Hattivatti lapaset

Tämän vuoden spesiaaleimpiin joululahjoihin lukeutuvat hauskat Hattivatti lapaset, jotka sopivat hattivatteja fanittavalle työkaverilleni kuin nenä päähän. Kyseinen toveri on jättämässä työtiimimme (nyyh), joten halusin keksiä lahjaksi jotain erityisen kivaa. 

Lapaset on suunnitellut Cecilie Oddenes. Toteutin hattivattien vartalo-osat tikapuutekniikalla ja muut osuudet tavallisena kirjoneuleena. Kärjen osalta jatkoin kuviota hieman, jotta kämmeneen tuli riittävästi pituutta. 

Fjellsol lapaset

Jokin aika sitten Isokummun kehräämöltä kysyttiin, haluaisinko kokeilla heidän 100% villalankaansa someyhteistyön merkeissä. Mielellään lähdin tätä tuotetta kokeilemaan. Sain kokeiluun kaksi vyyhtiä suomenlampaan villaa, toinen vaaleaa värjäämätöntä ja toinen vihreäksi värjättyä sävyssä mehtä.

Jo ennakkoon Isokummusta kehuttiin, että heidän suomenlampaan villalankansa on paljon pehmeämpää ja paremman tuoksuista kuin muut vastaavat tuotteet, koska kehruu tapahtuu öljyttömästi ja myrkyttömästi ja lankaan jätetty lanoliini tekee neulomisesta miellyttävää. En voi muuta kuin vahvistaa nämä kehut tämän tuotteen kohdalta todeksi. En ole aiemmin käyttänyt suomenlampaan villaa kovinkaan paljoa juuri siitä syystä, että mielikuva siitä on karhea ja pistelevä, mutta tämä lanka ei todellankaan ollut sellaista.

Valitsin neulottavaksi norjalaisen Inger Bergin suunnittelemat Fjellsol lapaset, jotka sopivat tälle langalle täydellisesti. Olen neulonut aiemmin monia saman suunnittelijan sukkamalleja ja näköjään lapasmallit ovat yhtä hienoja, tosin erona se, että lapasmallissa oli vain yksi silmukkamäärä. Kunnollinen, kämmenen puolelle sijoitettu peukalokiila tekee lapasesta hyvin käteen istuvan.

Vein lapaset mökkireissun tuliaisiksi rakkaalle neuleystävälleni Tarjalle, jonka lempiväri on tunnetusti vihreä. Villan pehmoisuus herätti myös mökkiporukassa ansaittua ihastusta.

Kiva malli, ihana lanka ja vielä hyvä ystävä lahjottavaksi, mitäs muuta sitä neuleprojektilta voisikaan toivoa? :)

Vuoden 2023 lankatyöt

Tapanani on ollut tehdä aina vuodenvaihteessa pieni kooste tai inventaari menneen vuoden käsitöistä, joten tehdäänpä nytkin. Viime vuodesta voi sanoa, että sukkaa pukkasi. Yhteensä neuloin 24 paria sukkia ja yhdet tossut. Syynä lukuisille sukkaprojekteille on ehkä se, että aloitin YAMK-opiskelut syksyllä ja sen jälkeen ei ole mieleen mahtunut mitään isompaa neuleprojektia. Olen muutenkin yrittänyt pitää tämän harrastuspuolen mahdollisimman stressittömänä ja neulonut vain sellaista, mikä huvittaa. Ja nyt on huvittanut neuloa sukkia. :)

Enimmäkseen sukat ovat kirjoneuletta, mutta mukana on myös parit raitasukat ja yhdet mosaiikkineulesukat. Yhdessä parissa on isoäidinneliö-rivi varressa ja kahden sukkaparin varteen on neulottu nyppyjä. Tossut ovat dominoneuletta ja syntyivät käsityön taiteen perusopetuskurssin oppilastyönä. Dominoneule olikin aivan uusi ja tuntematon tekniikka ennestään.

Vähän muutakin viime vuonna ehdin neuloa. Alkuvuodesta neuloin kaksi villapaitaa ja kolmet käsineet. Näistä kahdet oli käsityön taiteen perusopetuskurssin oppilastöitä ja niiden myötä opettelin kaksi uutta tekniikkaa; koukutut lapaset (on muuten läpimät näilläkin pakkasilla!) ja peukuttomat vauvan lapaset onteloneuleena. Jouluksi neuloin vielä yhden villapaidan kissalle sekä kaulurin. Kämmekkäiden kuvio on tehty roosimine-tekniikalla ja kaulurissa neulottiin kirjoneuletta tasona.

Keväällä kun neuloin tuota ensimmäistä ja ainoaa paksua ulkovillapaitaani, sain olkapäähäni rasitusvamman, joka on jatkunut näihin päiviin saakka ja vasta nyt pikkuhiljaa toipumassa. En ole varma, johtuiko vamma juuri tuosta villapaidasta, mutta en uskalla ottaa riskiä, joten tämä sai jäädä viimeiseksi noin paksusta langasta neulotuksi työkseni.

Alla vielä kuva erilaisista kokeilluista tekniikoista käsityön taiteen perusopetuskurssilta. Kevätpuolella kurssin aiheena oli lankatekniikat. Kurssilla tuli siis kokeiltua ainakin koukkuamista, haarukkapitsiä, kinnasneulaa, fransuamista, onteloneuletta, dominoneuletta ja käpypitsiä. Kuvan ulkopuolelta ainakin nypläystä kokeiltiin vähän. Oletin, että innostuisin kaikista lankatekniikoista, mutta en innostunut. Osa tekniikoista oli vaan kamalan tylsiä ja hankalia. Totesin, että neulominen on oma juttu, ei niinkään lanka materiaalina. No, välillä tykkään virkatakin. Koukkuaminen oli kivaa ja tykkään noista koukutuista lapasistani.

Mutta nyt saa viime vuosi jäädä taakse ja katse kohti tulevaa. Toivottelen teille neulojatovereille oikein mukavaa uutta neulevuotta!

Vuosi 2022 paketissa

Jokavuotiseksi tavaksi on muodostunut vuosikoosteen tekeminen käsityövuodesta. Onhan se mukava vähän muistella, mitä on tullut tehtyä. 

Sukat olivat ehdottomasti pääosassa tämän vuoden neuletöissä. Neuloin niitä 19 paria. Yhtä paria lukuunottamatta kaikki olivat kirjoneuletta, joten kirjoneule nousee heittämällä vuoden käsityötekniikakseni. Ehkä mieleenpainuvin juttu villasukkien saralla tänä vuonna oli Ornamental-sukkien suunnittelu ja siihen  liittyvä prosessi yhdessä Katia Yarnsin kanssa.

Keräsin sukat sukkalaatikkoon ja joulun tullen käärin niistä joululahjat. Aion toteuttaa saman tänä vuonna ja osallistun samalla Johanna Walliuksen #sukkalaatkko2023 haasteeseen.

Villapaitoja- ja takkeja neuloin neljä kappaletta. Yksi villapaidoista tuli veljentyttäreni kissalle.

Lisäksi neuloin viisi paria käsineitä, yhden pipon ja yhden huivin. Virkkaamista tuli tänä vuonna tehtyä vähemmän, valmistuneita töitä on vain kaksi kappaletta; Tähkä-pussukka sekä ontelokuteen päälle virkkaamalla tehty lankakori.

Kuvassa näkyvien lisäksi käsityövuoteeni kuului Käsityön taiteen perusopetus -kurssin jatkaminen Järvenpään opistolla. Siellä ompelin itselleni mekon ja rakensin melkein valmiiksi puisen valaisimen, mutta loppuvuodesta iskeneen koronan takia se jäi vähän kesken ja pääsen viimeistelemään sen vasta tänä vuonna.

Sitten vielä katsaus viime vuoden haasteisiin. Tein viime vuodelle monen muun vuoden tapaan käsityöbingon, jossa tulikin ihan mukavasti osumia:

Tein myös #makenine22 ruudukon, josta sain tehtyä kokonaista kolme neuletta:

Päätin viime vuonna aloittaa myös vuosipeittohaasteen, jossa virkkaisin peittoon joka päivä yhden tai pari tilkkua, mutta se on edennyt heikohkosti. (Kuva on otettu maaliskuussa, mutta peitto ei ole kauhean paljon edennyt sen jälkeen. Ehkä se etenee tänä vuonna.)

Tässäpä sitä päällimmäiset jutut käsityövuodesta 2022. 

Uudelle vuodelle asettamiani haasteita olen esitellyt instagramissa, tervetuloa sillekin puolelle katsomaan ja seuraamaan. Instaan tulee postailtua kuvia ja ajatuksia myös keskeneräisistä töistä kun taas blogiin päätyvät lähinnä valmiit käsityöt. 

Huomasin muuten juuri, että tänä vuonna blogi täyttää kymmenen vuotta, mikä tuntuu aivan käsittämättömältä. Kiitos kun olette kulkeneet mukana!

Tuutilullaa lapaset

Lähipiirissä on monta eläinrakasta, on sekä koiraihmisiä että kissaihmisiä. Siksi olenkin aikojen saatossa neulonut aika monta eläinaiheista neuletta. Yhdelle kissaihmiselle syntyi täksi jouluksi Lumi Karmitsan suunnittelemat, syötävän suloiset Tuutilullaa lapaset.

Ohje löytyy Lumi Karmitsan kirjasta Villit vanttuut & vallattomat villasukat 3, jonka lainasin kirjastosta.  Tiesittekö muuten, että kirjan tekijä saa jokaisesta lainauksesta korvauksen? Neulekirjojen lainaaminen kirjastosta hyödyttää siis myös suunnittelijoita.

Umpihanki

Voi miten hyvin tämän lapasmallin nimi sopiikaan ulkoa näkyvään maisemaan juuri tänä aamuna, suuren lumimyräkän jälkimainingeissa! Umpihanki on Aino Vikmanin suunnittelema malli, joka sai inspiraation kuvioonsa vuoden 2020 Sukkafinlandia kisan lämmittelymallista, Tiina Kaarelan Liekki-sukista. Alunperin Umpihanki ilmestyikin ystävänpäiväyllätyksenä sukkafinlandian kilpailijoille, nyttemmin se on saatavilla ilmaisohjeena ravelrysta.

Umpihanki on rakenteeltaan mielenkiintoinen malli. Lapaset neulotaan kärjestä aloittaen. Ensin neulotaan lapasen kärkiosa ja paukalo peukalonhankaan asti, sen jälkeen osat yhdistetään ja aloitetaan samalla kiilakavennukset, kun neulotaan lapasen alaosa. En ole ennen neulonut kärjestä aloitettuja lapasia, joten en tiedä miten muuten tuon kiilakavennuksen voisi tehdä, mutta tässä se oli tehty niin, että muodostui intialainen peukalokiila. Se oli helppo tehdä ja siitä tuli huippuhyvä! 

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilin intialaista peukalokiilaa ja täytyy sanoa, että sen istuvuus käteen on ihan jotain muuta, kuin perinteisellä kiilalla, joka parhaimmillaankin istuu mitenkuten ja tuppaa valahtamaan pois paikaltaan aika ajoin.

Lankana näissä Novita Nalle. Ohje on langan ja puikkojen suhteen joustava; se on kirjoitettu neljälle eri silmukkamäärälle ja sisältää lisäksi ohjeet koon muokkaamiselle.

Grown Together

Grown Together on nerokas ja upea lapasmalli. Sen on suunnitellut Sukka-Finlandia neulontakisan lahjomattomana tuomarina tunnetuksi tullut Aino Vikman, jonka muihinkin lapasmalleihin kannattaa käydä tutustumassa.

Näiden lapasten rakenteessa on todellakin ajateltu "laatikon ulkopuolelta" vanhaa tuttua asiaa. Aino kertoo lapasten esittelysivulla, että halusi suunnitella lapasmallin, jossa ei tarvitsisi poimia silmukoita, silmukoida, ommella tai laittaa silmukoita odottamaan jämälangalle. Lisäksi hän halusi mahdollisimman vähän pääteltäviä langanpäitä. Grown Together lapasissa kaikki nämä vaatimukset toteutuvat. Molemmat lapaset tosiaan neulotaan samanaikaisesti yhtenä kappaleena eikä lopussa ole kuin aloitus- ja lopetuslanganpää pääteltävänä. Lopun steekkauksesta toki sitten syntyy vähän siistimistä.

Neulominen aloitetaan poikittain peukalon ulkosyrjältä. Kun peukkujen sisäsivusaumat on suljettu, luodaan lisää silmukoita kämmenosaa varten.

Kämmenosa kasvaa ja sen kärkiosaan saadaan pyöreää muotoa levennysten ja kavennusten avulla. Kirjoneuleosuuden jälkeen väri hauskasti vaihtuu. Kun lapaset ovat sopivan levyiset, niin sivusauma suljetaan omanlaisellaan päättelytekniikalla, jollaiseen en ole ennen törmännyt. Sitten onkin valmiina kaksi lapasta, joiden käyttöönoton estää enää se, että ne ovat toisissaan kiinni. Steekkaus eli neuleen leikkaaminen valmistellaan virkaten ketjusilmukkarivit leikkauskohdan molempiin reunoihin. Ja sitten saksilla keskeltä poikki vaan, hui! :D

Ohjeessa oli neuvottu valitsemaan huopuva lankaa, jolloin steekkauksen reunoja olisi voinut lopuksi vähän huovuttaa. Enhän minä sellaista ohjetta huomannut ennenkuin vasta steekkauksen jälkeen. (Katselin muutaman ohjevideonkin  steekkauksesta vasta sitten, kun oli jo leikannut; tätä voisi joku hyvällä syyllä kutsua perse edellä puuhun menemiseksi.) Steekkireunan pitävyys jäi tästä syystä vähän askarruttamaan, joten taitoin lapasen suusta noin sentin verran reunaa sisään ja ompelin taitteen sisään. Tuli myös siistimmän näköinen mielestäni näin.

Tein hieman enemmän kerroksia ja kärjen kavennuksia kuin ohjeessa; tiheys oli mulla vähän eri kuin ohjeessa johtuen ohuemmasta langasta. Ohjeessa on neuvottu hyvin ja yksityiskohtaisesti, miten voi kokoa muuttaa missäkin vaiheessa. 

Jos neuloisin nämä uudestaan (ja saatan hyvin neuloakin), niin tekisin ranneosasta vähän pidemmän ja samaten steekkausalueesta, jotta saisin tehtyä vähän leveämmän taittoreunan. Muilta osin lapaset istuvat ihan älyttömän hyvin käteen.

Lankana näissä siis ihanainen Regian Premium Merino Yak, joka on oikeastaan mun ykkössuositus mihin tahansa asusteeseen tällä hetkellä; se on mukava neuloa ja käyttää ja lisäksi viime talvena neulotut, paljon käytössä olleet neuleet on säilyttäneet pintansa siistinä ja muotonsa napakkana todella hyvin.

Mittelspitz-lapaset

Seuraavana tämän joulun lahjoista esittelen toiset koiralapaset. 

Perhepiiriin saapui alkuvuodesta uusi koiratulokas, kun vanhin tyttäreni hankki avomiehensä kanssa pienen mustan mittelspitz-pennun, joka valloitti heti kaikki. Nyt pentu on kasvanut reippaaksi koiranuorukaiseksi, jolla on intoa ja luonnetta muille jakaa. 

Näin kuvan Jorid Linvikin Keeshond-lapasista ja sen kuvaama hahmo näytti tutulta. Keeshond ja mittelspitz ovat saman rodun eli saksanpystykorvan kaksi eri kokoista versiota, mittelspitz vain vähän pienempi, joten tuumin, että nämä käyvät aivan hyvin myös mittelspitz-lapasista. Tähän kirjoneulekoiraan on jotenkin elävän tuntuisesti saatu kuvattua tämän rodun luonnollinen, valpas asento ja sen aina kaikesta kiinnostunut olemus.

Koiran isäntä sai nämä lapaset joululahjaksi. Sopivat ainakin koiran ulkoilutukseen mainiosti ja uskon, että pääsevät käyttöön muutenkin. 

Harmittelin hiukan sitä, että tässä ohjeessa ei ollut peukalokiilaa, kuten noissa saman suunnittelijan sheltti-lapasissa, joten lisäsin sheltti-lapasten kiilan näihin. Tämä ohje oli isommalle silmukkamäärälle, joten kiila jäi vähän lyhyemmäksi suhteessa, mutta se antoi kuitenkin riittävästi kaivattua tilavuutta niin, että miehen iso käsi mahtuu lapasiin ongelmitta. Peukalon sisäpintaan tein raidoituksen ohjeen mukaisen kuvion sijaan.

Näistä tuli mielestäni tosi kivat. Olen tosiaankin Jorid Linvikin mallien fani; tykkään mm. siitä, että kirjoneuleet on aina suunniteltu siten, ettei kauhean pitkiä langanjuoksuja tule. Lisäksi ohjeissa ei ole tyydytty vain yhteen jujuun, vaan niissä on lisäksi hauskoja yksityiskohtia, kuten koiralapasissa tassun jäljet kämmenessä ja luu-kuvioita peukussa ja ranteessa.

Sheltti-lapaset

Nyt voi aloittaa joululahjojen esittelyn. Ensimmäisinä tämän vuoden lahjoista valmistuivat nämä sheltti-lapaset. Meidän vanha uskollinen sheltti-ystävä kuoli keväällä ja lapseni toivoi lapasia muistoksi rakkaan ystävän kuvalla varustettuna. Aiemmin olen samaiselle lapselle tehnyt sheltti-sukat, jotka jo venyvät liitoksistaan jalan kasvun myötä, mutta ovat edelleen sinnikkäästi käytössä. Sukkien, lapasten ja pipon ohjeen sisältävä ohjepaketti löytyy Jorid Linvikin pattern shopista.

Tällainen lahja on samalla osa surutyötä, merkityksellinen ja tärkeä niin tekijälle kuin saajallekin. Ilahduin kun keksin kuvioväriksi harmaankirjavan langan (Zitron Trekking XXL), joka kuvasti meidän blue merle -sheltin värejä täsmälleen ja näin lapasten sheltistä tuli vielä oikeamman näköinen kuin musta-valkoisina toteutetuista sukkien shelteistä.

Yökyöpeli-lapaset

Vielä yksi joululahja esittelyyn. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, niin rokkilapaset valmistuivat vasta jouluaaton aamuna. Eli olisi voinut kuvitella että kaikki on hyvin ja ehdin ajoissa? No ei sinne päinkään, viimeinen joululahja oli nimittäin vielä alkutekijöissään.

Poika esitti joulun alla kainon toiveen, että neuloisinko hänen tyttöystävälleen jotain kissa-aiheista, tämä kun on kovasti kissa-ihmisiä. Esittelin muutaman mallin Lumi Karmitsan kirjoista Villit vanttuut & vallattomat villasukat 1 ja 2 - niistä löytyy useampikin suloinen kissaneule. Malleista poika valitsi nämä Yökyöpeli-lapaset, jotka onkin oikeasti tosi söpöt ja veikeät. Ja pojalla oli myös tarkkoja ohjeita värien suhteen; kissojen väri piti olla ruskea ja silmien vihreä. Eli itse ei tarvinnut hirveästi ajatella, kunhan neuloi vaan. :D

Langat olivat pari joulua sitten tekemieni chihu-sukkien jämiä, niinikään Lumi Karmitsan malli. Lankana siis ruskea Hot Socks London sekä valkoinen Fabel. (On muuten riittoisaa, sillä vieläkin tuota ruskeaa kerää jäi aika reilusti.) Puikot olivat Addin metalliset sukkapuikot kokoa 1,75mm.

Kyllä nämä ennen uuttavuotta kumminkin valmistui. Ehkäpä siis pitäisi kutsua uudenvuoden lahjaksi ennemmin kuin joululahjaksi.

Rokki-lapaset

Rokkineule-teema tuli tutuksi jo viime vuonna rokki-sukkien muodossa. Täytyihän setti täydentää tänä vuonna tekemällä samalle henkilölle joululahjaksi rokki-lapaset. Näihinkin ohje on saatavilla Jorid Linvikin nettikaupasta, Jorids Mønsterbutikk. Myös tämä ohje on saatavilla vain norjaksi, mutta koska koko lapanen on kuvattu kaavapiirroksena, niin eipä sitä sanallista ohjetta oikeastaan olisi tarvinnutkaan.

Jotenkin tuo viime joulua edeltävä aika oli äärimmäisen kiireinen ja vaikka kuinka yritin neuloa lahjaneulomuksia täydellä höyryllä, niin vasta jouluaaton aattona sain nämä lapaset valmiiksi ja kasteltua. Yön yli ne kuivuivat ja jouluaattoaamuna päättelin viimeiset langanpäät. Niin ja tietysti räpsäisin niistä pari hätäistä valokuvaa. :D Mutta ehtivätpä pakettiin jouluksi.

Sukelluslapaset

Vuoden varmasti erikoisin itsetehty joululahjani oli tämä: sukelluslapaset kahdella sormipaikalla ja sormien nahkavahvikkeilla.

Veljeni harrastaa sukellusta ja oli esittänyt tarkat toivomukset lapasten suhteen. Että olisi hyvä olla peukalo ja etusormi erikseen tarkkuutta vaativien hommien helpottamiseksi. Ja että niiden tarttumapinnalla olisi hyvä olla jotain vahviketta, etteivät sormet kulu helposti puhki. Ilmeisesti siellä veden alla availlaan ja suljetaan jotain klipsejä tms.

Lisäksi tuli maininta, että jokin huomioväri olisi hyvä, että lapaset erottuvat paremmin muuten enimmäkseen mustien sukellusvarusteiden joukosta. Tässä kohtaa saatoin vetää pikkuisen överiksi...

Otin lapasohjeeksi Räisäläläiset kirkkolapikkaat kirjasta Sukupolvien silmukat. Lanka tosin oli paksumpaa (sukelluksissa on kuulemma tosi kylmä ja lanka sai olla paksua). Nämä ovat siis 7 veljestä. Sormien erottelun tein veljen kädestä piirretyn mallin perusteella.

Vaikeinta oli nahkapaikkojen ompelu. Onneksi Lentävän Lapasen neuletovereista löytyi sellaisiakin, jotka osasivat neuvoa nahkapaikan ompelussa!

Ja lopputulos - en oikein tiedä, miten siinä näin kävi: Sukellusharrastus + perinnelapasohje + huomioväri = kaksi meksikolaistyylistä neulottua kaktuskoristetta. Jotka onneksi toimii myös sukelluslapasina. :D

Langanloppulapaset

Amerikkalaisen Kathy Lewinskin suunnittelemat Yarn End Mittens -lapaset ovat nimensä mukaisesti omiaan langanloppujen kuluttamiseen. Itse en innostunut hirveästi leikkimään väreillä, koska lankajämiäni oli sen verran paljon jäljellä ja näistä tuntui tulevan hyvät näin.

Muutin alkuperäistä ohjetta aika paljon. Ensinnäkin nämä jämälankani ovat Nallea ja Maijaa, eli ohjeen lankoja paljon paksumpia. Tämä pakotti vähentämään silmukkamäärää reilusti ja siten koko kuvio muodostui isommaksi ja kuviontoistoja tuli vähemmän.
Ranteensuun taittoreunan ja heti sen jälkeen alkavan kirjoneulekuvion sijaan aloitin kaksivärisellä joustimella ja tein ranneosaan kirjoneuletta vain pari kuvioriviä.
Peukaloon päästessäni en tainnut muistaa koko ohjetta enää ollenkaan, vaan jatkoin vain lapasen kuviointia. Nyt jälkikäteen katsottuna ohjeessa näyttääkin olevan pilkkupeukalo.

Samoja jämälankoja on nähty tämän talven lapasissa aiemminkin. Eiväthän ne jämälangat vieläkään millään muotoa loppuneet, mutta talven saldona tällä saralla on neljät sport-vahvuiset kirjoneulelapaset ja kyllä niitä jämiä nyt on vähän vähemmän.

Jos muuten kirjoneule jaksaa kevättä kohti mentäessä vielä innostaa, niin Lentävässä Lapasessa järjestetään vielä yksi Kirjoneuleiltakoulu 26.4. Vapaita paikkoja näyttää olevan vielä muutama.

Kirsikkana kakussa

Cherry on top -pipo sai alkunsa, kun Neulekahvila Lentävä Lapanen ja Kolmen Kaverin Jäätelötehdas järjestivät piponsuunnittelukilpailun, jonka teema oli kolmen kaverin jäätelö. Pipon ensimmäinen versio menestyi kilpailussa ja äänestettiin myös yleisön suosikiksi. Myöhemmin Lentävän Lapasen Taina Schildt ja Tarja Jussila pyysivät kirjoittamaan piposta ohjeen myös ohuemmalle Handun merinosukka-langalle. Niin syntyi tämä pipomalli ja sen ohessa myös Cherry on Top -lapasohje.

Ohjeen kirjoittamiseen ja julkaisuun kului kolmisen vuotta; kolme vuotta sitten kirjoitettiin ohjeen ensimmäinen versio ja Taina aloitti testineulonnan, kaksi vuotta sitten Taina otti kuvat ja sen jälkeen kypsyteltiin pari vuotta (=unohdettiin). Ja nyt sitten taas muistettiin, että tämä olisikin kiva julkaista kirjoneuleiltakoulun yhteydessä. Taina teki lopullisen layoutin molempiin ohjeisiin ja sai testineuleenkin valmiiksi. :)

Myös Tarjaa on kiittäminen hyvistä palautteista ohjeen ja erityisesti lapasten rakenteen suhteen; juuri rehellistä ja suorasanaista palautetta aloitteleva suunnittelija tarvitseekin

Ohjeita saa nyt siis printti-versiona Lentävästä Lapasesta ja sähköisenä Ravelryn kautta. Molemmat ohjeet ovat ilmaisia.

Suorat linkit Ravelry-ohjeisiin:

Pipo-ohje

Lapasohje

Jos neulot pipon tai lapaset tällä ohjeella, niin olisi kiva kuulla miten onnistui ja vaikka nähdä kuvia. Ja palautettakin saa edelleen antaa. :)

Quo Vadis -kirjoneulelapaset

Kirjoneulelapas-boogie jäi päälle, joten kärpässienten ja syyskukkien jälkeen syntyi kolmannetkin iloisen väriset lapaset.

Quo Vadis on kanadalaisen SpillyJanen suunnittelema ilmainen lapasmalli. Se on suunniteltu paksulle langalle ja sitä mainostetaan hyvänä jämälankatyönä, mitä se tosiaan onkin.

Omat lapaseni tein Nalle- ja Maija- langoista, jotka ovat ohjetta vähän ohuempia lankoja. Loin siksi vähän ohjetta enemmän silmukoita. Laitoin kuviot menemään toistensa peilikuvina oikeaan ja vasempaan lapaseen. Onpas muuten hyvin syksyn väriloistoon sopivat lapaset - ja nyt kun lehdet alkavat olla mennyttä, niin muistuttavat värien olemassaolosta pitkän harmaan kauden yli.

Nyt alkaa muuten taas valon puute haitata kuvaamispuuhia. Näissäkään en mitenkään saanut värejä toistumaan oikein, paljon intensiivisemmiltä nuo luonnossa näyttävät. Mutta se on nyt tätä taas kevääseen asti, koettakaamme kestää.

Brillbee-vanttuut

Edelliset kärpässienilapaset oli niin mukava tehdä, että jatkoin neulomalla heti perään toisetkin kirjoneulelapaset. Hempeä kukkakuvio sai seurakseen pirteän pinkin; tällä reseptillä vastustetaan talven kylmyyttä ja pimeyttä oikein urakalla, myös henkisesti.

Ohjeena oli ruotsalaisen Maja Karlssonin suunnittelema Brillbee-vantar. Ohje on ruotsiksi enkä suoraan sanottuna edes yrittänyt ymmärtää sitä, katsoin vain kaavakuvaa. Ja sekin oli mielestäni puutteellinen, sillä siinä on kuvattu vain yksi kukkarivi, vaikka kuvista voi nähdä että on tarkoitus tehdä kahta erilaista kukkariviä (kukat siis eivät tule päällekkäin vaan limittäin edellisen rivin kukkien kanssa). Eli kaavakuvan lisäksi täytyi katsoa myös valokuvaa.

Mutta selvisihän se näinkin ja aika suloiset lapaset syntyi.

Kirjoneuleiden parissa hommat jatkuu. Nyt on sovittuna kaksi kirjoneulekurssia Lentävään Lapaseen, joissa olen ohjaajana. Jos nyt oikein tuota kurssisivua tulkitsin, niin molemmat kurssit ovat täynnä, mutta peruutuspaikkojahan saattaa tietysti vielä tulla. Ja jos halukkaita jää paljon yli niin varmasti voidaan yrittää sopia vielä uuttakin ajankohtaa.

Kärpässienilapaset

Jo monta vuotta sitten näin Pujoliivi-blogissa söpöt sienilapaset ja ihastuin niihin. Päätin jo silloin, että nuo on jossain vaiheessa tehtävä, mutta jotenkin se on siirtynyt (vuosia). Tänä syksynä on meidän ulkoilureiteille osunut paljon kärpässieniä ja myrkyllisyydestään huolimatta ne on niin söpöjä että inspiraatio kärpässienilapasia kohtaan iski uudelleen.

Ohje löytyy liettualaisesta Mezgimo Zona -blogista, josta en tosiaankaan ymmärrä muuten sanaakaan, mutta kaavapiirros ja kuvat puhuvat puolestaan.


Kirjoneule on sitä kaikkein mieluisinta ja rennointa neulomista mulle ja niinpä nämäkin syntyi ihan muutamassa päivässä. Tykkäsin näiden tekemisestä ja tykkään lopputuloksesta. Kuvaa varten yritin etsiä vielä jonkun sienen, mutta kärpässienikausi on ilmeisesti jo vähän ohi, joten vain yksi haalistunut ja levähtänyt sekä yksi osittain syöty sieni enää löytyi.

Muutenkin olen tehnyt kirjoneuletta paljon viime aikoina. Blogin vakituinen lukija ihmetteli, kun postausten tahti on nykyään niin harva, joten ajattelin että ehkä selitys on paikallaan. Olen mukana parissa tulevassa neulekirjaprojektissa testineulojana, joten en voi näitä neulomiani ihanuuksia vielä esitellä. Töitä syntyy kuitenkin koko ajan ja niiden esittelyn aika tulee myöhemmin, joten en ole neulomisen tahtia vähentänyt vaikka blogissa tapahtuukin juuri nyt vähemmän.

Kirjoneulesaralla tapahtuu pian muutakin. Suunnitteilla on kirjoneulekurssi Lentävässä Lapasessa, jossa olen ohjaajana. Se onkin mulle melko uutta, sillä vaikka kirjoneuletta on tullut tehtyä paljon, niin sen opettamisesta on vain vähän kokemusta. Ilmoittautumaan pääsee piakkoin, kirjoitan aiheesta vielä lisää lähempänä.

Totoro-lapaset

Vielä viimeinen joululahja-postaus tälle vuodelle. Omien tyttöjen lisäksi elämässäni on kaksi muutakin rakasta nuorta neitiä, nimittäin veljeni teini-ikäiset tyttäret. Tytöt ovat japanilaisen animetyylin ystäviä ja erityisesti molemmat tykkäävät Naapurini Totoro -elokuvan Totoro-hahmosta.
Tiedän (ja omastakin nuoruudesta muistan) että neulelahjat ei teini-ikäisiä aina oikein kiinnosta. Niinpä ilahduin kovasti kun toinen tytöistä esitti joululahjatoiveen Totoro-lapasista ja siitä kuultuaan toinen seurasi perässä.

Sain tietooni molemmat toiveet noin kahdeksan päivää ennen joulua, mutta en pitänyt asiaa minään ongelmana, kunnes aikataulu-suunnitelmani herätti hieman kauhistuneita ilmeitä Lentävän Lapasen neuloja-kavereissa. "Ai meinaat keretä neuloa neljä kirjoneulelapasta ennen joulua????!!!!"  Siinä kohtaa alkoi itseäkin pikkuisen jännittää.
No, pitkä tarina lyhyesti: Kerkisin. Molemmat parit olivat valmiina jo jouluaaton aattona, että ei edes ihan viime tinkaan jäänyt.

Ravelrysta löytyi onneksi valmis ohje Totoro-lapasiin ja vieläpä ilmaiseksi. Kun molemmat lapasparit menivät samaan talouteen, niin piti keksiä pientä eroavaisuutta pareihin. Toiseen pariin tuli sitten tumman harmaa ranneresori ja toiseen luonnonvalkoinen. Vähän tein kärkikavennusten osuudesta ohjetta pidemmän, ettei tullut liian lyhyitä lapasia, mutta muuten ohjetta on noudatettu ihan sellaisenaan.

Totoro oli minulle ennestään tuntematon hahmo, mutta monille selvästi vanha tuttu ja tulipahan omakin yleissivistykseni nyt paikattua tältä osin. Oli kiva tehdä lapaset tällä kivalla ja sympaattisella hahmolla koristettuna. Ja erityisen mukavaa on ajatella, että tyttöjen kädet nyt pysyvät lämpöisinä kylmillä keleillä.

Pöllö-lapaset

Osui taannoin silmään aivan tavattoman suloisten pöllö-lapasten ohje ja pitihän näin söpöt lapaset toki toteuttaa.

Malli on Rebecca Tsain Grey Eyed ja sen saa ladattua Ravelrysta ilmaiseksi. Minun pöllöni eivät kyllä ole harmaasilmäiset vaan silmät kuten pöllötkin ovat ruskeat.

Käytin rannekeosaan yhden ihanan vihreän keränlopun, josta riitti juuri tämän verran. Langan riittävyys määräsi tällä kertaa resorin pituuden. Tämä oli hyvä tapa käyttää pieni määrä lankaa, varmaan tulee muutama muukin keränloppu pääsemään samantapaiseen käyttötarkoitukseen. Ruskea olisi toki riittänyt kuvioväriksi yksinäänkin, mutta olisihan lapasten yleisilme silloin ollut tylsempi.

Mallipiirros itsessään on tosi kaunis. Kämmenselän pöllöt - no, kuka nyt voisi vastustaa pöllöjä. Kiva kun suunnittelija on nähnyt vaivan piirtää pöllöt osaksi ympäristöä köynnösten keskelle. Ja kämmenpuolen köynnökset olisivat nätit jo ihan itsekseenkin.

Pisteeksi iin päälle malliin on suunniteltu vielä yhdet pikkupöllöt, jotka kurkistavat piilosta peukun takaa. Tämmöinen pieni hassu yksityiskohta saa kivan mallin tuntumaan vielä kivemmalta! :)


Langat: vaalea harmaa Hjertegarn Bacic, vihreä Malabigo Sock sekä ruskea Handun Merinosukkis.