Joulukalenterivaihto-kalenteri

Viime vuoden joulukalenterivaihto oli niin mukava kokemus, että tänä vuonna ei tarvinnut edes miettiä osallistumista; lähdin tämän vuoden vaihtoon mukaan ilman muuta. Sain oman joulukalenterini jo hyvissä ajoin ennen joulukuuta, mutta olin kiltti enkä kurkkinut yhtään ennen joulukuun ensimmäistä päivää. ;)

24 pakettia oli laitettu kangaskassiin, johon on painettu joulukuusen kuvia ja kassi oli vielä sidottu kahvoista kiinni suloisilla sydännaruilla. Kun tämän viikon tiistaina sitten avasin kassin, niin sieltä paljastui niin ihanasti käärittyjä ja koristeltuja pikkupaketteja, että melkein liikutuksen kyyneleet nousi silmiin. Jokainen paketti on hiukan erilainen ja monessa on lisäksi jokin juju, kuten nyt yläkuvasta voi havaita. Esimerkkeinä huovutettu sydän, kilikello ja pieni piparimuotti paketin koristeina. <3

Ensimmäisen päivän luukusta paljastui itsetehty virkattu heijastin. Se on koristanut talvitakkiani siitä saakka, vain valokuvaa varten irrotin sen väliaikaisesti. Seuraavien päivien yllätykset on olleet yhtä ihania. Kiitokset parilleni ihanasta kalenterista! <3

Heijastava pipo aikuiselle

Vuosi sitten tein pienemmälle tyttärelle pipon Novitan Heijastus-langasta. Tykkäsin langasta, sillä vaikka siinä on aika paljon tekokuitua (63% akryylia, 27% villaa ja 10% heijastavaa polyesterkuitua), niin tuntuma on kuitenkin villainen, etenkin verrattuna muihin heijastaviin lankoihin. Olisin tehnyt langasta pipon itsellekin samantien, mutta lankaa ei enää viime talvena kaupoista löytynyt. Tänä syksynä ilahduin huomatessani, että lanka oli tullut takaisin myyntiin.

Nyt toteutin sitten aikomuksen omasta heijastavasta piposta. Tästä tuli aika kiva. Tykkään siitä, että se näyttää päivänvalossa ihan tavalliselta pipolta, mutta pimeässä kuitenkin näkyy tosi hyvin.

Lankaa meni tasan kaksi kerää tupsuineen päivineen kutosen puikoilla. Ohje syntyi sitä mukaa kun tein ja välillä sovitin. Myöhemmin huomasin, että Novitan sivuilla on ohje melkein samannäköiseen pipoon.

Loppiasen kunniaksi vielä viimeiset joulujutut

Muutama joululahja on vielä esittelemättä, mutta taidan aloittaa meidän tämänvuotisesta joulukuusesta, ennen kuin se tänään olisi tarkoitus purkaa. Oikeaa joulukuusta ei tänä vuonna haluttu erinäisistä syistä, päällimmäisenä meneillään oleva lattiaremontti. Ja aattoa joka tapauksessa vietettiin mummolassa, jossa oli toki ihana oikea kuusentuoksuinen kuusi. Mutta jotenkin halusin noita tärkeimpiä kuusenkoristeita esille, eikä kaikkia voinut ikkunoihinkaan ripustaa. Niinpä siis syntyi voimapaperista ja akryylimaalista tämmöinen oikean kokoinen, mutta vähän tavallista lituskaisempi kuusimalli. Siihen ei päässyt mukaan yhtään teollisesti valmistettua joulukuusenkoristetta (paitsi tuo kultaköynnös taitaa olla sellainen), vaan suurin osa on lasten itse askartelemia vuosien varrelta. Kuusi on kiinnitetty seinään nuppineuloilla, joihin koristeet myös on ripustettu. Saapa nähdä, kuinka reikäiseltä meidän seinä näyttää, kun olemme tämän riisuneet.

Joulukalenterissa esittelin näitä virkattuja lasinalusia. Joulun lähestyessä huomasin, että jouluinen seurueemme käsittää kymmenen henkeä ja koska ajatukseni oli, että jokaiselle pitäisi olla oma erilainen alunen, jotta lasit eivät mene isossa porukassa sekaisin, niin näitä piti virkata muutama lisää. Uusia taitaa olla keltainen ja vihreä omppu sekä verigreippi - ja tämän enempää en olisi ehkä enää edes keksinyt. (Heittäkää ihmeessä ehdotuksia, jos keksitte!)

Ja sitten vielä pari toivelahjaa. Tytär toivoi heijastinlangasta lapasia tai kämmekkäitä. Meinasin tehdä lapaset, mutta kun tein nämä parien toisten käsineiden jämälangoista, jotka loppui, enkä kerinnyt enää käymään kaupassa, niin näistä tuli vaan kämmekkäät. Näiden alle tietysti tarvitsee sitten esim. sormikkaat, mutta näkyypähän ainakin pimeässä paremmin.

Lopuksi vielä miehen toivomat heijastinlapaset, joista ehdin napata näinkin mainion valokuvan. Eipä näissä sen kummempaa nähtävää olekaan, tavalliset peruslapaset. Mutta ovat päässeet päivittäiseen käyttöön ja sehän on pääasia. :)
Lapaset ja kämmekkäät on tehty Red Heart Reflectivestä 4,5 mm:n puikoilla.

Siinä taisi sitten olla loput joululahjat ja seuraavaksi voi siirtyä uuden vuoden uusiin juttuihin. Työn alla on tällä hetkellä älyttömän työläs kirjoneulevillatakki, toivottavasti pääsen sitä kohta esittelemään valmiina.

Heijastus-pipo

Tarjoustalossa osui silmään Novitan uusi Heijastus-lanka. Oikeastaan se osui ensin viisivuotiaan tyttäreni silmään ja ihastus näihin väreihin oli välitöntä. Tyttö on tarkka lankojen kutittavuuden suhteen ja Heijastus läpäisi hänen tiukan kutittamattomuustestinsäkin, joten lanka päätyi väistämättä ostoskoriin. Paksummalle talvipipolle on sitäpaitsi tällä viikolla muutenkin ollut tarve.

Piposta tuli tosi kiva ja alemmassa kuvassa näkyy, miten hyvin se pimeässä heijastelee.

Mitään ohjetta en Heijastus-langalle löytänyt, joten ohje piti keksiä itse. Ja tässäpä viisivuotiaan heijastuspipon ohje teille muillekin iloksi ja hyödyksi:

Tarvitset kaksi kerää Novitan Heijastus lankaa ja kahdet 6-koon pyöröpuikot tai muut sellaiset puikot, joilla pyöröneuleen tekeminen onnistuu.

Luo 46 silmukkaa mustalla langalla. Neulo nelisen senttimetriä 1o1n -joustinta. Vaihda pinkkiin lankaan ja neulo neljä kerrosta sileää, sitten jatka neljä kerrosta sileää mustalla ja niin edes päin, kunnes pinkkejä raitoja on kolme ja mustia kaksi. Seuraavalla mustalla raidalla neulo ensin kolme kerrosta tavallisesti, neljännellä kerroksella neulo *yksi oikein ja kaksi oikein yhteen*, toista *-* kerroksen loppuun. Vaihda pinkkiin lankaan. Neulo kaksi kerrosta kaikki oikein, sitten toista kavennukset samoin kuin edellä ja kavennuskerroksen jälkeen neulo vielä yksi kerros pinkillä tavalliseen tapaan kaikki oikein. Vaihda mustaan ja neulo ensimmäinen kerros kaikki oikein. Seuraavalla kerroksella neulo yksi oikein ja kaksi oikein yhteen kerroksen loppuun, sitten kerros sileää ja seuraavalla kerroksella neulo aina kaksi oikein yhteen kerroksen loppuun. Vedä lanka läpi silmukoista ja päättele. Tee loppulangasta tupsu ja ompele se kiinni.

Pieni blogihistoriikki, osa 2

Osa bloggaamisen viehätystä on osallistuminen erilaisiin haasteisiin ja blogien yhteisöllisiin juttuihin. Syys-lokakuussa osallistuin Sukkasatoon ja neuloin sen innoittamana kymmenet sukat. Lähes joka kuukausi olen osallistunut myös Silmukan ytimestä -haasteeseen.

Ja onhan tässä ollut myös arkikuvahaaste ja 11 kysymystä -haasteeseenkin olen osallistunut jopa kahteen otteeseen. Lisäksi olen aina välillä napannut Käsityöblogit -fb-ryhmästä viikon tai kuukauden haasteen. Muutenkin kyseinen ryhmä on ollut mukava lisämauste blogien väliseen yhteistyöhön, sieltä on tullut neuvoja ja vinkkejä mm. teknisiin pulmiin, joiden kanssa itse olen aika avuton.

Lokakuussa osallistuin myös Roosa nauha -kampanjaan aika henkilökohtaisella postauksella. Yleensä en blogissa hirveän henkilökohtaisia juttuja kirjoittele, vaan pysyttelen turvallisesti käsitöissä, mutta tuo rintasyöpäasia tuntui tosi tärkeältä. Ja käsityöblogien lukijoistahan kuitenkin suurin osa lienee naisia, joten kohderyhmä oli ainakin oikea.

Roosanauhalankojakin tuli ostettua, mutta ne ovat vielä koskemattomina vyyhteinä odottamassa. Kuten niin suuri määrä muitakin lakoja! Yksi osa tätä käsityöhulluutta tuntuukin olevan lankojen hamstraus; muita blogeja lukiessa olen saanut sen käsityksen, etten suinkaan ole tässä asiassa ainoa!

Tässä postauksessa on koosteet syys-, loka-, marras-, ja joulukuussa valmistuneista töistä. Aika paljon joululahjoja mahtuu joukkoon, mutta myös häälahja, parane pian -lahja, tuparilahja, isänpäivälahja ja syntymäpäivälahja. Ylipäänsä tosi paljon tulee tehtyä käsitöitä lahjoiksi. Pitäiskin varmaan pistää pystyyn sellainen blogihaaste, missä bloggaajan pitää tehdä jotain itselle!

Rauhaa, rakkautta ja kukkaisvoimaa

... löytyy näistä heijastimista.

Kukat ja ympyrät on pöllöjen tapaan virkattu kiinteillä silmukoilla keskeltä aloittaen mikä mistäkin jämälangasta. Heijastinlanka on pistelty kukkiin jälkeenpäin parsinneulalla. Heijastinkangas on itseliimautuvaa, mutta osan kuvioista olen silti pistellyt reunoista kiinni, koska siitä tuli nätimpi niin. Taakse on ommeltu hakaneula kiinnittämistä varten. Näiden heijastinten läpimitta on noin 7,5cm, joka tuntuu minusta aika sopivalta koolta heijastimelle.

Pieni heijastinkangasvertailu:

Heijastinkangasta oli kahta laatua. Merkkejä en muista, mutta tummempi oli Tarjoustalosta (vihreä paketti) ja vaaleampi Prismasta (sininen paketti). Prisman kangas oli paljon ohuemman tuntuista ja sen läpi erottui virkatun pinnan epätasaisuus selvästi (esim. hyvin näkyy tuossa ylemmässä kuvassa vihreässä rauhanmerkissä). Tarjoustalon kangas oli paksumpaa ja jämäkämpää, mutta yllättäen sen läpi oli neulaa helpompi pistellä kuin Prisman kankaasta, jonka läpi sai oikein lihasvoimin pakottaa parsinneulan läpi. Tarjoustalon kankaassa oli ihan älyttömän sitkeä liisteri, lanka tuli sen läpi parsiessa aivan tahmaiseksi ja neulaa piti pestä projektin aikana moneen kertaan.

Kukkaheijastin

Kukka syntyi virkkaamalla 7-veljestä Polkka -langasta. Valmiiseen kukkaan pistelin heijastinlankaa parsinneulalla ja ompelin taakse hakaneulan.
Tästä ensimmäisestä yrityksestä tuli aika iso, noin 10cm halkaisijaltaan, mutta eiköhän tämä jostain paikkansa löydä.
Kukkaheijastimia syntynee vielä lisää, seuraavista suunnittelen tehdä pikkuisen pienempiä.

Pöllöheijastimia

Nyt alkaa olla ulkona jo sen verran pimeää, että täytyy muistaa kaivaa esille heijastimet kaikille perheenjäsenille. Jos ei vanhoja löydy, niin pitää hankkia uusia - tai tehdä itse.

Innostuin tällä viikolla tehtailemaan pöllöheijastimia jämälangoista. Olen joskus nähnyt netissä kuvia tällaisista samantyyppisistä, mutta nyt kun aloin etsiä, niin en löytänyt kuvia tai ohjetta enää mistään. Niinpä nämä on kaikki sävelletty vähän mikä mitenkin. Pohjana on siis ihan kiinteillä silmukoilla laajentaen virkattu kiekko ja korvat on tehty pylväillä. Silminä on pienet virkatut kiekot ja puu- tai muovihelmi. Heijastinkangas on itseliimautuvaa ja nokka on pistelty siihen päälle parsinneulalla.

Osan heijastimista varasivat jo tekovaiheessa työkaverit ja ajattelin myös antaa näitä lasten tarhatädeille ja opeille joululahjaksi, joten omalle perheelle ei jäänyt lopulta montaakaan. Siispä heijastinprojekti jatkukoon. Pöllöjä tuli tehtyä jo sen verran monta, että seuraavaksi keksin ehkä jotain muuta.