Pikachu

Aloitin valmistautumisen koulun joulumyyjäisiin; asia muistui näin hyvissä ajoin mieleen, kun niistä taannoin vanhempainillassa oli puhetta. Olen parina vuonna ollut siellä myymässä ja huomannut, että paljon lapsiasiakkaitakin kiertelee pöytiä katselemassa. Ja heitäpä eivät kuivakakut ja saaristolaisleivät kiinnosta, vaan esim. viime vuonna lapseni luokkakaverin mummon tekemät pehmohiiret herättivät mielenkiintoa.

Niinpä päätin tänä vuonna tehdä sen verran amigurumeja (= pieniä virkattuja leluja) kuin ennen joulunaikaa ennätän. Ja tässä nyt valmiina ensimmäinen, Pokemon-sarjasta tuttu pieni Pikachu. Ohje Pikachuun täällä.

En nyt huomannut ottaa kuvaa selkäpuolelta, mutta selässä on poikkiraidat ja häntä on salaman muotoinen kuten kuuluukin. (Jälkeenpäin mietin, että ei kai tuohon nyt voinut imeytyä mitään myrkkyä kärpässienestä kuvauksen aikana, mutta eipä varmaan, kun sieni oli kuiva ja laskin lelun siihen vain hetkeksi.)

Joulupuuhat on nyt siis virallisesti korkattu. Oletteko muut jo aloittaneet jouluvalmistelut? Ja kertokaa ihmeessä, millaisia joulumyyjäisvinkkejä teillä on!

Oceana

Muutama kuukausi sitten ilmestyi odotettu kirjauutuus. Pelkistetyn elegantista tyylistään tunnettu huivisuunnittelija Janina Kallio julkaisi ensimmäisen kirjansa, Lumoavat neulehuivit by Woolenberry.

Kuten kirjan esittelyssäkin todetaan, niin kirja kerää yksiin kansiin 15 ohjetta, jotka on aiemmin julkaistu vain englanniksi. Kirja on siis vastaus niille neulojille, jotka vierastavat englanninkielisiä ohjeita. Itselleni kirjan huivimallit olivat entuudestaan tuttuja ja osan olin jo aiemmin ostanutkin englanninkelisinä versioina.

Lumoavat neulehuivit on kaunis kokonaisuus, jota selailee mielikseen kerta toisensa jälkeen. Se houkuttelee tarttumaan puikkoihin; Janinan taattu elegantti tyyli ei petä nytkään. Pienenä miinuksena se, että jotenkin jäin odottamaan jotakin uuttakin mallia.

Kun saa kauniin neulekirjan käsiinsä, niin jotainhan sieltä tekee mieli neuloa. Valitsin ohuen ja keveän Aavan, joka on ilmestynyt myös englanninkielisellä nimellä Oceana. Langaksi valitsin vaaleanharmaan Dropsin Lacen, joka on hennon ohutta alpakan ja silkin sekoitusta.

Halusin huivista nimenomaan hartioita peittävän, shaalimaisen, eikä kaulahuivia, joten loin yhden mallikerran verran enemmän silmukoita kuin ohjeessa. Kuvioiden toistoja huiviin tuli puolestaan pari vähemmän, joten huivini on hieman leveämpi ja lyhyempi kuin alkuperäinen malli.

Tämmöisessä ohuessa ja isossa huivissa on toki aikamoisen iso työ ja tylsältäkin sen tikuttelu välillä tuntui, mutta lopputulos on palkitseva. Harmaa oli hyvä valinta klassikkoneuleeseen, sillä tämä tulee sopimaan moneen menoon ja asukokonaisuuteen. Kannatti jaksaa!

Kirjava kirjoneulepusero

Kun taannoin neuloin neljänkymmenen värin sukkia, niin samalla jouduin kasvotusten sen tosiasian kanssa, että noita paksuja sukkalankoja on aikojen saatossa kertynyt melkoinen määrä. Nykyään tulee enemmän neulottua sukkia ohuemmista sukkalangoista, joten ajattelin, että täytyy keksiä näille paksummille jotain muutakin käyttöä kuin sukkia.

Tuumin, että kirjoneulepaitaan uppoaa mukavasti erivärisiä lankoja. Ohjeeksi valitsin Dropsin mallin Magic Mountain. Mietin tekeväni ohjeen kuvan mukaisen ison ja löysän paidan.

Jokin meni alussa pieleen, luultavasti valitsin väärän puikkokoon. Tai väärän ohjekoon. Joka tapauksessa huomasin kaarrokkeen jälkeen, että paidasta on tulossa tyköistuva malli ylisuuren sijaan. Koska en jaksanut purkaa ja koska tyköistuvatkin villapaidat ovat välillä ihan tarpeellisia, niin päätin jatkaa paitaa aloitetulla silmukkamäärällä ja samoilla puikoilla.

Tämä oli mukava ja melko nopea projekti, vaikkakin helle välillä hidasti sitä. Alati vaihtuva kuvio ja värit pitivät tylsyyden loitolla. Lopputuloskin on tosin vähän levoton ja riemunkirjava, mutta ehkä talven harmaudessa iloisia värejä alkaa kaipaamaan.

Näin sitä on edetty vuotta niin pitkälle, että ulkona voi oleilla paksussa villapaidassa ilman että tulee yhtään kuuma; muutama viikko sitten ei olisi voinut vielä kuvitellakaan. Syksyn viileys antaa yleensäkin neulomiseen uutta intoa ja saa kaivamaan esille paksut lämpimät villalangat. Tänä vuonna otin siihen varaslähdön aloittamalla paksun villapaidan jo keskellä kesää.

Bloggari-tapaaminen Prymillä

Tänään oli tiedossa erityisen hauska iltapäivä, sillä Prym Consumers Finland oli kutsunut koolle käsityöbloggareiden tapaamisen.

Iltapäivään osallistui minun lisäkseni kahdeksan neulebloggaria. Osan olin tavannut ennenkin ja osan tapasin ensimmäistä kertaa, mutta kaikki tuntuivat jotakuinkin tutuilta jo valmiiksi, sillä blogeja on tullut seurattua. Mukana tapaamisessa lisäkseni: Lankahelvetin Henna, Kototeko -blogin Sanna, Hupsistarallaan Terhi, Mehukekkereiden Veera, Kardemumman talon Paula, Koukutettu -blogin Jaana, Raitalammas -blogin Taina sekä Tuin kutomon Taija.

Meille oli järjestetty vaikka mitä kivaa ohjelmaa. Tutustuimme Prymin tuotteisiin, testasimme erilaisia lankoja ja puikkoja sekä askartelimme tupsuheijastimet. Samalla tuli taas monta uutta inspiraatiota!

Oli mukava päästä tekemään jotain, jonka joku muu oli valmiiksi ajatellut, sai kerrankin livenä kysyä apua samantien kun kysymys tuli mieleen ja sai turista mukavien tyyppien kanssa käsityöbloggarijuttuja, ongelmia ja oivalluksia, joita tuskin kukaan muu ymmärtää ja tuskin ketään muuta oikeastaan kiinnostakaan.

Kotiin viemisiksi saimme tuotepaketit, joissa oli vaikka mitä ihanaa, lankaa ja muita käsityötarvikkeita -  sekä hyvää mieltä pitkäksi aikaa.

Pitsiä harteille

Helteisen kesän aikana harmittelin moneen kertaan, etten omistanut valkoista pientä boleroa tai hihatinta, joka sopisi hihattomien mekkojen ja hellepaitojen seuraksi. Kun ihan kaikissa tilanteissa ei viitsi paljain käsivarsin esiintyä, vaikka kuinka kuuma olisikin.

Etsin mallin (Something Lacy Shrug) ja ostin Scheepjesin puuvillaista Catonaa langaksi, mutta lopulta sain neulomisen aloitettua vasta kun koko hellekausi oli jo lopuillaan. Hihatin valmistui päiväksi, joka sen hetkisen ennusteen mukaan oli koko kesän viimeinen lämmin päivä. Pukeuduimme viimeisen kesäpäivän kunniaksi kesämekkoihin ja hihatinkin pääsi siten edes yhden kerran käyttöön.

Jos saadaan lisää  helteisiä kesiä, niin olen valmiina! :)

Puikkomaisterin klovni-sukat

Yksi mielenkiintoinen projekti sai huipennuksensa eilen, kun neulepiireissä paremmin Puikkomaisterina tunnetun Tiina Kaarelan neljäs kirja näki päivänvalon. Ihan kirjaimellisesti; Puikkomaisterin Sukkasirkuksen julkistamistilaisuus järjestettiin eilen neulekahvila Lentävässä Lapasessa ja melkein viime hetkille jännitettiin, saadaanko kirja painosta julkkareihin saakka ajoissa. Itse kirjailijakin näki kirjansa ensimmäistä kertaa valmiina vasta samalla, kun esitteli kirjaa yleisölle.

Puikkomaisteri Tiina Kaarela keskellä, minä vasemmalla esittelemässä aukeamaa jossa on neulomani Klovni-sukat ja oikealla Inga Siik neulomiaan Sirkusprinsessa-sukkia kirjasta esitellen.

Omalta osaltani hyppäsin projektiin mukaan viime vuonna. Testineuloin ensin yhden kirjan malleista Sukka-Finlandian yhteydessä. Tuolloin malli julkaistiin nimellä Trapetsi, kirjassa malli on saanut nimen Trapetsitaiteilija Annika.

Julkistamistilaisuudessa oli esillä useita kirjan sukkia Puikkomaisterin itsensä ja testineulojien neulomana. Kelta-liila malli on nimeltään Lentävät Leidit ja se on nimetty näin suosikki-lähi-lankakauppani Lentävän Lapasen yrittäjäleidien kunniaksi.

Sukka-Finlandian testineulonta-urakan jälkeen Tiina kysyi, ehtisinkö testineuloa kirjaa varten vielä toisetkin sukat sillä ajatuksella, että sukat tulevat esiintymään kirjan kuvissa. Eihän tuollaisesta ehdotuksesta voinut kieltäytyä, vaikka kirjaan neulominen tietysti kasasi vähän suorituspaineita.

Sain neulottavaksi sukat jotka on nimetty aidon sirkuspellen, Klovni Azita Alloyn mukaan. Koska klovni temppuillessaan liikkuu välillä kengissä, välillä sukkasillaan ja välillä paljain jaloin, niin mallissa on tehty erikseen lyhytvartiset sukat ja polvipituiset säärystimet. Niitä voi sitten käyttää joko yhdessä tai erikseen.

Sukkien keskeisin juju on tikapuutekniikka. Tämä oli itselleni tuttu muutamasta aiemmasta projektista, mutta koskaan ennen en ole tehnyt työtä, jossa tekniikkaa käytetään näin laajasti läpi koko työn. Tekniikka vaatii oivalluksen, mutta sen jälkeen se ei ole mitenkään vaikea. Aikaa sen tekeminen kyllä vie enemmän kuin vaikkapa tavallinen kirjoneule.

Tikapuutekniikan juju on, että neulottaessa laajoja alueita yhdellä värillä lankoja ei sidotakaan tavallisen kirjoneuleen tapaan kontrastivärin langan ympärille, vaan lanka sidotaan onteloneuleen tapaan neuleen nurjalle puolelle tasaisin välein tehtävillä nurjilla silmukoilla, jotka jäävät neuleen taakse piiloon muodostaen tikapuuta muistuttavan kuvion. Näin kontrastiväri ei jää vilkkumaan toisen värin läpi, vaan isosta väripinnasta tulee siisti ja tasainen.

Huomasin sukissa myöhemmin pienen virheen valokuvaa katsoessani, monta viikkoa niitten valmistuttua ja niiden ollessa jo matkalla kohti kuvauksia Italiassa. Puikkomaisteri totesi vaan, että ei sirkuksessa niin tarkkoja olla. :D
(En voi virhettä tässä paljastaa, sillä kirjailija on näköjään kirjassa luvannut että löytämällä kuvista virheen ja kommentoimalla hänen Facebook-sivuillaan voi voittaa käsityökirjan.)

Säärystin kuvattuna oikealta ja nurjalta puolelta; tältä tikapuutekniikka näyttää lähemmin tarkasteltuna.

Susa Junnolan ottamat kuvat aidon klovni Azzitan toimiessa mallina ovat aivan huikeat! Kirja on visuaalisesti upea ja kaunis kannesta kanteen, olen selaillut sen läpi jo moneen kertaan. Upeita sukkapareja on useita, tekisi heti mieli aloittaa ja neuloa jotkut kirjan sukat. Ja samalla muistuu mieleen ne lukuisat mallit, joita en ole vielä ehtinyt neuloa edellisistäkään kirjoista... Voi tätä ajan vähyyttä!

Valokuva kirjan valokuvasta, kirjan kuvan on ottanut  Susa Junnola ja mallina aito klovni Azzita (oikealta nimeltään Rosita) tasapainottelemassa korkkareissa tyhjien viinipullojen päällä!

Sellaisen pienen virheen ohjeesta vielä löysin, että kirjassa mainitun Opalin sijaan sukat on oikeasti neulottu Regian 4-säikeisestä sukkalangasta. Mutta haitanneeko tuo, sillä oikeastihan mikä tahansa fingering-paksuinen lanka käy, kun vaan sopivat värit löytyy.

Neljänkymmenen värin sukat

Sain kutsun työkaverin nelikymppis-syntymäpäiville. Pientä vihjettä tuli siihen suuntaan, että polvipituiset villasukat voisivat olla mieluisa lahja, joten tietysti aloin heti suunnitella sellaisia.

Mietin että joku hauska juju näihin sukkiin täytyy keksiä, kun on kerran tämmöinen spesiaalipäivä kyseessä. Tuli mieleen (ehkä aika itsestäänselvästi), että nelikymppiselle täytyy tietysti tehdä sukat, joihin tulee neljäkymmentä eri väriä.

Arvelin, että omasta lankavarastostani ehkä löytyy sen verran eri värejä ettei uutta lankaa tarvitse ostaa - ja olin oikeassa. Suurin osa langoista on 7 veljestä ja vastaavan paksuisia lankoja, tosin ihan lopussa jouduin turvautumaan muutaman värin osalta ohuisiin fingering-paksuisiin lankoihin joita laitoin kaksi rinnakkain saadakseni langan paksuuden vastaamaan.

Ohjeeksi otin Niina Laitisen mallin Joulukalenterisukat 2015. Näitä katselin jo silloin joulukuussa 2015 ihaillen. Silloin ei aika antanut myöten alkaa tehdä näitä joulukalenterityyliin päivä kerrallaan, mutta päätin että jossain vaiheessa näin kaunis malli täytyy kyllä tehdä. Neljänkymmenen värin sukkiin malli sopi oivallisesti, sillä erilaisia kuvioita on niin monta, että 40 väriä sai vaivatta upotettua matkan varrelle.

Joku jo ehti kysymään, että mites näiden päättely; Ihan perinteiseen tyyliin on päätelty, eli ilman Russian jointeja tms. helpotuksia. Nopeasti voi laskea, että vähintään 80 langanpäätä on ollut sukkaa kohden. Vaikka en kuulukaan heihin, jotka erityisesti inhoavat päättelemistä, niin täytyy myöntää, että olihan siinä hommaa. En tosin onneksi säästänyt kaikkea päättelemistä loppuun, vaan matkan varrella aina välillä päättelin siihen mennessä kertyneet pääteltävät.

Oli välillä hieman haasteellista pysyä laskuissa, että kuinka monta väriä on jo käytetty. Apuvälineeksi otin pahvinpalan, johon liimasin aina langan jokaisesta väristä, jota olin jo käyttänyt. Lopputulos oli räsymattoa muistuttava ja aika kivan näköinen, joten lisäsin päihin hapsunauhaa ja tein siitä kortin.  

Juhlat olivat todella hienot ja hauskat ja sääkin mitä parhain. Toivon näiden sukkien myötä kauniille päivänsankarille onnea ja tulevaisuuteen iloisia ja värikkäitä vuosia!