Kirsikkana kakussa

Cherry on top -pipo sai alkunsa, kun Neulekahvila Lentävä Lapanen ja Kolmen Kaverin Jäätelötehdas järjestivät piponsuunnittelukilpailun, jonka teema oli kolmen kaverin jäätelö. Pipon ensimmäinen versio menestyi kilpailussa ja äänestettiin myös yleisön suosikiksi. Myöhemmin Lentävän Lapasen Taina Schildt ja Tarja Jussila pyysivät kirjoittamaan piposta ohjeen myös ohuemmalle Handun merinosukka-langalle. Niin syntyi tämä pipomalli ja sen ohessa myös Cherry on Top -lapasohje.

Ohjeen kirjoittamiseen ja julkaisuun kului kolmisen vuotta; kolme vuotta sitten kirjoitettiin ohjeen ensimmäinen versio ja Taina aloitti testineulonnan, kaksi vuotta sitten Taina otti kuvat ja sen jälkeen kypsyteltiin pari vuotta (=unohdettiin). Ja nyt sitten taas muistettiin, että tämä olisikin kiva julkaista kirjoneuleiltakoulun yhteydessä. Taina teki lopullisen layoutin molempiin ohjeisiin ja sai testineuleenkin valmiiksi. :)

Myös Tarjaa on kiittäminen hyvistä palautteista ohjeen ja erityisesti lapasten rakenteen suhteen; juuri rehellistä ja suorasanaista palautetta aloitteleva suunnittelija tarvitseekin

Ohjeita saa nyt siis printti-versiona Lentävästä Lapasesta ja sähköisenä Ravelryn kautta. Molemmat ohjeet ovat ilmaisia.

Suorat linkit Ravelry-ohjeisiin:

Pipo-ohje

Lapasohje

Jos neulot pipon tai lapaset tällä ohjeella, niin olisi kiva kuulla miten onnistui ja vaikka nähdä kuvia. Ja palautettakin saa edelleen antaa. :)

Kirjoneuleiltakoulu

Tämä on taas sitä aikaa vuodesta, kun valmistuneita käsitöitä ei voi oikein esitellä julkisesti ennen joulua. Mutta jotta blogissa ei olisi ihan hiljaista, niin kerronpa eilisestä illasta.

Eilen toteutui pitkän suunnittelun tuloksena ensimmäinen kirjoneuleiltakoulu. Järjestäjänä ja kokoontumispaikkana toimi neulekahvila Lentävä Lapanen.

Omasta intohimon kohteestahan on aina mukava puhua. Nyt sai oikein luvan kanssa puhua ja ihmisiä vieläpä tuntui kiinnostavan. Kerroin vähän omasta neulomishistoriastani ja vilautin myös paria aloittelijana tekemääni ei-niin-onnistunutta kirjoneuletyötäkin. Toivon että kurssilaisille jäi mieleen, että opettelua kannattaa jatkaa vaikkei se heti sujuisikaan ihan omien odotusten mukaisesti.

Puhuttiin vähän lankojen valinnasta, neuleen viimeistelystä (kirjoneuleen kohdalla erityisen tärkeää) ja omakehun tärkeydestä. Ja neulottiin!

Oli innostuneen ja keskittyneen oloista porukkaa kuten kuvistakin välittyy. Silti jaksettiin välillä jutella ja laskea leikkiäkin, minkä olennaisena osana pitää käsityöharrastukseen kuuluakin, kuten muihinkin harrastuksiin - harrastamisen ideanahan on olla rentouttavaa ja tuoda hyvää mieltä.

Kävimme läpi kirjoneuleen teknisiä perusasioita ja niksejä kuten että miten lankoja pidellään, miten lanka sidotaan neuleen takana ja miten neuleesta tulee sopivan joustavaa. Ja mikä ihmeen lankadominanssi? Kurssin tärkein tavoite oli kuitenkin välittää kirjoneulekärpäsen puraisua, eli saada ihmiset innostumaan kirjoneuleen opettelusta ja kaikista mahdollisuuksista, mitä se tuo tullessaan. Ja luopumaan turhasta itsekriittisyydestä!

Tämä ensimmäinen kirjoneuleiltakoulu täyttyi niin nopeasti, että sovimme heti perään toisen tammikuulle. Ja jos kiinnostusta riittää, niin voidaan näitä sopia lisääkin.

Kuvista suurin osa on kurssille osallistuneen Kati Arkkilan ottamia. Kiitos Kati! :)

Sydämellinen pupu

Vielä viimeinen virkattu hahmo taannoiselta amigurumien virkkausbuumiltani. Tämä on varmaan tarkoitettu ystävänpäiväksi, mutta kyllähän söpöstely ja sydämet sopivat jouluunkin, eikö vain?

Ilmainen ohje Valentin-pupuun löytyy Ravelrysta. (Minusta pupulle oli pakko tehdä silmät, vaikka ohjeen mukaan pupu on silmätön.) Ohje on siitä hauska, että koko pupu tehdään yhtenä kappaleena paitsi töpöhäntä ja sydän. Ei siis tule paljoa ommeltavaa.

Häntätöpön ansiosta pupu pysyy pystyssä pitelemästään sydämestä huolimatta.

Tämän pupun jälkeen totesin, että virkkaaminen saa vähäksi aikaa riittää. Paljon virkkaamisen seurauksena sain kädet kipeiksi, varmaan mulla on vähän huono asento pidellä koukkua. Onneksi neulomisesta ei seuraa mitään haittoja. :)

Quo Vadis -kirjoneulelapaset

Kirjoneulelapas-boogie jäi päälle, joten kärpässienten ja syyskukkien jälkeen syntyi kolmannetkin iloisen väriset lapaset.

Quo Vadis on kanadalaisen SpillyJanen suunnittelema ilmainen lapasmalli. Se on suunniteltu paksulle langalle ja sitä mainostetaan hyvänä jämälankatyönä, mitä se tosiaan onkin.

Omat lapaseni tein Nalle- ja Maija- langoista, jotka ovat ohjetta vähän ohuempia lankoja. Loin siksi vähän ohjetta enemmän silmukoita. Laitoin kuviot menemään toistensa peilikuvina oikeaan ja vasempaan lapaseen. Onpas muuten hyvin syksyn väriloistoon sopivat lapaset - ja nyt kun lehdet alkavat olla mennyttä, niin muistuttavat värien olemassaolosta pitkän harmaan kauden yli.

Nyt alkaa muuten taas valon puute haitata kuvaamispuuhia. Näissäkään en mitenkään saanut värejä toistumaan oikein, paljon intensiivisemmiltä nuo luonnossa näyttävät. Mutta se on nyt tätä taas kevääseen asti, koettakaamme kestää.

Brillbee-vanttuut

Edelliset kärpässienilapaset oli niin mukava tehdä, että jatkoin neulomalla heti perään toisetkin kirjoneulelapaset. Hempeä kukkakuvio sai seurakseen pirteän pinkin; tällä reseptillä vastustetaan talven kylmyyttä ja pimeyttä oikein urakalla, myös henkisesti.

Ohjeena oli ruotsalaisen Maja Karlssonin suunnittelema Brillbee-vantar. Ohje on ruotsiksi enkä suoraan sanottuna edes yrittänyt ymmärtää sitä, katsoin vain kaavakuvaa. Ja sekin oli mielestäni puutteellinen, sillä siinä on kuvattu vain yksi kukkarivi, vaikka kuvista voi nähdä että on tarkoitus tehdä kahta erilaista kukkariviä (kukat siis eivät tule päällekkäin vaan limittäin edellisen rivin kukkien kanssa). Eli kaavakuvan lisäksi täytyi katsoa myös valokuvaa.

Mutta selvisihän se näinkin ja aika suloiset lapaset syntyi.

Kirjoneuleiden parissa hommat jatkuu. Nyt on sovittuna kaksi kirjoneulekurssia Lentävään Lapaseen, joissa olen ohjaajana. Jos nyt oikein tuota kurssisivua tulkitsin, niin molemmat kurssit ovat täynnä, mutta peruutuspaikkojahan saattaa tietysti vielä tulla. Ja jos halukkaita jää paljon yli niin varmasti voidaan yrittää sopia vielä uuttakin ajankohtaa.

Siili kurkkaa nurkastansa

Laulussa siili kurkkaa nurkan takaa ja vaanii äidin mansikoita. Tämä minun siilini on kuitenkin kiltti siili, joka ei vaani mitään.

 Eikä sillä ole edes piikkejä, vaan pehmoiset nystyrät vain selässä.

Ohje löytyy Crochet Stitch Witch -blogista ja se sisältää sekä sanalliset ohjeet että videot eri työvaiheista. Oman siilini osalta täytyy sanoa, että ohjeenlukuni herpaantui loppumetreillä, hyppäsin muutaman kerroksen yli ja siksi siilin kuonosta tuli lyhyempi kuin ohjeen siilillä. Huomasin asian hetken päästä, mutta en jaksanut sitä enää korjata, kun olin jo kuonon päätellyt. Olisi tuo kuono pidempänä ollut söpömpi, mutta saa nyt kelvata tämmöinen lyhytkuonoisempi malli.

Virkattu pallerokisu

Virkattujen lelujen innostuksessani löysin tällaisenkin kisu-ohjeen. Sarah Sloyerin suunnittelema Dumpling Kitty houkutteli, koska se näytti söpöltä ja tosi helpolta.

Ohje ei suoraan sanottuna ollut niin helppo kuin olin kuvitellut. En jaksanut pähkäillä monimutkaista kerroksen vaihtumisohjetta keskellä selkää (siis kerros olisi vaihtunut keskellä selän raitaa), vaan sovelsin ohjetta ja tein omalla tavallani, eli vaihdoin kerrosta vasta raidan jälkeen. Jätin myös hassut etutassut tekemättä, koska tämä on mielestäni söpömpi näin.

Ihan kiva kisu tästä tuli. Sillä aikaa kun sillä ei leiki, sen voi vaikka laittaa istumaan ikkunalaudalle ja katselemaan ulos maailman menoa.