Pikkupehmoja

Pikkupehmoja on taas syntynyt talven aikana muutama lisää. 

Ensimmäisessä kuvassa poseeraavat pipopäiset kaverukset, pitkänhuiskea kisu ja luppakorvainen pupu. 

Alakuvassa balettia tanssiva hiirulainen, "Anniina Balleriina" sekä söpö lippikseen sonnustautunut koira. 

En ole näihin pehmoihin varsinaisesti käyttänyt ohjetta, kun näitä on tullut tehtyä jo niin monta, että perusperiaate on selvä. Samalla idealla voi sitten varioida mielensä mukaan erilaisia eläimiä ja tyyppejä. 

Pehmojen perusideasta pääsee kiinni esimerkiksi Esther Braithwaiten ohjeiden avulla. Joukossa on myös ilmaisia ohjeita.

Lisää eläinhahmoja

Olen taas lähiaikoina huvitellut neulomalla pieniä eläinhahmoja, joiden kanssa saa jämälangat ja luovuuden käyttöön. Aiempia samalla idealla tehtyjä eläinhmojani olen esitellyt täällä ja täällä.

Ensin tein pienen tiikerin. Ohje on Esther Braithwaiten suloisesta Jungle Buddies kokoelmasta.

Sitten sain idean koalakarhusta, jolla on päässään kalastajanhattu. Korvat oli vähän haasteellista sovittaa lierien alle, mutta kyllä tämän mielestäni koalaksi hyvin tunnistaa. Lierin onnistumisesta olen aika ylpeä. :) Paidan kärpässieni on toteutettu silmukoimalla. Tähän ei ollut ohjetta, lähdin vaan idean, puikkojen ja langan kanssa kokeilemaan.

Sitten sain jostain Pinterest-kuvasta ajatuksen söpöisestä pingviinistä. Tähänkään ei löytynyt valmista ohjetta, joten itse piti säveltää. Muista eläimistä poiketen pingviinillä on kehosta ompelemalla erotettujen käsien sijaan erilliset siivet. Päätä ei myöskään ole eroteltu kehosta ompelemalla, vaan koko pingviini on yhtä suoraa pingviinimäistä pötköä. Vatsan sydän on toteutettu silmukoimalla ja kasvojen valkoinen osuus on tehty intarsiana. Tästä tuli tosi suloinen!

Viimeisenä valmistui vielä pieni mehiläinen, johon niinikään näin inspiraatiokuvan jossain netissä. Mehiläiseen olisi itseasiassa löytynyt ohjekin, mutta en viitsinyt ostaa sitä, kun olen jo tehnyt näitä eläimiä niin paljon, että osasin itsekin päätellä, miten tämä tehdään. Siivet ja tuntosarvet tein virkkaamalla.

Täytteenä käytin jämälankoja; päättelystä jääneitä langanpäitä ja sellaisia langanloppuja, joita en enää tulisi käyttäneeksi muuhun. Näin pääsevät nekin käyttöön. Neulomiseen käytetyt langat olivat sport-vahvuisia ja puikot olivat kokoa 2 mm.

Pikku kaverit

Esther Braithwaite on kanadalainen neulesuunnittelija, jonka erityisalaa ovat pienet suloiset nukkehahmot. Olen aiemmin tehnyt sarjan pieniä metsän eläimiä hänen Mini Forest Friends ohjeellaan. Nyt innostuin tekemään vähän lisää eläinhahmoja.

Ensin tein pienen lampaan ja tiikerin yhdistelemällä molemmissa kahta ohjetta. Lampaan idea lähti Farm Friend Collectioniin kuuluvan Pen Pals ohjeen lampaasta ja tiikerin inspiraationa oli Jungle Buddies sarjan tiikeri. Muunsin molemmat Mini Forest Friends ohjeen mukaiseen kokoon. Näistä tuli paljon edellisiä pienemmän mini-hahmot, koska käytin ohuempaa lankaa ja puikkoja.

Sitten tein pari pientä karhua Fuzzy Teddy ohjeella. Tässä on noista aiemmista ohjeista poiketen vähän muotoilua kuonossa, mikä tekee karhuista ihanan  ilmeikkäitä. Väriä vaihtamalla syntyi ruskeakarhu ja jääkarhu. Paidoissa käytin Fairisle Friends ilmaisohjeen paitakaaviota.

Seuraavaksi päätin tehdä pikkulampaan kaveriksi isomman sisaruksen, jossa on käytetty Pen Pals lampaan ohjetta sekä Fairisle Friesndsin paitakaaviota. "Lampaanvillakohtiin" laitoin pörrölankaa tavallisen langan kaveriksi.

Lopuksi tein vielä pienen kissan Kitty Friends ohjetta mukaillen. Palmikkopaidan ohje on Izzy Buddy Boy Dolls ilmaisohjeesta. Pörrölanka kulkee niin kissan kuin paidankin langan rinnalla ja niinpä kisusta tulikin aivan erityisen pehmoinen ja suloinen.

Olen jo jonkin aikaa kerännyt kaikki valmiiden töiden päätellyt langanpätkät pieneen purkkiin ja niitä pystyin nyt hyödyntämään pehmojen täytteenä. Näin tulee lanka hyödynnettyä viimeistä pätkää myöten!

Viimeisessä kuvassa vielä kaikki hahmot yhdessä, niin näkyy tuo minihahmojen ja isompien hamojen kokoero. Tosin langanpaksuus ja puikkokokokin vaikuttavat paljon, sillä aiemmin paksusta langasta tekemäni mini-hahmot ovat melkein näiden isompien hamojen kokoisia.

Näitä hahmoja on kiva ja joutuisa tehdä. Näitähän voisi hyvin käyttää myös neuletiheyden testaamiseen, koska pieniä eläinhahmoja on takuulla kivempi tehdä kuin mallitilkkuja.

Uskollinen koira-ystävä

"Äiti, huomasin muuten just, että mun sun tekemien pehmoeläinten kokoelmasta puuttuu koira". Näin totesi tyttäreni tässä muutama päivä takaperin. Oikeastaan aika outoa, etten ole koirapehmoa hänelle ennen tullut tehneeksi, sillä hän on niin koira-ihminen kuin vain voi olla. Mutta epäkohta piti tietysti korjata.

Tyttärestä on tässä etäkoulun aikana kehittynyt aikamoinen velho tiedonhaussa netistä ja enkkukin nelosluokkalaiselta jo vähän taittuu, niinpä koiraohje löytyi hänen toimestaan Ravelryn ohjehausta alta aikayksikön. Loyal Puppy on brittiläisen Amanda Berryn suunnittelema neulottu koiranpentu.

Ohjeessa oli paljon asioita, joista en oikein pitänyt. Ihan lähtien siitä, että kaikki suljetuiksi muodoiksi tarkoitetut kappaleet neulotaan tasona ja suljetaan parsimalla reunat yhteen. Ei kovin kätevää eikä siistiäkään. Mutta en ollut sovellustuulella, joten tein kaiken ihan ohjeen mukaan. Ärsytys liittyi kuitenkin enemmän tekotapaan kuin lopputulokseen; söpö koira tästä tuli joka tapauksessa. Ehkäpä tyttären pehmo-kokoelma on nyt valmis. :)

Pienet eläinystävät

Taas iski pehmolelu-innostus. Löysin niin hauskan ohjeen, että tuli tehtyä viisi lelua samalla ohjeella - yhdessä viikossa! Ohje, tai oikeastaan ohjekokoelma, on Esther Braithwaiten Mini Forest Friends. Kokoelmassa on ohjeet pieneen kettuun, pesukarhuun ja poroon. Tein myös yhden hahmon ketun ohjeella harmaana, näin syntyi susi.

Muuten pehmot tehdään neulomalla, mutta poron sarvet on virkattu. (Ja ne juuri ovatkin aivan super-söpöt!)

Viimeistely tehdään ompelemalla silmät ja nenä sekä erotellaan jalat ja kädet suorasta vartalopötköstä. Yksi hahmo syntyi noin tunnissa!

Jokaista väriä tarvittiin vain pieni määrä, joten nämä sopivat loistavasti tehtäviksi jämälangoista. Mielikuvitusta käyttämällä keksisi varmasti vielä muitakin eläimiä neulottavaksi samoista aihioista. Omat leluni ovat noin 10cm korkeat ja ne on tehty paksuhkosta langasta (7 veljestä, Janne). Lankaa ja puikkokokoa muuttamalla saisi samalla ohjeella tehtyä pienempiäkin otuksia.

Ohje on englanninkielinen, mutta sen ytimenä ovat selkeät neulontakaaviot, joten uskon että heikommallakin kielitaidolla onnistuu.

Kaksi karhukaverusta

Tykkään edelleen tehdä pieniä välitöitä isompien töiden valmistuttua. Neulotut pikku-pehmot on olleet tämän vuoden hitti. Aiemmin esittelin lauman pikkuriikkisiä metsäneläimiä, nyt on vuorossa kaksi karhukaverusta; pieni harmaakarhu ja pieni ruskeakarhu.

Ohje on Julie Williamsin suunnittelema Bear Christmas Tree Decorations, jota tosin muokkasin hieman. Ohjeessa karhun vartalo ja pää neulotaan tasona ja ommellaan näin syntynyt suorakaide putkeksi lopuksi. Itse en jaksanut sellaista vaivaa nähdä vaan neuloin kappaleen putkeksi samantien suljettuna neuleena. Päälaelle tein kavennuksia, kun ohjeessa suora reuna olisi vaan kiristetty sumppuun. Ja tietysti sekin ero näissä on, että nämä eivät ole joulukuusen koristeita vaan pieniä leluja.

Toimii, ei toimi...

Syksyn mittaan olen virkkaillut yhtä ja toista pientä. Kun on ollut monia isoja ja pitkään kestäneitä projekteja, niin välitöinä on ollut kiva tehdä jotain käden käänteessä syntyvää. Osa projekteista on ollut onnistuneita, toiset vähemmän. Esimerkiksi pienet maatuskat oli mielestäni kivoja, samoin vähän isommat kettu ja pupu, joten tein yhden isomman maatuskankin. Ihan hauska ja söpö, mutta vähän jää ilmaan kysymys että mihin tarkoitukseen tämä on? Ja siinä missä kylällinen isoja taloja oli upea, niin pienet pinssi-talot ovat vähän yksinäisen ja säälittävän näköisiä.

Aina ei voi osua maaliin, mutta ei pidä antaa sen hidastaa tahtia. Seuraava projekti voikin taas onnistua (tai sitä seuraava). :D

Virkattu pallerokisu

Virkattujen lelujen innostuksessani löysin tällaisenkin kisu-ohjeen. Sarah Sloyerin suunnittelema Dumpling Kitty houkutteli, koska se näytti söpöltä ja tosi helpolta.

Ohje ei suoraan sanottuna ollut niin helppo kuin olin kuvitellut. En jaksanut pähkäillä monimutkaista kerroksen vaihtumisohjetta keskellä selkää (siis kerros olisi vaihtunut keskellä selän raitaa), vaan sovelsin ohjetta ja tein omalla tavallani, eli vaihdoin kerrosta vasta raidan jälkeen. Jätin myös hassut etutassut tekemättä, koska tämä on mielestäni söpömpi näin.

Ihan kiva kisu tästä tuli. Sillä aikaa kun sillä ei leiki, sen voi vaikka laittaa istumaan ikkunalaudalle ja katselemaan ulos maailman menoa.

Alpo-kissa

Siinä missä muut lapset toivoivat joululahjaksi jotain lämmintä ja käytännöllistä, niin nuorimmainen iski silmänsä netissä näkemäänsä virkattuun pehmokissaan. Joka oli saatava vihreänä.

Ostin kissaa varten Dropsin Parisia, kun ajattelin että puuvillalanka olisi sopiva materiaali pehmoleluun. Mutta Parisista lähti langan paksuuden takia muodostumaan paljon isompi kissa kuin olin ajatellut, joten piti kaivella omia varastoja, että mitäs muuta vihreää sitä löytyisi. No 4-säikeistä Regiaa löytyi. Näin kissasta tuli sopivan pieni ja siro.

Kissa valmistui ja sai nimekseen Alpo. Risto Räppääjä -kirjoja lukeneille tai leffoja katsoneille valjennee nimen tausta. :)

Pieni Kisu Pikkukuu

Kisu Pikkukuu on tullut minulle tutuksi ennenkin, sillä kaikilla lapsillani on ollut eskarivuonna käytössä Salaisen maan aapinen, jonka päähenkilönä kyseinen kissa seikkailee. Koskaan ennen en ole kuitenkaan tavannut Kisu Pikkukuuta ihan livenä, mutta nyt sekin kunnia minulle suotiin. Pienimmäinen oli nimittäin ommellut aivan hurmaavan ja suloisen Kisu Pikkukuun esikoulussa.

Olen tästä niin otettu. Sen lisäksi että se on todella hieno, niin tuntuu tosi mukavalta, kun lapsukainen innostuu tekemään käsitöitä ja selvästi nauttii omien kättensä tuotoksista. Ja lisäksi olen (taas kerran) onnellinen lapseni päiväkodin osaavasta henkilökunnasta, joka jaksaa nähdä ylimääräistä vaivaa ja aloittaa tämmöisiäkin projekteja. Voin nimittäin kuvitella, että pehmolelun ompeluprojekti parinkymmenen eskari-ikäisen kanssa on omanlaisensa ruljanssi!

Kisulle on askarreltu laatikosta pesäkin, jossa on kissan kiipeilypuu ynnä muita asianmukaisia varustuksia. Kuvauksen ajaksi Kisu halusi kuitenkin innokkaasti mennä ihastelemaan vastasatanutta ensilunta.

Frida-nukke

Lahjakas ja taiteellinen vanhin tyttäreni pääsi taiteita opiskelemaan ja muuttaa nyt opintojen perässä kauemmas kotoa. Hänhän muutti pois kotoa jo puolisentoista vuotta sitten, mutta ihan tähän lähelle. Silloin tein lahjaksi uuteen kotiin tämän päiväpeiton. Nyt halusin keksiä jonkin pienemmän projektin tupaantuliaislahjaksi uuteen kotiin vietäväksi uudelle paikkakunnalle.

Tyttären suosikkitaiteilija on Frida Kahlo joten siitäpä tämä idea sitten lähti... Frida-nukke. Eihän 20-vuotias tietenkään nukeilla leiki, mutta käyhän näin hieno nukke koristeestakin, vai mitä? ;)

Ensin meinasin tehdä vain sellaisen karikatyyrimäisen pikkunuken, mutta työtä aloitellessa lueskelin enemmän Frida Kahlon elämästä ja samalla nukkekin lähti elämään omaa elämäänsä. Fridan persoona lähti johdattamaan tekemisen suuntaa esim. siten, että ilmeestä tuli tärkeä yksityiskohta. Toki kulmakarvoilla olisi jo saanut aikaan tunnistettavuuden, mutta halusin yrittää myös vangita sitä vakavan tutkiskelevaa katsetta, mikä on Fridan omakuville tunnusomainen.

Tein vaatteista riisuttavat ja puettavat, koska mistäs sitä tietää, jos joku joskus maailmassa haluaa tällä leikkiäkin. Muutenkin nuken pitäisi olla lapsenkestävä, ainoastaan korvikset ja pari nappia saattavat aiheuttaa vaaraa ihan pienimmille leikkijöille.

Nuken anatomia ei aivan noudata oikean ihmisen anatomiaa. Voi hyvin huomata, että tämä oli ensimmäinen ihmisnukkeni. (Lukuun ottamatta Tuhkimoa, mutta Tuhkimon anatomia se vasta olikin omituinen!) Tein nuken täysin ilman ohjeita, jälkiviisaana totean, että olisi ollut järkevää kaivaa vartalo-osuuteen jotain opastetta.

Hartiahuivin takana on kätketty viesti. Siinä lukee samalla sekä nuken nimi että nuken omistajan nimi. Upeita, vahvoja, taiteellisia naisia molemmat!

Lapselle lepakko

Tytön päiväkotikaverusten keskuudessa on hirveä Monster High -hirviönukkebuumi ja siihen teemaan liittyen lemmikinkin tietysti pitää olla lepakko.
Minusta on itseasiassa hauskaa, että kun muut lapset ehkä pyytävät vanhempiaan ostamaan juttuja, niin meidän tyttö tulee ehdottamaan, että voisinko tehdä hänelle lepakon. Sellaisesta pyynnöstähän ei voi kieltäytyä. Jos lapsi haluaa lepakon, niin hänen on luonnollisesti se saatava. :D

Hauska lepakon ohje löytyi maksullisena Ravelrysta ja on Ana Rosan käsialaa. Täytyy kehua, että ohje oli todella hintansa väärti (jotain 4,3€ tuli tuosta hinnaksi euroiksi muunnettuna), koska se oli todella yksityiskohtaisesti kirjoitettu ja vaikeimmat paikat oli esitetty valokuvina niin, että niiden avulla selvisi parista kielipulmastakin. Muuten kieli oli perusenglantia, josta selvisi katsomalla alussa tavalliset virkkaussanat. Kaikki lyhenteet oli selkeästi selitetty ja vähän vaikeammat tekniikat myöskin selvitetty kuvin.

Tykkään erityisesti ideasta laittaa varpaiksi hiusklipsut. Tosin epäilin jo alunperinkin, miten ohuet muovivarpaat tulevat kestämään ja valitettavasti epäilykseni oli aiheellinen, sillä jo ekan illan leikeissä yksi varvas katkesi. Jos joku osaa vinkata, mistä löytyisi esim. metallisia hiusklipsuja, niin kertokaa!

Langat vanhoja 7-veljestä ja Jussia.

Tammikuun kooste ja blogihaaste

Ajattelin aloittaa tällaisen uuden tavan, minkä olen nähnyt käytössä monessa blogissa, eli teen kuukauden päätteeksi koosteen siitä, mitä on kuukauden aikana tullut tehtyä.

Tammikuu on ollut aika tuottelias. Saldona on neljät sukat, yhdet lapaset, yksi pipo, yksi tuubihuivi sekä yksi virkattu pehmolelu. Lisäksi on tullut kunnialla vietyä läpi blogin historian ensimmäinen blogi-arvonta.
Lukijoita on myös tullut tammikuussa paljon lisää. Haluankin toivottaa teidät kaikki todella lämpimästi tervetulleiksi ja kiittää mielenkiinnosta sekä kaikista mukavista kommenteista! :)

Sitten blogihaasteeseen

Sain hiljattain blogihaasteen Huopatossun tehtaan Heidiltä. Haasteessa pitää:
1. kertoa 11 asiaa itsestään
2. vastata haastajan 11 kysymykseen
3. keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
4. valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. kertoa kenet olet haastanut

Tämä on meinannut osoittautua minulle ihan ylitsepääsemättömän vaikeaksi. (Olen ehkä ennenkin maininnut, että olen todella onneton kaikissa tällaisissa ketjukirjeissä ja haasteissa.) Oli todella vaikeaa yrittää miettiä 11 tarkemmin määrittelemätöntä asiaa itsestään. Mutta yritetään.

1. Äitini on tekstiilialan ammattilainen, joten sieltä kai kiinnostus käsillä tekemiseen periytyy.
2. Itse en ollut mikään käsityöopettajan toiveoppilas koulussa; ala-asteella sain tehtyä opetussuunnitelmaan kuuluvat lapin lapaset, mutta villasukista jäi toinen tekemättä.
3. Isäni on ammatiltaan sotilas ja vartuinkin elämäni ensimmäiset vuodet varuskunnassa.
4. Vanhin lapseni on 18-vuotias ja asuu jo pois kotoa, ei tosin kovin kaukana.
5. Keskimmäinen lapseni on 14-vuotias poika, joka on jo äitiään päätä pidempi ja harrastaa intohimoisesti urheilua ja musajuttuja.
6. Perheemme nuorin neiti täyttää aika pian viisi vuotta.
7. Meillä on koira, kuusivuotias sheltti-tyttö.
8. Kuljen työmatkat junalla ja neulon tai virkkaan lähes aina junamatkalla.
9. Tykkään musiikkiohjelmista, Vain elämää ja Voice of Finland ovat suosikkeja.
10. Kaikkein lempparein tv-sarjani on Game of Thrones.
11. Olen aika tarkka tekemisteni suhteen, puran herkästi jos huomaan jonkun virheen tai jos en ole tyytyväinen.

Sitten Heidin 11 kysymystä.

1. Minkä värinen on päälläsi oleva paita? Musta.
2. Soitatko jotain instrumenttia? Soitin lapsena viulua ja pianoa, mutta en enää aktiivisesti harrasta soittamista.
3. Mikä oli lempiaineesi koulussa? Kuvaamataito.
4. Uskotko yliluonnolliseen? Uskon.
5. Minkä kirjan luit viimeksi? Melukylän lapset iltalukemiseksi kuopukselle.
6. Miten toivoisit kehittyväsi? Viisaammaksi ja rauhallisemmaksi.
7. Lempi kotityö? Pyykinpesu.
8. Oletko suunnittelija vai tekijä? Suunnittelija, tekijä ja soveltaja. :)
9. Millä tavalla heität "aivosi narikkaan"? Käsityöt on tähän hyvä, samoin jokin hyvä leffa tai kirja. Luonto ja (harvinainen) yksinolo.
10. Keräiletkö jotakin? Mitä? Lankakeriä. :D
11. Loppuun tällainen klassikko: Missä olet tai toivot olevasi 5:n vuoden päästä? Olen ehkä opiskellut jotain jatko-opintoja, tai jos en vielä ole, niin on viimeistään korkea aika!

Sitten vielä minun pitäisi keksiä uudet 11 kysymystä seuraavalle. Tämä haaste on kuitenkin kiertänyt jo useimmissa seuraamissani blogeissa, joten en oikein keksi kenet vielä haastaisin. Jos joku haluaa innokkaasti tulla haastetuksi, niin kerro se kommentoimalla tähän postaukseen, niin lupaan haastaa ja keksiä jatkokysymykset. :)

Kiitos paljon haasteesta, Heidi Huopatossun tehtaalta! :)

Virkattu kätyri ja uuden vuoden toivotukset

Lokakuussa neuloin tyttärelleni tämän Itse ilkimys -pipon. Tyttö pelkäsi pipoa eikä ole suostunut käyttämään sitä sen koommin. Tällä viikolla hän lopulta ilmoitti laittavansa sen päähän, näköjään vaati kolmen kuukauden kypsyttelyn.

Yllättävästä rohkaistumisesta innostuneena aloitin seuraavan Itse ilkimys teemaan liittyvän työn, nimittäin minion-pehmolelun. Grun kätyristä tuli tällä kertaa kiltti eli keltainen versio. Se on virkattu 3-koon virkkuukoukulla, jota kaveri pitelee kuvassa kädessään.

Ohjeita löytyi Ravelrystä tosi monia hakusanalla Despicable me. En kuitenkaan ole noudattanut niistä mitään yksittäistä, vaan katsonut vinkkejä monesta eri ohjeesta. Tein kätyrin siten, että virkkasin yläosan ja alaosan erikseen ja viimeistelin ne ensin kaikkine yksityiskohtineen valmiiksi ja lopuksi ompelin vanulla täytetyt hahmon puoliskot vyötärön kohdalta yhteen. Ainoastaan henkselit ompelin valmiin ukkelin päälle lopuksi. Yläosa on tehty keltaisesta Woolista ja alaosa farkunsinisestä 7-veljeksestä. Musta ja valkoinen lanka ovat Nallea. Kakkulat on tehty neulomalla sukkapuikoilla kolmen silmukan putkea.
Valmis hahmo on noin 25cm korkea.

En ole muistaakseni aiemmin mitään pehmolelua virkannutkaan, ellei pehmomansikoita lasketa. Tämä oli hauska työ, oli mukavaa, kun ukkeli onnistui jotakuinkin sen näköiseksi, kuin olin ajatellutkin.

Tämän hahmon myötä toivottelen kaikille MAHTAVAN HYVÄÄ ALKAVAA VUOTTA 2014!

P.S. Muistattehan, että villasukka-arvontaan voi osallistua sunnuntaihin saakka.