Mukana Sukka-Finlandiassa

Nyt on kyllä meikäläisellä kaikkien aikojen jännittävin sukkakisa alkanut!

Olen ollut mukana monessa nopeusneulontakisassa erilaisissa rooleissa. Ihan alkuun osallistuin kansainväliseen, amerikkalaisvetoiseen Tour De Sock -kisaan. En ihan tarkkaan muistanutkaan miten monta kisaa tuli oltua mukana, mutta blogia kaivelemalla huomaan osallistuneeni vuonna 2015 neuloen kaikki kisasukat, 2016 neuloen neljä paria sääntöjen mukaan ja yhdet soveltaen sekä vuonna 2017 neuloen viidet sukat.

Saman vuoden loppupuolella testineuloin kaikki 2017-2018 vuodenvaihteen molemmin puolin sijoittuneen ensimmäisen Sukka-Finlandian kisasukat. Ajatus Sukka-Finlandiasta syntyi toiveesta saada suomalaisille neulojille oma suomenkielinen kisa, mikä mahdollistaisi niidenkin innokkaiden neulojien osallistumisen, joilta englanninkieli ei taitu. Puuhanaisina toimivat neulekahvila Lentävän Lapasen Taina ja Tarja.

Seuraavana vuonna rooli testineulojana jatkui yksien sukkien osalta (ja tekaisinpa siihen liittyen yhden you tube videonkin!).

Sukka-Finlandian kuvituksesta on tänäkin vuonna huolehtinut rakastettu lastenkirjailija ja kuvittaja Kristiina Louhi.

Joka vuosi on ollut jännittävää. Yllättäen kisan järjestelyihin osallistuminen on ollut ehkä jopa vähän jännittävämpää kuin kisaaminen.

Mutta tänä vuonna edessä on ihan uusi rooli, olen nimittäin suunnitellut yhdet kisan sukista! Ja tämä se vasta jännittävää onkin! Suunnittelijajoukko on nimekäs ja korkeatasoinen; joukossa on ammattisuunnittelijoita, käsityökirjailijoita, pitkän linjan konkareita - ja sitten minä. Tunnen itseni kyllä aika pieneksi tässä joukossa, mutta olihan tämäkin juttu pakko kokea, kun kerran mukaan pyydettiin.

Lämmittelyohje julkaistiin itsenäisyyspäivänä. Ensimmäisenä mallina on Puikkomaisterin aka Tiina Kaarelan kauniit Liekkisukat. Luvassa on näitten lisäksi seitsemän muuta ennen julkaisematonta suomenkielistä sukkaohjetta. Vielä ehtii ilmottautua, joten rohkeasti mukaan vaan, joko tosissaan nopeudesta kisaamaan tai muuten vaan huvin vuoksi yhdessä sukkia neuloskelemaan! :)

Toimii, ei toimi...

Syksyn mittaan olen virkkaillut yhtä ja toista pientä. Kun on ollut monia isoja ja pitkään kestäneitä projekteja, niin välitöinä on ollut kiva tehdä jotain käden käänteessä syntyvää. Osa projekteista on ollut onnistuneita, toiset vähemmän. Esimerkiksi pienet maatuskat oli mielestäni kivoja, samoin vähän isommat kettu ja pupu, joten tein yhden isomman maatuskankin. Ihan hauska ja söpö, mutta vähän jää ilmaan kysymys että mihin tarkoitukseen tämä on? Ja siinä missä kylällinen isoja taloja oli upea, niin pienet pinssi-talot ovat vähän yksinäisen ja säälittävän näköisiä.

Aina ei voi osua maaliin, mutta ei pidä antaa sen hidastaa tahtia. Seuraava projekti voikin taas onnistua (tai sitä seuraava). :D

Koira-koruja

Aiemmin syksyllä virkkasin kasan suloisia pieniä maatuska-koruja. Samasta Annaboo's House -blogista löytyi ohje virkattuihin skotlanninterrieri-rintakoruihin.

Tämmöinen syntyy nopeasti. Koiran muotoisia kappaleita virkataan kaksi, toiseen kiinnitetään hakaneula/rintakoruneula ja toiseen kirjaillaan silmä, sitten kappaleet virkataan yhteen. Rusetin kiinnitin jälkikäteen (koska ostin koristenauhaa vasta myöhemmin), mutta olishan sen voinut myös valmiiksi kiinnittää etukappaleeseen ennen yhdistämistä.

Ensimmäisessä koirassa menin kyllä kerroksissa sekaisin joten sen vartalosta tuli tarkoitettua pidempi, mutta eipä tuo mitenkään haittaa; tällä yksilöllä on ehkä hieman mäyräkoiraa suvussa.

Villasukat vierailulla rokkivideolla

Käsityöharrastus ja blogi ovat vieneet moneen paikkaan, tarjonneet mielenkiintoisia kokemuksia ja tuoneet elämään uusia ihmisiä. Mutta nyt tuli kyllä eteen sellainen tilaisuus, jota ei käsityöharrastukseen olisi heti yhdistänyt. Pääsin nimittäin tekemään yhteistyötä ihanan Tiisu-bändin kanssa heidän uusimmassa musiikkivideossaan Kuollaan me kaikki.

Kuvauksiin tarvittiin rekvisiitaksi yhteen kohtaukseen paljon villasukkia, joita lainasin ilomielin näin hyvään tarkoitukseen. Lisäksi tarvittiin keskeneräinen käsityö, jollainen toki nurkista myös löytyi.

Tykkään kappaleesta ja videosta tosi paljon, oli ilo ja kunnia olla mukana juuri tässä. 💗

Ja on se videolla laulajan päässä oleva keltainen pipokin muuten minun tekemä, tosin sen hän on tainnut jo aikaa sitten omia tyttöystävältään, eli tyttäreltäni. ;)

Winter is Coming

Seuraava malli esittelyyn Anna Mäkilän Katse kantapäihin -kirjasta. Winter is Coming on neuletyönä sellainen, joka vaatii neulojan herpaantumattoman keskittymisen alusta loppuun; helppoa antaa-mennä-vaan-neuloen -osuutta ei tule. Mallin kauneus kuitenkin korvaa vaivannäön.

Tässä mallissa minulle kävi samoin kuin edellisessäkin, eli oli pakko valita suunnittelijan omiin sukkiinsa valitsemat värit, koska ne vaan sopivat tähän malliin niin täydellisesti (ja samaan tulokseet näyttivät päätyneen muutkin testineulojat). Ja värit sopivat tietysti myös mallin talviseen nimeen. Tummansininen taustaväri kuvastaa mielikuvissani tummaa talvista taivasta ja valkoiset kiemurat lumisia oksia. Niinpä valitsin tummansiniseksi langaksi Mille Colori Sock & Lace -langan, jonka kimalteet toimivat hyvin tähtitaivaan kaukaisena tuikkeena.

Huomaamatta ei jäänyt yhtymäkohta kaikkien aikojen  jännittävimpään tv-sarjaan Game of Thronesiin, josta sukkien nimi on suora lainaus. Ylipäänsä kyllä välillä ihmettelin muuten niin upean sarjan kuluessa sitä, että siellä sitä vaan mentiin tuulessa ja lumituiskussa turkistakit päällä, mutta lähes aina ilman päähinettä eikä toisinaan ollut käsineitäkään. Älytöntä! No, kuka tietää, ehkäpä villasukat kuitenkin oli jalassa kenkien alla, vaikkapa tämmöiset hienot. ;)

Rauta-aika

Rauta-aika on yksi Katse kantapäihin -kirjan kauneimmista malleista. Kuvio alkaa kärjestä palmikonkierroin toteutettuina kohokuviona ja jatkuu kekseliäästi varteen samankaltaisena kuviona, mutta kirjoneuleena.

Tämä pari on neulottu tämän vuoden alussa testineuleena kirjaa varten. Annan omia sukkiaan varten valitsemat värit olivat niin upeat, että oli pakko valita lähes samat. Punainen on Lanitium Ex Machinan Basic Sockia ja valkoisesta en enää muista (nuo valkoiset kun on kaikki niin samannäköisiä).

Joskus käy testineulojallekin kämmi. Tässä olen tehnyt molemmat sukat samanlaisiksi, vaikka ohjeen mukaan niistä olisi pitänyt tehdä peilikuvat. Ei tämä kuitenkaan vaikuta muuhun kuin palmikonkiertojen ulkonäköön (eli kiertymissuuntaan), joten ei ole käytön kannalta vaarallista. ;)

Pienenä yksityiskohtana: katsokaapa noita pieniä palmikkoja kantakiiloissa. Itseäni viehättää neuleohjeissa erityisesti tällaiset erikoisjutut, joita ei taatusti olisi muuten tullut mieleen tehdä.
Aivan upea sukkamalli Annalta taas tämäkin!

Ystävyyden kylä -projekti

Ystäväni oli pitkään puhunut, että pitäisi saada jokin kiva verhon tapainen olohuoneen leveään mutta kapeaan tuuletusikkunaan. Se on sellaisella korkeudella, että siihen olisi kiva saada vähän jotain näköestettä, mutta ei täysin peittävää kuitekaan, sillä olisi kiva saada valoakin sisään.

Ehdotin, että voitaisin virkata jotain näiden kukkaverhojen tapaista. Ideaa lähdettiin kehittelemään ja jotenkin päädyttiinkin taloihin. Viisi naista ystäväporukasta halusi osallistua, kaikilla vähän erilainen taitotaso; jotkut olivat näppäriä virkkaajia jo valmiiksi ja joku ei ollut peruskoulun jälkeen tarttunut virkkuukoukkuun lainkaan.

Aika monta viikkoa tässä meni. Emme juurikaan tehneet näitä kukin tahoillamme vaan kokoonnuttiin aina yhdessä virkkaamaan. Mikä olikin parasta, sillä siinä sivussa maailma parani huomattavasti. :) 12 taloa tarvittiin koko ikkunan leveyteen. Mukaan mahtui tavallisten talojen lisäksi ainakin koirankoppi, kirkko ja pilvenpiirtäjä. Ja jonkinlainen sienitalokin. Minusta tässä on ihan parasta se, että talot ovat niin erilaisia ja että niissä näkyy erilaiset käsialat.

Lopuksi päättelin kaikki langanpäät ja ompelin talot yhteen. Kaupunki alkoi hahmottua! Kun kaupunki oli valmis, niin tarvittiin vielä sokeritärkkiä; yksi osa kuumaa vettä, yksi osa sokeria. Koko kaupunki upotettiin sokeriliemeen, liiat liemet puristeltiin pois ja työ leviteltiin vahakankaan päälle kuivumaan oikeisiin mittasuhteisiin (eli ikkunan mittoihin). Kuivuminen kesti yli vuorokauden; saatoin vähän liiotella sokeriliemen määrän kanssa. Mutta sen jälkeen talot seisoivat itsekseen, eli ainakin tärkki teki tehtävänsä!

Kaupungin pystyttäminen tapahtui tökkimällä se reunoista nuppineuloilla kiinni ikkunapuitteiden rakoihin. Siitä tuli ihan super-hieno! Varsinkin kun aurinko paistaa virkkuutyön raoista.

Parasta oli kuitenkin yhdessä tekeminen. Oli hauska saada tähän kaveriksi sellaisia ystäviä, jotka eivät yleensä käsityöihmisiksi tunnustaudu. Ja kyllä se käsityökärpänen näköjään vähän on tarttunutkin, sillä ainakin yksi ihminen jo aloitti taloprojektin jälkeen vauvanpeiton virkkaamista ja toinen teki upeat strassikoristelut lapsensa jumppapukuun. Ja kolmaskin kertoi harkinneensa villasukkien kutomista. :D