Big Bloom sukat

Big Bloom Socks on Ducathi -nimimerkilläänkin tunnetun Catharina Dudenin upea kirjoneulesukkamalli.

 

Ohjeessa on kaksi kokoa, 72 ja 80 silmukalle. Sukat neulotaan varresta varpaisiin ja kantapäänä on ranskalasittain neulottu lappukantapää. Molempiin kokoihin on omat kaavionsa, erikseen varteen ja jalkapohjaan kavennuksineen. Muutenkin ohje on niin selkeä ja yksityiskohtainen, että itse ei tarvitse muuta kuin valita langat ja neuloa.

Ducathin malleille tyypilliseen tapaan myös jalkapohjan alle on kätketty kaunis yksityiskohta, pienten kukkien ympäröimä suurempi kukkakuvio.

Neuloin sukat 72 silmukalla ja 1,75 mm:n sukkapuikoilla. Lankoina on valkoinen Austermann Step Classic, ruosteenoranssi Hjertegarnin Aloe Sockwool sekä tummansininen Novitan Venla.

Hilja kämmekkäät

Ihanat Hilja kämmekkäät on suunnitellut Aleks Byrd. Briteissä asuvalla Aleks Byrdillä on sukujuuria Brittein saarten lisäksi Kanadassa ja Virossa. Erityisesti eestiläiset sukujuuret näkyvät hänen suunnittelutyössään perinteisten eestiläisten käsityötekniikoiden hyödyntämisenä, kuten roosimine-tekniikan monipuolisena käyttönä.

Hilja kämmekkäiden upein elementti on ehdottomasti kämmenselkää koristava kuvio. Peukalolle ei erikseen tehdä kiilaa eikä oikeastaan tehdä koko peukaloakaan, neulotaan vain peukaloa varten aukko napinläpi-tyyliin. Ainoa muokkaukseni ohjeeseen oli se, että tein paukaloaukon vähän alemmas kuin ohjeen mukaan olisi pitänyt tehdä, sillä hlusin saada sormia lämpimään vähän pidemmältä matkalta.

Roosimine tekniikassa kuvio muodostuu kuljettamalla kuviovärin lankaa neuloessa työn oikean ja nurjan puolen välillä. Olen aiemminkin kokeillut tätä tekniikkaa (Soile Pyhäniskan Päivä Provencessa, Summer Leen Amberwing), mutta Hilja kämmekkäissä toteutin sitä ensimmäistä kertaa useammalla värillä. Ohjeessa ei ole sanallisesti roosimine-tekniikkaa neuvottu, mutta se sisältää linkin suunnittelijan tekemään ohjevideoon, josta asia ilmenee kyllä.

Elminan kesäsukat

 

Elminas sommarsockar on Kajsa Vuorela Fredrikssonin suunnittelema ihanan kepeä ja kesäinen sukkamalli.

Muokkasin kyllä ohjeessa rakenteen osalta lähes kaikkea; aloitin sukat varresta, kun ohjeessa neulominen aloitetaan varpaista. Tiimalasikantapään sijaan tein tavallisen ranskalaisen lappukantapään ja lisäsin vielä pohjaan pienen kantakiilan.

Varret jätin lyhyiksi alleviivatakseni sukkien kesäisyyttä. Suomen kesähän on tunnetusti epävakainen eikä villasukiltakaan aina vältytä, mutta voihan ne villasukat ainakin olla ilmeeltään kesäiset! Tällaiset lyhytvartiset kukkasukat voisivat hyvinkin luoda kesäistä tunnelmaa esimerkiksi juhannuksena.

Sukat on neulottu fingering-vahvuisista sukkalangoista, jotka ovat jääneet jämiksi aiemmista sukkaprojekteista. Vihreä on Hjertegarnin Aloe Sockwoolia, pinkki Dropsin Fabelia ja vaaleanpunainen Hjertegarnin Sock 4 sukkalankaa. Neulomiseen käytin 1,75mm:n ja 2mm:n sukkapuikkoja.

Loch Mhor villapaita

Skottilainen Emily K Williams kertoo suunnitelleensa kauniin ja lämpimän Loch Mhor villapaidan tavoitteenaan suunnitella mahdollisimman lämmin paita. Siinä hän lienee onnistunut; paidassa on kirjoneuletta koko pituudelta ja paksulla langalla neulottuna.

Neuloin paidan Hjertegarnin Natur Uldista. Langan kulutuksen suhteen ohjeessa oli pientä epätarkkuutta, sillä jouduin kahdesti käymään lankakaupassa ostamassa lisää lankaa, kun ensin loppui vaaleansininen kontrastiväri ja lopulta vielä farkunsininen pääväri.

Monista lähiaikojen kirjoneulepaitamalleista poiketen tässä paidassa on raglanrakenne, mikä olikin oikeastaan syynä siihen, että valitsin juuri tämän ohjeen. Muodikas kirjoneulekaarrokekin on ihan hyvä rakenne ja visuaalisestihan monet kaarrokemallit ovat todella upeita, mutta raglanmalli istuu minulle paremmin.

Muokkauksia jouduin ohjeeseen tekemään ja purkamaankin pitkiä pätkiä, sillä paidan mittasuhteet eivät olleet minulle lainkaan sopivat. Erityisesti mitta olkapäästä kainaloon oli aivan liian suuri. En ole varma oliko valitsemassani koossa ohjeessa virhe vai oliko suunnittelija tarkoittanut mallin sellaiseksi, että hiha alkaa hyvin alhaalta. (Kuvien perusteella ei kuitenkaan vaikuta siltä, eli arvelen virheeksi).

Muitakin muokkauksia tein ihan vain makuasioista johtuen; alaresoriin tein sivuhalkiot ja lopuksi vielä purin alkuperäisen yksinkertaisen leveän savupiippukauluksen ja neuloin tilalle vähän kapeamman ja tiiviimmin lämmittävän taittokauluksen.

Malli neulotaan saumattomasti ylhäältä aloittaen. Kyljissä ja hihojen sisäpuolella on valesaumat. Paita on tarkoituksellaan aika muhkean kokoinen, sillä aikomuksena on käyttää sitä ulkoiluvillapaitana talvipakkasilla  ja alle pitää mahtua paljon kerroksia. Tosin päästiin kuvauspäivänä eli vappuaattonakin aika lähelle pakkassäätä ja itse asiassa hetkeä ennen kuvien ottoa sateli vielä lunta ja rakeita. Tuulta villapaita ei pidä, mutta muuten se tuntuu todella lämpimältä.

Vauvalapaset onteloneuleella

Järvenpään opiston käsityön taiteen perusopetuksen lankatekniikkakurssilla on kokeiltu hiljattain erilaisia neuletekniikoita. Yksi itselleni uusi tekniikka oli onteloneule. Neuloin oppilastyönä söpöt peukuttomat vauvalapaset, joita voi käyttää joko sinisinä harmaalla kuviolla tai harmaana sinisellä kuviona - tai miksei vaikka yksi kumpaakin. Malli on Ida-Maria Tyyskän suunnittelema Double knitted baby mittens.

Onteloneule on kuin kirjoneuletta, mutta sitä neulotaan samanaikaisesti vähän kuin peilikuvaksi työn nurjalle puolelle käänteisin värein. Tämä tapahtuu tikapuuneuleen tapaan niin, että puikolla on molempien puolten silmukat samanaikaisesti. Langat kulkevat työn sisällä. Näin syntyy kääntöneule, eli molemmat puolet ovat "oikeita puolia".

Tekniikka oli alkuun haastava ja prosessi sisälsikin jonkin verran purkamista ja uudelleen neulomista. Etenkin kavennukset tuntuivat hankalilta tehdä onteloneuleena. Kohtalaisen siisti jälki kuitenkin lopulta syntyi, ainakin ensimäiseksi onteloneuletyöksi. 

 

Tästä ei tullut lempparitekniikka, mutta tulipahan opeteltua tämäkin. Ja jos uudelleen tartun onteloneuletyöhön, niin ehkä valitsen mallin, johon ei tule kavennuksia.

Domino-tossut

Käsityön taiteen perusopetuksessa on lankatekniikoiden kurssilla edetty neuletekniikoihin. Neuletekniikoiden saralla ajattelin olevan haastetta löytää tekniikkaa, jota en ole aiemmin kokeillut, mutta kyllä niitä löytyi useitakin. Yhtenä mielenkiintoisimmista kokeilin dominoneule-tekniikkaa.

Aloitin tossut Pirjo Sinervon laatimalla Domino-sukkien ohjeella, joka löytyy Punomosta. Jossain vaiheessa muutin suunnitelmaa ja päätin tehdä sukista tossut, sillä teräosan kärki on melko leveä eikä välttämättä tuntuisi kovin mukavalta kengän sisällä ja siten kärjen malli mielestäni sopii paremmin sisätossuihin. (Voi myös olla, että tein neliöistä hieman liian suuria ja kärjen leveys johtui siitä.)

Kantapään takana ompelin kaksi vierekkäistä neliötä reunoista kiinni kantapään muodostamiseksi. Nilkan sivuille neuloin puolikkaat neliöt, jotta sain suoran reunan tossujen suuaukkoon. Viimeistelin reunuksen i cord -päättelyllä.

 

Pidän dominoneuloksena muodostuneesta pinnasta kovasti, etenkin kun pätkävärjätty Nalle Taika tuo kuvion kauniisti esille. Kiva oli tämmöinenkin uusi neuletekniikka löytää. :)

Keisarin morsian

Otin neulottavaksi Tiina Kuun pitkään ihailemani Keisarin morsian -sukat. Inspiraationa toimivat nämä hempeät violetin sävyt, jotka halusin käyttää johonkin erityisen ihanaan. Vaalea violetti on Regian nelisäikeistä sukkalankaa ja tummemmat sävyt ovat Hjertegarnin Sock 4 -lankaa.

Sukat neulotaan varpaista varteen. Edelleen, vuosien neulomisen jälkeen, minulle tuottaa välillä vaikeuksia saada varpaista aloitetusta sukasta sopivan kokoinen. Nytkin kärjistä tuli himpun verran liian pitkät toivottuun kokoon nähden, joten jouduin lopuksi tekemään hieman "sukkakirurgiaa", eli purin kärjestä pienen pätkän, poimin silmukat ja neuloin kärjen uudelleen lyhyemmäksi.

Näistä tuli kyllä tosi ihanat! Ei mikään huoleton tv-neule tosiaankaan, mutta vaivan arvoinen.