Hilja kämmekkäät

Ihanat Hilja kämmekkäät on suunnitellut Aleks Byrd. Briteissä asuvalla Aleks Byrdillä on sukujuuria Brittein saarten lisäksi Kanadassa ja Virossa. Erityisesti eestiläiset sukujuuret näkyvät hänen suunnittelutyössään perinteisten eestiläisten käsityötekniikoiden hyödyntämisenä, kuten roosimine-tekniikan monipuolisena käyttönä.

Hilja kämmekkäiden upein elementti on ehdottomasti kämmenselkää koristava kuvio. Peukalolle ei erikseen tehdä kiilaa eikä oikeastaan tehdä koko peukaloakaan, neulotaan vain peukaloa varten aukko napinläpi-tyyliin. Ainoa muokkaukseni ohjeeseen oli se, että tein paukaloaukon vähän alemmas kuin ohjeen mukaan olisi pitänyt tehdä, sillä hlusin saada sormia lämpimään vähän pidemmältä matkalta.

Roosimine tekniikassa kuvio muodostuu kuljettamalla kuviovärin lankaa neuloessa työn oikean ja nurjan puolen välillä. Olen aiemminkin kokeillut tätä tekniikkaa (Soile Pyhäniskan Päivä Provencessa, Summer Leen Amberwing), mutta Hilja kämmekkäissä toteutin sitä ensimmäistä kertaa useammalla värillä. Ohjeessa ei ole sanallisesti roosimine-tekniikkaa neuvottu, mutta se sisältää linkin suunnittelijan tekemään ohjevideoon, josta asia ilmenee kyllä.

Powerflower kämmekkäät

Saksalaisen Ducathin kesän kukkaloistolla leikittelevä Powerflowerclub e-kirja sisältää kolme sukkaohjetta ja yhdet kämmekkäät. Kaksien sukkien jälkeen otin puikoille kämmekkäät, Powerflowermittens.

Ohjeessa on kokoelman muiden ohjeiden tavoin yksi koko. Kämmekkäät neulottiin 64 silmukalla. Peukalokiilan avulla käsineestä saadaa hyvin käteen istuva. Malli on tosi kaunis ja kämmekkäät syntyvät niin nopeasti, että tekee mieli neuloa vielä muutamat lisää erilaisilla väriyhdistelmillä leikitellen; pikkuhiljaa alkaa mieli vetää kohti syksyisempiä värisävyjä.

Heippa 2021, tervetuloa 2022

2021 oli raskas vuosi. Tavanomaisten elämään kuuluvien vastoinkäymisten lisäksi koko maailma kamppaili pandemian kanssa jo lähes toista kokonaista vuotta. Alussa poikkeukselliselta tuntunut tilanne muuttui "uudeksi normaaliksi" ja tietynlainen passivoituminen ja lamaantuminen valtasi alaa. Vuotta sävytti jatkuva epävarmuus siitä, toteutuvatko mitkään suunnitelmat, toisaalta vilpitön ja hämmästynyt ilahtuneisuus jokaisesta pienestäkin asiasta, joka onnistuttiin toteuttamaan vastoin viimeiseen asti vaivannutta epävarmuutta. 

Omalta osaltani pohdinnat siitä, miten saisin muutettua elämääni vähemmän raskaaksi edes niiltä osin, joihin voin itse vaikuttaa, johtivat työpaikan vaihdokseen. Se oli vaikea, mutta onnistunut päätös, sillä reippaasti lyhyempi työmatka on tuntunut tuovan lisää tunteja arkipäiviin. Vanhan työpaikan ihmisiä jäi ikävä, mutta onneksi minua aina seurannut hyvä onni työkavereitten suhteen jatkui mitä suurimmassa määrin myös uudessa työpaikassa. 

Aloitin myös uudet opiskelut työn ohessa. Ajan hengen mukaisesti opiskelu toteutuu etänä ja huomaan, että parin vuoden opettelun jälkeen osaan jo nauttia etätoteutuksen tuomasta vapaudesta ja joustavuudesta eikä tekninen puolikaan enää hämmennä samalla tapaa kuin tämän "uuden normaalin" aluaikoina.

Käsityörintamallakin huomaan olleen välillä vähän lamaantunutta. Uusia neulottuja ja virkattuja projekteja on valmistunut selkeästi vähemmän kuin edellisinä vuosina ja jotkut aloitetut projektit  eivät tunnu etenevän sitten millään. Hauskoina värinpilkahduksina mieleen on jääneet ainakin alkuvuoden Sukka-Finlandian järjestelyihin osallistuminen, Kalina ja Malina -yhteisneulonta ja siihen liittyvät yhteislauluillat sekä Jyväskylän neulefestarireissu. Olen myös julkaissut kaksi sukkaohjetta: Mosaiikkikukkia Sukka-Finlandia kilpailuun sekä Öljylampun valossa -sukat muuten vaan. Hauskana projektina on jäänyt mieleen myös virkatuista neliöistä kootut takit, joita olen tehnyt kolme (kolmas takki on vielä esittelemättä blogissa).

Sukkia olen neulonut tänä vuonna kymmenen paria. (Huomasin vasta tätä kirjoittaessa, että Sukka-Finlandiaa varten testineulomani Roihu-sukat puuttuvat kuvasta, sillä kuvakoostetta tedessäni muistin niiden valmistuneen jo edellisen vuoden puolella). Nyt kun näitä katson, niin voi sanoa, että neuletekniikat on ainakin monipuolisesti edustettuna; on kirjoneuletta, palmikkoa, nyppyä, pintaneuletta, intarsiaa, pitsiä, raitaa, mosaiikkia, latvialaista palmikkoa ja eestiläistä roosimine-tekniikkaa.

Kesällä innostuin neulomaan kämmekkäitä. Pienen kokonsa takia ne sopivat hyvin neulomiseen kuumallakin säällä. Lisäksi kämmekkäät sopivat hyvin lahjaneuleeksi henkilölle, jonka jalkojen ja käsien koosta ei ole tarkkaa tietoa.

Kokonaan oman lukunsa ansaitsee tänä syksynä aloittamani nelivuotinen käsityön taiteen perusopetus -kurssikokonaisuus. Uuden harrastuksen aloittaminen on yksi niistä jutuista, joihin lyhentynyt työmatka on antanut mahdollisuuden, kun arki-illat on jääneet ikäänkuin pidemmiksi. Tämän syksyn teemana on ollut kankaan kuviointi. Sitä on harjoiteltu värjäämällä kangasta ja poistamalla väriä, painamalla kuvioita kankaalle sekä kirjomalla monella eri tekniikalla. (Loppuvuodesta harjoiteltiin vähän myös huovutusta, mutta siitä enemmän toisella kertaa.) 

Viime vuonna tekemäni suunnitelmat toteutuivat neulebingolla mitattuna aika hyvin. Sain jopa yhden kokonaisen rivin bingoruudukkoon ja saan siten lunastaa itselleni lupaamani palkinnon. :) Kaikkein tyytyväisin ruudukon toteutuneista töistä olen tuohon Vintersol-neulepaidan helman ja hihojen korjaamiseen, jonka ansiosta entisestä murheenkryynistä tuli suosikkineule.

Sen sijaan #makenine2021, eli suunnitelmani yhdeksän aiotun neulemallin suhteen eivät toteutuneet yhtä hyvin; yhdeksästä aiotusta mallista valmiiksi tuli vain yksi, Wild Angelica socks. Veera Välimäen Laneway-tunikan olen aloittanut, tämä on juuri yksi niistä, jotka ei tällä hetkellä tunnu etenevän mihinkään suuntaan.

Uudelle vuodelle on tietysti laadittava uusi neulebingo ja uudet suunnitelmat. Vuoden 2022 neulebingoon olen yrittänyt mahduttaa haasteita ja uuden opettelua, mutta myös sellaisia juttuja, joita ajattelen savaani tehdyksi helposti ja mielellään.

Vuoden 2022 aiottuihin neulemalleihin siirtyi vain yksi edelliseltä vuodelta neulomatta jäänyt: Heidi Alanderin Chrysaetos-huivi, jonka haluan edelleen toteuttaa. Muuten kaikki meni uusiksi. Sisällytin suunnitelmiin enemmän pieniä töitä kuin viimeksi, sillä ehkä ne siten todennäköisemmin toteutuvat. Osaan näistä on jo langat valmiiksi katsottuna ja ostettunakin, joten toivottavasti #makenine2022 toteutuu paremmin kuin edellisen vuoden vastaava haaste.

Tämän perinteisen vuosikatsauksen myötä kiitän kaikkia blogin lukijoita siitä, että jaksatte edelleen ilahduttaa vierailuillanne tässä hieman jo vanhanaikaiseksi jääneessä formaatissa. Olen siirtynyt viime vuosien myötä postailemaan entistä enemmän instagramissa ja sitä myöten pohtinut välillä jo koko blogin lopettamistakin, mutta todennut, että välillä on tarve pysähtyä kirjoittamaan vähän pidempää tekstiä ja siihen blogi tarjoaa hyvän alustan. Välillä taas nopealla temmolla vaihtuvien kuvien vilinä vie mennessään ja tulee postailtua enemmän vain kuvia eikä blogiin siirry välttämättä enää kaikki tekemäni käsityöt. En kuitenkaan ota siitä paineita vaan totean, että tällainen sekalainen somesisällön toteutus vailla selkeää strategiaa on tällä hetkellä mulle sopiva.

Oikein hyvää ja onnellista neulevuotta 2022! <3

Girly Feeling Mittens vol 2

Tiny Dancer paidan jämälangoista syntyi toiset Girly Feelings kämmekkäät. Ensimmäiset Girly Feelings kämmekkääni neuloin raitalangasta, nämä syntyivät pätkävärjätystä. Molemmat sopivat vallan hyvin tähän malliin. Kuvio muodostetaan nostetuin silmukoin ja palmikonkierroin neuloen aina vain yhdellä värillä kerrallaan.

Ihanan mallin on suunnitellut Dolly Laishram, jonka muihinkin malleihin kannattaa tutustua.

Fair Isle -kämmekkäät

Toiset viime viikon flunssan kourissa neulotut kämmekkääni ovat perinteistä kirjoneuletta: skotlantilaisen Clare Hutchinsonin suunnittelemat Fair Isle Mitts. Malli on kaunis ja perinteinen ja tarjoaa hyvän mahdollisuuden yhdistellä pieniä määriä eri värejä.

Kämmekkäät on neulottu osittain tunnistamattomista jämälangoista; vaaleanpunaiset ja pinkit ovat Roosa-nauha lankaa.

 

Ainoa miinus tulee peukalokiilan asettelusta; vaikka näin kämmekkäiden kuvan ennen neulomista, niin jostain syystä (=flunssa?) muistin vasta työn edetessä, että sivusaumaan asettuva peukalokiila ei ole ergonomisesti kaikkein edullisin, sillä eihän peukalo lepoasennossa käden sivulla sijaitse, vaan enemmänkin hiukan kämmenen puolella. Joten käytössä kuvio ei asetu ihan kämmeselän keskelle, paitsi jos levittää kädet auki, kuten olen tehnyt kuvassa. En kuitenkaan aio antaa tämän yksityiskohdan häiritä, sillä tästä pienestä kauneusvirheestä huolimatta nämä ovat oikein sievät ja käyttökelpoiset kämmekkäät.

Girly Feelings Mitts, Wannabe Vintage Mitts, Nalu Mitts ja Fair Isle Mitts.

Nyt on siis valmistunut lyhyessä ajassa neljät kämmekkäät ja luulen että niitä valmistuu vielä lisääkin. Kerään näitä varalahjalaatikkoon tulevaisuuden varalle; sukkien antamisessa on välillä se ongelma, että pitää ottaa selvää saajan jalan koosta, mutta aina selvitystyö ei ole niin helpooa. Varsinkin joustavasta neuloksesta tehdyt kämmekkäät sopii aika monenkokoisiin käsiin.

Wannabe Vintage kämmekkäät

Olin viime viikolla flunssassa, mikä näinä aikoina tarkoittaa pysyttelyä visusti sisällä ja poissa ihmisten ilmoilta, kunnes kaikki oireet on parantuneet. (Vaikka negatiivinen koronatestitulos onneksi tuli jo puolessa välissä viikkoa.) Mitään kauhean raskasta ei kyllä jaksanut tehdäkään, ei edes neuloa mitään kovin isoa. Mutta viikon aikana neuloin parit kämmekkäät. Pienuutensa ja nopeutensa ansiosta ne tuntuivat sopivalta neulottavalta.

Wannabe Vintage Mitts on saksalaisen Jennifer B:n suunnittelema malli, jonka kuviossa hän kertoo hyödyntäneensä itävaltalaisesta museosta löytynyttä palmikkokaaviota. Mallin nimi viittaa suunnittelijan mukaan 70-luvun kukkakuvioisiin kaakeleihin (muistuu mieleen kieltämättä).

Malli on todella kaunis. Tykkään siitä, miten peukalokiila on toteutettu; nämähän on tietysti yksilökohtaisia juttuja, mutta minun käteeni tämä malli istuu erityisen sopivasti. Kukkakuvio on näyttävä olematta silti mitenkään hirveän vaikea. Ja pidän myös siitä, että joustimiin on suunniteltu yksityiskohdiksi pienet palmikot, jotka tosin tein väärin, koska luin merkkien selitykset vasta aloittaessani kämmenselän kuviota. (Niiden pitäisi siis olla toteutettu kierretyin silmukoin, mutta koska en jaksanut purkaa, niin mulla ne on nyt sitten tavallisia palmikon kiertoja.)

Lanka on iki-iki-ihanaa Handun Paksukkista alkukesään sopivassa raikkaan vihreän sävyssä.

Girly Feelings Mittens

Dolly Laishram on suunnittelija, joka tuntuu keksivän aina jotain uutta; uusia tekniikoita ja tapoja leikkiä väreillä ja silmukoilla. Minua viehättävät erityisesti ne hänen lukuisat mallinsa, jotka perustuvat nostetuin silmukoin tai mosaiikkitekniikalla muodostettuihin kuvioihin. 

Girly Feelings Mittens on malli, jonka kuvio muodostetaan niin, että neulotaan vuorotellen kaksi kerrosta päävärillä ja kontrastivärillä. Osa silmukoista nostetaan ja välillä niillä tehdään palmikonkiertoja. Oikeastaan kuvio on aika helppo ja lopputulos on hauska ja näyttävä. 

Malli on suunniteltu jämälangoille niin, että jokainen kahden kerroksen kontrastivärin raita tehtäisiin eri värillä. Käytin kuitenkin valmiiksi raidoitettua ja pätkävärjättyä lankaa ja lopputulos on mielestäni tosi kiva. (Lanka on jämää näistä Zoom Out kämmekkäistä). Tarkoituksellisesti en kohdistanut raitoja, vaan ajattelin että on hauskempaa näin, että molempien käsien kämmekkäät ovat keskenään rennosti erilaiset.

Tämä oli jotenkin tosi kiva ja joutuisa malli neuloa. Näen tässä kuviossa lukuisia mahdollisuuksia hyödyntää aikojen saatossa kertyneitä monivärisiä jämälankoja, jotka mulla yleensä tuppaa jäämään käyttämättä.

Nalu -kämmekkäät

Amerikkalainen Leila Raven on suunnitellut nämä yksinkertaisen kauniit ja tyylikkäät kämmekkäät, Nalu Mitts. Hänen muuhun suunnittelutyöhönsä kannattaa käydä tutustumassa blogissaan Call of the Raven.

Pyysin Marjukka Aaltosen käsimalliksi, kun hänellä oli niin mahdottoman kauniisti laitetut kynnet. Kiitos Marjukka!

Tämä pari on neulottu Handun Paksukkis -langasta, joka on paksumpi versio Handun Perussukkalangasta. Tämä nimenomainen ruskea jäi yli Yhteenkietoutuneet -sukista. Ihmeen riittoisa lanka tämä onkin, sillä yksien sukkien ja yksien kämmekkäiden jälkeen punnitsin, että kerää riittää vielä vaikka toisiin samanmoisiin kämmekkäisiin.

End Paper Mitts

End Paper Mitts on kaunis Eunny Jangin suunnittelema kämmekäsmalli, joka on ollut aiottujen neulottavien jonossani ainakin viisi vuotta. Keväällä sain vihdoin toteutettua nämä eräs ystävä mielessäni. Viime viikolla tavattiin pitkästä aikaa ja sattui vielä olemaan kyseisen ystävän syntymäpäiväkin, joten nämä päätyivät sopivasti synttärilahjaksi.

Ystäväni oli joskus ohimennen maininnut toivovansa kynsikkäitä, eli tuollaista mallia missä jokaiselle sormelle on oma pieni kauluksensa, joten muutin alkuperäistä mallia siltä osin hieman.

End paper viittaa kirjan kansien sisäpuolella olevaan koristeelliseen paperiin, jonka avulla kirja on liimattu kiinni kansiin. Tai ainakin vanhoissa kirjoissa ne kansipaperit on usein koristeellisia.

Leenan sormettomat

Näitä Leenan sormettomia olen suunnitellut tekeväni iät ja ajat, tarkemmin sanottuna vuodesta 2015, jolloin julkaistiin Puikkomaisterin Sukkakirja. Sukkakirja sisältää lukuisien upeiden sukkaohjeiden lisäksi myös yhden sormettomien käsineiden ohjeen.

Kevät sai hurjaksi ja tartuin epätavanomaisiin väreihin. Kuva tosin toistaa värit laimeana pastelliversiona, sillä oikeasti vaaleampi vihreä on ihan kirkas neonvihreä ja punainenkin rehellinen kirkas paloauton punainen.

Olen jättänyt varresta pois ohjeessa olevat lintukuviot, kun en osannut päättää miten päin linnut seisoisivat - käden asennosta riippuenhan ne välillä seisoisivat päällään.

Puikkomaisterin Sukkakirja on edelleen mielestäni yksi upeimmista koskaan ilmestyneistä käsityökirjoista ja taitaapa myös olla kirja, jonka malleja olen neulonut kaikkein eniten.

Zoomailua

Sybil R on saksalainen neulesuunnittelija, jolla on todella mielenkiintoinen ja omintakeinen tyyli. Kun ensimmäistä kertaa törmäsin hänen suunnittelutöihinsä Ravelryssa, lumouduin selailemaan niitä pitkäksi aikaa. Käykääpä vaikka katsastamassa näitä hauskoja kämmekäsmalleja, joiden rakenne ei noudata ihan totuttua kaavaa.

Ihan pakko oli päästä kokeilemaan jotain näin erikoista ja hauskan näköistä. Valitsin tehtäväksi Zoom Out -kämmekkäät ja niihin langaksi kirjava-raidallisen Hot Socks Diamondin, joka on ihanaa pehmoista merinovillasekoitetta. Kirjavat ja raidalliset langat eivät sovellu jokaiseen projektiin, mutta tämän tyyppiseen ne ovat omiaan. Kämmekkäiden hieno ja kekseliäs rakenne ei yksivärisestä langasta tehtynä tulisi lainkaan niin hienosti esille.

Ohje oli yksityiskohtainen ja eteni rivi riviltä. Se olikin tarpeen, sillä kämmekkään muoto hahmottui vasta pikkuhiljaa työn edetessä. Ensin en millään meinannut ymmärtää, miten alun lituskasta ympyrästä alkaa muodostumaan käsine. Tarkkoja silmukkamääriä ohjeessa ei annettu, vaan neuvottiin mittaamaan esim. "2/3 ranteen ympärysmitasta". Pari purkuprojektia omat arviointivirheet aiheuttivat. Ohjeen parista pienestä virheestä huolimatta idea selvisi ja kämmekkäistä tuli sellaiset kuin pitikin. Eikä pääteltävänä ollut lopuksi kuin kaksi langanpäätä, sillä käsine neulottiin alusta loppuun lankaa katkaisematta.

Tulen varmasti neulomaan muitakin malleja tältä suunnittelijalta! Jos sinäkin kiinnostuit, niin Sybilistä ja hänen töistään voi lukea lisää hänen blogistaan, Knitting and so on.

Cream Cookies

Otsikosta voisi ehkä luulla, että olen ryhtynyt leipomispuuhiin. Cream Cookies on kuitenkin tämän pehmeänsuloisen kämmekäsmallin nimi. Malli löytyy Garnstudion ilmaisohjeista.

Neuloin kämmekkäät Sandnes Garnin Duosta ja Schachenmayrin Fashion Kid Lightista, joista jälkimmäisen sain lahjaksi maahantuojalta. Tästä uskomattomasta 100 gramman kerästä pehmoista höttölankaa on syntynyt ennen kämmekkäitä jo toppi ja tuubihuivi ja edelleenkin sitä on jäljellä lähes 50 grammaa. Olisi pitänyt alunperinkin tehdä siitä jotain isompaa, mutta en vaan olisi ikinä uskonut miten riittoisa yksi kerä voi olla! Duossa on merinovillaa ja puuvillaa; uskomattoman pehmoinen ja ihana lanka tämäkin. Langat sopivat täydellisesti yhteen!

Cream Cookies ohje on kirjoitettu vähän ohuemmalle langalle, josta syystä jouduin vähän pienentämään silmukkamäärää. Muuten olen suurinpiirtein seurannut ohjetta.

En ole kauhean ahkera kämmekkäitten käyttäjä, koska sormeni useimmiten vaativat ulkona koko käden peittävää käsinemallia ja sisällä en ole opetellut käsineitä käyttämään, vaikka se joskus voisi ollakin hyvinkin tarpeellista. Kämmekkäitä on kuitenkin todella mukava tehdä ja tarjolla on monia kauniita malleja, joten teen niitä sitten lahjakorin täytteeksi - vaikka nämäkin ovat kyllä niin suloisen pehmeät, että tekisi mieli jättää heti omiin käsiin.

Kujeilua

Tein kämmekkäät merkkipäivän lahjaksi rakkaalle ystävälle. Lankana Malabrigo sock, sama värisävy kuin näissä irtohihoissa. Väri oli näissä syksyn hämärissä vaikea vangittava, kesäisissä otoksissa toistuu aika oikeana.

Malli on Tiina Kuun Kujeillen. Super-ihana malli! Nyppylät tein ohjeessa esitetyllä vaihtoehtoisella tavalla, sillä en millään keksinyt miten saisin neulottua seitsemän silmukkaa samalla kertaa oikein. Kauniit tuli tällä toisellakin tavalla.

Oli hauska, kun näitä antaessa lahjan saajan paita oli täsmälleen samaa värisävyä kuin kämmekkäätkin. Näköjään sitä kehittyy jonkinlainen tuntuma läheisten ihmisten lempiväreihin. :)

Kämmekkäät Afrikan tyyliin

Puikkomaisterin lapaskirja ilmestyi viime viikolla. Jo ennen ilmestymistä olin ihastunut tusinaan malleista ja niinpä ensimmäinen malli lähtikin puikoille heti, kun sain kirjan käsiini.

Ensimmäiseksi malliksi valitsin Jaanan. Puikkomaisteri kertoo kirjassa saaneensa idean malliin Afrikasta kertovasta tv-sarjasta. Lähdin sommittelemaan värimaailmaa aiemmin valmistuneiden Pirkko-sukkien jämälangoista, eli enimmäkseen Handun langoista höystettynä yhdellä Louhittaren luolan Väinämöis-kerällä. Värit päätin sitä mukaan kun neuloin. Muutaman kerran jonkin värivalinnan hylkäsinkin, purin ja tein uusiksi.

Ohjetta jouduin vähän muokkaamaan, sillä siinä oli liikaa silmukoita naisen käsineisiin minun käsialalleni. Jätin siis leveydestä yhden mallikerran pois ja pituudesta viimeisen kuviontoiston. Peukalon lisäyksiä tein vähän tiuhempaan kuin ohjeessa.

Mallin ihanuus on yksityiskohdissa: peukalokiilan kuvio, tuubireunat niin ylä- kuin alareunassakin (eri tavalla toteutettuna molemmissa), vaihtuvat värit ja Afrikka-tyyliset kuviot. Pitkät varret riittävät lämmittämään ranteiden lisäksi suurimman osan kyynärvarsista.

Kokonaisuudesta tuli kaunis ja hauskasti etninen. Keltainen, eläväpintainen lanka saa kämmenosan pilkkuineen näyttämään leopardin turkilta, vaikka pilkut onkin sitten vähän hassun väriset.

Hihat Korsi-kämmekkäiden ohjeella

Eräs ystäväni on jo vuosia puhunut, että tarvitsisi jonkinlaiset irtohihat herkästi käsivarsista ja ranteista palelevana. Olen saattanut niitä moneen kertaan vähän lupaillakin, mutta jotenkin on tuntunut niin vaikealta projektilta, että se on siirtynyt ja siirtynyt...

Nyt ystävällä oli tärkeä merkkipäivä, joten päätin vihdoinkin ryhdistäytyä tässä asiassa. Ja edelleenkin tuntui vaikealta. Mikä lanka, mikä malli - ja ennenkaikkea epävarmuus, että miten saan hihoista niin napakat, että pysyvät kädessä hoikkakätisellä ystävällä.

Onneksi on palveleva lankakauppa lähellä! Lentävän Lapasen Tainan avulla pääsin alkuun. Ensin katsottiin lanka ja päädyttiin Malabrigo Sockiin, joka on vanhastaan suosikkilankojani. Väriksi valitsin sammaleisen vihreän sävyn nimeltä Ivy. (Aivan ihana väri!!!!)

Sitten aloin epätietoisena selailemaan ravelrysta ohjeita, mutta Tainapa kiikuttikin sen suurempia miettimättä eteeni Eiran lankojen ohjelehden bloginumeron (1/14), joka oli auki Korsi kämmekkäitten ohjeen kohdalta. Tämän todella kauniin mallin on suunnitellut Pehmeitä paketteja -blogin Sanna. Siitä lähdin sitten soveltamaan hihoiksi.

Aloitin 2,25mm:n sukkapuikoilla neulomaan molempia hihoja yhtä aikaa ylhäältä alas. Tein alkuun noin 8cm:n matkalle resoria hihan takapuolelle, etupuolella aloitin kuvioinnin heti. Ajattelin että leveä resori edesauttaa hihojen ylhäällä pysymistä. Sen jälkeen jatkoin sileää neulosta hihan takaosassa ja korsi-kuviota edessä. Tein kolme kertaa kavennuksia kuvion molemmin puolin noin kymmenen kuviokerran välein samalla sovitellen. Hihansuuhun tuli resoria vain noin sentin matkalle estämään rullaantumista.

Olin aikonut tehdä hihoista niin pitkät kuin langasta tulee, mutta lopulta kävi niin, että tein niin pitkät kuin ehdin; merkkipäivä oli nimittäin tänään ja hihat valmistuivat eilen illalla.

Jouduin itse kuviin malliksi, kun muitakaan vaihtoehtoja ei ollut tarjolla. Omat käsivarteni ovat lyhyemmät ja pulleammat kuin saajalla, mutta minulle nämä ovat sen verran tiukat, että arvelen niiden kyllä pysyvän käsissä hoikemmallakin. Ja onhan nämä kivan näköiset vaikka vähän makkarallakin.

Näistä tuli ihan älyttömän upeat; ihana lanka ja herkän kaunis malli kohtasivat täydellisesti toisensa. Olen niin ihastunut näihin, että saatan tarvita tämmöiset itsellekin. Ja mikä tärkeintä, niin lahjan saajakin vaikutti tykkäävän.

Loppiasen kunniaksi vielä viimeiset joulujutut

Muutama joululahja on vielä esittelemättä, mutta taidan aloittaa meidän tämänvuotisesta joulukuusesta, ennen kuin se tänään olisi tarkoitus purkaa. Oikeaa joulukuusta ei tänä vuonna haluttu erinäisistä syistä, päällimmäisenä meneillään oleva lattiaremontti. Ja aattoa joka tapauksessa vietettiin mummolassa, jossa oli toki ihana oikea kuusentuoksuinen kuusi. Mutta jotenkin halusin noita tärkeimpiä kuusenkoristeita esille, eikä kaikkia voinut ikkunoihinkaan ripustaa. Niinpä siis syntyi voimapaperista ja akryylimaalista tämmöinen oikean kokoinen, mutta vähän tavallista lituskaisempi kuusimalli. Siihen ei päässyt mukaan yhtään teollisesti valmistettua joulukuusenkoristetta (paitsi tuo kultaköynnös taitaa olla sellainen), vaan suurin osa on lasten itse askartelemia vuosien varrelta. Kuusi on kiinnitetty seinään nuppineuloilla, joihin koristeet myös on ripustettu. Saapa nähdä, kuinka reikäiseltä meidän seinä näyttää, kun olemme tämän riisuneet.

Joulukalenterissa esittelin näitä virkattuja lasinalusia. Joulun lähestyessä huomasin, että jouluinen seurueemme käsittää kymmenen henkeä ja koska ajatukseni oli, että jokaiselle pitäisi olla oma erilainen alunen, jotta lasit eivät mene isossa porukassa sekaisin, niin näitä piti virkata muutama lisää. Uusia taitaa olla keltainen ja vihreä omppu sekä verigreippi - ja tämän enempää en olisi ehkä enää edes keksinyt. (Heittäkää ihmeessä ehdotuksia, jos keksitte!)

Ja sitten vielä pari toivelahjaa. Tytär toivoi heijastinlangasta lapasia tai kämmekkäitä. Meinasin tehdä lapaset, mutta kun tein nämä parien toisten käsineiden jämälangoista, jotka loppui, enkä kerinnyt enää käymään kaupassa, niin näistä tuli vaan kämmekkäät. Näiden alle tietysti tarvitsee sitten esim. sormikkaat, mutta näkyypähän ainakin pimeässä paremmin.

Lopuksi vielä miehen toivomat heijastinlapaset, joista ehdin napata näinkin mainion valokuvan. Eipä näissä sen kummempaa nähtävää olekaan, tavalliset peruslapaset. Mutta ovat päässeet päivittäiseen käyttöön ja sehän on pääasia. :)
Lapaset ja kämmekkäät on tehty Red Heart Reflectivestä 4,5 mm:n puikoilla.

Siinä taisi sitten olla loput joululahjat ja seuraavaksi voi siirtyä uuden vuoden uusiin juttuihin. Työn alla on tällä hetkellä älyttömän työläs kirjoneulevillatakki, toivottavasti pääsen sitä kohta esittelemään valmiina.

Joulukalenteri, luukku 8: virkatut kämmekkäät

Kämmekkäät on virkattu liukuvärjätystä Novitan Joki-langasta 8-koon koukulla. Pari tulee yhdestä kerästä, mutta jos haluat symmetrisen värityksen, niin kannattaa aloittaa molemmat omasta kerästään tai valita yksivärinen lanka. Nämä ovat todella helpot ja nopeat tehdä: virkataan vaan kaksi suorakaidetta, jotka ovat sopivan kokoiset käden ympärille. Ommellaan suorakaide putkeksi ja jätetään sivusaumaan peukun mentävä aukko.

Mallivirkkaus on seuraavanlainen: virkkaa ensin ketjusilmukoita semmoinen pätkä, että se ylettyy kinnaamatta käden ympärille (minulla 20ks). Käänny. Hyppää yli ensimmäisestä ketjusilmukasta ja tee toiseen silmukkaan kiinteä silmukka ja pylväs. Hyppää taas yhden silmukan yli ja tee seuraavaan silmukkaan kiinteä ja pylväs. Näin tehden mennään koko kerros loppuun saakka. Käännös ja takaisin päin sama juttu; jokaiseen edellisen kerroksen kiinteään silmukkaan tehdään kiinteä ja pylväs, pylväiden yli hypätään. ja niin edelleen, kunnes suorakaide on sopivan korkuinen ylettyäkseen ranteesta sormien puoliväliin (tai haluttuun kohtaan).

Kukat on virkattu tekemällä aloitusrenkaaseen *kiinteä silmukka ja kolme pylvästä* ja toistetaan *--* viisi kertaa ja lopuksi liitetään viimeinen pylväs piilosilmukalla ensimmäiseen kiinteään.

Lahjaan kannattaa laittaa mukaan pesuohje, jotta saaja muistaa olla laittamatta näitä huopuvasta langasta tehtyjä kämmekkäitä pesukoneeseen. Vaihtoehtoisesti voi tietysti tehdä nämä vaikkapa Isoveljestä tai muusta vastaavan paksuisesta langasta.

Teinien ja miesten version tein Red Heart Reflectivestä pylväillä virkaten. Virkkasin siis pylväillä suorakaiteen, jonka yhdistin putkeksi ompelemalla. Näihin tein kolme kerrosta kiinteitä silmukoita peukaloaukon ympärille.

Tarviihan nämä jotkut hanskat alleen ainakin kylmemmällä säällä, mutta lämmittävät kuitenkin rannetta ja kämmenselkää ja toimivat samalla heijastimena. Ja sormet jää vapaiksi kännykän räpläystä varten. ;)

Ensimmäinen joulukalenteriarvonta on suoritettu ja random.org arpoi leikkipipareiden voittajaksi nimimerkin siinatar osallistujanumerolla 28. Onnittelut!

Verkkoaita-kämmekkäät

Musta ja pinkki toimii aina, ei siihen paljon muuta tarvita. Lisätään vaan yksinkertainen verkkokuvio ja peruskämmekkäät.

- lanka: 7 veljestä
- puikot: 2,5 metalliset sukkapuikot
- malli: suora putki, joustinta muutama kerros molempiin päihin. Kiilaton peukalo, johon niinikään muutama kerros joustinta. Neljän silmukan mallikerta. Silmukoita 40.
- arvio: aika napakat tuli, 44 silmukkaa olisi ehkä ollut parempi. Mutta villa hakee kyllä muotonsa.

Retrokukkakämmekkäät

Aina ei voi onnistua. Ei, vaikka valitsisi ihanan mallin, ihanat langat ja ihanat uudet hiilikuitupuikot. Mallina on Ella Austinin Bunty Mitts, jota soveltaen tein jo aiemmin nämä retrokukkasukat. Lankoina on valkoinen Fabel, poltettu oranssi Hot Socks Fashion sekä ruskea Regia 4-fädig. Ja puikot olivat Knit Pron hiilikuitupuikot, jotka kävin varta vasten ostamassa tätä projektia varten. Missään edellä mainitussa ei siis ollut vikaa.

Mutta nämä kämmekkäät vaan jotenkin tökki, tökki koko matkan alusta loppuun. Suurin ongelma oli varmaan se, että tämän JYH:in yhteydessä aloitetun työn aloituksen ja jatkamisen välillä oli taukoa pari kuukautta ja jotenkin kummasti elokuisen aloituksen käsiala oli paljon tiukempi kuin jatkaessani tätä nyt lokakuussa. Joten toisen kämmekkään alkuosasta tuli pienempi kuin loppuosasta ja toisen kämmekkään alkuosasta. Lisäksi kokoasia vaivasi noin yleisestikin: ohjeessa neuvottiin valitsemaan S-kokoon 2,25 mm:n puikot ja koska tiedän kirjoneulekäsialani olevan melko löysän ja lisäksi käteni ovat kapeat, niin valitsin 1,75 mm:n puikot. Ja siitä huolimatta näistä tuli ihan liian isot. Niin isot, että jätin koko kämmenen yläosan kuvioinnin pois, samoin peukalokiilan kivat pikkukukkaset. Ja vaikka pituudesta näillä toimenpiteillä tuli aika passeli, niin edelleenkin kämmekkäät ovat ihan liian leveät. Paitsi se kesällä aloitettu toisen kämmekkään alku... Ja epäsymmetrisyydestä johtuen en kehtaa edes antaa näitä kenellekään muulle. Paitsi ehkä miehelleni, joka hahmotti kuvion niin, että nuo oranssit ovat jonkun avaruusolion silmät.

Argh. Viimeksi, kun oli näin negatiivinen olo jostain työstä, en edes kuvannut sitä, puhumattakaan, että olisin laittanut nettiin. Mutta nämä on vähän niinkuin "pakko" julkaista, koska en voi jättää JYH-työtä raportoimatta, jos mielin pysyä haasteessa mukana. Ja onhan nää ihan nätit, jos ei liikaa vertaile keskenään eikä yritä sovittaa omaan käteen.

Vielä katsaus syyskuuhun

Ihanan aurinkoinen ja lämmin syyskuu takana päin, ainakin täällä Etelä-Suomessa. Ja melko mukavana tämä lokakuukin näyttäisi alkavan.

Tavalliseen tapaan luon silmäyksen vielä edelliseen blogikuukauteen. Syyskuussa neuloin neljät sukat, yhdet kämmekkäät sekä kassin. Osallistuin Silmukan ytimestä haasteeseen Ruska-sukilla. Jatkoin hidasta puurtamista JYH-töiden parissa; sain syyskuun aikana kaksi JYH-työtä valmiiksi ja jäljellä on siis enää viisi keskeneräistä työtä. Sukkasatoonkin lähdin mukaan ja siihen valmistui syyskuussa kaksi sukkaparia.

Innostuin karkkineulekilpailusta, joka järjestetään Novitan, Fazerin ja Pirkka-lehden yhteistyönä. Karkkikassiin inspiroi Fazerin lakupussi ja kämmekkäisiin Amerikan pastillit. Kilpailun tiimoilta on syntymässä vielä lisää karkkiaiheista puikoilla juuri nyt. :)

Järjestin edelleen käynnissä olevan sukkalanka-arvonnan yhteistyössä Novitan kanssa kiitokseksi kasvavalle lukijajoukolle. Arvonnan aikana lukijoita on tullut vielä huimasti lisää ja arvontaan osallistujia odottamaton määrä. Lämmin tervetulotoivotus kaikille uusille lukijoille ja arpaonnea kaikille osallistujille!

Lisäksi tässä kuussa valmistui yhtä sun toista pientä, jota en voi esitellä blogissa vielä, kun joulun läheisyys alkaa jo painaa päälle. Sen verran moni tuttukin jo blogia seurailee, että en uskalla kaikkia lahjaksi tarkoitettuja juttuja täällä enää noin vaan näyttääkään. ;)