Rosewater ja hämärtyvä maailma

Kello ei ole vielä neljääkään ja ulkona on jo hämärää. Tänään aikaisemmin, kun oli vielä "valoisaa", yritin parhaani mukaan kuvata ihanaa vastavalmistunutta Rosewater-huivia, monessa paikassa ja peräti kahdella eri kameralla, mutta tuntui, että valoa ei vaan ollut riittävästi. Väri ei vaan toistunut oikein lukuisista otoksista huolimatta, joten näihin kuviin on nyt tyytyminen.

Ihastuin totaalisesti edelliseen Janina Kallio -huiviini, joten halusin seuraavaksi  aloittaa toisen huivin samalta suunnittelijalta. Tällä kertaa valitsin malliksi ihanan Rosewaterin. Langan suhteen jatkoin myös samalla hyväksi havaitulla linjalla kuin viimeksi, eli tämänkin huiviin lankana on Malabrigo Yarn Sock. Tällä kertaa värinä upean kirkas ja intensiivinen vihreän sävy, solis. Värivalinta alkuun vähän epäilytti, koska suurin osa tämän suositun mallin neulojista tuntuu valinneen Rosewateriin jonkin herkän ja romanttisen vaalean sävyn ja lisäksi pelkäsin, että solis läikittyy pahasti tai näyttää liian kirjavalta. Mutta lopputulos ei ole lainkaan kirjava (luonnossa värierot näyttävät huomattavasti vähäisemmilta kuin kuvissa) ja tykkään tästä vähän räyheämmästä värivalinnasta kovasti.

Ohjeesta ja langasta on jälleen kerran vain hyvää sanottavaa. Huivista tuli yllättävän iso mutta silti se tuntuu hyvin keveältä johtuen ilmavasta pitsiosiosta. Huivin ainoa huono puoli tuli ilmi kuvausten yhteydessä, nimittäin isot pitsikuvion reiät takertuvat helposti kiinni milloin mihinkin. Lankalenkit on kuitenkin helppo ujuttaa takaisin oikealle kohdalleen venyttelemällä neuletta lankalenkin ympäriltä viistoittain vähän suuntaan ja toiseen, joten mitään peruuttamatonta ei pääse tapahtumaan.

Tämä oli siis lokakuun huivini Lentävän Lapasen Syyshuivi-KALiin. En ole vielä kyllästynyt huiveiluun, vaan marraskuun huivimalli on jo mielessä. Vaan miten sen sitten aikanaan onnistuu kuvaamaan, kun nämä päivät vaan pimenee ja pimenee!