että tykkään lopullisesta mallista. Tähän ihastuin sitten, kun muilla alkoi olla näitä valmiina.

Viime kesän neulefestareilta ostin huiviin langat Rva Silmusolmun kojulta ja tänä keväänä tuli vihdoin aika neuloa se. Ennen aloittamista katselin valitsemiani lankoja ja mallailin niitä muutaman kotoa löytyvän vyyhdin rinnalla ja päädyin vaihtamaan yhden alkuperäisen suunnitelman mukaisista vyyhdeistä. Huiviin päätyi Rva Silmusolmun Villa Sukkista väreissä Merlot ja Kelo sekä Lanitium Ex Machinan Basic Merino Sockia värissä Grey Banshee.

Ohje on selkeä. Sanallisen ohjeen lisäksi se sisältää kaaviot pitsiosioille sekä muutaman ohjevideon. Siirtyminen erilaisiin osioihin ja eri väreihin tuo vaihtelua ja pitää työn mielenkiintoisena koko ajan. Raitojen ja pitsin lisäksi huivissa on mm. briossiosioita.

Huivi aloitetaan kolmion toisesta suipommasta kärjestä. Ensin levennetään keskelle mentäessä ja kolmion alareunan kärjen jälkeen aletaan kaventamaan. Alareunasta poimitaan vielä silmukoita reunakaistaletta varten. Vaikka silmukoitten poimiminen oli ärsyttävä työvaihe, niin lopputulos on hieno ja olen iloinen että jaksoin  ne ärsyttävät silmukat poimia. Lopuksi tehdään ja kiinnitetään kulmiin isot tupsut, jotka kruunaavat kokonaisuuden ja lisäpainoa tuomalla auttavat myös kolmion kärkiä laskeutumaan kauniisti.

Huivista tuli ihana! Ja jättimäinen! Pingotuksen jälkeen huivia mallaillessa ensin järkytyin kokoa ja mietin, miten tämmöistä jättiläistä osaa käyttääkään. Pienen totuttelun jälkeen aloin tykätä reilusta koosta ja totesin, että tästä tuli aika kiva kokovartalo-kietoutumishuivi, jonka kanssa takkikaan ei ole tarpeen.

Kuvista tuli nyt hieman valoläikkäisiä, mutta en valita; onhan tuo aurinko nyt tervetullut!

Bennelong huivi

Bennelong Shawl on Paula Wrightin suunnittelema huivi, jonka muotoon suunnittelija kertoo saaneensa inspiraation kuuluisasta Sydneyn oopperatalosta. Neljästä kolmion muotoisesta värialueesta muodostuva huivi on omiaan väreillä leikkimiseen. Käytin tähän keväiseen kaulahuiviin neljä eriväristä 50 gramman kerää bambu- ja puuvillalankoja.

Pitkän kolmion muotoiset alueet muotoillaan lyhennetyillä kerroksilla. Nirkkoreuna muodostuuu poikittain neulottuun huiviin niin, että yksi nirkko neulotaan aina jokaisen kerroksen loppuun. Huivin erikoinen rakenne pitää mielenkiinnon yllä eikä neuloessa pääse pitkästymään. Huivin lopulliseen muotoon en ole kuitenkaan täysin tyytyväinen, sillä neljän värin yhtymäkohtaan jäi hiukan kummallinen kulma, joka estää reunaa laskeutumasta täysin sulavasti. Ei sitä käytössä tosin juurikaan huomaa. Aika näyttää, pääseekö huivi käyttöön vai purkuun.

Lupaus keväästä

Sain jokin aika sitten Janina Kalliolta pyynnön ennakkoneuloa hänen tuleva huiviohjeensa, Spring Bloom, joka on ensimmäinen osa Woolenberry Shawl Club 2018 -kokoelmassa. Varsinaisesta testineulonnasta ei ollut kyse, sillä ohje oli jo valmiiksi loppuun asti mietitty ja virheetön. Ajatuksena oli että ohjeen julkaisuhetkellä on mukava olla muutamia huiveja valmiina tai tekeillä kuvien kera, että ohjeen hankkimista miettivä voi katsella miltä huivi näyttää erilaisilla lanka- ja värivaihtoehdoilla toteutettuna. Tosi hyvä ajatus, sillä ainakin minulla se vaikuttaa aika paljonkin jonkun ohjeen ostopäätökseen, että millaisia projekteja muut ovat kyseisellä ohjeella jo tehneet.

Tällaiseen pyyntöön oli mahdoton vastata kieltävästi. Janinan mallit ovat aina kauniita ja ohjeet huolellisesti laadittuja, kaikin puolin ilo neuloa. Niin myös tämä. Valitsin ohjetta ohuemman langan, sillä tuntui, että kevään kohta koittaessa ei paksummalle huiville ole juuri nyt tilausta. Lankana on Lamana Piura, joka on lace-vahvuista 100% babyalpakkaa. Tuntuman puolesta voisi kyllä luulla että mukana olisi silkkiäkin, niin pehmeän liukas ja kiiltävä lanka on.

Huivi oli hyvää juna- ja luentoneulottavaa, koska näyttävästä ulkonäöstä huolimatta malli ei ole mitenkään vaikea. Petroolinvihreät osiot ovat ainaoikeaa neulosta ja valkoisissa osioissa vaihtelee kaksi eri pitsikuviota. Molemmat pitsikuviot ovat melko yksinkertaisia ja siten helppoja oppia ulkoa muutaman toiston jälkeen. Viimeistä pitsiosiota tein muutaman toiston enemmän kuin ohjeessa, koska lankaa oli vielä rutkasti jäljellä.

Erityinen maininta vielä huivin muodosta, josta pidän todella paljon. Jostain syystä koen reilusti epäsymmetriset huivit usein vähän hankaliksi käyttää ja usein näistä yhdestä nurkasta aloitetuista huiveista tulee melkoisen epäsymmetrisiä... No, tämä huivi ei ole muodoltaan lainkaan epäsymmetrinen, josta syystä koen sen erityisen helpoksi ja mukavaksi käyttöhuiviksi.

Kun huivi viimein valmistui ja suunnittelimme huivin kuvaamista vakituisen kuvausassistenttini kanssa, alkoi julmetut lumisateet. Ja eihän Spring Bloom nimistä huivia voi lumisateessa kuvata, vaikka sinänsä en näe ongelmaa etteikö tämä huivi soveltuisi talvikäyttöönkin. Kuvaaminen siis siirtyi tälle viikonlopulle ja oli tyydyttävä kokemattomampaan kuvausapulaiseen. Jonka mielestä ei tarvitse esim. ihmisen pään näkyä kuvassa, koska kun kerran huivia pyydettiin kuvaamaan... No tottahan tuo on, huivi tässä on pääosassa ja se on ihana!

Terrabonne

Alkuvuodesta lähdin pitkästä aikaa mukaan testineulontaan, kun Ravelryn Testing Pool -ryhmässä silmään osui hauskan näköinen huiviohje, jolle etsittiin testaajia. Terrabonne on amerikkalaisen Taiga Hilliardin suunnittelutyötä.

Terrabonnessa kiinnosti erikoinen rakenne ja se, että värialueet eivät jakaudu ihan tavanomaiseen tapaan. Kuvan perusteella kuvittelin äkkiseltään ohjeen pitävän sisällään jotain monimutkaisempaakin, mutta työ eteni loppujen lopuksi melko yksinkertaisesti kulmasta toiseen, ei mitään erikseen poimittuja silmukoita tai muuta sellaista. Eriväriset puoliskot toteutettiin intarsiana eli "keskiviivalla" langat kieputettiin toistensa ympäri. Ohje sisältää tekniikkaan kuvallisen ohjeen.

Huivi syntyi nopeasti ja vaivattomasti. Siitä tuli kooltaan aika pieni, ei ihan tarpeeksi hartioita lämmittämään, mutta kaulahuiviksi aivan sopiva. Ohje on sen tyyppinen, että kokoa on helppo muokata.

Langoiksi kaivoin omien varastojen kätköistä siniharmaata Rowan Fine Artia, pinkkiä Louhittaren Luolan Väinämöistä sekä jotain valkoista vastaavan paksuista.

Huivi valmistui jo maaliskuussa ja kuvat on ottanut niihin aikoihin Majaillaan -blogin Mirella. Kiitos! :)

Soft Sunday

Sain tilaisuuden testineuloa Suvi Simolan uusimman huivin, Soft Sundayn. Neuloin huivin samasta langasta kuin suunnittelijakin eli Tukuwool fingeringistä. Ihana villalta tuoksuva luomu-lanka!

Ohje on yksiväriseen huiviin, mutta suunnittelijan luvalla tein sen kaksivärisenä. Syynä kahden värin valintaan oli se, että omista varastoista löytyi kahta eriväristä Tukuwoolia, joista kumpikaan ei olisi yksistään riittänyt huiviin. Ajattelin, että tästä tulisi hieno raidallisenakin.

Harmaata lankaa meni huomattavasti enemmän; lankaa ei jäänyt grammaakaan, joten voitte varmaan kuvitella, että neulomisen loppuvaiheessa tuli vietettyä muutama tukala ja stressaantunut minuutti jännätessä langan riittävyyttä. Riitti se sitten onneksi. Keltaista taas jäi ihan reilusti, 13g (molemmat olivat 50g:n vyyhtejä). Onhan se ihan loogistakin, että ainaoikea pinta syö lankaa enemmän kuin sileä pitsi.

Huivin pingotus oli oma lukunsa. Halusin ainaoikeiden osioiden pysyvän supussa ja pitsiosioiden avautuvan, joten projekti vaati muutaman sadan nuppineulan (en laskenut). Laitoin siis jokaisen raidan kerrallaan pingottumaan siten, että osa raidoista jäi löysäksi ja osa pingottui kireälle.

Ei olisi ehkä muuten tullut mieleen, että näin voi tehdä, mutta muistin Missä neuloimme kerran -blogin Neulistin kerran kirjoittaneen jotain tämän suuntaisesta pingotusprojektista, joten tiesin sen olevan mahdollista.

Huivista tuli kaikin puolin ihana ja se sopii vuodenajan väreihin loistavasti. Kummallisesti keltainen on alkanut viehättää sen oltua aikaisemmin yksi tiukimmin välttelemistäni väreistä. Vieläkään en ehkä käyttäisi pelkästään keltaista huivia, mutta harmaan kaveriksi se sopii hurjan kauniisti.

Soft Sunday ohje julkaistiin tällä viikolla. Ohje on taattua Suvi Simola -laatua; selkeä ja perusteellinen, jo testivaiheessa virheetön.

Sukellus

Äidille joululahjaksi tekemäni pipo kaipasi selvästi parikseen huivia. Niinpä päätin tehdä sellaisen, ihan ilman mitään merkkipäiviä.

Äiti kehui moneen kertaan pipon materiaalia eli Handun Merino-sukkalankaa. Se on samaan aikaan sekä lämmin että hiostamaton ja muutenkin niin ihanan pehmoinen, ettei siihen oikeastaan voikaan olla ihastumatta. Niinpä huivi piti toki tehdä samasta langasta. Harmaata oli pipolangasta jäljellä noin 20 grammaa ja sen seuraksi ostin toisen pienen punaisen vyyhdin samaa lankaa.

Ravelrysta löytyi hauska huiviohje, Diving in {recipe}, joka on omiaan pienten lankamäärien kuluttamiseen ja yhdistelemiseen. Ihanuuslangat ja yksinkertainen ohje - näillä eväillä syntyi käytännöllisen muotoinen ja aivan ihanan pehmoinen kaulahuivi. Oikeastaan muodossa on aika paljon samaa kuin Nurmilinnussa, joka on tämän talven oma suosikkihuivini.

Harmaata kului lopulta se koko 20 grammaa ja punaista 32 grammaa. Nyt haluaisin itselleni samanlaiset, sekä pipon että huivin. <3

Vähän vajaa Viinisieppo

Elokuun alkaessa vaihdettiin vauhdikkaasti sukista huiveihin. Aiemmin kerroin, että sukkakilpa-tiimimme koki yhteisneulonnan niin mukavana, että sitä päätettiin jatkaa yhteisenä huivineulontana. Järjestäjiksi SyyshuiviKAL:iin rupesivat Lentävän Lapasen Taina ja Tarja. (KAL=Knit Along eli Neulo Mukana.) Ideana on neuloa huivi per kuukausi, eli viis huivia ennen joulua. Jokainen saa valita ohjeet itse oman taitotason ja kiinnostuksen mukaan ja jotain lankaisia palkintojakin on luvassa.

Elokuun koittaessa lähdin liikkeelle Heidi Alanderin suunnittelemista huiveista, joista ensimmäinen, Meadow Grass, valmistui jo muutamassa päivässä. Sitä en kuitenkaan esittele vielä; koska se on menossa lahjaksi niin laitan blogiin kuvia vasta sitten kun huivi on saajallaan.

Heti sen perään aloitin toisen Heidi Alanderin huivin, Nurmilinnun. Nurmilintu on tämän vuoden ehdoton huivihitti, sillä projekteja on kertynyt Ravelryyn vuoden aikana yli parituhatta kappaletta. Enkä minäkään halunnut jäädä tästä ihanuudesta osattomaksi. Langan olin hankkinut tähän valmiiksi jo aikoja sitten, nimittäin vyyhdin Louhittaren Luolan Väinämöistä ihanassa villiviinin värissä.

Neulonta sujui alkuun yhtä sutjakkaasti kuin Heidin ohjeilla yleensäkin, mutta toisen pitsiosion alkupuolella alkoi langan riittävyys epäilyttää. Pitsikerroksen lopulla, pikaisen punnitus- ja laskuoperaation jälkeen totesin, että ei tule riittämään. Toisaalta huivilla alkoi jo olla kokoa riittämiin ainakin kaulahuiviksi, joten neuloin toista pitsiosiota vähän leveämmäksi ja päättelin huivin ohjeen mukaisella mielenkiintoisella päättelytavalla, joka muodostaa pitsiosioon siistin nirkkoreunuksen.

Ensin huivin jääminen vajaaksi harmitti kovastikin, mutta pingotuksen jälkeen totesin, että tästä tuli kuitenkin aikas kaunis ja sitä paitsi myös sopivan kokoinen. Joten ei harmita enää.

Syyshuivi-KAL:iin ehtii vielä ilmottautua Lentävän Lapasen Ravelry-ryhmässä.  Säännöt ovat sopivan rennot, joten mukaan voi lähteä pienemmilläkin tavoitteilla.