Girly Feeling sukat

Girly Feeling sukat on suunnitellut nostetuilla silmukoilla muodostettujen kuvioiden mestari, Dolly Laishram. Olen aiemmin tehnyt saman sarjan Girly Feeling kämmekkäät ja vielä toisetkin. Kuvio on hauska ja syntyy silmukoita nostamalla ja ristikkäin neulomalla niin, että jokaisella kerroksella neulotaan vain yhdellä langalla.

Ohjeesta poiketen neuloin sukat varresta aloittaen. Kantapää on tavallinen tiimalasikantapää. Lankoina ihastuttava Louhittaren luolan Väinämöinen värissä Taikuri sekä Opalin nelisäikeinen sukkalanka siniharmaana. Puikkoina oli koon 2 mm Zingit.

Tämmöinen samaa toistava kuvio on hyvää neulottavaa hetkiin, kun ei ole mahdollisuutta tuijotella tiiviisti ohjetta tai pitää keskittyä samalla johonkin muuhun. 

Kirjavat langat taas on mulle aina semmoinen ongelmakohta, etten ikinä oikein tiedä, mihin niitä käyttäisin, vaikka olisivat kuinka ihanan värisiä, kuten tämä. Tähän malliin sopi kirjava mainiosti yksivärisen kaverina. Lankaa jäi vielä, joten pitää keksiä lisää kirjavien lankojen malleja.

Block Printed Socks

Dolly Laishramin suunnittelema sukkamalli, Block Printed Socks, on sekä näyttävän näköinen että tekotavaltaan mielenkiintoinen. 

 

 

Kuvio syntyy kokonaisuudessaan mosaiikkineuleena. Se ei ole varsinaisesti vaikea, mutta vaatii tarkkaavaisuutta kaavion seuraamisessa. Sukat neulotaan varpaista varteen. Kantapää on perinteinen tiimalasikantapää vähän tavallisuudesta poikkeavin käännöksin. Varren päättelin tubular bind off -tekniikalla neuloen (perinteinen tapahan on ompelemalla).

Malliin sopii mainiosti taustaväriksi kirjava lanka. Tässä parissa taustavärin lankana Regian Design Linen Garden Effects by Kristin Nikholas, värissä blue thyme. Valkoinen on Hjertegarnin Sock 4 -sukkalankaa. Neulomisen alkuvaiheessa pelkäsin kirjavan langan olevan liian kirjavaa, mutta lopputulos on mielestäni ihan toimiva. Voisi näistä vähemmänkin kirjavan version silti neuloa.

Tämmöisiä lyhytvartisia sukkia on mukavan nopea neuloa. Kesäkuumalla pieni käsityö on muutenkin kivempi (=vilpoisampia) neulottava kuin iso. Huivit ja villapaidat saa siis suosiolla odottaa helteiden loppumista.

Wannabe Vintage kämmekkäät

Olin viime viikolla flunssassa, mikä näinä aikoina tarkoittaa pysyttelyä visusti sisällä ja poissa ihmisten ilmoilta, kunnes kaikki oireet on parantuneet. (Vaikka negatiivinen koronatestitulos onneksi tuli jo puolessa välissä viikkoa.) Mitään kauhean raskasta ei kyllä jaksanut tehdäkään, ei edes neuloa mitään kovin isoa. Mutta viikon aikana neuloin parit kämmekkäät. Pienuutensa ja nopeutensa ansiosta ne tuntuivat sopivalta neulottavalta.

Wannabe Vintage Mitts on saksalaisen Jennifer B:n suunnittelema malli, jonka kuviossa hän kertoo hyödyntäneensä itävaltalaisesta museosta löytynyttä palmikkokaaviota. Mallin nimi viittaa suunnittelijan mukaan 70-luvun kukkakuvioisiin kaakeleihin (muistuu mieleen kieltämättä).

Malli on todella kaunis. Tykkään siitä, miten peukalokiila on toteutettu; nämähän on tietysti yksilökohtaisia juttuja, mutta minun käteeni tämä malli istuu erityisen sopivasti. Kukkakuvio on näyttävä olematta silti mitenkään hirveän vaikea. Ja pidän myös siitä, että joustimiin on suunniteltu yksityiskohdiksi pienet palmikot, jotka tosin tein väärin, koska luin merkkien selitykset vasta aloittaessani kämmenselän kuviota. (Niiden pitäisi siis olla toteutettu kierretyin silmukoin, mutta koska en jaksanut purkaa, niin mulla ne on nyt sitten tavallisia palmikon kiertoja.)

Lanka on iki-iki-ihanaa Handun Paksukkista alkukesään sopivassa raikkaan vihreän sävyssä.

Nalu -kämmekkäät

Amerikkalainen Leila Raven on suunnitellut nämä yksinkertaisen kauniit ja tyylikkäät kämmekkäät, Nalu Mitts. Hänen muuhun suunnittelutyöhönsä kannattaa käydä tutustumassa blogissaan Call of the Raven.

Pyysin Marjukka Aaltosen käsimalliksi, kun hänellä oli niin mahdottoman kauniisti laitetut kynnet. Kiitos Marjukka!

Tämä pari on neulottu Handun Paksukkis -langasta, joka on paksumpi versio Handun Perussukkalangasta. Tämä nimenomainen ruskea jäi yli Yhteenkietoutuneet -sukista. Ihmeen riittoisa lanka tämä onkin, sillä yksien sukkien ja yksien kämmekkäiden jälkeen punnitsin, että kerää riittää vielä vaikka toisiin samanmoisiin kämmekkäisiin.

Merivesi lainehtii

Kesä ja helteet ovat ohi, joten on aika palata villasukkien pariin.

Viime talvenahan testineuloin sukkia Tiina Kuun mainiota Tuhansien villasukkien maa -kirjaa varten.

Näistä suurimman osan ehdin esitellä jo ennen kesää, mutta pari paria on jäänyt esittelemättä.

Merivesi lainehtii -sukat ovat saaneet nimensä inspiraation Elastisen ja Lauri Tähkän Lempo -kappaleesta. Nimi on osuva, sillä veden lainehtiminenhan näistä pintaneuleen kuvioista tulee mieleen.

Nämä ovat kirjan yhdet kolmesta paksummasta sukkaparista, eli ne on tehty keskivahvuisesta (sport-vahvuisesta) langasta.

Neuloin nämä Vilma -langasta pienimmässsä koossa, näin syntyi sopivat sukat 10-vuotiaalle.

Rakkautesi jäljet

Testineulonta Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa -kirjaa varten alkoi aika tarkalleen puolitoista vuotta sitten, vuoden 2018 alussa. Aloitin tästä sydämellisen romanttisesta sukkaparista. Tuolloin ei kirjan tai mallien lopullisista nimistä ollut vielä tietoa, joten tämä malli kulki vain nimellä Neljäs. Kirjassa se on saanut nimen Rakkautesi jäljet, joka on viittaus Juicen Viidestoista yö -kappaleeseen.

Sukissa on piparkakkureunus, latvialaiset palmikot kirjoneulekuviota reunustamassa ja sydänkuvioita toteutettuna sekä kirjoneuleena että kuvioneuleena. Useasta eri design-elementistä huolimatta malli onnistuu olemaan pelkistetyn tyylikäs - kuten kirjan kaikki mallit.
Omaan pariini taisin tehdä vähän kirjan ohjetta lyhyemmät varret. Lankana on Novitan Venla ja kuvaustaustana aito lumihanki, tammikuuta kun tuolloin elettiin.

Pellavainen Tokerau-huivi

Halusin tehdä huivin lahjaksi eräälle kivalle ihmiselle merkittävän tapahtuman johdosta. Värit ja tyyli valikoituivat saajan perusteella; tämä huivimalli ja nämä värit tuntuivat oikeilta juuri hänelle.

Huivi on Japanissa asuvan, monikulttuurisen taustan omaavan Francoise Danoyn suunnittelema. Mallin nimi on Tokerau, joka tarkoittaa maori-kielellä syksyä.

Malli on todella kaunis ja ohje selkeästi ja huolellisesti kirjoitettu. Houkuttaa heti tehdä samalta suunnittelijalta jotain muutakin.

Langaksi valitsin Sandnes Garnin Tynn Linen, joka on ohutta puuvillan ja pellavan sekoitusta. Vilpoisa ja hengittävä puuvilla-pellava on ihanteelliselta kesähelteitä ajatellen, mutta toimiihan tällainen iso huivi myös lämmittäjänä viileämmällä.

Andante festivo

Tänään julkaistiin Sukka-Finlandian kolmannen etapin sukkaohje. Tällä kertaa päästään nautiskelemaan kirjoneuleesta, kuvioneuleesta ja helmistä samassa neuleessa. Monen eri elementin yhdistäminen on näissä sukissa mielestäni onnistunut erinomaisesti, kokonaisuus on kaunis ja tasapainoinen.

Sukkien suunnittelija Anna Mäkilä oli minulle näitten kisojen suurin yllättäjä. En ollut hänestä suunnittelijana nimittäin kuullut koskaan aikaisemmin enkä tiennyt yhtään mitä odottaa. Seuraavalla kerralla odotukset onkin sitten jo korkealla, näistä sukista tuli nimittäin yhdet tämän kisan suosikeistani.

Suosikit niistä tuli myös 8-vuotiaalle tyttärelleni, joka iski niihin silmänsä heti mallikuvan nähtyään; siksipä lupauduin testineulomaan sukat lasten koossa. Lasten koko ei ole kisavaatimukset täyttävä, eli näillä ei olisi voinut osallistua kilpailuun, mutta kiva että Anna oli siitä huolimatta sisällyttänyt ohjeeseen myös tämän koon.

Andante Festivo on muuten näiden sukkien lisäksi Jean Sibeliuksen säveltämä orkesteriteos. Näiden sukkien ja tämän musiikin myötä toivottelen kaikille lukijoille oikein hyvää uuden vuoden juhlintaa huomenna!

Kuvastin

Sukka-Finlandian toisen etapin sukat on suunnitellut upea Veera Välimäki. Veera on varmasti kaikille neulojille tuttu huiveistaan ja neulepaidoistaan, mutta nämä ovat ihan ensimmäiset hänen suunnittelemansa sukat.

Hienoa suunnittelutyötä ensikertalaiselta sukkien suunnittelijalta! Malli on klassisen yksinkertainen ja silti mielenkiintoinen. Yksinkertainen palmikkoa muistuttava kuvio sopii yhtä hyvin niin miehille kuin naisillekin

Kuvastin sopii sukkien nimeksi, sillä sukkien etukuvio tehdään kumpaankin sukkaan eri lailla niin, että sukat muodostavat toisensa peilikuvan. Varren takana kuvio toistuu itsensä peilikuvana keskikohdan molemmin puolin.

Testineuloin sukista isoimman koon, lankana Regian 6-säikeinen sukkalanka, jota kului 134g. Mallikertoja mun sukissa on tosin paljon enemmän kuin kisan vaatimuksissa sanotaan, koska kisan vähimmäisvaatimukset on lisätty vasta testivaiheen jälkeen.

Näistä tuli tosi kivat - ja tosi isot - sukat joillekin isojalkaiselle. Meidän perheen miehille ovat liian isot joten ehkäpä nämä päätyvät hyväntekeväisyyshuutokauppaan, jota Sukka-Finlandian oheen on myös suunniteltu.

Keväällä kerran

Nyt se alkoi, nimittäin toivottu ja odotettu Sukka-Finlandia! Tai itse kilpailu ei alkanut ihan vielä, mutta lämmittelymalli tunnelmaan pääsemiseksi julkaistiin eilen. Kyseessähän on Tour De Sockin suomalainen ja suomenkielinen vastine, jossa kerätään rahaa hyväntekeväisyyteen, Suomen punaiselle ristille.

Tour de Sockin tapaan tässä kisataan nopeudesta, mutta myös luovuudelle on oma sarjansa. Kisata voi yksilönä tai joukkueessa tai molempia. Kilpaa voi lähteä neulomaan tosissaan tai leikkimielellä. Erilaisten ja eri tekijöiden suunnittelemien ohjeiden kautta halutaan tarjota mahdollisuus kehittyä ja oppia uusia tekniikoita.


Kisan pienellä hyväntekeväisyyteen menevällä osallistumismaksulla saa lämmittelyohjeen ja kuusi varsinaista kisaohjetta. Lämmittelymallissa ei vielä kisata nopeudesta, mutta se pitää olla neulottuna jotta voi sijoittua lopullisessa kisassa.

Idea Sukka-Finlandiaan lähti Tour De Sockista; muistan että jo monena vuotena on ilmoille lentänyt heittoja, että tämmöinen samanlainen kisa pitäisi järjestää suomeksikin. Tourilta kun ovat harmillisesti jääneet pois monet, joita vieraskieliset neuleohjeet ovat kammoksuttaneet. Nytpä sattuivat siihen heittoon tarttumaan tyypit, jotka tekevät eivätkä meinaa! Tapahtuman taustapuurtajina ovat neulekahvila Lentävän Lapasen Taina ja Tarja sekä joukko suomalaisia upeita suunnittelijoita sekä lanka- ja käsityöyrittäjiä. Tapahtuma on kokonaisuudessaan toteutettu vapaaehtoisvoimin ja sivusta seuranneena voin sanoa, että työtä on riittänyt aivan hullun lailla, joten hatunnosto sanon minä!

Itse olen antanut oman vaatimattoman työpanokseni testineulomalla kisaohjeita ja yrittämällä panostaa sukkakuviin enemmän kuin yleensä. Ja mikäs oli näin kauniita sukkia kuvatessa kauniin maamme syksyisessä luonnossa, vaikka sukkamallin nimi onkin Keväällä kerran. Mallin on suunnitellut Lumi Karmitsa, suunnittelijajoukon kuopus, josta takuulla kuullaan vielä paljon.

Lankoina kahden suomalaisen sponsorin langat, luonnonvaalea Tukuwool Sock sekä sininen Handun Paksukkis.


Ensimmäinen varsinainen ohje julkaistaan itsenäisyyspäivänä ja kilpailu päättyy ystävänpäivänä.

Accio

Tourin viides sukkapari on nimeltään Accio. Sen on suunnitellut Heidi Nick, jonka kynästä oli myös viime vuotisen kilpailun I Remember it Again -malli. Aikamoista vääntämistä ja kääntämistä taas, ehkä tällä kertaa vähän liikaakin. Moneen suuntaan kiemurtelevien nauhojen ja palmikoiden lisäksi sukkiin neulottiin helmiä. Olisi saanut laittaa vielä useamman värisiä helmiä, mutta itse halusin yksinkertaistaa edes sen yhden seikan minkä voin.

Jotenkin sitä toivoisi, että suunnittelija osaisi valita eri suunnitteluelementtien väliltä. Kierrettä ja pyörrettä kuitenkin riittää ja kärjessä kuvio yllättäen loppuu aika töksähtäen keskellä jalkapöytää. Näissä sukissa parasta onkin takaosa, jossa kuvio ei hajoa moneen eri suuntaan. 

Mutta vaikkei lopputulos nyt omaan silmään mikään tyylikkyyden huipentuma olekaan, niin oli näiden neulomisessa se palkitsevuus, että sai selätettyä hengästyttävän monimutkaisen ohjeen - hankalasta haasteesta selviäminen saa toki aina mielen hyväksi.

Neulomisnautintoa lisäsi ihana lanka, joka on Rva Silmusolmun käsinvärjättyä Villa Sukkista värissä meirami. Helmet on niitä samoja, joita käytin edellisen postauksen Ruusujuuri -sukissa. Itseasiassa nyt pienen ajan kuluttua hengästyttävän tuntuisesta neulomisprosessista sukat näyttävät jopa ihan hyviltä ja paljolti kiitos siitä kuuluu juuri langalle.

Tour De Sockin viides etappi jäi osaltani viimeiseksi ja niin monen muunkin osalta. Jos nyt laskin oikein, niin vain 35 osallistujaa yli tuhannesta sai kuudennen etapin sukat valmiiksi määräajassa. Aika moni ei edes aloittanut koko sukkia, sen verran vaivalloiset ja rumat sukat oli kyseessä. (Joko vaivalloiset tai rumat olisivat vielä menetelleet, mutta molemmat yhdessä oli liikaa.) Itse kuuluin tähän valtajoukkoon, jolla Tourin tunnelma lopahti viimeisellä etapilla. Lentävän Lapasen tiimissä on kuitenkin monia, joilta viimeisetkin sukat syntyivät, joten ylpeänä siipeilijänä kuulun tähän joukkueeseen.

Liekehtivät evät

Kansainvälinen sukanneulontakilpailu Tour De Sock alkoi viime lauantaina. Iso osa Lentävän Lapasen joukkueesta starttasi mukavasti yhdessä neuloen. Ensimmäinen ohje on nimeltään Fins eli evät ja hain eviähän sukan kuviot muistuttavatkin, kuten myös reunuksen sakarat.

Oma lankavalintani ei ollut näihin sukkiin paras mahdollinen. Olin ottanut vain kaksi lankavaihtoehtoa mukaan yhteisaloitukseen ja päättänyt, että jos malli on tylsä, niin en tuhlaa siihen sitä ihanampaa lankaa. No, tämä malli nyt oli mielestäni vähän tylsähköstä päästä, joten valitsin langaksi rusehtavan oranssin Fabelin. Tai siltä se ainakin ostohetkellä oli vaikuttanut, mutta kotona jatkaessani sukkien neulontaa väri alkoi epäilyttävästi muistuttaa enemmän oranssihtavaa ruskeaa.

Välttääkseni täysin ruskeaa vaikutelmaa tein kantapäästä rusehtavan punaisen (tässä mallissa oli erikseen mainittu, että kantapään saa tehdä eri värillä). Jälkikäteen ajateltuna ei ehkä fiksuin veto, mutta tulipahan ainakin tulisen näköiset sukat. Kuviotkin muistuttavat tässä väriyhdistelmässä  enemmän liehuvia tulenlieskoja kuin niitä eviä.

Mallissa mielenkiintoisinta oli kantapää, joka neulottiin varpaista aloitetun sukan jalkaterän jälkeen apulangalla eroteltuna ja sen jälkeen poimittiin vartta varten silmukat kuten yleensä tehtäisiin jälkeenpäin lisättyyn kantapäähän. Erikoinen ja hauska ratkaisu. Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta on varrensuun kolmioreunus, joka kruunaa kokonaisuuden. Lopulta en tiedä, miksi pidin mallia ensin niin tylsänä; ihan kiva mallihan tämä on ja olisi voinut olla sen ihanuuslangankin arvoinen, mutta se jäi nyt odottamaan Tourin seuraavia etappeja.

See You There!

Kaksi ja puoli vuotta sitten osallistuin Lentävän Lapasen järjestämälle Top down -neulekurssille. Sen jälkeen on tullut tehtyä muutama neule ylhäältä alas saumattomasti neuloen, pikaisen laskutoimituksen perusteella 15 takkia, paitaa tai tunikaa (osa lasten). Mitään muuta tapaa en enää edes harkitse!

Mutta oikeastaan piti ruveta kertomaan, että tuolla kurssilla eräs toinen osallistuja aloitti tekemään tätä Joji Locatellin See You There -neuletakkia ja iskin siihen kaihoavat silmäni jo silloin. Kaihoavat siksi, että en uskonut omien taitojeni koskaan riittävän näin monimutkaisen näköiseen neuleeseen. Oikeassa varmasti olinkin sen hetkisten taitojeni osalta; en ehkä suosittelisi tätä kenellekään ensimmäiseksi top down -neuleeksi.

Onneksi taidot ja itseluottamus karttuvat kokemuksen myötä ja niinpä tänä keväänä uskalsin vihdoinkin tarttua tähän ihanaan ohjeeseen. Ja ei tässä ohjeessa sitten lopulta ollut mitään kamalan vaikeata. Joji Locatellin tyyli kirjoittaa ohjeita on perusteellinen, jokainen työvaihe on kirjoitettu tarkkaan auki kohta kohdalta. Tietysti vaatii vähän keskittymistä lukea montaa erilaista mallikertaa samanaikaisesti.

Ei voi kuin ihailla ja ihmetellä suunnittelijan taidokkuutta ja silmää kauneudelle. Kaikki on mietitty tarkkaan pienintä yksityiskohtaa myöten ja niissä yksityiskohdissa oikeastaan piileekin tämän takin ihanuus; kylkien valesaumat, hihojen pikkupalmikot, selän ja rinnuksen näyttävät palmikkopaneelit, huppu joka oikeasti istuu päähän (kuvissa huppu on harmillisesti vähän ryppyinen, koska olin juuri ottanut takin repusta).

Noudatin ohjetta täsmälleen kohta kohdalta ja takista tuli täydellisesti istuva. Ylhäältä alas neuloessahan on helposti mahdollista myös muokata ohjetta omaan vartalotyyppiin sopivammaksi, koska työtä voi sovittaa tekemisen edetessä.

Ainoa muutos ohjeen vartalo-osaan oli, että jaoin alareunan resorin silmukat siten, että valesauma jatkuu alas asti. Ihan viime metreillä päätin tehdä myös sellaisen muutoksen, että nappilistan sijaan laitoinkin takin kiinnitykseksi vetoketjun.

Löysin Järvenpään Tarjouspalasta täsmälleen oikean värisen vetoketjun, joka vain oli harmillisesti liian pitkä. Puuhakas Paja -nettikaupan FB-sivuilta löytyi kuvallinen ohje vetoketjun lyhentämiseen. Vetoketjun hampaita siis poistetaan yksitellen sivuleikkurilla yläpäästä ja sen jälkeen yläreunat taitetaan vetoketjun taakse, viimeisten väkästen väliin ommellaan stoppariksi lanka. Yllättävän hyvin onnistui ensikertalaiselta ja olin tosi tyytyväinen, kun ei tarvinnut tyytyä toiseksi parhaaseen värivaihtoehtoon. :)

Lankana on syklaamin värinen 7 veljestä. Tämä on ehdottomasti yksi suosikkiväreistäni. Langan sain joskus kauan aikaa sitten Novitalta blogi-yhteistyön merkeissä.

Joji Locatelli on yksi suosikki-suunnittelijoistani ja tämä on yksi hänen kauneimmista malleistaan. Lisätään siihen vielä lemppariväri, niin lopputulos ei voi mennä kovin pahasti pieleen. Ennustan tälle takille paljon käyttöä tulevaisuudessa! 

Koiranputkisukat

Pia Tuonosen suunnittelemat Koiranputkisukat ovat olleet tehtävien käsitöiden listallani jo pitkään. Nyt tuli niiden aika; alkukesän heleä vehreys sai tarttumaan juuri tähän lankaan ja tähän ohjeeseen. Lanka on Novitan Nallea, jotain aikoja sitten hamstrattua vihreän sävyä, jollaista ei taida tällä hetkellä värikartasta löytyä.

Poimin kuvaan mukaan muutaman koiranputken, vaikka kaikki varmasti muistavat muutenkin, miltä koiranputki näyttää. Täytyy sanoa, että sukan mallikuvio jäljittelee hienosti luonnosta löytyvää vastinettaan.

Ohjeesta ei muuta moitteen sanaa, mutta kärjen kuviossa onnistuin menemään sekaisin molemmissa sukissa ja vieläpä kummassakin eri tavalla, joten toisen kärjen jouduin neulomaan uusiksi. Saattoi tosin johtua myös siitä, että seurasin samalla Kutsukaa kätilö! -tv-sarjan jännittävää kohtaa. ;)

Erikseen on vielä mainittava, että neuloin sukat Prym ergonomics -sukkapuikoilla, jotka sain keväällä maahantuojalta bloggarilahjaksi. Kiva että sain, sillä tuskin olisin muuten innostunut näitä kokeilemaan. Sain yllättyä positiivisesti. Puikot ovat todella kevyet ja taipuisat; alkuun tuntui koko ajan, että nyt nää katkee just! Oudon näköisellä pisaramaisella kärjellä oli yllättäen hyvän tuntuista poimia lanka puikolle niin, ettei se ollut vaarassa halkeilla kuten teräväkärkisemmällä puikolla. Kun jatkossa tarvitsen 3mm:n puikkoja, niin valitsen mielelläni nämä. Useimmitenhan käytän pienempiä puikkoja, jollaisia tähän sarjaan ei valitettavasti kuulu.

Sukat nokkoslangasta

Reilu vuosi sitten olin kutsuvieraana Oulunkylän Lankamaailman blogitapaamisessa, josta sain lahjaksi kassillisen uutuuslankoja testattavaksi. Eniten kiinnostusta heti kättelyssä herätti ihanan pehmoinen nokkoslanka, Onion Nettle Sock. Miten kestikin näin kauan saada neulotuksi siitä jotakin? Mutta nyt ne on valmiit: nokkossukat.

Malli on Caoua Coffeen Longing for Spring, joka löytyy englanninkielisenä ilmaisohjeena Ravelrysta. Sukat neulotaan vapaista varteen tavanomaisella varpaista varteen -sukkien rakenteella. Mallissa tai ohjeessa ei ole mitään vaikeaa tai monimutkaista, mutta siitä huolimatta onnistuin sekoilemaan toisen sukan kanssa niin, että piti purkaa kolme tai neljä kertaa kantapään eri vaiheita. Tuli nyt sitten samalla testattua siis sekin, että nokkoslanka kestää purkamista, mutta muuttuu ärsyttävän halkeilevaksi usean purkukerran jälkeen... lopputuloksesta sitä ei kuitenkaan huomaa.

Muuten ensituntuma nokkoslankaan oli miellyttävä. Lanka on todella ohutta ja liukasta, eli ei ehkä ihan helpoimmasta päästä neulottavaa, mutta toisaalta neuleesta tulee ihanan ylellisen tuntuista ja siinä on upean kaunis kiilto. Ja tuntuu uskomattomalta, miten nokkosesta tehty lanka voikin olla niin pehmeää. Pehmeyden, sileyden ja kiillon takia muistuttaa oikeastaan silkkilankaa. Seuraava projekti nokkoslangasta tuleekin varmasti olemaan jotain muuta kuin sukat. Ihan mielenkiintoista testata miten sukat kestävät käytössä, mutta tämä lanka pääsisi oikeuksiinsa myös puserossa tai huivissa, enemmän silmien tasalla. Enkä usko että kutittaisi ketään.

Kerttu-sukat

Maailma ulkona on valkoinen ja pakkanen paukkaa, joten en oikein tiedä miten vuoden ensimmäisenä käsityönä tulikin tehtyä keväisen vihreät sukat. Mutta tulipahan kuitenkin. Mallina on kaunis ja perinteinen Kerttu. Kertut on mukavaa, helpohkoa neulottavaa. Sellainen koukuttava malli, joka valmistuu nopeasti.

Nyt kun aurinko paistaa ja ulkona on valoa ensimmäistä kertaa koko talvena, niin siellä on sitten niin kylmää, ettei tarkene ajatellakaan menevänsä ulos kuvaamaan. Niinpä vaan nostin jalat kohti ikkunaa - ei tullut kuvaan kaunista talvimaisemaa, mutta tuli sentään vähän valoa.

Lanka on herneenvihreää 7 veljestä ja puikot olivat 3,5mm:n bambupuikot.

Palmikkosäärystimet

Veljentytär toivoi jouluksi harmaita säärystimiä, joihin tulee jotain palmikkoa. Novitan vanhasta Sukkalehdestä löytyi kaunis palmikkomalli Kärki auki -sukista. Näistä ei siis tullut kärki auki sukat vaan tavalliset säärystimet. Hauskathan nuokin olisi olleet, mutta nuorison kanssa paranee pitäytyä siinä mitä on toivottu.

Jokusen silmukan jätin ohjeen silmukkamäärästä pois, koska saaja on melkoisen hoikkasäärinen neitokainen. Ohje oli helppo muokattava, sillä pohkeen puoli tehdään tavallista 2o2n -joustinta ja kuviota on vain edessä.

Kirklees jämälankasukat

Oletko koskaan jahkaillut päättämättömänä pulman kanssa, että tekisikö sitä pitsineuletta, kirjoneuletta vaiko kapeata tai sittenkin kenties leveätä raitaa? Minä en ole, mutta jos joskus sellaisen ongelman eteen joudun, niin tiedänpä nyt vastauksen. Tian Foleyn Kirklees sukkamalli nimittäin yhdistää sulavasti kaikkia edellä mainittuja suunnittelu-elementtejä.

Alkuperäiset mallisukat ovat hauskasti eripariset. Eriparisuus oli minullakin aikomuksena, mutta oli muutettava suunnitelmaa, kun violetti loppui kesken niin, että se hädin tuskin riitti kuvioväriksi kirjoneuleosuuteen. Kun jouduin tekemään varret samanlaisiksi, niin jatkoin sukat sitten muutenkin samanlaisina loppuun saakka.

Näitä sukkia on tullut tehtyä kolmen eri TDS-etapin välityönä, eli mitenkään nopeasti ne eivät ole valmistuneet. Siitä ei kuitenkaan pidä vetää mitään johtopäätöksiä mallin suhteen, sillä mitään mutkikasta tai vaikeata tähän malliin ei liity. Malli on kiva ja sujuva ja ohje selkeä. Työn etenemistä on vain hidastaneet muut päällekkäiset työt.

Lankoina on jämiä Novitan Nallesta ja Woolista. Wool on 100% villalanka, joten eihän se sukkiin ole tarkoitettu. Saapa siis nähdä kauanko kestävät. (Kun en vaan voinut vastustaa näitä värejä!) Kantapään turkoosi sentään on sukkalankaa. Toivottavasti nyt jonkin aikaa sentään kestävät, tykkään näistä nimittäin kovasti! Ja hiukan tekisi mieli tehdä vielä se eriparinenkin versio.

Vihreät miesten sukat

Mieheni toivoi joululahjaksi tavallisia yksivärisiä sukkia. Väritoive osoitettiin vihreän lempi-villapaidan mukaan, sellaisen tylsimmän mahdollisen armeijan vihreän.

Aloitin neulomaan sukkia hyvissä ajoin marraskuussa. Sileää neuletta pyörönä, varpaista varteen. Magic loopilla kaksi sukkaa kerrallaan, että etenee kätevästi samaa vauhtia. Sikäli mikäli etenee.

Viikko sitten otin käteen keskeneräiset sukat, jotka olivat edenneet neljässä kuukaudessa jonnekin jalkapöydän puolenvälin tienoille. Päätin, että haluan tästä pöydällä nököttävästä kasasta eroon - ja siihen ainoa keino oli neuloa sukat loppuun. Mutta voi tylsyys, miten puuduttavaa on neuloa sileää tylsän väristä sukkaa! Kantapään jälkeen turvauduin vippaskonstiin. Etsin yksinkertaisen kuvion, jonka sovelsin osaksi vartta. Kuvio on otettu näistä Tiina Kuun Urho-sukista. Ei voi kuin ihmetellä, miksen valinnut kyseistä mallia alun perinkin! Tosi kiva malli ja Urho-sukkien kanssa en olisi varmastikaan jumittanut montaa kuukautta. (Vinkkinä itselle ja muille seuraavia yksivärisiä miesten sukkia varten.)

Mies sai lopulta joululahjasukkansa tänään, vain nelisen kuukautta myöhässä. Eihän ollut kovin paha? :D

Syksyiset sinappisukat keskellä talvea

Tammikuun alkajaisiksi tuli tehtyä Niina Laitisen viime vuoden sukkakalenterin ihanat syyskuun sukat eli September Socks, vaikka nämä onkin nyt tehty ihan väärään vuodenaikaan.

Vuodenvaihteen molemmin puolin sairastelin ja jouduin käymään monta kertaa lääkärillä ja jonottelemaan milloin mihinkin kokeeseen. Ekalla kerralla päivystykseen lähtiessä nappasin mukaan ensimmäisen ohjeen ja langan, mitkä silmiin osuivat ja ne sattuivat olemaan tämä sinapin värinen 7 veljestä ja September Socks. Siinä odotushuoneissapa nämä sukat sitten melkein kokonaan syntyivätkin, usealla eri odottelukerralla. Kylläpä olisi ollut tylsää odotella välillä jopa tunteja ilman neuletta!

Nämä on tehty muuten ihan ohjeen mukaan, mutta mallikertoja on jalkaterässä yksi vähemmän, koska ohje on 39-kokoiseen jalkaan ja halusin vähän pienemmät. Näin niistä tuli sopivat 37-kokoiseen jalkaani. En tosin vielä tiedä jäävätkö itselle vai menevätkö lahjaksi - sinapinkeltainen ei perinteisesti ole ollut minun värini, mutta maku on kai muuttunut, kun tämä väri näissä sukissa nyt jotenkin näyttääkin aika kivalta.