Isoäidinneliötakin uusi elämä

Kolme vuotta sitten virkkasin itselle ja tyttärille isoäidinneliöistä kootut takit. Jokainen takki pääsi valmistumisensa jälkeen käyttöön ja vanhimman tyttären takki on näkynyt käytössä edelleen. 

Oma takkini on ollut mielestäni kiva, mutta se on silti jäänyt viime aikoina käyttämättä. En oikein tiennyt, mistä se johtuu, mutta lopulta päädyin siihen, että käytän nykyään mieluummin pidempää villatakkia. 

Niinpä käytin yhden etäluennon verran aikaa siihen, että virkkasin helmaan yhden kerroksen lisää neliöitä. Yhdistely vaati vähän vanhojen reunavirkkausten purkamista ja uudelleen virkkaamista.

Hihoihin virkkasin lisää pituutta, sitten poimin hihansuun silmukat neulepuikoille ja tein leveästä hihasta pussihihan resorilla

Ei mennyt kauaa ja heti takki tuntuu paljon enemmän oman tyyliseltä ja helpommalta käyttää.

Alakuvassa takki vielä ennen tuunausprojektia, tosin tuon kuvan jälkeen jatkoin hihojen pituutta jo kertaalleen ennen tämän kertaista muokkausta.

Suosittelen, jälleen kerran, palaamaan niiden vanhojenkin neule- ja virkkaustöiden pariin, jos ovat jääneet käyttämättä tai vähälle käytölle. Usein vaate saa pienellä vaivalla lisää käyttöikää.

Grannies-in-a-Row sukat

Huomasin instagramissa yhteisneulonnan, jossa neulotaan kesän aikana usalaisen Jen Yardin suunnittelemat Grannies-in-a-Row sukat. Sukkien jujuna on nimensä mukaisesti rivi isoäidin neliöitä varressa. Ohje on kirjoitettu siten, että se rohkaisee erilaisiin muokkauksiin ja onkin ollut hauska nähdä monenlaisia erilaisia versioita sukista instagramissa. 

Leikitellä voi värien lisäksi esimerkiksi lisäämällä väliin nurjia kerroksia, lisäämällä virkatun kerroksen neliörivin reunoille, käyttämällä itseraidoittuvaa lankaa tai jämälankoja. Sukista voi tehdä yksiväriset tai kirjavat, keskenään samanlaiset tai erilaiset ja raitojen leveys voi vaihdella tai pysyä samana. Lisäksi kantapäälle on esitelty ohjeessa useita eri vaihtoehtoja. Tässä mallissa ei siis ole oikeaa tai väärää tapaa tehdä, vaan luovuudelle ja mielikuvitukselle on jätetty tilaa.

Ohjeessa on kolme kokoa ja jokaiseen vähän erilainen isoäidinneliön ruutupiirros. Tein isoimman koon, mutta jouduin silti virkkaamaan neliöriviini yhden neliön enemmän kuin ohjeessa. Muokkauksesta ei onneksi koitunut vaikeuksia, vaan silmukoiden poimiminen onnistui siististi vaihtuneesta virkattujen reunasilmukoiden lukumäärästä huolimatta.

Toteutin sukkani suurimmaksi osaksi jämälangoista ja tein niistä raidoituksen osalta keskenään eripariset. Kantapääksi valitsin jälkijättöisen kantapään, jossa raidoituksen sai jatkumaan hauskasti samaan tyyliin muun sukan kanssa. 

Tästä muodostui rento hyvänmielen projekti. Juuri sopivan rentoa ja aivotonta neulottavaa kesäloman alkuun.

Takki virkatuista paloista vol. 3

Tein kesällä virkatun takin isoäidinneliöistä nuorimmalle tyttärelle. Siitä tuli niin hauska, että tein itselle samantapaisen takin virkatuista kukkaneliöistä. Vanhin tytär ilmoitti haluavansa myös vastaavan, mutta toivoi sitä pitkänä ja luonnonläheisissä sävyissä. Onneksi jämälankavarasto oli tälläkin kertaa ehtymätön, sillä sain tehtyä kolmannenkin takin käymättä lankakaupoilla. (Oikeasti mietin, että miten tätä aran-vahvuista jämälankaa onkin voinut kertyä niin pajon! Eikä edes loppunut vielä.)

Takki valmistui sopivasti joululahjaksi. Siitä tuli tosi hieno. Kuvausten kanssa kävi samoin kuin yleensäkin; ensin sain joukon  pelleilyposeerauksia...

Sitten pyysin suhtautumaan asiaan vakavasti, jonka jälkeen seurasi sarja huippu-vakavia poseerauksia. Ne on niin hienoja, etten osannut valita niistä vain yhtä, joten täytyi laittaa kaikki. :D

Lopuksi ehdotin vielä että kuvataan meidän kaikkien kolmen takit yhdessä. 

Ja sama meno jatkui. Ja kuvista tuli tietysti myös hämäriä ja sähkövalon kellastamia, koska kovan pakkasen takia kuvasimme sisällä.

Lopulta taisi tulla yksi kuva, jossa kaikki ollaan suht asiallisia. Tässä yhteydessä nuorempi tytär ilmoitti että hänkin olisi halunnut pitkän takin, jos olisi tiennyt että se on mahdollista... päättymätön tarina. Tai oikeastaan se päättyy nyt, koska nuo siniset, vihreät ja keltaiset langat loppui onneksi jo!

Takki virkatuista kukkaneliöistä

Aiemmin esittelin isoäidinneliöistä kootun takin, jonka tein tyttäreni tilauksesta. Siitä tuli niin hauska ja iloinen, että päätin tehdä itselle samantapaisen.

Valitsin perinteisen isoäidinneliön sijaan virkatun neliön, jossa on keskellä kukkakuvio. Katsoin mallia esim. tästä Sunburst Granny Square:sta, vaikka muokkasin mallia vähän yksinkertaisemmaksi.

Väreinä tällä kertaa enimmäkseen punasävyiset langat, joita myös löytyi jämälankavarastoista ihan kiitettävät määrät. Edellisen takin tapaan nämäkin ovat paksuja sukkalankoja, mm. 7-veljestä, Jannea ja muita vastaavan paksuisia lankoja. Annoin mennä surutta yksiväriset, raitalangat ja pätkävärjätyt samaan iloiseen sekamelskaan.

Lyhensin hihoja valmistumisen jälkeen yhden neliökerroksen verran, kun ne ylettyivät sormenpäihin saakka, mutta nyt ne näyttävät näissä kuvissa vähän lyhyiltä. Ehkä ne kaipaavat muutaman pylväsrivin lisäpituudeksi. 

Nyt vanhempikin tytär tilasi vielä samanlaisen takin, joten näyttää siltä, että matka virkattujen neliöitten parissa jatkuu.

Takki isoäidinneliöistä

Nuorin tyttäreni on hurmaava 12-vuotias. Viime kuukausien aikana hän on hurahtanut rutkasti pituutta ja myös alkanut entistä enemmän kiinnittää huomiota muotiin ja omaan tyyliin. Jokin aika sitten hän kysyi, voisinko tehdä hänelle takin isoäidinneliöistä ja mielellään sen olisi oltava valmis jotakuinkin heti.

Omista varastoista löytyi riittävät määrät toivotun värisiä jämälankoja, ainoastaan mustaa lankaa piti ostaa palojen reunustamista ja yhdistelyä varten. Langat ovat Novitan 7 veljestä ja Gjestalin Jannea. Näytin kuvia erilaisista virkatuista neliöistä ja tytär valitsi ihan tavallisen perus-isoäidinneliön. 

Yhdistelin paloja sitä mukaa kun niitä oli muutama valmistunut ja aina välillä soviteltiin käyttäjän ylle takin sopivaa pituutta ja leveyttä. Aloitin yhdistelyn olkasaumasta niin, että lisäsin vuorotellen kerroksen etu- ja takapuolelle. Kun takki oli toivotun pituinen liitin siihen hihat ja lopuksi yhdistin sivusaumat. Kaikki yhdistelyt on tehty virkkaamalla piilosilmukoilla työn nurjalta puolelta.

Takki valmistui hyvän patistuksen ansiosta nopeasti ja siitä tuli meidän molempien mielestä tosi kiva. Eniten ilahduttaa se, että takki on joka päivä valmistumisensa jälkeen näkynyt käytössä. 

Tästä oli sitten vaan se seuraus, että nyt haluan itselle samanlaisen ja vanhempi tytär myös. Onneksi jämälanakoja riittää. :)

Housut virkatuista neliöistä

Muutama vuosi sitten näytin tyttärelle netissä kiertävän kuvan, jossa kaksi miestä oli pukeutunut virkatuista neliöistä koottuihin housuihin ja paitoihin ja näyttivät aivan hupsun hauskoilta. Kuvateksti kuului jotenkin että "just because you can crochet, doesn't meen you should". ("Vaikka osaisitkin virkata, ei välttämättä kannata".) Itseäni kuva huvitti suuresti, mutta tytärpä innostui, että hänkin haluaa tuollaiset housut! Aikansa kesti saada tämä äiti uskomaan, että ihan tosissaan hän haluaa virkatuista neliöistä kootut housut ja aikoo vieläpä käyttää niitä.

Tiedän, että tytär on tyylillisesti ja muutenkin oman tiensä kulkija ja aikani tuumittuani innostuin itsekin ajatuksesta. Totesin, että jos joku pystyy kantamaan tällaiset housut tyylillä ja rokaten, niin juuri hän.

Housut syntyivät yllättävän nopeasti, siis noin puolessa vuodessa, kun edelliset paloista kootut työni ovat kestäneet vuosia. Käytin näihin sekalaisia fingering-vahvuisia jämälankoja; siinä on suloisessa sekamelskassa villan ja sukkalankojen lisäksi bambua, merinoa ja jopa nokkosta. Kulutin näihin myös valtaosan kertyneiden pätkävärjättyjen lankojen jämistä, joista en ikinä meinaa keksiä mitään.

 

Minkään näköistä kaavaa tai suunnitelmaa näille ei ollut. Ensin virkkasin arvioimani sopivan määrän neliöitä, sitten yhdistin ne lahkeiden etu- ja takasoiroiksi ja sen jälkeen sovittamalla ja valmiiden housujen päälle mallailemalla katsottiin, minne tarvitsee virkata jotain lisää. Haaroihin tuli sellainen hyvin pitkäkäinen vinoneliö, lantion ja reisien ulkosyrjälle teräväkärkiset soikiot. Lisäksi lahkeista haluttiin trumpettimalliset, onhan nää nyt muutenkin niin 70-luku-henkiset! Niinpä lahkeensuihin tuli isot kolmiot.

Oikeassa alalaidassa alkuperäinen inspiraatiokuva. Ja todiste siitä, että tyttären väite piti paikkaansa, kun hän sanoi, että "ei ne mun päällä näyttäis tolta". :D

Virkatut koristetyynyt

Lokakuussa osui silmiini juuri alkamassa oleva Anna Nikipirowiczin emännöimä, hänen suunnittelemansa koristetyynyn yhteisvirkkaus, Cushion CAL (CAL = Crochet Along). Ohje uuteen neliöön ilmestyisi aina parin viikon välein. Kokonaisuus oli kaunis ja kaikki neliöt vaikuttivat kuvien perusteella houkuttelevan näköisiltä ja sopivan erilaisilta, sellaisilta että ne tarjoaisivat mahdollisuuden myös oppia uutta. Keksin, että rupeanpa virkkaamaan tämmöisiä tyynyjä joululahjaksi vanhemmilleni.

Langoiksi kaivoin omista kätköistä jämälankoja kahdessa erilaisessa värimaailmassa, sini- ja pinkkisävyisissä. Tein kumpaankin tyynyyn molemmat puolet virkatuista neliöistä, eli virkattavana oli kaksinkertainen määrä neliöitä ja se vielä kerrottuna kahdella, koska tyynyjä on kaksi. Aika hyvin kuitenkin pysyin aikataulussa ja sain tyynyt valmiiksi samoihin aikoihin kuin muutkin yhteisvirkkaukseen osallistuneet - muuten en olisi pitänyt kiirettä, mutta joulun lähestyminen siivitti menoa.

Neliöitä on kolmea eri mallia. Yksi malleista on kirjovirkattu, yksi kaapelivirkkausta (cable crochet, ehkä joku parempikin suomennos olisi?) ja yhdessä on popcornsilmukoista muodostuva ympyrä. Tämä viimeisin on minusta erityisen hauskan näköinen.

En yhdistellyt neliöitä Cushion CAL ohjeen mukaan, sillä löysin mielestäni kivemman tavan yhdistellä virkatut neliöt: Look what I made -blogin litteä "zipper method" eli vapaasti suomennettuna vetoketju-tyyli. Tässä virkattu sauma jää neliöitten keskelle ja sopii mielestäni erityisesti tämmöisille neliöille, jotka ovat keskenään eri värisiä.

Retropallopeitto

Vihdoinkin se on valmis! Lähes kolme vuotta työn alla ollut virkattu pallopeitto. Peitto sai alkunsa heti edellisen virkatun peiton valmistuttua. Noihin aikoihin olin tuon peiton lisäksi tehnyt muutamia muitakin isoäidinneliöprojekteja ja olin siksi isoäidinneliöihin kovasti kyllästynyt. Niinpä seuraavasta peitosta tulikin palloneliöpeitto.

Sopiva palloneliöohje löytyi aikanaan nimellä 'Retro Circle Square' Three Beans in a Pod -blogista, joka nyttemmin on näköjään lopettanut toimintansa eikä ohjettakaan harmillisesti enää netistä löydy. Vastaavia palloneliöohjeita varmasti löytyy kyllä, jos joku nyt tämän tyyppistä innostuisi virkkaamaan. (Ja noista mun lähikuvistakin voi varmaan päätellä, miten tuo on virkattu.) Ohje on sen verran simppeli, ettei sitä parin neliön jälkeen enää tarvitse. Edit. Lukijan vinkki: poistetun blogin ohje ympyrästä neliöksi löytyy vielä Pinterestistä.

Alkuun mietin aika pitkään kahta väreihin liittyvää asiaa. Ensinnäkin mietin, että rajaanko väritystä jotenkin vai laitanko mukaan kaikkia jämälankoja mitä löytyy. Tuolloin noin viisi vuotias peiton tuleva omistaja oli sitä mieltä että kaikki värit sekaan vaan, joten se oli helposti ratkaistu.

Vähän vaikeampi päätös oli se, että teenkö kaikkiin ympyröihin samanväriset neliöt ympärille vai tulisiko reunuksistakin riemunkirjavat. Ajattelin, että riemunkirjavat olisivat olleet parempi tapa käyttää vielä isompi määrä jämälankoja, mutta päädyin kuitenkin valkoiseen, koska ajattelin että se tekee monien eri värien sekamelskasta yhtenäisemmän. Lisäksi ajattelin, että palojen yhdistelystä tulee siistimpi, kun yhdistelyn voi tehdä samalla värillä, mistä kaikki reunat on virkattu.

Reunat ovat valkoista Novitan Nallea ja silloin kolmisen vuotta sitten Novita oli juuri lopettanut värikartastaan valkoisen värin. Niinpä hamstrasin sitä luullen ostaneeni tarpeeksi. Tänä keväänä hamstratut langat kuitenkin loppuivat, mutta se hyöty projektin venähtämisestä oli, että valkoinen ehti parahiksi tulla Nallen värikarttaan takaisin.

Meinasi multa muuten viime metreillä loppua jämälangatkin ja siinä kohtaa tuli muutama blogin lukija apuun ja tarjoutui lähettämään lisää jämälankoja. Aivan mahtavan ihanasti tehty, kiitokset teille!

Oma lukunsa oli sitten se, kun kaikki neliöt olivat valmiit ja ajattelin, että nythän tämä valmistuukin jo parissa päivässä. No eipä valmistunut, vaan 273 palan yhdistämisessä meni kyllä muutama viikko. Yhdistely oli alkuvaiheessa suorastaan tuskallistakin, kun palat oli järjestelty lattialle oikeaan järjestykseen ja siinä lattialla istuen sitten virkkasin palat yhteen ensin poikittaissuunnassa. Sitten taas helpotti työergonomian osalta, kun kaikki palat oli virkattu kiinni toisiinsa yhteen suuntaan ja peittoa pystyi taas helpommin liikuttelemaan.

Päättelemistä ei ollut lopussa tehtävänä kovinkaan paljoa, sillä suurimman osan langanpäistä olin virkannut seuraavan kerroksen sisälle työn edetessä ja palojen reunoissa olevat langanpätkät virkkasin kerroksen sisään yhdistellessä. Ainoastaan keskikohdan lanka oli suurimmassa osassa paloista pääteltävänä, joten kyllähän niitä sitten muutama kuitenkin oli. Äitini auttoi jonkin verran, kiitokset vaan sinne suuntaan. :) Loput tein samalla kun virkkasin paloja yhteen. Aina yhden pätkän yhteen virkattuani päättelin sen kohdan ympärillä olevat langanpäät.

Peiton ikionnellinen uusi omistaja on ehtinyt tässä välissä täyttää vuosia jo useamman kerran ja on nyt kahdeksanvuotias reipas tokaluokkalainen. Ilman hänen sinnikkyyttään peitto ei varmasti vieläkään olisi valmis, sen verran patistelua ja muistuttelua tämä projekti on meikäläiseltä vaatinut. Joskus asioiden valmistumisessa eteenpäin ajaa sisäinen motivaatio, joskus taas ulkoinen, kuten tässä tapauksessa, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen yhtä kaikki. :)

Palloneliöpeiton kuulumisia

Vähään aikaan en ole saanut aikaiseksi muuta valmista kuin yhden testineuleen, mutta sitä en voi esitellä vielä. Sen sijaan olen edistynyt huomattavasti ikuisuusprojektissani eli pienemmän tyttären päiväpeitossa, jonka palasia olen virkannut suunnilleen heinäkuusta 2014 alkaen, jolloin sain valmiiksi vanhemman tyttären päiväpeiton.

Tuon edellisen peiton postauksessa kirjoittelin, että olen tehnyt peittoa pitkän aikaa, mutta kuitenkin vähemmän kuin vuoden. No hah, sehän oli tosi nopea projekti tähän verrattuna!

Tähän peittoon olen käyttänyt sport-vahvuisia lankoja, eli esimerkiksi Novitan Nallea ja Woolia, Gjestalin Maijaa ja Regian Activea. Mukaan mahtuu myös joitain epämääräisempiä vanhempia lankajäännösmyttyjä, mikä onkin tämmöisen projektin ehdoton etu.

Viimeisen parin kuukauden aikana projektia on hidastanut se, että sopivan paksuiset langat on alkaneet huveta. Tai ainakin jämälangat, sillä aloittamattomia keriä en sellaisiksi laske enkä raskisi niitä ihan pelkältään jämäpeittoon laittaa. Niinpä on ollut pakko aloittaa muita projekteja tämän vahvuisista langoista, että tulee lisää jämälankoja. Toistaiseksi en ole kuitenkaan sortunut ostamaan lisää lankaa tämän takia.

Nyt on valmiina reippaasti toista sataa palaa, en ole ihan tarkkaan lähiaikoina laskenut. Jonkin verran on vielä jäljellä, mutta jos heinäkuuhun mennessä saisin tämän valmiiksi, niin peitto valmistuisi kuitenkin alta kolmen vuoden. Sitä nyt kai voi vielä pitää ihan kohtuullisena aikana virkkausprojektille... ainakin näin yritän uskotella tyttärelleni, joka on jo välillä ollut aika tuskastunut tilanteeseen.

Optinen harha sateenkaaren väreissä

Pari viikkoa sitten tuli yhtäkkiä mieleen, että mähän oon ilmottautunut Abstrakti-blogin tttintin aloittamaan käsityökirjahaasteeseen. Aikaa on syyskuulle enkä yhtään oo vielä aloittanut; siispä hihat heilumaan. Ensimmäiseksi otin käsittelyyn Stephanie Van Der Lindenin Op Art Socksin. 

Valitsin malliksi Yaacovin, johon ihan ensimmäiseksi tässä kirjassa ihastuinkin. Langaksi otin Lankahelvetin arvonnasta voitetun Opal Surprisen, joka oli tähän malliin täydellinen valinta, onhan se suunniteltu nimenomaan liukuvärjätylle langalle.

Mallissa oli oikeasti toisenlainen, työn edetessä tehtävä kantapää, mutta kirjassa suositeltiin toisena vaihtoehtona jälkeenpäin lisättyä kantapäätä, mikäli haluaa värien liukumisen jatkuvan tasaisesti. Päädyin tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Tämä oli kiva työ! Näistä väreistä ja pyöreistä muodoista tulee väkisinkin hyvälle mielelle. Sukat sopivat omiin jalkoihin täydellisesti, mutta kyllä nämä sopisivat hyvin lahjaksikin jollekin piristystä kaipaavalle, joten saapa nähdä mitä teen.

Kuvausrekvisiitaksi laitoin osia tämän hetken ainoasta keskeneräisestä projektista; tekeillä on päiväpeitto pienemmälle tyttärelle. Mutta en nyt juuri taida ehtiä sitä jatkamaan, sillä kirjahaasteen seuraava kirja jo odottaa. Seuraavaksi käyn uusien pohjoismaisten kirjoneuleiden kimppuun.

Virkattu kukkakassi kesäkassivaihtoon

Edellisessä postauksessa esittelin sievän sinisen kassin, jonka sain Katsastellen -blogin Katjalta kesäkassivaihdon yhteydessä. Vaihdon järjesti Heidin Hullutuksia. Nyt on esittelyvuorossa minun parilleni tekemä virkattu kesäkassi.

Parikseni arpoutui Willis, joka emännöi Williksen suhraukset-blogia. Esittelyssä hän mainitsi lempiväreikseen vaaleanpunaisen, vaaleanvihreän sekä valkoisen, joten sen perusteella lähdin suunnittelemaan virkattua kassia.

Virkkasin 30 pientä päivänkakkara-neliötä. Ohje Daisy square -neliöihin löytyi My Rose Valley -blogista. Yhdistin neliöt virkkaamalla ensin alakuvassa esitettyyn muotoon, jonka jälkeen kastelin ne ja laitoin yöksi sileytymään. Kuivumisen jälkeen yhdistin vielä kappaleen reunat virkkaamalla.

Ohjeen hauskoihin isoäidinneliön tyylisiin kantimiin löysin Futuregirl-blogista. Samalla opin aivan uuden tosi huipun tavan aloittaa virkkaus ilman ketjusilmukkaketjua, eli ensimmäisellä kerroksella tehdään suoraan ketju kiinteitä silmukoita. Suora linkki ohjevideoon tässä.

Lankana sataprosenttista puuvillaa oleva merseroitu Catania ja koukku kokoa 3,5mm.

Keväinen maljakko pajunkissoille

Vanhempani toivat keväiseksi tervehdykseksi kukkia höystettynä vuodenajan mukaisesti koivun- ja pajunoksilla. Pikkutytölle oli laitettu erikseen pieni pajunkissakimppu. Pikkukimpulle ei harmillisesti löytynyt muuta maljakkoa kuin vanha ruma pestopurkki, mutta se asia oli nopeasti korjattu.

Tein Nalle- ja Wool- langoista virkkaamalla kolme pientä neliötä jotka yhdistin lasipurkin ympärysmittaa vastaavaksi putkeksi. Sitten virkkasin kiinteitä silmukoita putken ala- ja yläreunaan joka kerroksella väriä vaihtaen, kunnes purkin korkeus oli saavutettu. "Paita" on vaan pujotettu lasipurkin päälle, mitään sen kummempaa kiinnitystä se ei tarvinnut koska on mitoitukseltaan sen verran napakka.

Vihdoinkin valmiina: isoäidinneliöpeitto

Kuukauden ensimmäisessä postauksessa kyselin, olisiko tämä jo viimeinkin se kuukausi, jolloin saan tämän peiton valmiiksi. Nyt voin vastata: on tämä! :)

En muista ihan tarkkaan, koska tätä aloitin virkkailemaan, mutta kyllä siitä paljon aikaa on. Vähemmän kuin vuosi, mutta enemmän kuin puoli vuotta. Tein peiton omaan kotiin muuttaneelle tyttärelleni päiväpeitoksi. Muutto tapahtui marraskuussa, joten aika kauan on tupaantuliaislahja antanut odotuttaa itseään.

Langat ovat 7-veljestä, Jannea, Jussia ja sen sellaista. Enimmäkseen sukkalankoja, mutta jokunen akryylilanganjämäkin on tullut tähän lykättyä. Peitto painaa n. 1,4kg ja mittaa sillä on 245 x 135cm. Peitto on virkattu 4-kokoisella koukulla. Palat on virkattu yhteen taustapuolelta piilosilmukoilla ja reunassa on nirkkoreunus. Sen tekeminen oli koko peiton rasittavin osuus, eikä 30 helleastetta lainkaan helpottanut asiaa!

Tällainen peitto on, paitsi oivallinen tapa kuluttaa jämälankoja, myös hyvä tapa prosessoida elämänmuutosta. Eikä varmaan ole montaa yhtä isoa elämänmuutosta, kuin lapsen lentäminen  pois pesästä.

Seuraavaksi kuulemma pitää virkata päiväpeitto pienemmälle tyttärelle, mutta sitä en taida aloittaa ihan heti, vaan nautin ensin vähän aikaa tilanteesta, ettei ole mitään isoa projektia kesken.

Käsityörintamalle kuuluu isoäidinneliöitä

Pieni välipäivitys sunnuntain kunniaksi, kun ei ole mitään valmista syntynyt koko viikkoon. Elikkä isoäidinneliöitä olen virkkaillut antaumuksella ja siinä ohessa tehnyt vähän jotain muutakin. Tässä nyt kuitenkin tämä neliö-kasa, jonka olen tähän mennessä saanut aikaiseksi. Näistä on tulossa päiväpeitto tyttärelle. Peitto on tilattu jo monta kuukautta sitten, joten olen jo alkanut joutua melkoisen painostuksen kohteeksi näiden valmistumisen suhteen.

On isoäidinneliöistä tullut aiemmin tehtyä paljon muutakin. Tässä pari esimerkkiä.

Noin vuosi sitten neuloin vähän pienempiä isoäidinneliöitä ja niistä kokosin tämmöisen iloisen kassin. Vuorikangas ja kahvat on ommeltu mustasta tyynyliinasta, mikä on muuten ihan ok, mutta vuoden käytön jälkeen kahvat alkaa olla aika kuluneet. Voi olla, että niille pitää pian tehdä jotain. Tämä on muuten semmoinen kassi, mitä ihan tuntemattomat ihmiset tulee kadulla kommentoimaan, mikä nyt yleensä on Suomessa aika harvinaista.

Pari vuotta sitten tein isoäidinneliöistä tämän torkkupeiton, jossa projektissa käytin kaikki silloiset jämälangat loppuun. Annoin peiton vanhemmilleni joululahjaksi ja se onkin päätynyt heillä ahkeraan käyttöön.

Tämmöistä vanhojen muistelua ja tulevaisuuden lupauksia tällä kertaa, toivottavasti ensi viikolla tulee jotain valmistakin. :)

Torkkupeitto vauvalle

Pian äitiyslomalle jäävän työkaverin kesän lopulla syntyvälle vauvalle valmistui lahjaksi pieni peitto. Lankana Dropsin ihanan pehmoinen Baby Merino monessa eri värissä.

Tyttäreni Liisi-nukke sai kunnian sovittaa peittoa sekä toimia mallina kuvissa. Liisi on vähän täysiaikaista oikeata vauvaa pienempi, mutta siitä huolimatta näyttää siltä, että peitosta tuli aika reilun kokoinen vastasyntyneelle. No, meneepähän sitten vielä ensi talven kovilla pakkasillakin, kun vauva on ehtinyt jo vähän kasvaa. Ja oikeastaan pakkasillahan tällainen merinovillainen peitto onkin juuri parhaimmillaan vauvaa vaunuissa nukutettaessa.

Tässä vielä peitto näytillä koko komeudessaan.

Tilkkutöitä ja sukanvartta

Kiireisen työviikon aikana en ole ehtinyt saamaan mitään käsityötä valmiiksi saakka, mutta pari projektia on edistynyt junamatkoilla ja iltaisin hiekkalaatikon reunalla, helteistä huolimatta. 

Työkaverin vauva ei ole vielä ehtinyt tähän maailmaan asti, mutta masussa on jo isosti. :) Hänelle on valmistumassa syntymälahjaksi pikkuinen tilkkupeitto, jonka kaikki tilkut ovat jo valmiina. Ne tarvitsevat vielä  vain vähän lankaa väliinsä ja ympärilleen. Englanninkielinen kuvallinen ohje pieniin päivänkakkara-tilkkuihin löytyi täältä, niitä jatkoin isommiksi isoäidinneliön tapaan. Neljä tilkkua on yhdistetty isommiksi neliöiksi siksakkia virkkaamalla. Tähän yhdistämistapaan en löytänyt ohjetta, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta oli aika helppo itse päätellä netistä löytyneen kuvan perusteella miten se tehdään. 

Lisää tästä projektista myöhemmin.

Aiemmin lupasin, etten mansikkateemasta vielä luovu. Ja tällainen sukka nyt on puikoilla sitten syntymässä: