sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Pellavainen Tokerau-huivi

Halusin tehdä huivin lahjaksi eräälle kivalle ihmiselle merkittävän tapahtuman johdosta. Värit ja tyyli valikoituivat saajan perusteella; tämä huivimalli ja nämä värit tuntuivat oikeilta juuri hänelle.


Huivi on Japanissa asuvan, monikulttuurisen taustan omaavan Francoise Danoyn suunnittelema. Mallin nimi on Tokerau, joka tarkoittaa maori-kielellä syksyä.


Malli on todella kaunis ja ohje selkeästi ja huolellisesti kirjoitettu. Houkuttaa heti tehdä samalta suunnittelijalta jotain muutakin.


Langaksi valitsin Sandnes Garnin Tynn Linen, joka on ohutta puuvillan ja pellavan sekoitusta. Vilpoisa ja hengittävä puuvilla-pellava on ihanteelliselta kesähelteitä ajatellen, mutta toimiihan tällainen iso huivi myös lämmittäjänä viileämmällä.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Salal

Andi Satterlund on jo pitkään ollut yksi lemppari-neulesuunnittelijoistani. Hänen malleistaan löytyy perinteistä 50-luvun tyyliä ja naisellisuutta, mutta toteutus on kuitenkin tätä päivää. Viime kesänä tein hänen suunnittelemansa Miette-neuletakin ja melkeinpä siitä saakka olen suunnitellut tekeväni tämän seuraavan. Perhepiirin valmistujaisjuhlat pistivät vauhtia suunnitelmiin ja lopulta takki valmistui vajaassa parissa viikossa.


Salal on perinteinen lyhyt neuletakki, joka sopii hyvin hameen tai mekon kanssa. Pientä etuosan pitsikuviota lukuun ottamatta malli on tyyliltään hillitty ja pelkistetty. Tyköistuva lyhyt takki neulotaan ylhäältä alas yhtenä kappaleena, mikä mahdollistaa sovittamisen pitkin matkaa. Ohjeen mukaan olisi tehty 3/4 hihat, mutta itse halusin ihan vaan lyhyet; kuumalla säällä ei kesämekon kanssa tarvitse pitkiä hihoja, vaan sen verran pituutta riittää että saa olkavarret (=allit) piiloon.


Lankana on Dropsin Belle, jota joskus tilasin jonkun muun tilauksen "täytteeksi" kuusi kerää. Miellyin lankaan todella. Neuloessa se on tosin säikeistä ja siten halkeilevaa, mutta käytössä puuvilla-pellavasekoitteena ihanan vilpoista ja hengittävää eikä lainkaan pistelevää.


Viimeiseksi silaukseksi takkiin löytyi täydelliset napit ja voin sanoa, että enpä voisi paljoa tyytyväisempi lopputulokseen olla. Takki sopi vaatteeksi valmistujaisiin hihattoman kesämekon kanssa mainiosti, mutta silti se ei ole mielestäni yhtään liian juhlava, etteikö menisi arkikäytössäkin. Viimeisen kuvan 50-luvun henkiset aurinkolasit tuli kuvaan mukaan tyttären vaatimuksesta, mutta kyllähän ne kieltämättä tyyliin sopii. :)

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Nikolai

Nikolai on puolalaisen Marysia Nodzykowskan suunnittelema pitkä ja kapea huivi, joka sopii yhtä lailla kaulahuiviksi kuin hartioillekin. 


Ohje on saatavilla ilmaiseksi englanninkielisenä suunnittelijan blogissa. Ohjeessa on pari ei nyt suoranaisesti väärin mutta epäselvästi kirjoitettua kohtaa. Jouduinkin neulomaan koko huivin käytännössä kahteen kertaan, kun huomasin alkuosan lisäyksissä ratkaisevan virheen vasta loppupuolella. Ja ei ollut sellainen virhe, jonka olisi voinut antaa olla. Kannattaa siis lukea koko ohje huolella ja ajatuksen kanssa läpi ennen aloittamista!


Huivi neulotaan poikittain aloittamalla toisesta kapeasta nurkasta. Alussa lisätään silmukoita, keskelle tehdään kaarevaa muotoa lyhennettyjen kerrosten avulla ja lopussa vähennetään silmukoita. Reunapitsiä tehdään koko matkan samalla toiseen reunaan.

Malli on alunperin vieläkin kapeampi, mutta monen muun tavoin muunsin ohjetta tekemällä lisäyksiä alusta asti tiheämmin. Ohjeessa tehdään alkuun lisäykset kahdeksan kerroksen välein ja myöhemmin neljän kerroksen välein, tässä on tehty koko ajan lisäykset neljän kerroksen välein. Ja lopun kavennukset toki samaan tapaan.


Tämä olikin ensimmäinen huivi jonka olen neulonut tällä tavalla poikittain. Oli mukava tapa neuloa, kun yksi kerros oli aina nopeasti tehty. Tykkään huivin pitkäkäisestä muodosta ja kauniista reunapitsistä. Ei siis mitään valittamista lopputuloksen osalta, vaikka ohjeen epäselvyys harmittikin siinä vaiheessa kun jouduin purkamaan jo lähes valmiin työn.

lauantai 19. toukokuuta 2018

Hame

Viime viikonloppuna ompeluinnostukseni ja -itseluottamukseni kasvoi siihen pisteeseen, että aloin suunnittelemaan hameen ompelemista. Olen jo pari vuotta etsinyt ihanteellisen mallista yksiväristä tummansinistä hametta, mutta sellaista ei ole kaupoista löytynyt, ainakaan budjettini sallimissa rajoissa. Nyt kun ompelemista kohtaan tuntemani pelko alkoi olla selätetty, niin aloin tutkimaan netistä vaihtoehtoja aloittelijaystävälliseen hamemalliin.


Luin läpi hameohjeen Käsin taiottu -blogista, toisen ohjeen Kalastajan vaimolta, ja vielä yhden Vintage Follies -blogista. Kävin ostamassa Tarjouspalasta kangasta ja eikun hommiin. Ennen kankaan leikkausta mallailin mittoja vanhan hyvänmallisen ostohameen perusteella, samaa hametta käytin mallina myös hameen laskoksia sommitellessa.

Hame onnistui yllättävän hyvin. Jopa vetoketju tuli paikalleen melko siististi. Lähemmässä tarkastelussa työstä paljastuu kyllä monenmoista epätäydellisyyttä, mutta ihan käyttökelpoinen hame tästä tuli. Sen verran hyvä, että ompeluharrastus varmasti jatkuu. Voikin olla niin, että pois-oppiminen liiallisesta perfektionismista on ainakin tälle ompelijalle se tärkein juttu.

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Äitienpäivälahja

Olen innostunut vuosien tauon jälkeen ompelemisesta. Ensimmäinen ompelutyö oli pyöröpuikkopussi, jonka tekoon tarvitsin ja sain paljon apua ja neuvoja, koska taidot tuntuivat olevan niin ruosteessa. Mutta sen jälkeen olen saanut aikaiseksi jo monta juttua ihan omin avuin.


Äitini ihasteli pyöröpuikkopussini kätevyyttä ja totesi, että semmoinen olisi hänellekin kätevä - pyöröpuikkojen säilytys näyttää olevan yleisesti tunnistettu ongelma. Äitienpäivä sattuikin olemaan ihan sopivasti nurkan takana, joten päätin ottaa heti vinkistä vaarin.

Huomasin tällä viikolla Järvenpään kävelykadulla uuden pienen kangaskaupan nimeltään Ompeleva kangaskauppa ja kävin samantien ostamassa suloista maatuskakangasta pussin päällikankaaksi. Valikoima ei uudessa liikkeessä vielä ollut suuren suuri, mutta palvelu oli todella mukavaa ja ystävällistä.


Ensimmäisen pussin tekoon kului melkein koko päivä, mutta toiseen kului enää suunnilleen puolitoista tuntia kaikkinensa. En olisi muutama kuukausi takaperin vielä uskonut että sanon näin, mutta ompeleminen on kivaa!

lauantai 5. toukokuuta 2018

Bennelong huivi

Bennelong Shawl on Paula Wrightin suunnittelema huivi, jonka muotoon suunnittelija kertoo saaneensa inspiraation kuuluisasta Sydneyn oopperatalosta. Neljästä kolmion muotoisesta värialueesta muodostuva huivi on omiaan väreillä leikkimiseen. Käytin tähän keväiseen kaulahuiviin neljä eriväristä 50 gramman kerää bambu- ja puuvillalankoja.


Pitkän kolmion muotoiset alueet muotoillaan lyhennetyillä kerroksilla. Nirkkoreuna muodostuuu poikittain neulottuun huiviin niin, että yksi nirkko neulotaan aina jokaisen kerroksen loppuun. Huivin erikoinen rakenne pitää mielenkiinnon yllä eikä neuloessa pääse pitkästymään. Huivin lopulliseen muotoon en ole kuitenkaan täysin tyytyväinen, sillä neljän värin yhtymäkohtaan jäi hiukan kummallinen kulma, joka estää reunaa laskeutumasta täysin sulavasti. Ei sitä käytössä tosin juurikaan huomaa. Aika näyttää, pääseekö huivi käyttöön vai purkuun.

torstai 26. huhtikuuta 2018

Lämmin islantilaispaita

Kalenterin perusteella voisi ajatella, että huhtikuussa tulee jo keväiset säät, kun koulussakin opetetaan, että maalis-huhti-toukokuu ovat niitä kevätkuukausia. Mutta eihän se yleensä ihan niin mene. Tänä vuonna huhtikuun alku toi tullessaan valtaisat lumikinokset. Päätin, etten rupeakaan nyt mitään kevätneuleita tässä vielä, vaan neulonkin oikein paksun villapaidan.


Védis Jónsdóttirin Léttlopavesti on ollut jonotuslistallani jo pitkään. Olin jo kauan aikaa sitten päättänyt tehdä tämän muutamasta hyvin vanhasta kerästä 7-veljestä. Mallista löytyy myös ylhäältä alas neulottu versio, Chriss Wassin laatima Top Down Lett-Lopi Vest. En noudattanut kumpaakaan ohjetta ihan  tarkalleen, enemmän kyllä tuota jälkimmäistä. Mutta esimerkiksi kaavio oli noissa kahdessa ihan sama, eli myös kaaviota neulottiin top down versiossa ylhäältä alas.


Mallin hienoin kohta on ehdottomasti upea kaarroke. Sen ajan noudatin ohjetta jotakuinkin, mutta siitä eteenpäin tein neuletta säveltäen siten, että muutaman kerroksen välein sovitin ja sen perusteella päätin kavennuksista ja levennyksistä. Pääosin tietysti vyötäröä kohden mentäessä kavennuksia ja lantiota kohden mentäessä levennyksiä. Alkuperäisen mallin hihoista en oikein tykännyt, joten neuloin tavalliset lyhyet hihat. Mietin pitkiäkin, mutta luulen että tämä on kuitenkin monikäyttöisempi näin.


Paksusta langasta neule syntyi nopeasti eikä kesä kerennyt vielä tulla, joten paita pääsi valmistuttuaan heti käyttöön. Tosin jos tuleva kesä on yhtä kylmä kuin edellinen, niin saattaa villapaidalle käyttöä riittää vielä juhannuksenakin.

Kun esittelin paitaa lapselleni, hän kysyi, että "eikö sulla jo ole tommonen ihan samanlainen?". Ei mitään sinne päinkään, mutta oisko toi kommentti nyt tarkoittanut, että tää jotenkin on mun näköinen neule tai jotain?