lauantai 8. elokuuta 2020

Simone paita

Rasisminvastainen neulehaaste on saanut minut löytämään ison joukon ihania neulesuunnittelijoita, joista en ollut aiemmin kuullutkaan. Yksi heistä on amerikkalainen Gavriella Treminio, joka suunnittelutyön lisäksi värjää ja myy lankaa ihanan hempeissä, maanläheisissä sävyissä pienessä Hello Gavriella -nettiputiikissaan. 
Simone villapaita oli hauskaa ja nopeaa neulottavaa paksuilla puikoilla paksusta langasta. Erilaiset kauniit kuviot ja pintaneuleet tekevät yläosan kaarrokkeesta mielenkiintoisen ja ennenkaikkea ihastuin noihin yläreunan pulleisiin pampuloihin. Myös helmaan tehdään pintaneulekuvio. Hihoihin on ohjeistus sekä lyhyenä että pitkänä. Itse pohdiskelin pitkien ja ylipitkien hihojen välillä ja päädyin pitkiin - tosin kastelun jälkeen sekä hihat että helma venyivät vähän siitä mitä olin ajatellut.
Valitsin langaksi Drops Airin  metsänvihreässä, smaragdiin vivahtavassa värissä, josta on tämän kesän aikana syttynyt uusi lempivärini. Höttöinen alpakkasekoitelanka tuntui alkuun kummalliselta neulottavalta, vähän kuin pumpulilta. Neulottuna paitana ja päälle vedettynä se tuntuu ihanalta!

sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Rasisminvastainen neulehaaste osa 3

Edellisessä rasisminvastaista neulehaastetta käsittelevässä postauksessa jo uumoilinkin, että vielä pitää tehdä kolmas lista bipoc-suunnittelijoiden ohjevinkeistä, koska esille tuntuu putkahtelevan jatkuvasti uusia nimiä ja ohjeita, jotka ansaitsevat esittelyn.

Haasteen alussa aloittamani Tamy Goren suunnittelema Ashbrook -huivi on edennyt mukavasti pikkuhiljaa, neulomisesta ja ihanista langoista nautiskellen.

Haasteeseen on tartuttu ihan mukavasti, mutta vielä lisääkin mahtuu mukaan. Huomasin myös, että en ole mitenkään määritellyt haasteen "sääntöjä". Oikeastihan mukaan voi lähteä ihan siltä pohjalta ja niillä säännöillä kuin itsestä tuntuu ja tärkeintä on osoittaa solidaarisuutta ja edistää tasa-arvoa, mutta olisihan se mukava jotain ekstraa keksiä tärkeän asian nostamiseksi. Eli arvontoja osallistujien kesken! Ajattelinkin, että voisin jotan kivaa arpoa niiden kesken, jotka elokuun loppuun mennessä ovat blogissa tai instagramissa ilmaisseet kiinnostusta haastetta kohtaan (esim. suunnitelmia työn aloittamiseksi, ohjevinkkejä, keskeneräisten töiden esittelyä tms.), eli ei mitään aikapaineita töitten valmistumisen suhteen. Ja koko haasteen aikarajaksi ajattelin loppuvuotta, eli jokin vielä mageampi arvonta tulisi sitten vuoden loppuun mennessä haasteeseen osallistuneiden valmiiden töiden kesken (voi siis olla useampi työ henkilöä kohden).

@hovilee on aloittanut #rasisminvastainenneulehaaste -neuleenaan Tamy Goren suunnitteleman The Drifter -huivin omavärjäämillään langoilla. Todella kaunis huivi tulossa!

Palkinnoista myöhemmin; olen ajatellut vähän selvitellä olisiko järkevien posti- ja tullikulujen päässä sellaisia bipoc-värjäreitä, joiden työtä voisi tässä yhteydessä tukea. Jaan toki tätäkin aihetta myöhemmin kanssanne!

Tässä on myös ihanasti tullut esille se miten yhteisössä jonkun ensin aloittamaan juttuun tarttuu joku toinenkin ja sitten kehitellään uusia juttuja. Esim. Instagramissa @pikkulutin keksi laittaa alulle myös uudet hashtagit #bipocneuloja, #bipocvirkkaaja ja #bipocompelut ajatuksena tunnistaa  ihmisten erilaiset taustat ja niiden vaikutuksen käsitöihin - ja arvostaa niitä!

Seuraavaksi @yarn_and_life heitti tämän neulehaasteen yhteydessä pohdintaa siitä, miten kirjallisuudessakin sitä helposti jämähtää tuttuun eurooppalaiseen/länsimaiseen kuplaan, jossa ihan asiaa ajattelematta lukee vain valkoisten kirjailijoiden kirjoja. Tähänkin haasteeseen kannattaa tarttua - lukeminen avartaa aina maailmankuvaa ja mahdollisimman erilaisten kirjailijoiden kirjojen lukeminen avartaa vielä enemmän! Itse luin (tai siis kuuntelin) heti haasteen saatuani parissa päivässä Trevor Noahin todella mukaansatempaavan Laiton lapsi -kirjan, jota suosittelen ihan jokaiselle. (Tähän mennessä olen kuunnellut äänikirjoja lähinnä autossa, mutta nyt tämä kirja tempaisi mukaansa niin, että käytin kuunteluun aikaa myös kotona ja huomasin, että se on mitä mainiointa tekemistä neulomisen ohessa.)

@yarn_end_life aloitti Dawn Landixin suunnittelemat Lyne sukat ja haastoi lukemaan bipoc-kirjailijoiden kirjoja. 

Sitten vielä @peppisleppis ehdotti, että kun olen kerran rohkaissut ihmisiä ottamaan lisää väriä instagramseurattaviinsa, niin miksen esittelisi seuraamiani tilejä muillekin ja suosittelisi niistä parhaita. Niinpä olen nyt ottanut tavaksi päivittäin suositella jotain bipoc-käsityötiliä Instagram Storyissani. Mukana on suunnittelijoita, neulojia, virkkaajia, ompelijoita, koukkuajia, tuunaajia - käsityöntekijöitä, joiden tilit ovat täynnä kauniita kuvia ja inpiraatiota. Tähän mennessä suositellut ovat nähtävillä highlights-osiossa IG-profiilissani.

Tuolta siis löytyy suosituksia bipoc-käsityötileistä ja lisään sinne joka päivä yhden niin kauan, kuin keksin niitä helposti. Saa myös ehdottaa omia suosikkitilejään!

Kiitos siitä että olette lähteneet ideoinenne mukaan ja keksineet uusia juttuja!

Ja nyt jatkuu hehkutuslista bipoc-suunnittelijoista ja heidän upeista neulemalleistaan:
 
- Anjali on intialainen neulesuunnittelija. Katsastakaa vaikkapa naisellinen, helmin koristeltu Grown-up Hira neuletakki (itse ajattelin tämän tehdä ehkä ilman helmiä), saman takin lasten versio Hira, suloinen lasten huppari Texo Pullover tai mosaiikkineuleella leikittelevä Varna -huivi.

- Japanilainen Hiroko Fukatsu on suunnitellut kaikenlaista ihanaa, esim. Hitofude Cardigan -pitsineuletakki, Myrten Mittens lapaset ja Tsubaki -palmikkoneule.

- Sachiko Burkin on japanilais-kanadalainen suunnittelija. Hänen tyylikkäitä mallejaan ovat esim. Fo Fir ja Salt Spring -pipot, Widdershins -huivi, Donguri -paita sekä lukuisat kauniit sukkamallit. Yhdet niistä on julkaistu Laineen 52 x villasukat -kirjassa, Vervain -sukat.

- Edellisen kaksoissisko Kiyomi Burkin on suunnitellut yhtäläisen upeita neuleita kuin siskonsakin. Erityisesti viehättävät kirjoneulepipot Blink Toque ja Deep Woods Toque, hauska intarsianeulepaita Origami Sweater, laatikkomainen neuletakki Kiyo sekä sievät Ghostwood lapaset.

- Dolly Raishram suunnittelee iloisia, värikkäitä ja tekstuureilla kekseliäästi leikitteleviä asusteita. Esim. Tricolor Fingerless Mitten -kammekkäät, Nip in the air- ja Peace Everywhere- pipot sekä Spring Bloom-, Girly Feeling-, 3D leaf-, Shapes and Sizes- ja Follow the Diamond- sukat. Ja tämä Doe-eyed Cuff to Cuff -paita on myös hieno!

- Rebecca McKenzie on suunnitellut mm. kauniin Stepping Stones neuletakin, The Mermaid kesätopin sekä sievän Vintage Tea Shoppe -huivin.

- Usalaisen Jen Peckin suunnittelukynästä on lähtöisin aivan ihastuttavat mosaiikkitekniikkaa hyödyntävät Laurel- ja Brome- huivit sekä jämälankatyöksikin soveltuva Beautifull Beast -huivi.

- Usalainen Kavitha Raman suunnittelee kauniita huiveja ja muita asusteita. Katsokaa ainakin nämä: Nasha sekä Latha -huivit ja suloinen lasten dinosauruspipo; Saurus Hood.

- Usalainen Marcelline Smith on suunnitellut mm. Pebbles & Pathways -sukat sekä Laineen 52 X Villasukat kirjasta löytyvät Intersections -sukat. Myös Ritual Shawl huivi on sievä.

- Japanilainen Junko Okamoto on suunnitellut mm. ihastuttavan Pam neulemekon, hauskan Sprout -liivimekon sekä The Twigs neulepaidan.

- Japanilainen Eri on suunnitellut mm. kauniin Shirakaba -pipon, ihanan Achikochi -kirjoneulepaidan, klassisen tyylikkään Camdeboo -palmikkopaidan sekä Haru Koharu -huivin.

- Singaporelainen Yamagara on suunnitellut mm. suloiset Gardener's Prayer kämmekkäät ja pipon, pelkistetyn kauniin Bay Cardigan villatakin sekä mielenkiintoisen Tin Roof topin, joka sopii vähän erilaiseksi vaihtoehdoksi viimeaikoina suosituille palkkiraitapaidoille.

- Usalainen Dawn Henderson on suunnitellut mm. upeat Gatsby- ja Siki- huivit sekä sievät Apart Together-, Asali- ja Lyne- sukat.

Gavriella Treminion suunnittelema Simone-paita on myös minulla työn alla ja edistynyt jo aika pitkälle.

Jos löydätte vielä uusia suosikkeja, niin vinkatkaa ihmeessä täällä blogin kommenteissa tai instagramissa. Huomaan, että löytämäni bipoc-suunnittelijat edustavat edelleen maantieteellisesti aika suppeata aluetta ja esim. Suomesta käsin vaikuttavaa bipoc-suunnittelijaa en ole löytänyt.



sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Puuvillainen raitapaita

Juhannuksen aikaisen helleaallon yllättäessä minulla oli ihan muita neulesuunnitelmia, mutta kuumuus teki kaiken villaisen käsittelystä vastenmielistä. Niinpä löysin itseni sovittelemasta puuvillalankojen jämiä yhteen ja miettimästä, tulisiko niistä joku kiva vilpoinen kesäpaita ilman lankakaupassa käymistä. Niin päätyivät yhteen tällaiset värit, joita ei ehkä muuten omisi tullut mieleen sovittaa yhteen. Valkoista oli jäänyt pari vuotta sitten tehdystä Something Lacy -hihattimesta, oranssia ja vihreää viime vuotisesta Hilla-pussukasta ja vaaleanpunaista ja punaista joululahjaksi tekemästäni kirsikkapussukasta.
Langat tuli tarkkaan käytettyä; vaaleanpunaista jäi ehkä metri ja punaista ei senttiäkään.


Ohjekin oli kierrätyskamaa; otin malliksi Dropsin Serene Spring -puuvillapaidan, jonka mukaan tein jo viime kesänä yhden kesäpaidan. Tällä kertaa muokkasin ohjetta vielä enemmän; rinnuksen pitsikuvio sai jäädä kokonaan pois ja hihoihin sekä paidanhelmaan tein joustimet. Löysähkön kaula-aukon ympäröin virkaten piilosilmukoilla.

Viimeistelyvaiheen pesun tein mökkiolosuhteissa (=ämpärissä) eikä paljoa tullut veden lämpötilaa tms. oikeaoppisuusasioita mietittyä ja niinpä kävikin niin, että punainen väri hieman värjäsi valkoista vaaleanpunertavaksi. Kuulemma nämä puuvillalangat pitäisi pestä tarkalleen ohjelämpötilassa etenkin ensimmäisellä pesukerralla. Värimuutos on kuitenkin tasainen eikä se siksi haittaa itseäni yhtään, joten en lähtenyt kikkailemaan värjääntymien poistamiseksi. Nähtäväksi jää, lähtevätkö ne seuraavassa oikeaoppisessa pesussa pois.

Aika kiva kesäpaita tästä tuli ja oikeastaan ihan sattumalta; yhdistelemällä sitä, mitä kaapista sattui löytymään ja ottamalla niin yksinkertaisen ohjeen, että aivot siitä kykenivät helteellä selviämään. Ja onneksi ne lämpimät ilmat tulivat nyt takaisin, niin pääsee käyttämäänkin tätä.

perjantai 10. heinäkuuta 2020

Rasismin vastainen neulehaaste jatkuu

Kiitos teille kaikille, jotka luitte edellisen postauksen ja teille, jotka lähditte mukaan keskusteluun eri kanavissa, niin yleisissä kuin yksityisissäkin. Erityinen kiitos niille innokkaille, jotka jo ilmottauduitte mukaan haasteeseen!


Kommenteissa pohdittiin mm. omien ohjevalintojen taustoja. Joku koki, että Suomesta  käsin on helpompi seurata kotimaisia ja eurooppalaisia suunnittelijoita maantieteellisen läheisyyden takia. Osalla kielitaito rajoittaa mahdollisuuksia neuloa muita kuin kotimaisia ohjeita ja ohjeen helppo saatavuus esim. kotimaisista käsityölehdistä voi olla syynä valita suomalainen suunnittelija. Suunnittelija saattaa olla itselle tuttu ja hyväksi havaittu tai lankavalinnat ovat sellaisia, mitä on helppo löytää omasta lähilankakaupasta. Eikä näissä syissä tietenkään ole mitään väärää. Tuskinpa monikaan tarkoituksellaan ajattelee, että valitsenpa nyt valkoisen suunnittelijan ohjeen vartavasten, koska haluan olla rasisti. Mutta siltikin nousee monta kysymystä. Miksi ne eri kulttuuritaustoista tulevat suunnittelijat eivät ole tulleet tutuiksi? Miksi heidän töitään ei löydy ja ole saatavilla helposti? Miksi kotimaisissa lehdissä ei ole värillisten suunnittelijoiden malleja ja miksi heidän ohjeitaan ei ole saatavilla suomeksi, kun maassa kuitenkin asuu prosentuaalisesti iso etnisen taustan omaava vähemmistö? Ja tässä mennäänkin sitten taas niihin rakenteisiin.

Rakenteellinen rasismi ilmenee juuri siinä, että toiset saavat automaattisesti enemmän palstatilaa, yhteistyömahdollisuuksia, näkyvyyttä ja sitä kautta suosiota kuin toiset ilman että kukaan välttämättä tietoisesti toimii syrjivästi. Ne lähellä omaa elinpiiriä olevat tyypit vaan luonnollisesti tulevat mieleen ensimmäiseksi ja koska valkoisen keskiluokan elinpiiri on suurelta osin valkoista, niin järjestelmä suosii valkoista suunnittelijaa, vaikka yksilö itse ei ollenkaan olisi rasismin kannalla ja olisi etuoikeuksistaan suorastaan pahoillaan tai ei ajattelisi niitä lainkaan. Koska iso osa valtamediasta, kirjakustantamoista ja isommista yrityksistä on valkoisten omistamia ja niiden työntekijäkaarti on paljolti valkoista, niin valkoisen enemmistön etulyöntiasema säilyy, ellei asiaan aleta tietoisesti kiinnittää huomiota.

Puhumattakaan sitten jostain sosiaalisen median ja muiden nettipalveluiden algoritmeista, jotka tekevät valintoja puolestamme; algoritmi on ilmeisesti laskelmoinut, että pohjoismaista syntyperää olevana naisena minua kiinnostavat valkoisten suunnittelijoiden mallit (ei pohjoismaisten tai eurooppalaisten, vaan nimenomaan valkoisten; esim. suositut amerikkalaiset suunnittelijat Caitlin Hunter, Andrea Mowry ja Jennifer Steingass ja australialainen Ambah O'Brien kyllä saavat näkyvyyttä syötteessäni), jonka jälkeen Instagram-feedini ja ravelryn kohdennetut suositukset täyttyvät niistä eikä minulta edes kysytä. Ellen itse päätä vaikuttaa asiaan omilla valinnoillani - ja tämä vaatii asian tiedostamista. Esim. Instagramissa olen ottanut seurantaan monen eri kulttuuritaustan omaavia suunnittelijoita ja neulojia ja syöte näyttääkin jo paljon värikkäämmältä. Ravelryssa tykkäsin Solidarity Swap Bundlesta, johon oli listattu BIPOC-suunnittelijoita. Nyt heidän uutuusmallinsa näkyvät kohdennetuissa suosituksissani. Edelleen valtaosa nimekkäistä suunnittelijoista on valkoisia ja heidän työnsä saavat eniten näkyvyttä, mutta ainakin olen edes vähän yrittänyt oikaista vinoumaa omassa feedissäni.

Tämänhetkisessä julkisessa keskustelussa näkyy ilmiö, että moni loukkaantuu ajatuksesta, että heitä epäillään rasisteiksi. On tietysti ihan ymmärrettävää loukkaantua sellaisesta koetusta syytöksestä, jos ei itse koe olevansa rasisti. Syvällä yhteiskunnan syntyjuurissa piilevien rasististen rakenteiden takia ajattelen kuitenkin, että on melko turhaa keskustella siitä, onko joku yksittäinen henkilö rasisti vai ei; me kaikki olemme kuitenkin osa eriavoistavaa yhteiskuntaa ja jos olemme valkoisia, niin hyödymme siitä, halusimmepa tai emme. Jos olemme hiljaa ja ajattelemme mielessämme että rasismi on huono juttu, niin tilanne ei lopulta muutu miksikään (paitsi huonommaksi, koska rasismin puolella oleva poliittinen ääripää tänä päivänä on kovinkin kantaaottava ja äänekäs). Ainoaksi vaihtoehdoksi jää olla tietoisesti antirasisti; olla avoin oppimaan asioista lisää ja tunnustamaan oman ajattelunsa vääristymät sekä muuttaa tiedostaen asenteitaan ja toimintaansa, esim. kulutustottumuksiaan. On tärkeää nostaa mustia ja värillisiä eri alojen osaajia esille tietoisesti ja vartavasten. Kuten nyt neulesuunnittelijoita.

Tamy Goren suunnittelema Ashbrook-huivi on laitettu puikoille.

Aiemmin tällä viikolla loin silmukat Tamy Goren suunnittelemaan Ashbrook-huiviin ja aion viikonlopun aikana aloittaa vielä Gavriella Treminion suunnitteleman Simone paidan. Myös muita neuleita aiemmin postaamaltani listalta on suunnitelmissa. Lista jäi kuitenkin lyhyeksi ja monia upeita suunnittelijoita ja neuleohjeita jäi esittelemättä. Ja virkkuutöitä en huomannut laittaa lainkaan. Niinpä päätin jatkaa tärppilistaa vielä vähän ja monipuolistaa haasteen sääntöjä niin, että myös virkkaamalla voi osallistua.

Lisää upeita suunnittelijoita ja neuleohjeita:

- Ranskalainen Xiaowei Hu on suunnitellut mm. kauniin Huangshan -neulepaidan, kesäisen Wutton-topin ja sievän Haline-neuletakin. Myös kivoja lasten malleja löytyy häneltä paljon.

- Usalainen maorisyntyinen Francoise Danoy on suunnitellut ihania juttuja, esim. Pâtikitiki hattu ja tuubihuivi, Aumangea -paita tai The Plains -kolmiohuivi.

- Grace Anna Farrow on suunnitellut mm. persoonallisia huiveja. Kurkatkaa ainakin nämä: Chatoyant, URSA ja ALLIUM.

- Usalaisen Tian Connaughtonin malleista löytyy vaikkapa Adenium -pipo ja  tuubihuivi ja ihanan väljä Weekend in NYC -paita.

- Usalaisen Leila Ravenin malleissa on tyyliä. Katsastakaapa vaikka Argus -pitkähihainen neulepaita, Odetta -muhkea kolmiohuivi tai lyhythihaiset Sela- ja Bolan -paidat.

- Lucy Sweetlandin kynästä on lähtöisin komealla palmikkopaneelilla koristettu Seraphine -shaali ja Emerald -kämmekkäät.

- Connie Peng on suunnitellut Yellow Cosmo nimimerkillä mm. Let's Go for a Stroll -lapaset, hauskan Light Bulbs -pipon (erityisesti niitä hetkiä varten kun välähtää), Perimeter -huivin, In Mood for Maybe -hupparin ja Logan Shoals -paidan.

- Usalaisen Rose Beckin suunnittelemien neuleiden listalta löytyy esim. kauniit Rosa ja Rhodes -neulepaidat sekä Icebox -huivi.

- Brittiläinen Jimenez Joseph on suunnitellut mm. lepakkohihaisen Chicane -paidan, intarsiakuviolla koristetun Lucky Star -jumpperin ja poikittain neulotun Pixham -kesäpaidan.

- Lana Jois on suunnitellut mm. klassisen kauniin Rococo -huivin, sievän Himani -pipon sekä Flash Point -kesätopin, josta tulee mukava mielleyhtymä yksiin tiettyihin karkkeihin...

Ja sitten vielä ohjeita virkkaajille:

- Usalaisen Toni Lipseyn virkkausmalleista löytyy monipuolinen valikoima sisustustuotteista vaatteisiin ja asusteisiin. Katsastakaa vaikka iloinen Sedona -paita, Odyssey -kaulahuivi tai Easy Ripple -sisustustyyny.

- Usalainen Natalie @Detroit Knots on suunnitellut mm. My Favorite Jeans Top ja The Ribbet Tee -paidat ja Obtuse huivin. Hänellä on myös koukkuamisohjeita ja niiden yhteydessä ohjevideoita, jos koukkuamisen opettelu kiinnostaa!

- Kanadalainen Stephanie Jessica Lau on suunnitellut lukuisia todella suloisia amigurumi-hahmoja, muita sisustustuotteita, esim. hauskan Pillowji -emojityynyn, kauniita virkattuja villatakkeja, joista yhtenä esimerkkinä Rosewood Cardigan ja lisäksi hänellä on myös kauniita neulottuja takkimalleja, esim. Dotty Cardigan.

- Henkilökohtainen suosikkini, joka saa toivomaan, että jaksaisin virkata enemmän: Uusi-Seelantilainen Grace forthefrills. Tsekatkaa ainakin Riviera Stripe Tee -teeppari, Ocean Breeze -paita ja In the Clouds -takki. (Nämä on kaikki ilmaisohjeita, vaikka ovat todella upeita!)

- Usalainen Whitney Marie Anderson on suunnitellut suloisen virkatun nuken. Nukelle voi virkata erillisellä ohjeella peruukin ja vaatteita. Myös Cropped Turtleneck -paita on nätti.

Ja loppuun vielä pari pikavinkkiä niille, jotka muuten ehkä haluaisivat osallistua mutta eivät ehdi tehdä mitään isoa:

- Brittiläisen Diane Ugon suunnittelemat Atika- ja Myopa -korvakorut. Sisältää ohjevideon.

- Amerikkalaisen Creations By Courtneyn pieni Simple Cotton Pouch -pussukka tai Pine Trees -hiuspanta.

Gavriella Treminion suunnittelemaa Simone paitaa varten on varattuna metsäisen vihreää Drops Air -alpakkasekoitelankaa.
Voi olla, että suunnittelijavinkit jatkuvat vielä kolmannen postauksen verran jossain vaiheessa, sillä mitä enemmän olen lähtenyt BIPOC-suunnitelijoiden töihin tutustumaan, niin sitä enemmän löydän  malleja, joita haluan suositella. Kannattaa myös tutustua listattujen suunnittelijoiden niihin töihin, joita en ole tässä nostanut esille; monen suunnittelijan kohdalla oli nimittäin todella vaikea valita vain 3-4 houkuttavinta työtä ja sen lisäksi teillä saattaa myös olla erilainen maku kuin minulla. :)

perjantai 3. heinäkuuta 2020

Rasismin vastainen neulehaaste

Rasismin vastainen taistelu on ollut kansainvälisesti paljon esillä viime aikoina. Asia nousi otsikoihin USA:ssa sen jälkeen, kun mustaihoinen George Floyd kuoli poliisiväkivallan uhrina ja tilanne kaikessa kamaluudessaan tallentui videolle. Tapaus käynnisti mielenosoitusten aallot ja useita muita vastaavia kuolemantapauksia alettiin nostaa uudelleen esille ja vaatia oikeutta. Vaikka poliisiväkivalta ja USA:n oikeusjärjestelmän epäoikeudenmukaisuus on ollut keskustelun keskiössä, niin niiden lisäksi on avattu myös sitä näkökulmaa, kuinka historiallisesti koko yhteiskuntajärjestelmä on luotu epätasa-arvoiseksi ja muutoksen pitäisi tapahtua syvemmällä kuin vain näissä jäävuoren huippuina näyttäytyneissä räikeimmissä tapahtumissa. On syntynyt Black Lives Matter -liike, joka on levinnyt Amerikasta muualle maailmaan.

Myös meillä Suomessa asia on ajankohtainen ja tärkeä huomioida, sillä tutkimusten mukaan syrjintää ja rasismia kohdataan Suomessa enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa. Eriarvoisuuden juuret eivät täälläkään suinkaan ole viime vuosikymmenten muuttoliikkeessä, vaan samoissa vuosisatojen aikana muodostuneissa rakenteissa ja kolonialistisen sorron historiassa kuin muuallakin maailmassa.

Kansainvälisessä neuleyhteisössä eri kulttuuritaustoista tulevat ihmiset ovat alkaneet myös tuoda esille omia kokemuksiaan syrjinnästä. Räikeimmillään syrjintä on tietysti ihan avointa vihapuhetta. Lisäksi se on vaikkapa sitä, että ihmetellään avoimesti "osaavatko teikäläisetkin  neuloa?", että kieltäydytään palvelemasta asiakkaana lankakaupassa tai mustaihoisen neulesuunnittelijan promokuva raportoidaan loukkaavana sisältönä ja se poistetaan Instagramista, vaikka siinä kuvataan neuletakkia. Mutta pinnan alla tapahtuu paljon myös näkymättömämpää syrjintaa; yhteistyökuvioihin valitaan kerta toisensa jälkeen valkoihoisia suunnittelijoita, värjäreitä, lankakauppoja, valokuvaajia ja muita ammattilaisia. Vasta viimeisten parin vuoden aikana on alkanut näkyä enemmän monen värisiä ja kokoisia malleja esittelemässä neuleita, mikä on hyvää kehitystä.

Amerikkalaisen Tamy Goren suunnittelema Ashbrook-huivi. Kuva on lainattu suunnittelijalta hänen luvallaan.

Olen pitkään miettinyt voisinko itse jotenkin edistää tärkeänä pitämääni tasa-arvoisuuden lisääntymistä neulemaailmassa. Ajattelin, että ensimmäinen ja ilmeisin tapa on tukea ja tehdä näkyväksi värillisten neulesuunnittelijoiden työtä ja ostaa heidän suunnittelemiaan malleja. Kun katselen omia neulomuksiani vaikkapa viimeisen vuoden osalta, niin häpeäkseni on sanottava, että valkoiselta näyttää suunnittelijakaarti. Ainoastaan keväällä nelomani japanilaissyntyisen Midori Hirosen suunnittelma Ranunculus -paita on poikkeus. Jos kelaan aikaa taaksepäin, niin parin vuoden takaa löytyy maori-taustaisen Francoise Danoyn suunnittelema Tokerau -huivi ja toki jos lasketaan mukaan argentiinalainen Joji Locatelli niin häneltä olen tehnyt ainakin See You There -neuletakin ja Light Rain paidasta kaksikin versiota (2016 ja 2018). Vuonna 2015 olen näköjään tehnyt austraalialaisen Lynnette Hulsen Mini Motif  Baby Mittens -vauvalapaset. Eli neljä värillistä suunnittelijaa seitsemään blogivuoteen eikä heidän joukossaan ole yhtään mustaihoista suunnittelijaa. Alan hahmottaa mitä rakenteellinen syrjintä tarkoittaa; se on niin hienovaraista, ettei sitä itse edes huomaa tekevänsä. En ole huomannut valinneeni vain valkoisten suunnittelijoiden malleja, mutta jostain syystä olen niin tehnyt.

Gavriella Treminion suunnittelema Simone -paita. Kuva on lainattu suunnittelijalta hänen luvallaan.

Nyt kun tiedostin asian, niin päätin tehdä siihen muutoksen. Päätin että tästä eteenpäin kiinnitän erityisesti huomiota myös värillisten suunnittelijoiden malleihin. Ja miksipä en haastaisi mukaan muitakin? Niinpä syntyi ajatus rasismin vastaisesta neulehaasteesta. Osallistu näin; tutustu värillisten suunnittelijoiden suunnittelemiin neulemalleihin ja valitse suosikkisi. Osta ohje ja sitten vaan neulomaan. Merkkaa halutessasi työhön liittyvät kuvat  #rasisminvastainenneulehaaste hashtagilla Instagramissa. Voit myös kommentoida minulle instagramiin (@langanpaastakiinni) tai tämän postauksen alle osallistumisestasi ja vinkata muitakin tutustumaan tähän blogikirjoitukseen, ja/tai voit kirjoittaa asiasta itse lisää. :)
Käytä #rasisminvastainenneulehaaste hashtagia. Tätä kuvaa saa jakaa. Minut saa mainita tai olla mainitsematta haasteen yhteydessä. :)

Alkuun ohjeiden selailussa pääsee vaikkapa BIPOC in fiber -nettisivulta, josta voi haulla etsiä neulesuunnittelijoita (BIPOC on lyhenne sanoista Black, Indigenous and People Of Color). Myös neulesivusto Ravelryyn on koottu luettelo BIPOC- neulesuunnittelijoista (tämä oli mulle ehkä helpompi käyttää).


Listaan tähän muutamia upeita suunnittelijoita ja omia suosikkimallejani:

- Usalainen Tamy Gore on suunnitellut upeita huiveja, joista osa löytyikin jo neulottavien jonostani. Tämän haasteen ensimmäisenä työnä aion aloittaa hänen suunnittelemansa ihanan Ashbrook -huivin (kuva yllä). Myös Sweet Soul ja Relentless -huivit houkuttelevat.

- Usalaisen Gavriella Treminion malleista aion neuloa ensimmäisenä Simone- neulepaidan (kuva yllä). Kun kyselin lupaa käyttää kuvaansa, niin Gavriella kertoi samalla, että Simone-paidasta on ensi viikolla alkamassa yhteisneulonta, joten yritän ehtiä aloittamaan tämän silloin. Hänen malleistaan löytyy myös esim. super-mukavan näköinen Cuddle Weather Cardigan -neuletakki ja suloiset Little Darlings sukat.

- Usalainen Mara Licole on suunnitellut utuisen romanttisia pitsihuiveja, mm. The Rose That Grew From Concrete ja In Honor Of Her. Hänen käsialaansa ovat myös kauniit Solo Adventure- hattu ja saman sarjan kämmekkäät.

- Usalaisen Vanessa Smithin malleissa on tyyliä ja eleganssia. Hänen malleistaan puikoille saattaa päätyä vaikkapa Julissa-paita tai Twylem- tai Ardelise -neuletakki. Novemberist -settiin kuuluu kirjoneulepipo ja -kämmekkäät.

- Kanadalaisen Laura Chaun malleista kauniita ovat muiden muassa Dunworthy Cardigan, kesäisempi Butterbloom-paita sekä Ingersol-huivi, jonka voi tehdä valinnaisesti joko hartia- tai tuubihuivina.

- Usalaisen Jennifer Burken malleista ihastuttaa esim. Renovare-sukat (joissa onkin muuten käytetty lankana suomalaista Tukuwoolia), Harper-sukat ja Udoravia kämmekkäät.

- Austraalialaisen Lynnette Hulsen malleista uusimpana on aivan ihana Festivity-hartiahuivi. Silmää hivelevät myös upeat Mermaid Wake -sukat ja kaunis Allotrope Twist sweater -villapaita.

- Usalainen Jeanette Sloan on suunnitellut mm. kauniit Mrs T's Mittens -lapaset, jännästi helmin koristellut Sweet Brown -kämmekkäät sekä mosaiikkineuleella kuvioidun Hove Actually -paidan.

- Etelä-Afrikkalainen Noma Ndvolu on suunnitellut esim. kivoja ponchoja; kesäinen Razzle Summer Poncho tai lämpimämpi Highland Poncho. Thandeka on klassinen palmikkopaita ja Dark Forrest Shawl huivissa leikitellään hauskoilla lenkkihapsuilla.

- Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä on mainittava upea amerikkalainen suunnittelija Denise Bayron, jolta on pian ilmestymässä suomalaisen Laine-magazinen kustantama kirja, Handmade Wardrobe, jossa niin neulotaan, ommellaan kuin virkataankin. Hänen malleissaan on klassista pelkistettyä hienostuneisuutta, melkeinpä tekisi mieli kuvata tyyliään pohjoismaiseksi. Hänen malleistaan tekee mieli toteuttaa ainakin Wave of Change -neuletakki ja Grace -villapaita. Myös Hatdana -pipon ja huivin risteytys saattaa ilmojen kylmetessä päätyä puikoille.

Aion aloittaa oman Ashbrook-huivini näistä ihanista suomalaisten värjäreiden langoista. Tiedän että olisi hyvä tukea myös värillisiä värjäreitä, mutta toistaiseksi isot posti- ja tullimaksut ovat olleet esteenä.

Toivottavasti löysitte näistä linkeistä uusia inspiraation lähteitä ja tulevia projekteja. Ja toivon että joku innostuu lähtemään mukaan haasteeseen. Kertokaa ihmeessä myös omia suosikkisuunnittelijoitanne ja suosikkimallejanne, joita olette tehneet tai aikeissa tehdä BIPOC-suunnittelijoilta.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Adventurer

Austraalialainen Ambah O'Brien on suunnitellut monia upeita neulemalleja. Erityisesti olen ihastunut hänen herkullisen monivärisiin huivimalleihinsa. Olen selaillut niitä monet kerrat ajauksella, että minkä monivärisen huivin neuloisinkaan kaikista niistä käsinvärjättyjen lankojen jämäpalleroista, joita aikojen saatossa on kertynyt. Ohjeen ostaminen on  useamman kerran kaatunut siihen, etten ole osannut päättää minkä noista ihanista malleista valitsisin.


Viime joulukuun ensimmäisenä päivänä tein lopulta päätöksen ja ostin Adventurer -huivin ohjeen. Nimi viittaa hauskasti seikkailijan lisäksi ajatukseen, että huivi neulottaisiin adventtikalenteri-huivina, yksi väriraita päivässä, jolloin huivi valmistuisi joulupäiväksi (austraalialaisittain adventtikalenteriin kuuluu 25 raitaa). No, kesäisestä ajankohdasta voinette jo päätellä, ettei tuo ajatus ihan toteutunut meikäläisen kohdalla. Sainkohan kaksi raitaa valmiiksi joulukuussa?


Työn alku osottautui hankalaksi. Olen aiemmin neulonut pääasiassa sellaisia pitsimalleja, joissa pitsikuviota tehdään vain työn oikealla puolella ja nurjalla neulotaan korkeintaan joku yksittäinen silmukka kuvioon sopivaksi. Tässä pitsikuviota tehdään yhtälailla niin oikealla kuin nurjallakin puolella. Ei siinä muuten mitään, mutta alkuun pääseminen oli hankalaa, kun en meinannut millään saada juonen päästä kiinni, että miten kaaviota piti seurata nurjalla puolella. Joka kerta piti tarkistaa sanallisesta ohjeesta, että pitikö tätä nyt tulkita pielikuvana ja mistä reunasta alkaen tätä nyt luettiinkaan.

Pikkuhiljaa kuvio kuitenkin aukeni ja neulominen alkoi luistaa. Suurin osa raidoista on syntynyt tämän kevään aikana. Työtä on hidastanut myös se, että olen ollut aika perfektionistinen värien suhteen; en kehtaa edes tunnustaa, miten monta raitaa olen päätynyt purkamaan kun on muutaman raidan päästä alkanut tuntua, ettei tuo väri sopinutkaan tuohon väliin... Mutta kun käytin tähän kaikkien ihanimpien lankojeni jämät, niin halusin että lopputuloksestakin tulee ihana!

Langoista sen verran, että niitä kului noin 12 g/ raita. Suurin osa on Handua, muutama yksittäinen raita on rva Silmu&Solmua, Lanitium Ex Machinaa, Louhittaren Luolaa sekä Malabrigo sockia.


Huivi valmistui pari päivää juhannuksen jälkeen. Sitten kastelin sen, en siis edes pingottanut yhtään, levittelin vaan kuivumaan ja asettelin nuppineuloilla siksak-kuvion kärjet teräviksi. Mutta jotenkin huivi olikin kastelussa venynyt niin paljon, että se laahasi maata. Vähän harmitti, mutta en halunnut huivia joka kuraantuu ensimmäisessä käytössä, joten oli pakko purkaa vielä pari raitaa päästä. Nyt ei joulukalenterihuivissa ole sitten kuin 23 raitaa, mutta eipä tällä tässä vaiheessa muutenkaan enää joulun kanssa ole paljon tekemistä.

Olen todella tyytyväinen lopputulokseen ja koska jämälankoja vielä jäi, niin pääsen varmasti jossain vaiheessa toteuttamaan jonkun toisenkin noista Ambahin upeista malleista.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Ranunculus

Ranunculus on japanilaissyntyisen, nykyisin Saksassa asuvan Midori Hirosen suunnittelema neulepaita. Ohjeessa on vain yksi (ylisuuri) koko, mutta se sisältää myös lisäohjeet isompaan versioon. Jotenkin kummassa paita näyttää hyvältä tosi monenkokoisten ihmisten päällä. Malli sisältää kapeamman ja laajeman kaula-aukkovaihtoehdon sekä ohjeet eri pituisille hihoille.

Kuva: Satu Hart
Alkuperäisessä mallissa käytetään yksinkertaista lace-vahvuista lankaa. Minulla on tässä kaksinkertanen lanka; Handun lace-vahvuinen silkkimerino sekä Bumblebee silkkimohair kulkevat rinnakkain koko matkan. Löysähkön käsialani takia otin 5,5mm:n puikot, kun ohjeessa käytetään 6mm:n puikkoja.

Kuva: Satu Hart
Muita modauksia tein yksinomaan langan riittävyyteen liittyvistä syistä; tuollainen ohjeen mukainen ylileveä olisi kyllä miellyttänyt. Mutta kun olin jo viime kesänä ostanut Jyväskylän neulefestareilta tietyn määrän Bumblebeetä ja myöhemmin Lentävästä lapasesta sen kanssa yhteen sopivaa merinosilkkiä, niin niillä oli tultava toimeen mitä oli; se onkin oikeastaan se käsinvärjättyjen lankojen ainoa haittapuoli, että ihan samaa värisävyä on hankala löytää enää myöhemmin. Ratkaisin asian (kaava-asioiden expertin eli Sirkku-ystäväni avustuksella) siten, että jätin alimmat vartalonpuoleiset raglanlisäykset tekemättä. Näin leveyttä vartalo-osaan tuli vähemmän ja lankaakin vastaavasti kului vähemmän; sain haluamani 3/4 pitkät hihat, joskin kuvissa näyttää siltä että ne ovat kastelun jälkeen venyneet lähes täyspitkiksi. Vartalo-osa on myös hieman ohjetta pidempi.


Korona-eristyksen päättymisen kunniaksi Lentävässä lapasessa järjestettiin pitkästä aikaa neuleilta, jossa  oli mahdollisuus kuvauttaa neuleensa ammattikuvaajan kuvaamana. Ylimmät kuvat ovat hänen ottamiaan. Paikalla oli myös kampaaja Eko-kampaamo Kaislasta tekemässä nopeita kampauksia ennen valokuvaa, hänen käsialaansa on palmikko-kiharakampaukseni.

Neuleystävälläni Minnalla oli myös samainen Ranunculus-paita päällä kuvauksissa, joten pitihän sitä ottaa myös samistelu-kaverikuva. :) Minnan paidassa on samantyyppinen lankayhdistelmä kuin minulla; muistaakseni Handun sinkkua ja Bumblebeetä rinnakkain.

Ei voi kyllä tarpeeksi hehkuttaa, miten mukava oli pitkästä pitkästä aikaa nähdä kaikkia, päästä neulomaan yhdessä ja turisemaan ihan kasvotusten!

Alakuvassa vielä iltaan osallistunut porukka kokonaisuudessaan. En jaksanut helteestä johtuen pitää Ranunculus-paitaa enää yksilökuvauksen jälkeen, joten kietouduin yhteiskuvaa varten Shake it up -huiviin. Ranunculus on siis näin mohairista tehtynä talvipaita, mutta jos sen toteuttaisi ohjeen mukaisesta lace-vahvuisella langalla vaikkapa pellavaisena ja lyhyillä hihoilla, niin malli sopii ihanasti myös kesään. Nimikin tarkoittaa leinikkiä.

Kuva: Satu Hart