perjantai 10. heinäkuuta 2020

Rasismin vastainen neulehaaste jatkuu

Kiitos teille kaikille, jotka luitte edellisen postauksen ja teille, jotka lähditte mukaan keskusteluun eri kanavissa, niin yleisissä kuin yksityisissäkin. Erityinen kiitos niille innokkaille, jotka jo ilmottauduitte mukaan haasteeseen!


Kommenteissa pohdittiin mm. omien ohjevalintojen taustoja. Joku koki, että Suomesta  käsin on helpompi seurata kotimaisia ja eurooppalaisia suunnittelijoita maantieteellisen läheisyyden takia. Osalla kielitaito rajoittaa mahdollisuuksia neuloa muita kuin kotimaisia ohjeita ja ohjeen helppo saatavuus esim. kotimaisista käsityölehdistä voi olla syynä valita suomalainen suunnittelija. Suunnittelija saattaa olla itselle tuttu ja hyväksi havaittu tai lankavalinnat ovat sellaisia, mitä on helppo löytää omasta lähilankakaupasta. Eikä näissä syissä tietenkään ole mitään väärää. Tuskinpa monikaan tarkoituksellaan ajattelee, että valitsenpa nyt valkoisen suunnittelijan ohjeen vartavasten, koska haluan olla rasisti. Mutta siltikin nousee monta kysymystä. Miksi ne eri kulttuuritaustoista tulevat suunnittelijat eivät ole tulleet tutuiksi? Miksi heidän töitään ei löydy ja ole saatavilla helposti? Miksi kotimaisissa lehdissä ei ole värillisten suunnittelijoiden malleja ja miksi heidän ohjeitaan ei ole saatavilla suomeksi, kun maassa kuitenkin asuu prosentuaalisesti iso etnisen taustan omaava vähemmistö? Ja tässä mennäänkin sitten taas niihin rakenteisiin.

Rakenteellinen rasismi ilmenee juuri siinä, että toiset saavat automaattisesti enemmän palstatilaa, yhteistyömahdollisuuksia, näkyvyyttä ja sitä kautta suosiota kuin toiset ilman että kukaan välttämättä tietoisesti toimii syrjivästi. Ne lähellä omaa elinpiiriä olevat tyypit vaan luonnollisesti tulevat mieleen ensimmäiseksi ja koska valkoisen keskiluokan elinpiiri on suurelta osin valkoista, niin järjestelmä suosii valkoista suunnittelijaa, vaikka yksilö itse ei ollenkaan olisi rasismin kannalla ja olisi etuoikeuksistaan suorastaan pahoillaan tai ei ajattelisi niitä lainkaan. Koska iso osa valtamediasta, kirjakustantamoista ja isommista yrityksistä on valkoisten omistamia ja niiden työntekijäkaarti on paljolti valkoista, niin valkoisen enemmistön etulyöntiasema säilyy, ellei asiaan aleta tietoisesti kiinnittää huomiota.

Puhumattakaan sitten jostain sosiaalisen median ja muiden nettipalveluiden algoritmeista, jotka tekevät valintoja puolestamme; algoritmi on ilmeisesti laskelmoinut, että pohjoismaista syntyperää olevana naisena minua kiinnostavat valkoisten suunnittelijoiden mallit (ei pohjoismaisten tai eurooppalaisten, vaan nimenomaan valkoisten; esim. suositut amerikkalaiset suunnittelijat Caitlin Hunter, Andrea Mowry ja Jennifer Steingass ja australialainen Ambah O'Brien kyllä saavat näkyvyyttä syötteessäni), jonka jälkeen Instagram-feedini ja ravelryn kohdennetut suositukset täyttyvät niistä eikä minulta edes kysytä. Ellen itse päätä vaikuttaa asiaan omilla valinnoillani - ja tämä vaatii asian tiedostamista. Esim. Instagramissa olen ottanut seurantaan monen eri kulttuuritaustan omaavia suunnittelijoita ja neulojia ja syöte näyttääkin jo paljon värikkäämmältä. Ravelryssa tykkäsin Solidarity Swap Bundlesta, johon oli listattu BIPOC-suunnittelijoita. Nyt heidän uutuusmallinsa näkyvät kohdennetuissa suosituksissani. Edelleen valtaosa nimekkäistä suunnittelijoista on valkoisia ja heidän työnsä saavat eniten näkyvyttä, mutta ainakin olen edes vähän yrittänyt oikaista vinoumaa omassa feedissäni.

Tämänhetkisessä julkisessa keskustelussa näkyy ilmiö, että moni loukkaantuu ajatuksesta, että heitä epäillään rasisteiksi. On tietysti ihan ymmärrettävää loukkaantua sellaisesta koetusta syytöksestä, jos ei itse koe olevansa rasisti. Syvällä yhteiskunnan syntyjuurissa piilevien rasististen rakenteiden takia ajattelen kuitenkin, että on melko turhaa keskustella siitä, onko joku yksittäinen henkilö rasisti vai ei; me kaikki olemme kuitenkin osa eriavoistavaa yhteiskuntaa ja jos olemme valkoisia, niin hyödymme siitä, halusimmepa tai emme. Jos olemme hiljaa ja ajattelemme mielessämme että rasismi on huono juttu, niin tilanne ei lopulta muutu miksikään (paitsi huonommaksi, koska rasismin puolella oleva poliittinen ääripää tänä päivänä on kovinkin kantaaottava ja äänekäs). Ainoaksi vaihtoehdoksi jää olla tietoisesti antirasisti; olla avoin oppimaan asioista lisää ja tunnustamaan oman ajattelunsa vääristymät sekä muuttaa tiedostaen asenteitaan ja toimintaansa, esim. kulutustottumuksiaan. On tärkeää nostaa mustia ja värillisiä eri alojen osaajia esille tietoisesti ja vartavasten. Kuten nyt neulesuunnittelijoita.

Tamy Goren suunnittelema Ashbrook-huivi on laitettu puikoille.

Aiemmin tällä viikolla loin silmukat Tamy Goren suunnittelemaan Ashbrook-huiviin ja aion viikonlopun aikana aloittaa vielä Gavriella Treminion suunnitteleman Simone paidan. Myös muita neuleita aiemmin postaamaltani listalta on suunnitelmissa. Lista jäi kuitenkin lyhyeksi ja monia upeita suunnittelijoita ja neuleohjeita jäi esittelemättä. Ja virkkuutöitä en huomannut laittaa lainkaan. Niinpä päätin jatkaa tärppilistaa vielä vähän ja monipuolistaa haasteen sääntöjä niin, että myös virkkaamalla voi osallistua.

Lisää upeita suunnittelijoita ja neuleohjeita:
- Ranskalainen Xiaowei Hu on suunnitellut mm. kauniin Huangshan -neulepaidan, kesäisen Wutton-topin ja sievän Haline-neuletakin. Myös kivoja lasten malleja löytyy häneltä paljon.
- Usalainen maorisyntyinen Francoise Danoy on suunnitellut ihania juttuja, esim. Pâtikitiki hattu ja tuubihuivi, Aumangea -paita tai The Plains -kolmiohuivi.
- Grace Anna Farrow on suunnitellut mm. persoonallisia huiveja. Kurkatkaa ainakin nämä: Chatoyant, URSA ja ALLIUM.
- Usalaisen Tian Connaughtonin malleista löytyy vaikkapa Adenium -pipo ja  tuubihuivi ja ihanan väljä Weekend in NYC -paita.
- Usalaisen Leila Ravenin malleissa on tyyliä. Katsastakaapa vaikka Argus -pitkähihainen neulepaita, Odetta -muhkea kolmiohuivi tai lyhythihaiset Sela- ja Bolan -paidat.
- Lucy Sweetlandin kynästä on lähtöisin komealla palmikkopaneelilla koristettu Seraphine -shaali ja Emerald -kämmekkäät.
- Connie Peng on suunnitellut Yellow Cosmo nimimerkillä mm. Let's Go for a Stroll -lapaset, hauskan Light Bulbs -pipon (erityisesti niitä hetkiä varten kun välähtää), Perimeter -huivin, In Mood for Maybe -hupparin ja Logan Shoals -paidan.
- Usalaisen Rose Beckin suunnittelemien neuleiden listalta löytyy esim. kauniit Rosa ja Rhodes -neulepaidat sekä Icebox -huivi.
- Brittiläinen Jimenez Joseph on suunnitellut mm. lepakkohihaisen Chicane -paidan, intarsiakuviolla koristetun Lucky Star -jumpperin ja poikittain neulotun Pixham -kesäpaidan.
- Lana Jois on suunnitellut mm. klassisen kauniin Rococo -huivin, sievän Himani -pipon sekä Flash Point -kesätopin, josta tulee mukava mielleyhtymä yksiin tiettyihin karkkeihin...

Ja sitten vielä ohjeita virkkaajille:
- Usalaisen Toni Lipseyn virkkausmalleista löytyy monipuolinen valikoima sisustustuotteista vaatteisiin ja asusteisiin. Katsastakaa vaikka iloinen Sedona -paita, Odyssey -kaulahuivi tai Easy Ripple -sisustustyyny.
- Usalainen Natalie @Detroit Knots on suunnitellut mm. My Favorite Jeans Top -paidan ja Obtuse huivin.
- Kanadalainen Stephanie Jessica Lau on suunnitellut lukuisia todella suloisia amigurumi-hahmoja, muita sisustustuotteita, esim. hauskan Pillowji -emojityynyn, kauniita virkattuja villatakkeja, joista yhtenä esimerkkinä Rosewood Cardigan ja lisäksi hänellä on myös kauniita neulottuja takkimalleja, esim. Dotty Cardigan.
- Henkilökohtainen suosikkini, joka saa toivomaan, että jaksaisin virkata enemmän: Uusi-Seelantilainen Grace forthefrills. Tsekatkaa ainakin Riviera Stripe Tee -teeppari, Ocean Breeze -paita ja In the Clouds -takki. (Nämä on kaikki ilmaisohjeita, vaikka ovat todella upeita!)
- Usalainen Whitney Marie Anderson on suunnitellut suloisen virkatun nuken. Nukelle voi virkata erillisellä ohjeella peruukin ja vaatteita. Myös Cropped Turtleneck -paita on nätti.

Ja loppuun vielä pari pikavinkkiä niille, jotka muuten ehkä haluaisivat osallistua mutta eivät ehdi tehdä mitään isoa:
- Brittiläisen Diane Ugon suunnittelemat Atika- ja Myopa -korvakorut. Sisältää ohjevideon.
- Amerikkalaisen Creations By Courtneyn pieni Simple Cotton Pouch -pussukka tai Pine Trees -hiuspanta.

Gavriella Treminion suunnittelemaa Simone paitaa varten on varattuna metsäisen vihreää Drops Air -alpakkasekoitelankaa.
Voi olla, että suunnittelijavinkit jatkuvat vielä kolmannen postauksen verran jossain vaiheessa, sillä mitä enemmän olen lähtenyt BIPOC-suunnitelijoiden töihin tutustumaan, niin sitä enemmän löydän  malleja, joita haluan suositella. Kannattaa myös tutustua listattujen suunnittelijoiden niihin töihin, joita en ole tässä nostanut esille; monen suunnittelijan kohdalla oli nimittäin todella vaikea valita vain 3-4 houkuttavinta työtä ja sen lisäksi teillä saattaa myös olla erilainen maku kuin minulla. :)

perjantai 3. heinäkuuta 2020

Rasismin vastainen neulehaaste

Rasismin vastainen taistelu on ollut kansainvälisesti paljon esillä viime aikoina. Asia nousi otsikoihin USA:ssa sen jälkeen, kun mustaihoinen George Floyd kuoli poliisiväkivallan uhrina ja tilanne kaikessa kamaluudessaan tallentui videolle. Tapaus käynnisti mielenosoitusten aallot ja useita muita vastaavia kuolemantapauksia alettiin nostaa uudelleen esille ja vaatia oikeutta. Vaikka poliisiväkivalta ja USA:n oikeusjärjestelmän epäoikeudenmukaisuus on ollut keskustelun keskiössä, niin niiden lisäksi on avattu myös sitä näkökulmaa, kuinka historiallisesti koko yhteiskuntajärjestelmä on luotu epätasa-arvoiseksi ja muutoksen pitäisi tapahtua syvemmällä kuin vain näissä jäävuoren huippuina näyttäytyneissä räikeimmissä tapahtumissa. On syntynyt Black Lives Matter -liike, joka on levinnyt Amerikasta muualle maailmaan.

Myös meillä Suomessa asia on ajankohtainen ja tärkeä huomioida, sillä tutkimusten mukaan syrjintää ja rasismia kohdataan Suomessa enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa. Eriarvoisuuden juuret eivät täälläkään suinkaan ole viime vuosikymmenten muuttoliikkeessä, vaan samoissa vuosisatojen aikana muodostuneissa rakenteissa ja kolonialistisen sorron historiassa kuin muuallakin maailmassa.

Kansainvälisessä neuleyhteisössä eri kulttuuritaustoista tulevat ihmiset ovat alkaneet myös tuoda esille omia kokemuksiaan syrjinnästä. Räikeimmillään syrjintä on tietysti ihan avointa vihapuhetta. Lisäksi se on vaikkapa sitä, että ihmetellään avoimesti "osaavatko teikäläisetkin  neuloa?", että kieltäydytään palvelemasta asiakkaana lankakaupassa tai mustaihoisen neulesuunnittelijan promokuva raportoidaan loukkaavana sisältönä ja se poistetaan Instagramista, vaikka siinä kuvataan neuletakkia. Mutta pinnan alla tapahtuu paljon myös näkymättömämpää syrjintaa; yhteistyökuvioihin valitaan kerta toisensa jälkeen valkoihoisia suunnittelijoita, värjäreitä, lankakauppoja, valokuvaajia ja muita ammattilaisia. Vasta viimeisten parin vuoden aikana on alkanut näkyä enemmän monen värisiä ja kokoisia malleja esittelemässä neuleita, mikä on hyvää kehitystä.

Amerikkalaisen Tamy Goren suunnittelema Ashbrook-huivi. Kuva on lainattu suunnittelijalta hänen luvallaan.

Olen pitkään miettinyt voisinko itse jotenkin edistää tärkeänä pitämääni tasa-arvoisuuden lisääntymistä neulemaailmassa. Ajattelin, että ensimmäinen ja ilmeisin tapa on tukea ja tehdä näkyväksi värillisten neulesuunnittelijoiden työtä ja ostaa heidän suunnittelemiaan malleja. Kun katselen omia neulomuksiani vaikkapa viimeisen vuoden osalta, niin häpeäkseni on sanottava, että valkoiselta näyttää suunnittelijakaarti. Ainoastaan keväällä nelomani japanilaissyntyisen Midori Hirosen suunnittelma Ranunculus -paita on poikkeus. Jos kelaan aikaa taaksepäin, niin parin vuoden takaa löytyy maori-taustaisen Francoise Danoyn suunnittelema Tokerau -huivi ja toki jos lasketaan mukaan argentiinalainen Joji Locatelli niin häneltä olen tehnyt ainakin See You There -neuletakin ja Light Rain paidasta kaksikin versiota (2016 ja 2018). Vuonna 2015 olen näköjään tehnyt austraalialaisen Lynnette Hulsen Mini Motif  Baby Mittens -vauvalapaset. Eli neljä värillistä suunnittelijaa seitsemään blogivuoteen eikä heidän joukossaan ole yhtään mustaihoista suunnittelijaa. Alan hahmottaa mitä rakenteellinen syrjintä tarkoittaa; se on niin hienovaraista, ettei sitä itse edes huomaa tekevänsä. En ole huomannut valinneeni vain valkoisten suunnittelijoiden malleja, mutta jostain syystä olen niin tehnyt.

Gavriella Treminion suunnittelema Simone -paita. Kuva on lainattu suunnittelijalta hänen luvallaan.

Nyt kun tiedostin asian, niin päätin tehdä siihen muutoksen. Päätin että tästä eteenpäin kiinnitän erityisesti huomiota myös värillisten suunnittelijoiden malleihin. Ja miksipä en haastaisi mukaan muitakin? Niinpä syntyi ajatus rasismin vastaisesta neulehaasteesta. Osallistu näin; tutustu värillisten suunnittelijoiden suunnittelemiin neulemalleihin ja valitse suosikkisi. Osta ohje ja sitten vaan neulomaan. Merkkaa halutessasi työhön liittyvät kuvat  #rasisminvastainenneulehaaste hashtagilla Instagramissa. Voit myös kommentoida minulle instagramiin (@langanpaastakiinni) tai tämän postauksen alle osallistumisestasi ja vinkata muitakin tutustumaan tähän blogikirjoitukseen, ja/tai voit kirjoittaa asiasta itse lisää. :)
Käytä #rasisminvastainenneulehaaste hashtagia. Tätä kuvaa saa jakaa. Minut saa mainita tai olla mainitsematta haasteen yhteydessä. :)



Alkuun ohjeiden selailussa pääsee vaikkapa BIPOC in fiber -nettisivulta, josta voi haulla etsiä neulesuunnittelijoita (BIPOC on lyhenne sanoista Black, Indigenous and People Of Color). Myös neulesivusto Ravelryyn on koottu luettelo BIPOC- neulesuunnittelijoista (tämä oli mulle ehkä helpompi käyttää).


Listaan tähän muutamia upeita suunnittelijoita ja omia suosikkimallejani:
- Usalainen Tamy Gore on suunnitellut upeita huiveja, joista osa löytyikin jo neulottavien jonostani. Tämän haasteen ensimmäisenä työnä aion aloittaa hänen suunnittelemansa ihanan Ashbrook -huivin (kuva yllä). Myös Sweet Soul ja Relentless -huivit houkuttelevat.
- Usalaisen Gavriella Treminion malleista aion neuloa ensimmäisenä Simone- neulepaidan (kuva yllä). Kun kyselin lupaa käyttää kuvaansa, niin Gavriella kertoi samalla, että Simone-paidasta on ensi viikolla alkamassa yhteisneulonta, joten yritän ehtiä aloittamaan tämän silloin. Hänen malleistaan löytyy myös esim. super-mukavan näköinen Cuddle Weather Cardigan -neuletakki ja suloiset Little Darlings sukat.
- Usalainen Mara Licole on suunnitellut utuisen romanttisia pitsihuiveja, mm. The Rose That Grew From Concrete ja In Honor Of Her. Hänen käsialaansa ovat myös kauniit Solo Adventure- hattu ja saman sarjan kämmekkäät.
- Usalaisen Vanessa Smithin malleissa on tyyliä ja eleganssia. Hänen malleistaan puikoille saattaa päätyä vaikkapa Julissa-paita tai Twylem- tai Ardelise -neuletakki. Novemberist -settiin kuuluu kirjoneulepipo ja -kämmekkäät.
- Kanadalaisen Laura Chaun malleista kauniita ovat muiden muassa Dunworthy Cardigan, kesäisempi Butterbloom-paita sekä Ingersol-huivi, jonka voi tehdä valinnaisesti joko hartia- tai tuubihuivina.
- Usalaisen Jennifer Burken malleista ihastuttaa esim. Renovare-sukat (joissa onkin muuten käytetty lankana suomalaista Tukuwoolia), Harper-sukat ja Udoravia kämmekkäät.
- Austraalialaisen Lynnette Hulsen malleista uusimpana on aivan ihana Festivity-hartiahuivi. Silmää hivelevät myös upeat Mermaid Wake -sukat ja kaunis Allotrope Twist sweater -villapaita.
- Usalainen Jeanette Sloan on suunnitellut mm. kauniit Mrs T's Mittens -lapaset, jännästi helmin koristellut Sweet Brown -kämmekkäät sekä mosaiikkineuleella kuvioidun Hove Actually -paidan.
- Etelä-Afrikkalainen Noma Ndvolu on suunnitellut esim. kivoja ponchoja; kesäinen Razzle Summer Poncho tai lämpimämpi Highland Poncho. Thandeka on klassinen palmikkopaita ja Dark Forrest Shawl huivissa leikitellään hauskoilla lenkkihapsuilla.
- Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä on mainittava upea amerikkalainen suunnittelija Denise Bayron, jolta on pian ilmestymässä suomalaisen Laine-magazinen kustantama kirja, Handmade Wardrobe, jossa niin neulotaan, ommellaan kuin virkataankin. Hänen malleissaan on klassista pelkistettyä hienostuneisuutta, melkeinpä tekisi mieli kuvata tyyliään pohjoismaiseksi. Hänen malleistaan tekee mieli toteuttaa ainakin Wave of Change -neuletakki ja Grace -villapaita. Myös Hatdana -pipon ja huivin risteytys saattaa ilmojen kylmetessä päätyä puikoille.

Aion aloittaa oman Ashbrook-huivini näistä ihanista suomalaisten värjäreiden langoista. Tiedän että olisi hyvä tukea myös värillisiä värjäreitä, mutta toistaiseksi isot posti- ja tullimaksut ovat olleet esteenä.

Toivottavasti löysitte näistä linkeistä uusia inspiraation lähteitä ja tulevia projekteja. Ja toivon että joku innostuu lähtemään mukaan haasteeseen. Kertokaa ihmeessä myös omia suosikkisuunnittelijoitanne ja suosikkimallejanne, joita olette tehneet tai aikeissa tehdä BIPOC-suunnittelijoilta.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Adventurer

Austraalialainen Ambah O'Brien on suunnitellut monia upeita neulemalleja. Erityisesti olen ihastunut hänen herkullisen monivärisiin huivimalleihinsa. Olen selaillut niitä monet kerrat ajauksella, että minkä monivärisen huivin neuloisinkaan kaikista niistä käsinvärjättyjen lankojen jämäpalleroista, joita aikojen saatossa on kertynyt. Ohjeen ostaminen on  useamman kerran kaatunut siihen, etten ole osannut päättää minkä noista ihanista malleista valitsisin.


Viime joulukuun ensimmäisenä päivänä tein lopulta päätöksen ja ostin Adventurer -huivin ohjeen. Nimi viittaa hauskasti seikkailijan lisäksi ajatukseen, että huivi neulottaisiin adventtikalenteri-huivina, yksi väriraita päivässä, jolloin huivi valmistuisi joulupäiväksi (austraalialaisittain adventtikalenteriin kuuluu 25 raitaa). No, kesäisestä ajankohdasta voinette jo päätellä, ettei tuo ajatus ihan toteutunut meikäläisen kohdalla. Sainkohan kaksi raitaa valmiiksi joulukuussa?


Työn alku osottautui hankalaksi. Olen aiemmin neulonut pääasiassa sellaisia pitsimalleja, joissa pitsikuviota tehdään vain työn oikealla puolella ja nurjalla neulotaan korkeintaan joku yksittäinen silmukka kuvioon sopivaksi. Tässä pitsikuviota tehdään yhtälailla niin oikealla kuin nurjallakin puolella. Ei siinä muuten mitään, mutta alkuun pääseminen oli hankalaa, kun en meinannut millään saada juonen päästä kiinni, että miten kaaviota piti seurata nurjalla puolella. Joka kerta piti tarkistaa sanallisesta ohjeesta, että pitikö tätä nyt tulkita pielikuvana ja mistä reunasta alkaen tätä nyt luettiinkaan.

Pikkuhiljaa kuvio kuitenkin aukeni ja neulominen alkoi luistaa. Suurin osa raidoista on syntynyt tämän kevään aikana. Työtä on hidastanut myös se, että olen ollut aika perfektionistinen värien suhteen; en kehtaa edes tunnustaa, miten monta raitaa olen päätynyt purkamaan kun on muutaman raidan päästä alkanut tuntua, ettei tuo väri sopinutkaan tuohon väliin... Mutta kun käytin tähän kaikkien ihanimpien lankojeni jämät, niin halusin että lopputuloksestakin tulee ihana!

Langoista sen verran, että niitä kului noin 12 g/ raita. Suurin osa on Handua, muutama yksittäinen raita on rva Silmu&Solmua, Lanitium Ex Machinaa, Louhittaren Luolaa sekä Malabrigo sockia.


Huivi valmistui pari päivää juhannuksen jälkeen. Sitten kastelin sen, en siis edes pingottanut yhtään, levittelin vaan kuivumaan ja asettelin nuppineuloilla siksak-kuvion kärjet teräviksi. Mutta jotenkin huivi olikin kastelussa venynyt niin paljon, että se laahasi maata. Vähän harmitti, mutta en halunnut huivia joka kuraantuu ensimmäisessä käytössä, joten oli pakko purkaa vielä pari raitaa päästä. Nyt ei joulukalenterihuivissa ole sitten kuin 23 raitaa, mutta eipä tällä tässä vaiheessa muutenkaan enää joulun kanssa ole paljon tekemistä.

Olen todella tyytyväinen lopputulokseen ja koska jämälankoja vielä jäi, niin pääsen varmasti jossain vaiheessa toteuttamaan jonkun toisenkin noista Ambahin upeista malleista.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Ranunculus

Ranunculus on japanilaissyntyisen, nykyisin Saksassa asuvan Midori Hirosen suunnittelema neulepaita. Ohjeessa on vain yksi (ylisuuri) koko, mutta se sisältää myös lisäohjeet isompaan versioon. Jotenkin kummassa paita näyttää hyvältä tosi monenkokoisten ihmisten päällä. Malli sisältää kapeamman ja laajeman kaula-aukkovaihtoehdon sekä ohjeet eri pituisille hihoille.

Kuva: Satu Hart
Alkuperäisessä mallissa käytetään yksinkertaista lace-vahvuista lankaa. Minulla on tässä kaksinkertanen lanka; Handun lace-vahvuinen silkkimerino sekä Bumblebee silkkimohair kulkevat rinnakkain koko matkan. Löysähkön käsialani takia otin 5,5mm:n puikot, kun ohjeessa käytetään 6mm:n puikkoja.

Kuva: Satu Hart
Muita modauksia tein yksinomaan langan riittävyyteen liittyvistä syistä; tuollainen ohjeen mukainen ylileveä olisi kyllä miellyttänyt. Mutta kun olin jo viime kesänä ostanut Jyväskylän neulefestareilta tietyn määrän Bumblebeetä ja myöhemmin Lentävästä lapasesta sen kanssa yhteen sopivaa merinosilkkiä, niin niillä oli tultava toimeen mitä oli; se onkin oikeastaan se käsinvärjättyjen lankojen ainoa haittapuoli, että ihan samaa värisävyä on hankala löytää enää myöhemmin. Ratkaisin asian (kaava-asioiden expertin eli Sirkku-ystäväni avustuksella) siten, että jätin alimmat vartalonpuoleiset raglanlisäykset tekemättä. Näin leveyttä vartalo-osaan tuli vähemmän ja lankaakin vastaavasti kului vähemmän; sain haluamani 3/4 pitkät hihat, joskin kuvissa näyttää siltä että ne ovat kastelun jälkeen venyneet lähes täyspitkiksi. Vartalo-osa on myös hieman ohjetta pidempi.


Korona-eristyksen päättymisen kunniaksi Lentävässä lapasessa järjestettiin pitkästä aikaa neuleilta, jossa  oli mahdollisuus kuvauttaa neuleensa ammattikuvaajan kuvaamana. Ylimmät kuvat ovat hänen ottamiaan. Paikalla oli myös kampaaja Eko-kampaamo Kaislasta tekemässä nopeita kampauksia ennen valokuvaa, hänen käsialaansa on palmikko-kiharakampaukseni.

Neuleystävälläni Minnalla oli myös samainen Ranunculus-paita päällä kuvauksissa, joten pitihän sitä ottaa myös samistelu-kaverikuva. :) Minnan paidassa on samantyyppinen lankayhdistelmä kuin minulla; muistaakseni Handun sinkkua ja Bumblebeetä rinnakkain.

Ei voi kyllä tarpeeksi hehkuttaa, miten mukava oli pitkästä pitkästä aikaa nähdä kaikkia, päästä neulomaan yhdessä ja turisemaan ihan kasvotusten!

Alakuvassa vielä iltaan osallistunut porukka kokonaisuudessaan. En jaksanut helteestä johtuen pitää Ranunculus-paitaa enää yksilökuvauksen jälkeen, joten kietouduin yhteiskuvaa varten Shake it up -huiviin. Ranunculus on siis näin mohairista tehtynä talvipaita, mutta jos sen toteuttaisi ohjeen mukaisesta lace-vahvuisella langalla vaikkapa pellavaisena ja lyhyillä hihoilla, niin malli sopii ihanasti myös kesään. Nimikin tarkoittaa leinikkiä.

Kuva: Satu Hart

lauantai 6. kesäkuuta 2020

Shake it up!

Anna Johanna on yksi tämän hetken mielenkiintoisimmista suomalaisista suunnittelijoista. Hän on vuosien ajan kirjoittanut Missä neuloimme kerran -blogia nimimerkillä Neulisti ja sillä nimellä saattaakin moni hänet tuntea paremmin. Hän aloitteli neuleiden suunnittelua julkaisemalla ohjeita blogissa, suosituksi nousivat esim. Missä neuloimme kerran -blogin jämälanka-joulukalenteri-sukat. Pikkuhiljaa neuleiden suunnittelu on muuttunut yhä ammattimaisemmaksi ja nyt hänellä onkin tekeillä syksyllä ilmestyvä neulekirja.


Shake it up -huivi ilmestyi pari vuotta sitten mysteeri-yhteisneulontana, eli ohjetta ilmestyi pieni pätkä kerrallaan ja vasta viimeisen vihjeen jälkeen osallistujat näkivät millainen huivi oikeastaan oli tullut neulottua. Itse en ole koskaan uskaltanut lähteä mukaan mysteerineulontoihin, sillä haluan tietää etukäteen, että tykkään lopullisesta mallista. Tähän ihastuin sitten, kun muilla alkoi olla näitä valmiina.


Viime kesän neulefestareilta ostin huiviin langat Rva Silmusolmun kojulta ja tänä keväänä tuli vihdoin aika neuloa se. Ennen aloittamista katselin valitsemiani lankoja ja mallailin niitä muutaman kotoa löytyvän vyyhdin rinnalla ja päädyin vaihtamaan yhden alkuperäisen suunnitelman mukaisista vyyhdeistä. Huiviin päätyi Rva Silmusolmun Villa Sukkista väreissä Merlot ja Kelo sekä Lanitium Ex Machinan Basic Merino Sockia värissä Grey Banshee.


Ohje on selkeä. Sanallisen ohjeen lisäksi se sisältää kaaviot pitsiosioille sekä muutaman ohjevideon. Siirtyminen erilaisiin osioihin ja eri väreihin tuo vaihtelua ja pitää työn mielenkiintoisena koko ajan. Raitojen ja pitsin lisäksi huivissa on mm. briossiosioita.


Huivi aloitetaan kolmion toisesta suipommasta kärjestä. Ensin levennetään keskelle mentäessä ja kolmion alareunan kärjen jälkeen aletaan kaventamaan. Alareunasta poimitaan vielä silmukoita reunakaistaletta varten. Vaikka silmukoitten poimiminen oli ärsyttävä työvaihe, niin lopputulos on hieno ja olen iloinen että jaksoin  ne ärsyttävät silmukat poimia. Lopuksi tehdään ja kiinnitetään kulmiin isot tupsut, jotka kruunaavat kokonaisuuden ja lisäpainoa tuomalla auttavat myös kolmion kärkiä laskeutumaan kauniisti.


Huivista tuli ihana! Ja jättimäinen! Pingotuksen jälkeen huivia mallaillessa ensin järkytyin kokoa ja mietin, miten tämmöistä jättiläistä osaa käyttääkään. Pienen totuttelun jälkeen aloin tykätä reilusta koosta ja totesin, että tästä tuli aika kiva kokovartalo-kietoutumishuivi, jonka kanssa takkikaan ei ole tarpeen.

Kuvista tuli nyt hieman valoläikkäisiä, mutta en valita; onhan tuo aurinko nyt tervetullut!

lauantai 16. toukokuuta 2020

Juhannuspökät

Tulipa päätökseen tämäkin projekti. Olen varmaan viimeiset viisi talvea suunnitellut villahousujen neulomista itselle. Kaikkina menneinä kylminä talvina se on tuntunut ihanalta ajatukselta. No, tänä talvena sitten viimein sain laitettua pöksyt puikoille, mutta tulikin niin lämmin talvi, että meinasi motivaatio loppua kesken.

Projekti meinasi jo jäädä odottamaan polvipituisena ensi (toivottavasti talvempaa) talvea, mutta sitten muistutin itseäni kaikista niistä juhannuksista, jolloin tämmöiset housut olisivat olleet aivan sopiva vaatekappale. Sekin yksi vuosi, kun paistoin muurinpohjalettuja mökin pihassa (koska se nyt juhannuksena kuuluu, keskikesän juhla, kesä kauneimmillaan jne.) ja yhtäkkiä alkoi sataa taivaan täydeltä räntää... Ja sen ajatuksen voimin sain sinniteltyä lahkeet loppuun asti.


Langat ovat jämiä; siniset jämiä Shifty -paidasta ja mustat kaikkia mahdollisia fingering-paksuisia mustia jämiä mitä on kertynyt. Mallia katsoin alkuun vähän Dropsin Why Not -mallista, mutta muistaakseni eksyin harhateille jo aloitussilmukoitten määrässä. Lyhennettyjä kerroksia tein enemmän kuin ohjeessa ja alun resorin jälkeen hylkäsin jo koko mallin. Neule-ystäväni Sirkku, joka on myös taitava ompelija, piirsi paperille mallia, miten housujen etu- ja takakappaleet ommeltaessa leikataan ja sen mukaan sitten sävelsin lisäyksiä vähän vähemmän etupuolelle ja enemmän takapuolelle pitkin keskiviivaa niin, että kappaleet kohtasivat siellä missä kuuluukin (eli haarovälissä). Sitten erottelin lahkeet ja jatkoin sovittelemalla kavennellen kohti lattiaa.


Olin suunnitellut tehdä näistä sukkahousu-malliset, mutta päätinkin loppumetreillä jättää jalkaterät tekemättä; nämä on lopulta kestävämmät näin ja joka tapauksessa nykyään on ok käyttää leggareita hameen kanssa.



Nämä tuli nyt kuvattua näin. Eihän villahousuissa esiintyminen kai olisi yhtään sen siveettömämpää kuin esiintyminen farkuissa tai verkkahousuissakaan? Mutta jotenkaan en vaan kehdannut mennä pelkissä villiksissä pihalle. Jos vyötärön istuvuus kiinnostaa, niin Ravelry-projektissani on muutama kuva housujen yläosasta keskeneräisenä. Vyötäröön tein lopussa vielä sellaisen muutoksen, että taitoin sitä noin 2 cm sisään ja ompelin nauhakujan, jonne pujottelin kuminauhan. Tuntui, että vaikka housut näyttivät hyvin istuvilta, niin ne kuitenkin käytössä meinasivat alkaa vähän valua ja toisekseen olin alunperin tehnyt vyötärökappaleesta kovin korkean.

Ja muuten; tässähän saattaa toimia se sama taika kuin siinä, että jos ottaa sateenvarjon mukaan niin tulee kuiva keli ja jos ottaa ylimääräisen takin mukaan niin tulee kuuma päivä. Eli jos nyt tulee kaunis ja kuuma juhannus, niin voitte ehkä kiittää minua ja juhannusvillapöksyjäni. ;)

lauantai 2. toukokuuta 2020

Uskollinen koira-ystävä

"Äiti, huomasin muuten just, että mun sun tekemien pehmoeläinten kokoelmasta puuttuu koira". Näin totesi tyttäreni tässä muutama päivä takaperin. Oikeastaan aika outoa, etten ole koirapehmoa hänelle ennen tullut tehneeksi, sillä hän on niin koira-ihminen kuin vain voi olla. Mutta epäkohta piti tietysti korjata.


Tyttärestä on tässä etäkoulun aikana kehittynyt aikamoinen velho tiedonhaussa netistä ja enkkukin nelosluokkalaiselta jo vähän taittuu, niinpä koiraohje löytyi hänen toimestaan Ravelryn ohjehausta alta aikayksikön. Loyal Puppy on brittiläisen Amanda Berryn suunnittelema neulottu koiranpentu.


Ohjeessa oli paljon asioita, joista en oikein pitänyt. Ihan lähtien siitä, että kaikki suljetuiksi muodoiksi tarkoitetut kappaleet neulotaan tasona ja suljetaan parsimalla reunat yhteen. Ei kovin kätevää eikä siistiäkään. Mutta en ollut sovellustuulella, joten tein kaiken ihan ohjeen mukaan. Ärsytys liittyi kuitenkin enemmän tekotapaan kuin lopputulokseen; söpö koira tästä tuli joka tapauksessa. Ehkäpä tyttären pehmo-kokoelma on nyt valmis. :)