tiistai 30. heinäkuuta 2019

Paperipussihame kuvaohjeen kera

Helteistä ja kesäreissuilusta johtuen tämä seuraava hameprojekti on ottanut aikansa. Mikään työvaihe ei sinänsä ole kovin aikaa vievä tai vaikea, joten ihan realistista olisi ommella tällainen hame yhdessä tai kahdessa illassakin. Mutta kun koko ajan on ollut kuuma, niin olen ommellut yhden tai pari vaihetta päivässä ja tuleehan sitä valmista niinkin.


Aiemmin tänä kesänä olen ommelllut raidallisen hameen ja beigen kukkahameen tällä samalla tyylillä. Kolmatta samanmoista hametta ommellessa olin jo oppinut aiemmista virheistä ja työ tuntui sujuvammalta, tosin tässäkin pari kohtaa purin ja ompelin uusiksi - paremmin pääsee käyttöön kun tekee sellaista jälkeä että on itse tyytyväinen.


Kuvasin työvaiheet, jotta saisin kirjoitettua kuvallisen ohjeen hameeseen, mutta huomasin kyllä pian, ettei punainen väri ollut helpoin kuvattava. Toivottavasti kuvista saa edes jotain selvää.

1. Tarvitset ohuehkoa puuvillakangasta, 20cm pitkän (tai sinulle sopivan pituisen) vetoketjun, mittanauhan, nuppineuloja, sopivan väristä lankaa, ompelukoneen sekä silitysraudan- ja laudan.

Tämä kangaspala on peräisin Eurokankaan palalaarista. Kankaan korkeus oli tässä hameessa 87cm, mutta matalampikin pala olisi riittänyt; beigen hameen pala oli vain 71m korkea. Molempien palojen leveys oli noin 150cm. Beigessä hameessa leveys oli saavutettu kokoamalla kyseisen levyinen kaistale kolmesta palasta (eli hameessa on myös sivusaumat), mutta punaisen hameen kangas on sen verran leveä, ettei sivusaumoja tarvittu.

Miten sitten arvioida sopivan kokoinen kangas itselleen? Käytin ensimmäisen hameen kohdalla sellaista konstia, että mittailin jotain vanhaa hyvän kokoista hametta ja arvioin kankaan koon sen perusteella. Kangasta voi tietysti myös vähän sovitella ja mallailla ympärilleen.

2. Huolittele kankaan rispaantuvat reunat siksakilla.

3. Taita ja silitä kankaan yläreuna (eli ajateltu vyötärö) sopivan levyiselle (6-7cm) taitteelle, käytä mittanauhaa apuna. Kangas kannattaa muutenkin silittää.


4. Asettele vetoketju paikoilleen nuppineulojen avulla. Vetoketjun yläosa tulee vyötärön taitetun kankaan väliin.

5. Ompele takasauma vetoketjusta alaspäin.

6. Kiinnitä vetoketju. Silitä takasauma ja vetoketjun ympäristö.


7. Nyt sinulla on "putki", jonka yläreunassa on vetoketju ja voit aloittaa vyötärölaskosten taittelun. Merkkaa etureunan ja sivujen keskikohta nuppineuloilla. Lähdin taittelemaan laskoksia edestä ja takaa keskeltä ulospäin kohti (tässä tapauksessa kuvitteellista) sivusaumaa. Tässähän voi omaa makua ja mielikuvitusta käyttää; voihan kaikki laskokset olla vaikka samaankin suuntaan tai vuorotellen eri suuntiin tai miten vaan itsestä kivalta tuntuu.

Sovittelu moneen kertaan on avain sopivaan istuvuuteen. Säädä siis laskosten viimeiset millit vasta siten, että samalla sovitat.

8. Ala ommella laskoksia kiinni ylhäältä alas yksi kerrallaan. Jokainen laskos ommellaan kiinni molemmista reunoistaan. Ompelin kaikista laskoksista ensin toisen reunan ja sitten sovituksen jälkeen toisen. Tämänkin vaiheen aikana kannattaa siis sovitella vielä muutamaan kertaan. Jätin takimmaiset laskokset viimeiseksi ja säädin niiden lopullisen leveyden vasta sitten.

9. Ihan viimeiseksi pitää päättää hameen pituus ja ommella helman taite. Vaihtoehtoja voi mallailla nuppineulojen avulla. Huomaan että oma makuni hameen pituuden suhteen on muuttunut pidemmäksi, lieneekö nyt sitten pitkät hameet muodissa vai onko tämä ikäkysymys, mutta jotenkin pitkässä hameessa on rennompaa eikä tarvitse miettiä että pitäisikö laittaa sukkahousut.

Itse jätin helmaan hulpioreunan (eli sen kankaan reunan, joka ei lähde purkautumaan), joten yksinkertainen taite riitti. Tähän tuli noin 10cm levyinen taite, mutta edelliseen hameeseen taitetta jäi vain noin 1,5cm ja sekin riitti. Ennen ompelua kiinnitin taitteen nuppineulojen ja mittanauhan avulla ja silitin taitteen sopivan levyiseksi. Ompelin taitteen päällipuolelta, sillä mielestäni ompeleesta tulee niin siistimpi; tämä voi kyllä johtua myös ompelukoneeni yksilöllisistä ominaisuuksista.


10. Hame on valmis käytettäväksi.

Kuvassa hameen seurana viime kesänä valmistunut Salal-neuletakki.

Olisi kiva kuulla, onnistuiko tällä ohjeella. Millaisia haasteita ja kysymyksiä heräsi?

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Beige puolihame paperipussi-vyötäröllä

Edellinen onnistumiseni puolihameen ompelussa sai aikaan innostuksen, jonka seurauksena löysin itseni Eurokankaasta. En nyt sentään minnekään kalliiden kankaiden pöydille vielä uskaltautunut, mutta kesäalessa oli paljon kankaita 5€/metri. Ostin yhden metrin beigeä pikkukukallista puuvillakangasta sekä yhden beigen vetoketjun.


Kotona rupesin sitten katumaan värivalintaani. Koska on muka beige sopinut kenellekään? Tai no, ainakaan se ei sovi minulle. Sehän on sellainen epäväri, joka saa entuudestaankin värittömän henkilön näyttämään vielä värittömämmältä. Googlen kuvahaku tarjosi kuitenkin avun tähän ahdistukseen, sillä huomasin, että beige hamehan on aika näppärästi yhdisteltävissä melkein kaikkiin muihin väreihin eikä se sitten enää olekaan ollenkaan tylsä.


Niinpä innolla ompelemaan, samalla reseptillä kuin edellistäkin hametta. Pari kohtaa tein toisin edellisen hameen hankaluuksista oppineena; takasauman ompelin kiinni ennen vetoketjua ja vyötärön taitteen jätin ompelematta kiinni. Ja kankaan leveydestä johtuen tähän oli pakko ommella sivusaumat.


Hame onnistui tosi kivasti ja pääsi jo käyttöönkin kesäisiin juhliin. Innostuin mallailemaan kuvia varten muutamia erivärisiä paita- ja vyövaihtoehtoja, että tulee todistettua, miten hyvä ja monikäyttöinen värivalinta beige on. :D


Kävin ostamassa vielä kolmannenkin hameellisen verran kangasta ja ajattelin, että ehkä innostun kuvaamaan työvaiheet ja kirjoittamaan tähän ohjeen; oli nimittäin ainakin tälle ompelukammoiselle aika helpon tuntuinen malli.

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Serene Spring puuvillapaita

Useimmiten idea uuteen käsityöhön lähtee liikkeelle jostakin ihanasta ohjeesta. Toisinaan taas inspiraation antaa ihana lanka. Tässä ei ollut kyse kummastakaan, vaan käytännöllisyydestä. Mietin, että lyhythihaista puuvillapaitaa kesällä aina tarvitsee puolihameen seuraksi ja sattumoisin noissa ehkä jo aiemminkin mainitsemissani äidiltä saaduissa perintölangoissa sattui olemaan viisi kerää ohuehkoa Capri puuvillalankaa vaaleansinisenä. 


Dropsilta löytyi ilmaisohje yksinkertaisen kauniiseen Serene Spring -puuvillapaitaan. Pieniä muokkauksia olen malliin tehnyt, mm. siirsin kerroksen vaihtumiskohdan etupuolelta selkäpuolelle ja lyhensin pitsikuviota jättämällä siitä alaosan pois.

Kauluksen reunaa oli moni Ravelryn projektien perusteella harmitellut turhan löysäksi. Siispä otin siihen paljon suositeltua pienemmät puikot. Paidan valmistuttua kaulus tuntui edelleen pikkuisen löysältä; sellaiselta, että pitää välillä vähän asetella. Niinpä otin käyttöön vinkin Neulenojatuoli -Tubekanavan Iinalta ja virkkasin kerroksen kiinteitä silmukoita pääntien ympäri. Tuli juuri hyvä. Paidan helmaan tein joustimen, sillä kokemukseni mukaan ainaoikein-reuna vyötäröllä ei ole minulle erityisen imarteleva.


Tein myös niskaan muutaman lyhennetyn kerroksen selkäpuolen korottamiseksi, mutta täytyy nyt rehellisesti sanoa, että tämän muotoiseen kaulukseen siitä koitui enemmän hallaa kuin hyötyä. Koska kaulus on joka tapauksessa tuollainen neliskanttinen niin etu- kuin takapuoleltakin, niin eipä ne lyhennetyt kerrokset niskapuolta takaa juuri korota, ne tekivät vaan kaula-aukon reunasta hieman kuperan. Kuperuuden sai kastelemalla ja pingottamalla häivytettyä, mutta helpompi olisi tietysti ollut olla tekemättä niitä korotuksia lainkaan. Muuten tykkään kyllä tästä kulmikkaasta kaulusmallista paljon, erityisesti se sopii mielestäni juuri kesäpaitaan.

Kokonaisuudessaan ohje oli hyvä, malli oli joutuisa tehdä ja tästä tuli oikein kiva kesäinen käyttöpaita.

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Hame itselle ja tytölle

Innostuin pitkästä aikaa ompelemaan. Vuosi sitten ompelin yhden onnistuneen hameen, mutta sen jälkeen seuraava yritys meni pieleen ja tappoi ompeluinnon pitkäksi aikaa. Näköjään vuoden se vaati päästä yli harmituksesta.


Tällä kertaa lähdin etsimään, jos mahdollista, vielä helpompaa mallia. Hakusanalla "paperbag waist skirt tutorial" löytyi monta ohjetta, joista kaikista taisin poimia helpoimmat palat ja yhdistelin omaksi rautalankaversiokseni. Jotain osviittaa kuvien kera saa esim. Create/Enjoy ja Cut Out+Keep -blogeista.

Kankaaksi löysin äidin varastoista putkiremontin yhteydessä minulle päätyneestä pinosta raitakangasta, jonka olen aikaisemmin hylännyt hametarkoituksista kansallispukumaisuutensa vuoksi, mutta nyt keksin, että jos laitankin raidat poikittain, niin vaikutelma vähän muuttuu. (Usko omiin ompelukykyihin oli nimittäin tuossa vaiheessa sen verran matalalla, etten raaskinut lähteä uutta kangasta ostamaan...)


Lyhykäisyydessään pala on suorakaiteen muotoinen. Taitoin ja ompelin vyötärökaistaleen sopivan levyiseksi. (Ompeleminen oli oikeastaan turhaa, sen jätän välistä seuraavalla kerralla.) Sitten ompelin vetoketjun takasauman yläosaan ja sen jälkeen loput takasaumasta kiinni. (Seuraavaan hameeseen teen nämä työvaiheet päinvastaisessa järjestyksessä.)


Sitten aloin vaan taitella hameen yläreunaa laskoksille nuppineulojen avulla, kunnes laskosten ulkonäkö tyydytti ja vyötärö oli sopivan mittainen. Ompelin jokaisen laskoksen molempiin reunoihin vyötärökaistaleen levyisen ompeleen ylhäältä alas.

Ihan viimeiseksi ompelin vielä taitteen helman reunaan.


Vyölenkit olisin tehnyt, jos ne olisi tuntuneet tarpeellisilta; mutta kun olen tätä nyt pari päivää käyttänyt vyön kanssa ilman lenkkejä eikä vyö lähde vyötäröltä valumaan mihinkään suuntaan, niin en taida viitsiä.


Kangasta jäi oman hameen jälkeen sen verran, että päätin ommella hameen vielä tyttärellekin. Se syntyi helposti Kototeko -blogin helppoakin helpommalla ohjeella. Tässä jätin tarkoituksellaan kankaan hulpioreunan helman alareunaan (siis se kankaan reuna, joka ei lähde purkautumaan). Ei pelkästään siksi, että säästyn ompelemasta yhden saunan, vaan koska siitä tuli mielestäni kivan näköinen niin.


Alakuvassa näkyy vyötärön laskokset vähän lähemmin. Olen siis sekä edessä että takana lähtenyt taittelemaan laskoksia keskiviivasta ulospäin.


Tämä on toki kaukana täydellisestä ja nurjaa puolta en kehtaa edes esitellä. Mutta sen verran käytettävä vaate tästä kuitenkin tuli, että ompelujumi tuli selätettyä ja aloitin jo uutta ompelutyötä. On tämä ompeleminen oikeasti aika kivaa.

Kuvat otti Ida Niemi, kiitos kuvaajalle sekä mallitytölle. :)

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Jyväskylän neulefestarit

Eilen koitti vihdoinkin kauan odotettu kesäloman ensimmäinen päivä ja sen kunniaksi suuntasin ihanan neuleystäväporukan kanssa Jyväskylän neulefestivaaleille. Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta neulefestareilla eikä Jyväskyläkään ole entuudesta kovin tuttu, mutta porukasta löytyi onneksi kokemusta molemmista. Lähdimme matkaan aamusella junalla.


Porukkamme täydentyi eri asemilta pikkuhiljaa matkan aikana ja kuuden naisen voimin saavuimme Jyväskylän asemalle ja lähdimme suuntaamaan kohti Toivolan vanhaa pihaa. Tosin kudinten määrästä päätelleen yli puolet junan matkustajista oli suuntaamassa samaan osoitteeseen kuin meidän seurue. Festaripaikka on lyhyen kävelymatkan päässä asemasta, joten junalla oli oikein kätevä tulla.


Festarialue on 1800-luvun käsityöläispiha, jossa perinteitä kunnioittaen entisöidyt rakennukset ja käsityöläisten puodit luovat vanhanajan tunnelmaa. Pihalla oli useitten koti- ja ulkomaisten lankakauppiaiden myyntikojuja ja -telttoja. Ohjelmaan olisi kuulunut myös monenmoisia mielenkiintoisia kursseja, mutta kun lähdimme matkaan näin päiväseltään, niin päätimme skipata ne ja keskittyä nautiskelemaan tunnelmasta muuten.


Niin ja tietysti langoista! Siinä meinasi alkuun pää seota, kun tuli vastaan niin upeita uusia lankatuttavuuksia. Olin etukäteen jotenkin miettinyt mitä lankoja haluan ostaa, mutta kyllä tarjonta löi ihan ällikällä. Yläkuvassa Heli hypistelee Stephen ja Penelopen tarjontaa, alakuvassa Rukki ja rautapadan luonnonväreillä värjätyt vyyhdit upeasti esille leviteltynä.


Vanhoihin tuttuihin törmääminen on tietysti myös festareilla parhautta; alakuvassa Handun Ilu värjäämiensä lankojen ympäröimänä.


Ja lisää vanhoja tuttuja; Järvenpääläinen Lentävä Lapanen oli tietysti myös festareilla edustettuna. Saatiin Lapas-leidit Taina ja Tarja välillä lähtemään mukaan kaffeelle ja porukkaamme liittyi myös kursseja tapahtumassa ohjaamassa ollut Kati.


Uusista lankatuttavuuksista mainittakoon alakuvan Woolmint, joka saapui esittelemään lankojaan naapurista Eestistä. Kaunista! Muitakin uusia nimiä jäi mieleen, mutta kun en muistanut koko aikaa kävellä kamera ojossa, niin esittely jää nyt valitettavasti vähän puutteelliseksi. Uusista kotimaisista lankatuttavuuksista jäi mieleen ainakin Turkulainen Ullrike by Anki joka oli myymässä Ilon kojulla sekä Oululainen Ruskanlehti. Ulkomaisia löytöjä Woolmintin ohella oli ainakin skandinaavis-skotlantilais-ranskalaisena yhteistyönä tuotettu rouheahko Biches&Buches -lanka.


Lankojen lisäksi festarialueella hurmasi erilaiset valmiit käsityöt, joita oli näytillä myyntikojuilla ja erityisesti festarikävijöiden päällä. Voi että miten monta paitaa ja huivia tässä taas pitääkään ehtiä tekemään eilisen jälkeen!
Tämän vuoden kuumimpia nimiä näytti olevan yhdysvaltalainen Caitlin Hunter, jonka suunnittelema Koivua -paita roikkuu alakuvassa näytillä. Hänen muistakin kirjoneulepaidoistaan näkyi lukuisia toinen toistaan upeampia versioita festarikansan yllä. Erityisesti jäi mieleen Soldotna Cropin eri versiot. Suomen kesässä voi käyttää lyhythihaista villapaitaa ihan hyvin, kyllä voi! Ja melkeinpä täytyy!


Jossain vaiheessa alkupäivän lähes helteinen sää muuttui viimaiseksi, onneksi villaneuleita löytyi repuista. Olikin sopivasti aika lähteä syömään. Festarialueen ruokapaikat olivat melko täynnä, joten paikallisoppaan johdatuksella lähdimme etsimään ravintolaa kaupungille.


Loppumatka ravintolaan juostiin julmetussa kaatosateessa, mikä ei onneksi meitä haitannut koska järkevinä aikuisina ihmisinä meiltä löytyi sateenvarjot matkasta. Ainakin melkein kaikilta. Ainoa iso sadekuuro tuli juuri kun olimme syömässä, joten eipä sää haitannut reissuamme juurikaan. Mitä nyt kengät olivat loppupäivän vähän märät, mutta sehän muistaakseni nuoruuden kokemusten perusteella festarielämään kuuluukin.


Päivän lopulle oli vielä sovittu yhteisneulontojen yhteiskuvauksia. Osallistuimme Villapesusiskojen yhteiskuvaukseen. On ne kyllä hienoja ja on niitä paljon! Suunnittelijat olivat lähestulkoon kyynelissä liikutuksesta nähtyään huivien määrän. Mutta ei ihme, että ihmiset on tätä innostuneet neulomaan; tämä on oikeasti ihana huivi kaikissa erilaisissa versioissaan. Oli upeaa nähdä ne kaikki yhdessä.


Lopuksi vielä otettiin yhteiskuva meidän pienen junaporukan huiveista. Viideskin olisi ollut, mutta se ei halunnut tulla vielä keskeneräisenä kuvaan mukaan. Villapesusisko-kuvat on ottanut Monica, kiitos kuvausavusta!


Paluumatkalle lähdettiin väsyneenä mutta tyytyväisenä. Jaksettiin yllättävän hyvin, kukaan ei väsähtänyt eikä alkanut kiukuttelemaan, vaikka osalta porukasta vaadittiin muita enemmän turnauskestävyyttä polvi- ynnä muitten vaivojen takia. Oli se vaan ihanaa olla reissussa aikuisporukalla! (Ja erityisesti naisporukalla...)

Paluujunassa levitettiin koko porukan kaikki lankaostokset yhteen läjään, koska pitihän niistäkin saada yhteiskuva. Voi että mitä ihanuuksia tästä löytyykään! Siinä on tulevaa huivia, sukkaa, paitaa ja takkia, ehkä joku vauva-asiakin.  


Alakuvassa vielä omat ostokseni, jotka ovat ihanat ja omasta mielestäni myös kohtuullisen järkevät, sillä niille kaikille on käyttötarkoitukset valmiiksi mietittynä.

Vasemmalla ja alareunassa kaksi vyyhtiä Handun mohair-silkkistä Bumblebeetä, seuraavana Ruskanlehden Sparkle sockia värissä pöytähopea, sitten kaksi pienempää vyyhtiä Koukuttamon Allegroa väreissä mukavuusalue ja scarabee. Oikealla kolme vyyhtiä Rva Silmusolmun villasukkista väreissä merlot, mustaherukkajäätelö sekä kelo. Niiden alapuolella HiyaHiyan silmukkamerkkisetti söpöllä säilytysrasialla.

Ihanaa kun tämmöiset festarit on keksitty järjestää ja toivottavasti järjestetään jatkossakin. Kiitokset kaikille mukana olleille, oli ihana päivä. Tämä oli loistava tapa aloittaa loma, ajatukset pääsi tosiaan tämän myötä irti arjesta.

tiistai 2. heinäkuuta 2019

Villapesusiskot

Tämän kesän kuumin neulevillitys on ehdottomasti Villapesuohjelman siskosten Pirjon ja Katrin suunnittelema huivi, Villapesusiskot. Se on suuri ja upea kääriytymishuivi, jonka muoto on levennetty kolmio. Siinä vaihtelevat erilaiset pinnat - on sileää, ainaoikeaa, pitsiä, briossia ja helmineuletta. Erilaisia pintoja erottavat palmikkomaiset poikkipunokset ja kolmion keskellä pystysuunnassa kulkee valepalmikko. Kaikki nämä eri elementit yhdessä muodostavat kauniin ja riemukkaan kokonaisuuden. Tämä on vastaisku perinteisen harmaalle ja pelkistetylle pohjoismaiselle designille ja ainakin minusta oikein onnistunut sellainen. :)




Huivimalli on suunniteltu kolmelle 100g vyyhdille fingering-paksuista lankaa. Itse tein huivin lähes kokonaan jämälangoista. Sävyjä on siis kolmen sijaan ainakin kymmenen. Yhden 50g:n vyyhdin jouduin ostamaan lisää, kun yksi aikomistani väreistä ei sitten kuitenkaan oikein tuntunut sopivalta. Langat ovat Handun eri laatuisia fingering-paksuisia lankoja, Wlôczki Warmiin Mirellaa sekä Mokkasukka-lankaa.




Niille, jotka ette vielä ole tähän ilmiöön tutustuneet, niin Villapesuohjelma on neuleaiheinen video-podcast, eli YouTubeen ilmestyy heiltä viikoittain video, jossa neulovat, jutustelevat ja esittelevät valmiita, keskeneräisiä ja aiottuja töitä. Puheenaiheina myös langat, ohjeet, käsityöaiheiset julkaisut ja muut neulemaailman ilmiöt. Välillä he julkaisevat neuleohjeitakin ja järjestävät tämmöisiä yhteisneulontoja, jotka ovat olleet melkoisen suosittuja.


Olen seurannut Villapesuohjelmaa instagramissa jo jonkin aikaa ja huomannut heidän ihanat ohjeensa, mutta vasta hiljattain olen löytänyt nuo videotkin. Koko tubetuskulttuuri on jäänyt minulle vähän vieraaksi, vaikka perheen kuopuksen kautta on pikkuhiljaa tulleetkin muutaman nuorten suosikki-tubettajan äänet tutuksi.


Se oli nyt tämä huivi, mikä sai innostumaan ohjelmastakin. Villapesuohjelma tuntui oikein mukavalta katseltavalta ja kuunneltavalta. Puheenaiheet ovat luonnollisesti lähellä sydäntäni ja niistä puhutaan sopivan keveästi ja hyväntuulisesti. Eniten ihastuttaa naisten rauhallinen puhetyyli. On semmoinen hötkyilemätön tahti ja meininki, josta huomasin nauttivani yllättävänkin paljon.

Ei minusta edelleenkään varmaan Tube-kanavien suurkuluttajaa tule, se kun on tuo arki niin kiireinen ja aika niin rajallista, mutta ainakin aion ottaa tämän katselulistalle silloin, kun (harvinaisesti) satun olemaan yksin kotona tai tarvitsen erityisen kipeästi rauhoittumista kiireen keskelle. Nämä jaksot on sellaisia, että niitä voi katsella peräkkäin tai erikseen, ei siinä varsinaisesti putoa juonesta vaikkei kaikkia jaksoja näkisikään.


Huivi-yhteisneulontaan yllytti innostumaan neuleystävien joukko, jonka kanssa tätä aloittelimme kuukausi takaperin. Varailimme samoihin aikoihin junalippuja Jyväskylän neulefestareille, joten kyllähän sitä piti vähän lähteä festarifiilistä nostattamaan jo etukäteen tämmöisellä yhteisneulontaprojektilla.

Huivi valmistui viime viikolla, sain sen pingotettua viikonloppuna ja festarithan onkin sitten jo tällä viikolla! Festarit alkavat torstaina, mutta koska minulla on vielä ihan tavallinen työviikko (tai no ei nyt ihan tavallinen, vaan viimeinen viikko ennen lomaa!), niin suuntaan nenäni kohti Jyväskylää vasta lauantaiaamuna. Nähdään siellä - veikkaanpa että aika monta samis-huivia tulee tänä vuonna festareilla vastaan. :)