Jämälanka-Linia

Uusimmassa Ullan verkkolehdessä sattui heti mukavalla tavalla silmääni Meiju K-P:n upea neulepusero, Linia. Suorastaan iski sellainen mielenkiinto kyseistä neuletta kohti, että se kiilasi monen muun suunnitellun työn ohi. Vauhti työn etenemisen suhteen oli omassa mittakaavassani myös melkoinen, sillä Liniani valmistui tasan kahdessa viikossa.

Jonkin aikaa mietin sopivaa lankavalintaa, kunnes keksin kerätä yhteen kasaan kaikki ruskean ja harmaan sävyiset ohuet jämälangat ja yksittäiset lankakerät ja aloitin työn ohjeesta poiketen raidoittamalla aina kaksi kerrosta kerrallaan yhdellä värillä. Lankoina Dropsin Fabelia ja Delightia sekä Regian 4-säikeistä. Osa langoista oli liuku- tai pätkävärjättyjä. Vaihdoin lankaa sen kummempia suunnittelematta aina, kun edellinen loppui, kuitenkin niin että harmaat ja ruskeat raidat vuorottelivat. Tämä tekotapa takasi noin puolentoista tunnin päättelyurakan, mutta kun oli jo päässyt niin lähellä loppua, niin ei enää edes harmittanut. :)

Yhtään saumaa ei tätä neuletta tehdessä tarvinnut ommella. Neule aloitettiin ylhäältä. Hihojen kohdalla etu- ja takakappale yksinkertaisesti erotettiin hetkeksi eri puikoille ja yhdistettiin taas yhdeksi kappaleeksi kainaloiden alla. Täten syntyneiden aukkojen reunoista poimittiin sitten hihojen silmukat. Sekä nerokasta että koukuttavaa!

Lepakkohihat syntyivät lisäysten ja kavennusten avulla. Tykkään näistä hurjasti! (Kasariajan lapsi...) Ainoa haittapuoli niissä tietysti on se, että minkään takin alle ne eivät oletettavasti mahdu. Toistaiseksi aion käyttää tätä tämmöisenä viileän sään kesäpaitana takin sijaan, ainakin tänään tuntui juuri säähän sopivalta ulkoilupaidalta. Talvella pitää sitten miettiä takkiasiaa uudemman kerran.

Lopputulokseen olen niin tyytyväinen, että voisin melkein heti aloittaa seuraavan. Linia on rennon löysä ja letkeä, samalla kuitenkin villapaidaksi harvinaisen hyvin istuva. Tuli heti tunne, että nyt syntyi lempparineule. Näitä kuvia katsellessa tosin totesin, että täytyy vissiin satsata ihonväriseen aluspaitaan, kun näköjään musta kuultaa alta läpi.

Ja koska tämän puseron värimaailma tuntuu niin suunnattoman ihanalta ja omalta, niin osallistun tällä postauksella myös tämän kuun Silmukan ytimestä haasteeseen, jonka aiheena on "lempiväri". Mulla on kyllä hyvin monia lempivärejä, joiden järjestys vähän vaihtelee aina vuodenajasta, mielentilasta ja milloin mistäkin riippuen. Juuri tänä keväänä ruskea ja harmaa eri sävyissään ovat sinisten ohella tuntuneet kotoisimmilta.

Arvonnan voittajat ja muita kuulumisia

Nyt on synttäriarpajaisten voittaja arvottu. Osallistujia oli 71, joista osa osallistui yhdellä ja osa kahdella arvalla, yhteensä 114 arpaa. Random.org arpoi voittajaksi Maikin kontti -blogin Maikin. Onnea! Paketti on valmiiksi pakattuna ja odottaa vain osoitettasi. :)

Lisäksi sain tilaisuuden arpoa kaikkien osallistujien kesken toisen yllätyspalkinnon, kun Nappi ja nuppi -verkkokaupasta otettiin yhteyttä ja tarjottiin toiseksi palkinnoksi pieni paketillinen samanlaisia nappeja kuin alkuperäisessä arpajaisvoitossa. Tämän ylläripalkinnon voitti Anne Turunen, onnittelut hyvästä arpaonnesta sinnekin! Paketti lähtee sinulle suoraan Napin ja nupin lähettämänä.

Jos joku nyt jäi haikailemaan itselleen samanlaisia pöllönappeja, niin niitä löytyy siis Nappi ja nuppi -verkkokaupasta, kuten myös monta muuta ihanaa nappimallia. Kannattaa käydä tutustumassa!
Kiitokset Napin ja nupin Jaanalle mukavasta yhteistyöstä! :)

Mitäs muuta tänne kuuluu? No ainakin tämmöistä, eli jämälankaraitaa on puikoilta putoamassa:

Viime viikolla kävin kesäkenkäkurssilla Lentävässä lapasessa ja aloitin virkkaamaan itselleni sandaaleita. Jotkut reippaammat kurssilaiset (ainakin Katju ja Marjaana) ovat jo saaneet kenkänsä valmiiksi, mutta mulla on vielä virkattavaa.

Tulin myös ilmottautuneeksi Heidin hullutuksia-blogin Heidin emännöimään kesäkassivaihtoon. Kesäkassin suunnittelu parille on hauskan tuntuinen juttu ja tietysti odotan myös aikanaan saapuvaa omaa kassiani.

Ja ihan puolivahingossa päädyin mukaan Tour De Sockiin Lentävän lapasen joukkueeseen. Kyseessä on kesä- ja heinäkuun kestävä kilpailu, jossa neulotaan sukkia kilpaa. Kahdessa kuukaudessa on tarkoitus neuloa kuudet sukat, joiden ohjeet julkaistaan vasta kunkin parin aloituspäivänä. Samassa joukkueessa kanssani kisaa ainakin Villasukkavuoden Marjaana Ja Majaillaan -blogin Mirella. Kukaanhan ei tietenkään ole yhtään tosissaan kisaamassa... ;) Eli siis hauskaa on tarkoitus pitää.

Toivottavasti seuraavassa postauksessa pääsen taas esittelemään jotain valmista, tässä kohtaa täytyy tyytyä keskeneräiseen. 

Unelmaraidat

Olen jo varmaan vuoden suunnitellut tehdä Cailliau Berangeren suunnitteleman Dream Stripes huivin, mutta syystä tai toisesta se on jäänyt kerta toisensa jälkeen muiden töiden jalkoihin. Nyt tuli vihdoinkin sen aika.

Värien valinta oli melkeinpä koko projektin haasteellisin osuus. Päädyin lopulta turvalliseen ja ehkä tylsähköönkin yhdistelmän, vaaleaan harmaaseen ja tummaan ruskeaan - ja voi kuinka tykkään tästä! Nämä värit ovat juuri oman oloiset. Vaikka olin vähän suunnitellut tätä lahjaksi, niin luulenpa tämän kuitenkin jäävän itselle.

Olen oppinut ravelrysta sen hienouden, että ennen minkään projektin aloittamista kannattaa käydä lukemassa toisten projektimuistiinpanoja kyseisestä työstä, mikäli niitä löytyy. Dream Stripesista löytyi, sillä näitä huiveja on tehty jo yli puolitoista tuhatta kappaletta. Suurin osa muistiinpanoja tehneistä oli kokenut ohjeen kanssa pari ongelmaa. Ensinnäkin reunan lisäykset on ohjeessa tehty siten, että kummankin reunan ensimmäinen silmukka nostetaan neulomatta, mistä johtuen yläreunasta oli usein tullut kiristävä, monen mielestä vieläpä epäsymmetrisesti kiristävä. Niinpä muutin ohjetta suosiolla siten, että neuloin kaksi oikeaa silmukkaa ja langankierron huivin jokaisen kerroksen alkuun alusta loppuun. Ohjeesta poiketen reunaan tuli siis pari silmukkaa ainaoikeaa, sillä arvelen, että ohjeen mukaisena sileänä se olisi herkästi myös lähtenyt rullaamaan.

Toinen ongelma oli koettu pitsikaavion kanssa, josta käsitin muistiinpanojen perusteella puuttuvan yksittäisiä ruutuja. Joku oli kertonut usean yrityksen jälkeen käyttäneensä ranskankielisen ohjeen kaaviota, missä kyseistä ongelmaa ei ollut. Niinpä käytin sitä, joskaan en tehnyt kaavioiden välillä vertailua, että olivatko ne keskenään erilaiset. Joka tapauksessa itse en huomannut virheitä ainakaan tuossa ranskankielisen ohjeen kaaviossa.

Näistä pienistä tarpeellisista modauksista huolimatta: huivista tuli niin kaunis ja mieluinen, etten voi ohjetta kovasti moittiakaan.

Lankoina vaaleanharmaa Hjertegarnin Alpaca Silk ja ruskea Dropsin Fabel.
Puikkona 3,5mm:n Addin bambuinen pyöröpuikko.

Ihana Paulie

Kun sain edellisen villatakin valmiiksi, niin vannoin, että seuraavan takin aloitan sitten ylhäältä alas, jotta sopiva pituus on helpompi arvioida. Takista kun tuli makuuni liian pitkä ja muutenkin oli toivomista istuvuuden suhteen; alhaalta ylös neulotussa takissa sovittaminen kesken työn on vähän hankalaa. Sopivasti juuri silloin huomasin mainoksen Lentävän Lapasen Top Down -kurssista ja ilmoittauduin mukaan.

Kurssi alkoi luonnollisesti ohjeen ja lankojen valinnalla. Ohjeeksi valitsin Paulien, jota olen jo aiemminkin usein katsellut sillä silmällä, että uskaltaisko aloittaa. Pohjavärin osalta päädyin aivan uuteen tuttavuuteen, merinovillaiseen Genziana Classiciin, jota löytyi Lentävän Lapasen valikoimasta kahdessa kauniissa harmaan sävyssä. Raitalangaksi kaivoin omista varastoista jo pitkään käyttöönpääsyä odotellutta Roosanauhalankaa.

Seuraava vaihe oli neuloa koetilkku. Olen toki ennenkin neulonut koetilkun, mutta en ole ihan tarkkaan hahmottanut, miten sen kanssa tulee toimia, jos oma tiheys joko käsialasta tai lankavalinnasta johtuen poikkeaa paljon ohjeen tiheydestä. Mutta nytpä opin sitten senkin, eikä se ollut lainkaan niin vaikeaa kuin olen aina kuvitellut.

Kurssin aloituskerralla käytiin myös läpi englanninkieliset neulontatermit, sillä melkein kaikki osallistujan valitsivat englanninkielisen ohjeen. Opin tässä yhteydessä pari ihan uutta tekniikkaakin termien lisäksi.

Neule valmistui kokonaisuudessaan aika joutuisasti, mutta ihan ilman vastoinkäymisiä en selvinnyt. Alkuperäinen ajatukseni oli laittaa takkiin sekä vaaleanpunaista että pinkkiä Roosanauhalankaa. Ajattelin tehdä raidoituksen Missä neuloimme kerran -blogin Vyyhdin tapaan vaihtuvin raitavärein vähän leveämmillä pohjaraidoilla. Työn edetessä totesin kuitenkin, ettei se pinkki sitten kuitenkaan ole ehkä minun juttu, joten päädyin purkamaan takin alaosan ja neulomaan sen uudelleen jatkaen tummanharmaalla. 

Kun olin saanut helman valmiiksi, huomasin, että ohjeen mukainen ainaoikein-alareunus oli minun päälläni kamala. Johtui luultavasti siitä, että tein ohjetta lyhyemmän takin ja tässä lantiopituudessa se reunus jäi hullusti pullottamaan takapuolen päälle. No ei kun purkamaan taas. Valitsin tutun ja turvallisen 2o2n joustinneuloksen alareunaan ja siihen ratkaisuun olen tyytyväinen.

Edellisessä villatakissa koin vaikeaksi asiaksi silmukoiden poimimisen nappilistaa varten. Nyt ei tuntunut yhtään vaikealta, koska Paulien ohjeessa asia on selitetty erittäin hyvin ja lisäksi silmukoiden poimiminen käytiin kurssilla läpi. Ohjaaja näytti mallia i-cord reunuksen tekoon ja kotona vielä virkistin muistia täältä (josta myös opin, että i cord reunus on suomeksi tuubireuna). Olen tähän takin etureunaan erityisen tyytyväinen. 

Hihojen silmukat poimittiin suoraan olkaosuuden alareunasta ja siinä kohtaa kainaloiden alle piti luoda lisää silmukoita, mikä oli mulle myöskin aivan uusi juttu. Hihat valmistuivat nopeasti ja ensimmäisessä versiossa hihansuut olivat samanlaista joustinneulosta kuin helma. Olin vähän mietteliäs joustin-hihojen suhteen, mutta varmaan olisin antanut niitten olla - mutta sitten viimeistelin takin kastelemalla ja levittelemällä sen tasolle kuivumaan muotoonsa ja kun sovitin kuivaa takkia ylleni, niin koko takki oli venähtänyt ja hihat olivat kasvaneet noin viisi senttiä. Ja taas purkamaan. Purin hihoista yhden raitaparin pois ja tein tilalle ainaoikein-hihansuut tuubireunuksilla. Vartalo-osuudessa venähdys ei onneksi haitannut, melkeinpä parempi näin.

En tehnyt pääntien ympärille ohjeen mukaista kääntökaulusta, koska tykkään enemmän yksinkertaisesta reunasta.

Nyt takki on valmis ja olen kyllä tosi tyytyväinen. Käytin takkia tänään koko päivän eikä kertaakaan tullut sellainen olo, että jostain kohtaa pitäisi nykiä tai oikoa - varmaankin hyvin istuvan takin paras tunnusmerkki.

Jos jokin parannusehdotus pitää itselleen jättää seuraavaa kertaa varten, niin ainakin koetilkun voisin seuraavalla kerralla kastella ja levitellä ennen tiheyden laskemista. Vyötärölle olisin voinut tehdä rohkeammin kavennuksia eikä vain ohjeen vaatima määrä, tässä tekotavassa se olisi ollut helposti mahdollista kun sovittamaan pystyi jatkuvasti. Selkäpuolelta otetussa kuvassa näkyy, kuinka takki selästä jäi hiukan pussittamaan. Ei kuitenkaan niin pahasti, että se harmittaisi.

Olen hurjan iloinen ja tyytyväinen osallistumisesta tälle kurssille. vaikka joku etukäteen naureskelikin, että "eihän SUN neulomiskurssille tarttis mennä" (ajatuksella että sinähän osaat jo neuloa). Mutta sehän tässä(kin) harrastuksessa on niin hauskaa, että aina voi oppia uutta. Ja yhdessä neulominen on sitä paitsi tosi mukavaa!

Kiitokset Lentävän Lapasen Taina ja Tarja todella hyvästä ja kivasta kurssista ja kiitos kaikille muille osallistujille neulomisseurasta! :D

Kuvat otti Ida Niemi.