Porcelain villapaita

Neuloin kaikkien aikojen ihanimman villapaidan. Porcelain Sweater Solo on tanskalaisen Lene Holme Samsøen suunnittelema ajattoman kaunis villapaita, joka on saanut inspiraationsa klassisista, sinivalkoiseksi maalatuista posliiniastioista.

Päädyin suunnittelijan käyttämiin väreihin, sillä mielikuva niistä sinivalkoisista astioista oli niin voimakas, ettei voinut muutakaan. Pohjaväriksi ajattelin jotain vähän harmahtavampaa valkoista, mutta lankakaupan tarjonta ratkaisi.

Paita neulotaan kahdella langalla samanaikaisesti, rinnakkain kulkevat ohut villalanka sekä ohut mohairlanka. Valkoisina lankoina paidassani on Drops Flora ja Filcolana Tilia, siniset langat ovat Filcolanan Arwetta ja Tilia.

Tein ohjeeseen ainoastaa yhden muutoksen, nimittäin helman halkiot. Muuten noudatin ohjetta orjallisesti ja hyvin toimi. Oli ihanaa neulottavaa. Voisin tehdä toisen eri väreissä, mutta samalta suunnittelijalta löytyy kyllä muitakin houkuttavia malleja, joten ehkä päädyn johonkin niistä. Tämä rakenne pudotetuilla olkapäillä joka tapauksessa vaikuttaa itselleni parhaalta kaikista kokeilluista.

Jouluvillapaita

Olen jo monta vuotta miettinyt, jaksaisinko tehdä itselleni jouluvillapaidan. Toisaalta ajatus on tuntunut kivalta, toisaalta lyhyen käyttöaikansa takia vähän turhalta. Dropsin tämän vuoden joulumalleissa tuli vastaan lopulta niin kiva ohje, että päätin että nyt on vihdoinkin elämässäni jouluvillapaidan aika; Christmas Time Sweater ei ole sellainen yliampuva "ruma jouluvillapaita", joita elokuvissa näkyy, vaan tonttuineen ja lumiukkoineenkin sen verran hillitty, että tätä tulee varmasti käytettyä paljon joulun aikaan ja vähän ennenkin.

Ylhäältä alas neulottavan paidan kuvio-osuutta oli mukava neuloa ja niinpä yläosa valmistuikin aika nopeasti. Loppuosan tasainen harmaa vaati vähän päättäväisyyttä. 

Neuloin paidan Nalle-langasta (lukuunottamatta mustaa, joka on jotain jämälankaa). Nalle on toki paitalankana vähän kutittavaa, mutta totesin että tämmöistä paksua villapaitaa käytän joka tapauksessa aina aluspaidan kanssa ja Nalle sopi saatavuutensa ja budjettini puolesta tilanteeseen (tässä kohden ajattelin vähän sitä, etten viitsi kauhean kalliita lankoja ostaa paitaan, jota ei kuitenkaan tule käytettyä kuin yhtenä kuukautena vuodessa).

Tein tähän muutamia muokkauksia. Niskapuolelle tein kaarrokkeeseen korotuksia lyhennetyin kerroksin istuvuuden parantamiseksi. Hihoista neuloin reilun levyiset pussihihat ja hihansuun resoreihin lisäsin kauluksen vihreät raidat. Paidan helmaresoriin tein sivuhalkiot.

Harmaata lankaa olisi ohjeen mukaisesti mennyt 600 grammaa, mutta todellisuudessa sitä kului alle 400 grammaa, eli jämälankatöitä seuraa!

Olen paitaan todella tyytyväinen ja aionkin käyttää sitä (ainakin melkein) joka päivä uuteen vuoteen saakka. Ei sitä loppujen lopuksi kaikkia muitakaan vaatteita niin kovin montaa kertaa vuodessa tule pidettyä, joten ei yhtään jää tästä sellainen olo että tässä olisi nähnyt turhaa vaivaa.

Kalina ja Malina vol 2

Ensimmäinen Kalina ja Malina -maatuskaneule oli niin hauska tehdä, että oli ihan pakko tehdä vielä toinen! Tällä kertaa tuli vielä jämälankaisempi versio, eli varsinaista pääväriä ei ollut lainkaan vaan tein vartalon alaosan ja hihatkin kirjoneuleena. 

 

Kalina ja Malina on Handu-langoista tunnetun Ilun eli Ilona Korhosen ideasta syntynyt malli, joka julkaistiin naistenpäivänä juhlistamaan naisten välistä ystävyyttä. Mallin kirjoittaminen neuleohjeeksi on Sirkku Tiiran käsialaa. Sittemmin mallin ympärille on syntynyt varsinainen villitys ja se on julkaistu nyt myös englanniksi. Erilaisia maatuskapaitojen versioita voi seurata Kalina ja Malina -facebook-ryhmässä ja Instagramissa ottamalla seurantaan hashtagin #kalinajamalina. 

Kalinan ja Malinan koot ilmaistaan mummojen lukumääränä. (Laulun Kalina ja Malinahan on nuoria neitoja, mutta mielikuva maatuskoista mummoina istuu lujassa. Itseasiassa maatuska on venäjänkielinen sana joka tarkoittaa äitiä.) Tämä on kolmentoista mummon paita, kun edellisessä oli 12 mummoa. Jälkeenpäin luin, että venäläisen uskomuksen mukaan maatuskoita pitäisikin aina olla pariton luku, sillä parillinen luku tuottaa epäonnea. Onneksi tämä erehdys tuli nyt korjattua tämän toisen paidan kohdalla, vaikkakin sattumalta!

Tiheys vähän heitti tässäkin paidassa, itseasiassa vielä enemmän kuin edellisessä. Paidan yläosasta tuli ensin liian pitkä (eli erottelin hihat liian myöhään). Jouduin siis turvautumaan "paitakirurgiaan"; purin kaarrokkeen alhaalta ylöspäin niin, että maatuskat säilyivät koskemattomana mutta purin kaiken siitä ylöspäin. Poimin silmukat puikolle ja neuloin kaarrokkeen uudestaan vähän pienemmillä puikoilla ja tein vähän enemmän kavennuksia. Niskan lyhennetyt kerrokset tein ohjetta takaperin lukien. Hyvin onnistui ja tämmöiset parempaan istuvuuteen tähtäävät riskit kannattaa mielestäni aina ottaa.

 

Olen ihan älyttömän tyytyväinen tähän jälkimmäiseen versioon. Ensimmäinenkin oli ihana, mutta tässä moni asia onnistui vielä paremmin. Paremman istuvuuden lisäksi vertailussa huomaa selvästi, että olen näiden kahden paidan aikana kehittynyt kirjailutaidossa, jonka suhteen olen vielä ihan aloittelija. Netistä löytyy kuvia toinen toistaan hienommista kirjailuista, mitä ihmiset on maatuskapaitoihinsa tehneet; on ruusuisia essuja ja kukikkaita huiveja. Itse tyydyin kirjailemaan silmät ja suut, sekin tuntui jo hyvin isolta urakalta aloittelijalle.

Ilu ja Lentävän Lapasen Taina on suunnitelleet, että jos toukokuun lopussa koronatilanne on helpottanut niin, että kokoontuminen on taas turvallista, niin voitaisiin kerääntyä maatuskapaitojen kokoontumisajoihin Lapaseen, tai jos ei sisätiloissa kokoontuminen vielä ole suotavaa niin sitten vaikka pihatreffeille. Mutta siitä kuullaan lisää myöhemmin, kunhan tilanne selkenee. Olis kyllä kiva!

Kalina ja Malina

Ilona Korhonen julkaisi naistenpäivän kunniaksi ihanan kaarrokeneuleen nimeltään Kalina ja Malina. Kaarrokkeen poikki tanssii joukko iloisia maatuskoita. Tai ei nyt ehkä ihan tanssi, ennemminkin ne seisovat rivissä topakasti, kuten maatuskoiden kuuluukin. Neule on suunniteltu naisten välisen ystävyyden kunniaksi ja juhlimiseksi. Suunnitteluprosessissa toimi yhteistyökumppanina ja yllyttäjänä Lentävän Lapasen Taina Schildt ja ohjeen sarjoituksesta ja editoinnista vastasi Sirkku Tiira.

Kalina ja Malina on ylhäältä alas neulottu kaarrokeneulepaita. Ihan  aloittelijan  neule se ei ole, sillä kirjoneuletta neulotaan kolmella ja neljällä värillä kerrallaan. Tätä nyt ei kannata pelästyä liikaa, mutta voi olla hyvä varautua että kuluu vähän enemmän aikaa kuin tavalliseen kahden värin kirjoneuleeseen.

 

Testineuloin paidan ennen sen julkaisua käyttäen jämälankoja, jotka on enimmäkseen Ilonan itsensä värjäämiä lankoja. Ilonahan tunnetaan käsityöpiireissä parhaiten Handu -nimeä kantavista käsinvärjätyistä langoistaan. Suosioon ovat nousseet myös käsityöaiheiset Ilun Handu duunaa blogi sekä videoblogi.  

Se sijaan kaikki eivät ehkä ole tienneet, että Ilona on myös laulaja ja erityisesti kansanlauluperinteen rakastaja ja ylläpitäjä. Kalinan ja Malinan tarina juontuukin vanhaan kansanlauluun, joka kertoo kyseisistä neidoista. Ajatus neuloa paitaan laulu on aivan mielettömän ihana!

Olen lapsesta asti tykännyt maatuskoista (kukapa ei!) ja leikeissä ajatus meni niin, että isompi maatuska synnytti aina pienemmän ja seuraava vielä pienemmän ja niin edespäin. Niinpä tästä kuva-aiheesta ja naistenpäivän kytköksestä tuli mieleeni kuvata paitaan kaikki sukuni naiset, menneet ja tulevat naisten sukupolvet. Paidan etupuolelle olen kuvannut itseni, tyttäreni, äitini ja molemmat mummoni. Takapuolelle mahtuivat kaikki tätini ja osa naispuolisista serkuista - laitoin nyt äidin puoleiset serkut koska oli tämä ajatus äiti-linjasta ja lisäksi heitä sattuu olemaan juuri kolme kappaletta. Ensin ajattelin kirjailla maatuskoille erilaisia hiuksia yms. tunnuspiirteitä, mutta lopulta kirjailu osottautui sen verran haasteelliseksi tehtäväksi, että kaikki naiset ovat suunnilleen saman näköisiä mutta silmien väri paljastaa kenestä on kyse. (Ainakin minulle, mutta myös nuorin tyttäreni tunnisti näistä jokaisen oikein!)

Ohje on suunniteltu Soft Donegal -langalle ja sen neuletiheys on 22 s. Koska oma paitani on tehty fingering -vavuisista jämälangoista (Handun Perussukkista, Sukka-Gimalletta, Silkkaa Merinoa ja Mini-Merinoa), niin tiheyteni on vähän tiukempi. En vaan saanut jäljestä nättiä ohuella langalla ja ohjeen vaatimalla käsialalla - kaarrokkeen alussa tiheys on 26 s, jossain vaiheessa vaihdoin isommat puikot ja loppuosassa tiheys on 24s. Ei siis kannata katsoa s-koon mittoja minun neuleestani, oikealla tiheydellä olisi tullut isompi. Alaosan pääväriä minulla oli vain 100g. Se määritteli paidan pituuden (johon olen kyllä ihan tyytyväinen) ja myös sen, että hihat jäivät lyhyiksi. Tosin hihat voisi tehdä myös monivärisiksi, mutta päädyin nyt tähän.

 

Kun ohje julkaistiin Zoomissa järjestetyssä julkaisutilaisuudessa, paikalla oli toista sataa neulojaa. Ohje on saatavilla ilmaisena ohjeena Handun verkkokaupassa. Kalina ja Malina ovat innostaneet ja suorastaan villinneet suloisuudellaan, iloisuudellaan ja värikkyydellään. Ajatus ystävyydestä ja juhlimisen arvoisista naisista koskettaa varmasti erityisesti juuri nyt, kun ystävien ja läheisten tapaaminen ei ole ehkä mahdollista. Kalinan ja Malinan FB-ryhmään on liittynyt lähemmäs parisataa henkeä ja siellä sekä Instagramissa on saatu jo nähdä monia aloituksia toinen toistaan upeammilla väriyhdistelmillä. Itsekin jo aloitin neulomaan toista vähän väljempää ja tällä kertaa pitkähihaista versiota. Tervetuloa mukaan neulomaan lisää mummoja!

Juhlamokka-liivi

Marraskuussa sain yllättävän postilähetyksen. Paulig ja Novita lähettivät yllätyslahjana laatikollisen lankoja Juhla Mokka -paketin värisävyin, paketillisen kahvia, sukkapuikot sekä Sari Norlundin suunnitteleman Juhla Mokka -sukkaohjeen. Kahvi on varmastikin pahin (tai paras) paheeni, joten kahviaiheiset sukat tuntuivat hauskalta idealta. Joululahjaneulomisen ollessa kesken en heti päässyt sukkia aloittamaan ja niinpä idea ehti hautua joulun yli ja muotoutua päässäni toiseksi.

Sukkien ulkonäkö miellytti kovin ja ajattelin, että jaloissa nuo kauniin kuviot jää vähän piiloon, että saisko niitä jotenkin paremmin esille... niinpä sain päähäni, että teenkin Juhla Mokka -liivin. Vaatekaapissani ei ollut yhtään liiviä enkä tiennyt, tulenko sellaista käyttäneeksi, mutta ajattelin, että voihan sitä kokeilla. (Ja nyt kun tämä on valmis niin olen kyllä käyttänyt ja luulen, että tulen käyttäneeksi.) 

Ensimmäistä kertaa liivi päällä ulkona ja heti huomattiin, että katukuvassa on nyt näitä mainoksia, joten pitihän sitä ottaa yhteiskuva.

En aloittaessa tiennyt, millainen liivistä tulee, vaan sävelsin työn edetessä. Ensin ajattelin laittaa alalaitaan ohjeessa olevan kahvikupinkin, mutta joku vakavamielisyys sitten iski ja tuumin että ennemmin tulen tätä käyttäneeksi ilman "kävelevä kahvipaketti" -kommentteja. 

Kuviot on siis otettu Sari Norlundin suunnittelemasta Juhla Mokka -sukkaohjeesta, joka löytyy myös Pauligin sivuilta.

Liivin mallina käytin Debbie Vest -ilmaisohjetta, jota noudatin suurinpiirtein kainaloihin asti. En muista olenko ennen vee-kaula-aukkoa tehnytkään. Siitä tuli yllättävän kiva ja siisti, eikä siis varmasti jäänyt viimeiseksi. Kuvitteellisten taka- ja etukappaleen väliin tein valesauman.

Liivistä tuli lopulta enemmän jouluinen kuin kahvipakettimainen (punainen väri on tosi vaikea kuvata, mutta se on oikeasti joulunpunainen eikä paloauton punainen, kuten kuvissa näyttää ainakin mun näytöllä). Uskon siis, että tulen käyttämään tätä tulevinakin vuosina ennen ja jälkeen joulun, luultavasti en paljonkaan muulloin. Mutta ideana innostuin liiveistä; näköjään sellaista on kiva käyttää ja aika nopeasti ja pienellä vaivalla saa käyttövaatteen aikaiseksi.

Kiitokset Novitalle ja Pauligille lahjasta ja inspiraatiosta!

Speckle and Spice -paita

Ihastuin Speckle and Spice toppiin kuvien perusteella jo ennen ohjeen julkaisua. Niinpä ostin ohjeen melkein samantien, kun se ilmestyi. Sen on suunnitellut usalainen Tamy Gore, jonka tyyliin tykästyin neuloessani Ashbrook -huivia kesällä. 

Ajattelin että lyhythihaisena ja melko paksusta langasta neulottuna tämä on helppo ja nopea työ, mutta ei se ihan ollutkaan. Kuviossa on pitkiä osioita, joissa kuljetetaan kolmea lankaa kerrallaan. Lisäksi langanjuoksut ovat pitkiä. Siksi työskentely oli melko hidasta ja sisälsi usein solmuun menneiden lankojen selvittelytaukoja. 

Lisäksi vaihdoin värivalintoja ensimmäisen version jälkeen. Tein kertaalleen kaarrokkeen alun niin, että violetti oli taustavärinä. Totesin, etten tykkää siitä ja vaikka tiesin jo siinä vaiheessa, että työ oli vaivalloinen, niin halusin kuitenkin mieluummin aloittaa alusta kuin tehdä loppuun paidan, josta en lopulta tykkäisi. Olen todella tyytyväinen että jaksoin sen tehdä, sillä tästä harmaapohjaisesta versiosta tykkään todella.

Lanka on Hjerte Garnin Extrafine Merino Cottonia, jota sain alkuun muutaman kerän lahjaksi Lankamaailman blogitapaamisesta. Ostin sitä samalla lisää parissa yhteensopivassa värissä, mutta langat jäivät odottelemaan sopivaa ohjetta vuosiksi. Lanka on todella ihanaa! Olen ennenkin hehkuttanut jotain toista lankaa tällä samalla yhdistelmällä eli merino-puuvillalla, ne vaan ovat todella hyvä yhdistelmä! 

Toki tällaiset vuosia sitten ilman mitään tiettyä ohjetta ostetut "pari kerää sitä, pari kerää tätä" - tyyppiset langat aiheuttivat muokkauksia ohjeeseen, sillä harmaata ei olisi ollut riittävästi ohjeen mukaiseen toteutukseen. Niinpä osa kuvion pohjaväristä on korvattu vaaleanpunaisella ja helman ja hihansuiden resorit ruskealla. Nämä muokkaukset onnistuivat mielestäni kivasti, joten säästyin hankkimasta lisää lankaa. :) Kropattu paidan pituus oli tarkoituksena jo ennakkoon, sillä halusin nimenomaan tällaisen lyhyen paidan, jonka voi heittää melkon päälle lämmikkeeksi kesäkauden mentyä.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen. Jotenkin mallin haasteellisuus tuo mulle aina vähän ylimääräistä iloa, kun tuntee jotenkin ylittäneensä itsensä. En kyllä vieläkään tullut kolmen värin kirjoneuleiden faniksi.

Tämäkin neule on osa #rasisminvastainenneulehaaste -neulontaa, jonka tarkoituksena on nostaa esille bipoc-suunnittelijoita ja muita käsityöalan tekijöitä.

Kuva: Taina Schildt, kiitos kuvausavusta!

Just Float

Just Float on yhdysvaltalaisen Stephanie Lotvenin suunnittelema kaarrokevillapaita, jossa on uskomattoman upea kirjoneuleosio. Ihastuin malliin ensisilmäyksellä, vaikka yleensä pidän hieman yksinkertaisemmasta tyylistä. Kaikessa krumeluurissa koristeellisuudessaan tässä kiemurakuviossa vaan on jotain tosi hauskaa ja kaunista.

Lankoja mietin pitkän aikaa. Pohjaväriksi alkoi puhutella jo aiemmin ostamani Roosanauha-sukkalanka vaalean harmaana (juu, aika tyypillinen värivalinta minulle). Kävin moneen kertaan Taito Shopissa katselemassa kuviovärivaihtoehtoja, joiden välillä oli päättämisen vaikeuksia. Kun lopulta sain tehtyä päätöksen niin valitsemani väri olikin jo myyty loppuun. Kiitos Taito Shopin hyvän asiakaspalvelun, sain tilattua lähiliikkeeseen toivomaani maloppi-väriä.

Paita neulotaan ylhäältä alas. Kaulus aloitetaan suoraan sileänä neuloksena, eli kauluksen reuna rullaantuu hieman; tykkään tästä yksityiskohdasta. Niskaan tehtiin muutamia lyhennettyjä kerroksia, saatoin tehdä niitä yhden tai kaksi ohjetta enemmän. Ohjeessa olisi tehty vielä pari lyhennettyä kerrosta kuvion jälkeen, mutta ne jätin väliin, sillä olen aiemmin huomannut että lyhennetyt kerrokset liian alhaalla aiheuttavat notkoselän kohdalle pussitusta. Myös helmaresoriin tein pienen muokkauksen, nimittäin resorin korkuiset sivuhalkiot.

Tästä tuli ihan mielettömän ihana! Ainoa mitä muuttaisin olisi, että hihat saisivat olla pari silmukkaa leveämmät. Mutta kyllä näitten kanssa pärjää.

Tässä on vielä sen verran viileitä päiviä, että paitaa ehtii hyvin käyttää ennen kesää. Ja ensi talvena varmasti tulee olemaan suosikkipaita!

Maryanna

Kerroin aiemmin, että ostin hutilankoja lapsen Luihuinen-villapaitaan ja siksi harmaata ja vihreää Jannea jäi reilusti käyttämättä. Tähän nyt upotin sitten ne harmaat. Maryanna on yhdysvaltalaisen Heidi Resziesin suunnittelema klassisen kaunis kirjoneulepaita ruusukuvioisella kaarrokkeella.

Lapsen villapaidallinen lankaa riitti lyhyeen ja lyhythihaiseen neuleeseen aikuiselle, mikä oli ihan ok, sillä olen tällä hetkellä ihastunut näihin lyhyisiin paitoihin mekon kanssa. Pitkät hihat olisin tehnyt, jos lankaa olisi ollut enemmän, mutta loppujen lopuksi villapaita on aika käytännöllinen pidettävä myös pitkähihaisen mekon tai trikoopaidan päällä.

Tästä tuli aika ihana! Huti-lankaostos kääntyi siis harmaan osalta onnekkaaksi. Vihreää tosin jäi vielä paljon...

Soldotna Crop Top vol. 2

Edellisessä postauksessa kerroin ensimmäisestä Soldotna Crop Topista ja että olen jo aloittanut uutta heti edellisen perään. Ja nopeasti se valmistuikin, etenkin kun tein tästä suunnitelman mukaisesti "cropatun" eli tällaisen lyhyemmän mallin, mikä itse asiassa on alkuperäisen mallin ideakin (jota ensimmäisen paidan kanssa vielä vähän vierastin).

Lueskelin netissä keskustelua, jossa kehopositiivisessa hengessä rohkaistiin kaikkien vartalotyyppien edustajia käyttämään nyt kovasti muodissa olevia lyhyitä paitoja ja ohjeistettiin, että jokaisen pitää vain löytää omalle vartalotyypille sopiva "sweet spot" eli sopiva paidan pituus. Keskusteluun linkitetyt kuvat kertoivat, että näin kyllä tosiaan on; lyhyt paita sopii kaikille kunhan vaan valitsee oikein sen, minkä kanssa paitaa käyttää ja osaa valita paitaan sopivan pituuden. Ilmeisesti useimmiten menee pieleen siinä, että kuitenkin epäröi ja tekee paidasta vähän liian pitkän.

Tein tästä noin 7cm lyhyemmän kuin ensimmäisestä Soldotna Crop Topista. Siinä missä ensimmäisen paidan pituus on omiaan puolihameiden kanssa käytettäväksi, niin tämä jälkimmäinen sopii mukavasti mekon kanssa, erityisesti sellaisen jossa on hieman korkea vyötärölinja.

Muuten tein paitaan suurinpiirtein samat modaukset kuin edelliseenkin.

Tämän paidan langat ovat suurimmaksi osaksi samoja kuin edellisessä paidassa. Vihreä ja ruskea ovat  siis Manos del Uruguayn Alegriaa, keltainen Malabrigo Sockia ja musta Roosa Nauha -sukkalankaa. Lisänä vielä punainen Latinium Ex Machinan Basic Sock.

Yleensä en jämähdä yhteen malliin useammaksi kerraksi, mutta tämä oli hauska tehdä kahdesti ja nyt  tuntuu siltä, että voisin tehdä näitä vielä lisääkin.

Vintersol -villapaita

Olen jo pitkään ihaillut amerikkalaisen Jennifer Steingassin suunnittelemia villapaitoja, joiden tärkeimpänä suunnitteluelementtinä komeilevat toinen toistaan upeammat kirjoneulekaarrokkeet. Kun talvea oli vielä vähän jäljellä, niin päätin että on korkea aika aloittaa joku näistä paidoista, ennen kuin on liian lämmin. Langaksi olin jo hommannut Rowanin Felted Tweediä kolmessa värissä. Summamutikassa valitsin yhden paitamallin, Vintersolin. Nimi tulee Ruotsin tai Tanskan kielestä ja tarkoittaa talviaurinkoa tai talvista auringonpaistetta.

Vasta ohjeen ostettuani luin sen esittelytekstin. (Koska opin lukemaan ne etukäteen!) Ja huomasin, että tämä ei olekaan ihan perus- ylhäältä alas neulottu kaarrokepaita, vaan se tehdään "hybridinä", eli ensin kaarroke neulotaan alhaalta ylös ja sen jälkeen kaarrokkeen reunan väliaikaisesta aloituksesta poimitaan silmukat ja neulotaan loput paidasta ylhäältä alas.

Aloitustapa oli todella ärsyttävä, enkä enää toiste kyllä meinaa neuloa villapaitaa tällä tekniikalla. Usko koon valintaan meinasi loppua kaarrokkeen kohdalla, sillä paita vaikutti jättimäiseltä - ennen kuin kavennukset viimeistelivät muodon ja siitä tulikin ihan sopiva. Selän korotukset tehtiin kaarrokkeen alle, mitä tapaa hieman epäilin; yleensähän ne tehdään ylös niskaan. Ja ei tämä ainakaan minulle istu selästä ihan yhtä kivasti kuin perinteisellä tavalla tehdyt korotukset. Selän alaosaan jää vähän ikäänkuin ylimääräistä materiaalia pussittamaan.

Kaarrokkeesta alaspäin paita oli mutkatonta ja nopeaa neulottavaa. Helman ja hihojen pituutta oli tosin aika vaikea arvioida, kun lanka oli itselle uusi tuttavuus. Paita venyi (tai laskeutui) viimeistelyssä jonkin verran ja päädyin lyhentämään hihoja vielä kastelun jälkeen muutaman kerroksen. Helmankin lyhentämistä harkitsin, mutta päätin nyt ainakin toistaiseksi tyytyä tähän pituuteen.

Kokonaisuudessaan olen kuitenkin yllättävän tyytyväinen lopputulokseen. Halusin vähän ylisuuren "lököpaidan" ja sellaisen sain. Tämä on tosi mukava päällä ja nyt kevään aurinkoisina päivinä paita on mainio ulkoilupaita pitkähihaisen paidan päällä ilman takkia.

Kirjava kirjoneulepusero

Kun taannoin neuloin neljänkymmenen värin sukkia, niin samalla jouduin kasvotusten sen tosiasian kanssa, että noita paksuja sukkalankoja on aikojen saatossa kertynyt melkoinen määrä. Nykyään tulee enemmän neulottua sukkia ohuemmista sukkalangoista, joten ajattelin, että täytyy keksiä näille paksummille jotain muutakin käyttöä kuin sukkia.

Tuumin, että kirjoneulepaitaan uppoaa mukavasti erivärisiä lankoja. Ohjeeksi valitsin Dropsin mallin Magic Mountain. Mietin tekeväni ohjeen kuvan mukaisen ison ja löysän paidan.

Jokin meni alussa pieleen, luultavasti valitsin väärän puikkokoon. Tai väärän ohjekoon. Joka tapauksessa huomasin kaarrokkeen jälkeen, että paidasta on tulossa tyköistuva malli ylisuuren sijaan. Koska en jaksanut purkaa ja koska tyköistuvatkin villapaidat ovat välillä ihan tarpeellisia, niin päätin jatkaa paitaa aloitetulla silmukkamäärällä ja samoilla puikoilla.

Tämä oli mukava ja melko nopea projekti, vaikkakin helle välillä hidasti sitä. Alati vaihtuva kuvio ja värit pitivät tylsyyden loitolla. Lopputuloskin on tosin vähän levoton ja riemunkirjava, mutta ehkä talven harmaudessa iloisia värejä alkaa kaipaamaan.

Näin sitä on edetty vuotta niin pitkälle, että ulkona voi oleilla paksussa villapaidassa ilman että tulee yhtään kuuma; muutama viikko sitten ei olisi voinut vielä kuvitellakaan. Syksyn viileys antaa yleensäkin neulomiseen uutta intoa ja saa kaivamaan esille paksut lämpimät villalangat. Tänä vuonna otin siihen varaslähdön aloittamalla paksun villapaidan jo keskellä kesää.

Lämmin islantilaispaita

Kalenterin perusteella voisi ajatella, että huhtikuussa tulee jo keväiset säät, kun koulussakin opetetaan, että maalis-huhti-toukokuu ovat niitä kevätkuukausia. Mutta eihän se yleensä ihan niin mene. Tänä vuonna huhtikuun alku toi tullessaan valtaisat lumikinokset. Päätin, etten rupeakaan nyt mitään kevätneuleita tässä vielä, vaan neulonkin oikein paksun villapaidan.

Védis Jónsdóttirin Léttlopavesti on ollut jonotuslistallani jo pitkään. Olin jo kauan aikaa sitten päättänyt tehdä tämän muutamasta hyvin vanhasta kerästä 7-veljestä. Mallista löytyy myös ylhäältä alas neulottu versio, Chriss Wassin laatima Top Down Lett-Lopi Vest. En noudattanut kumpaakaan ohjetta ihan  tarkalleen, enemmän kyllä tuota jälkimmäistä. Mutta esimerkiksi kaavio oli noissa kahdessa ihan sama, eli myös kaaviota neulottiin top down versiossa ylhäältä alas.

Mallin hienoin kohta on ehdottomasti upea kaarroke. Sen ajan noudatin ohjetta jotakuinkin, mutta siitä eteenpäin tein neuletta säveltäen siten, että muutaman kerroksen välein sovitin ja sen perusteella päätin kavennuksista ja levennyksistä. Pääosin tietysti vyötäröä kohden mentäessä kavennuksia ja lantiota kohden mentäessä levennyksiä. Alkuperäisen mallin hihoista en oikein tykännyt, joten neuloin tavalliset lyhyet hihat. Mietin pitkiäkin, mutta luulen että tämä on kuitenkin monikäyttöisempi näin.

Paksusta langasta neule syntyi nopeasti eikä kesä kerennyt vielä tulla, joten paita pääsi valmistuttuaan heti käyttöön. Tosin jos tuleva kesä on yhtä kylmä kuin edellinen, niin saattaa villapaidalle käyttöä riittää vielä juhannuksenakin.

Kun esittelin paitaa lapselleni, hän kysyi, että "eikö sulla jo ole tommonen ihan samanlainen?". Ei mitään sinne päinkään, mutta oisko toi kommentti nyt tarkoittanut, että tää jotenkin on mun näköinen neule tai jotain?