Koukutut lapaset

Edellisessä postauksessa nämä lapaset jo vilahtivatkin: Koukutut lapaset kiilapeukalolla. Ohje on Novitan Lapaslehdestä vuodelta 2014 ja sen on kirjoittanut Minna Metsänen.

Käsityön taiteen perusopetuksen nelivuotisella kurssilla Järvenpään opistolla on tämän lukukauden teemaana lankatekniikat. Meinasin vähän kyseenalaistaa, että onko tällä kurssilla tarjota minulle mitään uutta, mutta jo ennen ensimmäistä kurssikertaa opettajamme oli ehtinyt luetella useita lankatekniikoita, joita en ole koskaan aiemmin kokeillut, osaa en ollut edes kuullut. Mikäs sen hauskempaa kuin päästä kokeilemaan uusia tekniikoita tämän rakkaimman materiaalini parissa!

Ensimmäisenä uutuutena tartuin koukkuamiskoukkuun. Olen joskus pikkuisen kokeillut koukkuamista, mutta silloin tein edestakaisin virkatun työn yhdellä värillä. Suljettuna virkattu työ kahdella värillä oli siis aivan uusi juttu. Langaksi kaivelin laatikoiden kätköistä monta vuotta vanhaa Nalle Taikaa, joka kulkee työssä kaksinkertaisena. Beige lanka on vanhan vuosikerran 7 veljestä.

Tekniikka on yllättävän kiva. (Yllättävän, koska olin aiemmin mieltänyt tämän joksikin hankalaksi muinaistekniikaksi.) Hauskan näköistä pintaa syntyy joutuisaan ja lopputulos on todella lämmin, kulkeehan lanka työssä moninkertaisena. Koukkuttu pinta on myös hyvin tiivistä eikä siis tuulisella säälläkään päästä läpi. Nämä lapaset jäivätkin samantien omiin käsiin. Ne ovat ehdottomasti lämpimimmät itsetehdyistä lapasistani. Pidän myös niiden ulkonäöstä; pinta muistuttaa hauskasti vanhaa räsymattoa.

Juhlamokka-liivi

Marraskuussa sain yllättävän postilähetyksen. Paulig ja Novita lähettivät yllätyslahjana laatikollisen lankoja Juhla Mokka -paketin värisävyin, paketillisen kahvia, sukkapuikot sekä Sari Norlundin suunnitteleman Juhla Mokka -sukkaohjeen. Kahvi on varmastikin pahin (tai paras) paheeni, joten kahviaiheiset sukat tuntuivat hauskalta idealta. Joululahjaneulomisen ollessa kesken en heti päässyt sukkia aloittamaan ja niinpä idea ehti hautua joulun yli ja muotoutua päässäni toiseksi.

Sukkien ulkonäkö miellytti kovin ja ajattelin, että jaloissa nuo kauniin kuviot jää vähän piiloon, että saisko niitä jotenkin paremmin esille... niinpä sain päähäni, että teenkin Juhla Mokka -liivin. Vaatekaapissani ei ollut yhtään liiviä enkä tiennyt, tulenko sellaista käyttäneeksi, mutta ajattelin, että voihan sitä kokeilla. (Ja nyt kun tämä on valmis niin olen kyllä käyttänyt ja luulen, että tulen käyttäneeksi.) 

Ensimmäistä kertaa liivi päällä ulkona ja heti huomattiin, että katukuvassa on nyt näitä mainoksia, joten pitihän sitä ottaa yhteiskuva.

En aloittaessa tiennyt, millainen liivistä tulee, vaan sävelsin työn edetessä. Ensin ajattelin laittaa alalaitaan ohjeessa olevan kahvikupinkin, mutta joku vakavamielisyys sitten iski ja tuumin että ennemmin tulen tätä käyttäneeksi ilman "kävelevä kahvipaketti" -kommentteja. 

Kuviot on siis otettu Sari Norlundin suunnittelemasta Juhla Mokka -sukkaohjeesta, joka löytyy myös Pauligin sivuilta.

Liivin mallina käytin Debbie Vest -ilmaisohjetta, jota noudatin suurinpiirtein kainaloihin asti. En muista olenko ennen vee-kaula-aukkoa tehnytkään. Siitä tuli yllättävän kiva ja siisti, eikä siis varmasti jäänyt viimeiseksi. Kuvitteellisten taka- ja etukappaleen väliin tein valesauman.

Liivistä tuli lopulta enemmän jouluinen kuin kahvipakettimainen (punainen väri on tosi vaikea kuvata, mutta se on oikeasti joulunpunainen eikä paloauton punainen, kuten kuvissa näyttää ainakin mun näytöllä). Uskon siis, että tulen käyttämään tätä tulevinakin vuosina ennen ja jälkeen joulun, luultavasti en paljonkaan muulloin. Mutta ideana innostuin liiveistä; näköjään sellaista on kiva käyttää ja aika nopeasti ja pienellä vaivalla saa käyttövaatteen aikaiseksi.

Kiitokset Novitalle ja Pauligille lahjasta ja inspiraatiosta!

Lämmin palkkiraitapaita

Koronaeristyksen ensimmäisellä viikolla viime keväänä sain Novitalta blogilahjana yllätyspaketin. Paketissa oli kahdeksan kerää 7 veljestä lankaa puhtaan kirkkaissa Lappi- ja Pohjola -väreissä. Kirkkaat värit eivät ole tyypillistä väripalettiani, mutta koronakevään kaikkinaisen raskauden keskellä ne jotenkin kummasti piristivät. Ensin ajattelin, että näistä saa monet iloisen väriset kirjoneulesukat tai -lapaset yhdistämällä vaikkapa valkoiseen. Sitten alkoi kuitenkin enemmän kiehtoa ajatus yhdistää nämä kaikki samaan neuleeseen, koska ne näyttivät aika kivoilta paketissa aseteltuina vierekkäin. Ehkä tämän kaiken kaikkiaan oudon vuoden seuraksena kaipasin jotain vähän erilaista.

 

Monien vaihtoehtojen pyörittelyn jälkeen päädyin tekemään paksun ulkoilupaidan niin, että yhdistin jokaiseen raitaan kaksi samanväristä lankaa, yksivärisen ja kirjavan, eli neuloin kahdella langanlla samanaikaisesti. Ohjeeksi löysin Tanis Lavalleen Metropolis -villapaidan, joka on muhkeasta langasta neulottu perus-raglanpaita muhkealla kauluksella.

Muokkasin ohjetta oikeastan vain siltä osin, että käänsin kauluksen lopuksi sisäänpäin ja ompelin sen reunan kiinni kaula-aukon reunaan. 

Ajattelin etukäteen, että näin paksua paitaa tulee käytettyä vain ulkoillessa, mutta kummasti on sisälläkin viime päivinä ollut niin kylmä, että on tullut vedettyä tämä päälle monessa välissä. Mutta erityisesti ulkoillessa se on mukavan lämmin ja kohtalaisen tyköistuvana malli mahtuu hyvin takin tai toppaliivin alle.

Kiitos lankalahjasta Novita, välillä on kiva saada inspiraatiota jostain sellaisesta langasta, jota ei olisi itse ollenkaan keksinyt valita. :)

Kirjava kirjoneulepusero

Kun taannoin neuloin neljänkymmenen värin sukkia, niin samalla jouduin kasvotusten sen tosiasian kanssa, että noita paksuja sukkalankoja on aikojen saatossa kertynyt melkoinen määrä. Nykyään tulee enemmän neulottua sukkia ohuemmista sukkalangoista, joten ajattelin, että täytyy keksiä näille paksummille jotain muutakin käyttöä kuin sukkia.

Tuumin, että kirjoneulepaitaan uppoaa mukavasti erivärisiä lankoja. Ohjeeksi valitsin Dropsin mallin Magic Mountain. Mietin tekeväni ohjeen kuvan mukaisen ison ja löysän paidan.

Jokin meni alussa pieleen, luultavasti valitsin väärän puikkokoon. Tai väärän ohjekoon. Joka tapauksessa huomasin kaarrokkeen jälkeen, että paidasta on tulossa tyköistuva malli ylisuuren sijaan. Koska en jaksanut purkaa ja koska tyköistuvatkin villapaidat ovat välillä ihan tarpeellisia, niin päätin jatkaa paitaa aloitetulla silmukkamäärällä ja samoilla puikoilla.

Tämä oli mukava ja melko nopea projekti, vaikkakin helle välillä hidasti sitä. Alati vaihtuva kuvio ja värit pitivät tylsyyden loitolla. Lopputuloskin on tosin vähän levoton ja riemunkirjava, mutta ehkä talven harmaudessa iloisia värejä alkaa kaipaamaan.

Näin sitä on edetty vuotta niin pitkälle, että ulkona voi oleilla paksussa villapaidassa ilman että tulee yhtään kuuma; muutama viikko sitten ei olisi voinut vielä kuvitellakaan. Syksyn viileys antaa yleensäkin neulomiseen uutta intoa ja saa kaivamaan esille paksut lämpimät villalangat. Tänä vuonna otin siihen varaslähdön aloittamalla paksun villapaidan jo keskellä kesää.

Ponchollinen havunneulasia

Juju Vail on suunnitellut tämän mainion mallin, jota voitaneen kutsua yhtä lailla tuubihuiviksi, keepiksi, ponchoksi tai hartianlämmittimeksi. Muutin mallia sen verran, että jätin viimeisen levennyskerroksen ylhäältä alas neulottavaan malliin tekemättä. Kapeaharteiselle se olisi varmastikin ollut liikaa, sillä tällaisenaan leveys on juuri sopiva. Alareunan päättelyyn yritin montaa eri tapaa eikä mikään oikein meinannut näyttää siistiltä, kunnes keksin käyttää i-cord päättelyä.

Suomalaisten havumetsien äärellä kasvanutta mallin havunneulaskuviointi viehätti erityisesti. Kuvio tehdään niin, että ensimmäisellä kuviokerroksella kieputetaan lankaa puikon ympärille ja pari kerrosta myöhemmin siirretään kieputtamalla syntynyt pidempi silmukka kuviossa kolme silmukkaa myöhemmäksi tai aikaisemmaksi.

Väritkin piti tietysti valita havumetsän eri sävyistä. Käytin tähän hyvin vanhaa 7-veljestä raitalankaa, jota lankakaapissani on ollut pari kerää marinoitumassa jo useita vuosia ja alunperinkin olin ostanut ne kirppikseltä, joten voi sanoa, että tämä on todellakin sitä "vanhaa hyvää laatua".

Kaksi muuta vihreän sävyistä lankaa on jämiä joistain aikaisemmista projekteista. Näistä kolmesta vihreästä muodostui suomalaista havumetsää passelisti jäljittelevä värikirjo.

Kuvatkin piti tietysti ottaa havupuiden lähellä; osa ajasta oltiin ihan metsässä ja välillä karulla rantakalliolla, jossa havupuut kasvavat kituliaasti ja jäävät pieniksi. Noita rantakallioita parempaa maisemaa en tiedä!

Alemmissa, varjossa otetuissa kuvissa ponchon väri toistuu oikeampana. Kuvat on muuten ottanut 9-vuotias tyttäreni, josta on hyvää vauhtia kehittymässä oivallinen valokuvaaja, joskin kuvaajan lyhyys vaikuttaa niin, että kuvat yleensä väkisinkin tulee otettua sammakkoperspektiivistä. Kallioilla tätä ongelmaa ei ollut, kun kuvaaja jäi seisomaan ylemmäs kalliolle.

Lämmin islantilaispaita

Kalenterin perusteella voisi ajatella, että huhtikuussa tulee jo keväiset säät, kun koulussakin opetetaan, että maalis-huhti-toukokuu ovat niitä kevätkuukausia. Mutta eihän se yleensä ihan niin mene. Tänä vuonna huhtikuun alku toi tullessaan valtaisat lumikinokset. Päätin, etten rupeakaan nyt mitään kevätneuleita tässä vielä, vaan neulonkin oikein paksun villapaidan.

Védis Jónsdóttirin Léttlopavesti on ollut jonotuslistallani jo pitkään. Olin jo kauan aikaa sitten päättänyt tehdä tämän muutamasta hyvin vanhasta kerästä 7-veljestä. Mallista löytyy myös ylhäältä alas neulottu versio, Chriss Wassin laatima Top Down Lett-Lopi Vest. En noudattanut kumpaakaan ohjetta ihan  tarkalleen, enemmän kyllä tuota jälkimmäistä. Mutta esimerkiksi kaavio oli noissa kahdessa ihan sama, eli myös kaaviota neulottiin top down versiossa ylhäältä alas.

Mallin hienoin kohta on ehdottomasti upea kaarroke. Sen ajan noudatin ohjetta jotakuinkin, mutta siitä eteenpäin tein neuletta säveltäen siten, että muutaman kerroksen välein sovitin ja sen perusteella päätin kavennuksista ja levennyksistä. Pääosin tietysti vyötäröä kohden mentäessä kavennuksia ja lantiota kohden mentäessä levennyksiä. Alkuperäisen mallin hihoista en oikein tykännyt, joten neuloin tavalliset lyhyet hihat. Mietin pitkiäkin, mutta luulen että tämä on kuitenkin monikäyttöisempi näin.

Paksusta langasta neule syntyi nopeasti eikä kesä kerennyt vielä tulla, joten paita pääsi valmistuttuaan heti käyttöön. Tosin jos tuleva kesä on yhtä kylmä kuin edellinen, niin saattaa villapaidalle käyttöä riittää vielä juhannuksenakin.

Kun esittelin paitaa lapselleni, hän kysyi, että "eikö sulla jo ole tommonen ihan samanlainen?". Ei mitään sinne päinkään, mutta oisko toi kommentti nyt tarkoittanut, että tää jotenkin on mun näköinen neule tai jotain?

Uudistunut Schnee

Muistaako joku vielä tämän haasteen? Ei se mitään, en minäkään ole muistanut pitkään aikaan. Kyseessä oli siis haaste, jossa piti korjata häiritsemään jääneitä yksityiskohtia valmiissa neuleissa. Haaste tuli uudelleen mieleen, kun Sirkku, yksi Lentävän Lapasen neulojaystävistäni, esitteli haasteen innoittamana tekemäänsä uudistusta villapaidassaan.

Kiitos kaikille mukaan ilmoittautuneille, toivottavasti teillä onnistui haaste paremmin kuin minulla. Suunnittelin silloin korjata yhden norjalaisneuletakin nappilistat, mutta olen päässyt projektissa vasta niin pitkälle, että tilasin lisää lankaa.

Vaatekaapista löytyi myös Suvi Simolan suunnittelema Schnee-neuletakki, joka on ollut muuten ihana kylmän sään villatakki, mutta nappilistoissa on alusta asti ollut jotain ärsyttävää. Pari vuotta harmiteltuani tartuin viimein toimeen ja purin koko nappilistat. Päätin tehdä ne uusiksi ainaoikeana neuleena ja kokonaan ilman napinläpiä.

Tykkään tästä nyt huomattavasti enemmän ja viime viikkojen pakkasilla tätä on ollut kiva käyttää. Joko aukinaisena ilman kiinnitystä tai sitten kiinnitettynä jättimäisellä koristehakaneulalla.

Millaisia uudistus-projekteja teillä muilla on ollut? Tai olisiko vielä jotain muuta, mitä pitäisi korjata? Rohkaisen tarttumaan niihin häiritsemään jääneisiin projekteihin, sillä jos pienellä (tai vähän isommallakin) vaivalla voi saada aikaan paljon kivemman vaatteen, niin vaiva kyllä kannattaa. Monesti nimittäin ne häiritsemään jääneet ei oikein meinaa päästä käyttöönkään, jolloin koko alkuperäinen työ ja lankoihin käytetty raha on menneet hukkaan. Kyllä minäkin vielä sen norjalaisneuleen selätän!

See You There!

Kaksi ja puoli vuotta sitten osallistuin Lentävän Lapasen järjestämälle Top down -neulekurssille. Sen jälkeen on tullut tehtyä muutama neule ylhäältä alas saumattomasti neuloen, pikaisen laskutoimituksen perusteella 15 takkia, paitaa tai tunikaa (osa lasten). Mitään muuta tapaa en enää edes harkitse!

Mutta oikeastaan piti ruveta kertomaan, että tuolla kurssilla eräs toinen osallistuja aloitti tekemään tätä Joji Locatellin See You There -neuletakkia ja iskin siihen kaihoavat silmäni jo silloin. Kaihoavat siksi, että en uskonut omien taitojeni koskaan riittävän näin monimutkaisen näköiseen neuleeseen. Oikeassa varmasti olinkin sen hetkisten taitojeni osalta; en ehkä suosittelisi tätä kenellekään ensimmäiseksi top down -neuleeksi.

Onneksi taidot ja itseluottamus karttuvat kokemuksen myötä ja niinpä tänä keväänä uskalsin vihdoinkin tarttua tähän ihanaan ohjeeseen. Ja ei tässä ohjeessa sitten lopulta ollut mitään kamalan vaikeata. Joji Locatellin tyyli kirjoittaa ohjeita on perusteellinen, jokainen työvaihe on kirjoitettu tarkkaan auki kohta kohdalta. Tietysti vaatii vähän keskittymistä lukea montaa erilaista mallikertaa samanaikaisesti.

Ei voi kuin ihailla ja ihmetellä suunnittelijan taidokkuutta ja silmää kauneudelle. Kaikki on mietitty tarkkaan pienintä yksityiskohtaa myöten ja niissä yksityiskohdissa oikeastaan piileekin tämän takin ihanuus; kylkien valesaumat, hihojen pikkupalmikot, selän ja rinnuksen näyttävät palmikkopaneelit, huppu joka oikeasti istuu päähän (kuvissa huppu on harmillisesti vähän ryppyinen, koska olin juuri ottanut takin repusta).

Noudatin ohjetta täsmälleen kohta kohdalta ja takista tuli täydellisesti istuva. Ylhäältä alas neuloessahan on helposti mahdollista myös muokata ohjetta omaan vartalotyyppiin sopivammaksi, koska työtä voi sovittaa tekemisen edetessä.

Ainoa muutos ohjeen vartalo-osaan oli, että jaoin alareunan resorin silmukat siten, että valesauma jatkuu alas asti. Ihan viime metreillä päätin tehdä myös sellaisen muutoksen, että nappilistan sijaan laitoinkin takin kiinnitykseksi vetoketjun.

Löysin Järvenpään Tarjouspalasta täsmälleen oikean värisen vetoketjun, joka vain oli harmillisesti liian pitkä. Puuhakas Paja -nettikaupan FB-sivuilta löytyi kuvallinen ohje vetoketjun lyhentämiseen. Vetoketjun hampaita siis poistetaan yksitellen sivuleikkurilla yläpäästä ja sen jälkeen yläreunat taitetaan vetoketjun taakse, viimeisten väkästen väliin ommellaan stoppariksi lanka. Yllättävän hyvin onnistui ensikertalaiselta ja olin tosi tyytyväinen, kun ei tarvinnut tyytyä toiseksi parhaaseen värivaihtoehtoon. :)

Lankana on syklaamin värinen 7 veljestä. Tämä on ehdottomasti yksi suosikkiväreistäni. Langan sain joskus kauan aikaa sitten Novitalta blogi-yhteistyön merkeissä.

Joji Locatelli on yksi suosikki-suunnittelijoistani ja tämä on yksi hänen kauneimmista malleistaan. Lisätään siihen vielä lemppariväri, niin lopputulos ei voi mennä kovin pahasti pieleen. Ennustan tälle takille paljon käyttöä tulevaisuudessa! 

Iiiik, muurahaisia!

Nuorin tyttäreni on todella eläinrakas tapaus. Hänen mielestään jauhomatojakaan ei saa tappaa, koska ne ovat niin söpöjä. Eikä puhettakaan, että mitään eläviä olentoja tarvitsisi pelätä. Siksipä ei ollut yllättävää, että hän toivoi itselleen muurahais-villasukkia, jollaisten kuvan oli sattunut näkemään jossain.

Ravelryn kautta löytyi Karin Aidan Formication -sukkien ohje. (Formikaatio on lääketieteellinen termi, jolla tarkoitetaan tunnetta, kuin muurahainen tai muu hyönteinen kävelisi iholla tai sen alla.) Ihon värisestä langasta tehtynä sukat näyttävät vähän siltä, kuin muurahaisia kävelisi pitkin jalkoja. En löytänyt ihonväristä lankaa sopivan paksuisena ja kun kotoa sattui löytymään sopivan väristä Jussi-lankaa, niin päätin vähän soveltaa ohjetta.

Paksumpi sukkalanka aiheutti sen, että jouduin jättämään aika monta muurahaista ohjeen mallista pois ja oikeastaan piirtämään koko kuvion uudelleen, toki käyttäen alkuperäistä ohjetta mallina. Muurahaisista tuli myös paljon isompia kuin alkuperäisessä mallissa, mutta oikeastaan vaan hyvä etteivät ole ihan niin aidon näköisiä.

Käytin näiden sukkien isoihin yksivärisiin alueisiin ensimmäistä kertaa Tiina Kuulta oppimaani kirjoneuletekniikkaa, jossa neuleen takapuolelle jäävää lankaa ei lainkaan sidota etupuolella olevan langan kanssa kiertämällä langat toistensa ympäri, vaan kontrastivärin lanka neulotaan aina ajoittain nurin edellisen kerroksen kontrastiväriseen lankaan niin, että se muodostaa ikään kuin verkon neuleen nurjalle puolelle. Vaikea selittää, enkä minäkään sitä mistään lukemastani ohjeesta tajunnut ennen kuin Tiina kädestä pitäen sen näytti. Mutta kovasti siistimpää jälkeä näistä yksivärisistä osuuksista tuli kuin sillä perinteisemmällä tavalla. (Varsinkin toiseen sukkaan; ensimmäinen kun oli vielä vähän harjoittelukappale. Mutta onneksi hienoinen epäsiisteys näkyy vain sukan nurjalla puolella.)

Yksi muurahaisista jatkui kantalapun puolelle. Tein sen ihan tavallisena kirjoneuleena, vaikka kirjoneuleen tekeminen nurjalla puolella onkin ärsyttävää. En kuitenkaan jaksanut puolikasta muurahaista varten aloittaa mitään monimutkaisempaa.

Sukista tuli sopivat, lämpimät ja mieluisat, vähän ehkä jännittävätkin, eli ihan jees projekti. :)

Kerttu-sukat

Maailma ulkona on valkoinen ja pakkanen paukkaa, joten en oikein tiedä miten vuoden ensimmäisenä käsityönä tulikin tehtyä keväisen vihreät sukat. Mutta tulipahan kuitenkin. Mallina on kaunis ja perinteinen Kerttu. Kertut on mukavaa, helpohkoa neulottavaa. Sellainen koukuttava malli, joka valmistuu nopeasti.

Nyt kun aurinko paistaa ja ulkona on valoa ensimmäistä kertaa koko talvena, niin siellä on sitten niin kylmää, ettei tarkene ajatellakaan menevänsä ulos kuvaamaan. Niinpä vaan nostin jalat kohti ikkunaa - ei tullut kuvaan kaunista talvimaisemaa, mutta tuli sentään vähän valoa.

Lanka on herneenvihreää 7 veljestä ja puikot olivat 3,5mm:n bambupuikot.

Adidas-lapaset

Tämän joululahjan taidan uskaltautua esittelemään ennen joulua, se kun on henkilölle, jonka en usko blogiin eksyvän vahingossakaan.
Tein 17-vuotiaalle pojalleni toivomuksen mukaiset Adidas-lapaset.

Vuosi sitten tein pojalle LA-lapaset, joiden kirjailun epäsiisteys jäi vähän harmittamaan. Niinpä päätin tällä kertaa vihdoinkin opetella neulomaan kuvion intarsiana. Ruotsinkielinen kuvallinen ohje pyörönä tehtyyn intarsianeuleeseen löytyi Tålamodspåsen-blogista.

Ensimmäiseksi intarsianeuleeksi tämä onnistui ihan yli odotusten. Niin paljon siistimpi kuin olisi tullut silmukoimalla!
Mallin kuvioon sain matkimalla näiden Adidas-lenkkareitten neulekuviota. 

Karoteeni-sukat

Tein pirtsakan oranssit pitsisukat, mallina Pia Tuonosen Karoteeni. Ohje oli selkeä ja mallikerta jäi nopeasti mieleen.

Lanka on Novitan 7 veljestä. Väri ei ole ihan se kirkas perusoranssi, vaan tuommoinen persikkaisempi, pastellinen oranssi. Novita taisi taannoin myydä tätä nimellä poltettu oranssi.

Mukavan pirtsakat ja keväiset näistä tuli. Vähän isot ovat itselleni, joten pistän lahjalaatikkoon odottamaan oikean kokoisia jalkoja.

Syksyiset sinappisukat keskellä talvea

Tammikuun alkajaisiksi tuli tehtyä Niina Laitisen viime vuoden sukkakalenterin ihanat syyskuun sukat eli September Socks, vaikka nämä onkin nyt tehty ihan väärään vuodenaikaan.

Vuodenvaihteen molemmin puolin sairastelin ja jouduin käymään monta kertaa lääkärillä ja jonottelemaan milloin mihinkin kokeeseen. Ekalla kerralla päivystykseen lähtiessä nappasin mukaan ensimmäisen ohjeen ja langan, mitkä silmiin osuivat ja ne sattuivat olemaan tämä sinapin värinen 7 veljestä ja September Socks. Siinä odotushuoneissapa nämä sukat sitten melkein kokonaan syntyivätkin, usealla eri odottelukerralla. Kylläpä olisi ollut tylsää odotella välillä jopa tunteja ilman neuletta!

Nämä on tehty muuten ihan ohjeen mukaan, mutta mallikertoja on jalkaterässä yksi vähemmän, koska ohje on 39-kokoiseen jalkaan ja halusin vähän pienemmät. Näin niistä tuli sopivat 37-kokoiseen jalkaani. En tosin vielä tiedä jäävätkö itselle vai menevätkö lahjaksi - sinapinkeltainen ei perinteisesti ole ollut minun värini, mutta maku on kai muuttunut, kun tämä väri näissä sukissa nyt jotenkin näyttääkin aika kivalta.

Schnee

Alkuvuodesta sain Novitalta puolitoista kiloa 7-veljestä silloisen yhteistyökuvion merkeissä. Valitsin ison osan langoista harmaana. 7-veljeksen neljästä eri harmaasta tämä on nimeltään yksinkertaisesti harmaa ja se on minun silmääni näistä harmaan sävyistä kaunein.

Alusta asti ajattelin, että haluan tehdä näistä langoista jonkin ylisuuren neuleen, joko paidan tai villatakin. Selattuani lukuisia eri malleja päädyin Suvi Simolan upeaan Schnee-villatakkiin. Tärkeimpiä kriteereitä mallin valintaan olivat takin kauniin ulkonäön lisäksi se, että malli neulotaan ylhäältä alas ja yhtenä kappaleena. Lisäksi valintaan vaikutti se, että neulojakaveri oli suositellut Suvi Simolan ohjeita selkeyden ja perusteellisuuden perusteella. Schneen neulottuani allekirjoitan suosituksen täysin.

Neuloin takkia noin kuukauden päivät. Englanninkielisessä ohjeessa ei ollut missään kohtaa mitään epäselvyyttä. Hankalin hahmotettava kohta eli napinlävet oli selitetty vaiheittain kuvallisin ohjein.

Täysin virheittä en silti selvinnyt; poimin kuumeisena niskakappaleesta etukappaleiden silmukat työn nurjalta puolelta. Huomasin virheen parin päivän päästä kuumeen laskettua, mutta samalla totesin, ettei virhettä varmaankaan kukaan muu huomaa, joten annoin olla. Olkasaumat vain erottuvat hieman selkeämmin kuin olisivat erottuneet, jos olisin poiminut silmukat oikealta puolelta.

Takki valmistui viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa. Siitä tuli ehkä vielä vähän enemmän ylisuuri kuin olin ajatellut, sillä kastelun ja sileytymisen yhteydessä se venyi enemmän kuin olin arvioinut. En kuitenkaan anna sen häiritä itseäni, vaan olen tyytyväinen siihen, että talven kylmimpinä päivinä alle mahtuu kunnollinen määrä kerroksia.

Alkuviikosta kävin ostamassa napit ja valitsin pitkän pohdinnan jälkeen napit, joiden kuviointi jäljittelee neulepintaa. Ompelin napit kiinni, peilailin hetken - ja totesin, etten ole tyytyväinen. Napinläpien sijoittelu oli väärä. En miettinyt montaakaan minuuttia, kun päädyin purkamaan nappilistan; ei sellaista takkia tule käytettyä, johon ei ole tyytyväinen ja silloinhan koko työ olisi mennyt hukkaan. Eikä se nappilistan uudelleen neulominen lopulta kestänyt kuin yhden illan. Sitten vaan napit uudelleen kiinni ja nappilista sileytymään ja ihana takki oli valmis.

Schnee on saksaa ja tarkoittaa lunta ja olisikin ollut ihana kuvata tämä takki lumista taustaa vasten. Lunta ei vaan ole täällä Etelä-Suomen leveyksillä vielä näkynyt. Mutta kunhan lumi ja pakkaset vihdoin saapuvat, olen täällä lämpöisen takkini kanssa valmiina!

Vihreät välisukat

Kahden Tour-etapin väliin jäi tällä kertaa runsaasti aikaa, koska helmisukat valmistuivat niin nopeasti. Sukkavaihde oli selvästi jäänyt päälle, koska aloitin välityönä mitäs muuta kuin sukat.

Valitsin malliksi Niina Laitisen ihanan Holey Butterflies ja langaksi 7 veljestä. Tuntuipa oudolta neuloa näin paksua lankaa pitkästä aikaa. Oli kyllä mukavaa, kun sukat valmistuivat ihan hujauksessa ohuisiin fingering-paksuisiin sukkiin verrattuna, joita olen lähiaikoina tehnyt. Tein nämä 3,5mm:n bambu-puikoilla

En parhaalla tahdollakaan näe näissä perhosia, mutta malli on muuten todella kaunis ja sukista tuli kivat. Mukava välityö - ja nyt siirryn tästä taas viidensien Tour-sukkien kimppuun.

Paksut talvisormikkaat

Olen jo pitkään aikonut tehdä Heidi Alanderin suunnittelemat Värikartta-kämmekkäät, mutta koska tällä hetkellä tarvitsin enemmän sormikkaita, niin päätin tehdä kämmekkäiden idealla sormikkaat. Olin ajatellut kämmekkäisiin langoiksi 7 veljestä oranssin ja ruskean eri sävyissä ja niillä langoilla lähdin sitten tekemään sormikkaita sen kummemmin asiaa miettimättä.

Nyt mulla on sitten maailman paksuimmat ja tönköimmät sormikkaat. Ei mennyt lankavalinta tässä nyt ihan yksiin vuodenajan kanssa. Uskon kyllä, että ensi talven paukkupakkasilla tulen olemaan näistä sormikkaista kiitollinen, sillä ne ovat tietysti ihan superlämpimät. Mutta mulla ei siis edelleenkään ole kevätsormikkaita. :/

Marraskuu-lapaset keväisen vihreänä

Taimitarha-blogin Niina Laitinen on vuoden varrella suunnitellut monta ihanaa sukkamallia ja julkaisipa hän loppuvuodesta ihastuttavan sukkakalenterinkin, joka sisältää 12 ihanaista sukkaohjetta. Ostin kalenterin ihan kannatuksen vuoksi, vaikka Niinan ohjeet ovatkin saatavilla Ravelryn kautta myös ilmaisohjeina. Olen aiemmin tehnyt Niinan suunnittelemista sukista Maariat ja uskon, että tänä vuonna tulee tehtyä monta paria lisää.

Itseasiassa näistäkin piti tulla sukat. Malli on nimeltään November socks eli marraskuun sukat. Aloitin kuitenkin neulomisen liian ohuilla puikoilla. Huomasin asian melko pian, mutta ei tehnyt mieli purkaa kaunista aloitusta, joten jatkoin työtä lapasina. Lankana on keltavihreää 7 veljestä, joka ainakin minun silmään on mitä ihanin ja keväisin vihreän sävy. Puikkoina 3 mm:n Knit Pro Cubicsit.

Kyllä näistä niin ihanat tuli, että pitää tällä ohjeella vielä ne sukatkin tehdä!

Vuosien helminauhaa

Helminauhassa soljuvia helmiä käytetään monessa runossa ja laulussa elämän ja ohikiitävien vuosien vertauskuvana, helminauhasukat sopinee siis hyvin vuoden viimeisen postauksen aiheeksi.

Nämä kolmannet tekemäni helminauhasukat päätyivät joululahjaksi ystävälle, jolle olin jo suunnitellut jotain vihreäsävyistä, kunnes hän  mainitsi kärsivänsä viherähkystä. Niin voi joskus käydä, että omista lemppariväreistä tulee yliannostus, ainakin hetkellisesti. Mutta siispä turvallinen harmaa ja mukaan vähän fuksiaa, pinkki olisi tässä tapauksessa ollut liian ärtsy.

Olen erityisen tyytyväinen näiden kolmansien helminauhasukkien pohjaratkaisuun. Ensimmäisissä sukissa tein helminauhoja jalkapohjaankin koko matkan ja kuvio vähän hajosi kiilakavennusten kohdalla. Toisissa sukissa jätin kuvion kokonaan pois kiilakavennusten kohdalta ja jatkoin taas jalkaterässä. Näihin kolmansiin löysin sattumalta idean Jennin tekemä -blogista, jossa pohjan kuvio oli tehty yksinkertaisella kirjoneuleella. Sopii mielestäni erittäin hyvin tähän malliin, kiitos Jenni!

Alkuperäinen helminauhakuvion ohje on Handepanden Pearl Chain Mittens-lapasmallista. Lankana näissä 7 veljestä ja puikkoina 3-koon bambupuikot.

Ja nyt on aika toivotella oikein hauskaa ja turvallista uudenvuoden juhlintaa kaikille. Muistakaahan pitää itsenne lämpimänä, eli villasukat jalkaan!