Big Bloom sukat

Big Bloom Socks on Ducathi -nimimerkilläänkin tunnetun Catharina Dudenin upea kirjoneulesukkamalli.

 

Ohjeessa on kaksi kokoa, 72 ja 80 silmukalle. Sukat neulotaan varresta varpaisiin ja kantapäänä on ranskalasittain neulottu lappukantapää. Molempiin kokoihin on omat kaavionsa, erikseen varteen ja jalkapohjaan kavennuksineen. Muutenkin ohje on niin selkeä ja yksityiskohtainen, että itse ei tarvitse muuta kuin valita langat ja neuloa.

Ducathin malleille tyypilliseen tapaan myös jalkapohjan alle on kätketty kaunis yksityiskohta, pienten kukkien ympäröimä suurempi kukkakuvio.

Neuloin sukat 72 silmukalla ja 1,75 mm:n sukkapuikoilla. Lankoina on valkoinen Austermann Step Classic, ruosteenoranssi Hjertegarnin Aloe Sockwool sekä tummansininen Novitan Venla.

Hilja kämmekkäät

Ihanat Hilja kämmekkäät on suunnitellut Aleks Byrd. Briteissä asuvalla Aleks Byrdillä on sukujuuria Brittein saarten lisäksi Kanadassa ja Virossa. Erityisesti eestiläiset sukujuuret näkyvät hänen suunnittelutyössään perinteisten eestiläisten käsityötekniikoiden hyödyntämisenä, kuten roosimine-tekniikan monipuolisena käyttönä.

Hilja kämmekkäiden upein elementti on ehdottomasti kämmenselkää koristava kuvio. Peukalolle ei erikseen tehdä kiilaa eikä oikeastaan tehdä koko peukaloakaan, neulotaan vain peukaloa varten aukko napinläpi-tyyliin. Ainoa muokkaukseni ohjeeseen oli se, että tein paukaloaukon vähän alemmas kuin ohjeen mukaan olisi pitänyt tehdä, sillä hlusin saada sormia lämpimään vähän pidemmältä matkalta.

Roosimine tekniikassa kuvio muodostuu kuljettamalla kuviovärin lankaa neuloessa työn oikean ja nurjan puolen välillä. Olen aiemminkin kokeillut tätä tekniikkaa (Soile Pyhäniskan Päivä Provencessa, Summer Leen Amberwing), mutta Hilja kämmekkäissä toteutin sitä ensimmäistä kertaa useammalla värillä. Ohjeessa ei ole sanallisesti roosimine-tekniikkaa neuvottu, mutta se sisältää linkin suunnittelijan tekemään ohjevideoon, josta asia ilmenee kyllä.

Elminan kesäsukat

 

Elminas sommarsockar on Kajsa Vuorela Fredrikssonin suunnittelema ihanan kepeä ja kesäinen sukkamalli.

Muokkasin kyllä ohjeessa rakenteen osalta lähes kaikkea; aloitin sukat varresta, kun ohjeessa neulominen aloitetaan varpaista. Tiimalasikantapään sijaan tein tavallisen ranskalaisen lappukantapään ja lisäsin vielä pohjaan pienen kantakiilan.

Varret jätin lyhyiksi alleviivatakseni sukkien kesäisyyttä. Suomen kesähän on tunnetusti epävakainen eikä villasukiltakaan aina vältytä, mutta voihan ne villasukat ainakin olla ilmeeltään kesäiset! Tällaiset lyhytvartiset kukkasukat voisivat hyvinkin luoda kesäistä tunnelmaa esimerkiksi juhannuksena.

Sukat on neulottu fingering-vahvuisista sukkalangoista, jotka ovat jääneet jämiksi aiemmista sukkaprojekteista. Vihreä on Hjertegarnin Aloe Sockwoolia, pinkki Dropsin Fabelia ja vaaleanpunainen Hjertegarnin Sock 4 sukkalankaa. Neulomiseen käytin 1,75mm:n ja 2mm:n sukkapuikkoja.

Loch Mhor villapaita

Skottilainen Emily K Williams kertoo suunnitelleensa kauniin ja lämpimän Loch Mhor villapaidan tavoitteenaan suunnitella mahdollisimman lämmin paita. Siinä hän lienee onnistunut; paidassa on kirjoneuletta koko pituudelta ja paksulla langalla neulottuna.

Neuloin paidan Hjertegarnin Natur Uldista. Langan kulutuksen suhteen ohjeessa oli pientä epätarkkuutta, sillä jouduin kahdesti käymään lankakaupassa ostamassa lisää lankaa, kun ensin loppui vaaleansininen kontrastiväri ja lopulta vielä farkunsininen pääväri.

Monista lähiaikojen kirjoneulepaitamalleista poiketen tässä paidassa on raglanrakenne, mikä olikin oikeastaan syynä siihen, että valitsin juuri tämän ohjeen. Muodikas kirjoneulekaarrokekin on ihan hyvä rakenne ja visuaalisestihan monet kaarrokemallit ovat todella upeita, mutta raglanmalli istuu minulle paremmin.

Muokkauksia jouduin ohjeeseen tekemään ja purkamaankin pitkiä pätkiä, sillä paidan mittasuhteet eivät olleet minulle lainkaan sopivat. Erityisesti mitta olkapäästä kainaloon oli aivan liian suuri. En ole varma oliko valitsemassani koossa ohjeessa virhe vai oliko suunnittelija tarkoittanut mallin sellaiseksi, että hiha alkaa hyvin alhaalta. (Kuvien perusteella ei kuitenkaan vaikuta siltä, eli arvelen virheeksi).

Muitakin muokkauksia tein ihan vain makuasioista johtuen; alaresoriin tein sivuhalkiot ja lopuksi vielä purin alkuperäisen yksinkertaisen leveän savupiippukauluksen ja neuloin tilalle vähän kapeamman ja tiiviimmin lämmittävän taittokauluksen.

Malli neulotaan saumattomasti ylhäältä aloittaen. Kyljissä ja hihojen sisäpuolella on valesaumat. Paita on tarkoituksellaan aika muhkean kokoinen, sillä aikomuksena on käyttää sitä ulkoiluvillapaitana talvipakkasilla  ja alle pitää mahtua paljon kerroksia. Tosin päästiin kuvauspäivänä eli vappuaattonakin aika lähelle pakkassäätä ja itse asiassa hetkeä ennen kuvien ottoa sateli vielä lunta ja rakeita. Tuulta villapaita ei pidä, mutta muuten se tuntuu todella lämpimältä.

Vauvalapaset onteloneuleella

Järvenpään opiston käsityön taiteen perusopetuksen lankatekniikkakurssilla on kokeiltu hiljattain erilaisia neuletekniikoita. Yksi itselleni uusi tekniikka oli onteloneule. Neuloin oppilastyönä söpöt peukuttomat vauvalapaset, joita voi käyttää joko sinisinä harmaalla kuviolla tai harmaana sinisellä kuviona - tai miksei vaikka yksi kumpaakin. Malli on Ida-Maria Tyyskän suunnittelema Double knitted baby mittens.

Onteloneule on kuin kirjoneuletta, mutta sitä neulotaan samanaikaisesti vähän kuin peilikuvaksi työn nurjalle puolelle käänteisin värein. Tämä tapahtuu tikapuuneuleen tapaan niin, että puikolla on molempien puolten silmukat samanaikaisesti. Langat kulkevat työn sisällä. Näin syntyy kääntöneule, eli molemmat puolet ovat "oikeita puolia".

Tekniikka oli alkuun haastava ja prosessi sisälsikin jonkin verran purkamista ja uudelleen neulomista. Etenkin kavennukset tuntuivat hankalilta tehdä onteloneuleena. Kohtalaisen siisti jälki kuitenkin lopulta syntyi, ainakin ensimäiseksi onteloneuletyöksi. 

 

Tästä ei tullut lempparitekniikka, mutta tulipahan opeteltua tämäkin. Ja jos uudelleen tartun onteloneuletyöhön, niin ehkä valitsen mallin, johon ei tule kavennuksia.

Domino-tossut

Käsityön taiteen perusopetuksessa on lankatekniikoiden kurssilla edetty neuletekniikoihin. Neuletekniikoiden saralla ajattelin olevan haastetta löytää tekniikkaa, jota en ole aiemmin kokeillut, mutta kyllä niitä löytyi useitakin. Yhtenä mielenkiintoisimmista kokeilin dominoneule-tekniikkaa.

Aloitin tossut Pirjo Sinervon laatimalla Domino-sukkien ohjeella, joka löytyy Punomosta. Jossain vaiheessa muutin suunnitelmaa ja päätin tehdä sukista tossut, sillä teräosan kärki on melko leveä eikä välttämättä tuntuisi kovin mukavalta kengän sisällä ja siten kärjen malli mielestäni sopii paremmin sisätossuihin. (Voi myös olla, että tein neliöistä hieman liian suuria ja kärjen leveys johtui siitä.)

Kantapään takana ompelin kaksi vierekkäistä neliötä reunoista kiinni kantapään muodostamiseksi. Nilkan sivuille neuloin puolikkaat neliöt, jotta sain suoran reunan tossujen suuaukkoon. Viimeistelin reunuksen i cord -päättelyllä.

 

Pidän dominoneuloksena muodostuneesta pinnasta kovasti, etenkin kun pätkävärjätty Nalle Taika tuo kuvion kauniisti esille. Kiva oli tämmöinenkin uusi neuletekniikka löytää. :)

Keisarin morsian

Otin neulottavaksi Tiina Kuun pitkään ihailemani Keisarin morsian -sukat. Inspiraationa toimivat nämä hempeät violetin sävyt, jotka halusin käyttää johonkin erityisen ihanaan. Vaalea violetti on Regian nelisäikeistä sukkalankaa ja tummemmat sävyt ovat Hjertegarnin Sock 4 -lankaa.

Sukat neulotaan varpaista varteen. Edelleen, vuosien neulomisen jälkeen, minulle tuottaa välillä vaikeuksia saada varpaista aloitetusta sukasta sopivan kokoinen. Nytkin kärjistä tuli himpun verran liian pitkät toivottuun kokoon nähden, joten jouduin lopuksi tekemään hieman "sukkakirurgiaa", eli purin kärjestä pienen pätkän, poimin silmukat ja neuloin kärjen uudelleen lyhyemmäksi.

Näistä tuli kyllä tosi ihanat! Ei mikään huoleton tv-neule tosiaankaan, mutta vaivan arvoinen.

Tainan muistolle

Tänään vietettiin rakkaan ystävän, Tainan, muistojuhlaa. Taina on tullut Järvenpään ja muun Suomen neulojille tutuksi toisena neulekahvila Lentävän Lapasen idearikkaista ja elämänmyönteisistä yrittäjistä.

 

Ystävyyteen Tainan kanssa on liittynyt monenlaisia yhteisiä projekteja. Paljon ne ovat keskittyneet yhteiseen neulontaharrastuksen ja lankarakkauteen, mutta siinä ohessa on usein käyty syvällisiä keskusteluja myös muista aihepiireistä. Monesti Taina on ollut ystäväpiirissä se ideoitsija ja innostaja, joka on saanut muutkin lähtemään mukaan monenlaiseen. Esimerkkeinä porukan innostaminen sankoin joukoin osallistumaan Tour De Sock -neulontakisaan ja myöhemmin kisan suomalaisen vastineen Sukka-Finlandian ideoiminen ja järjestäminen useaan otteeseen. Monenlaiset Tainan ideoimat neuleaiheiset tapahtumat ja yhteisneulonnat ovat innostaneet ihmisiä harrastuksen pariin ja ennen kaikkea luoneet yksinäisen harrastuksen ympärille yhteisöllisyyttä ja yhteisen tekemisen meininkiä.

 

Yhdessä on innostuttu paljon muustakin; on ollut ompeluprojekteja, kudontaa, värjäilyjä, monia kursseja, festarireissuja ja erilaisia työpajoja. Välillä on vaan istuttu iltaa tai lähdetty mökkeilemään naisporukalla.

Koronavuosina on käytetty luovuutta ja mielikuvitusta sekä siirretty perinteistä harrastustamme nykyaikaan; neuletapaamisia on järjestetty zoomissa netin välityksellä. Taina on ollut aina se, joka on ollut valmis lähtemään mukaan uuteen ja ratkomaan tielle osuneita haasteita. Hän on opettanut suurpiirteisyyttä ohjeiden noudattamisessa, mikä on ainakin minulle ollut merkityksellinen taito, jota voi soveltaa muuhunkin kuin neulomiseen! Monesti turha perfektionismi nimittäin muodostuu tekemisen esteeksi. Juuri avoimuutensa ja ennakkoluulottomuutensa takia Tainan on aina ollut niin helppo innostua ja saada muutkin innostumaan.  

Viime vuoden lopulla, Tainan sairauden ollessa jo tiedossa, toteutimme Tainalle yhteistyönä paloista kootun voimapeiton. Palojen määrän ja niihin laitetun rakkauden perusteella voi huomata, miten iso joukko on halunnut Tainaa tukea ja rohkaista, miten monelle hän on ollut tärkeä ja rakas. 

Jään suunnattomasti kaipaamaan Tainaa, paikkaasi ei korvaa mikään. 

Ystävyydellä ja lämmöllä muistaen, 

Tiia

Shapes and Sizes

Dolly Laishram on neulesuunnittelija, joka pitää leikittelystä erilaisilla neuletekniikoilla. Olen aiemmin neulonut hänen suunnittelemansa Block Printed -sukat sekä  Girly Feeling kämmekkäät peräti kahdesti; pinkin sävyissä ja sinivihreinä. Näissä malleissa kuvio syntyy mosaiikkitekniikalla tai sen muunnelmilla, eli silmukoita nostamalla ja kämmekkäissä myös niiden paikkaa siirtämällä. 

Näissä Shapes and Sizes -sukissa kuviot muodostuvat perinteisellä mosaikkitekniikalla. Siinä kerros neulotaan yhdellä värillä kerrallaan ja toisen värin silmukoita nostetaan niin, että syntyy toivottu kuvio.

Mosaiikkitekniikka oli vaihtelun vuoksi kiva, mutta täytyy kyllä sanoa, että se tuntuu paljon hitaammalta ja vaivalloisemmalta neuloa kuin tavallinen kirjoneule. Tykkään kuitenkin tästä neulepinnan tekstuurista, jonka silmukoiden nostelu tuottaa.

Sukat neulotaan varpaista varteen ja kantapäänä on tavallinen tiimalasikantapää. Ohjeessa on kaksi kokoa, neuloin  nämä isommalla eli 72 silmukalla. Lankoina näissä on valkoinen Dropsin Fabel ja punaraitainen Zitronin Trekking XXL. Neuloin sukat 1,75mm:n sukkapuikoilla.

Taidetta ompelukonekirjonnalla

Käsityön taiteen perusopetuksen kokonaisuuteen liittyen kävin Järvenpään opistolla viikonlopun kurssin, jossa aiheena oli ompelukonekirjonta. Tehtäväksi saimme pienen taideteoksen kyseistä tekniikkaa hyödyntäen.

Alkuun työ sommiteltiin alustalle tilkuista. Liimasin tilkut kangasliimaa ja silitysrautaa käyttäen jotta ne pysyvät paikoillaan ommellessa. Ompelukoneesta kytkettiin pois päältä se ohjain-toiminto, joka yleensä saa sauman kulkemaan suoraan poispäin ompelijasta. Nyt kangasta siis saattoi liikutella mihin suuntaan tahansa ja tämähän olikin aluksi vaikea käsittää! Tilkkujen kiinnitämisen lisäksi tein ompelemalla kuvaan lisää yksityiskohtia.

Työstä tuli mielestäni kiva ja innostuin tästä tekniikasta toden teolla. Myös työn kääntöpuoli on omanlaisensa, yllättävän hauska ja yksityiskohtainen taideteos.

Kaikista nelivuotisen kurssimme aikana kokeilemistani käsityötekniikoista en ole innostunut niin, että arvelisin tekeväni niitä uudelleen, mutta tätä haluaisin kyllä jatkaa. Rentoa ja nopeaa tekemistä aiempaan käsin kirjontaan verrattuna ja yllätti itsenikin, miten siistin työn tällä tekniikalla sai aikaiseksi ensikertalaisena. Ryhmän muutkin työt olivat upeita ja kaikki aivan erilaisia, joten muuntelun mahdollisuuksia riittää!

Koukutut lapaset

Edellisessä postauksessa nämä lapaset jo vilahtivatkin: Koukutut lapaset kiilapeukalolla. Ohje on Novitan Lapaslehdestä vuodelta 2014 ja sen on kirjoittanut Minna Metsänen.

Käsityön taiteen perusopetuksen nelivuotisella kurssilla Järvenpään opistolla on tämän lukukauden teemaana lankatekniikat. Meinasin vähän kyseenalaistaa, että onko tällä kurssilla tarjota minulle mitään uutta, mutta jo ennen ensimmäistä kurssikertaa opettajamme oli ehtinyt luetella useita lankatekniikoita, joita en ole koskaan aiemmin kokeillut, osaa en ollut edes kuullut. Mikäs sen hauskempaa kuin päästä kokeilemaan uusia tekniikoita tämän rakkaimman materiaalini parissa!

Ensimmäisenä uutuutena tartuin koukkuamiskoukkuun. Olen joskus pikkuisen kokeillut koukkuamista, mutta silloin tein edestakaisin virkatun työn yhdellä värillä. Suljettuna virkattu työ kahdella värillä oli siis aivan uusi juttu. Langaksi kaivelin laatikoiden kätköistä monta vuotta vanhaa Nalle Taikaa, joka kulkee työssä kaksinkertaisena. Beige lanka on vanhan vuosikerran 7 veljestä.

Tekniikka on yllättävän kiva. (Yllättävän, koska olin aiemmin mieltänyt tämän joksikin hankalaksi muinaistekniikaksi.) Hauskan näköistä pintaa syntyy joutuisaan ja lopputulos on todella lämmin, kulkeehan lanka työssä moninkertaisena. Koukkuttu pinta on myös hyvin tiivistä eikä siis tuulisella säälläkään päästä läpi. Nämä lapaset jäivätkin samantien omiin käsiin. Ne ovat ehdottomasti lämpimimmät itsetehdyistä lapasistani. Pidän myös niiden ulkonäöstä; pinta muistuttaa hauskasti vanhaa räsymattoa.

Fallow villapaita

Fallow on irlantilaisen Anne-Michelle Phelanin suunnittelema aivan ihana neulepaita. Satumaisen kauniit myyttiset kauriit vangitsivat huomioni ensinäkemältä.

Tein paitaan muutaman muokkauksen: jätin neulomatta korkean kauluksen ja pitkät hiharesorit ja lisäksi tein alaresoriin sivuhalkiot. Otin muokkauksiin mallia loppuvuodesta neulomastani jouluvillapaidasta, kun siitä tuli niin onnistunut ja tykkäsin sitä loppuvuodesta käyttää, mutta nyt joulun mentyä se ei tunnu enää aihepiiriltään ajankohtaiselta.

Lanka on Novitan Nallea kuten jouluvillapaidassakin. Tiedän, ettei sitä oikein pidetä paitalankana, mutta poolopaidan päällä käytettynä en ole keksinyt siinä mitään vikaakaan. Lisäksi Nallesta sattui löytymään harvinaisen kaunis ruskean sävy; olen hyvin valikoiva ruskeiden suhteen. Peurojen harmaa on joulupaidasta yli jäänyttä jämälankaa. 

Paita nousi heti uudeksi suosikiksi ja kuluvalla pakkasviikolla se onkin jo päässyt päivittäiseen käyttöön.

Under the Sea sukat

Karolina Adamczyk on puolalainen neulesuunnittelija, jonka erikoisalaa ovat upeat kirjoneulemallit. Hänen kynästään on lähtöisin ohje näihin hauskoihin Under the Sea sukkiin.

Sukat neulotaan varresta varpaisiin tavallisella lappukantapäällä ja kuvion sivuun asettuvilla kiilakavennuksilla. Mallin juju on hauskassa ja mielestäni erityisen onnistuneessa kirjoneulekuviossa, joka on molemmissa jaloissa vähän erilainen. Ohjeessa on neljä kokoa ja jokaiselle on omat kaaviot. 

Tähän malliin sopii myös todella hyvin liukuvärjätty tai vähän kirjava lanka taustaväriksi, tuomaan tuntua veden liikkeestä.

Jatkoin samasta upean vihreästä kerästä, josta neuloin edelliset Frosty Flowers sukat. Vihreä lanka on siis Third Vault Yarnsin Librarian Sock värisävyssä Cosmic Turtle. Valkoinen on jonkin aikaisemman työn jämälankaa enkä valitettavasti muista mikä lanka oli kyseessä. (Ei pitäisi koskaan hävittää niitä vyötteitä!) Jännästi myös vihreän sävy muuttuu kun kontrastiväri vaihtuu.

Puinen valaisin

Nelivuotisella käsityön taiteen perusopetuksen kurssilla Järvenpään opistolla harjoitellaan monia eri käsityötekniikoita ja tekniikka vaihtuu puolivuosittain. Tähän mennessä on opiskeltu mm. kankaan värjäystä ja painatusta, kirjontaa, huovutusta ja vaateompelua. Viime syksyn teemana oli kovat materiaalit, eli kansantajuisemmin sanottuna perinteiset puukäsityöt. En ole kyllä koskaan minkään muun käsityötekniikan kanssa ollut niin kaukana mukavuusalueelta!

Ensin käytiin läpi koneiden käyttöä ja niihin liittyviä turvallisuusohjeita. Isot koneet hirvittivät aluksi. Ensimmäinen harjoitustyö oli kuvassa näkyvä pieni naulakko, jonka tekemisen yhteydessä päästiin ottamaan ensituntumaa koneiden käyttöön. 

Sitten siirryttiin varsinaiseen kurssityöhön, joka oli suunnitella ja toteuttaa valaisin puusta.

Päätin tehdä kattolampun ja koota sen puisista säleistä. Suunnittelin lampun ajatellen sen aiottua sijoituspaikkaa, tyttären kodin keittiötä, jossa on muutenkin retrotyylinen sisustus. Siksi koristelin säleet maalaamalla niihin retrotyylisiä kukkakuvioita. Kuvion valinnassa kuuntelin valaisimen saajien toiveita.

Jälkikäteen ajateltuna tekisin monta asiaa toisin ja suunnitelmakin olisi vähän erilainen. Oli vaikea lähteä suunnittelemaan esinettä materiaalista, jonka käytöstä ja mahdollisuuksista ei oikein ollut käsitystä. Olen kuitenkin tyytyväinen että valaisin tuli valmiiksi ja pääsi samantien käyttöön.

En nyt suorastaan suunnittele jatkaa puutyöharrastusta, mutta kyllä siitä jonkinlainen henkinen este poistui; voisin joskus harkita uudestaankin tehdä jotain puusta. Seuraavalla kerralla osaisi jo suunnitella työtä ja sen vaiheita huomattavasti realistisemmin ja yksinkertaisemmin.

Frosty Flowers sukat

Uuden vuoden ensimmäisinä sukkina valmistuivat Frosty Flowers sukat, jotka on suunnitellut sveitsiläinen @runningyarn nimimerkillä tunnettu Marianne. Hänen malleistaan on aika moni päätynyt puikoilleni aiemminkin.

Osallistun tänä vuonna sukkalaatikko 2023 haasteeseen, jonka emäntänä toimii @johanna.wallius. Tammikuun haasteena oli neuloa sukat omista varastoista löytyvästä langasta, ehkä jostain kauan hillotusta ihanuudesta. Päädyin valitsemaan yhden ihanimmista vyyhdeistäni: Third Vault Yarnsilta pari vuotta sitten tilaamani Librarian Sock värissä Cosmic Turtle. Kuvioväriksi otin toisen varastoista löytyvän, tavallisemman sukkalangan. Tästä harmaasta oli valitettavasti vyöte hävinnyt, joten en muista tarkemmin, mikä lanka on kyseessä.

En ole pitkään aikaan neulonut kirjoneuletta näin, että toinen väreistä on kirjava (vaikka ei tälläkään kertaa kauhean kirjavasta ole kyse). Pidän lopputuloksesta kovasti, joten ehkä voisin tällaisia kirjavan ja yksivärisen yhdistelmiä harrastaa useamminkin.

Näin on siis neulevuosi ja sukkalaatikkohaaste avattu.

Vuosi 2022 paketissa

Jokavuotiseksi tavaksi on muodostunut vuosikoosteen tekeminen käsityövuodesta. Onhan se mukava vähän muistella, mitä on tullut tehtyä. 

Sukat olivat ehdottomasti pääosassa tämän vuoden neuletöissä. Neuloin niitä 19 paria. Yhtä paria lukuunottamatta kaikki olivat kirjoneuletta, joten kirjoneule nousee heittämällä vuoden käsityötekniikakseni. Ehkä mieleenpainuvin juttu villasukkien saralla tänä vuonna oli Ornamental-sukkien suunnittelu ja siihen  liittyvä prosessi yhdessä Katia Yarnsin kanssa.

Keräsin sukat sukkalaatikkoon ja joulun tullen käärin niistä joululahjat. Aion toteuttaa saman tänä vuonna ja osallistun samalla Johanna Walliuksen #sukkalaatkko2023 haasteeseen.

Villapaitoja- ja takkeja neuloin neljä kappaletta. Yksi villapaidoista tuli veljentyttäreni kissalle.

Lisäksi neuloin viisi paria käsineitä, yhden pipon ja yhden huivin. Virkkaamista tuli tänä vuonna tehtyä vähemmän, valmistuneita töitä on vain kaksi kappaletta; Tähkä-pussukka sekä ontelokuteen päälle virkkaamalla tehty lankakori.

Kuvassa näkyvien lisäksi käsityövuoteeni kuului Käsityön taiteen perusopetus -kurssin jatkaminen Järvenpään opistolla. Siellä ompelin itselleni mekon ja rakensin melkein valmiiksi puisen valaisimen, mutta loppuvuodesta iskeneen koronan takia se jäi vähän kesken ja pääsen viimeistelemään sen vasta tänä vuonna.

Sitten vielä katsaus viime vuoden haasteisiin. Tein viime vuodelle monen muun vuoden tapaan käsityöbingon, jossa tulikin ihan mukavasti osumia:

Tein myös #makenine22 ruudukon, josta sain tehtyä kokonaista kolme neuletta:

Päätin viime vuonna aloittaa myös vuosipeittohaasteen, jossa virkkaisin peittoon joka päivä yhden tai pari tilkkua, mutta se on edennyt heikohkosti. (Kuva on otettu maaliskuussa, mutta peitto ei ole kauhean paljon edennyt sen jälkeen. Ehkä se etenee tänä vuonna.)

Tässäpä sitä päällimmäiset jutut käsityövuodesta 2022. 

Uudelle vuodelle asettamiani haasteita olen esitellyt instagramissa, tervetuloa sillekin puolelle katsomaan ja seuraamaan. Instaan tulee postailtua kuvia ja ajatuksia myös keskeneräisistä töistä kun taas blogiin päätyvät lähinnä valmiit käsityöt. 

Huomasin muuten juuri, että tänä vuonna blogi täyttää kymmenen vuotta, mikä tuntuu aivan käsittämättömältä. Kiitos kun olette kulkeneet mukana!