Lehtipipo numero kaksi

Kun sain valmiiksi ihanan lehtipipon äidille joululahjaksi, tiesin heti, että tämä malli on tehtävä itsellekin; tuli siitä niin ihana. Nyt on omakin pipo valmis ja ihana tuli tästäkin.

Langat on samat, eli Handun merinosukkis vaalean harmaana ja liukuvärjätty Zauberball värissä octoberfest. Handun langoissahan värjäyserät on aina vähän eri värisiä ja niinpä nämäkin vaaleanharmaat ovat lähikontaktissa selvästi erilaisia. Kauniita harmaita ovat molemmat. Zauberball on taas otettu ihan samasta kerästä ja näin erilaiset pipot siitä kuitenkin syntyi. Aika kiva, että tuli näin erilaiset, ettei olla äidin kanssa ihan samiksia, kun tänäänkin kävi näin, että oltiin molemmat liikenteessä samat pipot päässä.

Tein tuon resorin molemmissa pipoissa hieman erilaisesti kuin ohjeessa (vaikka en näköjään ole muistanut sitä edellisen pipon kohdalla mainita). Olen pipoissa ihastunut tähän 1 kiertäen oikein, 1 nurin -joustimeen ja sellainen on siis näissäkin ohjeen ehdottaman 2o2n -joustimen sijaan.

Mies-kauluri ja lapsi-kauluri

Olen hypistellyt ihanan tuntuisia, kevyitä ja pehmoisia Katia Cotton-Merino keriä moneen kertaan Lentävässä Lapasessa. Pikkutyttönikin on niin tehnyt - ja sai kerran jo melkein itkupotkuraivarit lankakaupassa, kun en suostunut juuri sillä kertaa näin ihanaa lankaa ostamaan. Kun ei oikeastaan ollut mielessä mitään, mitä tästä tekisin.

Tammikuun alussa hypistelin lankaa taas uudemman kerran ja tuli mieleeni, että siitä tulisi ihana kauluri. Isälläni oli syntymäpäivä lähestymässä eikä sillä itkupotku-tytölläkään oikein kunnon kauluria tainnut koville pakkasille olla...

Ostin kolme kerää; tummaa ja vaaleaa harmaata isän kauluriin ja kirkkaan punaista tytölle (koska sitä hän nimenomaan halusi). Tein ensin isän kaulurin ja siitä tuli kaksivärisenä tosi kiva. Vaikka lanka on onkin pehmoista pehmoin, niin kauluri näyttää kuitenkin miehekkäältä.

Tyttö ihastui kaksiväriseen pintaan ja halusi itselleenkin ehdottomasti kaksivärisen kaulurin. Ehdotin kolmiväristä kääntökauluria, jossa on etupuoli ja takapuoli erilaiset. (Koska harmaita lankoja oli sen verran vähän jäljellä, että kumpikaan ei olisi enää yksinään tytön kauluriin riittänyt.) Ehdotus meni läpi ja tästä käännettävyys-ominaisuudesta tuli uskomattoman suosittu kuusivuotiaan mielestä; voi leikkiä vaihtaneensa kauluria, kun vaan kääntää sen ympäri.
Jännä muuten miten tuo sama punainen näyttää ihan erilaiselta, kun sillä on seuranaan vaalea tai tumma harmaa.

Tein kaulurit siten, että neuloin kaksi samanlaista kappaletta ja ompelin ne yhteen yläreunasta. Alareunat jätin ompelematta, jotta kappaleitten alaosista muodostui kaulurin etu- ja takaläppä. Kaksivärinen pinta muodostui siten, että neuloin ensin yhden kerroksen oikein yhdellä värillä, sitten liu'utin työn takaisin pyöröpuikon oikeanpuoleiseen päähän kääntämättä työtä ja neuloin yhden kerroksen oikein toisella värillä. Sitten käänsin työn ja sama toistui toiseen suuntaan.

Miehen kauluriin loin 40 silmukkaa ja tytön kauluriin 35 silmukkaa. Leveyttä arvioin tehdessä välillä mallihenkilön ylle mittaillen.
Ja pyöröpuikko oli kokoa 5mm.

Sukellus

Äidille joululahjaksi tekemäni pipo kaipasi selvästi parikseen huivia. Niinpä päätin tehdä sellaisen, ihan ilman mitään merkkipäiviä.

Äiti kehui moneen kertaan pipon materiaalia eli Handun Merino-sukkalankaa. Se on samaan aikaan sekä lämmin että hiostamaton ja muutenkin niin ihanan pehmoinen, ettei siihen oikeastaan voikaan olla ihastumatta. Niinpä huivi piti toki tehdä samasta langasta. Harmaata oli pipolangasta jäljellä noin 20 grammaa ja sen seuraksi ostin toisen pienen punaisen vyyhdin samaa lankaa.

Ravelrysta löytyi hauska huiviohje, Diving in {recipe}, joka on omiaan pienten lankamäärien kuluttamiseen ja yhdistelemiseen. Ihanuuslangat ja yksinkertainen ohje - näillä eväillä syntyi käytännöllisen muotoinen ja aivan ihanan pehmoinen kaulahuivi. Oikeastaan muodossa on aika paljon samaa kuin Nurmilinnussa, joka on tämän talven oma suosikkihuivini.

Harmaata kului lopulta se koko 20 grammaa ja punaista 32 grammaa. Nyt haluaisin itselleni samanlaiset, sekä pipon että huivin. <3

Syksyiset sinappisukat keskellä talvea

Tammikuun alkajaisiksi tuli tehtyä Niina Laitisen viime vuoden sukkakalenterin ihanat syyskuun sukat eli September Socks, vaikka nämä onkin nyt tehty ihan väärään vuodenaikaan.

Vuodenvaihteen molemmin puolin sairastelin ja jouduin käymään monta kertaa lääkärillä ja jonottelemaan milloin mihinkin kokeeseen. Ekalla kerralla päivystykseen lähtiessä nappasin mukaan ensimmäisen ohjeen ja langan, mitkä silmiin osuivat ja ne sattuivat olemaan tämä sinapin värinen 7 veljestä ja September Socks. Siinä odotushuoneissapa nämä sukat sitten melkein kokonaan syntyivätkin, usealla eri odottelukerralla. Kylläpä olisi ollut tylsää odotella välillä jopa tunteja ilman neuletta!

Nämä on tehty muuten ihan ohjeen mukaan, mutta mallikertoja on jalkaterässä yksi vähemmän, koska ohje on 39-kokoiseen jalkaan ja halusin vähän pienemmät. Näin niistä tuli sopivat 37-kokoiseen jalkaani. En tosin vielä tiedä jäävätkö itselle vai menevätkö lahjaksi - sinapinkeltainen ei perinteisesti ole ollut minun värini, mutta maku on kai muuttunut, kun tämä väri näissä sukissa nyt jotenkin näyttääkin aika kivalta.

Kirkko-lapaset

Noin vuosi sitten näin Sohvaneulomo-blogissa ihanat kirkkolapaset, joiden kuva-aiheen esikuvana on Isonkyrön vanha kirkko. Ne oli tehty Taito-Etelä-Pohjanmaan ohjeella, jota myytiin osana tekemispakettia. En halunnut tekemispakettia ostaa, kun samaa lankaa löytyi kotoa jo runsain mitoin (olen ostanut noita tekemispaketteja aiemminkin ja aina niistä on jäänyt lankaa yli). Lisäksi tiesin, että oma käsialani ei oikein sovi yhteen noitten Taito-EP:n ohjeitten kanssa; edellisen kerran aloitin tekemään kettulapasia ja tulikin kettusukat.

Kirkkolapaset jäivät tajunnan pohjalle kummittelemaan ja palasivat vuoden varrella mieleen aina, kun nämä langat osuivat silmiin. Niinpä piirsin Sohvaneulomon kuvaa mukaillen samankaltaisen mallin vähän pienemmälle silmukkamäärälle ja pistin neuloen - ja parissa illassa nämä lopulta syntyikin.

Oikein kivat vanttuut tuli, vaikka alkuperäiset onkin hienommat. Ja ihanan lämpimät ja pehmoisetkin nämä Teetee Pallaksesta tehdyt lapaset ovat, sen olen jo muutamana päivänä testannut. :)

Heijastavat lapaset

Vanhimman tyttären toiveena oli lapaset heijastavasta langasta. Kun olin jo ostanut kaksi eriväristä kerää, niin toive täsmentyi siten, että ei missään nimessä raidallisia. Niin tuli sitten tämmöiset puoliksi ja puoliksi eri väriset.

Novitan Heijastus-lanka on suosikkini näistä heijastavista, koska siinä on akryylin lisäksi myös villaa. Lapasiin se on aika paksua; nämä lapaset syntyi 5,5mm:n puikoilla 20 silmukalla. Ei paljoa patakintaille häviä paksuudessa. Kaksi kerää ei muuten ihan riittänyt, harmaata piti käydä ostamassa lisää.
Nyt pysyy lapsi lämpimänä ja näkyy hyvin pimeässä. :)

Sinikettu

Kettujen perheeseen syntyi uusi pikkuserkku, pieni sinikettuvauva. Samalla ohjeella syntyi kuin isompikin punakettuserkku aikoinaan, lanka vain oli vähän ohuempi ja siksi uudesta ketusta tuli vähän pienempi.

Lankana tällä kertaa vaaleanharmaa Viking Vilma sekä valkoinen ja tummanharmaa Gjestal Maija. Koukku oli kokoa 3,5mm.

Tämä söpöläinen ei jäänyt isomman serkun seuraksi meille, vaan se lähti jo uuteen kotiin. Hyvää matkaa, pikku-sinikettu! :)

Alpo-kissa

Siinä missä muut lapset toivoivat joululahjaksi jotain lämmintä ja käytännöllistä, niin nuorimmainen iski silmänsä netissä näkemäänsä virkattuun pehmokissaan. Joka oli saatava vihreänä.

Ostin kissaa varten Dropsin Parisia, kun ajattelin että puuvillalanka olisi sopiva materiaali pehmoleluun. Mutta Parisista lähti langan paksuuden takia muodostumaan paljon isompi kissa kuin olin ajatellut, joten piti kaivella omia varastoja, että mitäs muuta vihreää sitä löytyisi. No 4-säikeistä Regiaa löytyi. Näin kissasta tuli sopivan pieni ja siro.

Kissa valmistui ja sai nimekseen Alpo. Risto Räppääjä -kirjoja lukeneille tai leffoja katsoneille valjennee nimen tausta. :)

Lacy Baktus

Syyshuivi-yhteisneulonnan viimeisen kuukauden huivi meinasi jo jäädä kokonaan neulomatta joulukiireitten takia, mutta joulun jälkeen kävin hakemassa Lentävästä Lapasesta vyyhdillisen ihanuuslankaa ja valitsin helpon ja nopean huivimallin. Yksinkertainen malli onkin omiaan tämmöiselle langalle, joka puhuu itse puolestaan.

Lanka on sport-vahvuista Malabrigo Arroyoa. Edelleenkään en voi tarpeeksi hehkuttaa Malabrigon lankojen upeutta; erityisesti hehkuvat värit (joita en ole juuri koskaan saanut oikein kameralle vangittua, en nytkään) ja toisekseen ylellisen pehmoinen tuntu.


Malliksi valikoitui Terhi Montosen suunnittelema Lacy Baktus, joka on muunnelma super-suositusta Baktus-huivista. Mallin idea on yksinkertainen; ensin lisäillään silmukoita keskikohtaan saakka ja sitten vähennellään niitä, kunnes huivi on valmis. Oli mukavaa vaihteeksi neuloa huivia poikittain, sillä huivia leveyssuuntaan neuloessa silmukoita on puikolla lopuksi huima määrä ja yhden kerroksen neulominen kestää ja kestää. Tässä työ ikäänkuin eteni paljon nopeammin.

Mietin pitkään pitäisikö huivi pingottaa. Yleensä se on minusta tarpeellinen toimenpide, sillä monesti vasta pingotus herättää huivin henkiin, täyteen kauneuteensa. Mutta tässä tapauksessa huivi tuntui niin pehmoiselta ja kuohkealta ja oli jo valmiiksi riittävän iso, joten jätin pingottamatta.
Vallan sopiva pakkashuivi.

Urheilullisen nuoren miehen lapaset

16-vuotias poikani ei pahemmin perusta kirjoneuleista tai kuvioneuleista tai ylipäänsä minkään muunlaisista kuin yksivärisistä asusteista, mutta kun aikani ehdottelin erilaisia ideoita, niin hän tarttui tähän: lempparilippiksen kanssa yhteensopivat lapaset.

Olen tehnyt lapasia huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi sukkia, joiden perusmalliin en todellakaan tarvitse ohjetta, mutta nyt lähdin ensimmäistä kertaa tekemään ihan näppituntumalla peukalokiilallisia lapasia. Halusin tehdä lapaset ilman ohjetta siksi, että pojan käsi on juuri sellaisessa kehitysvaiheessa, jossa lasten lapasohjeella tulee aivan liian lyhyttä ja aikuisen miehen lapasohjeella taas tulee kamalan paljon liian leveätä. Pitkä ja kapea käsi, lähes aikuisen mittainen mutta vielä paljon kapeampi.

Niinpä vaan rohkeasti luomaan silmukoita. Suurta salaisuutta en tämän joululahjan suhteen pitänyt, vaan sovittelin näitä pojan käteen aina välillä. Pariin kertaan jotain kohtaa purkasin, mutta yllättävän helpolla sopivat käsineet syntyi.

Vaikeimmaksi kohdaksi osottautui tuo kämmenselän kirjailu. Ei siitä kamalan siistikään tullut ja päätinkin, että seuraavaksi jos rupean tämän tyyppiseen projektiin niin opettelen neulomaan kuvion intarsiana! Mutta saaja oli lapasiinsa selvästi tosi tyytyväinen ja niinpä olen minäkin. :)

Muisteluita, lupauksia ja toivotuksia

Vietin eilisen illan kotona kuumeisena muitten paukutellessa ulkona ilotulitusraketteja ja juhlistaessa uutta vuotta. Sen verran jaksoin jossain vaiheessa olla koneella, että lueskelin muiden blogien vuosikoosteita. Monta vuoden varrella ihasteltua juttua palautui muistiin uudelleen ja sellaisiakin ihanuuksia löytyi, joita en ollut ennen huomannutkaan. Yritän itsekin nyt vähän vetää vuotta yhteen poimimalla tähän muutamia suosikkitöitäni vuoden varrelta.

Alkuvuodesta osallistuin Lentävän Lapasen järjestämälle Top Down -kurssille, jossa nimensä mukaisesti neulottiin villatakki ylhäältä alas. Neuloin Paulien ja ihastuin top down -tekniikkaan niin, että tuskin koskaan tulen muulla tavalla villatakkia tai -paitaa enää neulomaankaan. Tänä vuonna olen tehnyt itselleni yhteensä kolme villatakkia ja yhden villapaidan.

Tästä tyttärelle virkatusta jämälankahuivista tuli hieno ja tyttären tyylin mukainen. Oli hauskaa yhdistellä erilaisia lankoja ilman tarkkaa ennakkosuunnitelmaa ja katsoa mitä tulee.

Tour De Sock pitää mainita vielä kerran; se on jäänyt mieleen yhtenä vuoden kohokohdista. Tänä talvena kovimpaan käyttöön on muuten päätyneet luumunpunaiset kuplasukat sekä alarivin kirjoneulesukat, vaikka kummatkaan ei tainneet olla ihan suosikkejani tekovaiheessa.

Tytär pääsi opiskelemaan taiteita ja muutti opiskelupaikan perässä kauemmas kotoa. Tein hänelle uuden kodin tuparilahjaksi ja taideopintojen tsempitykseksi Frida-nuken. Tämä ei ehkä ollut vuoden hyödyllisin työ, mutta sen tekemiseen sisältyi paljon tunnetta ja hyviä ajatuksia.

Vuoden aikana olen tehnyt monta ihanaa neulottua huivia, jos oikein laskin niin 13 kappaletta. Vaikea niistä on valita suosikkia, mutta yksi upeimmista on Stephen Westin suunnittelema Exploration Station. Eniten käyttöön on tänä talvena päässyt Heidi Alanderin suunnittelema Nurmilintu.

Sukkia olen tehnyt tänä vuonna noin 20 paria. Näistä on helppo valita suosikkipari: Tiina Kaarelan Puikkomaisterin sukkakirjan ohjeella tehdyt Loistavat niityt. <3

Lapasia olen tehnyt vuoden aikana 7 paria. Hienoimmat on varmaankin nämä työkaverille tehdyt talvipyöräilylapaset.

Pienemmälle tyttärelle tein tosi kivasti onnistuneen Loki-villatakin ja sen seuraksi jämälangoista Cuba Street pipon. Tyttö on käyttänyt molempia paljon, setti on todella lämmin ja suloinen.

Ja vielä viimeisenä suosikkina äidille joululahjaksi valmistunut As the Leaves Begin to Fall -pipo - se on vaan niin kaunis. Pipoja olen tehnyt tänä vuonna 9 kappaletta.

Sitten vielä niitä uudenvuodenlupauksia.
1. Minulla on jo pitkään ollut jonossa monta Casapinkan huivia enkä yhtäkään ole vielä saanut tehtyä. Jospa tänä vuonna tekisin edes yhden. Vaikkapa Loopin, Black to the Fuchsian tai Mrs. Blandingsin.
2. Sama juttu Martina Behmin huivien kanssa. Jospa saisi tänä vuonna tehtyä Bricklesin, Leftien, Lintillan tai Hitchhikerin.
3. Ja kolmantena ihanien huivien suunnittelijana laitan tähän vielä Melanie Bergin, jolla upeita huivimalleja on niin monta, että vaikeinta on valita mistä aloittaisi! Esimerkiksi Moonraker, Ropedance, Talamu, Perhaps, Perhaps tai The Joker and the Thief.
4. Haluaisin opetella onteloneulosta. Jos ei muuta niin patalappu edes pitäisi saada tällä tekniikalla aikaiseksi!

Edellisten lisäksi lupaan tänä vuonna pitää hauskaa käsitöiden parissa ja neuloa ja virkata sellaisia juttuja, mistä tulee hyvä mieli. Ja samaa toivon kaikille teille lukijoille; MAHTAVAN HYVÄÄ VUOTTA 2016!