Ihanat kettulapaset, joista tulikin vahingossa sukat

Ihastuin näihin supersuloisiin kettulapasiin ketunkolon lankalaatikko -blogissa. Ohjeen sai tilattua sähköpostilla Taito Etelä-Pohjanmaalta. Ohje kuului kettulapasten tarvikepakettiin, eli ohjeen kanssa piti samalla tilata langat. Lankoina Teetee Pallas liukuvärjättynä keltaoranssikirjavana sekä ruskeana.

Aloitin tekemään lapasia ohjeen mukaan 2,5-koon puikoilla. Hetken matkaa tehtyäni tajusin, että lapasista tulee jättimäiset, joten purin ja vaihdoin 2-koon puikkoihin. Peukun paikkaan päästyäni tajusin, että lapaset ovat edelleen aivan liian suuret. Niinpä - hups vaan - peukun kohdalle tulikin kantapää.

Kantapään toteutin pystyraidoituksella ja kiilakavennukset sekä jalkapohja jatkuivat samalla idealla. Jalkapöydän osalta noudatin lapasten ohjetta. Ja niinhän noista tuli aivan mainiosti istuvat naisten sukat.

En nyt ole tuosta kuvion asettelusta aivan varma, että miten hyvin se sopii sukkaan. Kun tuo kettu on tuolla tavalla sukan varressa pitkittäin nokallaan; häntä kohti kattoa ja kuono kohti varpaita. Mutta eihän näistä voi silti olla tykkäämättäkään. Tuo kettu on niin kertakaikkisen suloinen ja värityskin kaunein, mitä ajatella saattaa. Ja Teeteen Pallas on aivan ihana lanka! Se on jotenkin vähän löyhemmin kehrättyä, kuin monet teolliset langat, mikä toisaalta tekee neulomisesta vähän haasteellisempaa, mutta toisaalta saa langan tuntumaan unelmaisen pehmeältä. Lopputuloksesta käyttäisin sanaa kuohkea; valmis neulos on pehmeästi upottavaa, kuin sammalmätäs.

Sukkiin ei aivan riittänyt lapasiin arvioitu määrä lankaa, jota siis tuli tarvikepaketin mukana kaksi kerää kirjavaa ja yksi kerä ruskeaa. Ruskeaa piti käydä ostamassa lisää, mutta onneksi apu on lähellä, kun lähialueelta löytyy Teeteen lankoja myyvä Kivaputiikki, jossa sattui olemaan samaa lankaa ja onneksi vielä samaa värjäyserää (kahdella eri värjäyserällä näytti olevan minun silmään aika iso ero keskenään).

Minulla on neulontajonossa Teeteen ohjeista myös nämä fillari-lapaset sekä nämä susi-lapaset, joissa lanka ja silmukkamäärä ovat samat kuin kettu-lapasissa. Saas nähdä, onko niittenkin kohtalona muuntua sukiksi, vai keksinkö jonkun muun tavan saada koon muutettua järkeväksi lapasia ajatellen.

Lisää teini-ikäisiä mutanttininjaturtleja

Kuten edellisessä mutantti-turtle-postauksessa kerroin, synnytti ensimmäinen ninjakilpparikäsityö heti liudan jatkotoiveita. Yhden niistä toteutin samantien, sillä olen ollut muutenkin aikeissa tehdä pojalle uudet lapaset, kun viime talvena neulotut on jo melkein puhki käytetyt.

Lanka: 7 veljestä

Puikot: 3,5-koon metalliset sukkapuikot

Malli: peruslapanen, kuvio kirjottu valmiin neuleen päälle silmukoita jäljitellen

Turtlet: tämän ristipistomallin mukaan

Koko: teinipoika, eli miehen pituinen, mutta vähän kapeampi

 

Muutaman hätäisen kuvan ehdin napata, ennen kuin lapaset olivat jo matkalla kohti ulko-ovea pojan käsissä. :)

Hyvää ystävänpäivää!

Lupasin taannoin kirjoitella ohjetta tällaiseen... niin, mikähän tämä oikeastaan on? Google löytää vastaavia mukinlämmitin -nimellä, englanniksi tuloksia antaa mm. mug warmer, mug cozy, mug hugger ja mug jumper. Elengiina on blogissaan lanseerannut vastaavan nimellä kahvetti.

Käyttötarkoitus on joka tapauksessa suojella sormia mukin (tai siinä olevan kuuman juoman) erittämältä kuumuudelta ja siten estää sormia palamasta. Sormisuoja? Näppienpalamissuoja? Mukieriste? Jotenkin tuo mug hugger eli mukinhalaaja tuntuu nyt ystävänpäivänä kuitenkin sopivimmalta. :)

Lanka: 7 veljestä kahta eri väriä
Puikot: 3-koon sukkapuikot

Työ aloitetaan alareunasta. Luo kuviovärillä 40 silmukkaa koon 3 puikoille. Neulo 5 kerrosta 1o1n joustinneulosta. Ota mukaan toinen väri ja aloita mallikuvio. Mallikerta neulotaan 2,5 kertaa, eli sydämiä tulee vierekkäin viisi. Kun olet neulonut koko ruutupiirroksen, neulo pohjavärillä vielä yksi kerros ja vaihda sitten reunuksen väriin. Ensimmäinen kerros uudella värillä neulotaan sileää, sen jälkeen neljä kerrosta 1o1n joustinta ja viimeisellä kerroksella päätellään.

Kuvan mukit ovat aivan liian pienet, koska löysin kuvausta varten ainoastaan pieniä pahvimukeja, vaikka olin ajatellut nämä sellaisille vähän isommille, jollaisia take away -kupit yleensä ovat.

Tässä mallipiirustus vielä ensimmäiseen mukinhalaaja -versioon, jossa oli vähän erilainen sydänkuvio.

Sitten vaan muistamaan ystäviä pienellä lahjalla. Mukinhalaajan valmistukseen ei kulu aikaa tuntiakaan, joten täksi illaksi kerkiää vielä hyvin. <3

Ja meinasi vallan unohtua: sekä tällä että edellisellä mukinhalaajapostauksella osallistun tämän kuukauden silmukan ytimestä haasteeseen, joka on Silmukansaalistajan ja Pipon ytimestä blogin yhteinen jokakuinen haaste. Tällä kertaa aiheena oli siis sydän.

Neulottu torkkupeitto

Aloitin neulomaan tätä torkkupeittoa joskus viime keväänä. Lankoina on Novitan Viivi ja Teddy. Peitto on valmistunut pikkuhiljaa kuukausien kuluessa. Puolenvälin jälkeen se on ollut kovin painava ja kuuma neulottava, joten loppurutistus piti tehdä melkein väkisin, päättelystä puhumattakaan. Jostain syystä olin useimmiten katkaissut langan väriä vaihtaessani. (Miksi???)

Peitto on neulottu 8-koon pyöröpuikolla tasona. Reunoissa on viiden silmukan verran helmineuletta rullaantumisen estämiseksi, muuten peitto on kokonaan sileää neuletta. Aloitussilmukoita oli 130 ja sillä mentiin alusta loppuun. Kokoa peitolla on 195cm x 220cm venyttämättä.

Tykkään lopputuloksesta, vaikka työn edetessä oli välillä ihan "plääh"-fiilis koko projektia kohtaan. Viivi on nyt valmiissa peitossa mukavan pehmoisen tuntuista, mutta varsinkin pakkasilla se oli sähköistä työstettävää, kun on kokonaan keinokuitua.

Pipo Puro-langasta

Alkuviikosta valmistui pipo Novitan Puro ruskosta, mutta vasta nyt sain houkuteltua jonkun kuvaamaan sitä. Samalla kuvaamisen vaivalla laitoin kaulaan aiemmin valmistuneen tuubihuivin Puro kaarnasta ja siemailin kahvia edellisen postauksen "mukinlämmitin" sormiani suojaamassa.

Huivin ja pipon kokonaisuus olisi tietysti tyylikkäämpi, jos molempiin olisi riittänyt saman väristä lankaa, mutta muuten en voisi olla tyytyväisempi. Huivi on juuri sopivan kuohkea ja sopivan mittainen, pipo taas kooltaan, korkeudeltaan ja ulkonäöltään juuri minun makuuni sopiva ja olenkin sitä jo käyttänyt useana päivänä, vaikkei edes ole ollut mikään paukkuva pakkanen. Pipon rusko-väri erityisesti on ihana! Harmi, ettei sitä enää myydä, muuten tekisin kyllä vielä toisen huivin pipon värisenä.

Aloitin tekemään pipoa yhtenä aamuna junassa katseltuani edeltävästi kotona jotakin ohjetta, mutta heti alussa aloin tekemään mallineuletta väärin ja huomattuani sen myöhemmin tykkäsinkin tästä virheellisestä kuviosta niin paljon, että jatkoin samaa rataa loppuun asti. Eli voin nyt sanoa mallin olevan oma. ;)

Lanka: Novitan Puro rusko
Langan kulutus: Ihan pikkuisen yli yhden kerän verran meni pipoon, tupsuun sitten toki vielä vähän lisää
Puikot: 3,5 kokoinen lyhyt (40cm) pyöröpuikko sekä kärkikavennuksiin vastaavan kokoiset sukkapuikot
Koko: pienehkö naisen koko.
Ohje: Luodaan 80 silmukkaa kahdella puikolla. Neulo pyöröpuikolla suljettuna neuleena 2o2n joustinta 6cm. Seuraavalla kerroksella neulo ensin 1 nurin ja sitten 2o2n, kunnes kierrosta on jäljellä 1 silmukka, neulo se nurin. Tee näin 4 kerrosta. Seuraavat 4 kerrosta tee taas 2o2n kerroksen loppuun.

Tee näitä kahta neljän kerroksen satsia, kunnes pipo on halutun korkuinen, saa siis yltää ihan pään päälle ennen kuin kannattaa aloittaa kavennukset. (Tai tämähän on tietysti makuasia, mutta minun mielestä ei ole mitään ärsyttävämpää kuin pipo, joka ei ylety kunnolla korville.)

Kavennukset: Kavenna joka kymmenes silmukka, sitten välikerros. Seuraavaksi kavenna joka yhdeksäs silmukka, mutta ei samasta kohdasta kuin aiemmat kavennukset, vaan suunnilleen niiden puolivälistä. Ja taas välikerros. Seuraavalla kerroksella kavenna pois kaikki ne silmukat, joiden kohdalla kuviossa on vielä kaksi peräkkäistä oikeaa tai nurjaa silmukkaa. Silmukoita on nyt siis yhteensä 40; joka toinen silmukka on oikea ja joka toinen nurja. Sitten taas välikerros. Seuraavaksi koko kerros neulotaan kaksi oikein yhteen, jäljellä 20 silmukkaa. Välikerros ja kaksi oikein yhteen = 10 silmukkaa. Pujotetaan lanka kaikista silmukoista läpi ja päätellään.

Tein kavennuksen neulomalla oikein yhteen silloin, kun kuviossa pitikin neuloa oikein ja nurin yhteen silloin, kun kuviossa oli vuorossa neuloa nurin. Seuraavilla kerroksilla kavennusten jälkeen neuloin niissä kohdissa vain yhden oikein tai yhden nurin, muuten mallikuvio jatkui samoin kuin aiemminkin.

Lopuksi: tee tupsu ja ompele se kiinni.

Maistuisko kahvi?

Minulle maistuu hyvinkin, monta kertaa päivässä. Aamu ei lähde käyntiin ilman kahvia, en voisi kuvitellakaan. Joskus voi kiireessä tulla tarve ottaa kahvimuki mukaan ja silloin on vaarassa polttaa kätensä. Mutta ei hätää. Kun mukille neuloo villapaidan, niin ei sormet pala! :)

Koko sopii myös pahviselle noutomukille, jollaisen kanssa tämä ongelma useimmiten tulee eteen.

Värit valitsin kahville luontaisen värityksen perusteella, mutta nyt valmiina ne tuovatkin mieleeni joulun ja sydänpiparit. Ystävänpäiväksi taidan siis tehdä näitä lisää vähän toisenlaisilla väreillä. Ja voin yrittää ohjettakin kirjoitella. :)

Onnen kultalintuja...

... tahdon toivotella eräälle kauniille, herkälle ja runolliselle ihmiselle. Totesin, että koska en osaa kirjoittaa runoa, minun täytyy neuloa sellainen.

Ohjeen löysin Ravelrysta nimellä Strawberry Victorian. Jouduin tosin muokkaamaan mallia melko rankalla kädellä, koska kämmekkäistä meinasi tulla aivan liian suuret. Siispä sen sijaan, että peukalon lisäyksiä on ohjeessa tehty joka kolmas kerros, teinkin niitä joka toinen kerros ja jätin kuvion ylimmät kiemurat kokonaan pois. Kämmekkäät on neulottu 2,5 koon sukkapuikoilla ja linnun kirjailin lopuksi kultalangalla silmukoita jäljittelevin pistoin.

Kirjava lanka on Austermann Steppiä ja valkoinen Fabelia. Kultalanka on jotain vanhaa virkkauslankaa, joka löytyi äitini lankakaappien kätköistä. Muistan hänen virkanneen tästä jotain kun olin pieni, eli varmaan ainakin 35 vuotta vanha lanka on kyseessä. Että näköjään kulkee tämä lankojen hamstraaminen suvussa suoraan periytyvänä ominaisuutena. :D

Tammikuun kooste ja blogihaaste

Ajattelin aloittaa tällaisen uuden tavan, minkä olen nähnyt käytössä monessa blogissa, eli teen kuukauden päätteeksi koosteen siitä, mitä on kuukauden aikana tullut tehtyä.

Tammikuu on ollut aika tuottelias. Saldona on neljät sukat, yhdet lapaset, yksi pipo, yksi tuubihuivi sekä yksi virkattu pehmolelu. Lisäksi on tullut kunnialla vietyä läpi blogin historian ensimmäinen blogi-arvonta.
Lukijoita on myös tullut tammikuussa paljon lisää. Haluankin toivottaa teidät kaikki todella lämpimästi tervetulleiksi ja kiittää mielenkiinnosta sekä kaikista mukavista kommenteista! :)

Sitten blogihaasteeseen

Sain hiljattain blogihaasteen Huopatossun tehtaan Heidiltä. Haasteessa pitää:
1. kertoa 11 asiaa itsestään
2. vastata haastajan 11 kysymykseen
3. keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
4. valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. kertoa kenet olet haastanut

Tämä on meinannut osoittautua minulle ihan ylitsepääsemättömän vaikeaksi. (Olen ehkä ennenkin maininnut, että olen todella onneton kaikissa tällaisissa ketjukirjeissä ja haasteissa.) Oli todella vaikeaa yrittää miettiä 11 tarkemmin määrittelemätöntä asiaa itsestään. Mutta yritetään.

1. Äitini on tekstiilialan ammattilainen, joten sieltä kai kiinnostus käsillä tekemiseen periytyy.
2. Itse en ollut mikään käsityöopettajan toiveoppilas koulussa; ala-asteella sain tehtyä opetussuunnitelmaan kuuluvat lapin lapaset, mutta villasukista jäi toinen tekemättä.
3. Isäni on ammatiltaan sotilas ja vartuinkin elämäni ensimmäiset vuodet varuskunnassa.
4. Vanhin lapseni on 18-vuotias ja asuu jo pois kotoa, ei tosin kovin kaukana.
5. Keskimmäinen lapseni on 14-vuotias poika, joka on jo äitiään päätä pidempi ja harrastaa intohimoisesti urheilua ja musajuttuja.
6. Perheemme nuorin neiti täyttää aika pian viisi vuotta.
7. Meillä on koira, kuusivuotias sheltti-tyttö.
8. Kuljen työmatkat junalla ja neulon tai virkkaan lähes aina junamatkalla.
9. Tykkään musiikkiohjelmista, Vain elämää ja Voice of Finland ovat suosikkeja.
10. Kaikkein lempparein tv-sarjani on Game of Thrones.
11. Olen aika tarkka tekemisteni suhteen, puran herkästi jos huomaan jonkun virheen tai jos en ole tyytyväinen.

Sitten Heidin 11 kysymystä.

1. Minkä värinen on päälläsi oleva paita? Musta.
2. Soitatko jotain instrumenttia? Soitin lapsena viulua ja pianoa, mutta en enää aktiivisesti harrasta soittamista.
3. Mikä oli lempiaineesi koulussa? Kuvaamataito.
4. Uskotko yliluonnolliseen? Uskon.
5. Minkä kirjan luit viimeksi? Melukylän lapset iltalukemiseksi kuopukselle.
6. Miten toivoisit kehittyväsi? Viisaammaksi ja rauhallisemmaksi.
7. Lempi kotityö? Pyykinpesu.
8. Oletko suunnittelija vai tekijä? Suunnittelija, tekijä ja soveltaja. :)
9. Millä tavalla heität "aivosi narikkaan"? Käsityöt on tähän hyvä, samoin jokin hyvä leffa tai kirja. Luonto ja (harvinainen) yksinolo.
10. Keräiletkö jotakin? Mitä? Lankakeriä. :D
11. Loppuun tällainen klassikko: Missä olet tai toivot olevasi 5:n vuoden päästä? Olen ehkä opiskellut jotain jatko-opintoja, tai jos en vielä ole, niin on viimeistään korkea aika!

Sitten vielä minun pitäisi keksiä uudet 11 kysymystä seuraavalle. Tämä haaste on kuitenkin kiertänyt jo useimmissa seuraamissani blogeissa, joten en oikein keksi kenet vielä haastaisin. Jos joku haluaa innokkaasti tulla haastetuksi, niin kerro se kommentoimalla tähän postaukseen, niin lupaan haastaa ja keksiä jatkokysymykset. :)

Kiitos paljon haasteesta, Heidi Huopatossun tehtaalta! :)