Solarissukat vol 2

Ensimmäinen neulomani sukkapari Heini Perälän hiljattain julkaistusta Heinikin sukkakirjasta oli Solaris. Neuloin mallin ensin sinisenä, mutta molemmat kirjassa esitellyt värivaihtoehdot olivat niin herkullisia, että halusin neuloa nämä myös näissä toisissa väreissä.

Toiset Solarikset neuloin tummanvihreästä Perfect Retailin Premium sukkalangasta ja keltaisesta Teetee Pallaksesta. Kukkien keskustat on ommeltu silmukoita jäljitellen ruskeaa Gjestalin Maijaa käyttäen. Näistä tuli hieman ensimmäisiä sukkia isommat, mikä varmastikin johtui pikkuisen paksummasta langasta. Se sattui sopivasti, sillä aion antaa nämä henkilölle, jolla on hiukan omia jalkojani isommat jalat. (Ekat olivat juuri sopivat omiin jalkoihin ja ne taidan jättääkin itselle.)

Sukista tuli yhtä ihanat kuin ensimmäisistäkin ja ne valmistuivat sopivasti auringonkukkien luonnossakin kukkiessa.

Among the trees

Olen vuoden mittaan osallistunut Johanna Walliuksen sukkalaatikko 2023 haasteeseen. Tavoitteena on neuloa vuoden aikana kaksitoista paria sukkia noudattaen joka kuukauden alussa annettua teemaa. Sääntöjä saa tulkita löyhästi ja itse olenkin toteuttanut haastetta siten, että tartun jokaiseen teemaan itselleni sopivana ajankohtana. En ole siis kaikkia teemoja toteuttanut juuri siinä kuussa kuin se on annettu, mutta olen ne kaikki pyrkinyt toteuttamaan jossain vaiheessa. 

Elokuun teemana oli neuloa raitasukat. Among the Trees on hauska raitasukkien malli, jonka on suunnitellut ranskalainen Sandrine Vos. Varren yläosaan tulee ensin vähän kirjoneuletta ja loppumatka lasketellaan raitoja. Malli sopii erinomaisesti liukuvärjätylle langalle ja omista varastoista sattuikin löytymään tähän sopiva jämä, pääväriltään tummanvihreä Regian Colour Line. Vaaleampi vihreä on Hjertegarnin Aloe Sockwoolia.

Käytin värinvaihdossa aikoinaan oppimaani keinoa, jonka avulla raitaneuleen kerroksen vaihtumiskohdasta tulee huomaamaton. Ohjevideo tekniikkaan löytyy ainakin täältä Dropsin sivuilta.

Oli kiva ja joutuisa malli neuloa.

Zeitlose 2

Zeitlose e-kirja pitää sisällään kolme sukkamallia saksalaiselta suunnittelijalta, Catharina Dudenilta. Kirjan nimen mukaisesti mallien tyyli on ajaton. Tyylikästä, perinteistä kirjoneuletta. Tartuin malleista keskimmäiseen, joka on nimetty ytimekkäästi nimellä Zeitlose 2.

Lankoina Hjertegarnin Aloesock ruosteenoranssina, Katian Socks Camel farkunsinisenä sekä valkoisena jokin sukkalanka, jonka merkkiä en muista. (Huomaan, että valkoisen sukkalangan merkin unohdan useimmiten, jos en heti merkkaa sitä ylös. Ne vaan ovat kaikki aika samankaltaisia ja merkkiä on jälkeenpäin vaikea selvittää, ellei vyöte satu vielä lojumaan jossain tallella. Yritän parantaa tapani.)

Zeitlose 2 on klassinen kirjoneulesukka. Yksinkertaisen kaunis kirjoneulekuvio varresta varpaisiin neulottuna ja ranskalainen kantapää. Jalkapohjan alle kätkeytyy taas hauska yksityiskohta, kuten Dudenin malleissa usein.

Ihanat sukat tuli taas näistäkin. En vaan näköjään saa tarpeekseni kirjoneulesukista! Yksi villatakki odottaa hihaa (ensimmäistä vasta) ja virkattu palapeittokin etenee etanavauhtia... Yritän aina välillä niitä edistää muutaman rivin tai palan verran, mutta kyllä tällä hetkellä vaan sukat inspiroi eniten. On ollut niitäkin kausia, kun ei ole jaksanut sukkia neuloa lainkaan; ehkä semmoinenkin aika taas tulee ja muut työt etenee paremmin. :)

Pinwheel sukat

Tässä tulee toiset sukat, jotka neuloin Laineen uudesta 52 x villasukat osa II kirjasta. Pinwheel sukat ovat hauskat väri-ilottelusukat, jossa kirjoneuletta neulotaan kahdella värillä kerrallaan, mutta tiuhaan väriä vaihtaen. Yhteensä värejä on seitsemän (pääväri mukaan luettuna). Sukat on suunnitellut usalainen Summer Lee, jonka tyyli on muutenkin viehättävän värikäs ja iloinen.

Sukat neulotaan varresta aloittaen ja väliin neulotaan merkkilanka jälkijättöistä kantapäätä varten. Täytyy kyllä tunnustaa, että en ole koskaan tehnyt niin, että jättäisin kantapään neulomisen ihan viimeiseksi, vaan olen neulonut sen edettyäni teräosaa jonkin matkaa voidakseni sitten sovittaa teräosan lopullisen pituuden sopivaksi kantapään kera. Paitsi toisen sukan tein kyllä ihan ohjeen mukaisesti (eli kantapää viimeisenä), kun ensimmäinen sukka oli jo sovitettu sopivaksi. Tällainen jälkikäteen neulottu kantapää tuntuu olevan yksi niistä kantapäämalleista, jotka omaan jalkaani istuvat hyvin.

Neuloin sukat 2 mm:n sukkapuikoilla ja lankoina oli enimmäkseen jämälankoja kesän aiemmista projekteista. Pari uuttakin kerää raskin aloittaa näin ihanaa projektia varten. Jokaista väriä kului vain vähän, valkoista eniten. Nautin paljon tästä värileikki-projektista ja myös lopputulos kaikessa iloisuudessaan saa hyvälle mielelle!

Feeling fruity

Feeling Fuity sukat on raikas ja suloinen, täydellisesti kesäneulomiseen sopiva malli. Sen on suunnitellut sveitsiläinen Charlotte Stone. Tämä malli sopii täydellisesti käsinvärjätylle langalle, koska sileää neuletta tulee niin paljon, että langan värinvaihtelut pääsevät oikeuksiinsa, mutta pienten kirjoneuleyksityiskohtien - ja vadelmien nyppyläisen pintaneuleen - ansiosta malli on mielenkiintoinen niin neuloa kuin katsoa.

 

Valitsin pääväriin langaksi pitkään hillotun vyyhdin Rva Silmusolmun Villasukkista hempeän vaaleanpunaisessa värissä nimeltään Herttuatar. Vadelmien punertava liila on Handun merinosukkista ja vihreä on Third Vault Yarnin Librarian Sockia värissä Cosmic Turtle. Ihanat värit ja ihanat langat! <3

Puikkoina 2 mm:n Zing sukkapuikot.

Sukat neulotaan varresta aloittaen. Varteen tehdään kirjoneuleesta ja "vadelmanypyistä" koostuva koristeraita ja jalkapöytään ennen kärkikavennuksia yksinkertaisempi kirjoneuleraita. Kantapää on ristiin vahvistettu lappukantapää ranskalaisin kantakäännöksin. En ole melkein muistanutkaan ristiinvahvistetun kantalapun olemassaoloa, mutta se oli pitkästä aikaa kiva tehdä ja mielestäni korostaa langan värinvaihteluita kauniisti. 

Ohje on selkeä ja se on kirjoitettu kolmelle koolle: 56, 64 ja 72 silmukalle. Yhden muokkauksen kyllä tein; ohjeessa lisätään reilusti silmukoita ennen molempia koristeraitoja (L-koossa 72 silmukasta 80 silmukkaan). Tässä on varmaan ajateltu, että kirjoneuleessa käsiala on usein vähän tiukempi kuin sileää neulottaessa. Itselläni käsiala ei kuitenkaan ole tiheydeltään kovinkaan erilainen, joten jätin lisäykset tekemättä. 

Kaiken kaikkiaan kiva kesäneule, johon tuli neulottua mukaan monta muistoa kesäreissun varrelta. :)

Solaris sukat

Heinäkuun alussa ilmestyi Heini Perälän esikoisteos, Heinikin sukkakirja. Aika harvoin innostun nykyään käsityökirjoista, ihan johtuen siitä että netti on ohjeita pullollaan ja useimmiten ihanastakaan kirjasta ei tule neulottua kuin yksi tai kaksi mallia (jolloin kirjan voi hyvin lainata kirjastosta). Mutta tästä kirjasta innostuin todella! Jo etukäteisesittelyt paljastivat, että tässä kirjassa riittää malleja neulottavaksi ja totesin, että tämä kirja on saatava omaksi, nautiskellen ja ajan kanssa neulottavaksi.

Aivan ensimmäisenä sukkamallina neuloin Solaris sukat sinivalkoisina. Malli on aivan upea. Loiston kruunaa kukkien keskustojen yksityiskohdat, jotka on kirjottu valmiin neuleen päälle silmukoita jäljentäen. Näissä silmukoinneissa oli aika väkertäminen, mutta lopputulos on todellakin palkitseva. Tämä, kuten kirjan muutkin mallit on suunniteltu niin, että varsi kapenee nilkkaa kohden, mikä parantaa sukkien istuvuutta huomattavasti. 

Lankana näissä on Viking of Norwayn Frøya sinisenä ja valkoisena sekä silmukoiduissa yksituiskohdissa Gjestalin Silja tummemman sinisenä. Sukat on neulottu 2,5 mm:n sukkapuikoilla.

Kirja on kaikin puolin hyvin kaunis. Sukat on kuvattu siten, että ne näkyvät selkeästi ja kokonaisuudessaan, mikä on mielestäni hyvien käsityökuvien kriteeri (ainakin neulomista ajatellen; taide- ja fiilistelykuvat on sitten asia erikseen). Ohjeet on selkeästi kirjoitettuja ja eri kokoihin on omat kaavionsa. Tämän kirjan parissa tulen viettämään vielä paljon aikaa!
 

Flora sukat

Flora sukat on suunnitellut norjalainen Inger Berg. Hänen kynästään on lähtöisin lukuisa joukko perinteisiä norjalaistyylisiä kirjoneuleita, erityisesti hän on suuunnitellut paljon sukkamalleja. Olen aiemmin neulonut hänen suunnittelemansa West of the Moon sukkamallin perästi kahdesti, joten tiesin että hänen ohjeisiinsa voi luottaa.

Edellisen mallin tapaan tässäkin oli erittäin hyvä ja selkeä ohje, joka on kirjoitettu neljälle eri silmukkamäärälle. Jokaiselle koolle on oma kirjoneulekaavionsa, mikä lisää aina ohjeen seuraamisen helppoutta. Kantapäähän oli jälleen kaksi eri vaihtoehtoa, puolipatentilla vahvistettu ja sileä, joista valitsin sileän.

Lankana on Regian Premium Yak, jossa on lampaanvillan ja polyamidin lisäksi 14% jakin villaa. Edelleen yksi suoskikki-sukkalangoistani. Puikkoina oli 2 mm:n sukkapuikot.

Grannies-in-a-Row sukat

Huomasin instagramissa yhteisneulonnan, jossa neulotaan kesän aikana usalaisen Jen Yardin suunnittelemat Grannies-in-a-Row sukat. Sukkien jujuna on nimensä mukaisesti rivi isoäidin neliöitä varressa. Ohje on kirjoitettu siten, että se rohkaisee erilaisiin muokkauksiin ja onkin ollut hauska nähdä monenlaisia erilaisia versioita sukista instagramissa. 

Leikitellä voi värien lisäksi esimerkiksi lisäämällä väliin nurjia kerroksia, lisäämällä virkatun kerroksen neliörivin reunoille, käyttämällä itseraidoittuvaa lankaa tai jämälankoja. Sukista voi tehdä yksiväriset tai kirjavat, keskenään samanlaiset tai erilaiset ja raitojen leveys voi vaihdella tai pysyä samana. Lisäksi kantapäälle on esitelty ohjeessa useita eri vaihtoehtoja. Tässä mallissa ei siis ole oikeaa tai väärää tapaa tehdä, vaan luovuudelle ja mielikuvitukselle on jätetty tilaa.

Ohjeessa on kolme kokoa ja jokaiseen vähän erilainen isoäidinneliön ruutupiirros. Tein isoimman koon, mutta jouduin silti virkkaamaan neliöriviini yhden neliön enemmän kuin ohjeessa. Muokkauksesta ei onneksi koitunut vaikeuksia, vaan silmukoiden poimiminen onnistui siististi vaihtuneesta virkattujen reunasilmukoiden lukumäärästä huolimatta.

Toteutin sukkani suurimmaksi osaksi jämälangoista ja tein niistä raidoituksen osalta keskenään eripariset. Kantapääksi valitsin jälkijättöisen kantapään, jossa raidoituksen sai jatkumaan hauskasti samaan tyyliin muun sukan kanssa. 

Tästä muodostui rento hyvänmielen projekti. Juuri sopivan rentoa ja aivotonta neulottavaa kesäloman alkuun.

Seigaiha sukat

Laine publishing julkaisi hiljattain jatko-osan suosittuun 52 x villasukat kirjaan. Uusi kirja on nimeltään 52 x villasukat osa 2 ja se sisältää edeltäjänsä tavoin sukkaohjeen vuoden jokaiselle viikolle, kaikki ohjeet eri suunnittelijoilta. 

Ensimmäisenä kirjan ohjeista silmään osui Anke von Ahrentschildtin Seigaiha. Seigaiha-sukat ovat sievät lyhytvartiset nilkkasukat yksinkertaisella kirjoneulekuviolla.

Tein ohjeeseen pieniä muokkauksia; jätin väliin sukansuun rullaantuvan yläosan ja vaihdoin tiimalasikantapään tavalliseen ranskalaiseen lappukantapäähän, joka istuu jalkaani paremmin. Lisäksi neuloin jalkapohjan alle pienen kantakiilan. Kirjoneulekaaviota muokkasin ihan pikkuisen ensimmäisen ja viimeisen kerroksen osalta pitkien langanjuoksujen välttämiseksi. 

Tämän mallin vaikein osuus  oli joka kolmannella kerroksella, kun kirjoneuletta neulottiin kolmella värillä. Tämä vähän etukäteen arvelutti, mutta nopeasti kolmella langalla neulomisen rytmiin pääsi sisään.

Lankana on Alize Superwash Artisan kolmessa värissä. Tämä uusi lankatuttavuus tarttui mukaan Wanhan sataman käsityömessuilta. Puikkoina tässä oli 1,75 mm:n sukkapuikot.

Slow Down sukat

Slow Down Socks sukkamallin nimi kehoittaa hidastamaan vauhtia, mikä sopiikin ajankohtaan ja pian alkavan loman teemaan mainiosti.

Ducathin eli Catharina Dudenin kaunis ja kesäinen sukkamalli ihastuttaa jälleen yksinkertaisen kauniilla kirjoneulekuviolla ja hauskoilla yksityiskohdilla.

Sukkien nimi viittaa hauskasti jalkapohjan alta löytyvään yksityiskohtaan, pieneen etanaan, joka kantakiilan alla söpistelee.

Tein varteen sellaisen muokkauksen, eli neuloin säären etuosan kaavion toistamiseen pohkeen puolella (alkuperäisessa kaaviossa taakse olisi tullut jalkapohjan kuviota). 

Lankana on vaalean persikkainen Nettilangan Lumoava sukkalanka sekä ruosteenoranssi Hjertegarnin Aloe Sockwool. Sukat on neulottu 1,75mm:n sukkapuikoilla.

Minipli sukat

Minipli sukat ovat Ducathin nimellä tunnetuksi tulleen Catharina Dudenin uusin, hiljattain julkaistu sukkamalli. Ihastelin mallia hänelle instagramissa ja hän yllätti lähettämällä ohjeen minulle lahjaksi! Ihana yllätys; tämän mallin olisin todellakin myös ostanut. Tämä oli kahdeksas Ducathin ohjeella neulomani työ (ja yhdeksäs on jo itseasiassa puikoilla), joten voi sanoa että olen fani! :)

Minipli on taattua Ducathin laatua sujuvalla ja selkeästi kirjoitetulla ohjeella ja täydellisillä kaavioilla molempiin kokoihin (72 tai 80 silmukalle). Sukka neulotaan varresta aloittaen. Kuvio on helppo oppia ulkoa, joten kaaviota ei tarvitse jatkuvasti tihrustella, vaan voi rennosti vaan neuloa menemään. Kirjoneulekuviossa käytetään kolmea väriä, mutta vain kahta väriä kerrallaan.

Neuloin sukat 72 silmukalla ja käytin 2mm:n sukkapuikkoja. Lankoina edellisestä työstä yli jääneet valkoinen Austermann Step Classic, ruosteenoranssi Hjertegarnin Aloe Sockwool sekä tummansininen Novitan Venla.

Big Bloom sukat

Big Bloom Socks on Ducathi -nimimerkilläänkin tunnetun Catharina Dudenin upea kirjoneulesukkamalli.

 

Ohjeessa on kaksi kokoa, 72 ja 80 silmukalle. Sukat neulotaan varresta varpaisiin ja kantapäänä on ranskalasittain neulottu lappukantapää. Molempiin kokoihin on omat kaavionsa, erikseen varteen ja jalkapohjaan kavennuksineen. Muutenkin ohje on niin selkeä ja yksityiskohtainen, että itse ei tarvitse muuta kuin valita langat ja neuloa.

Ducathin malleille tyypilliseen tapaan myös jalkapohjan alle on kätketty kaunis yksityiskohta, pienten kukkien ympäröimä suurempi kukkakuvio.

Neuloin sukat 72 silmukalla ja 1,75 mm:n sukkapuikoilla. Lankoina on valkoinen Austermann Step Classic, ruosteenoranssi Hjertegarnin Aloe Sockwool sekä tummansininen Novitan Venla.

Hilja kämmekkäät

Ihanat Hilja kämmekkäät on suunnitellut Aleks Byrd. Briteissä asuvalla Aleks Byrdillä on sukujuuria Brittein saarten lisäksi Kanadassa ja Virossa. Erityisesti eestiläiset sukujuuret näkyvät hänen suunnittelutyössään perinteisten eestiläisten käsityötekniikoiden hyödyntämisenä, kuten roosimine-tekniikan monipuolisena käyttönä.

Hilja kämmekkäiden upein elementti on ehdottomasti kämmenselkää koristava kuvio. Peukalolle ei erikseen tehdä kiilaa eikä oikeastaan tehdä koko peukaloakaan, neulotaan vain peukaloa varten aukko napinläpi-tyyliin. Ainoa muokkaukseni ohjeeseen oli se, että tein paukaloaukon vähän alemmas kuin ohjeen mukaan olisi pitänyt tehdä, sillä hlusin saada sormia lämpimään vähän pidemmältä matkalta.

Roosimine tekniikassa kuvio muodostuu kuljettamalla kuviovärin lankaa neuloessa työn oikean ja nurjan puolen välillä. Olen aiemminkin kokeillut tätä tekniikkaa (Soile Pyhäniskan Päivä Provencessa, Summer Leen Amberwing), mutta Hilja kämmekkäissä toteutin sitä ensimmäistä kertaa useammalla värillä. Ohjeessa ei ole sanallisesti roosimine-tekniikkaa neuvottu, mutta se sisältää linkin suunnittelijan tekemään ohjevideoon, josta asia ilmenee kyllä.

Elminan kesäsukat

 

Elminas sommarsockar on Kajsa Vuorela Fredrikssonin suunnittelema ihanan kepeä ja kesäinen sukkamalli.

Muokkasin kyllä ohjeessa rakenteen osalta lähes kaikkea; aloitin sukat varresta, kun ohjeessa neulominen aloitetaan varpaista. Tiimalasikantapään sijaan tein tavallisen ranskalaisen lappukantapään ja lisäsin vielä pohjaan pienen kantakiilan.

Varret jätin lyhyiksi alleviivatakseni sukkien kesäisyyttä. Suomen kesähän on tunnetusti epävakainen eikä villasukiltakaan aina vältytä, mutta voihan ne villasukat ainakin olla ilmeeltään kesäiset! Tällaiset lyhytvartiset kukkasukat voisivat hyvinkin luoda kesäistä tunnelmaa esimerkiksi juhannuksena.

Sukat on neulottu fingering-vahvuisista sukkalangoista, jotka ovat jääneet jämiksi aiemmista sukkaprojekteista. Vihreä on Hjertegarnin Aloe Sockwoolia, pinkki Dropsin Fabelia ja vaaleanpunainen Hjertegarnin Sock 4 sukkalankaa. Neulomiseen käytin 1,75mm:n ja 2mm:n sukkapuikkoja.

Loch Mhor villapaita

Skottilainen Emily K Williams kertoo suunnitelleensa kauniin ja lämpimän Loch Mhor villapaidan tavoitteenaan suunnitella mahdollisimman lämmin paita. Siinä hän lienee onnistunut; paidassa on kirjoneuletta koko pituudelta ja paksulla langalla neulottuna.

Neuloin paidan Hjertegarnin Natur Uldista. Langan kulutuksen suhteen ohjeessa oli pientä epätarkkuutta, sillä jouduin kahdesti käymään lankakaupassa ostamassa lisää lankaa, kun ensin loppui vaaleansininen kontrastiväri ja lopulta vielä farkunsininen pääväri.

Monista lähiaikojen kirjoneulepaitamalleista poiketen tässä paidassa on raglanrakenne, mikä olikin oikeastaan syynä siihen, että valitsin juuri tämän ohjeen. Muodikas kirjoneulekaarrokekin on ihan hyvä rakenne ja visuaalisestihan monet kaarrokemallit ovat todella upeita, mutta raglanmalli istuu minulle paremmin.

Muokkauksia jouduin ohjeeseen tekemään ja purkamaankin pitkiä pätkiä, sillä paidan mittasuhteet eivät olleet minulle lainkaan sopivat. Erityisesti mitta olkapäästä kainaloon oli aivan liian suuri. En ole varma oliko valitsemassani koossa ohjeessa virhe vai oliko suunnittelija tarkoittanut mallin sellaiseksi, että hiha alkaa hyvin alhaalta. (Kuvien perusteella ei kuitenkaan vaikuta siltä, eli arvelen virheeksi).

Muitakin muokkauksia tein ihan vain makuasioista johtuen; alaresoriin tein sivuhalkiot ja lopuksi vielä purin alkuperäisen yksinkertaisen leveän savupiippukauluksen ja neuloin tilalle vähän kapeamman ja tiiviimmin lämmittävän taittokauluksen.

Malli neulotaan saumattomasti ylhäältä aloittaen. Kyljissä ja hihojen sisäpuolella on valesaumat. Paita on tarkoituksellaan aika muhkean kokoinen, sillä aikomuksena on käyttää sitä ulkoiluvillapaitana talvipakkasilla  ja alle pitää mahtua paljon kerroksia. Tosin päästiin kuvauspäivänä eli vappuaattonakin aika lähelle pakkassäätä ja itse asiassa hetkeä ennen kuvien ottoa sateli vielä lunta ja rakeita. Tuulta villapaita ei pidä, mutta muuten se tuntuu todella lämpimältä.

Vauvalapaset onteloneuleella

Järvenpään opiston käsityön taiteen perusopetuksen lankatekniikkakurssilla on kokeiltu hiljattain erilaisia neuletekniikoita. Yksi itselleni uusi tekniikka oli onteloneule. Neuloin oppilastyönä söpöt peukuttomat vauvalapaset, joita voi käyttää joko sinisinä harmaalla kuviolla tai harmaana sinisellä kuviona - tai miksei vaikka yksi kumpaakin. Malli on Ida-Maria Tyyskän suunnittelema Double knitted baby mittens.

Onteloneule on kuin kirjoneuletta, mutta sitä neulotaan samanaikaisesti vähän kuin peilikuvaksi työn nurjalle puolelle käänteisin värein. Tämä tapahtuu tikapuuneuleen tapaan niin, että puikolla on molempien puolten silmukat samanaikaisesti. Langat kulkevat työn sisällä. Näin syntyy kääntöneule, eli molemmat puolet ovat "oikeita puolia".

Tekniikka oli alkuun haastava ja prosessi sisälsikin jonkin verran purkamista ja uudelleen neulomista. Etenkin kavennukset tuntuivat hankalilta tehdä onteloneuleena. Kohtalaisen siisti jälki kuitenkin lopulta syntyi, ainakin ensimäiseksi onteloneuletyöksi. 

 

Tästä ei tullut lempparitekniikka, mutta tulipahan opeteltua tämäkin. Ja jos uudelleen tartun onteloneuletyöhön, niin ehkä valitsen mallin, johon ei tule kavennuksia.

Domino-tossut

Käsityön taiteen perusopetuksessa on lankatekniikoiden kurssilla edetty neuletekniikoihin. Neuletekniikoiden saralla ajattelin olevan haastetta löytää tekniikkaa, jota en ole aiemmin kokeillut, mutta kyllä niitä löytyi useitakin. Yhtenä mielenkiintoisimmista kokeilin dominoneule-tekniikkaa.

Aloitin tossut Pirjo Sinervon laatimalla Domino-sukkien ohjeella, joka löytyy Punomosta. Jossain vaiheessa muutin suunnitelmaa ja päätin tehdä sukista tossut, sillä teräosan kärki on melko leveä eikä välttämättä tuntuisi kovin mukavalta kengän sisällä ja siten kärjen malli mielestäni sopii paremmin sisätossuihin. (Voi myös olla, että tein neliöistä hieman liian suuria ja kärjen leveys johtui siitä.)

Kantapään takana ompelin kaksi vierekkäistä neliötä reunoista kiinni kantapään muodostamiseksi. Nilkan sivuille neuloin puolikkaat neliöt, jotta sain suoran reunan tossujen suuaukkoon. Viimeistelin reunuksen i cord -päättelyllä.

 

Pidän dominoneuloksena muodostuneesta pinnasta kovasti, etenkin kun pätkävärjätty Nalle Taika tuo kuvion kauniisti esille. Kiva oli tämmöinenkin uusi neuletekniikka löytää. :)

Keisarin morsian

Otin neulottavaksi Tiina Kuun pitkään ihailemani Keisarin morsian -sukat. Inspiraationa toimivat nämä hempeät violetin sävyt, jotka halusin käyttää johonkin erityisen ihanaan. Vaalea violetti on Regian nelisäikeistä sukkalankaa ja tummemmat sävyt ovat Hjertegarnin Sock 4 -lankaa.

Sukat neulotaan varpaista varteen. Edelleen, vuosien neulomisen jälkeen, minulle tuottaa välillä vaikeuksia saada varpaista aloitetusta sukasta sopivan kokoinen. Nytkin kärjistä tuli himpun verran liian pitkät toivottuun kokoon nähden, joten jouduin lopuksi tekemään hieman "sukkakirurgiaa", eli purin kärjestä pienen pätkän, poimin silmukat ja neuloin kärjen uudelleen lyhyemmäksi.

Näistä tuli kyllä tosi ihanat! Ei mikään huoleton tv-neule tosiaankaan, mutta vaivan arvoinen.

Tainan muistolle

Tänään vietettiin rakkaan ystävän, Tainan, muistojuhlaa. Taina on tullut Järvenpään ja muun Suomen neulojille tutuksi toisena neulekahvila Lentävän Lapasen idearikkaista ja elämänmyönteisistä yrittäjistä.

 

Ystävyyteen Tainan kanssa on liittynyt monenlaisia yhteisiä projekteja. Paljon ne ovat keskittyneet yhteiseen neulontaharrastuksen ja lankarakkauteen, mutta siinä ohessa on usein käyty syvällisiä keskusteluja myös muista aihepiireistä. Monesti Taina on ollut ystäväpiirissä se ideoitsija ja innostaja, joka on saanut muutkin lähtemään mukaan monenlaiseen. Esimerkkeinä porukan innostaminen sankoin joukoin osallistumaan Tour De Sock -neulontakisaan ja myöhemmin kisan suomalaisen vastineen Sukka-Finlandian ideoiminen ja järjestäminen useaan otteeseen. Monenlaiset Tainan ideoimat neuleaiheiset tapahtumat ja yhteisneulonnat ovat innostaneet ihmisiä harrastuksen pariin ja ennen kaikkea luoneet yksinäisen harrastuksen ympärille yhteisöllisyyttä ja yhteisen tekemisen meininkiä.

 

Yhdessä on innostuttu paljon muustakin; on ollut ompeluprojekteja, kudontaa, värjäilyjä, monia kursseja, festarireissuja ja erilaisia työpajoja. Välillä on vaan istuttu iltaa tai lähdetty mökkeilemään naisporukalla.

Koronavuosina on käytetty luovuutta ja mielikuvitusta sekä siirretty perinteistä harrastustamme nykyaikaan; neuletapaamisia on järjestetty zoomissa netin välityksellä. Taina on ollut aina se, joka on ollut valmis lähtemään mukaan uuteen ja ratkomaan tielle osuneita haasteita. Hän on opettanut suurpiirteisyyttä ohjeiden noudattamisessa, mikä on ainakin minulle ollut merkityksellinen taito, jota voi soveltaa muuhunkin kuin neulomiseen! Monesti turha perfektionismi nimittäin muodostuu tekemisen esteeksi. Juuri avoimuutensa ja ennakkoluulottomuutensa takia Tainan on aina ollut niin helppo innostua ja saada muutkin innostumaan.  

Viime vuoden lopulla, Tainan sairauden ollessa jo tiedossa, toteutimme Tainalle yhteistyönä paloista kootun voimapeiton. Palojen määrän ja niihin laitetun rakkauden perusteella voi huomata, miten iso joukko on halunnut Tainaa tukea ja rohkaista, miten monelle hän on ollut tärkeä ja rakas. 

Jään suunnattomasti kaipaamaan Tainaa, paikkaasi ei korvaa mikään. 

Ystävyydellä ja lämmöllä muistaen, 

Tiia

Shapes and Sizes

Dolly Laishram on neulesuunnittelija, joka pitää leikittelystä erilaisilla neuletekniikoilla. Olen aiemmin neulonut hänen suunnittelemansa Block Printed -sukat sekä  Girly Feeling kämmekkäät peräti kahdesti; pinkin sävyissä ja sinivihreinä. Näissä malleissa kuvio syntyy mosaiikkitekniikalla tai sen muunnelmilla, eli silmukoita nostamalla ja kämmekkäissä myös niiden paikkaa siirtämällä. 

Näissä Shapes and Sizes -sukissa kuviot muodostuvat perinteisellä mosaikkitekniikalla. Siinä kerros neulotaan yhdellä värillä kerrallaan ja toisen värin silmukoita nostetaan niin, että syntyy toivottu kuvio.

Mosaiikkitekniikka oli vaihtelun vuoksi kiva, mutta täytyy kyllä sanoa, että se tuntuu paljon hitaammalta ja vaivalloisemmalta neuloa kuin tavallinen kirjoneule. Tykkään kuitenkin tästä neulepinnan tekstuurista, jonka silmukoiden nostelu tuottaa.

Sukat neulotaan varpaista varteen ja kantapäänä on tavallinen tiimalasikantapää. Ohjeessa on kaksi kokoa, neuloin  nämä isommalla eli 72 silmukalla. Lankoina näissä on valkoinen Dropsin Fabel ja punaraitainen Zitronin Trekking XXL. Neuloin sukat 1,75mm:n sukkapuikoilla.

Taidetta ompelukonekirjonnalla

Käsityön taiteen perusopetuksen kokonaisuuteen liittyen kävin Järvenpään opistolla viikonlopun kurssin, jossa aiheena oli ompelukonekirjonta. Tehtäväksi saimme pienen taideteoksen kyseistä tekniikkaa hyödyntäen.

Alkuun työ sommiteltiin alustalle tilkuista. Liimasin tilkut kangasliimaa ja silitysrautaa käyttäen jotta ne pysyvät paikoillaan ommellessa. Ompelukoneesta kytkettiin pois päältä se ohjain-toiminto, joka yleensä saa sauman kulkemaan suoraan poispäin ompelijasta. Nyt kangasta siis saattoi liikutella mihin suuntaan tahansa ja tämähän olikin aluksi vaikea käsittää! Tilkkujen kiinnitämisen lisäksi tein ompelemalla kuvaan lisää yksityiskohtia.

Työstä tuli mielestäni kiva ja innostuin tästä tekniikasta toden teolla. Myös työn kääntöpuoli on omanlaisensa, yllättävän hauska ja yksityiskohtainen taideteos.

Kaikista nelivuotisen kurssimme aikana kokeilemistani käsityötekniikoista en ole innostunut niin, että arvelisin tekeväni niitä uudelleen, mutta tätä haluaisin kyllä jatkaa. Rentoa ja nopeaa tekemistä aiempaan käsin kirjontaan verrattuna ja yllätti itsenikin, miten siistin työn tällä tekniikalla sai aikaiseksi ensikertalaisena. Ryhmän muutkin työt olivat upeita ja kaikki aivan erilaisia, joten muuntelun mahdollisuuksia riittää!