Eedit sukat vol. 2

Ensimmäisten Eedit sukkien valmistuttua niissä käyttämiäni jämälankoja jäi vielä reilusti. Sukkaohjeen toisen jalan kaavio on yhtä kaunis kuin ensimmäinenkin, joten päätin neuloa toiset Eedit sukat eri kaaviolla.  

Malli on Heini Perälän suunnittelema ja löytyy Taito lehden numerosta 2/2024.

Tein näistäkin sukista keskenään eripariset väritykseltään. Lankoina edelleen enimmäkseen Nallea ja Maijaa.

Edellisten Eedit sukkien tapaan näistäkin tuli tosi kivat ja aloin jopa jo vähän lämmetä ajatukselle sukkaparille erilaisin kuvioin. 

Pareista tuli kuitenkin pikkuisen eri kokoiset keskenään, vaikka lanka, silmukkamäärä ja puikot olivat samat. Voikohan erilainen kuvio vaikuttaa sitten tiheyteen? Onhan se mahdollista. Luultavasti kuitenkin ero liittyi oman käsialan luontaiseen vaihteluun.

Olen kyllä näihin molempiin pareihin tosi tyytyväinen; näin värikkäät sukat tuovat iloa ja valoa tuleviin kylmempiin vuodenaikoihin.

Eedit sukat vol. 1

Heini Perälän suunnittelemien Eedit sukkien ohje ilmestyi keväällä Taito-lehdessä (Taito 2/24). Ihastuin malliin ensisilmyksellä, mutta jäin vielä jahkailemaan lehden irtonumeron ostamista, sillä mistään läheltä niiden myyntipistettä ei löytynyt. Sitten huomasin, että oman kaupungin kirjaston valikoimista Taito-lehden kaikki numerot löytyvät ja lainasin sen sieltä. 

Eedit sukkamalli on suunniteltu epäsymmetriseksi siten, että molemmissa sukissa on erilainen kuvio samalla värimaailmalla. Koska yleensä vierastan epäsymmetrisyyttä, niin valitsin kuvioista toisen ja tein sukkaparin samalla kuvioinnilla, mutta vaihdoin sukissa värien paikkaa niin  että niistä kuitenkin tuli erilaiset keskenään. 

Kaikki langat ovat omistaa jämävarastoista, enimmäkseen Novitan Nallea ja Gjestalin Maijaa, mutta mukaan mahtui mahdollisesti hieman jotain muutakin.

Sukista tuli tosi hauskat ja niitä oli kiva neuloa. Värien eriparisuus toi malliin särmää ja neulomiseen mielenkiintoa. 

Satakieli huivi

En ole pitkään aikaan neulonut huiveja, mutta kun äitini toivoi punasävyistä, puoliympyrän muotoista huivia syntymäpäivälahjaksi, niin pitihän sellainen tehdä. Osan langoista ostin kesäkuussa äidin kanssa tekemältämme Hollannin matkalta, loput löytyi omista varastoista. 

Malliksi valikoitui Heidi Alanderin upea Satakieli, joka aikoinaan ilmestyi vuoden 2016 joulukalenteri-mysteerihuvina. Oli erittäin kiva huivi neuloa. (Näissä mysteerineuleena ilmestyneissä on usein se, että pinta tai väri vaihtuu vähän väliä, jolloin neulominen ei ehdi käydä tylsäksi.)

Huivi neulotaan niskasta aloittaen ja päätyen reunan picot-päättelyyn. Tasaisten lisäysten sijaan lisäyskerroksia tehdään aina välillä, esim kuuden tai kahdeksan kerroksen välein. Mietin aluksi, eikö huivin reunoista tule epätasaiset, mutta ei niitä kyllä näin isossa huivissa huomaa ja viimeistään pingotetussa huivissa lisäyskerrokset sulautuvat kokonaisuuteen.

Lankoina ainakin: Rowan Fine Art, Regia Premium Silk 4-fädig, Coop Knits Socks Yeah, Handun merinohuivilanka, Malabrigo Sock sekä yksi raita Louhittaren luolan Väinämöistä.

Alemmassa kuvassa näkyy vielä huivin muoto kokonaisuudessaan, vaikka kuva on muuten vähän epätarkka.

Lahja on luovutettu saajalleen ja vaikutti olevan mieluisa. :) Tämän projektin myötä muistui taas mieleen, miten kiva huiveja on neuloa ja että niitä voisi ehkä tehdä useamminkin.

Lisää eläinhahmoja

Olen taas lähiaikoina huvitellut neulomalla pieniä eläinhahmoja, joiden kanssa saa jämälangat ja luovuuden käyttöön. Aiempia samalla idealla tehtyjä eläinhmojani olen esitellyt täällä ja täällä.

Ensin tein pienen tiikerin. Ohje on Esther Braithwaiten suloisesta Jungle Buddies kokoelmasta.

Sitten sain idean koalakarhusta, jolla on päässään kalastajanhattu. Korvat oli vähän haasteellista sovittaa lierien alle, mutta kyllä tämän mielestäni koalaksi hyvin tunnistaa. Lierin onnistumisesta olen aika ylpeä. :) Paidan kärpässieni on toteutettu silmukoimalla. Tähän ei ollut ohjetta, lähdin vaan idean, puikkojen ja langan kanssa kokeilemaan.

Sitten sain jostain Pinterest-kuvasta ajatuksen söpöisestä pingviinistä. Tähänkään ei löytynyt valmista ohjetta, joten itse piti säveltää. Muista eläimistä poiketen pingviinillä on kehosta ompelemalla erotettujen käsien sijaan erilliset siivet. Päätä ei myöskään ole eroteltu kehosta ompelemalla, vaan koko pingviini on yhtä suoraa pingviinimäistä pötköä. Vatsan sydän on toteutettu silmukoimalla ja kasvojen valkoinen osuus on tehty intarsiana. Tästä tuli tosi suloinen!

Viimeisenä valmistui vielä pieni mehiläinen, johon niinikään näin inspiraatiokuvan jossain netissä. Mehiläiseen olisi itseasiassa löytynyt ohjekin, mutta en viitsinyt ostaa sitä, kun olen jo tehnyt näitä eläimiä niin paljon, että osasin itsekin päätellä, miten tämä tehdään. Siivet ja tuntosarvet tein virkkaamalla.

Täytteenä käytin jämälankoja; päättelystä jääneitä langanpäitä ja sellaisia langanloppuja, joita en enää tulisi käyttäneeksi muuhun. Näin pääsevät nekin käyttöön. Neulomiseen käytetyt langat olivat sport-vahvuisia ja puikot olivat kokoa 2 mm.

Rakkasukkia synttärisankareille

Setäni ja hänen vaimonsa ovat lapsuudesta asti tutut ja rakkaat ihmiset, joista on tullut vuosien varrella paljon hyviä muistoja. He viettivät eilen yhteisiä 160-vuotisjuhlia, koska  molemmilla tulee kunnioitettava 80-vuoden ikä täyteen tänä vuonna. Taannoin tavatessamme he kertoivat ihailevansa erityisesti kirjoneulesukkiani somessa, joten toki halusin neuloa sellaiset heille lahjaksi. Kädentaitoja arvostaville on aina ilo neuloa!

Lempivärejä ja kokoasioita selvittelin salaisesti serkkuni kautta. Kuulemma oli salapoliisin työ onnistunut niin ovelasti, etteivät lahjottavat arvanneet mitään. :) 

Malliksi valikoitui Ronja Hakalehdon ajattoman kaunis malli, Rakka Socks. Tein mallin tiimalasikantapään sijaan ranskalaisen kantapään kantalapulla ja kantakiilalla, koska ajattelin sen olevan paremmin istuva ja helpompi pukea.

Aikataulutukseni ei tässä projektissa varsinaisesti osunut nappiin. Tai tavallaan osui, koska sukat valmistuivat ennen juhlia. Siis noin puoli tuntia ennen juhlia. 

Aloitin neulomisen kyllä jo hyvissä ajoin. Edellisellä viikolla teimme kuitenkin ulkomaanmatkan, jonka aikana olin suunnitellut neulovani paljonkin, mutta ohjelmamme oli niin tiivis, etten ehtinyt neuloa kuin vähän lentokoneessa (puupuikoilla, joista en erityisesti tykkää, mutta pelkäsin että metallipuikot olisi saatettu takavarikoida). Niinpä neulominen jäi isolta osalta juhlia edeltävälle viikolle, jolloin oli monta muutakin asiaa hoidettavana. Sillä seurauksella, että sain neulomisen valmiiksi ja kastelin sukat vasta juhlia edeltävänä yönä puoli kahdelta. Aamulla kuivattelin ne loppuun hiustenkuivaajalla ja nappasin nopeat kuvat päättelemättömistä sukista. Langanpäät päättelin autossa matkalla juhlapaikalle. Siihenkin liittyi jännitysmomentti, kun kertaalleen pudotin vahingossa neulan auton penkin alle ja jouduimme hetkeksi pysähtymään sitä etsimään. Onneksi löytyi. Mutta eipä ole minkään projetin aikataulu ihan näin tiukoille ennen mennyt. :D

Sankarit kuitenkin ilahtuivat jahjasta ja oli tärkeää saada välitettyä heille se rakkaus ja arvostus, jota heitä kohtaan tunnen, joten en kadu valvottuja tunteja. <3 

Malli on todella kaunis ja olen värivalintoihin tyytyväinen. Erityisen kaniit nämä sukkaparit ovat yhdessä ja vierekkäin, kuten ne saavat saajiensa jaloissa ollakin.

Taikuri sukat

Edellisen postauksen Girly feeling -sukista jäi yli molempia lankoja; Opalin nelisäikeistä sukkalankaa ja Louhittaren luolan Väinämöistä värissä Taikuri. Tein samoista langoista toiset sukat seuraavalla reseptillä:

1. kerros: *neulo 1 s päävärillä, neulo 1 s kuviovärillä*, toista *_* kerroksen loppuun.

2. kerros: *neulo 1 s kuviovärillä, neulo 1 s päävärillä*, toista *_* kerroksen loppuun.

Neuloin sukat varresta varpaisiin ja tein lopuksi jälkijättöisen kantapään.

Alla kuva, miltä tällainen "yhden silmukan kirjoneule" näyttää nurjalta puolelta. Tämä jos mikä oli helppoa ja aivotonta kirjoneuletta, toki pidemmän päälle myös vähän tylsää.

Opalia kului enemmän, koska sitä käytin varren joustimeen, kantapäähän ja sukan kärkeen. Mutta Taikuria jäi, eli pitää vielä keksiä lisää malleja, joissa kirjava lanka pääsee oikeuksiinsa. Tässä mallissa ainakin mielestäni pääsi kivasti.
 

Girly Feeling sukat

Girly Feeling sukat on suunnitellut nostetuilla silmukoilla muodostettujen kuvioiden mestari, Dolly Laishram. Olen aiemmin tehnyt saman sarjan Girly Feeling kämmekkäät ja vielä toisetkin. Kuvio on hauska ja syntyy silmukoita nostamalla ja ristikkäin neulomalla niin, että jokaisella kerroksella neulotaan vain yhdellä langalla.

Ohjeesta poiketen neuloin sukat varresta aloittaen. Kantapää on tavallinen tiimalasikantapää. Lankoina ihastuttava Louhittaren luolan Väinämöinen värissä Taikuri sekä Opalin nelisäikeinen sukkalanka siniharmaana. Puikkoina oli koon 2 mm Zingit.

Tämmöinen samaa toistava kuvio on hyvää neulottavaa hetkiin, kun ei ole mahdollisuutta tuijotella tiiviisti ohjetta tai pitää keskittyä samalla johonkin muuhun. 

Kirjavat langat taas on mulle aina semmoinen ongelmakohta, etten ikinä oikein tiedä, mihin niitä käyttäisin, vaikka olisivat kuinka ihanan värisiä, kuten tämä. Tähän malliin sopi kirjava mainiosti yksivärisen kaverina. Lankaa jäi vielä, joten pitää keksiä lisää kirjavien lankojen malleja.