sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Muokattuja neuleita

Olen syksyn aikana muokannut uuteen uskoon kolme neulepaitaa, jotka kauniista mallista huolimatta uhkasivat jäädä käyttämättä jonkin istuvuuteen liittyvän ongelman takia. Tällaiseen korjaustyöhän ryhtyminen on aina jotenkin tylsempää kuin kokonaan uuden työn aloittaminen, mutta onneksi sain itseni siihen pakotettua. Inspiraationa toimivat työkavereitten ihanat kaarrokeneuleet, jotka saivat omat epäonniset tekeleet harmittamaan riittävästi.

Vintersol on Jennifer Steingassin suunnittelema klassisen kaunis kaarrokeneulepaita. Vintersolini valmistui alunperin jo kaksi ja puoli vuotta sitten. Lankana on Rowan Felted Tweed kolmessa sinisen eri sävyssä. Alusta asti vartalo-osa oli liian pitkä ja leveä ja muutenkin väärän mallinen; koska paita oli liian iso, niin myös vyötärön kavennukset ja lantion levennykset asettuivat vääriin kohtiin. Myös hihat olivat liian pitkät. Kauniin kaarrokkeen takia käytin paitaa muutaman kerran, mutta sitten totesin, että sille on pakko tehdä jotain. Kaksi talvea ehti kulua, ennenkuin sain tänä syksynä ilmojen taas viilentyessä tartuttua toimeen. Hihoja ei tarvinnut lyhentää paljoa, kun korvasin resorin lyhyemmällä i-cord päättelyllä. Muistelen että alunperin hihat olivat mielestäni myös liian leveät, mutta tässä suhteessa on ehkä muodin muuttuminen tullut apuun, sillä nyt pikkuisen löysät hihat tuntuvat vain mukavilta.

Vartalo-osan jouduin purkamaan lähes kainaloihin asti ja tein sen uudelleen. Luovuin kokonaan ajatuksesta tehdä vartalon muotoja mukailevia kavennuksia ja levennyksiä ja neuloin helman alusta loppuun loivasti A-linjaisena. Helmaresoriin jätin sivuhalkiot. 

Kaiken kaikkiaan Vintersolista tuli paranneltuna versiona ihana ja nyt alunperinkin kaunis kaarroke pääsee vihdoinkin oikeuksiinsa. Olen jo syksyn aikana käyttänyt paitaa useita kertoja, eikä siinä enää häiritse mikään.

Seuraavaksi kävin Heidi Resziesin suunnitteleman Maryanna -paidan kimppuun. Tämä on neulottu Gjestalin Jannesta pari vuotta sitten. Toisin kuin Vintersolia, Maryannaa käytin sen valmistuttua melko paljon. Se sopi lyhyen mallinsa ansiosta mukavasti käytettäväksi mekkojen päällä. Nyttemmin en ole enää niin usein mekoissa viihtynyt ja niinpä kaunis paita on jäänyt kaappiin. (Tein yhdessä vaiheessa näitä kropattuja paitoja tosi monta, enkä mitenkään tarvitse niin useita nykyisellä käytöllä). Tämä oli yläosan istuvuudeltaan hyvä jo valmiiksi, joten ei tarvinnut tehdä muuta kuin lisätä helmaan pituutta. Nykyisessä pituudessaan paita sopii farkkujen kanssa, mikä sopii tämän hetkiseen pukeutumistyyliini paremmin.

Kolmantena muokkaukseen pääsi vuosi sitten valmistunut, Tamy Goren suunnittelema, Speckles and Spice Top. Tässä oli oikeastaan sama ongelma kuin edellisessä, eli paita oli nykyiseen tarpeeseeni liian lyhyt. Samalla päätin jatkaa myös hihat pitkiksi. Näin tästä tuli monikäyttöisempi. Lanka on Hjertegarnin ihana Merino Cotton.

Siitä huolimatta, että vanhojen töiden pariin palaaminen on tylsää, niin se kannattaa, koska onhan sääli, jos ei alunperin kivoilta tuntuneita neuleita voikaan käyttää. Korjaustyö on lopulta kuitenkin yleensä nopeampi kuin kokonaan uuden neulominen. Rahaakin säästyy, kun ei aina haali uutta ja onhan korjaaminen ekologistakin. Voitte ottaa tämän haasteena jos haluatte; vanhat neuleet kuntoon! :)

sunnuntai 7. marraskuuta 2021

Dew Drops -huivi

Rakas tätini täytti pyöreitä vuosia ja halusin muistaa päivänsankaria itse tehdyllä lahjalla. Ajattelin, että jokin klassisen kaunis pitsihuivi sopisi - sen kun kietoo ympärilleen niin se on vähän kuin halaus, jota ei nyt korona-aikana voi itse mennä antamaan. Lukuisia malleja selailtuani malliksi löytyi Bex Hopkinsin herkän kaunis Dew Drops Shawl.

Ohje on hyvin selkeästi kirjoitettu ja malli on suunniteltu siten, että kokoa on helppo muuttaa lisäämällä tai vähentämällä pitsin kuviokertoja. Tämä oli tärkeää, koska halusin että koko valittu väriskaala tulee käytettyä. Langaksi valitsin Katia Infinityn, pehmen yksisäikeisen merinovillalangan, jonka sulavasti liukuvat värit houkuttivat ja tekivät neulomisesta mielenkiintoista. Ostin alunperin huivia varten kaksi eriväristä kerää; ensimmäisessä kerässä liukuma oli luonnonvaaleasta vaalean ruskeaan ja seuraavassa väritys muuttui vaalean ruskeasta mustaan. Lanka loppui kesken viimeisen pitsikaavion, mutta onneksi löysin vielä toisen kerän tummempaa lankaa, että sain reunan nätisti viimeisteltyä. (Huomasin siinä vaiheessa, että tämän langan valmistus on lopetettu, mutta onneksi sopiva kerä vielä löytyi!)

 

Tiedättehän, kun joskus neuloessa kantaa erityisellä hellyydellä mielessään juuri sitä henkilöä, jolle on neulomassa? Tässä tapahtui juuri niin, varmasti osittain saajasta muistuttavan värimaailman vuoksi, mutta myös siksi, että korona-aika on tehnyt pitkän tauon tapaamisille ja siksi on tärkeää pitää läheisiä mielessä muilla tavoin. Huivi on onnentoivotuksineen jo toimitettu perille ja toivottavasti pian päästään myös ihan kasvotustekin onnittelemaan! <3