Lankamaailman blogitapaaminen

Sain mieltä lämmittävän kutsun Helsingin Lankamaailmaan blogitapaamiseen, joka toteutui viime keskiviikkona. Paikalla oli parikymmentä bloggaria sekä Lankamaailman henkilökuntaa.

Iltaan kuului herkuttelua, neulomista, jutustelua, naurua, tekeillä olevien töiden ihastelua ja kokemusten vaihtoa ohjeista ja langoista. Siis kaikkea sitä, mitä kuuluu mukavaan illanviettoon käsityöihmisten kesken.

Lisäksi tarjolla oli taideterapeutti Merja Lieppisen mielenkiintoinen luento värien vaikutuksesta sekä syksyn lankauutuuksien esittelyä. Kuvassa Elina Urmas kertoo juuttilangasta. Muita uusia juttuja olivat nokkoslanka ja tekstiiliteollisuuden jätemateriaaleista tehty kierrätysvillalanka.

Illan lopuksi jokainen vieras sai lahjakassin täynnä ihania lankoja ja muita neulojan tykötarpeita. Kuvassa pari ilahtunutta bloggaria lahjalankojaan hypistelemässä.

Loppuun oli tietysti jätetty vielä aikaa yleiseen seurusteluun ja lankaostosten tekoon pienen alennuksen kera. Aikamoinen kasa lankoja tuli ostettuakin, ajatuksena tehdä ainakin villapaita ja lyhythihainen tunika. Illan esittelyyn kuuluneista langoista ihastuin erityisesti Merino Cottoniin ja edellä mainittuun nokkoslankaan; molempia kuului onnekkaasti lahjakassin sisältöön.

Lahjalankoja ja omia ostoksia sulassa sovussa.

Illasta jäi tosi kiva maku ja tuntui, että se tuli juuri oikealla hetkellä, keskellä erityisen raskasta työviikkoa. Suuret kiitokset Lankamaailman Elina ja Merja kutsusta! Oli ihanaa päästä irti arjesta, tutustumaan Lankamaailmaan, värien vaikutuksiin, uutuuslankoihin sekä uusiin ja vanhoihin blogi-tuttavuuksiin. Pari päivää tapaamisen jälkeen olen vielä fiilistellyt hiplailemalla uusia lankoja sekä käymällä tutustumassa niihinkin paikalla olleitten blogeihin, jotka eivät entuudestaan olleet tuttuja. Ja monet ovatkin jo kerinneet kirjoittelemaan tapaamisesta ennen minua. Tosi kiva porukka ja kivoja blogeja!

Tässä vielä lista mukana olleista blogeista, ihania ja tutustumisen arvoisia jokainen: Eilen tein, Ei tullut kässämaikkaa, Helyes, Kädenjälki, Så vitt jag vet, Tinis vita hem, Hupsistarallaa, Katjun kannoilla, Maison Mimizan, Ihan kaikki kotona, Mehukekkerit, Me made crafts, Puikkomaisteri, Nuppu Home, Kristiinan silmukat, Susien Lampaat, Sekaisin sukista ja Ntprtt.

Rosewater ja hämärtyvä maailma

Kello ei ole vielä neljääkään ja ulkona on jo hämärää. Tänään aikaisemmin, kun oli vielä "valoisaa", yritin parhaani mukaan kuvata ihanaa vastavalmistunutta Rosewater-huivia, monessa paikassa ja peräti kahdella eri kameralla, mutta tuntui, että valoa ei vaan ollut riittävästi. Väri ei vaan toistunut oikein lukuisista otoksista huolimatta, joten näihin kuviin on nyt tyytyminen.

Ihastuin totaalisesti edelliseen Janina Kallio -huiviini, joten halusin seuraavaksi  aloittaa toisen huivin samalta suunnittelijalta. Tällä kertaa valitsin malliksi ihanan Rosewaterin. Langan suhteen jatkoin myös samalla hyväksi havaitulla linjalla kuin viimeksi, eli tämänkin huiviin lankana on Malabrigo Yarn Sock. Tällä kertaa värinä upean kirkas ja intensiivinen vihreän sävy, solis. Värivalinta alkuun vähän epäilytti, koska suurin osa tämän suositun mallin neulojista tuntuu valinneen Rosewateriin jonkin herkän ja romanttisen vaalean sävyn ja lisäksi pelkäsin, että solis läikittyy pahasti tai näyttää liian kirjavalta. Mutta lopputulos ei ole lainkaan kirjava (luonnossa värierot näyttävät huomattavasti vähäisemmilta kuin kuvissa) ja tykkään tästä vähän räyheämmästä värivalinnasta kovasti.

Ohjeesta ja langasta on jälleen kerran vain hyvää sanottavaa. Huivista tuli yllättävän iso mutta silti se tuntuu hyvin keveältä johtuen ilmavasta pitsiosiosta. Huivin ainoa huono puoli tuli ilmi kuvausten yhteydessä, nimittäin isot pitsikuvion reiät takertuvat helposti kiinni milloin mihinkin. Lankalenkit on kuitenkin helppo ujuttaa takaisin oikealle kohdalleen venyttelemällä neuletta lankalenkin ympäriltä viistoittain vähän suuntaan ja toiseen, joten mitään peruuttamatonta ei pääse tapahtumaan.

Tämä oli siis lokakuun huivini Lentävän Lapasen Syyshuivi-KALiin. En ole vielä kyllästynyt huiveiluun, vaan marraskuun huivimalli on jo mielessä. Vaan miten sen sitten aikanaan onnistuu kuvaamaan, kun nämä päivät vaan pimenee ja pimenee!

Jädepipon ohje

Keväällä osallistuin Kolmen kaverin ja Lentävän Lapasen järjestämään jätskipipokilpailuun. Piponi voitti kilpailussa taidokkaimman pipon tittelin tuomariston taholta ja myöhemmin se valittiin yleisöäänestyksessä vielä yleisön suosikiksi. Pyyntöjä ohjeeseen tuli useita, joten lupasin sellaisen kirjoitella kunhan kerkiän. Kesän ajan asia oli unohduksissa, mutta nyt on parhaat pipokelit juuri alkamassa, joten parasta ryhdistäytyä tämän asian kanssa!

Jätskipipo

Pipo on tehty Novitan Nallesta ja muista saman vahvuisista langoista, joita sopivissa väreissä sattui löytymään. Samaa paksuutta ovat esim. Novita Wool, Gjestal Maija ja Teetee Pallas.

Neuloin pipon 3,5mm:n pipopuikolla ja lopun kavennuksissa käytin sukkapuikkoja. Pipon voi tehdä myös pidemmän kaapelin puikolla magic loop-tekniikkaa käyttäen.

Ohje:

Luo 120 silmukkaa pohjavärillä (tai muu neljällä jaollinen määrä) ja aloita neulominen pyörönä. Tee alkuun 3cm 2o2n -joustinta. Neulo sitten kaksi kerrosta sileää ja aloita kuvio kaavion mukaisesti. Kaavioon olen piirtänyt sattumanvaraisen määrän jätskipikareita, mutta kuviota siis jatketaan koko pipon ympäri samanlaisena. Kaavion jälkeen neulotaan vielä 4krs sileää pohjavärillä ja aloita sitten kavennukset seuraavasti:

1. kavennuskerros: Neulo 18s oikein ja 2 oikein yhteen, jatka kerroksen loppuun.

Välikerros

2. kavennuskerros: neulo 17 s oikein ja 2 oikein yhteen, jatka kerroksen loppuun.

Välikerros

3. kavennuskerros: neulo 16s oikein ja 2 oikein yhteen, jatka kerroksen loppuun.

Tämän jälkeen jatka kavennuksia joka kerroksella vastaavasti, eli kavennusten väliin jää aina yksi silmukka vähemmän kuin edellisellä kerroksella. Jatka kunnes olet viimeksi tehnyt kerroksen, jolla kavennusten väliin jää 8 silmukkaa.

Seuraava kerros: Neulo 2 s oikein, sitten 2 oikein yhteen. Jatka kerroksen loppuun.

Seuraava kerros: Neulo 1 s oikein, sitten 2 oikein yhteen. Jatka kerroksen loppuun.

Viimeinen kerros: neulo koko kerroksen ajan 2 oikein yhteen. Pujota lanka läpi kaikista silmukoista ja päättele.

Lopuksi tee isohko tupsu joko tupsukehikolla tai vanhanaikaiseen tapaan pahvikiekkoja käyttäen. Ompele se kirsikaksi kakun (eli pipon) päälle.

Sitten voitkin lähteä ulos ja nauttia kylmästä säästä! :)

Jos teet pipon ohjeellani, olisi kiva kuulla miten onnistui ja samaten jos huomaat virheitä tai epäselvyyksiä ohjeessa.

Kuubalais-islantilainen neulesetti

Vastavalmistuneesta pikkutytön islantilaisneuleesta jäi lankoja yli sen verran, että arvelin niiden riittävän vielä pipoon. Langat riittivätkin juuri sopivasti. Toteutin pipon 2,5mm:n pitkäkaapelisella pyöröpuikolla magic looppia käyttäen ja sepä tuntuikin pipon tekoon erittäin käyttökelpoiselta tekniikalta; alusta asti oli helppo sovittaa pipoa päähän toisin kuin pipopuikolla tehdessä.

Inspiraatio pipon kuvioon tuli Nikki Jonesin Cuba Street-piposta ja kavennukset tein vanhaan tuttuun Raituli-tyyliin. Tupsunkin tein, kun pieni pipopää sitä toivoi ja keltaista lankaa oli onneksi vielä vähän jäljellä.

Pitää oikein mainostaa tätä Dropsin Cotton Merinoa siitä, että tämä lanka ei kutita yleensä todella kutiamisherkkää lasta. Kerrankin villatakki ja pipo puetaan päälle mielellään; typy kertoi pitäneensä näitä tänään päiväkodissa sisälläkin koko päivän. Eli vaikuttais tykkäävän. :)

Loki-villatakki pikkutytölle

Monessa suomalaisblogissa on vuoden sisällä nähty ihania islantilaisen Ragga Eiríksdóttirin suunnittelemia Loki-villatakkeja. Vai mitä sanotte tästä Karkeloitten rivistöstä, NuuTikin marjapuuroihanuudesta, Lanka mutkalla -blogin luonnonläheisestä takista tai Neuleaddiktion raikkaan keltaisesta versiosta? Ihania on kaikki!

Katselimme villatakkikuvia joskus viime keväänä pikkutyttöni kanssa ja hänkin ihastui juuri tähän malliin. *Valitettavasti ohjetta ei enää netistä löytynyt, mutta yksi ihana blogi-tuttava kuuli harmitukseni ja sain ohjeen yllärinä blogin sähköpostiin. Oli kyllä tosi kiva ilahdutus-ylläri, kiitos vielä! :D

En enää muista, mistä mieleeni tuli tehdä takki juuri Dropsin Cotton Merinosta. Se ei ole ohjeessa suositeltu lanka eikä edes saman paksuinen, mutta siitä päätin joka tapauksessa takin tehdä. Katselimme värivaihtoehtoja tytön kanssa ja hänellä oli tapansa mukaan selkeä ja jyrkkä mielipide. Takista tulee pinkki valkoisilla ja sinapinkeltaisilla kuvioilla, piste. Niinpä langat lähti tilaukseen silloin keväällä samantien, mutta takkisuunnitelma jäi uinumaan kesän ajaksi.

Ilmojen viiletessä ja viime vuoden talvivaatevarastoja inventoidessa kävi ilmi, että tyttö oli taas kasvanut huimaa vauhtia (kuten lapsilla on tapana) ja suurin osa viimetalvisista villatakeista oli jäänyt pieneksi. Silloin muistin tämän ohjeen ja nämä langat.

Vähän säätöä aiheutti ohjeen kanssa eripaksuinen lanka, muuten sai lasketella menemään kaikessa rauhassa hyvää ja selkeää ohjetta seuraten. Ainoa suuri tekemäni muutos oli se, että ohjeessa neuvottiin steekkaamaan villatakki auki leikkaamalla, eli että olisi neulottu koko hoito suljettuna neuleena puseron tapaan ja lopuksi se olisi leikattu keskeltä halki. Apua, ei! Niinpä neuloin edestakaista neuletta, joka toki yläosan kirjoneuleosuuden nurjilla kerroksilla oli melko työlästä, mutta lapsen neuleessa kirjoneuleosio oli kuitenkin lopulta nopeasti tehty.

Ohjeessa suositeltiin kiinnittämään steekattuihin reunoihin vetoketju. Ajattelin kuitenkin, että napitettava vaihtoehto olisi käytännöllisempi ja nätimpi, joten poimin etureunoista yrityksen ja erehdyksen kautta sopivan määrän silmukoita ja tein toiseen reunaan napinlävet. Kävin ostamassa parit eri nappivaihtoehdot, joista toiset olivat mielestäni tyylikkäämmät, vähän retrot ja tytär tietysti valitsi ne toiset, hempeämmät.

Takki valmistui vajaassa parissa viikossa, joten mallia voi mainostaa nopeatekoiseksi. Oikein nätti ja onnistunut takki siitä tuli ja tärkeintä oli tietysti, että käyttäjä itse tykkää! :)

Loki muuten on skandinaaviseen jumaltarustoon liittyvä jumala, kaaoksen jumalattaren poika ja Thorin arkkivihollinen. Miten se sitten on päätynyt sievän ja suloisen villatakin nimeksi, jää arvoitukseksi.

* Loki-takin ohje on taas saatavilla ravelryn kautta.

Sukkapuikko-Liisan seikkailut Taikaluuppimaassa

Olisiko liioiteltua sanoa, että rakastan sukkapuikkoja? Ehkäpä. Mutta tykkään niistä todella paljon. Voisin kuvitella että kuvataiteilijan suhteessa johonkin tiettyyn hyväntuntuiseen siveltimeen on jotain saman tyyppistä. Instrumentti, joka auttaa toteuttamaan taidetta juuri siten, kuin taiteilija itse toivoo. Apuväline joka toimii kuin käden jatke, niin että sen olemassaoloa ei tarvitse oikeastaan edes ajatella.

Kaikesta huolimatta minussa oli herännyt kiinnostus magic looppia kohtaan, koska olen nähnyt niin monien käyttävän sitä ja ylistävän sen ylivertaista erinomaisuutta sukkapuikkoihin verrattuna. Kyseessä on siis tapa neuloa joko yhtä sukkaa tai jopa kahta sukkaa samanaikaisesti yhdellä ja ainoalla pitkäkaapelisella pyöröpuikolla.

Niinpä ilmoittauduin Lentävän Lapasen kurssille "Magin loop ja kaikki sukista". Ohjaajana kurssilla toimi Nuijamaan Kati, joka oli entuudestaan tuttu Tour De Sock-kisan joukkuetoverin ominaisuudessa. Kurssi järjestettiin kahtena peräkkäisenä päivänä, neljä tuntia kumpanakin. Tavoitteeksi itselleni asetin oppia käyttämään magic looppia ja olin ajatellut myös tehdä kurssin aikana sukat. Olin katsonut valmiiksi ohjeen, Tiina Kuun upean Ulrikan. Arvelin, että kurssin jälkeen voisin varmaankin luopua sukkapuikoista kokonaan.

Kuinkas sitten kävikään? Ensimmäisen kurssipäivän jälkeen olin lähinnä turhautunut saatuani neljässä tunnissa aikaiseksi viitisen senttiä kahta vartta, joista oli kaiken lisäksi tulossa aivan liian tiukat sukiksi. Jotenkin tavallisesti letkeä käsialani oli muuttunut luupatessa super-tiukaksi. Neljän tunnin aherruksen tulosta ei tietenkään tehnyt mieli purkaakaan, joten seuraavana päivänä päätin jatkaa työtä lapasina (vaikka se tietysti tuntuikin sukkakurssilla vähän nololta ja jotensakin asiattomalta).

Kun jutun juuresta pääsi kiinni, alkoi työ sujua paljon nopeammin ja toisen päivän lopulla käsineet olivat jo pitkällä. Jatkoin sitkeästi työtä "taikaluupaten", tein luuppaamalla jopa peukalot. Ja koko ajan ärsytti sotkuun menevät langat ja kaapelin kiskominen milloin suuntaan, milloin toiseen. Ei kuitenkaan kulunut montaa päivää että sain valmiiksi kaksi lapasta täsmälleen yhtä aikaa. Siinä piileekin luuppauksen etu, nimittäin kahta sukkaa tai lapasta samalla puikolla luupaten pari etenee täsmälleen samaa tahtia.

Aina ei voi onnistua ja kaikesta ei tarvitse innostua. Niin taisi nyt käydä näitten lapasten sekä luuppauksen suhteen; olen entistä vannoutuneempi sukkapuikkoihminen ja lapasistakin tuli vähän hassut, joskin toki käyttökelpoiset.

Kurssin jälkeinen fiilis oli kuitenkin ennen kaikkea positiivinen. Viikonloppu oli mukava, kuten neulomiselle pyhitetty aika ja yhdessä neulominen yleensäkin ovat. Ja ohjaaja Kati oli aivan huippu, suosittelen ehdottomasti hänen kurssejaan kaikille!

Syyskuun kooste

Syyskuu kului joutuisaan lämpimänä ja aurinkoisena. Sain valmiiksi värikkäät reisipituiset kirjoneulesukat Puikkomaisterin sukkakirjan innoittamana sekä kaksi tyyliltään hyvin erilaista huivia. Exploration Stationin on suunnitellut amerikkalainen Stephen West ja Interluden suomalainen Janina Kallio.

Osallistuin Blogini tarina -haasteeseen ja olin mukana kahdessa yhteisneulonnassa, Lentävän Lapasen syyshuivi-KALissa ja Janina Kallion Surprise KALissa. Ilmoittauduin mukaan sukkasatoon, mutta yhtään sukkaparia en ole saanut aikaiseksi (yllä esiteltyjä sukkia ei lasketa,koska ne on aloitettu jo elokuun puolella). Syyskuun neuleaiheisista tapahtumista on mainittava myös osallistuminen Tour De Sock -sukkanäyttelyn päätyttyä järjestettyyn hemmottelu- ja neulontailtaan Lentävässä Lapasessa. Oli ihanaa!