sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Syksyn kirkkaita päiviä

Muutama vuosi sitten tein keväisen version Heidin Alanderin suunnittelemasta Bright Days -huivista. Se on todella ihana huivi, jota on tullut käytettyä paljon ja tulee edelleen. Kaipasin kuitenkin vähän hillitymmän väristä huivia syksyyn ja hailakan vaaleanpunaisen sadetakin seuraksi. Selailin lukuisia huivimalleja, mutta lopulta päädyin tähän samaan vanhaan hyväksi havaittuun malliin.


Erityisesti olen pitänyt tuossa ensimmäisessä Bright Days huivissa lankavalinnasta, sillä se on lukuisista huiveistani yksi harvoista, joka ei ole villainen. Siksi se varmaan tuleekin välikausina niin usein valittua käyttöön. Etsin jotain vähän saman tuntuista lankaa ja Lentävän Lapasen hyllystä silmiin osui Katia Concept Cotton Cashmere, jossa on 90 prosenttia puuvillaa ja 10 prosenttia kashmir-vuohta.  Lanka pehmoinen eikä lainkaan villaisen tuntuinen, muistuttaa laskeutuvuudessaan ja pehmeydessään bambulankoja ja on kuitenkin neuloksena hiukan napakampaa.

Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen; sain juuri sellaisen kaivatun, neutraalin värisen peruskäyttöhuivin, joka on omiaan syksyyn niin kirkkaisiin kuin sateisiinkin päiviin ja varmasti tulee käytettyä myös keväällä.

sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Takki virkatuista kukkaneliöistä

Aiemmin esittelin isoäidinneliöistä kootun takin, jonka tein tyttäreni tilauksesta. Siitä tuli niin hauska ja iloinen, että päätin tehdä itselle samantapaisen.

Valitsin perinteisen isoäidinneliön sijaan virkatun neliön, jossa on keskellä kukkakuvio. Katsoin mallia esim. tästä Sunburst Granny Square:sta, vaikka muokkasin mallia vähän yksinkertaisemmaksi.


Väreinä tällä kertaa enimmäkseen punasävyiset langat, joita myös löytyi jämälankavarastoista ihan kiitettävät määrät. Edellisen takin tapaan nämäkin ovat paksuja sukkalankoja, mm. 7-veljestä, Jannea ja muita vastaavan paksuisia lankoja. Annoin mennä surutta yksiväriset, raitalangat ja pätkävärjätyt samaan iloiseen sekamelskaan.

Lyhensin hihoja valmistumisen jälkeen yhden neliökerroksen verran, kun ne ylettyivät sormenpäihin saakka, mutta nyt ne näyttävät näissä kuvissa vähän lyhyiltä. Ehkä ne kaipaavat muutaman pylväsrivin lisäpituudeksi. 

Nyt vanhempikin tytär tilasi vielä samanlaisen takin, joten näyttää siltä, että matka virkattujen neliöitten parissa jatkuu.

perjantai 20. elokuuta 2021

Craspedia sukat

Craspedia sukat ovat amerikkalaisen Andrea Mowryn suunnittelemat sukat, joiden ohje löytyy 52 x Villasukat -kirjasta. Näyttää ohje löytyvän nyt maksullisena netistäkin, mutta kirjanhan toki saa lainattua vaikka kirjastosta, jos ohjeen hinta tuntuu suolaiselta. Ja kaupan päälle kirjassa on ne kaikki muutkin sukkaohjeet! Kirja on minun makuuni todella ihana (en ole ostanut omaksi, mutta olen pariin kertaan lainannut kirjastosta). Tykkään ajatuksesta kerätä mallit useilta suunnittelijoilta, näin saadaan mukavan erilaisia malleja samaan kirjaan.

 


Craspedia on yksi kirjan kauneimmista malleista (siis makuasioitahan nämä on, mutta tämä on lahjomaton mielipiteeni). Sukat neulotaan varpaista varteen. Etupaneelin pampuloihin on ohjeessa kaksi vaihtoehtoista tekotapaa; virkattu ja neulottu. Omat pampulani tein neulomalla ja niistää tuli huomattavasti litteämmät kuin ohjeen mallisukissa, joiden pampuloiden oletan vastaavasti oleva virkatut. (Taikka sitten jotenkin ihan super-löysällä käsialalla tehdyt.) 


Lankana Handun perussukkis, joka aina vaan on ihana lankojen aatelinen.


sunnuntai 1. elokuuta 2021

Takki isoäidinneliöistä

Nuorin tyttäreni on hurmaava 12-vuotias. Viime kuukausien aikana hän on hurahtanut rutkasti pituutta ja myös alkanut entistä enemmän kiinnittää huomiota muotiin ja omaan tyyliin. Jokin aika sitten hän kysyi, voisinko tehdä hänelle takin isoäidinneliöistä ja mielellään sen olisi oltava valmis jotakuinkin heti.

Omista varastoista löytyi riittävät määrät toivotun värisiä jämälankoja, ainoastaan mustaa lankaa piti ostaa palojen reunustamista ja yhdistelyä varten. Langat ovat Novitan 7 veljestä ja Gjestalin Jannea. Näytin kuvia erilaisista virkatuista neliöistä ja tytär valitsi ihan tavallisen perus-isoäidinneliön. 

Yhdistelin paloja sitä mukaa kun niitä oli muutama valmistunut ja aina välillä soviteltiin käyttäjän ylle takin sopivaa pituutta ja leveyttä. Aloitin yhdistelyn olkasaumasta niin, että lisäsin vuorotellen kerroksen etu- ja takapuolelle. Kun takki oli toivotun pituinen liitin siihen hihat ja lopuksi yhdistin sivusaumat. Kaikki yhdistelyt on tehty virkkaamalla piilosilmukoilla työn nurjalta puolelta.

Takki valmistui hyvän patistuksen ansiosta nopeasti ja siitä tuli meidän molempien mielestä tosi kiva. Eniten ilahduttaa se, että takki on joka päivä valmistumisensa jälkeen näkynyt käytössä. 

Tästä oli sitten vaan se seuraus, että nyt haluan itselle samanlaisen ja vanhempi tytär myös. Onneksi jämälanakoja riittää. :)

lauantai 24. heinäkuuta 2021

Paikka saa näkyä

Vuoden käsityötekniikka 2021 on parsiminen ja paikkaaminen. Olen teemavuoden aikana ihastellut upeita ja taidokkaita paikkauksia ja parsimuksia, joissa paikka tosiaankin saa näkyä ja tuo paikatulle vaatteelle ihan uuden ilmeen ja lisäarvon. (Näitä kannattaa katsella ja ihastella Instagramissa, esimerkiksi hashtageilla #näkyväpaikkaus #mending #visiblemending #vuodenkäsityötekniikka2021 löytyy upeita!)

Halusin itsekin kokeilla näkyvää paikkausta, mutta en halunnut lähteä tahallisestikaan mitään rikkomaan. Luonteva tilaisuus paikkaamiseen tarjoutui, kun tytär peri serkultaan farkut, jotka olivat vähän liian risaista tyyliä hänen makuunsa. Niinpä katkaisin lahkeet shortsi-pituisiksi ja leikkasin lahkeiden kankaasta paikat.

shortseihin tuli kolme paikkaa, joista yhden kiinnitin housujen sisäpuolelle poikkisuuntaan kulkevin laakapistoin, toisessa pistot kulkivat pystysuuntaan ja kolmanteen tein pienen "auringon".


 

Shortseista tuli oikein kivat sekä minun että tyttären mielestä. (Mustina ne ovat vähän hankalat kuvattavat.) Ainoa ongalma oli, että tyttären esiteini-iän kasvupyrähdys sattui osumaan juuri tähän kevääseen, joten alkukeväästä sopivan kokoiset housut eivät enää heinäkuussa valmistuessaan sopineetkaan. Niille löytyi onneksi halukas käyttäjä tytön kaveripiiristä, joten loppu hyvin kaikki hyvin. :)

sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Jyväskylän neulefestarit 2021

Viime vuoden koronatauon jälkeen oli ihanaa päästä eilen neulefestareille Jyväskylään. Teimme reissun päiväseltään junalla kuten edelliselläkin kerralla, nyt vähän pienemmällä porukalla. Koronarajoitukset oli huomioitu niin, että myyjiä oli tällä kertaa vain kotimaasta ja porukkaa kaiken kaikkiaan vähemmän. Maskit olivat alueella käytössä ainakin sisätiloissa, mutta turvavälien noudattaminen oli ahtaissa makasiineissa melko mahdotonta.

Kolmen naisen seurueemme lähti matkaan aamulla aikaisin. Noin kolmen tunnin junamatka sujui joutuisaan neuloen ja jutellen. Perillä tavattiin lisää tuttuja ja päästiin tutustumaan kotimaisten lankayrittäjien tarjontaan. Ja tietysti syötiin hyvin. Välillä saatiin sadetta, tämä on selvästi jo neulefestareihin liittyvä perinne. Selvittiin kuitekin pahasti kastumatta.

Toivolan vanha piha oli remontoitu niin, että entisen alamäen sijaan pihassa oli porrastettuja tasoja. Oli tietysti mukava päästä istumaan tuoli suorassa, mutta vähemmän kojuja ja istumapaikkoja nykyiseen pihaan kyllä mahtuu. (Mikä nyt korona-aikana on varmaan ihan hyväkin). Aamupäivällä joka paikkaan sai kovasti jonottaa, mutta iltapäivän mittaan sai kierrellä paremmassa rauhassa. Pihan pieneltä esiintymislavalta soitettiin elävää musiikkia ja oli aikaa istuskella ja neuloskella ystävien seurassa. Tätä on kaivattu!

Festariostoksina ostin villatakillisen tummansinistä Bio Shetlandia ja kaksi sukkalankavyyhtiä; Kettu Yarnsin Everyday Sock Merinoa ja Rva Silmusolmun Villa Sukkista. Sattumoisin molempien vyyhtien värit sointuivat yhteen reissuneule-lankana olleen Handun perussukkiksen kanssa. Tämmöinen hempeä kausiko nyt? :D

Sain matkan aikana hyvään alkuun Andrea Mowryn suunnittelemat Craspedia -sukat, joiden ohje löytyy 52 x villasukat -kirjasta. Lankojen lisäksi ostin Talisa Designin klipsuttimen synttärilahjaksi äidille. 

Kiitokset järjestäjätaholle ja kanssaneulojille mahtavasta päivästä!

perjantai 9. heinäkuuta 2021

Block Printed Socks

Dolly Laishramin suunnittelema sukkamalli, Block Printed Socks, on sekä näyttävän näköinen että tekotavaltaan mielenkiintoinen. 

 

 

Kuvio syntyy kokonaisuudessaan mosaiikkineuleena. Se ei ole varsinaisesti vaikea, mutta vaatii tarkkaavaisuutta kaavion seuraamisessa. Sukat neulotaan varpaista varteen. Kantapää on perinteinen tiimalasikantapää vähän tavallisuudesta poikkeavin käännöksin. Varren päättelin tubular bind off -tekniikalla neuloen (perinteinen tapahan on ompelemalla).

Malliin sopii mainiosti taustaväriksi kirjava lanka. Tässä parissa taustavärin lankana Regian Design Linen Garden Effects by Kristin Nikholas, värissä blue thyme. Valkoinen on Hjertegarnin Sock 4 -sukkalankaa. Neulomisen alkuvaiheessa pelkäsin kirjavan langan olevan liian kirjavaa, mutta lopputulos on mielestäni ihan toimiva. Voisi näistä vähemmänkin kirjavan version silti neuloa.

Tämmöisiä lyhytvartisia sukkia on mukavan nopea neuloa. Kesäkuumalla pieni käsityö on muutenkin kivempi (=vilpoisampia) neulottava kuin iso. Huivit ja villapaidat saa siis suosiolla odottaa helteiden loppumista.