Joulukalenteri, luukku 22: mukinlämmittimet

Jouluun on enää muutama päivä aikaa eikä mitään isotöistä lahjaa ehdi luultavasti enää tekemään. Mutta jotain pientä vielä ehtii. Mukinlämmitin on helppo ja nopea virkattava. Sen voi antaa lahjaksi mukin kera tai ilman.
Oikeastihan mukinlämmittimen käyttötarkoitus ei kai ole lämmittää mukia, vaan suojata sormia kuumuudelta. Voi olla, että se myös vähän hidastaa kuuman juoman jäähtymistä.

Näistä mukinlämmittimistä musta on virkattu seuraavasti: Virkkaa ketjusilmukoita sen pituinen ketju, että se yltää haluamasi mukin ympärille. Tämä on mitattu pahvista noutokuppia ajatellen, sillä sellaisen kanssa mukinlämmitintä yleensä eniten tarvitsee, mutta se sopii myös tavallisen juomalasin kanssa käytettäväksi. Kaikki seuraavat kerrokset on virkattu siten, että tehdään kerroksen alkuun kolme ketjusilmukkaa, sitten pylväs jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan ja lopuksi liitetään kerros yhteen piilosilmukalla. Näitä kerroksia tehdään, kunnes lämmitin on halutun korkuinen. Viimeisen yläreunan kerroksen olen tehnyt koristeellisuuden vuoksi rapuvirkkauksella.

Ruskeat mukinlämmittimet on tehty korvallista mukia ajatellen napillisina. tekoperiaate on muuten ihan sama kuin napittomassa lämmittimessä, mutta kerroksia ei liitetä yhteen, vaan jokaisen kerroksen lopussa käännytään ja kappaleesta muodostuu siis suorakaide. Lopuksi virkataan toiseen reunaan ketjusilmukkalenkit nappien sulkemista varten ja ommellaan toiseen reunaan napit.

Sydänkoristeet on tehty Salt for the spirit -blogin mainiolla kuvallisella ohjeella.

Jos mielesi tekisi mieluummin neuloa mukinlämmitin, niin olen tehnyt neulottuun mukinlämmittimeen ohjeen aiemmin ja se löytyy täältä.

Helmikuussa valmistunutta

Helmikuu on jotenkin vilahtanut ohi harmaana ja huomaamattoman nopeasti. Tavallisestihan tämä on vuoden parasta talviurheiluaikaa, mutta nyt ei ole sitä puolta paljonkaan saatu harrastaa. Sen sijaan olemattoman talven jälkeen saadaan jo ihmetellä kevään merkkejä ja sehän on toki ihanaa myöskin. Paljon odotettua lumen valaisevaa vaikutusta ei tänä vuonna paljoa saatu, mutta nytpä valaiseekin jo aurinko.

Helmikuussa sain valmiiksi pitkäksi venähtäneen torkkupeittoprojektin (aloitettu viime vuoden toukokuussa), tein yhdet kämmekkäät, yhdet lapaset, kolme mukinlämmitintä, pipon sekä yhdet sukat. Kirjoitin ohjeet mukinlämmittimeen ja tupsupipoon. Osallistuin Silmukan ytimestä haasteeseen sydän-teemalla sekä vastasin Huopatossun tehtaan Heidiltä saamaani 11-kysymystä -haasteeseen.

Oikein ihanaa aikaisin alkanutta kevättä kaikille kävijöille! :)

Hyvää ystävänpäivää!

Lupasin taannoin kirjoitella ohjetta tällaiseen... niin, mikähän tämä oikeastaan on? Google löytää vastaavia mukinlämmitin -nimellä, englanniksi tuloksia antaa mm. mug warmer, mug cozy, mug hugger ja mug jumper. Elengiina on blogissaan lanseerannut vastaavan nimellä kahvetti.

Käyttötarkoitus on joka tapauksessa suojella sormia mukin (tai siinä olevan kuuman juoman) erittämältä kuumuudelta ja siten estää sormia palamasta. Sormisuoja? Näppienpalamissuoja? Mukieriste? Jotenkin tuo mug hugger eli mukinhalaaja tuntuu nyt ystävänpäivänä kuitenkin sopivimmalta. :)

Lanka: 7 veljestä kahta eri väriä
Puikot: 3-koon sukkapuikot

Työ aloitetaan alareunasta. Luo kuviovärillä 40 silmukkaa koon 3 puikoille. Neulo 5 kerrosta 1o1n joustinneulosta. Ota mukaan toinen väri ja aloita mallikuvio. Mallikerta neulotaan 2,5 kertaa, eli sydämiä tulee vierekkäin viisi. Kun olet neulonut koko ruutupiirroksen, neulo pohjavärillä vielä yksi kerros ja vaihda sitten reunuksen väriin. Ensimmäinen kerros uudella värillä neulotaan sileää, sen jälkeen neljä kerrosta 1o1n joustinta ja viimeisellä kerroksella päätellään.

Kuvan mukit ovat aivan liian pienet, koska löysin kuvausta varten ainoastaan pieniä pahvimukeja, vaikka olin ajatellut nämä sellaisille vähän isommille, jollaisia take away -kupit yleensä ovat.

Tässä mallipiirustus vielä ensimmäiseen mukinhalaaja -versioon, jossa oli vähän erilainen sydänkuvio.

Sitten vaan muistamaan ystäviä pienellä lahjalla. Mukinhalaajan valmistukseen ei kulu aikaa tuntiakaan, joten täksi illaksi kerkiää vielä hyvin. <3

Ja meinasi vallan unohtua: sekä tällä että edellisellä mukinhalaajapostauksella osallistun tämän kuukauden silmukan ytimestä haasteeseen, joka on Silmukansaalistajan ja Pipon ytimestä blogin yhteinen jokakuinen haaste. Tällä kertaa aiheena oli siis sydän.

Pipo Puro-langasta

Alkuviikosta valmistui pipo Novitan Puro ruskosta, mutta vasta nyt sain houkuteltua jonkun kuvaamaan sitä. Samalla kuvaamisen vaivalla laitoin kaulaan aiemmin valmistuneen tuubihuivin Puro kaarnasta ja siemailin kahvia edellisen postauksen "mukinlämmitin" sormiani suojaamassa.

Huivin ja pipon kokonaisuus olisi tietysti tyylikkäämpi, jos molempiin olisi riittänyt saman väristä lankaa, mutta muuten en voisi olla tyytyväisempi. Huivi on juuri sopivan kuohkea ja sopivan mittainen, pipo taas kooltaan, korkeudeltaan ja ulkonäöltään juuri minun makuuni sopiva ja olenkin sitä jo käyttänyt useana päivänä, vaikkei edes ole ollut mikään paukkuva pakkanen. Pipon rusko-väri erityisesti on ihana! Harmi, ettei sitä enää myydä, muuten tekisin kyllä vielä toisen huivin pipon värisenä.

Aloitin tekemään pipoa yhtenä aamuna junassa katseltuani edeltävästi kotona jotakin ohjetta, mutta heti alussa aloin tekemään mallineuletta väärin ja huomattuani sen myöhemmin tykkäsinkin tästä virheellisestä kuviosta niin paljon, että jatkoin samaa rataa loppuun asti. Eli voin nyt sanoa mallin olevan oma. ;)

Lanka: Novitan Puro rusko
Langan kulutus: Ihan pikkuisen yli yhden kerän verran meni pipoon, tupsuun sitten toki vielä vähän lisää
Puikot: 3,5 kokoinen lyhyt (40cm) pyöröpuikko sekä kärkikavennuksiin vastaavan kokoiset sukkapuikot
Koko: pienehkö naisen koko.
Ohje: Luodaan 80 silmukkaa kahdella puikolla. Neulo pyöröpuikolla suljettuna neuleena 2o2n joustinta 6cm. Seuraavalla kerroksella neulo ensin 1 nurin ja sitten 2o2n, kunnes kierrosta on jäljellä 1 silmukka, neulo se nurin. Tee näin 4 kerrosta. Seuraavat 4 kerrosta tee taas 2o2n kerroksen loppuun.

Tee näitä kahta neljän kerroksen satsia, kunnes pipo on halutun korkuinen, saa siis yltää ihan pään päälle ennen kuin kannattaa aloittaa kavennukset. (Tai tämähän on tietysti makuasia, mutta minun mielestä ei ole mitään ärsyttävämpää kuin pipo, joka ei ylety kunnolla korville.)

Kavennukset: Kavenna joka kymmenes silmukka, sitten välikerros. Seuraavaksi kavenna joka yhdeksäs silmukka, mutta ei samasta kohdasta kuin aiemmat kavennukset, vaan suunnilleen niiden puolivälistä. Ja taas välikerros. Seuraavalla kerroksella kavenna pois kaikki ne silmukat, joiden kohdalla kuviossa on vielä kaksi peräkkäistä oikeaa tai nurjaa silmukkaa. Silmukoita on nyt siis yhteensä 40; joka toinen silmukka on oikea ja joka toinen nurja. Sitten taas välikerros. Seuraavaksi koko kerros neulotaan kaksi oikein yhteen, jäljellä 20 silmukkaa. Välikerros ja kaksi oikein yhteen = 10 silmukkaa. Pujotetaan lanka kaikista silmukoista läpi ja päätellään.

Tein kavennuksen neulomalla oikein yhteen silloin, kun kuviossa pitikin neuloa oikein ja nurin yhteen silloin, kun kuviossa oli vuorossa neuloa nurin. Seuraavilla kerroksilla kavennusten jälkeen neuloin niissä kohdissa vain yhden oikein tai yhden nurin, muuten mallikuvio jatkui samoin kuin aiemminkin.

Lopuksi: tee tupsu ja ompele se kiinni.

Maistuisko kahvi?

Minulle maistuu hyvinkin, monta kertaa päivässä. Aamu ei lähde käyntiin ilman kahvia, en voisi kuvitellakaan. Joskus voi kiireessä tulla tarve ottaa kahvimuki mukaan ja silloin on vaarassa polttaa kätensä. Mutta ei hätää. Kun mukille neuloo villapaidan, niin ei sormet pala! :)

Koko sopii myös pahviselle noutomukille, jollaisen kanssa tämä ongelma useimmiten tulee eteen.

Värit valitsin kahville luontaisen värityksen perusteella, mutta nyt valmiina ne tuovatkin mieleeni joulun ja sydänpiparit. Ystävänpäiväksi taidan siis tehdä näitä lisää vähän toisenlaisilla väreillä. Ja voin yrittää ohjettakin kirjoitella. :)