Puff Midi Dress

Käsityön taiteen perusopetus Järvenpään opistolla jatkui kevään ajan vaateompelun merkeissä. Ompelin kesäisen maksimekon. Ompeluun meni yllättävän paljon aikaa, kun huolellisesti alusta loppuun itse teki. Kurssin alkaessa ajattelin kunnianhimoisesti, että kyllä tässä kaksi tai kolme mekkoa ehtii hyvin ommella, mutta hyvä että sain lopulta tämän yhden valmiiksi.

Ohje on Novelsin Puff Midi Dress, johon sain idean ystäväni Pian viime kesäisestä festarimekosta (Pian mekko muuten vilahtaa tuolla viime kesän festaripostauksessa).

Paljon tuli opittua tämän prosessin aikana, mm. saumurin käyttö oli minulle ihan uutta. Olen tosi tyytyväinen että lähdin tähän neljän vuoden kurssikokonaisuuteen mukaan. Käsitöitähän teen muutenkin paljon, mutta helposti sitä jämähtää käyttämään niitä samoja tuttuja tekniikoita, mitä on aina käyttänyt. On tosi mielenkiintoista vaihteeksi tehdä vähän erilaisia käsitöitä, lisäksi hyvässä seurassa sekä ammattitaitoisen ja innostavan opettajan avustuksella. Yksinään sitä tulisi esimerkiksi näissä ompeluhommissa oikaisseeksi helpomman kautta ja monta uutta asiaa jäisi oppimatta. 

Syksyllä opetus jatkuu jonkinlaisten puutöiden muodossa, se se vasta onkin jotain aivan uutta!

Vetoketjupussukoita

Nappikuulokepussukoiden jälkeen halusin kokeilla tehdä isompia vetoketjupussukoita, esim. meikkipussiksi tai penaaliksi sopivia. Ohjeita on netti pullollaan ja monet niistä saavat pussukan ompelun vetoketjun kiinnityksineen näyttämään kovinkin helpolta.

Aluksi tein yhden pussin tällä Hippu -blogin ohjeella. Se on varmasti oikein toimiva ohje jollekin kokeneemmalle ompelijalle ja tykkäsin pussin muodosta kovasti, mutta parin yrityksenkään jälkeen en saanut vetoketjun päitä asettumaan siististi.

 

Seuraavaksi kokeilin Jedi Craft Girl -blogin ohjetta. Tässä vetoketjun päihin ommeltiin kangaslipareet ennen kiinnittämistä, minkä ansiosta päät asettuivat nätisti. Pussin muoto taas ei ole mielestäni yhtä kiva kuin tuossa Hipun pussukassa.

Loput pusseista teinkin sitten yhdistelemällä näitä kahta ohjetta. Pääosin seurasin Hipun ohjetta, mutta ompelin lipareet vetoketjun päihin kuten Jedi Craft Girl.


Lopuksi halusin kokeilla vielä laatikkomaisempaa boxy pouch- pussukkamallia. Ompelin sen pääpiirteissään s.o.t.a.k handmade -blogin ohjeella. Tämä oli aika kiva malli, näitäkin syntyy varmasti joskus lisää.

Näihin ompeluprojekteihin tuntuu jäävän helposti koukkuun. Ompelun nopeus neuleprojekteihin verrattuna jaksaa hämmästyttää. Samoin kuin neuleprojekteissa viehättää lankojen ja värisävyjen valinta, niin kankaistakin löytyy ihan oma houkuttava maailmansa. Aina tekee mieli kokeilla vielä jotain väriyhdistelmää ja silmä osuu vielä johonkin uuteen houkuttelevaan kankaaseen...

Näiden pussukoiden valmistumisen jälkeen pakkasin ompelukoneen taas hetkeksi pois, mutta en usko että se jää unohduksiin vuodeksi tai pariksi, kuten aina ennen. Luulen, että se on tullut elämääni jäädäkseen. <3

Nappikuulokepussukka-villitys

Innostuin vähän ompelemaan.

Ensin tein muutaman pyöreän nappikuulokepussukan.

Sitten muutaman kuusikulmion muotoisen...

... ja sitten monta lisää molempia.

Oli koukuttavan hauskaa yhdistellä eri värisiä päälli- ja vuorikankaita ja sovitella niihin eri värisiä vetoketjuja.

Tein myös yhden suorakulmion muotoisen kolikkopussukan. Ohje siihen SOTAK Handmade -blogista.

Kuusikulmio oli näistä kolmesta mallista suosikkini, sillä niistä sai helpoiten tehtyä siistin näköisiä.

Suurin osa näistä menee koulun joulumyyjäisiin myytäväksi lapsen leirikoulun hyväksi ja osa menee lahjaksi. Mutta oikeasti tein näitä paljon ihan siksi, että näitä oli hauska tehdä! :D

Hexagon-pussukoita

Innostuin viime viikolla ompelemaan pyöreitä nappikuulokepussukoita. Sitten löysin Joyfull Bunny -blogista uuden ohjeen; muuten samanlainen pussukka, mutta vaan kuusikulmion muotoinen: Hexagon Zipper Pouch.

Huomasin, että kuusikulmiohan onkin paljon helpompi ommella siististi kuin ympyrä. No, nyt olen sitten koukussa näitten ompelemiseen. Reunatikkauksiin en ole silti vieläkään uskaltautunut.

Paljon neulomista ja virkkaamista harrastaneelle tämä ompelutyön valmistumisen nopeus on jotain ihan käsittämätöntä. Muutamassa tunnissa sain näitä valmiiksi neljä!

Ja koko viime viikon pikkupussukka-saldona oli seitsemän kappaletta.

Pussukka nappikuulokkeille

Krapin pajalla järjestetyn ompelutyöpajan jäljiltä iski kauhea ompelukärpäsen purema ja olenkin tällä viikolla yrittänyt järjestää aikaa ompelemiseen missä välissä se vain on ollut mahdollista.

Innostuin tekemään tällaisia pieniä pussukoita, jotka ovat juuri sopivan muotoiset ja kokoiset nappikuulokkeitten säilyttämiseen. Ne kun tuppaavat aina olemaan söherössä ja solmussa laukun pohjalla ja menevät usein rikkikin juuri siksi kun niitä kiskoo jostain monen mutkan takaa.

Ohje kuvien kera löytyy Dog under my Desk -blogista.

Ensimmäisen pussin tein jämptin kokoisella vetoketjulla, seuraaviin ostin vähän liian pitkät. Ompelu on näin huomattavasti helpompaa. Lopuksi vain katkaistaan ylimääräiset hännät vetoketjusta pois - ja tuolta samaisesta blogista opin senkin vinkin, että vetoketjua ei kannata katkaista niillä parhailla kangassaksilla, etteivät ne mene pilalle!

Ohjeessa pussukka on viimeistelty ompelemalla koristetikkaus reunan ympäri. Se jäi itseltäni tekemättä, koska en vaan saanut siitä siistin näköistä. Ihan kivan näköiset nämä silti on ilman tikkauksiakin, jäävät tuolla tavalla hauskasti pulleiksi.

Jäljestä huomaa paikoitellen muutenkin, että olen aloittelija ompelemisen saralla. Tämmöisessä pienessä tuotteessa huomio kiinnittyy yksityiskohtiin vielä enemmän kuin jossain isommassa, esim. vaatteessa. Ompelun opettelu on siis myös loistavaa irti perfektionismista -harjoittelua.

Tarve tällaiselle oli siis itsellä, mutta tuli sitten mieleen, että voisi olla muillakin. Ja käyväthän nämä nappikuulokkeitten lisäksi muuhunkin; kolikoille, klemmareille, varanapeille, korujen matkasäilytykseen - ja neulojalle vaikkapa silmukkamerkki-jemmaksi.

Niinpä näitä lähti syntymään, eikä tämä näihin kolmeen varmasti jää. Jos en keksi tarvitsijoita omasta lähipiiristä, niin päätynevät koulun joulumyyjäisten pöytään lapsen luokan retkirahastoa kartuttamaan.

Krapin lankapajalla

Paikallinen lankakahvilamme Lentävä Lapanen on jo monena vuotena peräkkäin järjestänyt Krapin lankapaja -tapahtuman. Krapin paja on Tuusulanjärven rannalla sijaitsevan vanhan Krapin kartanon pihapiiriin rakennettu kulttuuri- ja tapahtumatalo. Koko päiväksi on järjestetty käsityöaiheista ohjelmaa ja muutakin kivaa.

Aiemmin en ole syystä tai toisesta päässyt mukaan, mutta tänä vuonna päätin jo hyvissä ajoin varata kyseisen päivän vapaaksi. Ja kannatti, sillä oli tosi kiva päivä.

Tähtivieraina olivat Villapesusiskot Pirjo ja Katri sekä Tiina Kuu. Siskokset kertoivat neuletubettamisesta ja Tiina Tuhansien villasukkien maa -kirjastaan sekä erilaisista kantapäistä.

Muilta osin päivä koostui erilaisista työpajoista, jotka olivat kaikki tosi kivoja ja mielenkiintoisia. Ihan kaikkiin pajoihin ei mitenkään olisi ehtinyt osallistua, sillä kolmestakin riitti tekemistä koko päiväksi.

Ihan aamupäivän aluksi menin mukaan Handun Ilona Korhosen eli Ilun ohjaamaan langanvärjäykseen. Värjäys tapahtui happoväreillä ja värin kiinnitys mikroaaltouunissa. Nautin tästä touhusta todella. Värit sekoittuivat välillä harkitusti ja välillä sattumalta - naapureiden roiskeet antoivat ideoita. :D

Lopulta iloinen rivi lankoja liehui narulla tuulessa kuivumassa.

Lounaan jälkeen oli vuorossa ompelutyöpaja, jossa ommeltiin saksipussit Kirsi Kostamon ja Nina Mäkelän opastamana. Pussiin mahtuu säilytykseen kolmet eri kokoiset sakset ja sen voi ripustaa naulaan roikkumaan. Edistää ehkä saksien tallessa pysymistä, vaikka sitä takuuta ohjaajat eivät luvanneetkaan. :D

Tämäkin oli hauska kurssi ja sain sen tiimoilta pienen ompelukärpäsen pureman - ompeluintoa on riittänyt koko kuluvalle viikollekin.

Kolmantena pajana oli kankaankudontaa pirtakangaspuilla. Pajaa ohjasi Hilmalan Anu Jokela. Kutominen oli todella innostavaa ja koukuttavaa, aloin melkein harkita pienten pöytäkangaspuitten hankkimista!

Viimeisestä työpajasta ei valitettavasti tullut otettua yhtään kuvaa, kun oli niin kova kutomisen draivi päällä koko ajan. Alla olevassa kuvassa näkyvät kuitenkin kaikki päivän tuotokseni, myös kutomani kangaspala. Suunnittelin tehdä siitä jonkinlaisen pussukan, koska Anun tekemät olivat niin houkuttelevan näköisiä.

Näitten edellä mainittujen lisäksi päivä sisälsi hyvää seuraa, ruokaa, musiikkia ja vähän lankaostoksiakin. Illalla havahduin siihen, että on ollut todella mukava ja rikas käsityön täyteinen päivä enkä ollut neulonut koko päivänä silmukkaakaan. Käsityöt ja käsillä tekeminen on niin paljon muutakin.

Kiitos järjestäjille ja mukana olleille, toivottavasti tämä perinne jatkuu!

Hilla -meikkipussi

Saimme kutsun serkkuni Hilla-tytön rippijuhliin. Pari viikkoa ennen juhlia aloin miettiä, että voisiko 15-vuotiaalle keksiä mitään sellaista itse tehtyä, mistä sen ikäinen edes etäisen epävarmasti saattaisi tykätä. Jonkun kumman mielleyhtymän kautta keksin laittaa tytön nimen englanniksi (cloudberry) virkkausmallien kuvahakuun ja yllätyksekseni sillä löytyi Lankavan sivuilta Molla Millsin ihana virkkausohje pieneen Cloudberry-laukkuun.

Olin heti myyty, sillä onhan tuo nyt aivan ihana malli! Kävin ostamassa ohjetta paksumpaa Catania-lankaa, sillä ajattelin että ajan rajallisuuden vuoksi teen laukun vähän pienemmällä silmukkamäärällä. Totesin aika pian, että ei tule nättiä. Pylväät paksummalla langalla tekivät virkatusta pinnasta harvan ja verkkomaisen, ei lainkaan Mollan kauniin mallin näköistä.

Aika vaihtaa suunnitelmaan b. Etsin netistä kiinteillä silmukoilla tehdyn meikkipussimallin, Fruit bags Trio, ja noudatin sitä muuten, paitsi kuvion otin Cloudberry-ohjeesta. Pylväät vaihdoin marjojenkin osalta kiinteiksi silmukoiksi. Pelkäsin, että hillat jäävät näin liian litteiksi, mutta parin valmiin marjan jälkeen totesin, että ainakin omaa esteettistä silmääni nämä marjat miellyttävät eikä kuvio vaatinut sen kummempaa muokkausta. Hillat koostuvat ryppäästä popcorn-silmukoita, joka olikin minulle uusi hauska tuttavuus.

Sain virkatun osuuden valmiiksi pari päivää ennen juhlia. Se piti vielä kastella ja viimeistellä, joten aloin vähän hermostua, että mahtaako tämä ehtiä valmiiksi. Työn kuivumista odotellessa kävin ostamassa pussiin vuorikankaan ja vetoketjun. Koska puuvillalangan kesti kuivua seuraavaan päivään, niin aikaa vuorin ompeluun ja vetoketjun kiinnittämiseen jäi enää yksi ilta.

Kaikki ei mennyt kuin Strömsössä, kuten vähän olin pelännytkin. Viime aikoina hyviin väleihin kanssani antautunut ompelukone alkoi temppuilla vuorin ollessa valmis mutta vielä kiinnittämättä. (Ratkaisin ompelukoneen ongelman lopulta helposti, mutta vasta seuraavana päivänä.) Päädyin siis kiinnittämään vuorikankaan ja vetoketjun käsin. Siitä tuli kuitenkin mielestäni siisti ja nätti ja olen siihen  tyytyväinen.

Meikkipussiin sisään pari voidetta näön vuoksi ja koska en todellakaan tiedä, millaisia meikkejä 15-vuotias tänä päivänä toivoisi niin lisäksi lahjakortti kosmetiikkaliikkeeseen, että saaja voi täyttää pussin itselleen mieluisilla tuotteilla.

Vaikka lahjakortti yksinäänkin olisi riittänyt, niin jotenkin tykkään ajatuksesta, että lahjassa on myös jotain henkilökohtaista ja yksilöllistä - ja itse tehtyä.

Beige puolihame paperipussi-vyötäröllä

Edellinen onnistumiseni puolihameen ompelussa sai aikaan innostuksen, jonka seurauksena löysin itseni Eurokankaasta. En nyt sentään minnekään kalliiden kankaiden pöydille vielä uskaltautunut, mutta kesäalessa oli paljon kankaita 5€/metri. Ostin yhden metrin beigeä pikkukukallista puuvillakangasta sekä yhden beigen vetoketjun.

Kotona rupesin sitten katumaan värivalintaani. Koska on muka beige sopinut kenellekään? Tai no, ainakaan se ei sovi minulle. Sehän on sellainen epäväri, joka saa entuudestaankin värittömän henkilön näyttämään vielä värittömämmältä. Googlen kuvahaku tarjosi kuitenkin avun tähän ahdistukseen, sillä huomasin, että beige hamehan on aika näppärästi yhdisteltävissä melkein kaikkiin muihin väreihin eikä se sitten enää olekaan ollenkaan tylsä.

Niinpä innolla ompelemaan, samalla reseptillä kuin edellistäkin hametta. Pari kohtaa tein toisin edellisen hameen hankaluuksista oppineena; takasauman ompelin kiinni ennen vetoketjua ja vyötärön taitteen jätin ompelematta kiinni. Ja kankaan leveydestä johtuen tähän oli pakko ommella sivusaumat.

Hame onnistui tosi kivasti ja pääsi jo käyttöönkin kesäisiin juhliin. Innostuin mallailemaan kuvia varten muutamia erivärisiä paita- ja vyövaihtoehtoja, että tulee todistettua, miten hyvä ja monikäyttöinen värivalinta beige on. :D

Kävin ostamassa vielä kolmannenkin hameellisen verran kangasta ja ajattelin, että ehkä innostun kuvaamaan työvaiheet ja kirjoittamaan tähän ohjeen; oli nimittäin ainakin tälle ompelukammoiselle aika helpon tuntuinen malli.

Hame itselle ja tytölle

Innostuin pitkästä aikaa ompelemaan. Vuosi sitten ompelin yhden onnistuneen hameen, mutta sen jälkeen seuraava yritys meni pieleen ja tappoi ompeluinnon pitkäksi aikaa. Näköjään vuoden se vaati päästä yli harmituksesta.

Tällä kertaa lähdin etsimään, jos mahdollista, vielä helpompaa mallia. Hakusanalla "paperbag waist skirt tutorial" löytyi monta ohjetta, joista kaikista taisin poimia helpoimmat palat ja yhdistelin omaksi rautalankaversiokseni. Jotain osviittaa kuvien kera saa esim. Create/Enjoy ja Cut Out+Keep -blogeista.

Kankaaksi löysin äidin varastoista putkiremontin yhteydessä minulle päätyneestä pinosta raitakangasta, jonka olen aikaisemmin hylännyt hametarkoituksista kansallispukumaisuutensa vuoksi, mutta nyt keksin, että jos laitankin raidat poikittain, niin vaikutelma vähän muuttuu. (Usko omiin ompelukykyihin oli nimittäin tuossa vaiheessa sen verran matalalla, etten raaskinut lähteä uutta kangasta ostamaan...)

Lyhykäisyydessään pala on suorakaiteen muotoinen. Taitoin ja ompelin vyötärökaistaleen sopivan levyiseksi. (Ompeleminen oli oikeastaan turhaa, sen jätän välistä seuraavalla kerralla.) Sitten ompelin vetoketjun takasauman yläosaan ja sen jälkeen loput takasaumasta kiinni. (Seuraavaan hameeseen teen nämä työvaiheet päinvastaisessa järjestyksessä.)

Sitten aloin vaan taitella hameen yläreunaa laskoksille nuppineulojen avulla, kunnes laskosten ulkonäkö tyydytti ja vyötärö oli sopivan mittainen. Ompelin jokaisen laskoksen molempiin reunoihin vyötärökaistaleen levyisen ompeleen ylhäältä alas.

Ihan viimeiseksi ompelin vielä taitteen helman reunaan.

Vyölenkit olisin tehnyt, jos ne olisi tuntuneet tarpeellisilta; mutta kun olen tätä nyt pari päivää käyttänyt vyön kanssa ilman lenkkejä eikä vyö lähde vyötäröltä valumaan mihinkään suuntaan, niin en taida viitsiä.

Kangasta jäi oman hameen jälkeen sen verran, että päätin ommella hameen vielä tyttärellekin. Se syntyi helposti Kototeko -blogin helppoakin helpommalla ohjeella. Tässä jätin tarkoituksellaan kankaan hulpioreunan helman alareunaan (siis se kankaan reuna, joka ei lähde purkautumaan). Ei pelkästään siksi, että säästyn ompelemasta yhden saunan, vaan koska siitä tuli mielestäni kivan näköinen niin.

Alakuvassa näkyy vyötärön laskokset vähän lähemmin. Olen siis sekä edessä että takana lähtenyt taittelemaan laskoksia keskiviivasta ulospäin.

Tämä on toki kaukana täydellisestä ja nurjaa puolta en kehtaa edes esitellä. Mutta sen verran käytettävä vaate tästä kuitenkin tuli, että ompelujumi tuli selätettyä ja aloitin jo uutta ompelutyötä. On tämä ompeleminen oikeasti aika kivaa.

Kuvat otti Ida Niemi, kiitos kuvaajalle sekä mallitytölle. :)

Hame

Viime viikonloppuna ompeluinnostukseni ja -itseluottamukseni kasvoi siihen pisteeseen, että aloin suunnittelemaan hameen ompelemista. Olen jo pari vuotta etsinyt ihanteellisen mallista yksiväristä tummansinistä hametta, mutta sellaista ei ole kaupoista löytynyt, ainakaan budjettini sallimissa rajoissa. Nyt kun ompelemista kohtaan tuntemani pelko alkoi olla selätetty, niin aloin tutkimaan netistä vaihtoehtoja aloittelijaystävälliseen hamemalliin.

Luin läpi hameohjeen Käsin taiottu -blogista, toisen ohjeen Kalastajan vaimolta, ja vielä yhden Vintage Follies -blogista. Kävin ostamassa Tarjouspalasta kangasta ja eikun hommiin. Ennen kankaan leikkausta mallailin mittoja vanhan hyvänmallisen ostohameen perusteella, samaa hametta käytin mallina myös hameen laskoksia sommitellessa.

Hame onnistui yllättävän hyvin. Jopa vetoketju tuli paikalleen melko siististi. Lähemmässä tarkastelussa työstä paljastuu kyllä monenmoista epätäydellisyyttä, mutta ihan käyttökelpoinen hame tästä tuli. Sen verran hyvä, että ompeluharrastus varmasti jatkuu. Voikin olla niin, että pois-oppiminen liiallisesta perfektionismista on ainakin tälle ompelijalle se tärkein juttu.

Äitienpäivälahja

Olen innostunut vuosien tauon jälkeen ompelemisesta. Ensimmäinen ompelutyö oli pyöröpuikkopussi, jonka tekoon tarvitsin ja sain paljon apua ja neuvoja, koska taidot tuntuivat olevan niin ruosteessa. Mutta sen jälkeen olen saanut aikaiseksi jo monta juttua ihan omin avuin.

Äitini ihasteli pyöröpuikkopussini kätevyyttä ja totesi, että semmoinen olisi hänellekin kätevä - pyöröpuikkojen säilytys näyttää olevan yleisesti tunnistettu ongelma. Äitienpäivä sattuikin olemaan ihan sopivasti nurkan takana, joten päätin ottaa heti vinkistä vaarin.

Huomasin tällä viikolla Järvenpään kävelykadulla uuden pienen kangaskaupan nimeltään Ompeleva kangaskauppa ja kävin samantien ostamassa suloista maatuskakangasta pussin päällikankaaksi. Valikoima ei uudessa liikkeessä vielä ollut suuren suuri, mutta palvelu oli todella mukavaa ja ystävällistä.

Ensimmäisen pussin tekoon kului melkein koko päivä, mutta toiseen kului enää suunnilleen puolitoista tuntia kaikkinensa. En olisi muutama kuukausi takaperin vielä uskonut että sanon näin, mutta ompeleminen on kivaa!

Lisää ommeltua - projektipussukka

Vähän jo lankalauantain postauksessa tuumailin, että osaisinkohan ommella jotain ihan itseksenikin, kun nyt sain ompeluhommille hyvää opastusta ja alkusysäyksen. Viime viikonloppuna tartuin toimeen, kun lyhensin ensin verhoja ja ompelukone oli valmiiksi esillä.

Lankalauantain ompelupäivänä Mirella teki tällaisen projektipussukan muiden neuloessa puikkopusseja ja oman työn lomassa vaklailin välillä hänenkin tekemisiään kiinnostuneena. Lopuksi sain vielä täydellisen selonteon ja kirjallisen ohjeen työn vaiheista. Täytyy sanoa, että sen verran monimutkaisia vaiheita ja konsteja tähän ensikertalaiselle liittyi, etten pelkän kirjallisen ohjeen perusteella olisi päässyt puusta pitkälle. Onneksi olin nähnyt vaihe vaiheelta Mirellan tekemisen, todella iso kiitos!

Olen haaveillut tällaisesta projektipussukasta siitä asti, kun joskus ensimmäistä kertaa näin tällaisen. Miten kätevä laittaa lankakerä pussiin, pussi toiselle käsivarrelle ja sitten neuloa menemään vaikka seisten, jos välillä täytyy vaihtaa paikkaa. Tämä olisi ollut leikkipuistovuosina huippu, mutta edelleen tarpeellinen kapistus esim. matkaneulontaan ja erilaisiin käsityötapahtumiin. Samantapaisia pusseja muistelen käytetyn myös pyykkipoikien säilytykseen pyykkejä ripustaessa. Sopii hyvin kaikkiin sellaisiin puuhiin, missä tarvitaan molempia käsiä ja silti pitää jotain kantaa mukana.

Lankalauantaina ompelemassa

On se niin ihanaa, kun on samanhenkisiä ystäviä! Ja kun ne ystävät vielä sattuu olemaan idearikkaita ja toimeen tarttuvia. Ajatus ilmoille ja heti on joku joka tarttuu siihen ja toinen jolla on jo jatkoidea. Suurinpiirtein näistä lähtökohdista päätettiin lyhyellä suunnitteluajalla laittaa pystyy pienimuotoinen ompelukurssi kaveriporukan kesken; joku halusi opetella ompelemaan, jotkut ilmoitti osaavansa opettaa, yhdellä oli idea mitä ommellaan ja loput oli intona mukana jos ei muun niin seuran vuoksi, vaikkei välttämättä oikein edes tienneet mitä on luvassa.

Ompeleminen on taito, jonka haluaisin osata, mutta usko omiin kykyihin ei ollut kovin korkealla. (Jos ei nyt puhuta jonkin verhon tai housun lahkeen lyhentämisestä.) Tilasin kuitenkin pari kangaspalaa valmiiksi, kun joku oli tulossa kangaskaupan kautta. Onneksi tilasin; kankaisiin sijoitettu rahasumma sai tuntemaan, että on pakko edes yrittää tehdä niistä jotakin. Muuten olisin rehellisesti sanottuna saattanut luovuttaa heti alku metreillä. Kun katseli ja kuunteli sitä edessä olevaa kovin monimutkaiselta näyttävää ja kuulostavaa prosessia, niin tuntui alkuun, että eihän tästä mitään tule.

Pitkä tarina lyhyesti: kyllähän siitä jotain tuli. Monta tuntia mittaamista, leikkaamista, silittämistä, kiinnittämistä, kysyttyjä ja annettuja neuvoja, rahkapiirakkaa, kahvia, naurua, höpötystä ja välillä vähän sitä itse ompelemistakin. Aikaa siinä meni, mutta lopulta säilytyspussi pyöröpuikoille oli valmis.

Idea ja malli oli Sirkun (aka Tukisukka), joka jaksoi myös kärsivällisesti meitä muita neuvoa ja kerta toisensa jälkeen vastailla samoihin kysymyksiin. Mirella oli myös neuvomassa kankaan mittaamisen, leikkaamisen ja ompelemisen saloja meille kokemattomammille. Kaikki pussia aloittaneet saivat pussinsa valmiiksi ja kaikista niistä tuli hienoja!

On kyllä nyt niin kätevä järjestellä kaikki pyöröpuikkonsa tänne pois laatikoista sojottamasta ja sotkeentumasta. Ja vähän heräsi kipinä että osaisiko sitä seuraavaksi ommella jotain ihan itsekseenkin...

Mutta kyllä kaikkein parasta lankalauantain antia oli se ystävien kanssa vietetty aika ja se, että sai keskittyä johonkin omaan tekemiseen ihan keskeytyksettä. ISO kiitos kaikille mukana olleille, erityisesti Tainalle ihanasta ideasta.
Olipahan kertakaikkisen hyvin käytetty vapaapäivä!

Lehdykkä-saksikotelo

Laitan esittelyyn lisää joulukalenterivaihtoon tehtyä. Tein joulukalenterin Sukkia ja suklaata -blogin wiivuskalle ja tämän luukun hän on jo avannut.

Tein huovasta ja liimakankaasta saksikotelon. Kotelon muoto jäljittelee kielon lehtiä.

Aiemmin olen tehnyt huovasta pöllö-saksikoteloita. Tämmöinen kotelo ei liene saksien käyttäjälle välttämättömyys, mutta kyllä se varmaankin auttaa saksien tallella pysymistä. :)

Pieni Kisu Pikkukuu

Kisu Pikkukuu on tullut minulle tutuksi ennenkin, sillä kaikilla lapsillani on ollut eskarivuonna käytössä Salaisen maan aapinen, jonka päähenkilönä kyseinen kissa seikkailee. Koskaan ennen en ole kuitenkaan tavannut Kisu Pikkukuuta ihan livenä, mutta nyt sekin kunnia minulle suotiin. Pienimmäinen oli nimittäin ommellut aivan hurmaavan ja suloisen Kisu Pikkukuun esikoulussa.

Olen tästä niin otettu. Sen lisäksi että se on todella hieno, niin tuntuu tosi mukavalta, kun lapsukainen innostuu tekemään käsitöitä ja selvästi nauttii omien kättensä tuotoksista. Ja lisäksi olen (taas kerran) onnellinen lapseni päiväkodin osaavasta henkilökunnasta, joka jaksaa nähdä ylimääräistä vaivaa ja aloittaa tämmöisiäkin projekteja. Voin nimittäin kuvitella, että pehmolelun ompeluprojekti parinkymmenen eskari-ikäisen kanssa on omanlaisensa ruljanssi!

Kisulle on askarreltu laatikosta pesäkin, jossa on kissan kiipeilypuu ynnä muita asianmukaisia varustuksia. Kuvauksen ajaksi Kisu halusi kuitenkin innokkaasti mennä ihastelemaan vastasatanutta ensilunta.

Ihan pöllöt saksikotelot

Olipa kerran kaksi likinäköistä pöllöä...

...mutta onneksi molemmat saivat silmälasit!

Pöllöt on tehty ompelemalla ja liimaamalla huopakankaasta sekä Tigerin liimakankaista. Otin mallia parista blogista; NutMeg Designs ja Moy-handmade. Jälkimmäisessä on kuvallinen ohjekin, mutta en sitä noudattanut vaan tein oman sävellyksen.

Olin ajatellut tehdä kotelot pelkästä huovasta, mutta totesin sen olevan materiaalina niin karhea, että saksien sujauttaminen koteloon olisi ollut todella nihkeätä. Liimakangas on paljon liukkaampaa ja toi avun tähän ongelmaan. Ja kun nyt liimakankaiden kanssa olin alkanut askartelemaan, niin tein siitä pöllöille myös siivet ja liimasin sitä vielä taustakankaaksikin.

Ensimmäisen kotelon kanssa tein pari pöhköä aloittelijan mokaa, mm. en muistanut ommella nappeja ennen taustakankaan liimausta, mistä syystä jouduin liimaamaan päälle vielä toisen taustakankaan... no väliäkös pienistä, kun lopputulos on kuitenkin ihan onnistunut.

Pöllöt lähtivät ilahdutushaasteen merkeissä Lankakeijulle ja Enyalle. Itsekin tarvitsisin samanlaisen, kunhan taas jossain vaiheessa innostun huovan, neulan ja langan kanssa askartelemaan.

Hauskat haikara-sakset on ostettu Tigerista.