Kalina ja Malina vol 2

Ensimmäinen Kalina ja Malina -maatuskaneule oli niin hauska tehdä, että oli ihan pakko tehdä vielä toinen! Tällä kertaa tuli vielä jämälankaisempi versio, eli varsinaista pääväriä ei ollut lainkaan vaan tein vartalon alaosan ja hihatkin kirjoneuleena. 

 

Kalina ja Malina on Handu-langoista tunnetun Ilun eli Ilona Korhosen ideasta syntynyt malli, joka julkaistiin naistenpäivänä juhlistamaan naisten välistä ystävyyttä. Mallin kirjoittaminen neuleohjeeksi on Sirkku Tiiran käsialaa. Sittemmin mallin ympärille on syntynyt varsinainen villitys ja se on julkaistu nyt myös englanniksi. Erilaisia maatuskapaitojen versioita voi seurata Kalina ja Malina -facebook-ryhmässä ja Instagramissa ottamalla seurantaan hashtagin #kalinajamalina. 

Kalinan ja Malinan koot ilmaistaan mummojen lukumääränä. (Laulun Kalina ja Malinahan on nuoria neitoja, mutta mielikuva maatuskoista mummoina istuu lujassa. Itseasiassa maatuska on venäjänkielinen sana joka tarkoittaa äitiä.) Tämä on kolmentoista mummon paita, kun edellisessä oli 12 mummoa. Jälkeenpäin luin, että venäläisen uskomuksen mukaan maatuskoita pitäisikin aina olla pariton luku, sillä parillinen luku tuottaa epäonnea. Onneksi tämä erehdys tuli nyt korjattua tämän toisen paidan kohdalla, vaikkakin sattumalta!

Tiheys vähän heitti tässäkin paidassa, itseasiassa vielä enemmän kuin edellisessä. Paidan yläosasta tuli ensin liian pitkä (eli erottelin hihat liian myöhään). Jouduin siis turvautumaan "paitakirurgiaan"; purin kaarrokkeen alhaalta ylöspäin niin, että maatuskat säilyivät koskemattomana mutta purin kaiken siitä ylöspäin. Poimin silmukat puikolle ja neuloin kaarrokkeen uudestaan vähän pienemmillä puikoilla ja tein vähän enemmän kavennuksia. Niskan lyhennetyt kerrokset tein ohjetta takaperin lukien. Hyvin onnistui ja tämmöiset parempaan istuvuuteen tähtäävät riskit kannattaa mielestäni aina ottaa.

 

Olen ihan älyttömän tyytyväinen tähän jälkimmäiseen versioon. Ensimmäinenkin oli ihana, mutta tässä moni asia onnistui vielä paremmin. Paremman istuvuuden lisäksi vertailussa huomaa selvästi, että olen näiden kahden paidan aikana kehittynyt kirjailutaidossa, jonka suhteen olen vielä ihan aloittelija. Netistä löytyy kuvia toinen toistaan hienommista kirjailuista, mitä ihmiset on maatuskapaitoihinsa tehneet; on ruusuisia essuja ja kukikkaita huiveja. Itse tyydyin kirjailemaan silmät ja suut, sekin tuntui jo hyvin isolta urakalta aloittelijalle.

Ilu ja Lentävän Lapasen Taina on suunnitelleet, että jos toukokuun lopussa koronatilanne on helpottanut niin, että kokoontuminen on taas turvallista, niin voitaisiin kerääntyä maatuskapaitojen kokoontumisajoihin Lapaseen, tai jos ei sisätiloissa kokoontuminen vielä ole suotavaa niin sitten vaikka pihatreffeille. Mutta siitä kuullaan lisää myöhemmin, kunhan tilanne selkenee. Olis kyllä kiva!

Öljylampun valossa - ohje julkaistu

Viime viikolla etsiskelin testineulojia tälle uudelle sukkamallille, Öljylampun valossa. Löytyikin niin tehokas ja nopea testiryhmä, että saatoin jo tänään laittaa ohjeen julki. Se on ladattavissa ilmaisena ohjeena ravelrysta. Jos ravelryssa asiointi ei syystä tai toisesta onnistu, niin ota yhteyttä.

Kuvassa ylhäällä vasemmalla @sydänmaanmartta:n sukat, alarivin vasemmanpuoleisen sukat: @hovilee ja @pipotus.

Nauttikaahan siis ilmaisesta ohjeesta ja tägäilkää neulomuksianne tägeillä #langanpaastakiinni ja #öljylampunvalossa. Ohjetta ei luonnollisesti saa myydä tai julkaista ilman lupaani, mutta ohjeella neulottuja sukkia saa ihan mielellään neuloa myyntiin esim. myyjäisiin. On toivottavaa mainita suunnittelija valmiin tuotteen yhteydessä. :)

Öljylampun valossa

Mosaiikkikukkien jälkeen jäi päälle halu leikitellä mosaiikkineuleella. Suunnittelin sukkamallin hieman erilaista mosaiikkitekniikkaa soveltaen. Tässä neulotaan kahdella värillä vuorotellen aina yksi kerros kerrallaan. 

Idea sai alkunsa Sukka-Finlandian Latupartiossa (eli Zoomissa pidetyssä yhteisneulonnassa), kun joku puhui Aakkoshaasteeseen osallistumisesta ja siitä, kuinka kaikilla kirjaimilla alkavia malleja ei meinaa löytyä. Aakkoshaasteessa siis otetaan haasteeksi esim. vuoden kuluessa neuloa jokaisella aakkosten kirjaimella alkava neulemalli. Olen itsekin tällaiseen haasteeseen pari kertaa osallistunut ja muistan, kuinka esim. Ö ja Å oli tosi vaikeita. Aloin pyörittelemään mielessäni Ö-kirjaimella alkavia sanoja ja mieleen tuli öljylamppu (sellainen vanha myrskylyhty-mallinen) ja seuraavaksi mielikuva sen lepattavista varjoista seinillä lapsuuden mökki-iltoina. Sen mielikuvan siirsin tähän malliin.

Sukat neulotaan sport-vahvuisella langalla, mallisukissa Regia 6-fachs Color värissä flower sekä tummanruskea Teetee Pallas. Taustaväriksi sopii mainiosti jokin itsestään raidoittuva tai liukuvärjätty lanka. Olen tässä vaiheessa kirjoittanut malliin yhden koon, jossa jalkaterässä on 52 silmukkaa ja varressa 54 silmukkaa. Ohjetiheys on 24 s ja 36 krs / 10 cm, jolla sukasta tulee sopiva 37-39 kokoiseen jalkaan. Kokoa saa muunneltua muuttamalla ohjetiheyttä (eli vaihtamalla langan ja/tai puikkojen paksuutta). Sukka aloitetaan varpaista ja kantapään levennykset muodostavat kolmiokiilan sukan pohjaan.

Nyt toivoisin löytäväni mallille muutaman testineulojan. MUOKS: Testineulojat löytyneet. 

Kunhan testineulonta on valmis, niin ajattelin julkaista tämän ilmaisohjeena mahdollisimman pian, lahjana kaikille Aakkoshaasteen Ö-kirjainta pähkäileville.

Miesten pipoja

Tein joululahjaksi kaksi pipoa perheen miehille, toinen tosin myöhästyi joulusta aikalailla, koska se valmistui vasta tällä viikolla. Poika ei suostunut valokuvamalliksi, joten mieheni sai luvan esitellä molemmat pipot. (Hänkin tosin suostui kunniaan vain maskin kanssa, ujoa porukkaa.)

Molemmat pipot on neulottu Regian Premium Merino Yakista, mainiosta fingering-vahvuisesta sukkalangasta, joka sisältää merinoa, polyamidia sekä jakkia. Lanka sopii myös pipoon oikein hyvin. 

Molemmat pipot on neulottu ilman ohjetta, mutta ei näissä mitään kovin ihmeellistä ole. Miehen tummanharmaassa pipossa on sisäänpäin käännetty yksinkertainen taite korvien päällä. Se on tyyliltään syvälle päähän vedettävä, eli sellainen joka lämmittää oikeasti myös korvia.

Pojan vaaleanharmaa pipo on toiveiden mukaisesti lyhyempää mallia, joka ei peitä korvia kokonaan. Siinä on kolminkertainen taittoreuna. Kavennukset on tehty vaaleanharmaaseen pikkuhiljaa niin, että pipo myötäilee päätä, tummanharmaasssa kavennukset taas etenevät aika nopeasti, jolloin pipo jää vähän ilmavammaksi päälaelta.

Näiden tekemistä hidasti eniten varmaankin tylsyys; yksivärinen harmaa sileä neule ei ehkä ole mulla siellä mielenkiintoisuuden kärkipäässä. Mutta oon tyytyväinen että sain näin kivat pipot molemmille aikaiseksi ja että olivat itsekin tyytyväisiä, sillä ovat molemmat aika kriittisiä sen suhteen, mitä päähänsä pistävät. (Pojan pipoa purin kahteen otteeseen sen jo valmistuttua, sillä korkeus ei ollut ihan justiinsa oikea - mutta nyt on.)

Ruusa-sukat

Sukka-Finlandian kilpailuosuus päättyi viime lauantaina, kun viimeinen varsinainen kisaetappi saatiin päätökseen. Maaliin pääsi uskomaton määrä kauniita sukkapareja! Perinteiseen tapaan kilpailuun kuuluu tänäkin vuonna varsinaisten kilpailusukkien jälkeen julkaistava bonusohje, jonka parissa saa kaikessa rauhassa ilman paineita himmailla vauhtia kovan kisasuorituksen jälkeen ja vain nautiskella neulomisesta.

 

Ruusa-mallin varteen kuuluu myös hauska napin lävitse pujotettu nyöritys, joka minun sukistani toistaiseksi puuttuu.

Testineuloin Henni Stormin suunnittelemat Ruusa -sukat alkuvuodesta. Tämä oli monen haasteellisen kisamallin jälkeen rentoa neulottavaa, joten se on omiaan jäähdyttelymalliksi. Ruusat neulotaan varresta varpaisiiin ja kantapää on tavallisen lappukantapään ranskalainen muunnos. Palkkiraidoitus ja palmikkokuviointi pitävät neulomisen mielenkiintoisena.

Käytin Ruusa-sukkiin aiemmin neulotuista sukista jääneitä Spøtin jämiä. Tämä oli kiva malli yhdistellä värejä ja jämälangat oli helppo hyödyntää, koska jokaista väriä tarvitsi vain melko pienen määrän. Nätti ja mukava malli, oikein tervetullut lopetus haasteelliseen kisaan.

Sukkalaatikossa kaikki tänä vuonna neulotut sukat lukuunottamatta Roihuja, jotka ovat jo päätyneet käyttöön. Laatikko tuli täyteen, joten pitää varmaan hankkia toinenkin!

Kalina ja Malina

Ilona Korhonen julkaisi naistenpäivän kunniaksi ihanan kaarrokeneuleen nimeltään Kalina ja Malina. Kaarrokkeen poikki tanssii joukko iloisia maatuskoita. Tai ei nyt ehkä ihan tanssi, ennemminkin ne seisovat rivissä topakasti, kuten maatuskoiden kuuluukin. Neule on suunniteltu naisten välisen ystävyyden kunniaksi ja juhlimiseksi. Suunnitteluprosessissa toimi yhteistyökumppanina ja yllyttäjänä Lentävän Lapasen Taina Schildt ja ohjeen sarjoituksesta ja editoinnista vastasi Sirkku Tiira.

Kalina ja Malina on ylhäältä alas neulottu kaarrokeneulepaita. Ihan  aloittelijan  neule se ei ole, sillä kirjoneuletta neulotaan kolmella ja neljällä värillä kerrallaan. Tätä nyt ei kannata pelästyä liikaa, mutta voi olla hyvä varautua että kuluu vähän enemmän aikaa kuin tavalliseen kahden värin kirjoneuleeseen.

 

Testineuloin paidan ennen sen julkaisua käyttäen jämälankoja, jotka on enimmäkseen Ilonan itsensä värjäämiä lankoja. Ilonahan tunnetaan käsityöpiireissä parhaiten Handu -nimeä kantavista käsinvärjätyistä langoistaan. Suosioon ovat nousseet myös käsityöaiheiset Ilun Handu duunaa blogi sekä videoblogi.  

Se sijaan kaikki eivät ehkä ole tienneet, että Ilona on myös laulaja ja erityisesti kansanlauluperinteen rakastaja ja ylläpitäjä. Kalinan ja Malinan tarina juontuukin vanhaan kansanlauluun, joka kertoo kyseisistä neidoista. Ajatus neuloa paitaan laulu on aivan mielettömän ihana!

Olen lapsesta asti tykännyt maatuskoista (kukapa ei!) ja leikeissä ajatus meni niin, että isompi maatuska synnytti aina pienemmän ja seuraava vielä pienemmän ja niin edespäin. Niinpä tästä kuva-aiheesta ja naistenpäivän kytköksestä tuli mieleeni kuvata paitaan kaikki sukuni naiset, menneet ja tulevat naisten sukupolvet. Paidan etupuolelle olen kuvannut itseni, tyttäreni, äitini ja molemmat mummoni. Takapuolelle mahtuivat kaikki tätini ja osa naispuolisista serkuista - laitoin nyt äidin puoleiset serkut koska oli tämä ajatus äiti-linjasta ja lisäksi heitä sattuu olemaan juuri kolme kappaletta. Ensin ajattelin kirjailla maatuskoille erilaisia hiuksia yms. tunnuspiirteitä, mutta lopulta kirjailu osottautui sen verran haasteelliseksi tehtäväksi, että kaikki naiset ovat suunnilleen saman näköisiä mutta silmien väri paljastaa kenestä on kyse. (Ainakin minulle, mutta myös nuorin tyttäreni tunnisti näistä jokaisen oikein!)

Ohje on suunniteltu Soft Donegal -langalle ja sen neuletiheys on 22 s. Koska oma paitani on tehty fingering -vavuisista jämälangoista (Handun Perussukkista, Sukka-Gimalletta, Silkkaa Merinoa ja Mini-Merinoa), niin tiheyteni on vähän tiukempi. En vaan saanut jäljestä nättiä ohuella langalla ja ohjeen vaatimalla käsialalla - kaarrokkeen alussa tiheys on 26 s, jossain vaiheessa vaihdoin isommat puikot ja loppuosassa tiheys on 24s. Ei siis kannata katsoa s-koon mittoja minun neuleestani, oikealla tiheydellä olisi tullut isompi. Alaosan pääväriä minulla oli vain 100g. Se määritteli paidan pituuden (johon olen kyllä ihan tyytyväinen) ja myös sen, että hihat jäivät lyhyiksi. Tosin hihat voisi tehdä myös monivärisiksi, mutta päädyin nyt tähän.

 

Kun ohje julkaistiin Zoomissa järjestetyssä julkaisutilaisuudessa, paikalla oli toista sataa neulojaa. Ohje on saatavilla ilmaisena ohjeena Handun verkkokaupassa. Kalina ja Malina ovat innostaneet ja suorastaan villinneet suloisuudellaan, iloisuudellaan ja värikkyydellään. Ajatus ystävyydestä ja juhlimisen arvoisista naisista koskettaa varmasti erityisesti juuri nyt, kun ystävien ja läheisten tapaaminen ei ole ehkä mahdollista. Kalinan ja Malinan FB-ryhmään on liittynyt lähemmäs parisataa henkeä ja siellä sekä Instagramissa on saatu jo nähdä monia aloituksia toinen toistaan upeammilla väriyhdistelmillä. Itsekin jo aloitin neulomaan toista vähän väljempää ja tällä kertaa pitkähihaista versiota. Tervetuloa mukaan neulomaan lisää mummoja!

Wild Angelica -sukat

Vaihteeksi sukat, jotka eivät mitenkään liity Sukka-Finlandiaan. Vaikuttaa nimittäin siltä, että noin vuoden kestäneen villasukka-ähkyn jälkeen (johon päädyin testineulottuani pari edellistä Sukka-Finlandiaa ja kolme sukkakirjaa), padot on murtuneet ja nyt tekee taas mieli neuloa kaikki vastaan tulevat sukkaohjeet. Yksi myötävaikuttaja patojen murtumiseen on ollut tutustuminen sveitsiläisen Runningyarn Marianne -nimimerkillä suunnittelutyötä tekevän suunnittelijan ohjeisiin.

Ohjeet ovat oikeastaan ihan klassisia kirjoneulemalleja ja sukkien rakennekin noudattelee melko perinteisiä latuja, mutta silti näissä on vaan joku oma tyylinsä ja juttunsa, mikä viehättää. Nämä Wild Angelica sukat on Mariannen muiden mallien tapaan neulottu varresta varpaisiin lappukantapäällä. Kiilakavennukset on tehty hauskasti jalkapohjaan. Aion ehdottomasti neuloa lisääkin hänen mallejaan!

Toinen ihastuksen kohteeni tällä hetkellä on Regian Premium Merino Yak -lanka, josta on tullut neuottua jo pari pipoa ja parit sukat enkä usko että se siihen jää. Voi sanoa, että se on tällä hetkellä kaikkein suurin suosikkini teollisista sukkalangoista. Harmillisesti sen muuten kattavasta väripaletista puuttuu valkoinen, joten valkoiseksi väriksi otin tavallista Regian 4-säikeistä sukkalankaa (ihan passeli peruslanka siis sekin).

 

Innostuin myös monien jo pari vuotta sitten aloittamasta sukkalaatikko-haasteesta. Olen ihaillut muiden kuvia laatikkoon vierekkäin asetelluista sukista ja ne näyttävät niin näteiltä, että halusin itsellekin samanlaisen. En ole oikein perehtynyt haasteeseen sen tarkemmin, kunhan asettelen sukkia laatikkoon sievästi. Kaiketi ajatuksena on neuloa sukkapari per kuukausi ja sitten saa ottaa ne kaikki käyttöön tai antaa lahjoiksi vuoden lopussa.

Wild angelica muuten tarkoittaa karhunputkea. Tuskin olisin sitä koskaan tullut tietäneeksi ilman tätä ohjetta. Olen jo pitkään tiennyt, että kielten oppiminen kuuluu neuleharrastuksen hyötyihin ja näköjään se koskee myös kasvitieteellisen sanaston laajentamista. :)