perjantai 25. maaliskuuta 2022

Metsän sydämessä

Heart of the Forest socks on ruotsalaisen Sofia Kammebornian suunnittelema ihana sukkamalli. Metsäinen teema ihastutti ja houkutteli metsäisten värien pariin.


Ohje on kirjoitettu yhdelle silmukkamäärälle ja kokoa neuvotaan säätelemään puikkokoon avulla. Näin tein ja neuloin sukat koon 2,25mm puikoilla saaden hyvin koon 42/43 jalkaan istuvat sukat. Varressa ja jalkaterässä oli ohjeen mukaan sama määrä silmukoita. Koska halusin jalkaterästä vartta kapeamman, tein pienen muokkauksen pohjan kuvioon.


Lankoina Regian Premium Merino Yak väreissä Teal Meliert ja Mint Meliert. Molempia värejä jäi sen verran, että taidan tehdä vielä toiset samanlaiset sukat käänteisissä väreissä.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2022

Saga villatakki

Saga kirjoneuletakki kiilasi alkuvuodesta kaikkien neulejonojen ja suunnitelmien ohi, se oli ihastusta ensisilmäyksellä. Mallin on suunnitellut norjalainen Wenche Roald, jonka suunnittelutyössä painottuvat ihanat kirjoneulemallit.

Tammikuussa neulomissani Grown Together -lapasissa pääsin harjoittelemaan hieman steekkausta ja ehkä juuri siitä sain rohkeuden lähteä neulemaan nyt ensimmäistä steekattua villatakkiani. Tässä takki siis neulottiin ensin kokonaan valmiiksi suljettuna neuleena ikäänkuin tehtäisiin villapaitaa ja lopuksi leikattiin keskeltä edestä auki (=steekattiin) takiksi.

Täytyy sanoa, että jännitti kyllä lähteä laikkaamaan auki vaivalla neulottua vaatetta! Netistä löytyy paljon kuvia ja videoita, joita kannattaa katsella ennen toimeen ryhtymistä, jos ei muuten niin rohkaisuksi. 

Alla esitelty vaiheittain neuleen tekoa. Ensin vartalo-osa neulotaan yhtenä kappaleena ylhäältä alas. Sitten poimitaan silmukoita steekkausalueen reunoilta ja neulotaan takin nappilistat. Sitten steekkausalueen reunat vahvistetaan. Tämän voisi tehdä joko ompelemalla käsin tai ompelukoneella tai sitten virkkaamalla, kuten itse tein. Lopulta neule leikataan auki keskeltä. Nurjalle puolelle jää raakareunat, jotka ei nyt ihan maailman esteettisimmät ole, mutta ei mun mielestä mitenkään järkyttävän epäsiistitkään. Yleensä nämä on tapana peittää joko neulomalla sisäpuolelle kapeat kaistaleet, jotka ommellaan leikatun reunan päälle tai sitten jollain koristenauhalla, pitsinauhalla tms.

Neuloin ensin ohjeen mukaiset neulotut listat raakareunan peitoksi, mutta minun makuuni niistä tuli liian paksut, joten päädyin ne purkamaan ja ompelemaan tilalle koristenauhaa. Sen tehtävä on ensisijaisesti esteettinen, mutta kyllähän se myös jämäköittää takin reunoja. Eurokankaasta  löytyi pari kivaa vaihtoehtoa koristenauhaksi, valitsin hillitymmän. Myös napit on ostettu samasta paikasta. 

Kivana yksityiskohtana takissa on piristevärillä tehdyt nappilistojen ja hihansuiden reunat sekä helmisilmukoilla virkattu pääntien reuna. (Ohjeen mukaan tällainen olisi tullut vielä helmaankin, mutta jätin sen pois.)

koristenauhan kiinnitin ompelulangalla käsin reunoista ommelleen pienin pistoin. (En ole ihan varma, mikä pistos oli kyseessä, ehkä luotospisto?)

Lopputulos on ihana ja tekemisen prosessi oli erittäin mielenkiintoinen, sillä monessa kohdassa joutui miettimään, etsimään tietoa ja ottamaan selvää. Jäi tunne, että tuli opittua paljon uutta.

Vielä pari sanaa langasta. Steekatuissa neuleissa suositellaan käytettäväksi huopuvaa lankaa, sillä tämä ehkäisee steekkausreunojen purkautumista. Itse tein takin Gjestal Maijasta, eli sukkalangasta, joka ei sisältämänsä polyamidin takia huovu. Tällöin reunan vahvistaminen tulee luonnollisesti tehdä erityisen huolellisesti.