Tainan muistolle

Tänään vietettiin rakkaan ystävän, Tainan, muistojuhlaa. Taina on tullut Järvenpään ja muun Suomen neulojille tutuksi toisena neulekahvila Lentävän Lapasen idearikkaista ja elämänmyönteisistä yrittäjistä.

 

Ystävyyteen Tainan kanssa on liittynyt monenlaisia yhteisiä projekteja. Paljon ne ovat keskittyneet yhteiseen neulontaharrastuksen ja lankarakkauteen, mutta siinä ohessa on usein käyty syvällisiä keskusteluja myös muista aihepiireistä. Monesti Taina on ollut ystäväpiirissä se ideoitsija ja innostaja, joka on saanut muutkin lähtemään mukaan monenlaiseen. Esimerkkeinä porukan innostaminen sankoin joukoin osallistumaan Tour De Sock -neulontakisaan ja myöhemmin kisan suomalaisen vastineen Sukka-Finlandian ideoiminen ja järjestäminen useaan otteeseen. Monenlaiset Tainan ideoimat neuleaiheiset tapahtumat ja yhteisneulonnat ovat innostaneet ihmisiä harrastuksen pariin ja ennen kaikkea luoneet yksinäisen harrastuksen ympärille yhteisöllisyyttä ja yhteisen tekemisen meininkiä.

 

Yhdessä on innostuttu paljon muustakin; on ollut ompeluprojekteja, kudontaa, värjäilyjä, monia kursseja, festarireissuja ja erilaisia työpajoja. Välillä on vaan istuttu iltaa tai lähdetty mökkeilemään naisporukalla.

Koronavuosina on käytetty luovuutta ja mielikuvitusta sekä siirretty perinteistä harrastustamme nykyaikaan; neuletapaamisia on järjestetty zoomissa netin välityksellä. Taina on ollut aina se, joka on ollut valmis lähtemään mukaan uuteen ja ratkomaan tielle osuneita haasteita. Hän on opettanut suurpiirteisyyttä ohjeiden noudattamisessa, mikä on ainakin minulle ollut merkityksellinen taito, jota voi soveltaa muuhunkin kuin neulomiseen! Monesti turha perfektionismi nimittäin muodostuu tekemisen esteeksi. Juuri avoimuutensa ja ennakkoluulottomuutensa takia Tainan on aina ollut niin helppo innostua ja saada muutkin innostumaan.  

Viime vuoden lopulla, Tainan sairauden ollessa jo tiedossa, toteutimme Tainalle yhteistyönä paloista kootun voimapeiton. Palojen määrän ja niihin laitetun rakkauden perusteella voi huomata, miten iso joukko on halunnut Tainaa tukea ja rohkaista, miten monelle hän on ollut tärkeä ja rakas. 

Jään suunnattomasti kaipaamaan Tainaa, paikkaasi ei korvaa mikään. 

Ystävyydellä ja lämmöllä muistaen, 

Tiia

Shapes and Sizes

Dolly Laishram on neulesuunnittelija, joka pitää leikittelystä erilaisilla neuletekniikoilla. Olen aiemmin neulonut hänen suunnittelemansa Block Printed -sukat sekä  Girly Feeling kämmekkäät peräti kahdesti; pinkin sävyissä ja sinivihreinä. Näissä malleissa kuvio syntyy mosaiikkitekniikalla tai sen muunnelmilla, eli silmukoita nostamalla ja kämmekkäissä myös niiden paikkaa siirtämällä. 

Näissä Shapes and Sizes -sukissa kuviot muodostuvat perinteisellä mosaikkitekniikalla. Siinä kerros neulotaan yhdellä värillä kerrallaan ja toisen värin silmukoita nostetaan niin, että syntyy toivottu kuvio.

Mosaiikkitekniikka oli vaihtelun vuoksi kiva, mutta täytyy kyllä sanoa, että se tuntuu paljon hitaammalta ja vaivalloisemmalta neuloa kuin tavallinen kirjoneule. Tykkään kuitenkin tästä neulepinnan tekstuurista, jonka silmukoiden nostelu tuottaa.

Sukat neulotaan varpaista varteen ja kantapäänä on tavallinen tiimalasikantapää. Ohjeessa on kaksi kokoa, neuloin  nämä isommalla eli 72 silmukalla. Lankoina näissä on valkoinen Dropsin Fabel ja punaraitainen Zitronin Trekking XXL. Neuloin sukat 1,75mm:n sukkapuikoilla.

Taidetta ompelukonekirjonnalla

Käsityön taiteen perusopetuksen kokonaisuuteen liittyen kävin Järvenpään opistolla viikonlopun kurssin, jossa aiheena oli ompelukonekirjonta. Tehtäväksi saimme pienen taideteoksen kyseistä tekniikkaa hyödyntäen.

Alkuun työ sommiteltiin alustalle tilkuista. Liimasin tilkut kangasliimaa ja silitysrautaa käyttäen jotta ne pysyvät paikoillaan ommellessa. Ompelukoneesta kytkettiin pois päältä se ohjain-toiminto, joka yleensä saa sauman kulkemaan suoraan poispäin ompelijasta. Nyt kangasta siis saattoi liikutella mihin suuntaan tahansa ja tämähän olikin aluksi vaikea käsittää! Tilkkujen kiinnitämisen lisäksi tein ompelemalla kuvaan lisää yksityiskohtia.

Työstä tuli mielestäni kiva ja innostuin tästä tekniikasta toden teolla. Myös työn kääntöpuoli on omanlaisensa, yllättävän hauska ja yksityiskohtainen taideteos.

Kaikista nelivuotisen kurssimme aikana kokeilemistani käsityötekniikoista en ole innostunut niin, että arvelisin tekeväni niitä uudelleen, mutta tätä haluaisin kyllä jatkaa. Rentoa ja nopeaa tekemistä aiempaan käsin kirjontaan verrattuna ja yllätti itsenikin, miten siistin työn tällä tekniikalla sai aikaiseksi ensikertalaisena. Ryhmän muutkin työt olivat upeita ja kaikki aivan erilaisia, joten muuntelun mahdollisuuksia riittää!

Koukutut lapaset

Edellisessä postauksessa nämä lapaset jo vilahtivatkin: Koukutut lapaset kiilapeukalolla. Ohje on Novitan Lapaslehdestä vuodelta 2014 ja sen on kirjoittanut Minna Metsänen.

Käsityön taiteen perusopetuksen nelivuotisella kurssilla Järvenpään opistolla on tämän lukukauden teemaana lankatekniikat. Meinasin vähän kyseenalaistaa, että onko tällä kurssilla tarjota minulle mitään uutta, mutta jo ennen ensimmäistä kurssikertaa opettajamme oli ehtinyt luetella useita lankatekniikoita, joita en ole koskaan aiemmin kokeillut, osaa en ollut edes kuullut. Mikäs sen hauskempaa kuin päästä kokeilemaan uusia tekniikoita tämän rakkaimman materiaalini parissa!

Ensimmäisenä uutuutena tartuin koukkuamiskoukkuun. Olen joskus pikkuisen kokeillut koukkuamista, mutta silloin tein edestakaisin virkatun työn yhdellä värillä. Suljettuna virkattu työ kahdella värillä oli siis aivan uusi juttu. Langaksi kaivelin laatikoiden kätköistä monta vuotta vanhaa Nalle Taikaa, joka kulkee työssä kaksinkertaisena. Beige lanka on vanhan vuosikerran 7 veljestä.

Tekniikka on yllättävän kiva. (Yllättävän, koska olin aiemmin mieltänyt tämän joksikin hankalaksi muinaistekniikaksi.) Hauskan näköistä pintaa syntyy joutuisaan ja lopputulos on todella lämmin, kulkeehan lanka työssä moninkertaisena. Koukkuttu pinta on myös hyvin tiivistä eikä siis tuulisella säälläkään päästä läpi. Nämä lapaset jäivätkin samantien omiin käsiin. Ne ovat ehdottomasti lämpimimmät itsetehdyistä lapasistani. Pidän myös niiden ulkonäöstä; pinta muistuttaa hauskasti vanhaa räsymattoa.

Fallow villapaita

Fallow on irlantilaisen Anne-Michelle Phelanin suunnittelema aivan ihana neulepaita. Satumaisen kauniit myyttiset kauriit vangitsivat huomioni ensinäkemältä.

Tein paitaan muutaman muokkauksen: jätin neulomatta korkean kauluksen ja pitkät hiharesorit ja lisäksi tein alaresoriin sivuhalkiot. Otin muokkauksiin mallia loppuvuodesta neulomastani jouluvillapaidasta, kun siitä tuli niin onnistunut ja tykkäsin sitä loppuvuodesta käyttää, mutta nyt joulun mentyä se ei tunnu enää aihepiiriltään ajankohtaiselta.

Lanka on Novitan Nallea kuten jouluvillapaidassakin. Tiedän, ettei sitä oikein pidetä paitalankana, mutta poolopaidan päällä käytettynä en ole keksinyt siinä mitään vikaakaan. Lisäksi Nallesta sattui löytymään harvinaisen kaunis ruskean sävy; olen hyvin valikoiva ruskeiden suhteen. Peurojen harmaa on joulupaidasta yli jäänyttä jämälankaa. 

Paita nousi heti uudeksi suosikiksi ja kuluvalla pakkasviikolla se onkin jo päässyt päivittäiseen käyttöön.

Under the Sea sukat

Karolina Adamczyk on puolalainen neulesuunnittelija, jonka erikoisalaa ovat upeat kirjoneulemallit. Hänen kynästään on lähtöisin ohje näihin hauskoihin Under the Sea sukkiin.

Sukat neulotaan varresta varpaisiin tavallisella lappukantapäällä ja kuvion sivuun asettuvilla kiilakavennuksilla. Mallin juju on hauskassa ja mielestäni erityisen onnistuneessa kirjoneulekuviossa, joka on molemmissa jaloissa vähän erilainen. Ohjeessa on neljä kokoa ja jokaiselle on omat kaaviot. 

Tähän malliin sopii myös todella hyvin liukuvärjätty tai vähän kirjava lanka taustaväriksi, tuomaan tuntua veden liikkeestä.

Jatkoin samasta upean vihreästä kerästä, josta neuloin edelliset Frosty Flowers sukat. Vihreä lanka on siis Third Vault Yarnsin Librarian Sock värisävyssä Cosmic Turtle. Valkoinen on jonkin aikaisemman työn jämälankaa enkä valitettavasti muista mikä lanka oli kyseessä. (Ei pitäisi koskaan hävittää niitä vyötteitä!) Jännästi myös vihreän sävy muuttuu kun kontrastiväri vaihtuu.

Puinen valaisin

Nelivuotisella käsityön taiteen perusopetuksen kurssilla Järvenpään opistolla harjoitellaan monia eri käsityötekniikoita ja tekniikka vaihtuu puolivuosittain. Tähän mennessä on opiskeltu mm. kankaan värjäystä ja painatusta, kirjontaa, huovutusta ja vaateompelua. Viime syksyn teemana oli kovat materiaalit, eli kansantajuisemmin sanottuna perinteiset puukäsityöt. En ole kyllä koskaan minkään muun käsityötekniikan kanssa ollut niin kaukana mukavuusalueelta!

Ensin käytiin läpi koneiden käyttöä ja niihin liittyviä turvallisuusohjeita. Isot koneet hirvittivät aluksi. Ensimmäinen harjoitustyö oli kuvassa näkyvä pieni naulakko, jonka tekemisen yhteydessä päästiin ottamaan ensituntumaa koneiden käyttöön. 

Sitten siirryttiin varsinaiseen kurssityöhön, joka oli suunnitella ja toteuttaa valaisin puusta.

Päätin tehdä kattolampun ja koota sen puisista säleistä. Suunnittelin lampun ajatellen sen aiottua sijoituspaikkaa, tyttären kodin keittiötä, jossa on muutenkin retrotyylinen sisustus. Siksi koristelin säleet maalaamalla niihin retrotyylisiä kukkakuvioita. Kuvion valinnassa kuuntelin valaisimen saajien toiveita.

Jälkikäteen ajateltuna tekisin monta asiaa toisin ja suunnitelmakin olisi vähän erilainen. Oli vaikea lähteä suunnittelemaan esinettä materiaalista, jonka käytöstä ja mahdollisuuksista ei oikein ollut käsitystä. Olen kuitenkin tyytyväinen että valaisin tuli valmiiksi ja pääsi samantien käyttöön.

En nyt suorastaan suunnittele jatkaa puutyöharrastusta, mutta kyllä siitä jonkinlainen henkinen este poistui; voisin joskus harkita uudestaankin tehdä jotain puusta. Seuraavalla kerralla osaisi jo suunnitella työtä ja sen vaiheita huomattavasti realistisemmin ja yksinkertaisemmin.