Hyvää oloa neulomalla

Maaliskuun alussa, tarkemmin sanottuna naistenpäivänä, osallistuin Lentävässä Lapasessa Hyvää oloa neulomalla -kurssille. Kurssia oli ohjaamassa Tiina Erkkilä-Wahtera, joka johdatteli kurssilaiset mindfullness-ajattelun ja neulomisen yhdistämisen saloihin. Puhetta oli myös väreistä ja niiden hyvää tekevästä voimasta.

Tiina kertoi kurssin aluksi ajatuksestaan, että hyvin yksinkertaisestakin kappaleesta saa aikaiseksi käyttöneuleen. Tekemisestä pääsee nauttimaan, kun vaan valitsee itseä puhuttelevat langat ja värit. Hän rohkaisi kurssilaisia aloittamaan ilman tarkkaa ohjetta tai suunnitelmaa ja keskittymään rauhoittavaan ja läsnäolevaan neulomiseen. Tekelettä voi neulomisen edetessä pysähtyä katselemaan ja kuulostelemaan, mitä siitä on tulossa. Ajatus kuulosti ensialkuun vieraalta, mutta Tiinan esitellessä omia neuleitaan alkoi ajatus puhutella ja huomasin, että tämä taitaakin olla juuri sitä, mitä juuri nyt kaipaan.

Nämä värit puhuttelivat ja tuntuivat tähän hetkeen sopivilta. Aloitin neulomaan suorakaidetta yhden Tiinan liivimallin innoittamana. Myöhemmin kotona totesin, ettei tästä sellaista liiviä tulekaan, vaan ihan toisenlainen. Olin siis ilmeisesti sisäistänyt kurssin ajatuksen. 

Pinta lähti syntymään nopeasti, koska joka kuudes kerros tehtiin pudotetuin  silmukoin. Silmukoita kierrettiin jokaisen silmukan välissä kolme kertaa puikon ympäri ja seuraavalla kerroksella pudotettiin. Sain tällä tekotavalla olkavarren kipeäksi, mistä johtuen liivi valmistui melko hitaasti. Nyt se on kuitenkin valmis ja olen tyytyväinen. Ilman ohjetta neulominen ei ehkä jää minulle pysyväksi toimintatavaksi, mutta varmasti osaan tämän jälkeenkin joskus heittäytyä vain tekemään.

Langat Austermann Steppiä ja puikot 4,5mm:n bambuiset pyöröt.

Virkattu ja neulottu liivitunika

Aloitin tekemään tätä liivitunikaa jo kesällä, yhtenä kahdestakymmenestä JYH-työstä. Virkkasin tuolloin vain muutaman kerroksen helmaa, jonka jälkeen työ jäi tauolle pitkäksi aikaa. Kolmisen viikkoa sitten kaivoin työn uudestaan esiin (lähinnä siksi, että muut jäljellä olevat JYH-työt tökkivät vielä enemmän) ja pääsinkin mukavaan flowhun tämän kanssa; liivi valmistui lopulta nopeasti ja tuskattomasti muutamassa viikossa. Loppusilaukseksi löysin eilen äidin varastoista hauskat vintage-napit, jotka äiti arveli ratkoneensa "joskus jostakin".

Liivin yläosan suhteen vaivasi melkein loppumetreille epäusko sen suhteen, voiko siitä tulla hyvin istuva. Lähinnä siksi, etten ole ennen tehnyt tuollaista tyköistuvaa yläosaa ja pyöröpuikon kanssa sovittaminen oli hankalaa. Vielä valmiista yläosastakin ennen nappien kiinnittämistä ajattelin, että jääköhän nappilista repsottamaan. Mutta kun napit oli ommeltu, niin yläosa istui täydellisesti! Todellista aloittelijan tuuria. :)

Ohje on Novita-lehdestä, talvi 2013. Langat ovat farkunväristä ja harmaata Nallea sekä Nalle luontopolku jokea. Viimeksi mainittua metsästin aikanaan monesta eri kaupasta ja taisin tosiaan löytää lähiseudun viimeisen kerän, sillä toista kerää ei löytynyt enää mistään. Onneksi yksi kerä riitti ihan hyvin, vaikka lehden ohjeen mukaan lankaa olisi tarvittu kaksi kerää.
Virkkuukoukku oli ohjeen mukaisesti kokoa 3. Ohjetta pienemmän pyöröpuikon (koko 3,5) valinta ei perustunut taitoon tai hyvään arviointikykyyn, vaan siihen, että ohjeen mukaista 4-koon pyöröpuikkoa minulta ei sattunut löytymään. Hyvä näin. :)
Fiilis: aikahan sen vasta lopullisesti näyttää, mutta nyt tuntuu siltä, että tätä tulen käyttämään.