Building Blocks sukat

Eteeni tuli vielä kesän kolmas testineulonta, kun Enikö Balogh etsi testaajia Building Blocks sukkien ohjeelle. 

Sukissa on yksinkertainen kirjoneulekuvio ja jälkijättöinen kantapää. Jälkijättöisen kantapään jujuna tässä mallissa ovat kantapään sivuille sijoittuvat minikiilat, jotka tuovat jalalle lisää tilaa ja parantavat istuvuutta.

Yksinkertainen kuvio on helppo muistaa ja nopea neuloa. Koko matkalla ei ole kahta silmukkaa pidempää langanjuoksua, joten malli sopii hyvin vaikkapa ensimmäiseksi kirjoneuleprojektiksi. 

Sukissani pohjavärinä on tummansininen Regian Premiun Merino Yak, kuviovärinä vaalean sininen Opalin nelisäikeinen sukkalanka ja tehostevärinä kirkkaansininen Dropsin Fabel.

Poppies sukat

Poppies Socks eli unikkosukat olivat kesäkuun toinen testineulontani, Enikö Baloghin suunnittelijakynästä nämäkin. 

Sukat neulotaan molemmat omalla ohjeellaan, sillä oikean ja vasemman jalan sukat ovat erilaiset. Sukkien kärjet ovat anatomisesti muotoillut vastaamaan varpaiden luonnollista muotoa. Lisäksi kirjoneulekuvion kerroksen vaihtumiskohta on suunniteltu jäämään molemmissa sukissa säären sisäsyrjälle.

Sukat aloitetaan varresta ja kantapäänä on tiimalasikantapää. Kukkien keskustat silmukoidaan jälkikäteen kirjoneuleen päälle.

Tein ohjeen värityksestä poiketen joustimen, kantapäät ja sukkien kärjet toisella värillä, sillä minulla oli jäljellä vain vähän tätä tismalleen unikon väristä lankaa ja halusin, että se riittää kukkiin.

Lankoina näissä sukissani on oranssinpunainen Roosanauhalanka, vihreä Novitan Vieno ja valkoinen Dropsin Fabel.

Kuvio on jotenkin tosi joutuisa ja kiva neulottava. Tämä on kyllä kaikenkaikkiaan niin ihana ja upea malli, oikea kesän ja ilon tuoja! 

Granola Girl sukat

Osallistuin kesäkuussa peräti kahteen testineulontaan ja molemmat liittyivät Enikö Baloghin sukkamalleihin. Hän on viime aikoina julkaissut erityisen kauniita ja mielenkiintoisia malleja. Molempien mallien kohdalla olin miettinyt jo etukäteen, että ilmottaudun mukaan, jos vain huomaan kun testineulonnat alkavat. Ensimmäisenä esittelyssä Granola Girl sukat.

Malli on tosi kaunis. Kirjoneuletta neulotaan useimmiten kahdella värillä kerrallaan, mutta aina välillä on kerroksia, jolloin työssä on mukana kolme lankaa. Langanjuoksut ovat noillakin kerroksilla kuitenkin niin lyhyitä, ettei ylimääräisistä langan kieputteluista tarvitse huolehtia. Jos siis olet aina halunnut kokeilla kolmen värin kirjoneuletta, niin tämä on siihen sopiva malli.

Kantapää on jälkijättöinen, mutta neuloin sen ennen kärkeä sukan pituuden arvioimisen helpottamiseksi, kuten ohjeessa neuvottiin.

Lankoina näissä on ruskea Drops Fabel, beige Novita Viola ja punertava Regia Premium Merino Yak. Ajatuksenani oli, että luonnonläheiset värit sopivat mallin nimiteemaan.

Kaiken kaikkiaan tosi kiva malli, joka houkuttelee suunnittelemaan heti seuraavia väriyhdistelmiä!

Goy sukat nro 2

Neuloin aiemmin jo yhdet saksalaisen Ducathin suunnittelemat Goy sukat. Malli oli niin nätti ja mukava neuloa, että tein toisetkin. Näistä tuli yhtä kivat kuin ensimmäisistäkin, voin suositella mallia lämpimästi. :)

Tässä päävärin lankana ruskea Dropsin Fabel ja kontrastiväreinä Roosanauha-lankaa oranssina ja harmaana.

Peacock sukat

Oli kunnia päästä mukaan Sockslovers United 2 e-kirjan tekoon, eikä vähiten siksi, että kokoelmassa on monta tosi kaunista sukkamallia. Otin ensimmäisenä puikoille nämä Peacock sukat, jotka on suunnitellut saksalainen Maren Wilczek.

Ohje on kirjoitettu 60 ja 64 silmukalle, mutta minun käsialallani se on vähän liian vähän fingering-vahvuiselle (eli ohuelle) sukkalangalle. Katian United Socks sukkalanka on vielä fingeringiksi mielestäni aika ohutta. Muokkasin siis ohjetta lisäämällä yhden mallikerran ja neuloin sukat 72 silmukalla. Varresta aloitetussa sukassa on näyttävä, riikinkukon sulkia mukaileva kirjoneulekuvio sekä tiimalasikantapää. 

Kuvio vaati paljon keskittymistä; aika monta kertaa purin puoli kerrosta, kun huomasin hypänneeni kaaviossa väärälle riville. Lopputulos on kuitenkin tosi kaunis ja vaivan arvoinen. :)

Goy sukat

Olen neulonut tänä vuonna läjäpäin saksalaisen Ducathin suunnittelemia asusteita. Tästä on muutenkin tullut oikea kirjoneulesukkien ja -käsineitten vuosi; en ole paljon mitään isompaa jaksanut tehdä. Mutta mitäs sitä hyvää vaihtamaan, jatkan samalla linjalla. :) Vuorossa on Ducathin suunnittelemat Goy sukat.

Malli on kirjoitettu kahdessa koossa, 72 ja 84 silmukalle. Tein pienemmän koon. Ohje oli suunnittelijansa taattua laatua; kirjoneuleesta oli alusta loppuun kaaviot ja sanalliset ohjeet olivat selkeät.

Pohjavärin lankana on Katian Socks Camel, jossa on merinovillaa, polyamidia sekä kamelia. En muistaakseni ole ennen kamelin villasta tehtyä lankaa kokeillut, mutta tämähän on vallan mukavan tuntuista! Ehkä hieman pörrööntyvämpää kuin tavallinen sukkalanka, mutta ei näistä kuitenkaan mitään pörrösukkia tullut. Keltainen lanka on Fabelia, harmaasta en valitettavasti muista, koska vyöte on hukkunut.

Ducathin malleissa on usein ilahduttavia yksityiskohtia, kuten näissäkin sydänkuvio jalkapohjan kiilassa. Muuten kirjoneulekuvio on yksinkertainen ja sen oppii nopeasti ulkoa.  Kuviossa on kolme väriä, mutta vain kahta käytetään kerrallaan. Tämä oli siis kantakiilaa lukuunottamatta helppoa ja rentoa neulottavaa ja siitä kantakiilastakin on selkeä kaavio. Ihastuin malliin niin, että aloin jo neuloa toisia Goy sukkia eri värisenä.

Yökyöpeli-lapaset

Vielä yksi joululahja esittelyyn. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, niin rokkilapaset valmistuivat vasta jouluaaton aamuna. Eli olisi voinut kuvitella että kaikki on hyvin ja ehdin ajoissa? No ei sinne päinkään, viimeinen joululahja oli nimittäin vielä alkutekijöissään.

Poika esitti joulun alla kainon toiveen, että neuloisinko hänen tyttöystävälleen jotain kissa-aiheista, tämä kun on kovasti kissa-ihmisiä. Esittelin muutaman mallin Lumi Karmitsan kirjoista Villit vanttuut & vallattomat villasukat 1 ja 2 - niistä löytyy useampikin suloinen kissaneule. Malleista poika valitsi nämä Yökyöpeli-lapaset, jotka onkin oikeasti tosi söpöt ja veikeät. Ja pojalla oli myös tarkkoja ohjeita värien suhteen; kissojen väri piti olla ruskea ja silmien vihreä. Eli itse ei tarvinnut hirveästi ajatella, kunhan neuloi vaan. :D

Langat olivat pari joulua sitten tekemieni chihu-sukkien jämiä, niinikään Lumi Karmitsan malli. Lankana siis ruskea Hot Socks London sekä valkoinen Fabel. (On muuten riittoisaa, sillä vieläkin tuota ruskeaa kerää jäi aika reilusti.) Puikot olivat Addin metalliset sukkapuikot kokoa 1,75mm.

Kyllä nämä ennen uuttavuotta kumminkin valmistui. Ehkäpä siis pitäisi kutsua uudenvuoden lahjaksi ennemmin kuin joululahjaksi.

Mosaic Marbles

Tour De Sockin neljännen etapin sukat ovat nimeltään Mosaic Marbles Socks. Suunnittelija on edellisiltä Tour-vuosilta tuttu Kirsten Hall, jonka malleista olen tykännyt hurjasti joka vuosi; toissa vuoden Far Into the Forest ja viime vuoden Diamondback Socks olivat saman suunnittelijan käsialaa. Malleissa on kauniin ulkonäön lisäksi viehättänyt juuri se haasteellisuus, että aina on tarjoiltu jokin uusi ja erilainen tekniikka tai rakenne.

Tänä vuonna sukka oli rakenteeltaan oikeastaan ihan perussukka ylhäältä alas neulottuna ja tavallisella kantapäällä. Mutta kuvio toteutettiin mosaiikkitekniikalla, jota olen halunnut päästä opettelemaan. Aika hauska tekniikka tämä olikin. Ainakin pitäisi kaikkien kirjoneulekammoisten tämä opetella, sillä tässä neulotaan jokainen kerros vain yhdellä värillä kerrallaan.

Jotenkin vaivaton ja loogisesti etenevä kuvio kun sen oppi ja sukat syntyivätkin melko joutuisasti, osittain automatka-käsityönä.

Pidän lopputuloksesta paljon. Aika isot näistä tuli Tourin minimivaatimuksilla, mutta jonkun jalkaan varmasti sopivat.

Langat ovat Dropsin Fabelia vaalean harmaana ja smaragdinvärisenä liukuvärjättynä.

Liekehtivät evät

Kansainvälinen sukanneulontakilpailu Tour De Sock alkoi viime lauantaina. Iso osa Lentävän Lapasen joukkueesta starttasi mukavasti yhdessä neuloen. Ensimmäinen ohje on nimeltään Fins eli evät ja hain eviähän sukan kuviot muistuttavatkin, kuten myös reunuksen sakarat.

Oma lankavalintani ei ollut näihin sukkiin paras mahdollinen. Olin ottanut vain kaksi lankavaihtoehtoa mukaan yhteisaloitukseen ja päättänyt, että jos malli on tylsä, niin en tuhlaa siihen sitä ihanampaa lankaa. No, tämä malli nyt oli mielestäni vähän tylsähköstä päästä, joten valitsin langaksi rusehtavan oranssin Fabelin. Tai siltä se ainakin ostohetkellä oli vaikuttanut, mutta kotona jatkaessani sukkien neulontaa väri alkoi epäilyttävästi muistuttaa enemmän oranssihtavaa ruskeaa.

Välttääkseni täysin ruskeaa vaikutelmaa tein kantapäästä rusehtavan punaisen (tässä mallissa oli erikseen mainittu, että kantapään saa tehdä eri värillä). Jälkikäteen ajateltuna ei ehkä fiksuin veto, mutta tulipahan ainakin tulisen näköiset sukat. Kuviotkin muistuttavat tässä väriyhdistelmässä  enemmän liehuvia tulenlieskoja kuin niitä eviä.

Mallissa mielenkiintoisinta oli kantapää, joka neulottiin varpaista aloitetun sukan jalkaterän jälkeen apulangalla eroteltuna ja sen jälkeen poimittiin vartta varten silmukat kuten yleensä tehtäisiin jälkeenpäin lisättyyn kantapäähän. Erikoinen ja hauska ratkaisu. Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta on varrensuun kolmioreunus, joka kruunaa kokonaisuuden. Lopulta en tiedä, miksi pidin mallia ensin niin tylsänä; ihan kiva mallihan tämä on ja olisi voinut olla sen ihanuuslangankin arvoinen, mutta se jäi nyt odottamaan Tourin seuraavia etappeja.

Ainainen kevät

Always Spring on tämän Dropsin sukkaohjeen nimi. Joskus kauan sitten, vuoden ensimmäisinä kauniina kevätpäivinä se tuntui houkuttelevalta ja ajankohtaiselta... Kunnes tuli lisää lunta ja pakkasta ja koko kevät alkoi vaikuttaa lähinnä vitsiltä.

Laitan viivästyneen kevätsään piikkiin sen, että nämä sukat edistyivät ennenkuulumattoman hitaasti. Ketä oikeasti kiinnostaa tarttua käsityöhön, jonka nimi viittaa ainaiseen kevääseen, kun ulkona on 2 astetta lämmintä tai saman verran pakkasta?

Lopulta saatiin pariksi päiväksi vähän valoa ja lämpöä (kunnes tuli taas kylmyyttä ja raekuuroja). Silloin sain puristettua nämä valmiiksi, mutta työn ja tuskan takana se oli. Joskus voi näköjään mallin nimi nousta kynnyskysymykseksi. Kaikkea tätä tunnelatausta vasten en oikein osaa edes tykätä koko sukista, mutta eiköhän aika tämänkin paranna, koska eihän näissä nyt oikeasti mitään vikaa ole.

Langat varastojämiä, mm. Fabelia, Regian 4-säikeistä ja Austermann Steppiä. Puikot kokoa 2,25mm.

Sukkia juhlavuoden vauvoille

Tätä on nyt hehkutettu kaikkialla neulepiireissä: neulotaan talkoilla sinivalkoiset sukat kaikille Suomen 100-vuotis juhlavuotena syntyville vauvoille. Tämähän on ihana idea!

Olin epämääräisen epävarmasti ajatellut, että tähän olisi kiva osallistua, mutta ajatus muuttui konkreettisemmaksi, kun Villasukkavuoden Marjaana kertoi haastaneensa itsensä neulomaan kokonaiset 100 paria villasukkia. Itse en ihan moiseen uskonut kykeneväni, mutta lupasin yrittää yhden parin kuukautta kohden eli 12 paria sinivalkoisia vauvansukkia.

Ensimmäisenä esittelyssä tammi- ja helmikuun sukat. Olen soveltanut näissä Tiina Kuun kirjoneulemalleja, eli ehtaa kotimaista tavaraa myös ohjerintamalla. Tammikuun sukat tein Tiinan ihanalla Echoes from Karelia (Kaikuja Karjalasta) -ohjeella käyttäen siitä kirjoneuleosiot. (Palmikkokin olisi ollut ihana, mutta ei näin pienissä sukissa ollut sille tilaa.)

Helmikuun sukkien kohdalla korkkasin Tiinan uuden kirjoneulekaavio-kirjaston; For the Love of Stranded Knitting. Tuonne Tiina on koonnut sekalaisia kirjoneulekuvioita yhteen tiedostoon ja jaotellut ne silmukkamäärän mukaan. Näissä pikkusukissa on käytetty 5 silmukan pituisia kuviontoistoja.

Näihin pikkusukkiinhan meinaa jäädä koukkuun! Miten mukavaa neuloa jotain niin söpöä, joka vielä valmistuu ihan hujauksessa. Jämälankojakin kuluu, ihan niitä pieniäkin loppuja. Näissä molemmissa pareissa lankana sininen Jawoll Superwash Solids sekä valkoinen Fabel.

Jämälanka-Linia

Uusimmassa Ullan verkkolehdessä sattui heti mukavalla tavalla silmääni Meiju K-P:n upea neulepusero, Linia. Suorastaan iski sellainen mielenkiinto kyseistä neuletta kohti, että se kiilasi monen muun suunnitellun työn ohi. Vauhti työn etenemisen suhteen oli omassa mittakaavassani myös melkoinen, sillä Liniani valmistui tasan kahdessa viikossa.

Jonkin aikaa mietin sopivaa lankavalintaa, kunnes keksin kerätä yhteen kasaan kaikki ruskean ja harmaan sävyiset ohuet jämälangat ja yksittäiset lankakerät ja aloitin työn ohjeesta poiketen raidoittamalla aina kaksi kerrosta kerrallaan yhdellä värillä. Lankoina Dropsin Fabelia ja Delightia sekä Regian 4-säikeistä. Osa langoista oli liuku- tai pätkävärjättyjä. Vaihdoin lankaa sen kummempia suunnittelematta aina, kun edellinen loppui, kuitenkin niin että harmaat ja ruskeat raidat vuorottelivat. Tämä tekotapa takasi noin puolentoista tunnin päättelyurakan, mutta kun oli jo päässyt niin lähellä loppua, niin ei enää edes harmittanut. :)

Yhtään saumaa ei tätä neuletta tehdessä tarvinnut ommella. Neule aloitettiin ylhäältä. Hihojen kohdalla etu- ja takakappale yksinkertaisesti erotettiin hetkeksi eri puikoille ja yhdistettiin taas yhdeksi kappaleeksi kainaloiden alla. Täten syntyneiden aukkojen reunoista poimittiin sitten hihojen silmukat. Sekä nerokasta että koukuttavaa!

Lepakkohihat syntyivät lisäysten ja kavennusten avulla. Tykkään näistä hurjasti! (Kasariajan lapsi...) Ainoa haittapuoli niissä tietysti on se, että minkään takin alle ne eivät oletettavasti mahdu. Toistaiseksi aion käyttää tätä tämmöisenä viileän sään kesäpaitana takin sijaan, ainakin tänään tuntui juuri säähän sopivalta ulkoilupaidalta. Talvella pitää sitten miettiä takkiasiaa uudemman kerran.

Lopputulokseen olen niin tyytyväinen, että voisin melkein heti aloittaa seuraavan. Linia on rennon löysä ja letkeä, samalla kuitenkin villapaidaksi harvinaisen hyvin istuva. Tuli heti tunne, että nyt syntyi lempparineule. Näitä kuvia katsellessa tosin totesin, että täytyy vissiin satsata ihonväriseen aluspaitaan, kun näköjään musta kuultaa alta läpi.

Ja koska tämän puseron värimaailma tuntuu niin suunnattoman ihanalta ja omalta, niin osallistun tällä postauksella myös tämän kuun Silmukan ytimestä haasteeseen, jonka aiheena on "lempiväri". Mulla on kyllä hyvin monia lempivärejä, joiden järjestys vähän vaihtelee aina vuodenajasta, mielentilasta ja milloin mistäkin riippuen. Juuri tänä keväänä ruskea ja harmaa eri sävyissään ovat sinisten ohella tuntuneet kotoisimmilta.

Unelmaraidat

Olen jo varmaan vuoden suunnitellut tehdä Cailliau Berangeren suunnitteleman Dream Stripes huivin, mutta syystä tai toisesta se on jäänyt kerta toisensa jälkeen muiden töiden jalkoihin. Nyt tuli vihdoinkin sen aika.

Värien valinta oli melkeinpä koko projektin haasteellisin osuus. Päädyin lopulta turvalliseen ja ehkä tylsähköönkin yhdistelmän, vaaleaan harmaaseen ja tummaan ruskeaan - ja voi kuinka tykkään tästä! Nämä värit ovat juuri oman oloiset. Vaikka olin vähän suunnitellut tätä lahjaksi, niin luulenpa tämän kuitenkin jäävän itselle.

Olen oppinut ravelrysta sen hienouden, että ennen minkään projektin aloittamista kannattaa käydä lukemassa toisten projektimuistiinpanoja kyseisestä työstä, mikäli niitä löytyy. Dream Stripesista löytyi, sillä näitä huiveja on tehty jo yli puolitoista tuhatta kappaletta. Suurin osa muistiinpanoja tehneistä oli kokenut ohjeen kanssa pari ongelmaa. Ensinnäkin reunan lisäykset on ohjeessa tehty siten, että kummankin reunan ensimmäinen silmukka nostetaan neulomatta, mistä johtuen yläreunasta oli usein tullut kiristävä, monen mielestä vieläpä epäsymmetrisesti kiristävä. Niinpä muutin ohjetta suosiolla siten, että neuloin kaksi oikeaa silmukkaa ja langankierron huivin jokaisen kerroksen alkuun alusta loppuun. Ohjeesta poiketen reunaan tuli siis pari silmukkaa ainaoikeaa, sillä arvelen, että ohjeen mukaisena sileänä se olisi herkästi myös lähtenyt rullaamaan.

Toinen ongelma oli koettu pitsikaavion kanssa, josta käsitin muistiinpanojen perusteella puuttuvan yksittäisiä ruutuja. Joku oli kertonut usean yrityksen jälkeen käyttäneensä ranskankielisen ohjeen kaaviota, missä kyseistä ongelmaa ei ollut. Niinpä käytin sitä, joskaan en tehnyt kaavioiden välillä vertailua, että olivatko ne keskenään erilaiset. Joka tapauksessa itse en huomannut virheitä ainakaan tuossa ranskankielisen ohjeen kaaviossa.

Näistä pienistä tarpeellisista modauksista huolimatta: huivista tuli niin kaunis ja mieluinen, etten voi ohjetta kovasti moittiakaan.

Lankoina vaaleanharmaa Hjertegarnin Alpaca Silk ja ruskea Dropsin Fabel.
Puikkona 3,5mm:n Addin bambuinen pyöröpuikko.

Vielä yksi pipo

Tein vielä yhden pipon tälle talvelle, vaikka talvi näytti jo olevan ohi. Harmaita jämälankoja Paulien ja kaverin tupsupipon jäljiltä oli vielä pipollisen verran lojumassa pöydällä. Ajattelin, että jos en tee niistä pipoa nyt, niin en varmaan enää ensi talvena muista koko lankoja ja ne jäävät käyttämättä. Mikä olisi erityisen iso sääli Genziana Classicin kohdalla, koska sitä ihanampaa ja pehmoisempaa lankaa saa hakea!

Aloitin taas, jo kolmatta kertaa tänä talvena, tekemään raitapipoa Raitulin ohjeella. Mutta jo ensimmäisen raidan kohdalla ajatukseni lähti taas harhailemaan... Tällä kertaa se harhaili Nuutikin Lindan ja Hupsistarallaan Terhin tekemiin raitapipoihin, joita olin aiemmin katsellut ihaillen. Ja niinpä tästä piposta tulikin nyt sitten tämmöinen. Muuten tämä on tehty Raitulin ohjetta noudattaen, vain raidoitus on toisenlainen. Pinkki ja vaaleanpunainen ovat Fabelia.

Oikein kiva pipo tästä tuli, sellainen pieni piriste muuten aika mustaan ja harmaaseen talvivaatevalikoimaan. Ja pakkasetkin tulivat takaisin kuin tilauksesta, jotta ehtii tätä ehkä kerran tai pari vielä käyttääkin ennen lopullista kevään tuloa.

Kaarisilta

Aiemmin valmistuneessa ihanassa pipossani oli vain yksi haittapuoli: en omistanut mitään siihen sopivaa kaulahuivia. Mutta tämä puute oli kohtalaisen helppo paikata, kun lankojakin oli vielä villatakin ja pipon jäljiltä jonkin verran jäljellä.

Malliksi valikoitui Tiina Kuun upea Kaarisilta. Heti kättelyssä haluan kehua mallin ja ohjeen maasta taivaisiin; tämä oli ihanaa neulottavaa. Mallissa tapahtui koko ajan jotakin, mikä teki neulomisesta mielenkiintoista. Ohje oli selkeä ja tapahtumat etenivät sillä tavalla loogisesti, ettei missään vaiheessa tullut epäilystä, että mitä tässä nyt pitikään tehdä. Ja lopputulos - no, tämä huivi nyt vaan on juuri sellainen, kuin kaulahuivin pitää olla.

Alkuperäisessä mallissa on käytetty vain yhtä raitaväriä. Valitsin kolme raitaväriä siitä yksinkertaisesta syystä, että mitään näistä langoista ei ollut enää jäljellä tarpeeksi huiviin yksinään ja halusin kuitenkin käyttää juuri näitä samoja värejä. Tosin oranssi (vaiko tiilenpunainen?) ei enää ole sitä samaa kuin  villatakissa ja pipossa, mutta kotoa löytyi korvaava lanka, joka oli lähes täsmälleen saman värinen kuin tuo alkuperäinen. Nyt on sitten villatakkia varten hankitut langat tullut kokonaan käytettyä.

Tykkään tästä monivärisestä raidoituksesta tosi paljon ja mikä parasta, huivi sopii hurjan kivasti yhteen pipon kanssa, mikä oli se alkuperäinen ajatuskin.

Pingotuksen kanssa joutui aivot käymään pari ylimääräistä kierrosta, kun en halunnut sileisiin sivuihin nuppineulan jättämiä nyppylöitä. Kokeilin erilaisia tapoja kiinnittää nuppineulat, mutta lopulta päädyin pingottamaan vain pisimmän sivun ja muuten höyrytin huivin kevyesti harson läpi silitysraudalla ja silottelin muotoonsa kuivumaan tasona.

Kuvaustilanteessa apulaisena toimi koivun ja kantavan pakkashangen lisäksi raivoisa tuuli, joka meinasi välillä viedä koko huivin mennessään. Tuulenpuuskien välissä sain sentään muutaman kuvan otettua ja huivikin on vielä tallella. :)

Puikot: 3,5mm:n Addin bambuinen pyöröpuikko, aloitusketjun virkkaus 4mm:n virkkuukoukulla
Langat:
- pohjaväri Drops Alpaca Mix, pikkuisen yli 50g
- raidoista sininen Alpaca Mixiä, oranssi Hot Socks Fashionia ja ruskea Fabelia, kutakin kului reilusti alle 25g

Neuletakki norjalaisittain

Huh huh, valmistuihan se vihdoinkin! Ensimmäisenä JYH-projektina kesällä aloitettu kirjoneuletakki nimittäin. Usko meinasi välillä loppua kokonaan ja aikataulun suhteen piti jo luovuttaa, sillä jouluun mennessä olisi pitänyt JYH-töiden olla valmiina. Mutta aika tyytyväinen olo on silti.

Vaikka eihän tästä tosin tullut yhtään sellainen kuin piti, katsokaa vaikka tätä ohjeen kuvaa. Mallina oli siis Dropsin ilmaisohje, Bergen. Ohjeen kuvassa takki on lyhyt laskeutuen vähän vyötärön alapuolelle, mun takista taas tuli melkein takapuolen peittävä. Tein kuitenkin koetilkun (ehkä ekaa kertaa elämässä) ja joka kerta mittasin kappaleiden pituutta, kun ohjeen mukaan pitikin. Oonko mä vaan sitten niin lyhyt, että takki näyttää pitkältä päällä?

Tekemisen prosessia jos lähden kuvaamaan, niin sitä kuvastaa parhaiten yksi sana: tylsyys. Alaosa neulottiin yhtenä kappaleena alhaalta kainaloihin saakka ja molemmat hihat pyörönä hihansuusta kainaloihin saakka, kaikki vaalean beigellä ohuella langalla ja ohuehkoilla puikoilla. Välillä lisättiin tai vähennettiin jokunen silmukka, mutta muuten vaan sileetä tasona ja sileetä pyörönä... tätä sieltä juhannuksesta jouluun saakka. Ei ihme, ettei oikein meinannut edetä.

Joulun jälkeen pääsin aloittelemaan kaarroketta, jota kuvittelin hauskaksi osuudeksi. Mutta kirjoneule tasona ei ollutkaan niin hauskaa kuin olin kuvitellut, sillä joka toinen kerros kirjoneuletta piti tehdä nurjalta puolelta. Ja en tiedä johtuiko langasta vai mistä, mutta muutenkin kirjoneule tökki, vaikka yleensä tykkään tehdä sitä. Monta kertaa tehdessä vannoin, etten enää ikinä lähde tekemään tämän tyyppistä neuletta, tai ainakin seuraavalla kerralla aloitan ylhäältä (että sopiva pituus on helpompi arvioida) ja teen takin sijaan villapaidan (että kirjoneuleen saa tehdä kokonaan oikealta puolelta).

Paljon tässä mallissa oli kivaakin; saumoja ei ollut kuin pienet pätkät kainaloiden alla ja taskuista piti ommella sivusaumat, muuten takki muotoutui neuloessa.

Värivalinta on aika yllättävä, itselleni nimittäin. Alunperin tilasin tätä takkia varten ihan toisen väriset langat paljon neutraalimmalla väripaletilla, mutta lopulta käytin alkuperäisestä suunnitelmasta vaalean pohjavärin lisäksi vain sinistä. Omat lennosta vaihtuneet värivalinnat arveluttivat vielä tehdessä, mutta nyt olen niihin tyytyväinen.

Suurin osa langoista on Dropsin Alpaca Mixiä, vaaleampi ruskea on Fabelia ja tummempi 4-säikeistä Regiaa. Joustinneuleet on tehty 2,5 mm:n, muut osat 3mm:n pyöröpuikoilla.

Karkkiraitainen huivi

Huivin mallina on Heidi Alanderin Meadow Grass. Ihastuin malliin heti ensi silmäyksellä, mutta silti työn aloittaminen kesti pitkään. Värien valinta oli mulle ennennäkemättömän vaikeaa, vaikka tyypillisenä vaakana (ja naisena) olen muutenkin tottunut melko päättämättömään mielenlaatuun. Viimeiseen saakka jahkailin harmaa-fuksian ja harmaa-oliivin väriyhdistelmän välillä. Lopulta kun sain valinnan tehtyä ja aloitin työn fuksia-harmaana, niin pitkään tehdessä vaivasi tunne, että olisi kuitenkin pitänyt se oliivi valita.

Käsialani tuntui löysemmältä kuin koskaan ja pelkäsin loppuun saakka, että pingotuksen jälkeen huivista tulee ruma, reikäinen ja liian suuri. Jätin värinvaihtoreunaan langankierrot tekemättä, kun alkuun näytti, että siitä reunasta tulee kaksinverroin lörppö toiseen reunaan verrattuna. En tiedä, mistä moinen käsialan löysyys nyt johtui, voisiko liittyä bambuisiin puikkoihin, sillä tämä oli yksi ensimmäisistä bambupuikoilla neulomistani töistä?
Noin muuten tykkäsin kovastikin neuloa Addin bambuisella pyöröpuikolla. (Taannoin neuloin bambuisilla sukkapuikoilla yhdet sukat enkä tykännyt, mutta tässä työssä bambu tuntui toimivalta.) Pitää jatkossa sit vissiin vaan valita pienempi puikkokoko. Tässä ohjeen mukaisesti koko 4,5.

Koska huivi tuntui lopun lähestyessä jo jättimäiseltä, jätin kaksi viimeistä raitaa tekemättä. Tuossa vaiheessa lopullinen silmukkamäärä oli jo yhtä lukuunottamatta saavutettu, joten muutos ei aiheuttanut sen kummempia toimenpiteitä. Reunapitsin A-kaavion tein vain kaksi kertaa juuri siitä syystä, että en halunnut huivista enää yhtään isompaa. Ja pinkkiä tuntui muutenkin jo olevan tarpeeksi; ei makeaa mahan täydeltä. :)

Sitten huivi valmistui ja laitoin sen pingottumaan. Kaikki epäilykseni osoittautuivat vääriksi; huivi on kaunis ja keveä, värit ovat ihanat ja neulepinta on tasainen. Reunapitsikin on minun silmään juuri sopivan levyinen tähän huiviyksilöön.

Ohjeesta on pelkkää hyvää sanottavaa, tykkäsin siitä todella paljon. Melko kokemattomallekin huivin tekijälle ohje oli helppo ymmärtää ja seurata.

Langat ovat fuksian väristä Dropsin Fabelia ja vaalean harmaata Dropsin Alpaca Mixiä. Ensimmäistä kului lähemmäs kaksi kerää ja jälkimmäistä lähes yksi kerä.

Koiran ulkoilutus -kuvista tuli tällä kertaa huivin ulkoilutus -kuvia. :)
Kuvat on otettu eilen illalla hämärän ollessa jo laskeutumassa. En oikeastaan huomannutkaan miten hämärää jo oli, ennen kuin katsoin näistä kuvista, että maailmahan näyttää ihan siniseltä. Huivinkaan värit ei nyt sitten ihan totuudenmukaisina näissä kuvissa toistu, mutta saatte ainakin osviittaa. Kuvaajalle kiitos! :)

Tämä on kolmas valmistunut JYH-työni. Aloituksia on kertynyt tähän mennessä seitsemän. Ravelrysta projekti löytyy nimellä Namuraitahuivi.