Frida-nukke

Lahjakas ja taiteellinen vanhin tyttäreni pääsi taiteita opiskelemaan ja muuttaa nyt opintojen perässä kauemmas kotoa. Hänhän muutti pois kotoa jo puolisentoista vuotta sitten, mutta ihan tähän lähelle. Silloin tein lahjaksi uuteen kotiin tämän päiväpeiton. Nyt halusin keksiä jonkin pienemmän projektin tupaantuliaislahjaksi uuteen kotiin vietäväksi uudelle paikkakunnalle.

Tyttären suosikkitaiteilija on Frida Kahlo joten siitäpä tämä idea sitten lähti... Frida-nukke. Eihän 20-vuotias tietenkään nukeilla leiki, mutta käyhän näin hieno nukke koristeestakin, vai mitä? ;)

Ensin meinasin tehdä vain sellaisen karikatyyrimäisen pikkunuken, mutta työtä aloitellessa lueskelin enemmän Frida Kahlon elämästä ja samalla nukkekin lähti elämään omaa elämäänsä. Fridan persoona lähti johdattamaan tekemisen suuntaa esim. siten, että ilmeestä tuli tärkeä yksityiskohta. Toki kulmakarvoilla olisi jo saanut aikaan tunnistettavuuden, mutta halusin yrittää myös vangita sitä vakavan tutkiskelevaa katsetta, mikä on Fridan omakuville tunnusomainen.

Tein vaatteista riisuttavat ja puettavat, koska mistäs sitä tietää, jos joku joskus maailmassa haluaa tällä leikkiäkin. Muutenkin nuken pitäisi olla lapsenkestävä, ainoastaan korvikset ja pari nappia saattavat aiheuttaa vaaraa ihan pienimmille leikkijöille.

Nuken anatomia ei aivan noudata oikean ihmisen anatomiaa. Voi hyvin huomata, että tämä oli ensimmäinen ihmisnukkeni. (Lukuun ottamatta Tuhkimoa, mutta Tuhkimon anatomia se vasta olikin omituinen!) Tein nuken täysin ilman ohjeita, jälkiviisaana totean, että olisi ollut järkevää kaivaa vartalo-osuuteen jotain opastetta.

Hartiahuivin takana on kätketty viesti. Siinä lukee samalla sekä nuken nimi että nuken omistajan nimi. Upeita, vahvoja, taiteellisia naisia molemmat!

Taika-Tuhkimo

Olipa kerran nuori kaunis tyttö, jonka nimi oli Tuhkimo. Hänen vanhempansa olivat kuolleet. Ilkeä äitipuoli ja sisarpuolet kohtelivat häntä ilkeästi ja antoivat hänelle tehtäväksi kaikki talon raskaimmat tehtävät.

Siitä huolimatta Tuhkimo oli hyväsydäminen ja kiltti kaikille eikä menettänyt uskoaan unelmiin.

Kerran äitipuoli ja sisarpuolet lähtivät tanssiaisiin kuninkaan linnaan ja jättivät Tuhkimon yksin kotiin. Tuhkimokin olisi kovasti halunnut mennä ja itki katkerasti kun ei päässyt mukaan. Silloin Tuhkimon hyvä haltijatarkummi ilmestyi ja heilautti taikasauvaansa. Taikuus voi alkaa!

Silmänräpäyksessä Tuhkimon vaatimattomat, resuiset vaatteet muuttuivat upeaksi iltapuvuksi. Hänen päähänsä ilmestyi upea tiara ja jalkoihin lasikengät.

Tuhkimo pyöri tanssiaskelin pitkin salia ja ihaili uutta pukuaan. Hyvä kummitäti taikoi Tuhkimolle vielä upeat hevosvaunut ja hevosvaljakon sitä vetämään.

"Voi rakas kummitäti! Miten voin kylliksi kiittää sinua?" huudahti Tuhkimo.

"Riittää, kun saan nähdä sinut onnellisena", vastasi kummitäti. "Mutta muista: kun kello lyö keskiyön kaksitoista lyöntiään, niin taika raukeaa ja kaikki on taas ennallaan."

Ja kaikkihan varmasti muistavat, mitä sitten tapahtui. :)

Tuhkimon ohje on Irene Kissin käsialaa ja se on ilmaiseksi ladattavissa Ravelrysta.

Käytin Tuhkimoon Nallen ja Woolin jämiä ja virkkasin sen 3-koon virkkuukoukulla. Lisäksi tarvittiin muutama lasihelmi, ompelulankaa ja parsinneulallakin oli töitä. Huomaa pikanttina yksityiskohtana mustalla ompelulangalla pistellyt ripset. En olisi itse niitten tärkeellisyyttä tajunnutkaan, mutta onneksi mulla on tuo viisivuotias makutuomari opastamassa.

Tuhkimo oli kokoonsa nähden melko työläs käsityö ja lukuisissa pikku yksityiskohdissa vierähti tovi jos toinenkin (mm. helmitöitä en ole juuri aikaisemmin tehnyt ja niiden kiinnitys oli yllättävän vaikeaa, mikä sai minut luopumaan suunnitelmasta tehdä Tuhkimolle helmistä vielä kaulakorukin), mutta lopputulos on palkitseva: Tämä on ehkä yksi siisteimmistä jutuista, mitä olen koskaan tehnyt. :D

JYH:iin tämä on viides valmistunut työ.