lauantai 25. toukokuuta 2019

Rakkautesi jäljet

Testineulonta Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa -kirjaa varten alkoi aika tarkalleen puolitoista vuotta sitten, vuoden 2018 alussa. Aloitin tästä sydämellisen romanttisesta sukkaparista. Tuolloin ei kirjan tai mallien lopullisista nimistä ollut vielä tietoa, joten tämä malli kulki vain nimellä Neljäs. Kirjassa se on saanut nimen Rakkautesi jäljet, joka on viittaus Juicen Viidestoista yö -kappaleeseen.


Sukissa on piparkakkureunus, latvialaiset palmikot kirjoneulekuviota reunustamassa ja sydänkuvioita toteutettuna sekä kirjoneuleena että kuvioneuleena. Useasta eri design-elementistä huolimatta malli onnistuu olemaan pelkistetyn tyylikäs - kuten kirjan kaikki mallit.
Omaan pariini taisin tehdä vähän kirjan ohjetta lyhyemmät varret. Lankana on Novitan Venla ja kuvaustaustana aito lumihanki, tammikuuta kun tuolloin elettiin.

torstai 23. toukokuuta 2019

Tuhansien Villasukkien maa

Sain eilen ihanan postilähetyksen, niin ihanan että melkein itketti. Paketti sisälsi Tiina Kuun uunituoreen kirjan, Tuhansien villasukkien maa. Takana on puolentoista vuoden rutistus mallien hiomisen ja viimeistelyn parissa. Suurimman työn on tietysti tehnyt mallit suunnitellut ja kaikki langat käsissään pitänyt Tiina Kuu itse. Suurella innolla ollaan oltu mukana myös me testineulojat. Mallit ovat niin kertakaikkisen upeita, että mikäs niitä on ollut testatessa.
Malleista jokainen on hieno, viimeiseen asti mietitty ja huolellisesti kirjoitettu (oli jo testausvaiheessa). Kaikki mallit ovat keskenään erilaisia ja silti kirjassa on yhtenäinen teema. Kirjan nimi viittaa Eppujen Suomi-pop klassikkoon ja sukkamallien nimet tarjoilevat lisää musiikkiaiheisia oivalluksia. Valokuvat on ottanut Kati Länsikylä ja kuvausjärjestelyt huolehti Hippusia -blogin Johanna.

Yhdet minunkin neulomani sukat kirjassa vilahtaa. Yhteensä kirjan malleja on tullut neulottua kahdeksan paria. Pian voin aloittaa niitten esittelyn blogissa, mutta halusin ensin vähän hehkuttaa tätä kirjaa ihan erikseen, sillä kaiken mahdollisen hehkutuksen tämä kirja tosiaan ansaitsee.

tiistai 14. toukokuuta 2019

Leenan sormettomat

Näitä Leenan sormettomia olen suunnitellut tekeväni iät ja ajat, tarkemmin sanottuna vuodesta 2015, jolloin julkaistiin Puikkomaisterin Sukkakirja. Sukkakirja sisältää lukuisien upeiden sukkaohjeiden lisäksi myös yhden sormettomien käsineiden ohjeen.

Kevät sai hurjaksi ja tartuin epätavanomaisiin väreihin. Kuva tosin toistaa värit laimeana pastelliversiona, sillä oikeasti vaaleampi vihreä on ihan kirkas neonvihreä ja punainenkin rehellinen kirkas paloauton punainen.

Olen jättänyt varresta pois ohjeessa olevat lintukuviot, kun en osannut päättää miten päin linnut seisoisivat - käden asennosta riippuenhan ne välillä seisoisivat päällään.


Puikkomaisterin Sukkakirja on edelleen mielestäni yksi upeimmista koskaan ilmestyneistä käsityökirjoista ja taitaapa myös olla kirja, jonka malleja olen neulonut kaikkein eniten.

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Shifty -villapaita

Joskus törmää johonkin niin mielenkiintoiseen neuleohjeeseen, että se menee ohi kaikista muista jonossa olevista suunnitelmista. Tämä villapaita oli näitä projekteja, ihastusta ensisilmäyksellä.

Paidan on suunnitellut Andrea Mowry. Hän on parin viime vuoden aikana hyvin suosituksi noussut nuori amerikkalainen suunnittelija, jonka työt ovat nykyaikaisia ja muodikkaita sekä kekseliäitä tavoittelematta kuitenkaan liikaa erikoisuutta. Kannattaa tutustua töihinsä ravelryn suunnittelijasivuilla ja blogissaan Drea Renee Knits.


Malli on nimeltään Shifty Sweater. Nimi viittaa vaihtelevuuteen ja sitä malli tosiaankin tarjoaa upealla vaihtelevalla värimaailmallaan. Kaikki mallin langat ovat värjättyjä sillä tavalla, että niissä kiertyy kaksi eriväristä säiettä, joista toinen on liukuvärjätty. Omat lankani ovat Regia Colourlinea, jonka värejä katseltuani oikeastaan syntyikin välitön inspiraatio, että pitää heti päästä neulomaan juuri tätä paitaa.


Paidan valmistuttua pari ihmistä on tullut kehumaan, että onpa kaunista kirjoneuletta - mutta ehei, tässä ei ole kirjoneuletta käytetty (paitsi vähän niskan lyhennetyissä kerroksissa), sillä kuviollinen pinta on toteutettu mosaiikkineuleena. (Olikos tähän suomenkielinen termi kerrosrivinousu?) Se tarkoittaa sitä neuletekniikkaa, missä neulotaan joka kerroksella vain yhdellä värillä, mutta nostetaan osa silmukoista neulomatta niin, että ne muodostavat kuvion - ja illuusion kirjoneuleesta.

Paita on neulottu ylhäältä alas saumattomasti. Neulos on sen tyyppistä, että se vetää itseään kasaan ja oikenee (eli kasvaa pituutta) kun kastelee. Siksi kastelin työn pariinkin otteeseen keskeneräisenä arvioidakseni ensin helman pituutta ja lopuksi hihojen pituutta. Hihojen pituuteen olen tyytyväinen, mutta helmasta en ole varma, olisi se voinut olla ohjeen mukaisesti vähän lyhyempikin. Purkusuunnitelmia toppuuttaa hieman päättelyssä käytetty tubular bind off tekniikka, joka vei kovin paljon aikaa...

Alla olevista väreistä vaaleansininen on koko matkan jatkuva pohjaväri ja muut vaihtuvia kontrastivärejä.



lauantai 20. huhtikuuta 2019

Ruokataidetta

En ole erityisen innokas tai innovatiivinen kokki tai leipuri, mutta lähiaikoina olen innostunut koristeellisista tarjoiluista. Molempien tyttärien syntymäpäiviä on juhlittu huhtikuussa ja nyt kuopuksenkin täytettyä kymmenen vuotta tuli tunne, että eipä näitä lastenjuhlia enää kohta saa järjestellä.


Kymppisynttäreitten sankari toivoi Mardi gras -aiheista sugar scull kakkua kaverisynttäreille. Innostuin kauniin koristeellisesta teemasta ja lähdin googlailemaan netistä ohjeita kakun maalaamiseen. Kokeneempien koristelijoiden vinkkien perusteella päädyin siihen, että päällinen kannattaa tehdä marsipaanista ja maalata pasta- ja elintarvikeväreillä vesivärin tapaan pensselillä. Levy on kaulittu ja maalattu edellisenä päivänä ja aseteltu kakun päälle juhlapäivänä.

Yllä oleva kakku on esikoisen synttärikakku, joka ajankohtansa puolesta sai toimia kätevästi harjoitteluversiona tulevien lastenjuhlien kakulle.
Alla oleva kakku on sitten seuraava versio, eli varsinainen "tilaustuote". molempien kakkujen kukat on maalattu nuoren päivänsankarin toimesta ja leikattu ja aseteltu kakun päälle erikseen.


Vielä oli jäljellä kuopuksen sukulaissynttärit. Tässä vaiheessa olin jo ihan innoissani kakkumaalauksesta ja halusin toteuttaa jotain vähän erilaista kuva-aihetta. Niin syntyi alla oleva kakku kukkateemalla.


Lapseni halusi myös leipoa ja koristella jotain Mexico-aiheista, koska on nyt innostunut siitä teemasta. Nettiä selaillessa keksimme että kaktus-kuppikakut sopii täydellisesti. Ohje muffineihin ja kuorrutteeseen löytyi Nelliina -blogista. Suosittelen ohjetta lämpimästi, sillä tällaisilla vähän kokemattomammillakin leipureilla kaikki onnistui todella hienosti vain ohjetta seuraamalla. Muffinit ovat lähes yksistään 10-vuotiaan leipurin leipomia ja koristelemia, vain vähäisellä ohjeistusavulla. Kukat muovailin kakusta ylijääneestä marsipaanista ja tytär maalasi ne eri väreillä.


Viimeisenä vielä niinikään netistä löytyneen idean pohjalta tekaistut sateenkaari-hedelmätikut. Ne on tehty viinirypäleestä, pensasmustikasta, kiiwistä, hunajamelonista, cantaloupe-melonista sekä mansikasta. Kaiken makean ja suolaisen ohella nämä olivat ihana juhlapöydän raikastaja.


Tällaista ruoka-aiheista käsityötä siis tähän väliin, seuraavaksi jatkan taas tutummin lankakäsitöiden parissa. :)

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Vintersol -villapaita

Olen jo pitkään ihaillut amerikkalaisen Jennifer Steingassin suunnittelemia villapaitoja, joiden tärkeimpänä suunnitteluelementtinä komeilevat toinen toistaan upeammat kirjoneulekaarrokkeet. Kun talvea oli vielä vähän jäljellä, niin päätin että on korkea aika aloittaa joku näistä paidoista, ennen kuin on liian lämmin. Langaksi olin jo hommannut Rowanin Felted Tweediä kolmessa värissä. Summamutikassa valitsin yhden paitamallin, Vintersolin. Nimi tulee Ruotsin tai Tanskan kielestä ja tarkoittaa talviaurinkoa tai talvista auringonpaistetta.


Vasta ohjeen ostettuani luin sen esittelytekstin. (Koska opin lukemaan ne etukäteen!) Ja huomasin, että tämä ei olekaan ihan perus- ylhäältä alas neulottu kaarrokepaita, vaan se tehdään "hybridinä", eli ensin kaarroke neulotaan alhaalta ylös ja sen jälkeen kaarrokkeen reunan väliaikaisesta aloituksesta poimitaan silmukat ja neulotaan loput paidasta ylhäältä alas.

Aloitustapa oli todella ärsyttävä, enkä enää toiste kyllä meinaa neuloa villapaitaa tällä tekniikalla. Usko koon valintaan meinasi loppua kaarrokkeen kohdalla, sillä paita vaikutti jättimäiseltä - ennen kuin kavennukset viimeistelivät muodon ja siitä tulikin ihan sopiva. Selän korotukset tehtiin kaarrokkeen alle, mitä tapaa hieman epäilin; yleensähän ne tehdään ylös niskaan. Ja ei tämä ainakaan minulle istu selästä ihan yhtä kivasti kuin perinteisellä tavalla tehdyt korotukset. Selän alaosaan jää vähän ikäänkuin ylimääräistä materiaalia pussittamaan.

Kaarrokkeesta alaspäin paita oli mutkatonta ja nopeaa neulottavaa. Helman ja hihojen pituutta oli tosin aika vaikea arvioida, kun lanka oli itselle uusi tuttavuus. Paita venyi (tai laskeutui) viimeistelyssä jonkin verran ja päädyin lyhentämään hihoja vielä kastelun jälkeen muutaman kerroksen. Helmankin lyhentämistä harkitsin, mutta päätin nyt ainakin toistaiseksi tyytyä tähän pituuteen.


Kokonaisuudessaan olen kuitenkin yllättävän tyytyväinen lopputulokseen. Halusin vähän ylisuuren "lököpaidan" ja sellaisen sain. Tämä on tosi mukava päällä ja nyt kevään aurinkoisina päivinä paita on mainio ulkoilupaita pitkähihaisen paidan päällä ilman takkia.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Aim True -kirjoneulepipo

Kevättalven kevyen päähineen tarpeeseen valmistui kirjoneulepipo, mallina Caitlin Hunterin kaunis Aim True Hat.


Malli on suunniteltu paksummalle langalle, mutta muunsin sen tehtäväksi fingering-paksuisista Handun Merinosukkiksesta ja Sukka-Gimalteesta, joita oli jäänyt yli aiemmista projekteista. Mallikerta on 24 silmukkaa leveä, joten sen verran oli silmukoita lisättävä. Pituutta pipoon sai lisäämällä alun ja lopun vinoneliö-rivejä.


Ja kuten joskus jämälankojen kanssa taiteillessa, niin tässäkin tapauksessa langan riittävyys vaikutti lopputulokseen. Tumman harmaa lanka loppui pikkuisen kesken, joten päälaen huippu oli pakko tehdä keltaisella. Ensin ajattelin peittää keltaisen ympyrän tupsulla, mutta hetken asiaa makusteltuani päätin antaa sen jäädä näin.

Iso kiitos Ninalle kuvausavusta!