lauantai 26. elokuuta 2017

Mosaic Marbles

Tour De Sockin neljännen etapin sukat ovat nimeltään Mosaic Marbles Socks. Suunnittelija on edellisiltä Tour-vuosilta tuttu Kirsten Hall, jonka malleista olen tykännyt hurjasti joka vuosi; toissa vuoden Far Into the Forest ja viime vuoden Diamondback Socks olivat saman suunnittelijan käsialaa. Malleissa on kauniin ulkonäön lisäksi viehättänyt juuri se haasteellisuus, että aina on tarjoiltu jokin uusi ja erilainen tekniikka tai rakenne.


Tänä vuonna sukka oli rakenteeltaan oikeastaan ihan perussukka ylhäältä alas neulottuna ja tavallisella kantapäällä. Mutta kuvio toteutettiin mosaiikkitekniikalla, jota olen halunnut päästä opettelemaan. Aika hauska tekniikka tämä olikin. Ainakin pitäisi kaikkien kirjoneulekammoisten tämä opetella, sillä tässä neulotaan jokainen kerros vain yhdellä värillä kerrallaan.


Jotenkin vaivaton ja loogisesti etenevä kuvio kun sen oppi ja sukat syntyivätkin melko joutuisasti, osittain automatka-käsityönä.

Pidän lopputuloksesta paljon. Aika isot näistä tuli Tourin minimivaatimuksilla, mutta jonkun jalkaan varmasti sopivat.


Langat ovat Dropsin Fabelia vaalean harmaana ja smaragdinvärisenä liukuvärjättynä.

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Retropallopeitto

Vihdoinkin se on valmis! Lähes kolme vuotta työn alla ollut virkattu pallopeitto. Peitto sai alkunsa heti edellisen virkatun peiton valmistuttua. Noihin aikoihin olin tuon peiton lisäksi tehnyt muutamia muitakin isoäidinneliöprojekteja ja olin siksi isoäidinneliöihin kovasti kyllästynyt. Niinpä seuraavasta peitosta tulikin palloneliöpeitto.


Sopiva palloneliöohje löytyi aikanaan nimellä 'Retro Circle Square' Three Beans in a Pod -blogista, joka nyttemmin on näköjään lopettanut toimintansa eikä ohjettakaan harmillisesti enää netistä löydy. Vastaavia palloneliöohjeita varmasti löytyy kyllä, jos joku nyt tämän tyyppistä innostuisi virkkaamaan. (Ja noista mun lähikuvistakin voi varmaan päätellä, miten tuo on virkattu.) Ohje on sen verran simppeli, ettei sitä parin neliön jälkeen enää tarvitse. Edit. Lukijan vinkki: poistetun blogin ohje ympyrästä neliöksi löytyy vielä Pinterestistä.


Alkuun mietin aika pitkään kahta väreihin liittyvää asiaa. Ensinnäkin mietin, että rajaanko väritystä jotenkin vai laitanko mukaan kaikkia jämälankoja mitä löytyy. Tuolloin noin viisi vuotias peiton tuleva omistaja oli sitä mieltä että kaikki värit sekaan vaan, joten se oli helposti ratkaistu.


Vähän vaikeampi päätös oli se, että teenkö kaikkiin ympyröihin samanväriset neliöt ympärille vai tulisiko reunuksistakin riemunkirjavat. Ajattelin, että riemunkirjavat olisivat olleet parempi tapa käyttää vielä isompi määrä jämälankoja, mutta päädyin kuitenkin valkoiseen, koska ajattelin että se tekee monien eri värien sekamelskasta yhtenäisemmän. Lisäksi ajattelin, että palojen yhdistelystä tulee siistimpi, kun yhdistelyn voi tehdä samalla värillä, mistä kaikki reunat on virkattu.

Reunat ovat valkoista Novitan Nallea ja silloin kolmisen vuotta sitten Novita oli juuri lopettanut värikartastaan valkoisen värin. Niinpä hamstrasin sitä luullen ostaneeni tarpeeksi. Tänä keväänä hamstratut langat kuitenkin loppuivat, mutta se hyöty projektin venähtämisestä oli, että valkoinen ehti parahiksi tulla Nallen värikarttaan takaisin.

Meinasi multa muuten viime metreillä loppua jämälangatkin ja siinä kohtaa tuli muutama blogin lukija apuun ja tarjoutui lähettämään lisää jämälankoja. Aivan mahtavan ihanasti tehty, kiitokset teille!


Oma lukunsa oli sitten se, kun kaikki neliöt olivat valmiit ja ajattelin, että nythän tämä valmistuukin jo parissa päivässä. No eipä valmistunut, vaan 273 palan yhdistämisessä meni kyllä muutama viikko. Yhdistely oli alkuvaiheessa suorastaan tuskallistakin, kun palat oli järjestelty lattialle oikeaan järjestykseen ja siinä lattialla istuen sitten virkkasin palat yhteen ensin poikittaissuunnassa. Sitten taas helpotti työergonomian osalta, kun kaikki palat oli virkattu kiinni toisiinsa yhteen suuntaan ja peittoa pystyi taas helpommin liikuttelemaan.

Päättelemistä ei ollut lopussa tehtävänä kovinkaan paljoa, sillä suurimman osan langanpäistä olin virkannut seuraavan kerroksen sisälle työn edetessä ja palojen reunoissa olevat langanpätkät virkkasin kerroksen sisään yhdistellessä. Ainoastaan keskikohdan lanka oli suurimmassa osassa paloista pääteltävänä, joten kyllähän niitä sitten muutama kuitenkin oli. Äitini auttoi jonkin verran, kiitokset vaan sinne suuntaan. :) Loput tein samalla kun virkkasin paloja yhteen. Aina yhden pätkän yhteen virkattuani päättelin sen kohdan ympärillä olevat langanpäät.


Peiton ikionnellinen uusi omistaja on ehtinyt tässä välissä täyttää vuosia jo useamman kerran ja on nyt kahdeksanvuotias reipas tokaluokkalainen. Ilman hänen sinnikkyyttään peitto ei varmasti vieläkään olisi valmis, sen verran patistelua ja muistuttelua tämä projekti on meikäläiseltä vaatinut. Joskus asioiden valmistumisessa eteenpäin ajaa sisäinen motivaatio, joskus taas ulkoinen, kuten tässä tapauksessa, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen yhtä kaikki. :)

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Päättämättömyyttä

Tour De Sockin kolmas etappi tarjosi ohjeen nimeltä Indecisions. Nimi viittaa päättämättömyyteen ja suunnittelija Adrienne Fong kertookin mallin esittelyssä, että malliin on yhdistelty niin monia suunnitteluelementtejä juuri siksi, ettei ole osattu päättää niiden väliltä. Pitsit ja palmikot on laitettu samaan sukkaan ja suunnittelijan omat ohjeeseen kuvatut sukat oli vielä tehty kirjavalla langalla, mikä teki vaikutelmasta vielä sekavamman.


Ensivaikutelmani ohjeen ilmestyttyä oli, että jätän tämän etapin väliin. Sekava ja kirjavalla langalla toteutettu malli ei vaan napannut. Sitten näin parit muut samalla ohjeella testineulotut sukat, joissa oli käytetty yksiväristä lankaa ja mieleni muuttui. Malli on edelleenkin mielestäni melko sekava ja ohje oli erityisen sekavasti kirjoitettu, mutta yksivärisinä ja kauniista langasta toteutettuna sukista tuli kuitenkin ihan nätit.


Tällä etapilla oli tarjolla lisäpiste, jos teki sukansuulle joustinreunan sijaan nirkkoreunan ja tavallisen kantapään sijaan pitsineuleisen kantapään. Tein sitten molemmat. Tykkään erityisesti tuosta kantapäästä.


Lankana sukissa on Handun Gimalle (gimallus ei valitettavasti oikein kuvissa erotu). Lanka onkin näissä sukissa parasta. Hieno lanka saa vähän vähemmänkin mieluisan mallin muuttumaan siedettäväksi ja jopa kauniiksi. Koitan muistaa tämän jatkossa.

lauantai 5. elokuuta 2017

Kantelettaret

Tour De Sockin toinen etappi tarjosi ihanan yllätyksen. Koska yhdet Tiina Kuun suunnittelemat sukat (Prihat) oli neulottu jo lämmittelykierroksella, niin en osannut odottaa että varsinaisessa kisassa saadaan vielä maistaa samaa herkkua. Niinpä Tourin kakkosetapin julkistaminen herätti ihastuneen reaktion. Ei vain siksi, että kyseessä on ehdottomasti yksi lempisuunnittelijoistani, vaan myös koska juuri tämä nimenomainen malli on ihan tavattoman kaunis.

Langaksi valitsin Novitan ohuen Venla-sukkalangan - sukat tuntuivat vaativan sammaleisen havumetsän vihreyttä. Tummempi vihreä ja valkoinen ovat Regian 4-säikeistä sukkalankaa.


Mallin nimi on Kanteletar ja se jatkaa Tiinan suunnittelemien perinnesukkamallien sarjaa. Tykkään todella paljon tämän sarjan kaikista sukista; näissä ei ole lähdetty toistamaan vanhaa, vaan perinteet on tuotu tähän päivään.


Kantelettarissakin on perinteisen kuvion lisäksi ihan uuttakin jujua. Ainakin Latvialaiset palmikot tulivat minulle ihan uutena. Kantapään rakenne on mielenkiintoinen, hyvin istuva ja hauskan näköinenkin. Sukansuun taitereuna on entuudestaan tuttu Tiinan lapasmalleista, mutta hyvin se sukanvarteenkin istuu. Kuvioiden väliin jäävän osion "raidat" muodostettiin nostetuin silmukoin.


Ei siitä pääse yli eikä ympäri, että kirjoneule vaan on se mulle rakkain neulonta-juttu. En voi kuvitella, että vastaan tulisi näissä kisoissa enää toista näin mieluista mallia. Mutta kisa jatkuu ja tänään on aloitettu jo kolmosetapin sukat. Siitä sitten lisää myöhemmin. :)