Maagiset kärpässienisukat

Sveitsiläinen Charlotte Stone suunnittelee erityisen hauskoja ja söpöjä kirjoneulesukkia. Monissa seikkailee esimerkiksi pieniä eläimiä, satuhahmoja tai vihanneksia. Magical Mycelium sukat ovat täynnä pieniä kärpässieniä.

Tämä on ihan älyttömän söpö sukkamalli. Halusin sen ehdottomasti neuloa, vaikka tajusin jo kuvasta, että vähän vaivalloista saattaa olla; lähes jokainen kerros neulotaan kolmella langalla.

Ohjeessa olisi ollut tiimalasikantapää, mutta tein sen sijaan jälkijättöisen kantapään leveillä nauhakavennuksilla. Neuloin sukat 70 silmukalla ja joustimen 72 silmukalla.

Lopputulos on kyllä söpöydessään ja hauskuudessaan kaiken vaivan arvoinen. Projekti sopi loistavasti syksyllä neulottavaksi paitsi aihepiirinsä puolesta, niin myös siksi, että tähän aikaan vuodessa jokainen kaipaa pientä väripilkkua harmauden keskelle.

Isoäidinneliötakin uusi elämä

Kolme vuotta sitten virkkasin itselle ja tyttärille isoäidinneliöistä kootut takit. Jokainen takki pääsi valmistumisensa jälkeen käyttöön ja vanhimman tyttären takki on näkynyt käytössä edelleen. 

Oma takkini on ollut mielestäni kiva, mutta se on silti jäänyt viime aikoina käyttämättä. En oikein tiennyt, mistä se johtuu, mutta lopulta päädyin siihen, että käytän nykyään mieluummin pidempää villatakkia. 

Niinpä käytin yhden etäluennon verran aikaa siihen, että virkkasin helmaan yhden kerroksen lisää neliöitä. Yhdistely vaati vähän vanhojen reunavirkkausten purkamista ja uudelleen virkkaamista.

Hihoihin virkkasin lisää pituutta, sitten poimin hihansuun silmukat neulepuikoille ja tein leveästä hihasta pussihihan resorilla

Ei mennyt kauaa ja heti takki tuntuu paljon enemmän oman tyyliseltä ja helpommalta käyttää.

Alakuvassa takki vielä ennen tuunausprojektia, tosin tuon kuvan jälkeen jatkoin hihojen pituutta jo kertaalleen ennen tämän kertaista muokkausta.

Suosittelen, jälleen kerran, palaamaan niiden vanhojenkin neule- ja virkkaustöiden pariin, jos ovat jääneet käyttämättä tai vähälle käytölle. Usein vaate saa pienellä vaivalla lisää käyttöikää.

Trailblaze pipo

En ole pitkään aikaan osallistunut mihinkään testineulontaan. Työn ja opiskelujen yhteensovittaminen on viimeisen vuoden aikana tuonut sen verran haasteita, ettei testausten aikatauluihin sitoutuminen ole tuntunut mahdolliselta. Nyt osui kuitenkin silmään niin kivan pipon testineulonta, että päätin tehdä poikkeuksen.  

Neuloin aiemmin tänä vuonna tamperelaisen  Enikö Baloghin suunnittelemat Trailblaze sukat, joihin ihastuin kovin. Nyt julkaistun ohjeen myötä sarja täydentyi Trailblaze pipolla.

Pipo neulotaan yhdistämällä fingering vahvuista lankaa ja mohairia, mikä tekee siitä pehmoisen jä lämpimän olematta kuitenkaan hirveän paksu. Oranssit lankani ovat Hjertegarnin Aloe Sockwoolia ja Handun Bumblebeeta, valkoinen mohairlanka on Novitan Tuulia ja toinen valkoinen lanka jää taas valitettavasti nimeämättä, kun otin sen tuolta vyötteettömien jämälankojen kasasta.

Enhän sitten voinut jättää yhteen pipoon, kun malli on ihana ja lankoja jäi! Tein siis toisen käänteisin värein. Molemmista versioista tuli tosi kivat.

Pidän tässä mallissa kaikesta. Silmukoiden luomistapa (tubular cast on) oli vähän vieraampi ja alkuun hankalan tuntuinen, mutta kannattaa tavata ohjeet ja katsella vaikka pari ohjevideota jos ei muuten aukea; reunasta tuli nimittäin tosi siisti. Kontrastivärillä tehty aloitusreuna on hauska, multa se tosin ekasta piposta se jäi puuttumaan, kun en ollut vielä päättänyt kontrastiväriä aloitusvaiheessa.

Tupsut tein sormien ympärille kieputellen B. Hooked Crochetin videotutoriaalin avulla.

Starwalk sukat

Siirryin jo (ainakin tilapäisesti) joulua enteileviin tunnelmiin neulomalla saksalaisen Catharina Dudenin suunnittelemat Starwalk sukat. Tai ainakin minulle tästä mallista tulee jouluiset fibat ja ehkä siksi valitsin värikolmikkoon harmaita ja joulunpunaista.

Malli on suunnittelijansa taattua laatua; tyylikästä ja perinteikästä kirjoneuletta viehättävillä yksityiskohdilla ja huolellisesti kirjoitetulla ohjeella. Jälleen kerran ihastuttaa, että pohjaankin on jaksettu suunnitella oma, muun sukan tyyliä mukaileva kuvionsa.

Lankoina punainen Austermann Step Classic, tummanharmaa Regian Premium Silk sekä vaaleanharmaa Roosa Nauha -sukkalanka.

Square Me Up -sukat

Puolalaisen Karolina Adamczykin suunnittelemat Square Me Up sukat on tarkoitettu eriparisukiksi, eli molempiin sukkiin on oma erilainen kirjoneulekaavionsa. Koska edelleen vähän vierastan niin suurta epäsymmetriaa, niin tein nämä suosiolla samalla kaaviolla. 

Mallissa on todella upeasti suunniteltu varren takaosan ja jalkapohjan kuviointi sekä jalkapohjan kuvioon sulautuva kantakiila. Kerroksen vaihtumiskohta on koristeraidan jälkeen, joten se jää käytännössä näkymättömiin. Rakastan tällaisia vimosen päälle ajateltuja yksityiskohtia!

Myös kantapää ja sukan kärki esittelivät jotain mulle aivan uutta; yhdellä värillä neulotun kirjoneuleen. Kantapää ja kärki siis neulottiin vuorotellen kahdella saman värisellä langalla. Hyötynä tietysti se, että neuloksesta tulee yhtä paksu ja vahva kuin kirjoneuleesta, vaikka se onkin yksivärinen. Mahtava idea!

Lankana kirjoneuleessa Rouva Silmu & Solmun Villa Sukkis ja  Nettilangan Lumoava Sukkalanka. Molemmat oli Wanha Sataman käsityömessuilta ostettuja värjärin erikoiseriä (tarjoushaukkana koluan aina ne "vahinkoerien" laatikot, koska sieltä löytyy usein edullisia helmiä). Sukansuut, kantapäät ja varpaat on neulottu Regian Premium Merino Yakilla.

Minetta neuletakki

Ostin langat tähän neuletakkiin viisi vuotta sitten Jyväskylän neulefestareiden yhteydessä Titityystä. Lanka on BC Garnin Bio Shetlandia. Ohjeeksi valitsin Kirsten Kapurin sievän Minettan, joka on julkaistu ilmaisohjeena Knitty- verkkolehdessä. Sain aloitettua takin neulomisen runsas vuosi sitten toukokuussa, eli aika pitkään itse neulomisessakin kesti. 

Tämän vuoden kesälomalla päätin, että nyt kyllä rykäisen tämän takin valmiiksi, ei siitä edes puuttunut enää paljoakaan. Lopulta pitkään lykätty työ tuli valmiiksi nopeasti, kun vaan otti sen työn alle. Muutama pitkä automatka apukuskin paikalla auttoi asiaa.

Kastelin takin vasta työn kokonaan valmistuttua, mikä oli virhe. Sekä helma että hihat kasvoivat pituutta huomattavasti ja takista tuli aivat liian ison näköinen. Nielin harmitukseni ja totesin, että nyt jos en heti pura ja neulo helmaa ja hihansuita uudestaan, niin en kyllä saa takkia koskaan valmiiksi. Tein ne sitten samantien. 

Nappien ompelu oli vielä viimeinen koitinkivi, josta takin lopullinen valmistuminen oli kiinni. Hain napit Eurokankaasta. Ompelin ne kiinni sukkalangasta halkaistuilla parilla säikeellä, sillä Bio Shetland on itsessään vähän hauraan oloista.

Tästä tuli kiva perus-villatakki, jota tulee varmasti käytettyä. Mutta totesin, etten ala toista näin ohutta yksiväristä neuletakkia tai paitaa enää neulomaan, koska ne näemmä tuppaavat jäämään kesken tai viivästymään. Yksiväristä on vaan niin tylsä neuloa! Kiva kuitenkin että jaksoin edes tämän yhden tehdä valmiiksi asti.

Eedit sukat vol. 2

Ensimmäisten Eedit sukkien valmistuttua niissä käyttämiäni jämälankoja jäi vielä reilusti. Sukkaohjeen toisen jalan kaavio on yhtä kaunis kuin ensimmäinenkin, joten päätin neuloa toiset Eedit sukat eri kaaviolla.  

Malli on Heini Perälän suunnittelema ja löytyy Taito lehden numerosta 2/2024.

Tein näistäkin sukista keskenään eripariset väritykseltään. Lankoina edelleen enimmäkseen Nallea ja Maijaa.

Edellisten Eedit sukkien tapaan näistäkin tuli tosi kivat ja aloin jopa jo vähän lämmetä ajatukselle sukkaparille erilaisin kuvioin. 

Pareista tuli kuitenkin pikkuisen eri kokoiset keskenään, vaikka lanka, silmukkamäärä ja puikot olivat samat. Voikohan erilainen kuvio vaikuttaa sitten tiheyteen? Onhan se mahdollista. Luultavasti kuitenkin ero liittyi oman käsialan luontaiseen vaihteluun.

Olen kyllä näihin molempiin pareihin tosi tyytyväinen; näin värikkäät sukat tuovat iloa ja valoa tuleviin kylmempiin vuodenaikoihin.