Syksyn kirkkaita päiviä

Muutama vuosi sitten tein keväisen version Heidin Alanderin suunnittelemasta Bright Days -huivista. Se on todella ihana huivi, jota on tullut käytettyä paljon ja tulee edelleen. Kaipasin kuitenkin vähän hillitymmän väristä huivia syksyyn ja hailakan vaaleanpunaisen sadetakin seuraksi. Selailin lukuisia huivimalleja, mutta lopulta päädyin tähän samaan vanhaan hyväksi havaittuun malliin.

Erityisesti olen pitänyt tuossa ensimmäisessä Bright Days huivissa lankavalinnasta, sillä se on lukuisista huiveistani yksi harvoista, joka ei ole villainen. Siksi se varmaan tuleekin välikausina niin usein valittua käyttöön. Etsin jotain vähän saman tuntuista lankaa ja Lentävän Lapasen hyllystä silmiin osui Katia Concept Cotton Cashmere, jossa on 90 prosenttia puuvillaa ja 10 prosenttia kashmir-vuohta.  Lanka pehmoinen eikä lainkaan villaisen tuntuinen, muistuttaa laskeutuvuudessaan ja pehmeydessään bambulankoja ja on kuitenkin neuloksena hiukan napakampaa.

Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen; sain juuri sellaisen kaivatun, neutraalin värisen peruskäyttöhuivin, joka on omiaan syksyyn niin kirkkaisiin kuin sateisiinkin päiviin ja varmasti tulee käytettyä myös keväällä.

Ashbrook

Rasisminvastaisen neulehaasteen alkaessa usalainen Tamy Gore oli yksi niistä neulesuunnittelijoista, jonka töihin kiinnitin huomiota ensimmäisenä. Hän on suunnitellut useita todella kauniita huiveja, mutta lopulta oli kuitenkin aika helppo valita neulottavaksi juuri tämä, Ashbrook. Se nimittäin sopi mainiosti yhteen näiden lankojen kanssa, joista olin jo pitkään halunnut tehdä jotain ihanaa.

Tumma, luumunvärinen lanka on Handun käsinvärjäämää merinosukkista, vaalea pilkukas lanka on Rva Silmu&Solmun sukkalankaa värissä mustaherukkajäätelö ja pinkin olen itse värjännyt viimekesänä Handun värjäyspajalla Krapilla.

Ohje oli hyvä ja selkeä ja neulominen tuntui mielenkiintoiselta, koska värit ja erilaiset pinnat vaihtelivat mukavan usein. Huivista tuli iso mutta ei kuitenkaan jättimäinen, vaan juuri hyvin kaulahuivikäyttöön soveltuva syksyä ja talvea ajatellen.

Pidän tästä huivista tosi paljon. Ja itse asiassa aloitin jo Tamy Goren suunnitteleman kirjoneulepaidan pian tämän jälkeen, joten siitä voitte päätellä, että pidin paljon myös ohjeesta.

Kiva että monet on tägäilleet #rasisminvastainenneulehaaste hashtagilla keskeneräisiä ja valmiita töitään ja neulesuunnitelmiaan. Muistutan vielä, että elokuun loppuun mennessä blogiin kommentoineiden ja Instagramissa tägäilleitten kesken on luvassa arvonta, jonka palkinnosta kerron lisää piakkoin. Suunnittelen myös toista arvontaa kaikille lukijoille, sillä hiljattain IG-tililläni tuli täyteen 2000 seuraajaa, joka on aivan mahtava luku ja olen jokaiselle seuraajalle kiitollinen! Sen arvonnan suhteen on ideointi kyllä ihan kesken vielä, saa heittää ideoita! :D

Mainostan vielä, että perustin IG-profiiliini oman kohokohdan, jonne kerään bipoc-kirjailijoiden kirjoja, joita olen lukenut ja joita suosittelen. Ehdotuksia hyvistä kirjoista otan myös mielelläni vastaan.

Unimaa

Heidi Alanderin supersuosittu huivimalli Nurmilintu on saanut pikkusiskon. Unimaa on suunniteltu samoista elementeistä kuin isosiskokin, eli ainaoikeasta neuloksesta ja pitsistä. Tällä kertaa tutut elementit nähdään puolikaaren muodossa klassisena hartiahuivina.

Tein oman versioni Nurmilinnusta kesällä 2015. Se on monta talvea ollut yksi eniten käyttämistäni kaulahuiveista. Niinpä Unimaakin herätti heti kiinnostusta ja laitoin sen muistiin seuraavaa tarvetta varten. Sellainen ilmaantuikin tärkeän ihmisen merkkipäivän lähestyessä. Huivin saajalle oli oikeastaan olemassa vain yksi mahdollinen värivaihtoehto ja niinpä tästä tuli keltainen.

Langaksi valitsin Novitan uuden ohuen Baby Merinon, joka nimensä mukaisesti on sataprosenttista merinovillaa. Neuloessa se tuntui hieman karhealta ja siinä oli jotenkin kova ja käsitelty tuntu, mutta arvelin että eiköhän kastelu nämä puutteet korjaa kuten niin usein ennekin. Ja arvaus osui oikeaan, nimittäin kastelun ja pingotuksen jälkeen karheus ja pinnan kovuus olivat tiessään.

Tykkään tästä huivista tosi paljon. Se oli mukava neuloa ja lopputulos on klassisen kaunis. Kaareva muoto on omiaan hartioille heitettäväksi, mutta melko kapeana muodoltaan huivi soveltuu kaulahuiviksikin. Siis turvallinen lahja, kun ei ihan varmaksi tiedä, onko saaja "hartiahuivityyppiä".

Kuvat on tällä kertaa sen näköisiä, että on vähän tullut kiire. Ne on otettu toissa viikonloppuna, jolloin pakkanen hipoi kolmeakymmentä astetta. Siitä johtuen ei tullut pahemmin kuvakulmia pohdiskeltua, vaan pari ekaa räpsäisyä sai luvan kelvata. Saanette kuitenkin käsityksen. :)

Bennelong huivi

Bennelong Shawl on Paula Wrightin suunnittelema huivi, jonka muotoon suunnittelija kertoo saaneensa inspiraation kuuluisasta Sydneyn oopperatalosta. Neljästä kolmion muotoisesta värialueesta muodostuva huivi on omiaan väreillä leikkimiseen. Käytin tähän keväiseen kaulahuiviin neljä eriväristä 50 gramman kerää bambu- ja puuvillalankoja.

Pitkän kolmion muotoiset alueet muotoillaan lyhennetyillä kerroksilla. Nirkkoreuna muodostuuu poikittain neulottuun huiviin niin, että yksi nirkko neulotaan aina jokaisen kerroksen loppuun. Huivin erikoinen rakenne pitää mielenkiinnon yllä eikä neuloessa pääse pitkästymään. Huivin lopulliseen muotoon en ole kuitenkaan täysin tyytyväinen, sillä neljän värin yhtymäkohtaan jäi hiukan kummallinen kulma, joka estää reunaa laskeutumasta täysin sulavasti. Ei sitä käytössä tosin juurikaan huomaa. Aika näyttää, pääseekö huivi käyttöön vai purkuun.

Lupaus keväästä

Sain jokin aika sitten Janina Kalliolta pyynnön ennakkoneuloa hänen tuleva huiviohjeensa, Spring Bloom, joka on ensimmäinen osa Woolenberry Shawl Club 2018 -kokoelmassa. Varsinaisesta testineulonnasta ei ollut kyse, sillä ohje oli jo valmiiksi loppuun asti mietitty ja virheetön. Ajatuksena oli että ohjeen julkaisuhetkellä on mukava olla muutamia huiveja valmiina tai tekeillä kuvien kera, että ohjeen hankkimista miettivä voi katsella miltä huivi näyttää erilaisilla lanka- ja värivaihtoehdoilla toteutettuna. Tosi hyvä ajatus, sillä ainakin minulla se vaikuttaa aika paljonkin jonkun ohjeen ostopäätökseen, että millaisia projekteja muut ovat kyseisellä ohjeella jo tehneet.

Tällaiseen pyyntöön oli mahdoton vastata kieltävästi. Janinan mallit ovat aina kauniita ja ohjeet huolellisesti laadittuja, kaikin puolin ilo neuloa. Niin myös tämä. Valitsin ohjetta ohuemman langan, sillä tuntui, että kevään kohta koittaessa ei paksummalle huiville ole juuri nyt tilausta. Lankana on Lamana Piura, joka on lace-vahvuista 100% babyalpakkaa. Tuntuman puolesta voisi kyllä luulla että mukana olisi silkkiäkin, niin pehmeän liukas ja kiiltävä lanka on.

Huivi oli hyvää juna- ja luentoneulottavaa, koska näyttävästä ulkonäöstä huolimatta malli ei ole mitenkään vaikea. Petroolinvihreät osiot ovat ainaoikeaa neulosta ja valkoisissa osioissa vaihtelee kaksi eri pitsikuviota. Molemmat pitsikuviot ovat melko yksinkertaisia ja siten helppoja oppia ulkoa muutaman toiston jälkeen. Viimeistä pitsiosiota tein muutaman toiston enemmän kuin ohjeessa, koska lankaa oli vielä rutkasti jäljellä.

Erityinen maininta vielä huivin muodosta, josta pidän todella paljon. Jostain syystä koen reilusti epäsymmetriset huivit usein vähän hankaliksi käyttää ja usein näistä yhdestä nurkasta aloitetuista huiveista tulee melkoisen epäsymmetrisiä... No, tämä huivi ei ole muodoltaan lainkaan epäsymmetrinen, josta syystä koen sen erityisen helpoksi ja mukavaksi käyttöhuiviksi.

Kun huivi viimein valmistui ja suunnittelimme huivin kuvaamista vakituisen kuvausassistenttini kanssa, alkoi julmetut lumisateet. Ja eihän Spring Bloom nimistä huivia voi lumisateessa kuvata, vaikka sinänsä en näe ongelmaa etteikö tämä huivi soveltuisi talvikäyttöönkin. Kuvaaminen siis siirtyi tälle viikonlopulle ja oli tyydyttävä kokemattomampaan kuvausapulaiseen. Jonka mielestä ei tarvitse esim. ihmisen pään näkyä kuvassa, koska kun kerran huivia pyydettiin kuvaamaan... No tottahan tuo on, huivi tässä on pääosassa ja se on ihana!

Terrabonne

Alkuvuodesta lähdin pitkästä aikaa mukaan testineulontaan, kun Ravelryn Testing Pool -ryhmässä silmään osui hauskan näköinen huiviohje, jolle etsittiin testaajia. Terrabonne on amerikkalaisen Taiga Hilliardin suunnittelutyötä.

Terrabonnessa kiinnosti erikoinen rakenne ja se, että värialueet eivät jakaudu ihan tavanomaiseen tapaan. Kuvan perusteella kuvittelin äkkiseltään ohjeen pitävän sisällään jotain monimutkaisempaakin, mutta työ eteni loppujen lopuksi melko yksinkertaisesti kulmasta toiseen, ei mitään erikseen poimittuja silmukoita tai muuta sellaista. Eriväriset puoliskot toteutettiin intarsiana eli "keskiviivalla" langat kieputettiin toistensa ympäri. Ohje sisältää tekniikkaan kuvallisen ohjeen.

Huivi syntyi nopeasti ja vaivattomasti. Siitä tuli kooltaan aika pieni, ei ihan tarpeeksi hartioita lämmittämään, mutta kaulahuiviksi aivan sopiva. Ohje on sen tyyppinen, että kokoa on helppo muokata.

Langoiksi kaivoin omien varastojen kätköistä siniharmaata Rowan Fine Artia, pinkkiä Louhittaren Luolan Väinämöistä sekä jotain valkoista vastaavan paksuista.

Huivi valmistui jo maaliskuussa ja kuvat on ottanut niihin aikoihin Majaillaan -blogin Mirella. Kiitos! :)

Brickless

Vuoden alussa tein muutamia "uudenvuodenlupauksia", tai oikeastaan ne oli enemmän sellaisia suunnitelmia, jotka halusin vuoden aikana toteuttaa. Nyt ollaan marraskuun loppupuolella enkä ole toteuttanut niistä vielä yhtäkään... paitsi vihdoinkin tämän yhden. Yksi lupauksista oli nimittäin neuloa vuoden aikana edes yksi Martina Behmin monista kauniista huivimalleista ja nyt olen sen saanut tehtyä.

Brickless on erilaisilla neulepinnoilla leikittelevä, lohikäärmeen häntää muistuttava, sahalaitainen ja piiitkä huivi. (Omani on jotakuinkin 3 metriä pitkä!) Lankana Crazy Zauberball, Stärke 6. Huivin koko määräytyi lankakerän mukaan, eli tein juuri niin pitkän kuin yhdestä kerästä tuli.

Tästä tuli tosi kiva. Pitkänä liehuvat sahalaita-hännät on makean näköiset, toivottavasti en vaan takerru niistä mihinkään tai laahaa niitä mutalätäköissä...

Kuva on otettu uudessa Lentävässä Lapasessa. Kiitokset kuvausassistenteille Tarjalle ja Minnalle, jotka tekivät parhaansa valaistuksen maksimoimiseksi! :)

Lisää hattaraa

7 vuotias tyttäreni ihastui pumpulipilvi-paitaani niin, että olisi halunnut sen itselleen. Kun lankoja sitten jäi niin paljon, että lupasin tehdä hänelle oman, niin ei enää paita kiinnostanutkaan, vaan toive muuttui tuubihuiviksi täsmälleen samoista langoista.

Lapsen tuubihuivi oli nopeasti tehty: loin 104 silmukkaa 5mm:n puikoille ja vuorottelin kahden eri langan välillä, vuorotellen vaaleanpunaista Handun sukkalankaa ja vaalean untuvaista Fashion Kid Lightia. Alkuun ja loppuun tuli viisi kerrosta 2o2n -joustinta. Untuvalangalla tein yksinkertaisia pitsiosioita ja sukkalangalla ainaoikeaa väleihin.

Tuli juuri sopiva yltääkseen kahdesti lapsen kaulan ympärille. Lämmittää eikä kutita.

Viherminttuteetä

Kateryna Golovanovan suunnittelema klassisen kaunis Spearmint Tea on pitkä ja kapea kuun sirpin muotoinen huivi. Sileää osiota halkoo pari nurjien silmukoiden muodostamaa raitaa ja reunapitsin juju on yksinkertaisissa, köynnösmäisissä reikäriveissä sekä niiden välisissä nurjalla neulotuissa alueissa.

Tulostin tämän huivin ohjeen jo pari vuotta sitten, ennen kuin olin tehnyt ensimmäistäkään neulottua hartiahuivia. Suunnittelin aloittaa tämän ensimmäiseksi huivikseni, mutta aloin epäröidä englanninkielisen ohjeen kanssa ja valitsin ensimmäiseksi huiviksi Heidi Alanderin Meadow Grassin, koska siitä oli ohje saatavilla myös suomeksi.

Sen jälkeen ohje jäi jonnekin unohduksiin pariksi vuodeksi, mutta osui silmään uudestaan pari viikkoa sitten. Huivi tuntui sopivalta lahjalta eräälle ystävälle, jolla oli merkkipäivä lähestymässä. Tässä mallissa on mielestäni kivaa se, että kapeutensa ansiosta se sopii hyvin myös kaulassa pidettäväksi, mikä lisää huivin käyttömahdollisuuksia.

Täytyy sanoa, että oli onnekas sattuma, etten silloin huivi-noviisina lähtenyt tätä huivia yrittämään. Niin kaunis huivi kuin tämä onkin, niin ohjeessa on puutteita, joista en ensikertalaisena olisi selvinnyt. Nyt useita huiveja myöhemmin ohjeen ongelmat olivat kuitenkin melko helposti ratkaistavissa.

Ensimmäinen ongelma oli aloitustavassa, jolla ohjeen mukaan tehtynä olisi tullut kaunis sileä niskaosa - ja toivottoman rullaava. Enkä keksi mitään niin ärsyttävää seikkaa neuleessa kuin rullaava reuna! Niinpä muutin aloitustavan kokonaan. Niskasta tuli nyt ehkä rumempi, mutta kestän sen mieluummin kuin sen, että puolet kauniista huivista olisi mennyt rullalle.

Toinen ongelma oli, että reunapitsin kaavion silmukkamäärä ei täsmännyt, eikä mielestäni olisi oikein voinutkaan täsmätä. Ilman suurempia pohdintoja lisäilin vaan kaavion ensimmäisellä kerroksella kolme silmukkaa satunnaisiin kohtiin jolloin sain silmukkaluvun täsmäämään. Siitä eteenpäin kaavio oli selkeä ja pitsi helppotekoinen.

Lankana tässä on Louhittaren Luolan Tuulen Tytär. Vyötteen mukaan lankaa olisi ollut 500 metriä, mutta värjärin myöhemmän ilmoituksen mukaan metrimäärä on jossain vaiheessa vaihtunut hänen tietämättään 400 metriksi. Tämän täytyi olla sitä lyhyempää erää, sillä reunapitsin toistoja ei tullut läheskään ohjeen mukaista määrää, mikä olisi tuolla määrällä pitänyt tulla ja lanka kului kokonaan millilleen. Eipä tuo minua haitannut, sillä reunus on tosi kaunis näinkin.

Ja lopuksi pingotus. Kuinkakohan monta kertaa olen tässä blogissa ihaillut ja ihmetellyt pingotuksen ihmettä? No, teen sen taas. Kyllä tämäkin huivi heräsi henkiin ja täyteen kauneuteensa vasta pingotuksessa.

Sukellus

Äidille joululahjaksi tekemäni pipo kaipasi selvästi parikseen huivia. Niinpä päätin tehdä sellaisen, ihan ilman mitään merkkipäiviä.

Äiti kehui moneen kertaan pipon materiaalia eli Handun Merino-sukkalankaa. Se on samaan aikaan sekä lämmin että hiostamaton ja muutenkin niin ihanan pehmoinen, ettei siihen oikeastaan voikaan olla ihastumatta. Niinpä huivi piti toki tehdä samasta langasta. Harmaata oli pipolangasta jäljellä noin 20 grammaa ja sen seuraksi ostin toisen pienen punaisen vyyhdin samaa lankaa.

Ravelrysta löytyi hauska huiviohje, Diving in {recipe}, joka on omiaan pienten lankamäärien kuluttamiseen ja yhdistelemiseen. Ihanuuslangat ja yksinkertainen ohje - näillä eväillä syntyi käytännöllisen muotoinen ja aivan ihanan pehmoinen kaulahuivi. Oikeastaan muodossa on aika paljon samaa kuin Nurmilinnussa, joka on tämän talven oma suosikkihuivini.

Harmaata kului lopulta se koko 20 grammaa ja punaista 32 grammaa. Nyt haluaisin itselleni samanlaiset, sekä pipon että huivin. <3

Lacy Baktus

Syyshuivi-yhteisneulonnan viimeisen kuukauden huivi meinasi jo jäädä kokonaan neulomatta joulukiireitten takia, mutta joulun jälkeen kävin hakemassa Lentävästä Lapasesta vyyhdillisen ihanuuslankaa ja valitsin helpon ja nopean huivimallin. Yksinkertainen malli onkin omiaan tämmöiselle langalle, joka puhuu itse puolestaan.

Lanka on sport-vahvuista Malabrigo Arroyoa. Edelleenkään en voi tarpeeksi hehkuttaa Malabrigon lankojen upeutta; erityisesti hehkuvat värit (joita en ole juuri koskaan saanut oikein kameralle vangittua, en nytkään) ja toisekseen ylellisen pehmoinen tuntu.


Malliksi valikoitui Terhi Montosen suunnittelema Lacy Baktus, joka on muunnelma super-suositusta Baktus-huivista. Mallin idea on yksinkertainen; ensin lisäillään silmukoita keskikohtaan saakka ja sitten vähennellään niitä, kunnes huivi on valmis. Oli mukavaa vaihteeksi neuloa huivia poikittain, sillä huivia leveyssuuntaan neuloessa silmukoita on puikolla lopuksi huima määrä ja yhden kerroksen neulominen kestää ja kestää. Tässä työ ikäänkuin eteni paljon nopeammin.

Mietin pitkään pitäisikö huivi pingottaa. Yleensä se on minusta tarpeellinen toimenpide, sillä monesti vasta pingotus herättää huivin henkiin, täyteen kauneuteensa. Mutta tässä tapauksessa huivi tuntui niin pehmoiselta ja kuohkealta ja oli jo valmiiksi riittävän iso, joten jätin pingottamatta.
Vallan sopiva pakkashuivi.

Antarktis

Marraskuun huivina Lentävän Lapasen syyshuivi-yhteisneulontaan tein Janina Kallion suunnitteleman Antarktiksen. Marraskuu on ollut älyttömän stressaava ja siksi neuloskelinkin tätä lennokkaalla käsialalla, hyvin kevyesti keskittyen enkä kiinnittänyt huomiota neuletiheyteen tai kokoon. Lopulta  huivista tuli valtavan suuri ja lanka loppui kesken viimeisen osion.

Mielestäni langan loppuminen ei kuitenkaan mitenkään haittaa lopputulosta eikä huivi vaikuta keskeneräiseltä. Valtavan kokoisena huivi on myös jotenkin tosi magea. Eikä se ole itseasiassa lainkaan liian iso edes kaulahuiviksi, sillä ohut ja pehmoinen lanka sekä huivin ilmava rakenne takaavat sen, että huivi tuntuu höyheneltä kaulassa, vaikka sen olisi kietonut ympärilleen kolmeenkin kertaan.

Lankana Handun Merino-sukkis vedenvärisenä (kuvassa väri näkyy jonkin verran liian sinisenä) ja puikot 3,5mm:n bambuiset pyöröt. Olisi tosiaan voineet olla pienemmätkin.

Hurmaava välisoitto

Olen jo pitkään suunnitellut tekeväni jonkin Janina Kallion upeista huivimalleista. Suurin ongelma on tuntunut olevan se, että Janinalla on niin monta kivaa huivimallia, etten ole osannut päättää mistä aloittaisin.

Janinan Ravelry-ryhmässä järjestettiin syyskuussa yhteisneulonta, jonka jujuna oli neuloa mikä tahansa Janinan huivi salaa, eli neulottiin yhtä aikaa, mutta kaikki paljastivat omat huivinsa vasta tiettynä sovittuna päivänä. Yhteisneulonnan kunniaksi tein päätöksen ja valitsin ensimmäiseksi Kallio-huivikseni Interluden. (Interlude = tauko, väliaika, välinäytös, välisoitto) 

Samalla jatkoin tämän huivin kanssa myös osallistumistani Lentävän Lapasen Syyshuivi-KAL:iin (KAL = Knit ALong eli yhteisneulonta). Siinä on ajatuksena neuloa vähintään yksi huivi per kuukausi elokuusta jouluun ja siten täyttää samalla vähän kuin huomaamatta joulupukin konttia. Vähintään puolet huivin langoista tulee olla Lentävän Lapasen valikoimista. Tähän valikoitui langaksi Malabrigo Yarn Sock, joka oli minulle uusi tuttavuus.

Ihastuin totaalisesti sekä ohjeeseen että lankaan. Malabrigo Yarnin Lettuce-väri on upean kirkas, hienoisesti läikehtivä vihreä. Upeiden värien lisäksi langan neuletuntuma on todella miellyttävä, se on pehmeää, tiukkakierteistä ja siinä on ylellinen kiilto. Malabrigosta tulee takuulla tehtyä vielä paljon, itseasiassa ostin jo seuraavan vyyhdin lokakuun huivia varten.

Tämä ei takuulla myöskään jää viimeiseksi Janinan huivimalliksi. Sen lisäksi, että huivista tuli ihana, niin ohje oli huippuselkeä ja ohjeen taitto ja visuaalinen ilme oli kaunis ja huoliteltu. Erityisesti pidin siitä, että jokaisen osion lopulla oli kerrottu, kuinka monta silmukkaa työssä nyt pitäisi olla.

Kolme ylintä kuvaa on otettu kirkkaassa päivänvalossa ja alemmat kuvat ilta-auringossa. Totuus väristä on jostain näiden kuvien välimaastosta, päivänvalo-kuvat taitavat kuitenkin olla lähempänä totuutta. Alakuvissa tulee paremmin esille huivin läpikuultava keveys ja ilmavuus.
Se keveys! Ei yhtään paina tai hiosta kaulalla; uskoisin että sopii mainiosti myös sisäkäyttöön.

Koskapa olen suunnitellut antaa tämän lahjaksi, niin täytynee jossain vaiheessa ottaa Interlude uusintana, että saa itsellekin tämmöisen ihanuuden!

Joulukalenteri, luukku 9: kaulahuivi

Tämä kauluri on todella yksinkertainen ja helppo tehdä. Tämä syntyi yhdestä kerästä Joki-lankaa, mutta yhtä hyvin vastaavan huivin voi tehdä mistä tahansa muusta kivasta langasta. (Itse tykkään tästä Joki-versiosta paljon, mutta jos ajattelet lahjaa kutisevalle henkilölle, niin Joki ei liene paras mahdollinen lankavalinta; molemmat tyttäreni testasivat tätä ja kokivat liian kutisevaksi).

Virkkaa 8 koon koukulla 30 ketjusilmukkaa (tai sen mittainen ketju, minkä korkuisen huivin haluat tehdä). Käänny. Hyppää yhden silmukan yli ja virkkaa seuraavaan silmukkaan 1 kiinteä silmukka (ks) ja 1 pylväs (p). Näin kerroksen loppuun, eli joka toiseen silmukkaan 1 ks ja 1p. Käänny, hyppää ensimmäisen pylvään yli ja virkkaa jokaisen edellisen kerroksen kiinteään silmukan päälle 1 ks ja 1 p, hyppää jokaisen pylvään yli. Kerroksen lopussa taas käänny ja jatka samaan tapaan. Tee niin iso kappale, kuin langasta tulee tai kunnes yläreuna ylettyy mukavasti kaulan ympäri. Ompele kulmaan kiva nappi, joka mahtuu sopivasti mallivirkkauksen koloista läpi.

Huivia voi pitää kaulassa joko yksinkerroin siten, että nappi pistetään läpi vastakkaisen puolen yläkulmasta, tai kaksinkerroin siten, että nappi sujautetaan kiinni vastakkaisen reunan keskeltä.

Etenkin V-kauluksisen takin kanssa mainio.

Itse ajattelin laittaa tämän pakettiin settinä edellisen postauksen kämmekkäiden kanssa.

Jos miesten versiota miettii, niin kiva miehekäs huivi voisi tulla virkkaamalla pylväillä vastaavan muotoinen kappale jostain rouheasta langasta ja laittamalla vaikkapa puunappi kulmaan.

Tuubihuivi ruskonvärisestä Purosta

Viime talvena neuloin tuubihuivin Puro kaarnasta ja pipon Puro ruskosta. Molemmista tuli kivat, mutta jäin harmittelemaan, ettei niistä tullut keskenään saman sävyiset. Lukijan kommentin kautta sain vinkin, että jossain oli myynnissä vielä Puro ruskoa ja tilasinkin sitä samantien pari kerää. Sitten loppui talvi kesken ja suunnitelma jäi hautumaan.

Uuden talven läheisyys palautti suunnitelman mieleen. Syntyi uusi samankaltainen tuubihuivi. Tämä poikkeaa aikaisemmasta huivista siten, että tämä on neulottu 9-kokoisella pyöröpuikolla ja silmukoita on kerroksella vähemmän. Ohje menee näin: Luodaan 40 silmukkaa. Neulotaan tasona kaksi oikein yhteen ja langankierto aina vaan uudestaan ja kerroksen lopussa neulotaan kaksi viimeistä silmää oikein. Ja sama toistuu joka kerroksella. Välillä sovitellaan ja kun toivottu pituus on saavutettu, niin työ päätellään. Lopuksi tietysti ommellaan vielä huivin päät kiinni toisiinsa. Alunperin bongasin ohjeen Kaunis Helmi -blogista.


Tänään on muuten vielä viimeinen tilaisuus osallistua sukkalanka-arvontaan. :)

Pipo Puro-langasta

Alkuviikosta valmistui pipo Novitan Puro ruskosta, mutta vasta nyt sain houkuteltua jonkun kuvaamaan sitä. Samalla kuvaamisen vaivalla laitoin kaulaan aiemmin valmistuneen tuubihuivin Puro kaarnasta ja siemailin kahvia edellisen postauksen "mukinlämmitin" sormiani suojaamassa.

Huivin ja pipon kokonaisuus olisi tietysti tyylikkäämpi, jos molempiin olisi riittänyt saman väristä lankaa, mutta muuten en voisi olla tyytyväisempi. Huivi on juuri sopivan kuohkea ja sopivan mittainen, pipo taas kooltaan, korkeudeltaan ja ulkonäöltään juuri minun makuuni sopiva ja olenkin sitä jo käyttänyt useana päivänä, vaikkei edes ole ollut mikään paukkuva pakkanen. Pipon rusko-väri erityisesti on ihana! Harmi, ettei sitä enää myydä, muuten tekisin kyllä vielä toisen huivin pipon värisenä.

Aloitin tekemään pipoa yhtenä aamuna junassa katseltuani edeltävästi kotona jotakin ohjetta, mutta heti alussa aloin tekemään mallineuletta väärin ja huomattuani sen myöhemmin tykkäsinkin tästä virheellisestä kuviosta niin paljon, että jatkoin samaa rataa loppuun asti. Eli voin nyt sanoa mallin olevan oma. ;)

Lanka: Novitan Puro rusko
Langan kulutus: Ihan pikkuisen yli yhden kerän verran meni pipoon, tupsuun sitten toki vielä vähän lisää
Puikot: 3,5 kokoinen lyhyt (40cm) pyöröpuikko sekä kärkikavennuksiin vastaavan kokoiset sukkapuikot
Koko: pienehkö naisen koko.
Ohje: Luodaan 80 silmukkaa kahdella puikolla. Neulo pyöröpuikolla suljettuna neuleena 2o2n joustinta 6cm. Seuraavalla kerroksella neulo ensin 1 nurin ja sitten 2o2n, kunnes kierrosta on jäljellä 1 silmukka, neulo se nurin. Tee näin 4 kerrosta. Seuraavat 4 kerrosta tee taas 2o2n kerroksen loppuun.

Tee näitä kahta neljän kerroksen satsia, kunnes pipo on halutun korkuinen, saa siis yltää ihan pään päälle ennen kuin kannattaa aloittaa kavennukset. (Tai tämähän on tietysti makuasia, mutta minun mielestä ei ole mitään ärsyttävämpää kuin pipo, joka ei ylety kunnolla korville.)

Kavennukset: Kavenna joka kymmenes silmukka, sitten välikerros. Seuraavaksi kavenna joka yhdeksäs silmukka, mutta ei samasta kohdasta kuin aiemmat kavennukset, vaan suunnilleen niiden puolivälistä. Ja taas välikerros. Seuraavalla kerroksella kavenna pois kaikki ne silmukat, joiden kohdalla kuviossa on vielä kaksi peräkkäistä oikeaa tai nurjaa silmukkaa. Silmukoita on nyt siis yhteensä 40; joka toinen silmukka on oikea ja joka toinen nurja. Sitten taas välikerros. Seuraavaksi koko kerros neulotaan kaksi oikein yhteen, jäljellä 20 silmukkaa. Välikerros ja kaksi oikein yhteen = 10 silmukkaa. Pujotetaan lanka kaikista silmukoista läpi ja päätellään.

Tein kavennuksen neulomalla oikein yhteen silloin, kun kuviossa pitikin neuloa oikein ja nurin yhteen silloin, kun kuviossa oli vuorossa neuloa nurin. Seuraavilla kerroksilla kavennusten jälkeen neuloin niissä kohdissa vain yhden oikein tai yhden nurin, muuten mallikuvio jatkui samoin kuin aiemminkin.

Lopuksi: tee tupsu ja ompele se kiinni.

Tuubihuivi Purosta

Neuloin yksinkertaisen ja nopeatekoisen tuubihuivin. Tästä tuli mielestäni erityisen kaunis ja sopiva, mutta tuubihuivi on vähän semmoinen kuvattava, että se ei oikeastaan näytä tasolla yhtään miltään.

Olen tätä yrittänyt asennossa jos toisessakin kuvata, ainakin pintaneule ja värit tulevat näissä jotenkin esille.

Lankana on Novitan Puro kaarna-värissä. Lankaa kahdesta kerästä jäi yli vain ihan vähän.

Ohjeen huiviin löysin Kaunis Helmi -blogista. Huivi on siis neulottu tasona 8-koon pyöröpuikolla ja lopuksi ommeltu päät yhteen. Pintaneule on superhelppoa; neulotaan aina vaan kaksi yhteen ja langankierto ja kerroksen kaksi viimeistä silmukkaa oikein.

Sen verran olen muokannut ohjetta, että neuloin huivin 46 silmän levyiseksi. Mittasin pituuden niin, että huivi menee tasan kaksi kertaa kaulan ympärille. Tuubihuivin pitää olla aika tarkkaan oikean pituinen, muuten viluttaa tai kuristaa.  Neule joustaa sen verran, että tarvittaessa toisen kiepautuksen voi vetää pään yli "hupuksi".

Lämpöä pakkaspäivään

Ostin taannoin uudet viininpunaiset talvikengät. Uusien kenkien kanssa kauppassa astellessa osui silmiini uusi Novitan Usva-lanka viininpunaisen ja liilan sävyisenä. Tuumin, että nämä kengät tarvitsevat ehdottomasti tuon värisen huivin kaverikseen.

Tein huivin tällä Ellien ohjeella lukuun ottamatta viimeistä pitkän sivun kerrosta, jonka jätin kokonaan tekemättä. Virkkuukoukku oli kokoa 6. En ole aiemmin harrastanut huivien pingottamista, mutta tämän pingotin ja huivi pääsi vielä ihanammin oikeuksiinsa sen jälkeen, joten taidan ottaa tavaksi.

Tässä huivi vielä jotenkuten leviteltynä, jotta muodon näkee paremmin. Kaulahuivina olen ajatellut tuota käyttää, vaikka koon puolesta se kävisi hartiahuivistakin.

Yksi kerä Usvaa riitti tähän huiviin hapsuineen päivineen ja vielä vähän jäi ylikin. Tänä aamuna oli täällä päin viisi astetta pakkasta, joten otin huivin heti käyttöön ja se lämmitti ihanasti.