Solaris sukat

Heinäkuun alussa ilmestyi Heini Perälän esikoisteos, Heinikin sukkakirja. Aika harvoin innostun nykyään käsityökirjoista, ihan johtuen siitä että netti on ohjeita pullollaan ja useimmiten ihanastakaan kirjasta ei tule neulottua kuin yksi tai kaksi mallia (jolloin kirjan voi hyvin lainata kirjastosta). Mutta tästä kirjasta innostuin todella! Jo etukäteisesittelyt paljastivat, että tässä kirjassa riittää malleja neulottavaksi ja totesin, että tämä kirja on saatava omaksi, nautiskellen ja ajan kanssa neulottavaksi.

Aivan ensimmäisenä sukkamallina neuloin Solaris sukat sinivalkoisina. Malli on aivan upea. Loiston kruunaa kukkien keskustojen yksityiskohdat, jotka on kirjottu valmiin neuleen päälle silmukoita jäljentäen. Näissä silmukoinneissa oli aika väkertäminen, mutta lopputulos on todellakin palkitseva. Tämä, kuten kirjan muutkin mallit on suunniteltu niin, että varsi kapenee nilkkaa kohden, mikä parantaa sukkien istuvuutta huomattavasti. 

Lankana näissä on Viking of Norwayn Frøya sinisenä ja valkoisena sekä silmukoiduissa yksituiskohdissa Gjestalin Silja tummemman sinisenä. Sukat on neulottu 2,5 mm:n sukkapuikoilla.

Kirja on kaikin puolin hyvin kaunis. Sukat on kuvattu siten, että ne näkyvät selkeästi ja kokonaisuudessaan, mikä on mielestäni hyvien käsityökuvien kriteeri (ainakin neulomista ajatellen; taide- ja fiilistelykuvat on sitten asia erikseen). Ohjeet on selkeästi kirjoitettuja ja eri kokoihin on omat kaavionsa. Tämän kirjan parissa tulen viettämään vielä paljon aikaa!
 

Craspedia sukat

Craspedia sukat ovat amerikkalaisen Andrea Mowryn suunnittelemat sukat, joiden ohje löytyy 52 x Villasukat -kirjasta. Näyttää ohje löytyvän nyt maksullisena netistäkin, mutta kirjanhan toki saa lainattua vaikka kirjastosta, jos ohjeen hinta tuntuu suolaiselta. Ja kaupan päälle kirjassa on ne kaikki muutkin sukkaohjeet! Kirja on minun makuuni todella ihana (en ole ostanut omaksi, mutta olen pariin kertaan lainannut kirjastosta). Tykkään ajatuksesta kerätä mallit useilta suunnittelijoilta, näin saadaan mukavan erilaisia malleja samaan kirjaan.

 

Craspedia on yksi kirjan kauneimmista malleista (siis makuasioitahan nämä on, mutta tämä on lahjomaton mielipiteeni). Sukat neulotaan varpaista varteen. Etupaneelin pampuloihin on ohjeessa kaksi vaihtoehtoista tekotapaa; virkattu ja neulottu. Omat pampulani tein neulomalla ja niistää tuli huomattavasti litteämmät kuin ohjeen mallisukissa, joiden pampuloiden oletan vastaavasti oleva virkatut. (Taikka sitten jotenkin ihan super-löysällä käsialalla tehdyt.) 

Lankana Handun perussukkis, joka aina vaan on ihana lankojen aatelinen.

Liekeissä

Laitetaanpa esittelyyn vielä viimeinen pari Anna Mäkilän syyskuussa ilmestyneen Katse kantapäihin -kirjan testineulesukista.

Liekeissä -malli tuli testineulontaan ihan kirjanteon loppumetreillä alkukesästä ja oli siinä vaiheessa vielä vähän epävarmaa, mahtuuko se enää mukaan kirjaan. Mallin nimi viittaa Notre Damen huhtikuiseen tulipaloon ja kuvio jäljittelee goottilaisen katedraalin julkisivua pylväsriveineen ja suippokaarineen, joita liekit nuolevat.

Annan omat, kirjan kuvissa esiintyvät sukat muistuttavatkin tosiaan liekkien leimuja tulisen kirkkaiden väriensä ansiosta, mutta omat liekkini ovat vähän laimeammat. Näillä väreillä sukat luovat tuovat minulle mielleyhtymän suomalaisesta heinäladosta (tai satakuntalaisittain suulista), jonka seinänraoista vilkkuu kypsä viljapelto. 

Sukkien rakenne tarjoaa taas jotain uutta. Sukan takaosassa on muusta kuviosta käänteisillä väreillä erottuva pystykuvio, joka jatkuu sukan takaosan halki katkeamattomana yli kantapään ja jalkapohjan. Sen ja sukan jalkapöydän väliin rakentuvat mielenkiintoisesti kantapää ja kantakiila muodostaen pystyraitaisen kolmion.

Nyt on siis Katse kantapäihin kirjan sukat esitelty minun osaltani. Kirjassa on toki vielä monta muutakin upeaa mallia, joihin kannattaa tutustua vaikkapa Annan designer -sivulla Ravelryssa tai hankkia kirja käsiinsä.

Anarkiaa

Nämä Anarkisti-sukat syntyivät vuosi sitten testineuleena Anna Mäkilän kirjaan Katse kantapäihin. Annan oma Anarkisti-pari koristaa kirjan kantta. Tämä oli taas yksi niitä neuleita, joista tuli ensi silmäyksellä tunne, että tuo näyttää niin mielenkiintoiselta että pakko päästä kokeilemaan. Ja myös haasteelliselta - piti päästä kokeilemaan omia rajojaan, että pystyykö tähän.

Sukan rakenteessa ja mallissa ei sinänsä ole mitään vaikeaa, mutta tilkkutäkkimäinen kuvio vaan vaihtelee niin yllätyksellisesti, että ei yhtään pysty ennakoimaan mitä seuraavalla rivillä tapahtuu. Päädyin värittämään mustavalkoprintistäni aina rivit sitä mukaan, kun sain ne valmiiksi. (Kirjan kanssa en tietenkään olisi näin toiminut, mutta suosittelen jotain apuvälinettä rivien seuraamiseen, jos ei muuta niin viivotinta.)

Täytyy sanoa, että tämä oli haasteellisin malli, jonka olen koskaan neulonut. Kun kerroin tämän Annalle, niin hän arveli, että se ei taida olla mikään meriitti, mutta minun mielestäni kyllä on, sillä nautin haasteesta ja siitä että saan kokeilla jotain uutta ja erilaista. Ja kun tällaisessa työssä onnistuu, niin miten hyvä mieli ja onnistumisen kokemus siitä jääkään.

Kuvioväri vaihtuu sukissani hieman hassusti; suunnittelin alkuun, että vaihdan väriä aina välillä, ehkä randomisti vähän eri kohdissa molemmissa sukissa. Kun kerran kuviokin on tilkkutäkkiä, että värit olisivat myös. Mutta kuvio vei niin paljon keskittymistäni, että unohdin tämän suunnitelman. Joten tuli vaihdettua väriä vain kaksi kertaa, ennen kuviota ja sen jälkeen. Mikä harmittaa nyt vähän, mutta ei kamalasti, koska malli on niin hieno että se kyllä kantaa näinkin.

Jos joku nyt kiinnostui tästä mallista, mutta pelästyi tuota haasteellisuutta, niin rauhoittelen kuitenkin sen verran, että ohjeet ja kaaviot ovat hyvät ja selkeät ja niitä seuraamalla sukat kyllä syntyvät ongelmitta, kunhan vaan pitää silmät oikealla rivillä.

Väriloistosukat

Nämä sukat on valmistuneet noin vuosi sitten, viime syksynä. Väriloisto oli toinen testineulomani malli Anna Mäkilän kirjaan Katse kantapäihin. Tämänkin mallin suhteen koin ihastuksen ensi silmäyksellä. Kaikessa runsaudessaan ja värikkyydessään malli on vaan niin kaunis ja upea!

Rakastan näitä yksityiskohtia, kuinka kuvio alkaa heti varren piparkakkureunuksesta ja jatkuu ihan varpaisiin saakka ja myös kantapäähän. Ja kuinka sekä kantapään että kärjen kavennukset ja myös kantakiilan lisäykset ja kavennukset ovat osa kuviota.
Kantapää on neulottu jälkeenpäin muuten valmiiseen sukkaan ja kantapään pyöreys muodostetaan sädekavennuksin.

Lankoina näissä on vihreää ja oranssia Louhittaren luolan Väinämöistä, punainen on Regian 4-säikeistä sukkalankaa. Miten hienosti nämä sopivatkaan tähän vuodenaikaan ja ulkona näkyvään luonnon väriloistoon.

Raitaa ja ruusua

Nämä sukat on neulottu viime vuoden toukokuussa. Silloin aloiteltiin Anna Mäkilän Katse kantapäihin kirjan testineulontaa. Tämä kantapää herätti kiinnostukseni heti, oli pakko ottaa tämä pari testineulottavaksi ihan jo siksi, että saa tietää miten se on toteutettu. :)

Alla olevassa kuvassa näkyy, kiten hassulta tuo kantapää näyttää silloin, kun ei ole jalassa...

... ja seuraavassa kuvassa näkyy, miten nätisti ja täydellisesti se istuu, kun sen laittaa jalkaan.

Kantapään lisäksi Raitaa ja ruusua malli on toki muutenkin klassisen kaunis. Tykkään myös näistä itselleni ehkä vähän epätyypillisistä hempeistä pastellisävyistä. Pitäisi ehkä harrastaa niitä enemmänkin. Lankana minulla on näissä Novitan Nalle.

Katse kantapäihin

Tällä viikolla julkaistiin Anna Mäkilän esikoiskirja, Katse kantapäihin. En päässyt mukaan varsinaiseen julkistamistilaisuuteen maanantaina, mutta tänään kirjan ilmestymistä juhlistettiin vielä uudemman kerran neulekahvila Lentävässä Lapasessa ja Anna oli kertomassa kirjastaan ja suunnittelemistaan sukista.

Olin mukana kirjan teossa testineulojan ominaisuudessa, joten odotin innolla sen ilmestymistä. Kun on ollut jossain pitkässä prosessissa mukana, niin on se lopputuloksen käsiin saaminen aina hienon tuntuinen hetki.

Kannessa luvataan vaihtelua villasukan neulontaan ja kirjan sivuilla lupaus lunastetaan. Kirjassa on muutama melko helppokin ohje, mutta mukaan mahtuu myös haasteellisia malleja. Itse halusin vartavasten nauloa ne haasteellisimmatkin ja koin ne todella mielenkiintoisina ja palkitsevina tehdä. Anna ei ole turvautunut tuttuihin ja turvallisiin perusmalleihin, vaan sukkien rakenteet ovat erilaisia, kantapäitä on toteutettu eri tavoin ja malleissa on yhdistelty eri tekniikoita.

Mainittakoon vielä, että kirjan stailaus ja valokuvat ovat kirjailijan itsensä toteuttamia yhdessä puolisonsa Jari Mäkilän kanssa ja ne ovat kyllä aivan ihania! Niissä näkyy rakkaus suomalaiseen luontoon ja neljään vuodenaikaamme.

Itse tutustuin Annaan testineuloessani Andante festivo sukkia ensimmäistä Sukka-Finlandiaa varten. Hän oli minulle suunnittelijana ihan uusi tuttavuus ja noiden sukkien myötä ihastuin hänen tyyliinsä heti. Koska kisajärjestelyjen tiimoilta tutustuimme muutenkin, niin huomasin että Anna on myös todella mukava tyyppi. Siinä kaksi syytä, joiden vuoksi halusin tämänkin kirjan testineulontaan lähteä mukaan, vaikka olin samoihin aikoihin lupautunut jo pariin muuhunkin projektiin.

Toivottavasti kirja saa ansaitsemansa huomion neulepiireissä, sillä se tarjoaa paljon esteettistä ilotulitusta ja mielenkiintoisia neulehetkiä erityisesti kokeneemmalle neulojalle ja jokaiselle kehittymishaasteita neulomisen saralla kaipaavalle.

Kaikki loputon kauneus

Nyt on esittelyvuorossa viimeinen pari Tiina Kuun kirjaa varten testineulomistani sukista. Tämä on monessa mielessä suosikkiparini näistä kaikista ihanista sukkapareista.

Malli on todella kaunis. Lanka on yhtä suosikki-sukkalangoistani eli Louhittaren luolan Väinämöistä aivan ihanassa värissä nimeltä mango. Punaiset kukat varressa ovat toista suosikkilankaani Handun Sukkista.Valkoisesta en kyllä muista mitä se on, niitä on vähän vaikea erottaa jälkikäteen toisistaan (jospa joskus oppisi laittamaan ylös tämmöiset tiedot itselleen).

Nämä samaiset sukat löytyvät myös kirjan kuvasta kyseisen mallin kohdalta.

Mallin nimi on Kaikki loputon kauneus. Näin lauletaan Apulannan Valot pimeyksien reunoilla -kappaleessa, joka on jonain vaikeana aikana ollut minulle tärkeä voima- / lohtupiisi, joten sekin vielä lisää näitten sukkien ihanuutta!

Nyt on siis Tuhansien järvien maa -kirjan testineulesukat esitelty. Tästä testineulonnasta jäi hyvä mieli ja monet kauniit sukat muistoksi. Ja kirjasta tuli upea!

Floral

Tästä huivista tuli monella tapaa yksi tärkeimmistä töistäni pitkään aikaan. Aloin suunnitella sitä jo joskus viime vuoden puolella erään ihmisen merkkipäivän lähestyessä.

Halusin tehdä kyseiselle ihmiselle huivin, koska hän on monesti osoittanut mielenkiintoa minun huivejani kohtaan ja kertonut haaveilevansa jostain sen tapaisesta. (Ja koska hän on muutenkin ihana tyyppi!) Koska hän on yleensä aina pakkassäälläkin kuumuudesta kärsivää sorttia, niin ajattelin, että en voi tehdä hänelle mitään paksua enkä ehkä ohuttakaan villahuivia. Löysin Lentävästä Lapasesta täydellisen langan, italialaisen kasvivärjätyn Colori Naturalin, joka on 100% pellavaa. Juoksevuus on 840m/100g, lanka on suunnilleen ompelulangan paksuista.

Malliksi valitsin Floral-huivin Janina Kallion Lumoavat neulehuivit by Woolenberry kirjasta. Ohje on ostettavissa myös erikseen englanniksi. Muutin aloitusta ja reunasilmukoita lisäyksineen hieman, muuten noudattelin ohjetta.

Aloitin huivin neulomisen tammikuussa. Välillä se jäi tauolle pitkiksikin ajoiksi, kunnes taas muistin sen ja otin seuraavan osion työn alle. Huivissa vaihtelevat ainaoikeat ja kukkakuvioiset osiot. Mitään vaikeaa mallissa ei sinänsä ole, mutta kun silmukat lisääntyvät koko ajan ja viimeisellä kerroksella on 504 silmukkaa, niin vaatiihan tämmöisen valmiiksi saaminen hieman turnauskestävyyttä. Ja viimeisenä koitoksena vielä nirkkopäättely, johon nirkkoja tulee enemmän kuin muutama.

Loppuun asti huivia sai neuloa uskon varassa, sillä karhea, ohut pellavalanka näytti suhteessa isohkoilla puikoilla neulottuna yhdeltä ruttuiselta myttyrältä eikä pitsikuviotakaan oikein erottanut. Mutta luotin siihen, että kastelu ja pingotus pehmentää langan ja oikaisee rytyt. Ja niin se teki. Huivista tuli valon ohut ja hennon ilmava. Kuviin sitä keveyttä on vaikea vangita. Luokittelisin tämän oikeastaan hienoimmaksi tekemäkseni huiviksi. (Ja se on paljon sanottu, sillä olen aika tyytyväinen ollut moneen muuhunkin huiviin.) Sitä mukavampi oli antaa tämä lahjaksi ja nähdä, että se sopi saajalleen tosi kauniisti.

Reunalla

Esittelyssä seuraava sukkamalli testineulerupeamasta Tiina Kuun kirjaan Tuhansien villasukkien maa. Inspiraation lähteeksi Reunalla -sukkiin on nimetty Apulannan samanniminen kappale.

Mitä näistä nyt voisin oikein sanoa? Kaikki ylisanat on jo käytetty edellisiä malleja kehuessa ja vielä niitä vaan tarvittaisiin. Nämäkin on vaan niin yksinkertaisesti kauniit! Näissä sukissa erityisenä jujuna on kirjoneulekuvion sekaan istutetut kantapään levennykset. Kantapää sulautuu muuhun sukkaan täydellisesti, tykkään tästä ratkaisusta tosi paljon.

Vihreä lanka on Louhittaren luolan Väinämöistä, valkoinen Novitan Venlaa ja punainen Handun merinoa.

Varjoa ja valoa

Seuraavat Tiina Kuun suunnittelemat sukat esittelyyn Tuhansien villasukkien maa -kirjasta. Varjoa ja valoa sukat ovat saaneet nimensä Suvi Teräsniskan Täydellinen elämä -kappaleen sanoituksesta. Tämä malli sai minussa aikaan ihastuksen ensisilmäyksellä ja myös sellaisen pysähtymisen ihmettelemään, että "miten toi on tehty?". Oli hauskaa päästä testaamaan mallia ja saada vastaus kysymykseen. Vaikkei omista sukistani sitten lanka- ja värivalinnasta johtuen tullut mitenkään lempparit tämän kirjan sukista, niin silti malli jäi mieleen yhtenä vaikuttavimmista nerokkuutensa takia.

Tämä malli tarjoilee aivan uuden tavan aloittaa sukka kärjestä. Se on kekseliäs ja hieno! Myös varrensuu ja päättely ovat ihan omanlaisensa. Kärjen ja sukansuun välissä tehdään tavallista kirjoneuletta, jossa kuvion pohjaväriä vaihtamalla luodaan mielikuvaa valoisasta ja varjoisasta puolesta.

Lankana näissä Novitan Nalle valkoisena ja viininpunaisena.

Helsinkiä pakoon

Seuraava testisukkapari Tiina Kuun  Tuhansien villasukkien maa -kirjaa varten on Helsinkiä pakoon. Nimen innoitus on tullut Kasmirin Vadelmavene -kappaleesta.

Tämä on aivan ihana malli kaikessa yksinkertaisuudessaan. Lehtiä muistuttavat kirjoneulekuviot ja puun kaarnaa muistuttava neulepinta; taas jotain niin luonnonläheistä ja suomalaista. Ja hyvin myös miesten sukiksi sopiva malli.
Tämä pari on neulottu Novitan ohuesta Venla-langasta.

Ja blogipostauksen ajankohtakin on siinä mielessä aiheeseen täydellinen, että tämähän on juuri se aika vuodesta, kun ihminen halajaa kaupungista pois. Lomaa odotellessa...

Kesä syksyyn vaihtuu

Tämä Tiina Kuun malli, Kesä syksyyn vaihtuu, on saanut nimelleen inspiraation J. Karjalaisen Hän -kappaleesta.

Nämä sukat lähti lahjaksi sen sisarusparin pikkusiskolle, joista vanhempi valitsi edellisen postauksen Sumuisena aamuna -sukat. Sukkaparit ovat keskenään rakenteeltaan samankaltaiset, mutta Sumuisena aamuna -sukat on aloitettu varresta ja nämä varpaista. Tämä on juuri yksi juttu, mistä Tiina Kuun suunnittelutyössä tykkään; ei ole mitään yhtä ainoaa kaavaa mitä noudatetaan, vaan aina tulee jotain uutta ja erilaista, niin visuaalisesti kuin neuletekniikoidenkin puolesta.

Tämä on mielestäni yksi Tuhansien villasukkien maa -kirjan kauneimmista malleista; siinä on jotain niin luonnonläheistä ja suomalaista. Ehkä siitä mielleyhtymästä johtui, että valitsin väreiksi suomen värit, sinisen ja valkoisen.

Langat ovat Dropsin Fabelia.

Sumuisena aamuna

Seuraava esiteltävä malli Tiina Kuun kirjasta Tuhansien villasukkien maa kulki testineulonnan aikana nimellä Ensimmäinen, eli tämä oli ihan ensimmäinen kirjaan suunnitelluista malleista. Kirjassa se on saanut nimen Sumuisena aamuna. Inspiraation lähteenä nimeen on toiminut Ultra Bran Minä suojelen sinua kaikelta.

Tämä pari valmistui viime vuoden helmi-maaliskuun vaihteessa. Yksi ystäväni puhui samoihin aikoihin, että heidän perheellään ei ole ketään sukankutojaa, ei ole ketään mummoa tai tätiä joka kutoisi heidän tytöilleen sukkia ja tämä oli tyttöjä oikein harmittanutkin. No tuollainen puute ja villasukkaharmitus tietysti osui meikäläistä suoraan sydämeen ja niinpä neuloin kahdet sukat tyttöjen koossa 36. Vanhempi sai valita ensin koska oli juuri hänen merkkipäivänsä lähestymässä - nämä sukat tuli valituksi.

Viininpunaisena lankana on Zitronin Trecking XXL ja valkoisena dropsin Fabel. Toivottavasti sukat on lämmittäneet ja lämmittää edelleen. :)

Rakkautesi jäljet

Testineulonta Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa -kirjaa varten alkoi aika tarkalleen puolitoista vuotta sitten, vuoden 2018 alussa. Aloitin tästä sydämellisen romanttisesta sukkaparista. Tuolloin ei kirjan tai mallien lopullisista nimistä ollut vielä tietoa, joten tämä malli kulki vain nimellä Neljäs. Kirjassa se on saanut nimen Rakkautesi jäljet, joka on viittaus Juicen Viidestoista yö -kappaleeseen.

Sukissa on piparkakkureunus, latvialaiset palmikot kirjoneulekuviota reunustamassa ja sydänkuvioita toteutettuna sekä kirjoneuleena että kuvioneuleena. Useasta eri design-elementistä huolimatta malli onnistuu olemaan pelkistetyn tyylikäs - kuten kirjan kaikki mallit.
Omaan pariini taisin tehdä vähän kirjan ohjetta lyhyemmät varret. Lankana on Novitan Venla ja kuvaustaustana aito lumihanki, tammikuuta kun tuolloin elettiin.

Tuhansien Villasukkien maa

Sain eilen ihanan postilähetyksen, niin ihanan että melkein itketti. Paketti sisälsi Tiina Kuun uunituoreen kirjan, Tuhansien villasukkien maa. Takana on puolentoista vuoden rutistus mallien hiomisen ja viimeistelyn parissa. Suurimman työn on tietysti tehnyt mallit suunnitellut ja kaikki langat käsissään pitänyt Tiina Kuu itse. Suurella innolla ollaan oltu mukana myös me testineulojat. Mallit ovat niin kertakaikkisen upeita, että mikäs niitä on ollut testatessa.

Malleista jokainen on hieno, viimeiseen asti mietitty ja huolellisesti kirjoitettu (oli jo testausvaiheessa). Kaikki mallit ovat keskenään erilaisia ja silti kirjassa on yhtenäinen teema. Kirjan nimi viittaa Eppujen Suomi-pop klassikkoon ja sukkamallien nimet tarjoilevat lisää musiikkiaiheisia oivalluksia. Valokuvat on ottanut Kati Länsikylä ja kuvausjärjestelyt huolehti Hippusia -blogin Johanna.

Yhdet minunkin neulomani sukat kirjassa vilahtaa. Yhteensä kirjan malleja on tullut neulottua kahdeksan paria. Pian voin aloittaa niitten esittelyn blogissa, mutta halusin ensin vähän hehkuttaa tätä kirjaa ihan erikseen, sillä kaiken mahdollisen hehkutuksen tämä kirja tosiaan ansaitsee.

Omat nimikko-lapaset

Puikkomaisterin Lapaskirjan ilmestyttyä kirjan kannessa komeilevat Tiia-lapaset olivat yksi ensimmäisistä malleista, joihin huomioni kiinnittyi. Kirjassa kerrotaan, että lapasmalli on nimetty Tiia Lousteen mukaan ja oman nimeni syntytarina kertoo, että hänen mukaansa idea minunkin nimeeni saatiin. Näitä lapasia ei siis vaan voinut jättää neulomatta - omakohtaisesti osuvan nimen lisäksi malli on muutenkin kaunis ja mielenkiintoinen.

Pienenä haasteena oli se, että lapasissa on 60 aloitussilmukkaa, joka kokemukseni mukaan on minun käsialalleni ihan liikaa naisten kirjoneulelapasiin. Mallikerta on sen tyyppinen, ettei kuviosta voi jättää silmukoita poiskaan. Lähdin sitten kokeilemaan lace-vahvuisella Holst Garnin Noblella ja 1,5mm:n puikoilla, jotka eivät ole juuri parsinneulaa paksummat. Työn edetessä totesin, että nämähän eivät olekaan ihan perinteistä kirjoneuletta, vaan neule vetää kasaan reilusti enemmän, joten olisi voinut olla joko lanka tai puikot pikkuisen paksummatkin.

Oli aikamoinen ahertaminen niin pienillä puikoilla, välillä jo tuntui ettei homma etene lainkaan. Lisäksi ohjeessa oli muutamassa kohtaa pientä epätarkkuutta, jonka selättäminen vaati ylimääräistä aivotyötä. Valmiiksi nämä kuitenkin tuli ja olen tyytyväinen. Nyt on valmiina hyvin istuvat lapaset käsiä lämmittämään syksyn ja talven viimoihin - ja vieläpä omat nimikkolapaset.

P.S. Jos et ole vielä käynyt osallistumassa lippuarvontaan Lahden Kätevät ja Tekevät messuille, niin vielä ehtii.

Käsityökirjahaasteen päätös ja arvonta!

Huomasinpa tässä yhtenä päivänä, että itselleni Suureen käsityökirjahaasteeseen asettamani aikaraja on mennyt umpeen. Lupasin tuolloin, että jos puolen vuoden kuluessa en ole edelleenkään saanut tehtyä yhtään mallia jostain kirjasta, niin arvon sen kirjan lukijoitten kesken. Yksi kirja on edelleen säilynyt koskemattomana, joten on tullut aika lunastaa lupaus ja järjestää arvonta.

Muitten kirjojen osalta haaste onnistui, ainakin melkein. Op Art Socksista tein Yaacov-sukat, Uudet pohjoismaiset kirjoneuleet korkkasin Auringonsäihke-sukilla, Puikkomaisterin sukkakirjasta tein Pirkkosukat viime vuonna tekemieni Loistavien niittyjen lisäksi ja Lämpöisiä lapasia ja suloisia sukkia inspiroi Ruusulapasiin. Sukupolvien silmukoista en tähän hätään ehtinyt tehdä mitään uutta, mutta onneksi olin kirjaannut omiin haaste-sääntöihini, että aiemmin tehdyt työt lasketaan. Niinpä kyseisen kirjan edustus turvataan Alahovin sukilla.

Sen sijaan virolaisen Virve Avikin Sukkakirja jäi hyllyyn. Se on 60 kirjoneulemallin kokoelma, jossa ei ole varsinaisia sukkaohjeita, vaan sukan tekeminen on selitetty alussa pääpiirteissään ja loppukirja on täynnä ruutupiirroksia erilaisiin kuvioihin, joita voi sukan varteen laittaa oman suunnitelman mukaan.

Ihan mukava kirja ja kivoja malleja, mutta kun vaan en ole saanut tehtyä. Mutta jospa joku  teistä saisi? Jos arvelet, että tämmöiselle kirjalle löytyisi käyttöä, niin siitä vaan mukaan arvontaan!

Säännöt:
- Jätä kommentti yhteystietoineen tämän postauksen kommenttikenttään, niin olet mukana arvonnassa. Kaikki kommentoineet ovat mukana yhdellä arvalla.
- Aikaa kommentoida on ensi perjantaihin (23.9) keskiyöhön saakka ja suoritan arvonnan sitten ensi viikonlopun kuluessa.
- Kaikki ovat tervetulleita osallistumaan, mutta postitan kirjan vain kotimaassa.

Onnea arvontaan! :)

Ruusulapaset

Puurtaminen Suuren käsityökirjahaasteen parissa jatkuu. Eva Trotzigin kirja Lämpöisiä lapasia ja suloisia sukkia sisältää hyvin perinteisiä sukka- ja lapasmalleja - kuten nämä suloisen romanttiset ruusu-lapaset. Jouduin muokkaamaan mallia melkoisesti, sillä neuloin lapaset paljon paksummista langoista kuin mitä ohjeessa oli käytetty. Lisäksi tein aukkopeukalon tilalle peukalokiilan.

Lankoina oli valkoista Villea, punaista Sallaa sekä vihreää ja tumman harmaata 7 veljestä. Puikkoina 3mm:n bambuiset sukkapuikot.

Kuvio on muuten nähty blogissani ennenkin, käytin sitä nimittäin inspiraationa munien maalauksessa viime pääsiäisenä. (Taidan osata paremmin neuloa ruusuja kuin maalata...)

Kämmekkäät Afrikan tyyliin

Puikkomaisterin lapaskirja ilmestyi viime viikolla. Jo ennen ilmestymistä olin ihastunut tusinaan malleista ja niinpä ensimmäinen malli lähtikin puikoille heti, kun sain kirjan käsiini.

Ensimmäiseksi malliksi valitsin Jaanan. Puikkomaisteri kertoo kirjassa saaneensa idean malliin Afrikasta kertovasta tv-sarjasta. Lähdin sommittelemaan värimaailmaa aiemmin valmistuneiden Pirkko-sukkien jämälangoista, eli enimmäkseen Handun langoista höystettynä yhdellä Louhittaren luolan Väinämöis-kerällä. Värit päätin sitä mukaan kun neuloin. Muutaman kerran jonkin värivalinnan hylkäsinkin, purin ja tein uusiksi.

Ohjetta jouduin vähän muokkaamaan, sillä siinä oli liikaa silmukoita naisen käsineisiin minun käsialalleni. Jätin siis leveydestä yhden mallikerran pois ja pituudesta viimeisen kuviontoiston. Peukalon lisäyksiä tein vähän tiuhempaan kuin ohjeessa.

Mallin ihanuus on yksityiskohdissa: peukalokiilan kuvio, tuubireunat niin ylä- kuin alareunassakin (eri tavalla toteutettuna molemmissa), vaihtuvat värit ja Afrikka-tyyliset kuviot. Pitkät varret riittävät lämmittämään ranteiden lisäksi suurimman osan kyynärvarsista.

Kokonaisuudesta tuli kaunis ja hauskasti etninen. Keltainen, eläväpintainen lanka saa kämmenosan pilkkuineen näyttämään leopardin turkilta, vaikka pilkut onkin sitten vähän hassun väriset.