perjantai 30. elokuuta 2019

Krapin lankapajalla

Paikallinen lankakahvilamme Lentävä Lapanen on jo monena vuotena peräkkäin järjestänyt Krapin lankapaja -tapahtuman. Krapin paja on Tuusulanjärven rannalla sijaitsevan vanhan Krapin kartanon pihapiiriin rakennettu kulttuuri- ja tapahtumatalo. Koko päiväksi on järjestetty käsityöaiheista ohjelmaa ja muutakin kivaa.

Aiemmin en ole syystä tai toisesta päässyt mukaan, mutta tänä vuonna päätin jo hyvissä ajoin varata kyseisen päivän vapaaksi. Ja kannatti, sillä oli tosi kiva päivä.

Tähtivieraina olivat Villapesusiskot Pirjo ja Katri sekä Tiina Kuu. Siskokset kertoivat neuletubettamisesta ja Tiina Tuhansien villasukkien maa -kirjastaan sekä erilaisista kantapäistä.
Muilta osin päivä koostui erilaisista työpajoista, jotka olivat kaikki tosi kivoja ja mielenkiintoisia. Ihan kaikkiin pajoihin ei mitenkään olisi ehtinyt osallistua, sillä kolmestakin riitti tekemistä koko päiväksi.

Ihan aamupäivän aluksi menin mukaan Handun Ilona Korhosen eli Ilun ohjaamaan langanvärjäykseen. Värjäys tapahtui happoväreillä ja värin kiinnitys mikroaaltouunissa. Nautin tästä touhusta todella. Värit sekoittuivat välillä harkitusti ja välillä sattumalta - naapureiden roiskeet antoivat ideoita. :D

Lopulta iloinen rivi lankoja liehui narulla tuulessa kuivumassa.
Lounaan jälkeen oli vuorossa ompelutyöpaja, jossa ommeltiin saksipussit Kirsi Kostamon ja Nina Mäkelän opastamana. Pussiin mahtuu säilytykseen kolmet eri kokoiset sakset ja sen voi ripustaa naulaan roikkumaan. Edistää ehkä saksien tallessa pysymistä, vaikka sitä takuuta ohjaajat eivät luvanneetkaan. :D

Tämäkin oli hauska kurssi ja sain sen tiimoilta pienen ompelukärpäsen pureman - ompeluintoa on riittänyt koko kuluvalle viikollekin.
Kolmantena pajana oli kankaankudontaa pirtakangaspuilla. Pajaa ohjasi Hilmalan Anu Jokela. Kutominen oli todella innostavaa ja koukuttavaa, aloin melkein harkita pienten pöytäkangaspuitten hankkimista!

Viimeisestä työpajasta ei valitettavasti tullut otettua yhtään kuvaa, kun oli niin kova kutomisen draivi päällä koko ajan. Alla olevassa kuvassa näkyvät kuitenkin kaikki päivän tuotokseni, myös kutomani kangaspala. Suunnittelin tehdä siitä jonkinlaisen pussukan, koska Anun tekemät olivat niin houkuttelevan näköisiä.

Näitten edellä mainittujen lisäksi päivä sisälsi hyvää seuraa, ruokaa, musiikkia ja vähän lankaostoksiakin. Illalla havahduin siihen, että on ollut todella mukava ja rikas käsityön täyteinen päivä enkä ollut neulonut koko päivänä silmukkaakaan. Käsityöt ja käsillä tekeminen on niin paljon muutakin.

Kiitos järjestäjille ja mukana olleille, toivottavasti tämä perinne jatkuu!

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Hilla -meikkipussi

Saimme kutsun serkkuni Hilla-tytön rippijuhliin. Pari viikkoa ennen juhlia aloin miettiä, että voisiko 15-vuotiaalle keksiä mitään sellaista itse tehtyä, mistä sen ikäinen edes etäisen epävarmasti saattaisi tykätä. Jonkun kumman mielleyhtymän kautta keksin laittaa tytön nimen englanniksi (cloudberry) virkkausmallien kuvahakuun ja yllätyksekseni sillä löytyi Lankavan sivuilta Molla Millsin ihana virkkausohje pieneen Cloudberry-laukkuun.


Olin heti myyty, sillä onhan tuo nyt aivan ihana malli! Kävin ostamassa ohjetta paksumpaa Catania-lankaa, sillä ajattelin että ajan rajallisuuden vuoksi teen laukun vähän pienemmällä silmukkamäärällä. Totesin aika pian, että ei tule nättiä. Pylväät paksummalla langalla tekivät virkatusta pinnasta harvan ja verkkomaisen, ei lainkaan Mollan kauniin mallin näköistä.

Aika vaihtaa suunnitelmaan b. Etsin netistä kiinteillä silmukoilla tehdyn meikkipussimallin, Fruit bags Trio, ja noudatin sitä muuten, paitsi kuvion otin Cloudberry-ohjeesta. Pylväät vaihdoin marjojenkin osalta kiinteiksi silmukoiksi. Pelkäsin, että hillat jäävät näin liian litteiksi, mutta parin valmiin marjan jälkeen totesin, että ainakin omaa esteettistä silmääni nämä marjat miellyttävät eikä kuvio vaatinut sen kummempaa muokkausta. Hillat koostuvat ryppäästä popcorn-silmukoita, joka olikin minulle uusi hauska tuttavuus.


Sain virkatun osuuden valmiiksi pari päivää ennen juhlia. Se piti vielä kastella ja viimeistellä, joten aloin vähän hermostua, että mahtaako tämä ehtiä valmiiksi. Työn kuivumista odotellessa kävin ostamassa pussiin vuorikankaan ja vetoketjun. Koska puuvillalangan kesti kuivua seuraavaan päivään, niin aikaa vuorin ompeluun ja vetoketjun kiinnittämiseen jäi enää yksi ilta.

Kaikki ei mennyt kuin Strömsössä, kuten vähän olin pelännytkin. Viime aikoina hyviin väleihin kanssani antautunut ompelukone alkoi temppuilla vuorin ollessa valmis mutta vielä kiinnittämättä. (Ratkaisin ompelukoneen ongelman lopulta helposti, mutta vasta seuraavana päivänä.) Päädyin siis kiinnittämään vuorikankaan ja vetoketjun käsin. Siitä tuli kuitenkin mielestäni siisti ja nätti ja olen siihen  tyytyväinen.


Meikkipussiin sisään pari voidetta näön vuoksi ja koska en todellakaan tiedä, millaisia meikkejä 15-vuotias tänä päivänä toivoisi niin lisäksi lahjakortti kosmetiikkaliikkeeseen, että saaja voi täyttää pussin itselleen mieluisilla tuotteilla.

Vaikka lahjakortti yksinäänkin olisi riittänyt, niin jotenkin tykkään ajatuksesta, että lahjassa on myös jotain henkilökohtaista ja yksilöllistä - ja itse tehtyä.

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Soldotna Crop Top vol. 2

Edellisessä postauksessa kerroin ensimmäisestä Soldotna Crop Topista ja että olen jo aloittanut uutta heti edellisen perään. Ja nopeasti se valmistuikin, etenkin kun tein tästä suunnitelman mukaisesti "cropatun" eli tällaisen lyhyemmän mallin, mikä itse asiassa on alkuperäisen mallin ideakin (jota ensimmäisen paidan kanssa vielä vähän vierastin).


Lueskelin netissä keskustelua, jossa kehopositiivisessa hengessä rohkaistiin kaikkien vartalotyyppien edustajia käyttämään nyt kovasti muodissa olevia lyhyitä paitoja ja ohjeistettiin, että jokaisen pitää vain löytää omalle vartalotyypille sopiva "sweet spot" eli sopiva paidan pituus. Keskusteluun linkitetyt kuvat kertoivat, että näin kyllä tosiaan on; lyhyt paita sopii kaikille kunhan vaan valitsee oikein sen, minkä kanssa paitaa käyttää ja osaa valita paitaan sopivan pituuden. Ilmeisesti useimmiten menee pieleen siinä, että kuitenkin epäröi ja tekee paidasta vähän liian pitkän.


Tein tästä noin 7cm lyhyemmän kuin ensimmäisestä Soldotna Crop Topista. Siinä missä ensimmäisen paidan pituus on omiaan puolihameiden kanssa käytettäväksi, niin tämä jälkimmäinen sopii mukavasti mekon kanssa, erityisesti sellaisen jossa on hieman korkea vyötärölinja.

Muuten tein paitaan suurinpiirtein samat modaukset kuin edelliseenkin.


Tämän paidan langat ovat suurimmaksi osaksi samoja kuin edellisessä paidassa. Vihreä ja ruskea ovat  siis Manos del Uruguayn Alegriaa, keltainen Malabrigo Sockia ja musta Roosa Nauha -sukkalankaa. Lisänä vielä punainen Latinium Ex Machinan Basic Sock.

Yleensä en jämähdä yhteen malliin useammaksi kerraksi, mutta tämä oli hauska tehdä kahdesti ja nyt  tuntuu siltä, että voisin tehdä näitä vielä lisääkin.

perjantai 9. elokuuta 2019

Soldotna Crop Top

Jyväskylän neulefestareilla sain vakavan lyhythihaisen-kirjoneulevillapaidan-himo -tartunnan. En ollut kuullut kyseisestä tartuntataudista aiemmin, joten se pääsi iskemään aivan varoittamatta takavasemmalta. Eikä se laantunut sitten millään, paitsi lopulta ilmeisellä keinolla, nimittäin siten, että neuloin lyhythihaisen kirjoneulevillapaidan.

Jo tuossa Jyväskylä-postauksessa totesin, että ihastuin erityisesti festarikansan päällä näkyneisiin Soldotna Crop Top -paidan lukuisiin ihaniin versioihin. Mallin on suunnitellut yhdysvaltalainen Caitlin Hunter. Hän on ylpeä suomalaisista sukujuuristaan ja se näkyy muun muassa useiden hänen suunnittelemiensa neulemallien nimissä; Koivua, Elokuu, Ohra ja Kodikas.
Soldotna sen sijaan viittaa Hunterin synnyinseudulla Alaskassa sijaitsevaan kaupunkiin.


Ohje on kirjoitettu DK-vahvuiselle eli paksuhkolle langalle. Sopivaa lankaa oikeassa vahvuudessa en omista varastoista löytänyt enkä heti festariostosten jälkeen halunnut uuttakaan lankaa ostaa, joten sovelsin ohjetta ja tein paidan ohuesta, fingering-paksuisesta langasta. Ruskea ja vihreä lanka ovat käsinvärjättyä Manos del Uruguayn Alegriaa, keltainen Malabrigo Sockia ja musta Roosa Nauha -sukkalankaa. Kaikkia värejä riitti yksi vyyhti ja jäikin vielä yli puolet, lukuun ottamatta vihreää, jota jäi vähän alle puolet. (Loistava malli siis käyttää vaikka puolikkaitakin vyyhdin jämiä!)

Koon muutoksen tein neulomalla L-koon silmukkamäärillä, kun tavoitteena oli noin S-koon paita. Tein myös vähän kavennuksia kylkiin vyötäröä kohti.


Noita "cropattuja" eli napapituisia paitoja on nyt näkynyt paljon eri suunnittelijoilta. Itse olen kaksi tällaista cropatuksi suunniteltua paitaa neulonut (tämän ja Shiftyn), mutta kumpaakaan en ole osannut ihan ohjeen lyhyiseksi jättää. Mutta tämän projektin ja toisten neulojien ihanien projektikuvien myötä aloinkin haaveilla sellaisesta ihan lyhyestä topista. Joten aloitin heti perään uuden Soldotna Crop Topin langoista, joita tästä ensimmäisestä jäi jäljelle. Sen ajattelin jättää lyhyeksi - ja mietin, pitäisikö Shiftyäkin lyhentää.
Näin se oma maku pikkuhiljaa muuttuu muodin mukana.

lauantai 3. elokuuta 2019

Floral

Tästä huivista tuli monella tapaa yksi tärkeimmistä töistäni pitkään aikaan. Aloin suunnitella sitä jo joskus viime vuoden puolella erään ihmisen merkkipäivän lähestyessä.


Halusin tehdä kyseiselle ihmiselle huivin, koska hän on monesti osoittanut mielenkiintoa minun huivejani kohtaan ja kertonut haaveilevansa jostain sen tapaisesta. (Ja koska hän on muutenkin ihana tyyppi!) Koska hän on yleensä aina pakkassäälläkin kuumuudesta kärsivää sorttia, niin ajattelin, että en voi tehdä hänelle mitään paksua enkä ehkä ohuttakaan villahuivia. Löysin Lentävästä Lapasesta täydellisen langan, italialaisen kasvivärjätyn Colori Naturalin, joka on 100% pellavaa. Juoksevuus on 840m/100g, lanka on suunnilleen ompelulangan paksuista.


Malliksi valitsin Floral-huivin Janina Kallion Lumoavat neulehuivit by Woolenberry kirjasta. Ohje on ostettavissa myös erikseen englanniksi. Muutin aloitusta ja reunasilmukoita lisäyksineen hieman, muuten noudattelin ohjetta.


Aloitin huivin neulomisen tammikuussa. Välillä se jäi tauolle pitkiksikin ajoiksi, kunnes taas muistin sen ja otin seuraavan osion työn alle. Huivissa vaihtelevat ainaoikeat ja kukkakuvioiset osiot. Mitään vaikeaa mallissa ei sinänsä ole, mutta kun silmukat lisääntyvät koko ajan ja viimeisellä kerroksella on 504 silmukkaa, niin vaatiihan tämmöisen valmiiksi saaminen hieman turnauskestävyyttä. Ja viimeisenä koitoksena vielä nirkkopäättely, johon nirkkoja tulee enemmän kuin muutama.


Loppuun asti huivia sai neuloa uskon varassa, sillä karhea, ohut pellavalanka näytti suhteessa isohkoilla puikoilla neulottuna yhdeltä ruttuiselta myttyrältä eikä pitsikuviotakaan oikein erottanut. Mutta luotin siihen, että kastelu ja pingotus pehmentää langan ja oikaisee rytyt. Ja niin se teki. Huivista tuli valon ohut ja hennon ilmava. Kuviin sitä keveyttä on vaikea vangita. Luokittelisin tämän oikeastaan hienoimmaksi tekemäkseni huiviksi. (Ja se on paljon sanottu, sillä olen aika tyytyväinen ollut moneen muuhunkin huiviin.) Sitä mukavampi oli antaa tämä lahjaksi ja nähdä, että se sopi saajalleen tosi kauniisti.