Tiny Dancer -paita

Joulukuussa 2014 voitin PäiviH:n Tanssivat puikot -blogin arvonnasta ihanaisen vyyhdin Miss Babsin Yummy 2-ply  merinolankaa värissä Smurf & Turf. Vyyhti oli ihana ja olenkin vuosien varrella suunnitellut neuloa siitä yhtä ja toista, mutta aina on jäänyt tunne, että tästä spesiaalista langasta pitää neuloa jotain vielä spesiaalimpaa.

Lopulta löysin Tiny Dancer neulepaidan, joka on erityisesti suunniteltu kirjavalle langalle jonka pariksi valitaan toinen yksivärinen lanka. Tähän valikoitui kaveriksi tummansininen Adriafil Genziana. Mallin on suunnitellut Mary Annarella.

Paidan kuviointi muodostetaan mosaiikkineuleena eli nostetuin silmukoin. Neulominen tapahtuu siis aina yhdellä värillä kerrallaan. Paidan rakenne on mielenkiintoinen ja kokonaisuudessaan se on rentoa ja nopsaa neulottavaa; joskaan mulla työ ei edennyt nopeasti, vaan jäi monta kertaa sivuun jonkun muun työn viedessä huomion.

Ehkä näistä viivytyksistä johtuen inspiraatio loppui kesken ja hihat jäi neulomatta, ainakin toistaiseksi. Huomasin nimittäin, että tämä toimii ihan hyvin liivinä tai jopa hihattomana toppina. Voi olla että palaan hihoihin syksyllä, mutta toistaiseksi tykkään tästä näin.

Fair Isle -kämmekkäät

Toiset viime viikon flunssan kourissa neulotut kämmekkääni ovat perinteistä kirjoneuletta: skotlantilaisen Clare Hutchinsonin suunnittelemat Fair Isle Mitts. Malli on kaunis ja perinteinen ja tarjoaa hyvän mahdollisuuden yhdistellä pieniä määriä eri värejä.

Kämmekkäät on neulottu osittain tunnistamattomista jämälangoista; vaaleanpunaiset ja pinkit ovat Roosa-nauha lankaa.

 

Ainoa miinus tulee peukalokiilan asettelusta; vaikka näin kämmekkäiden kuvan ennen neulomista, niin jostain syystä (=flunssa?) muistin vasta työn edetessä, että sivusaumaan asettuva peukalokiila ei ole ergonomisesti kaikkein edullisin, sillä eihän peukalo lepoasennossa käden sivulla sijaitse, vaan enemmänkin hiukan kämmenen puolella. Joten käytössä kuvio ei asetu ihan kämmeselän keskelle, paitsi jos levittää kädet auki, kuten olen tehnyt kuvassa. En kuitenkaan aio antaa tämän yksityiskohdan häiritä, sillä tästä pienestä kauneusvirheestä huolimatta nämä ovat oikein sievät ja käyttökelpoiset kämmekkäät.

Girly Feelings Mitts, Wannabe Vintage Mitts, Nalu Mitts ja Fair Isle Mitts.

Nyt on siis valmistunut lyhyessä ajassa neljät kämmekkäät ja luulen että niitä valmistuu vielä lisääkin. Kerään näitä varalahjalaatikkoon tulevaisuuden varalle; sukkien antamisessa on välillä se ongelma, että pitää ottaa selvää saajan jalan koosta, mutta aina selvitystyö ei ole niin helpooa. Varsinkin joustavasta neuloksesta tehdyt kämmekkäät sopii aika monenkokoisiin käsiin.

Wannabe Vintage kämmekkäät

Olin viime viikolla flunssassa, mikä näinä aikoina tarkoittaa pysyttelyä visusti sisällä ja poissa ihmisten ilmoilta, kunnes kaikki oireet on parantuneet. (Vaikka negatiivinen koronatestitulos onneksi tuli jo puolessa välissä viikkoa.) Mitään kauhean raskasta ei kyllä jaksanut tehdäkään, ei edes neuloa mitään kovin isoa. Mutta viikon aikana neuloin parit kämmekkäät. Pienuutensa ja nopeutensa ansiosta ne tuntuivat sopivalta neulottavalta.

Wannabe Vintage Mitts on saksalaisen Jennifer B:n suunnittelema malli, jonka kuviossa hän kertoo hyödyntäneensä itävaltalaisesta museosta löytynyttä palmikkokaaviota. Mallin nimi viittaa suunnittelijan mukaan 70-luvun kukkakuvioisiin kaakeleihin (muistuu mieleen kieltämättä).

Malli on todella kaunis. Tykkään siitä, miten peukalokiila on toteutettu; nämähän on tietysti yksilökohtaisia juttuja, mutta minun käteeni tämä malli istuu erityisen sopivasti. Kukkakuvio on näyttävä olematta silti mitenkään hirveän vaikea. Ja pidän myös siitä, että joustimiin on suunniteltu yksityiskohdiksi pienet palmikot, jotka tosin tein väärin, koska luin merkkien selitykset vasta aloittaessani kämmenselän kuviota. (Niiden pitäisi siis olla toteutettu kierretyin silmukoin, mutta koska en jaksanut purkaa, niin mulla ne on nyt sitten tavallisia palmikon kiertoja.)

Lanka on iki-iki-ihanaa Handun Paksukkista alkukesään sopivassa raikkaan vihreän sävyssä.

Girly Feelings Mittens

Dolly Laishram on suunnittelija, joka tuntuu keksivän aina jotain uutta; uusia tekniikoita ja tapoja leikkiä väreillä ja silmukoilla. Minua viehättävät erityisesti ne hänen lukuisat mallinsa, jotka perustuvat nostetuin silmukoin tai mosaiikkitekniikalla muodostettuihin kuvioihin. 

Girly Feelings Mittens on malli, jonka kuvio muodostetaan niin, että neulotaan vuorotellen kaksi kerrosta päävärillä ja kontrastivärillä. Osa silmukoista nostetaan ja välillä niillä tehdään palmikonkiertoja. Oikeastaan kuvio on aika helppo ja lopputulos on hauska ja näyttävä. 

Malli on suunniteltu jämälangoille niin, että jokainen kahden kerroksen kontrastivärin raita tehtäisiin eri värillä. Käytin kuitenkin valmiiksi raidoitettua ja pätkävärjättyä lankaa ja lopputulos on mielestäni tosi kiva. (Lanka on jämää näistä Zoom Out kämmekkäistä). Tarkoituksellisesti en kohdistanut raitoja, vaan ajattelin että on hauskempaa näin, että molempien käsien kämmekkäät ovat keskenään rennosti erilaiset.

Tämä oli jotenkin tosi kiva ja joutuisa malli neuloa. Näen tässä kuviossa lukuisia mahdollisuuksia hyödyntää aikojen saatossa kertyneitä monivärisiä jämälankoja, jotka mulla yleensä tuppaa jäämään käyttämättä.

Nalu -kämmekkäät

Amerikkalainen Leila Raven on suunnitellut nämä yksinkertaisen kauniit ja tyylikkäät kämmekkäät, Nalu Mitts. Hänen muuhun suunnittelutyöhönsä kannattaa käydä tutustumassa blogissaan Call of the Raven.

Pyysin Marjukka Aaltosen käsimalliksi, kun hänellä oli niin mahdottoman kauniisti laitetut kynnet. Kiitos Marjukka!

Tämä pari on neulottu Handun Paksukkis -langasta, joka on paksumpi versio Handun Perussukkalangasta. Tämä nimenomainen ruskea jäi yli Yhteenkietoutuneet -sukista. Ihmeen riittoisa lanka tämä onkin, sillä yksien sukkien ja yksien kämmekkäiden jälkeen punnitsin, että kerää riittää vielä vaikka toisiin samanmoisiin kämmekkäisiin.

Herringbone Hill puuvillapaita

Ostin aika kauan aikaa sitten viisi kerää Knoll Yarnsin Coastia, mukavaa merino-puuvillasekoitelankaa. Ajatuksena oli tuolloin tehdä vartalo-osaltaan lyhyt pitkähihainen neuletakki, mihin viisi kerää olisi hyvin riittänyt. Myöhemmin hylkäsin ajattelemani mallin ja mietin aika pitkään, mitä keksisi tilalle. Totesin, että ehkä haluankin tästä langasta jonkun vähän pidemmän paidan enkä ihan kropattua, mikä viidellä kerällä tarkoitti sitä, että paidasta tulisi lyhythihainen. Puuvillasekoitelankana Coast on vilpoisen tuntuista eikä se ollenkaan muistuta villalankaa, vaikka siinä merinoakin on, joten se sopii kivasti lyhythihaiseen keväällä ja kesällä käytettävään paitaan.

 

Malliksi valitsin Dropsin ilmaisohjeen Herringbone Hill sweater, joka Dropsin versiossa on toteutettu pitkähihaisena jostain lämpimästä ja pörheästä villalangasta. Tein ohjeeseen aika paljon muitakin muutoksia, mutta mallin parhaan osan eli etuosan kauniit palmikot tein ohjeen mukaan.

Jouduin purkamaan työtä moneen otteeseen. Ensin neuloin vartalo-osan yhten suorana pötkönä kuten ohjeessa ja totesin, että siitä tuli liian leveä ja muutenkin ei-imartelevan mallinen. Purin työn kainaloiden alle ja tein "sivuvaumaan" sarjan kavennuksia, mikä toi paitaan kaivattua linjakkuutta ja teki yleisilmeestä kevyemmän. Lopuksi kastelun jälkeen totesin, että paita oli liian pitkä, eli jouduin vielä kertaalleen purkamaan ja neulomaan uusiksi, tällä kertaa onneksi vain resorin.

Ihan kiva kesäpaita tästä tuli, mutta projektin vaivalloisten vaiheiden takia siitä jäi vähän tylsä maku. Uskon kuitenkin, että vaikeudet unohtuvat pian ja voin käyttää paitaa hyvällä mielellä.

Esther sukat

Sukka-Finlandian Talvipuutarha-sukista tuli tutuksi suunnittelija Helena Joronen. Tässä on toinen malli joka on lähtöisin hänen kynästään; perinteisen kauniit Esther kirjoneulesukat.

 

Malli on suunniteltu niin, että pohjavärinä käytetään vaihtuvan värisiä lankoja ja kuvio tehdään yhdellä värillä (mainio jämälankamalli!). Tein kuitenkin omat sukkani käyttäen vain yhtä pohjaväriä, sillä halusin kokeilla käyttää tätä kirjavaa Opal Reliefiä kirjoneuleen pohjavärinä valkoisten kuvioiden pohjana. (Olen varmaan ennenkin maininnut, että kirjavat langat tuottavaa mulle päänvaivaa, että mihin niitä käyttäisin.) Toimii yllättävän hyvin. Pohjaväri kulkee molemmissa sukissa omia polkujaan luoden kuvioista hukan eri näköiset. Tarkoituksellaan en mitenkään kohdistanut aloituskohtia, vaan ajattelin että lievä eriparisuus olisi hauskaa. Tykkään näistä näin, pikkuisen erilaisina.

Malli on oikein mukavaa neulottavaa. Varressa on 8/6 silmukan mallikerta ja jalkaterässä neljän. M- ja L-koolle on omat kaavionsa. Neuloin M-koon silmukkamäärällä ja L-koon kaavioilla, silmukkamäärien puolesta tämä oli helposti mahdollista. 

Sukka aloitetaan varresta ja kantapää on klassinen tiimalasikantapää. Sellaisen muutoksen tein ohjeesta poiketen, että lisäsin kantapään jälkeen muutaman kavennuksen jalkapohjaan. Useimmiten jalkaterä on kapeampi kuin nilkka ja siksi samalla silmukkamäärällä tehtynä jalkaterä jää ainakin minulla usein lörpöttämään. (Ja sehän on sitten taas makuasia, tykkääkö lörpömmästä vai istuvammasta jalkaterästä, itse satun tykkäämään hyvin istuvasta.) Neljän silmukan kuviokertaan tällainen muokkaus oli helppo tehdä.