Anna Heinon suunnittelemat Mesimarja-tossut ovat olleet pitkään neulontajonossani. Niissä ihastuttavat erityisesti etuosan pitsi marjaryppäitä muistuttavine neulottuine nyppyineen.
Tossut aloitetaan kantapään takaa. Alkuun neulotaan tasona ainaoikea "kantalappu". Takasauma ommellaan myöhemin kiinni. Ainaoikea osuus lisää joustoa ja siten tossut mukautuvat ja istuvat napakasti hieman eri kokoisiinkin jalkoihin.
Lankana näissä on Novitan Nalle ja puikkoina työssä oli 2,5 mm:n Zingit.
Virkkasin Molla Millsin suunnitteleman Tähkä-pussukan pieneksi lahjaksi rippilapselle.
Vuorikankaan ja vetoketjun kiinnitystä en osannut kokonaan tehdä ompelukoneella. Ompelin vuorin ja vetoketjun ensin valmiiksi ompelukoneella, sitten ne molemmat käsin kiinni virkattuun pussukkaan.
Käsityön taiteen perusopetus Järvenpään opistolla jatkui kevään ajan vaateompelun merkeissä. Ompelin kesäisen maksimekon. Ompeluun meni yllättävän paljon aikaa, kun huolellisesti alusta loppuun itse teki. Kurssin alkaessa ajattelin kunnianhimoisesti, että kyllä tässä kaksi tai kolme mekkoa ehtii hyvin ommella, mutta hyvä että sain lopulta tämän yhden valmiiksi.
Ohje on Novelsin Puff Midi Dress, johon sain idean ystäväni Pian viime kesäisestä festarimekosta (Pian mekko muuten vilahtaa tuolla viime kesän festaripostauksessa).
Syksyllä opetus jatkuu jonkinlaisten puutöiden muodossa, se se vasta onkin jotain aivan uutta!
Sofia Kammebornin suunnittelema Heart of the Forest sukkamalli on niin ihana, että ensimmäisten sukkien jälkeen halusin tehdä myös toiset; lankoja jäi sen verran, että laskeskelin niiden riittävän toisiin samanlaisiin käänteisillä väreillä.
Ensimmäiset, tummapohjaiset sukat, ovat kokoa 42/43 ja näistä vaaleapohjaisista tein pienemmät, kokoa 37/38.
Regian Premium Merino Yak on edelleen ihana lanka! Monesti olen jo mainostanut sitä, mutta kyseessä ei ole maksettu mainos tai yhteistyö, vaan oikeasti vaan pidän tästä langasta todella paljon! Kaksi kerää riitti mainiosti kahteen pariin kirjoneulesukkia. Värit ovat nimeltään mint meliert ja teal meliert.
Koska kokoja oli ohjeessa vain yksi, niin neuloin sukat eri kokoisiksi vaihtamalla puikokokoa. Isommat tein 2,25mm:n ja pienemmät 1,75mm:n puikoilla.
Tein tähän pariin saman muokkauksen kuin ensimmäisiinkin, eli neuloin jalkaterästä pari silmukkaa kapeamman kuin varresta.
Sukkalaatikkoon on kertynyt tänä vuonna neljät sukat.
Jokunen vuosi sitten tyttäreni innostui koulussa virkkaamaan ontelokuteesta pannunalusia. Jotenkin olin niin ilahtunut hänen käsityöinnostuksestaan, että hän sai minut suostuteltua ostamaan kilon ontelokudetta valitsemassaan sinisen sävyssä. Arvata saattaa, että hän jaksoi virkata kaksi pannunalusta ja ontelokudetta kului niihin alle sata grammaa. Loput kuteet jäivät minun huolekseni, enkä millään meinannut keksiä mitä tällaisesta kuteesta voisi tehdä; ensinnäkään en ole ihastunut tähän materiaalina muutenkaan, toisekseen värikään ei ole sen tyyppinen, minkä olisin itse valinnut.
Instagramissa törmäsin kuvaan, jossa ontelokudetta oli virkattu kiinteiden silmukoiden sisälle. Ravelrysta löysin ohjeenkin tekniikkaan, Ariane Gallizzin Happy Project Basket. Lopulta en kylläkään katsonut ohjetta kuin vain ihan alussa, käytin sitä lähinnä vain inspiraationa.
Projekti kesti lähes tasan vuoden. Työ itsessään ei ollut suuri; painavine ontelokudekerineen tämä ei vaan ollut sellainen projekti, jota olisi tehnyt mieli ottaa mihinkään mukaan enkä muutenkaan erityisesti tykännyt työskennellä tämän materiaalin kanssa. Valmis kori on kuitenkin aika kiva ja sinne sai sopivasti sullottua osan peittoprojektiin tarkoitetuista jämälangoista. Itsestään raidoittuvan puuvillalangan lomitse epämieluisa sininenkin kuultaa läpi ihan hauskasti.
Nyt olisi sitten enää vähän päälle 700 grammaa ontelokudetta jäljellä...
Heidi Alanderin suunnittelema Chrysaetos -huivi on ollut neulomisjonossani pitkään. Ihastuin huivin mallikappaleeseen Jyväskylän neulefestareilla vuonna 2019, jolloin myös ostin huiviin langat. Vaalea kimalteleva harmaa on Ruskanlehden Sparcle Sockia värissä pöytähopea, tummempi harmaa ja petrooli ovat Koukuttamon Allegroa väreissä scarabee ja mukavuusalue.
Tänä keväänä neuloin huivin merkkipäivän lahjaksi henkilölle, jonka väreihin se tuntuu sopivan; oikeastaan olen ajatellut kyseistä henkilöä koko ajan juuri tämän huivin saajaksi. Pidän huivissa siitä, että se on malliltaan perinteisen "helppo" (kolmiohuivi toimii hartiahuivina, mutta myös kaulalle kiedottuna, jos ei satu olemaan hartiahuivi-tyyppiä), mutta epäsymmetriset pitsikuviot ja raitaosiot tuovat siihen modernin twistin.
En päässyt antamaan lahjaa henkilökohtaisesti, joten jouduin lähettämään sen postipakettina. Tiesittekös muuten tämmöisen vinkin, joka on mummuni huivilaatikoista jäänyt mieleen: Kun huivin taittelee niin, että joka taitteen väliin jää silkkipaperia, niin se ei rypisty? Jännitin että toimiiko, mutta kyllä se huivi kuulemma sileänä tuli paketista. :D
Monien muiden tavoin olen käsitellyt Euroopassa syttyneeseen sotaan liittyvää järkytystä ja ahdistusta neulomalla Ukrainan väreissä.
Etsin jotain Ukrainan kansalliskukkaan, eli auringonkukkaan, liittyvää kirjoneulemallia. Nyt on julkaistu lyhyessä ajassa useita upeita uusia malleja, mutta sodan ensimmäisinä päivinä ei mitään puhuttelevaa löytynyt. Kun ei löytynyt valmista, niin piti muokata. Otin "kukka"-kuvion Tiina Kuun kirjasta Tuhansien villasukkien maa, muokkaamalla mallia Koneeseen kadonnut, jossa on kukkien (tai ehkä oikeasti koneen rattaiden) lisäksi myös ketjurivejä, mutta ne jätin pois. (Koska toivon, ettei sodan kahleet Ukrainassa kestä pitkään!)
Päätin neulomisen lisäksi lahjoittaa rahaa Ukrainan pakolaisten auttamiseksi ja haastan muut tekemään samoin omien mahdollisuuksien mukaan. Lahjoituksia voi ohjata Ukrainaan monien tahojen kautta, pääasia on, että valitsee luotettavan järjestön jolla on taitoa ja kokemusta humanitaarisesta auttamistyöstä. Valitsin tehdä lahjoitukseni UN Women Suomen kautta. Rahat ohjataan erityisesti naisten, lasten, vammaisten ja vanhusten auttamiseen, eli ihmisryhmien, jotka ovat sotatilanteissa usein erityisen haavoittuvaisessa asemassa.
