Kirjoneulelapas-boogie jäi päälle, joten kärpässienten ja syyskukkien jälkeen syntyi kolmannetkin iloisen väriset lapaset.
Quo Vadis on kanadalaisen SpillyJanen suunnittelema ilmainen lapasmalli. Se on suunniteltu paksulle langalle ja sitä mainostetaan hyvänä jämälankatyönä, mitä se tosiaan onkin.
Omat lapaseni tein Nalle- ja Maija- langoista, jotka ovat ohjetta vähän ohuempia lankoja. Loin siksi vähän ohjetta enemmän silmukoita. Laitoin kuviot menemään toistensa peilikuvina oikeaan ja vasempaan lapaseen. Onpas muuten hyvin syksyn väriloistoon sopivat lapaset - ja nyt kun lehdet alkavat olla mennyttä, niin muistuttavat värien olemassaolosta pitkän harmaan kauden yli.
Nyt alkaa muuten taas valon puute haitata kuvaamispuuhia. Näissäkään en mitenkään saanut värejä toistumaan oikein, paljon intensiivisemmiltä nuo luonnossa näyttävät. Mutta se on nyt tätä taas kevääseen asti, koettakaamme kestää.
lauantai 27. lokakuuta 2018
lauantai 20. lokakuuta 2018
Brillbee-vanttuut
Edelliset kärpässienilapaset oli niin mukava tehdä, että jatkoin neulomalla heti perään toisetkin kirjoneulelapaset. Hempeä kukkakuvio sai seurakseen pirteän pinkin; tällä reseptillä vastustetaan talven kylmyyttä ja pimeyttä oikein urakalla, myös henkisesti.
Ohjeena oli ruotsalaisen Maja Karlssonin suunnittelema Brillbee-vantar. Ohje on ruotsiksi enkä suoraan sanottuna edes yrittänyt ymmärtää sitä, katsoin vain kaavakuvaa. Ja sekin oli mielestäni puutteellinen, sillä siinä on kuvattu vain yksi kukkarivi, vaikka kuvista voi nähdä että on tarkoitus tehdä kahta erilaista kukkariviä (kukat siis eivät tule päällekkäin vaan limittäin edellisen rivin kukkien kanssa). Eli kaavakuvan lisäksi täytyi katsoa myös valokuvaa.
Mutta selvisihän se näinkin ja aika suloiset lapaset syntyi.
Kirjoneuleiden parissa hommat jatkuu. Nyt on sovittuna kaksi kirjoneulekurssia Lentävään Lapaseen, joissa olen ohjaajana. Jos nyt oikein tuota kurssisivua tulkitsin, niin molemmat kurssit ovat täynnä, mutta peruutuspaikkojahan saattaa tietysti vielä tulla. Ja jos halukkaita jää paljon yli niin varmasti voidaan yrittää sopia vielä uuttakin ajankohtaa.
Ohjeena oli ruotsalaisen Maja Karlssonin suunnittelema Brillbee-vantar. Ohje on ruotsiksi enkä suoraan sanottuna edes yrittänyt ymmärtää sitä, katsoin vain kaavakuvaa. Ja sekin oli mielestäni puutteellinen, sillä siinä on kuvattu vain yksi kukkarivi, vaikka kuvista voi nähdä että on tarkoitus tehdä kahta erilaista kukkariviä (kukat siis eivät tule päällekkäin vaan limittäin edellisen rivin kukkien kanssa). Eli kaavakuvan lisäksi täytyi katsoa myös valokuvaa.
Mutta selvisihän se näinkin ja aika suloiset lapaset syntyi.
Kirjoneuleiden parissa hommat jatkuu. Nyt on sovittuna kaksi kirjoneulekurssia Lentävään Lapaseen, joissa olen ohjaajana. Jos nyt oikein tuota kurssisivua tulkitsin, niin molemmat kurssit ovat täynnä, mutta peruutuspaikkojahan saattaa tietysti vielä tulla. Ja jos halukkaita jää paljon yli niin varmasti voidaan yrittää sopia vielä uuttakin ajankohtaa.
perjantai 19. lokakuuta 2018
Siili kurkkaa nurkastansa
Laulussa siili kurkkaa nurkan takaa ja vaanii äidin mansikoita. Tämä minun siilini on kuitenkin kiltti siili, joka ei vaani mitään.
Eikä sillä ole edes piikkejä, vaan pehmoiset nystyrät vain selässä.
Ohje löytyy Crochet Stitch Witch -blogista ja se sisältää sekä sanalliset ohjeet että videot eri työvaiheista. Oman siilini osalta täytyy sanoa, että ohjeenlukuni herpaantui loppumetreillä, hyppäsin muutaman kerroksen yli ja siksi siilin kuonosta tuli lyhyempi kuin ohjeen siilillä. Huomasin asian hetken päästä, mutta en jaksanut sitä enää korjata, kun olin jo kuonon päätellyt. Olisi tuo kuono pidempänä ollut söpömpi, mutta saa nyt kelvata tämmöinen lyhytkuonoisempi malli.
Eikä sillä ole edes piikkejä, vaan pehmoiset nystyrät vain selässä.
Ohje löytyy Crochet Stitch Witch -blogista ja se sisältää sekä sanalliset ohjeet että videot eri työvaiheista. Oman siilini osalta täytyy sanoa, että ohjeenlukuni herpaantui loppumetreillä, hyppäsin muutaman kerroksen yli ja siksi siilin kuonosta tuli lyhyempi kuin ohjeen siilillä. Huomasin asian hetken päästä, mutta en jaksanut sitä enää korjata, kun olin jo kuonon päätellyt. Olisi tuo kuono pidempänä ollut söpömpi, mutta saa nyt kelvata tämmöinen lyhytkuonoisempi malli.
sunnuntai 14. lokakuuta 2018
Virkattu pallerokisu
Virkattujen lelujen innostuksessani löysin tällaisenkin kisu-ohjeen. Sarah Sloyerin suunnittelema Dumpling Kitty houkutteli, koska se näytti söpöltä ja tosi helpolta.
Ohje ei suoraan sanottuna ollut niin helppo kuin olin kuvitellut. En jaksanut pähkäillä monimutkaista kerroksen vaihtumisohjetta keskellä selkää (siis kerros olisi vaihtunut keskellä selän raitaa), vaan sovelsin ohjetta ja tein omalla tavallani, eli vaihdoin kerrosta vasta raidan jälkeen. Jätin myös hassut etutassut tekemättä, koska tämä on mielestäni söpömpi näin.
Ihan kiva kisu tästä tuli. Sillä aikaa kun sillä ei leiki, sen voi vaikka laittaa istumaan ikkunalaudalle ja katselemaan ulos maailman menoa.
Ohje ei suoraan sanottuna ollut niin helppo kuin olin kuvitellut. En jaksanut pähkäillä monimutkaista kerroksen vaihtumisohjetta keskellä selkää (siis kerros olisi vaihtunut keskellä selän raitaa), vaan sovelsin ohjetta ja tein omalla tavallani, eli vaihdoin kerrosta vasta raidan jälkeen. Jätin myös hassut etutassut tekemättä, koska tämä on mielestäni söpömpi näin.
Ihan kiva kisu tästä tuli. Sillä aikaa kun sillä ei leiki, sen voi vaikka laittaa istumaan ikkunalaudalle ja katselemaan ulos maailman menoa.
perjantai 12. lokakuuta 2018
Mökin verhoprojekti, osa II
Kesällä esittelin ensimmäisen osan verhoprojektistamme mökin aittarakennukseen. Silloin syntyi yhteistyönä äitini kanssa verhot aittarakennuksen pikkuikkunaan.
Jatkoimme projektia tekemällä verhot oven ja ovenpielen pitkiin ikkunoihin. Virkkasimme ja yhdistelimme niihin samoja japanilaisia kukkia kuin pikkuikkunankin verhoihin. Lopuksi molemmat verhot tärkättiin.
Oli aika haasteellista keksiä, miten verhot kiinnitettäisiin paikoilleen ja sitä asiaa sulatellessa kesä ehti vaihtua syksyksi. Lopulta ovenpielen verho kiinnitettiin vain yläreunasta sitomalla se puiseen ripaan, joka naulattiin ikkunanpuitteeseen. Oven verho oli pakko kiinnittää myös alareunasta, joten se viritettiin metallirenkaitten väliin ja yläreunasta vielä tuettiin parilla naulalla.
Ollaan tosi tyytyväisiä lopputulokseen!
Jatkoimme projektia tekemällä verhot oven ja ovenpielen pitkiin ikkunoihin. Virkkasimme ja yhdistelimme niihin samoja japanilaisia kukkia kuin pikkuikkunankin verhoihin. Lopuksi molemmat verhot tärkättiin.
Oli aika haasteellista keksiä, miten verhot kiinnitettäisiin paikoilleen ja sitä asiaa sulatellessa kesä ehti vaihtua syksyksi. Lopulta ovenpielen verho kiinnitettiin vain yläreunasta sitomalla se puiseen ripaan, joka naulattiin ikkunanpuitteeseen. Oven verho oli pakko kiinnittää myös alareunasta, joten se viritettiin metallirenkaitten väliin ja yläreunasta vielä tuettiin parilla naulalla.
Ollaan tosi tyytyväisiä lopputulokseen!
lauantai 6. lokakuuta 2018
Kärpässienilapaset
Jo monta vuotta sitten näin Pujoliivi-blogissa söpöt sienilapaset ja ihastuin niihin. Päätin jo silloin, että nuo on jossain vaiheessa tehtävä, mutta jotenkin se on siirtynyt (vuosia). Tänä syksynä on meidän ulkoilureiteille osunut paljon kärpässieniä ja myrkyllisyydestään huolimatta ne on niin söpöjä että inspiraatio kärpässienilapasia kohtaan iski uudelleen.
Ohje löytyy liettualaisesta Mezgimo Zona -blogista, josta en tosiaankaan ymmärrä muuten sanaakaan, mutta kaavapiirros ja kuvat puhuvat puolestaan.
Kirjoneule on sitä kaikkein mieluisinta ja rennointa neulomista mulle ja niinpä nämäkin syntyi ihan muutamassa päivässä. Tykkäsin näiden tekemisestä ja tykkään lopputuloksesta. Kuvaa varten yritin etsiä vielä jonkun sienen, mutta kärpässienikausi on ilmeisesti jo vähän ohi, joten vain yksi haalistunut ja levähtänyt sekä yksi osittain syöty sieni enää löytyi.
Muutenkin olen tehnyt kirjoneuletta paljon viime aikoina. Blogin vakituinen lukija ihmetteli, kun postausten tahti on nykyään niin harva, joten ajattelin että ehkä selitys on paikallaan. Olen mukana parissa tulevassa neulekirjaprojektissa testineulojana, joten en voi näitä neulomiani ihanuuksia vielä esitellä. Töitä syntyy kuitenkin koko ajan ja niiden esittelyn aika tulee myöhemmin, joten en ole neulomisen tahtia vähentänyt vaikka blogissa tapahtuukin juuri nyt vähemmän.
Kirjoneulesaralla tapahtuu pian muutakin. Suunnitteilla on kirjoneulekurssi Lentävässä Lapasessa, jossa olen ohjaajana. Se onkin mulle melko uutta, sillä vaikka kirjoneuletta on tullut tehtyä paljon, niin sen opettamisesta on vain vähän kokemusta. Ilmoittautumaan pääsee piakkoin, kirjoitan aiheesta vielä lisää lähempänä.
Ohje löytyy liettualaisesta Mezgimo Zona -blogista, josta en tosiaankaan ymmärrä muuten sanaakaan, mutta kaavapiirros ja kuvat puhuvat puolestaan.
Kirjoneule on sitä kaikkein mieluisinta ja rennointa neulomista mulle ja niinpä nämäkin syntyi ihan muutamassa päivässä. Tykkäsin näiden tekemisestä ja tykkään lopputuloksesta. Kuvaa varten yritin etsiä vielä jonkun sienen, mutta kärpässienikausi on ilmeisesti jo vähän ohi, joten vain yksi haalistunut ja levähtänyt sekä yksi osittain syöty sieni enää löytyi.
Muutenkin olen tehnyt kirjoneuletta paljon viime aikoina. Blogin vakituinen lukija ihmetteli, kun postausten tahti on nykyään niin harva, joten ajattelin että ehkä selitys on paikallaan. Olen mukana parissa tulevassa neulekirjaprojektissa testineulojana, joten en voi näitä neulomiani ihanuuksia vielä esitellä. Töitä syntyy kuitenkin koko ajan ja niiden esittelyn aika tulee myöhemmin, joten en ole neulomisen tahtia vähentänyt vaikka blogissa tapahtuukin juuri nyt vähemmän.
Kirjoneulesaralla tapahtuu pian muutakin. Suunnitteilla on kirjoneulekurssi Lentävässä Lapasessa, jossa olen ohjaajana. Se onkin mulle melko uutta, sillä vaikka kirjoneuletta on tullut tehtyä paljon, niin sen opettamisesta on vain vähän kokemusta. Ilmoittautumaan pääsee piakkoin, kirjoitan aiheesta vielä lisää lähempänä.
perjantai 5. lokakuuta 2018
Mustekalojen parvi
Innostuin virkkaamaan pieniä mustekaloja myyjäisiä varten. Ohje löytyy EssHaych-blogista. Muutin ohjetta hieman siten, että virkkasin lonkeron aloittavan ketjusilmukkaketjun jokaiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa kolmen puolipylvään sijaan. Tykkään lonkeroista enemmän näin, etteivät ole ihan niin korkkiruuvin kiharat.
Yleensä en jaksa tehdä samalla ohjeella montaa työtä, mutta tämä mustekala oli niin helppo ja nopeatekoinen, että tein niitä kokonaista neljä kappaletta ennen kuin kyllästyin.
Eikä siinä kaikki, sillä houkuttelin äitinikin mukaan talkoisiin. Lopputuloksena yhteensä seitsemän pikku mustekalaa. Aika hauskoja, varsinkin tälleen kaikki yhdessä.
Yleensä en jaksa tehdä samalla ohjeella montaa työtä, mutta tämä mustekala oli niin helppo ja nopeatekoinen, että tein niitä kokonaista neljä kappaletta ennen kuin kyllästyin.
Eikä siinä kaikki, sillä houkuttelin äitinikin mukaan talkoisiin. Lopputuloksena yhteensä seitsemän pikku mustekalaa. Aika hauskoja, varsinkin tälleen kaikki yhdessä.
tiistai 2. lokakuuta 2018
Virkattu pikkukisu
Virkkasin myyjäisiä varten myös pienen kisun. (Valmistaudun koulun joulumyyjäisiin ajoissa, koska joulun alla on varmasti paljon muutakin tehtävää.) Mallina Ravelrysta löytyvä ilmaisohje Cube Kitty Cat. Tämä on oikeastaan kaikessa yksinkertaisuudessaan vain virkattu pallo, jolle on tehty jalat, korvat ja häntä. Mutta ihan söpö. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)