Terrabonne

Alkuvuodesta lähdin pitkästä aikaa mukaan testineulontaan, kun Ravelryn Testing Pool -ryhmässä silmään osui hauskan näköinen huiviohje, jolle etsittiin testaajia. Terrabonne on amerikkalaisen Taiga Hilliardin suunnittelutyötä.

Terrabonnessa kiinnosti erikoinen rakenne ja se, että värialueet eivät jakaudu ihan tavanomaiseen tapaan. Kuvan perusteella kuvittelin äkkiseltään ohjeen pitävän sisällään jotain monimutkaisempaakin, mutta työ eteni loppujen lopuksi melko yksinkertaisesti kulmasta toiseen, ei mitään erikseen poimittuja silmukoita tai muuta sellaista. Eriväriset puoliskot toteutettiin intarsiana eli "keskiviivalla" langat kieputettiin toistensa ympäri. Ohje sisältää tekniikkaan kuvallisen ohjeen.

Huivi syntyi nopeasti ja vaivattomasti. Siitä tuli kooltaan aika pieni, ei ihan tarpeeksi hartioita lämmittämään, mutta kaulahuiviksi aivan sopiva. Ohje on sen tyyppinen, että kokoa on helppo muokata.

Langoiksi kaivoin omien varastojen kätköistä siniharmaata Rowan Fine Artia, pinkkiä Louhittaren Luolan Väinämöistä sekä jotain valkoista vastaavan paksuista.

Huivi valmistui jo maaliskuussa ja kuvat on ottanut niihin aikoihin Majaillaan -blogin Mirella. Kiitos! :)

Haaste: Jäikö jokin häiritsemään?

Onkohan kenellekään muulle käynyt näin: jokin käsityö valmistuu ja se on periaatteessa tosi kiva, mutta jokin yksityiskohta jää ärsyttämään niin paljon, että koko vaate meinaa jäädä käyttämättä. Ja vaikka ongelma on pieni ja se olisi helppo korjata, niin sitä ei vaan tule tehtyä.

Minulla on ollut tämä ongelma ainakin kolmen vaatteen kohdalla ja nyt voin ilokseni kertoa, että kaksi näistä on korjattu. Vaati noin vuoden harmittelun ja ryhtymisen vaikeuden mutta molemmissa tapauksissa lopulta vain pienen työn, jonka jälkeen kummatkin vaatteet ovat päässeet käyttöön ihan toisella tapaa kuin ennen.

Ensimmäinen korjattu vaate on Shetland Cardi, joka valmistui viime vuonna kevättalvella. Takista tuli kiva ja käytinkin sitä viime kesänä melko paljon, mutta alusta asti ärsytti se, että huivimaisen etulistan päättely jäi vähän lörpöksi. Ja ongelma vaan paheni ajan myötä. Lopulta takki jäi pari kertaa pistämättä päälle, kun lörpöt reunat ärsyttivät. Siinä vaiheessa havahduin, että miksi ihmeessä kerrasta toiseen vaan harmittelen asiaa, kun reunan päättely olisi ihan helppo purkaa ja päätellä uudelleen tiukemmin. Lopulta, noin vuoden kuluttua takin valmistumisesta, tein sen, mikä olisi pitänyt tehdä heti. Uusi päättely teki reunasta napakan ja enää ei ole takki jäänyt käyttämättä, vaan siitä on tullut todellinen luotto-takki. Ero vanhaan on pieni mutta ratkaiseva.

Toinen vaate on viimekesäinen Particular-kesätoppi, joka oli melko paljon käytössä viime kesän siitäkin huolimatta, että alaresorin lörppöys vähän ärsytti jo silloin. Bambusta tehty resori lörpähti kesän mittaan vielä lisää ja kun olin tänä keväänä ottamassa topin uudelleen käyttöön, totesin että resori on jo niin lörppö, ettei se kerta kaikkiaan enää näytä hyvältä. Koska tykkään topista paljon ja halusin saada sen käyttöön kesäksi, niin tässä tapauksessa sain tartuttua toimeen aika pian. Neuloin resorin uusiksi numeroa pienemmillä puikoilla ja nyt se istuu vyötäröltä niin kuin tämmöisen topin kuuluukin istua.

Parin muun neulojan kanssa tuli juttua aiheesta ja joku tunnusti, että tämän tapaisia pikkuvikoja saattaa omastakin kaapista löytyä... Siitäpä tuli mieleen pistää pystyyn haaste: Valmiiden töiden häiritsevät jutut kuntoon.

Haasteen ideana on, että ilmoittaudut mukaan tämän postauksen kommenttiosiossa ja kerrot, mikä työ pitäisi korjata ja miten. Voit myös kysellä vinkkejä korjausprojekteihin, josko minä tai joku muu osaisi auttaa. Ajaksi voisi määritellä vaikkapa kesän yli, eli elokuun loppuun mennessä projektin pitäisi olla valmis. Palkinnoksi saa toisten neulojien tuen/painostuksen oman projektin onnistumiselle ja parhaassa tapauksessa onnistuneen valmiin työn. Osallistujien niin salliessa voin myös esitellä toistenkin onnistuneita korjaustöitä blogissa, jotta saadaan jaettua intoa ja inspiraatiota muillekin. Saatanpa innostua vielä projektin edetessä arpomaankin osallistujien kesken jotakin...

Itse ilmoittaudun haasteeseen mukaan tällä norjalaisneuletakilla, jonka nappilista jäi muuten kelvollisessa takissa liian löperöksi ja siksi takki ei ole päässyt ansaitsemaansa käyttöön kuin muutamia kertoja.

Kirkkaita päiviä

Olen ennenkin ilmoittautunut Heidi Alanderin suunnittelemien huivien faniksi ja neulonutkin niitä useita. Hiljattain Heidiltä ilmestyi taas uusi huiviohje, keväinen Bright Days.

Ohjeen ilmestyessä olin juuri hankkinut uuden kevättakin ja mietin, että sen seuraksi täytyisi tehdä jokin sopiva keväinen huivi. Bright Days löytyi kuin tilauksesta, sillä huomasin siinä samassa, että juuri tällaisen huivin tarvitsen.

Lankaostoksille suuntasin luonnollisesti vakipaikkaani Lentävään Lapaseen. Halusin jotain muuta kuin villaa, että on sitten varmasti keväistä ja keveää. Oranssinpunainen lanka on pääosin puuvillainen Katia Cotton Stretch ja valkoinen Teeteen Bamboo & Co, joka on suurinpiirtein puoliksi bambua ja puuvillaa. Kyllä tästä tulikin ihanan vilpoisa ja pehmoinen, juuri passeli kevättakin kanssa!

Kirkkaina hehkuvat värit ja kirkas auringonpaiste - niistä sen tietää että kevät on tullut. Ihanat kirkkaat päivät!

Zoomailua

Sybil R on saksalainen neulesuunnittelija, jolla on todella mielenkiintoinen ja omintakeinen tyyli. Kun ensimmäistä kertaa törmäsin hänen suunnittelutöihinsä Ravelryssa, lumouduin selailemaan niitä pitkäksi aikaa. Käykääpä vaikka katsastamassa näitä hauskoja kämmekäsmalleja, joiden rakenne ei noudata ihan totuttua kaavaa.

Ihan pakko oli päästä kokeilemaan jotain näin erikoista ja hauskan näköistä. Valitsin tehtäväksi Zoom Out -kämmekkäät ja niihin langaksi kirjava-raidallisen Hot Socks Diamondin, joka on ihanaa pehmoista merinovillasekoitetta. Kirjavat ja raidalliset langat eivät sovellu jokaiseen projektiin, mutta tämän tyyppiseen ne ovat omiaan. Kämmekkäiden hieno ja kekseliäs rakenne ei yksivärisestä langasta tehtynä tulisi lainkaan niin hienosti esille.

Ohje oli yksityiskohtainen ja eteni rivi riviltä. Se olikin tarpeen, sillä kämmekkään muoto hahmottui vasta pikkuhiljaa työn edetessä. Ensin en millään meinannut ymmärtää, miten alun lituskasta ympyrästä alkaa muodostumaan käsine. Tarkkoja silmukkamääriä ohjeessa ei annettu, vaan neuvottiin mittaamaan esim. "2/3 ranteen ympärysmitasta". Pari purkuprojektia omat arviointivirheet aiheuttivat. Ohjeen parista pienestä virheestä huolimatta idea selvisi ja kämmekkäistä tuli sellaiset kuin pitikin. Eikä pääteltävänä ollut lopuksi kuin kaksi langanpäätä, sillä käsine neulottiin alusta loppuun lankaa katkaisematta.

Tulen varmasti neulomaan muitakin malleja tältä suunnittelijalta! Jos sinäkin kiinnostuit, niin Sybilistä ja hänen töistään voi lukea lisää hänen blogistaan, Knitting and so on.

Kevätpörriäisen vapputervehdys

Saapuihan se kevät viimein, ainakin täksi yhdeksi päiväksi. Eilen aamulla näytti vielä lumiselta, mutta tänään näyttää juuri siltä miltä vappuna kuuluukin. Niinpä oli juuri oikea päivä kuvata tyttären amppari-tunikaa joka valmistui juuri sopivasti vapuksi.

Mustan kimaltelevan langan historia yltää kauas, neljän sukupolven taakse lopullisesta käyttäjästään. Se löytyi vanhempieni varastosta putkiremonttia varten tehtävän siivouksen yhteydessä. Langan nimi on Kultaa & Hopeaa ja se on vyötteen mukaan tarkoitettu koneneulontaan. Vyötteestä selviää myös, että sen on valmistanut Hyvinkääläinen Valvilla, joka netistä kaivetun tiedon perusteella on toiminut vv. 1978-93. Muistelimme, että mummoni on tehnyt samasta langasta itselleen jakun. Lankaa oli jäänyt yli reilusti, joten  mietiskelin, keksisikö sille vielä jonkin hyvän käyttötarkoituksen. 8-vuotias tyttäreni näki siinä heti ampparimekon ainekset yhdistettynä keltaiseen.

Vyötteen perusteella Kultaa & Hopeaa on 100 prosenttista villaa, mutta onhan siinä villan lisäksi tuota kimalletta aika paljon mukana. Neuloessa tuntuma oli aika kova ja karhea ja mietinkin jo, onko koko hommassa mitään järkeä, kun tytär on tosi herkkähipiäinen. Keltaiseksi langaksi kävin ostamassa Lentävästä Lapasesta kerän Austermann Steppiä, joka on ihan perus sukkalanka, mutta sellaiseksi aika pehmoinen.

Ohjeeksi olin katsellut jo joskus aikaisemmin Color Flirtation Dressiä, mutta tähän lankaan se ei soveltunut langan ohuuden vuoksi ja muutenkin tarkemmin luettuna ohje oli kirjoitettu aika monimutkaisesti. Niinpä tein yläosan Tin Can Knitsin Flax Light -perusneulepuseron ohjeella ja alaosan arvioskaupalla Color Flirtation Dressin ulkonäköä tavoitellen.

Kun eilen kastelin mekon, niin kaikki karheus langasta hävisi sille tielleen. Ei ole sanankaan valitusta kuulunut kutittavuudesta tai muustakaan, vaan mekko jäi tiiviisti päälle pihaleikkeihin kuvaussession jälkeenkin.

Viimeinen kuva todistaa sen, mikä on varmaan muutenkin kaikille itsestään selvää; amppari-mekossa kuuluu nauttia amppari-mehujäätä.