Cornus kauluri

Sain vinkin, että kauluri syksyisissä väreissä olisi mieluinen lahja eräälle. Kiinnostuin muutenkin kirjoneulekaulurin ajatuksesta, sillä sellaista en ole ennen tehnyt. Vaikka kaulurit muuten näyttävätkin olevan taas muodissa, niin kirjoneuleversioon ei montaakaan ohjetta löytynyt. Tämä oli malleista ehdottomasti upein, tosin saatan muutaman muunkin vielä toteuttaa.

Cornus kaulurin ja tuubihuivin ohje on Kajsa Vuorela Fredrikssonin käsialaa. Ohjeesta voi siis neuloa vain yläosan, jolloin siitä tulee tuubihuivi, tai neuloa vielä lisäksi etu- ja takakappaleen, jolloin muodostuu kauluri. Yläosassa neulotaan kirjoneuletta suljettuna neuleena, kuten esimerkiksi sukissa. Ihan helpoimmasta päästä kirjoneuletta kuvio ei ole, sillä neuleeseen tulee aika pitkiä langanjuoksuja suurten geometristen kuvioiden takia. Kuvion jatkuessa etukappaleeseen kirjoneuletta neulotaan tasona, mikä on tietysti paljon hankalampaa, kun kuviota neulotaan myös nurjalta puolelta. Tällaisia töitä en ole kauheasti tehnyt, mutta yllättävän nopeasti siitä kuitenkin sai juonesta kiinni.

Tein ohjeeseen muutamia muokkauksia. Ensinnäkin kauluksen yläreuna jäi ohjeenmukaisesti neulottuna herkästi rullaantuvaksi, mikä on ominaisuus joka minua neuleissa ärsyttää. (Joidenkin mielestä on ok tai voi olla tyylikeinokin, joten en sano että kyseessä olisi varsinainen vika ohjeessa, itse en vaan tykkää rullaavista reunoista.) Purin siis aloituksen ja poimin silmukat uudestaan puikolle ja neuloin taittoreunan, jonka ompelin kiinni kauluksen sisäpuolelle. 

Toisekseen halusin tehdä takakappaleesta tyyliltään enemmän yhteneväisen etukappaleen kanssa, joten neuloin sen sileänä neuleena ohjeen ainaoikean neuleen sijaan. Neuloin myös takakappaleesta saman pituisen kuin etukappaleesta.

Kolmas "muokkaus" oli se, että käytin ohjetta useampaa väriä. Tähän päädyin lahjan saajan toiveväreistä johtuen. Lähdin värejä kokeilemaan testausmielessä, sillä en ollut varma toimiiko tämä moivärisenä, mutta mielestäni sopii tosi kivasti.

Kaulurista tuli mielestäni tosi hieno. Tekemisen prosessi oli mielenkiintoinen, sillä pääsin kokeilemaan uusia tekniikoita ja olen noihin tekemiini muokkauksiin tyytyväinen. Olisin huolinut tämän itsellekin, mutta se päätyi tietysti lahjaksi sille, jolle sen neuloinkin. :) 

Tämän projektin myötä myös muistin taas pitkästä aikaa kaulurien olemassaolon ja sen, miten kätevä asuste se onkaan. Ehkä ensi vuonna syntyy lisää kaulureita.

Eina sukat

Vielä yhdet joululahjasukat on esittelemättä. Toiveena saajalla oli niin ohuet sukat, että mahtuu helposti kenkään. Niinpä etsin ohuelle sukkalangalle kirjoitetun mallin, jossa ei olisi paljoa kirjoneuletta ainakaan jalkaterässä. Ruotsalaisen Kajsa Vuorela Fredrkssonin tyylikkään vähäeleiset Eina sukat täyttivät nämä kriteerit.

Ohje on julkaistu kuudella eri kielellä, myös suomeksi. Ohjeen mukaan sukan varteen tulisi 64 silmukkaa, joka on minun makuuni vähän liian vähän ohuelle sukkalangalle, joten nostin silmukkamäärän 72 silmukkaan. Varren kirjoneulekuvio on mielenkiintoisesti suunniteltu osaksi joustinta ja niin, että joustimen nurjat silmukat tehdään kontrastivärillä. Ohjeessa on hollantilainen kantapää, mutta vaihdoin sen ranskalaiseen, koska se on pyöreämpi ja myötäilee siten paremmin jalkaa kenkään laitettaessa. Ja kärkeen tein pienen kirjoneuleraidan koristeeksi; en usko noin pienen kuvion jalan kenkään mahtumista haittaavan.

Lankana lempisukkalankani Regian Premium Merino Yak ja puikkoina 2 mm:n Zingit.

Tunnustettava se on, että yksiväristen sukkien neulominen on minusta ihan tuhottoman tylsää. Varren mielenkiintoinen kuvio onneksi pelasti paljon. :)

Helix villapaita kissalle

Veljentyttärelläni on suloinen ja rakas kissa, jolla on lyhyt, talvella turhan viileä turkki. Viime jouluna neuloin sille villapaidan joululahjaksi. Kissa on tykännyt käyttää villapaitaa kylmillä säillä ja niinpä toiveena oli uusi villapaita täksi jouluksi.

Sain Moreenilta lahjaksi kirjan Kaverille kans - Neuleita koirille ja ihmisille ja nimestä huolimatta yllättäen kirjasta löytyi neule myös kissalle. Helix villapaidan kissalle ja ihmiselle on suunnitellut Tiia Reho.

Viime vuotisesta villapaidasta muistelin, että kaulan osuus jäi vähän lyhyeksi. Niinpä neuloin kauluksesta nyt jopa vähän liian pitkän, mutta kaksinkerroin taitettuna se on aivan passeli. 

On ilahduttavaa nähdä, että kissa itse käyttää paitaa ihan mielellään. Näin nätisti se poseeraa kuvissakin. :)

Frost sukat

Norjalainen neulesuunnittelija Inger Berg on erikoistunut suunnittelemaan upeita kirjoneuleasusteita. Neuloin klassista norjalaista kirjoneuleperinnettä edustavat Frost sukat jouluisissa väreissä.

Lankoina näissä on punainen ja valkoinen Nalle sekä vihreä GmbH:n Perfect Basic sukkalanka. Käytin 2,75 mm:n sukkapuikkoja.

 

Ohje on kirjoitettu neljälle koolle ja jokaiselle löytyy oma kaavionsa. Mallikerta jää helposti mieleen ja tulee neulottua nopeasti. Kantapäälle on Inger Bergin ohjeissa usein kaksi vaihtoehtoa, niin myös tässä. Oikein kivaa ja rentoa neulottavaa ja näissä väreissä sukista tuli mukavan jouluiset.

Tähän aikaan vuodesta on lähespä mahdoton saada neuleista hyviä kuvia, joissa värit toistuisivat oikein. Erityisesti punainen on hankala kuvattava. Näihin kuviin voi siis suhtautua suuntaa-antavina; oikeasti punainen on tummempi ja vihreä kirkkaampi.

Tonttuparaati sukat

Ruotsalainen Evelina Roos on suunnitellut nämä supersöpöt Tomteparad sukat. Tämä on todellinen hyvänmielen projekti kerros kerrokselta kasvavien hymyilevien tonttu-ukkojen riveineen. Malli on yksinkertainen ja sen oppii nopeasti ulkoa.

Tämän mallin neulominen on tärkeää aloittaa kärjestä, sillä siten silmukat - myös tonttu-ukkojen suut - avautuvat ylöspäin ja muodostavat tontuille hymyilevät ilmeet. Tein kärjen lisäyksiin pieniä muokkauksia niin, että kärjestä tuli mukavan pyöreä. Lisäsin silmukoita ensin jokaisella kerroksella, sitten joka toisella kerroksella ja lopuksi joka kolmannella kerroksella, kunnes silmukkaluku tuli täyteen.

Kantapää on neulottu jälkikäteen ja sen kavennuksissa noudatin samaa logiikkaa kuin kärjen lisäyksissä.

Harmaa beige sekä silmien tumma harmaa ovat on Regian Premium Yakkia, valkoisena lankana on Gedifra Lana Mia ja punaisena Austermann Step Classic.

Nämä jalassa kelpaa ottaa vastaan joulukuun pakkaset! :)

Boyland sukat

Caitlin Hunterin suunnittelemien Boyland sukkien ohje on julkaistu alunperin Laineen 52 x villasukat kirjassa, mutta on nyt ostettavissa myös omana ohjeenaan.

 

 

Etsin ohjetta ohuisiin, kenkään helposti mahtuviin miesten sukkiin, kun sellaisille oli tilausta. Mahdollisimman ohut vaihtoehto olisi tietysti aivan sileä sukka, mutta kun niin tykkään neuloa kirjoneuletta, niin en malttanut kokonaan sileää sukkaa tehdä. Tässä mallissa on sileää kuitenkin suurin osa siitä osuudesta, jonka kenkään pitää sopia. Varren nypyt jäävät toivottavasti sopivasti kengänvarren yläpuolelle. 

Kantapäänä on tavallinen tiimalasikantapää. Ainoa ohjeeseen tekemäni muokkaus liittyy siihen, että olen poiminut tiimalasin kulmasta muutaman ylimääräisen silmukan, jotka sitten kavensin pois, eli näihin tuli aivan mini-mini-pieni kantakiila.

Lankana mainio sukkalanka Gedifra Lana Mia ja puikkoina 2mm:n Zingit.

Always Coffeetime

 Neuloin Jaana Talvitien suunnittelemat, ihanat Always Teatime sukat, mutta itselleni teema on kylläkin Aways Coffeetime. :D Sukat olivat oikein rentoa neulottavaa. Kun oli saanut yläreunan kupposet neulottua, niin sai lasketella yksinkertaista mutta silti näyttävää kirjoneuletta sukan loppuun. 

Malissa on kokovaihtoehtoja neljä (64-72-80-88 silmukkaa). Tein nämä 72 slmukalla ja 2mm:n puikoilla. Ohjeen mukaan olisi tehty ristiin vahvistettu kantalappu, mutta tein tavallisen vahvistetun kantalapun ihan vain siksi, koska luin ohjetta huolimattomasti ja painelin neuloen vauhdilla eteenpäin vanhasta tottumuksesta.

Ohje oli muuten oikein hyvä ja selkeä, mutta siinä ei ollut mallikuvan mukaisille sivussa oleville kiilakavennuksille kaaviota, vaan kiilakavennusten silmukoiden asettuminen oli jätetty neulojan itse pähkäiltäväksi. Pohjaan asettuvaan kantakiilaan oli erillinen ohje. Neuloin sukkaa automatkalla eikä kapasiteetti riittänyt kuvion asettumisen laskemiseen, joten tein kiilan pohjaan. 

Olen lopputulokseen tyytyväinen ja pidän tästä mallista kovasti; hyvä lahjaidea jollekin kahvin, teen tai kaakaon rakastajalle, joka on totuttu näkemään höyryävä kuppi kädessä. :)

Hedvig sukat

Toisena mallina Heini Perälän ihanasta Heinikin sukkakirjasta otin puikoille Hedvig sukat. Aivan ihana malli tämäkin!

 

Keltainen ja vihreä lanka ovat Schoppel Wollen Admiral Hanfia. Se sisältää villaa, hamppua ja biohajoavaa nylonia. Tuntuma on hieman kovempi ja karheampi kuin tavallisessa sukkalangassa. Lankojen värit ovat hillityn semisolidit ja mielestäni oikein onnistuneet. Tämä oli ensikosketukseni tähän lankaan ja tykkäsin kovasti! Valkoinen jää taas valitettavasti arvoitukseksi; olen kyllä tosi huono pitämään näistä valkoisista sukkalangoista kirjaa ja ovat vielä kaikki niin saman kaltaisia, että vaikea myöhemmin tunnistaa.

 

Heinikin sukkakirjan malleissa tykkään (muun muassa) siitä, että jokaisessa parissa on omanlaisensa joustinneulos sukansuulla. Tässäkin mallissa nämä ihanat palmikkokuvioiset.

Nyt löytyy muuten Heinikin sukkakirja myös ravelrysta, joten jos olet neulonut tai neulomassa kirjan sukkia, niin projektin voi liittää siellä oikean mallin kohdalle.

Solarissukat vol 2

Ensimmäinen neulomani sukkapari Heini Perälän hiljattain julkaistusta Heinikin sukkakirjasta oli Solaris. Neuloin mallin ensin sinisenä, mutta molemmat kirjassa esitellyt värivaihtoehdot olivat niin herkullisia, että halusin neuloa nämä myös näissä toisissa väreissä.

Toiset Solarikset neuloin tummanvihreästä Perfect Retailin Premium sukkalangasta ja keltaisesta Teetee Pallaksesta. Kukkien keskustat on ommeltu silmukoita jäljitellen ruskeaa Gjestalin Maijaa käyttäen. Näistä tuli hieman ensimmäisiä sukkia isommat, mikä varmastikin johtui pikkuisen paksummasta langasta. Se sattui sopivasti, sillä aion antaa nämä henkilölle, jolla on hiukan omia jalkojani isommat jalat. (Ekat olivat juuri sopivat omiin jalkoihin ja ne taidan jättääkin itselle.)

Sukista tuli yhtä ihanat kuin ensimmäisistäkin ja ne valmistuivat sopivasti auringonkukkien luonnossakin kukkiessa.

Among the trees

Olen vuoden mittaan osallistunut Johanna Walliuksen sukkalaatikko 2023 haasteeseen. Tavoitteena on neuloa vuoden aikana kaksitoista paria sukkia noudattaen joka kuukauden alussa annettua teemaa. Sääntöjä saa tulkita löyhästi ja itse olenkin toteuttanut haastetta siten, että tartun jokaiseen teemaan itselleni sopivana ajankohtana. En ole siis kaikkia teemoja toteuttanut juuri siinä kuussa kuin se on annettu, mutta olen ne kaikki pyrkinyt toteuttamaan jossain vaiheessa. 

Elokuun teemana oli neuloa raitasukat. Among the Trees on hauska raitasukkien malli, jonka on suunnitellut ranskalainen Sandrine Vos. Varren yläosaan tulee ensin vähän kirjoneuletta ja loppumatka lasketellaan raitoja. Malli sopii erinomaisesti liukuvärjätylle langalle ja omista varastoista sattuikin löytymään tähän sopiva jämä, pääväriltään tummanvihreä Regian Colour Line. Vaaleampi vihreä on Hjertegarnin Aloe Sockwoolia.

Käytin värinvaihdossa aikoinaan oppimaani keinoa, jonka avulla raitaneuleen kerroksen vaihtumiskohdasta tulee huomaamaton. Ohjevideo tekniikkaan löytyy ainakin täältä Dropsin sivuilta.

Oli kiva ja joutuisa malli neuloa.

Zeitlose 2

Zeitlose e-kirja pitää sisällään kolme sukkamallia saksalaiselta suunnittelijalta, Catharina Dudenilta. Kirjan nimen mukaisesti mallien tyyli on ajaton. Tyylikästä, perinteistä kirjoneuletta. Tartuin malleista keskimmäiseen, joka on nimetty ytimekkäästi nimellä Zeitlose 2.

Lankoina Hjertegarnin Aloesock ruosteenoranssina, Katian Socks Camel farkunsinisenä sekä valkoisena jokin sukkalanka, jonka merkkiä en muista. (Huomaan, että valkoisen sukkalangan merkin unohdan useimmiten, jos en heti merkkaa sitä ylös. Ne vaan ovat kaikki aika samankaltaisia ja merkkiä on jälkeenpäin vaikea selvittää, ellei vyöte satu vielä lojumaan jossain tallella. Yritän parantaa tapani.)

Zeitlose 2 on klassinen kirjoneulesukka. Yksinkertaisen kaunis kirjoneulekuvio varresta varpaisiin neulottuna ja ranskalainen kantapää. Jalkapohjan alle kätkeytyy taas hauska yksityiskohta, kuten Dudenin malleissa usein.

Ihanat sukat tuli taas näistäkin. En vaan näköjään saa tarpeekseni kirjoneulesukista! Yksi villatakki odottaa hihaa (ensimmäistä vasta) ja virkattu palapeittokin etenee etanavauhtia... Yritän aina välillä niitä edistää muutaman rivin tai palan verran, mutta kyllä tällä hetkellä vaan sukat inspiroi eniten. On ollut niitäkin kausia, kun ei ole jaksanut sukkia neuloa lainkaan; ehkä semmoinenkin aika taas tulee ja muut työt etenee paremmin. :)

Pinwheel sukat

Tässä tulee toiset sukat, jotka neuloin Laineen uudesta 52 x villasukat osa II kirjasta. Pinwheel sukat ovat hauskat väri-ilottelusukat, jossa kirjoneuletta neulotaan kahdella värillä kerrallaan, mutta tiuhaan väriä vaihtaen. Yhteensä värejä on seitsemän (pääväri mukaan luettuna). Sukat on suunnitellut usalainen Summer Lee, jonka tyyli on muutenkin viehättävän värikäs ja iloinen.

Sukat neulotaan varresta aloittaen ja väliin neulotaan merkkilanka jälkijättöistä kantapäätä varten. Täytyy kyllä tunnustaa, että en ole koskaan tehnyt niin, että jättäisin kantapään neulomisen ihan viimeiseksi, vaan olen neulonut sen edettyäni teräosaa jonkin matkaa voidakseni sitten sovittaa teräosan lopullisen pituuden sopivaksi kantapään kera. Paitsi toisen sukan tein kyllä ihan ohjeen mukaisesti (eli kantapää viimeisenä), kun ensimmäinen sukka oli jo sovitettu sopivaksi. Tällainen jälkikäteen neulottu kantapää tuntuu olevan yksi niistä kantapäämalleista, jotka omaan jalkaani istuvat hyvin.

Neuloin sukat 2 mm:n sukkapuikoilla ja lankoina oli enimmäkseen jämälankoja kesän aiemmista projekteista. Pari uuttakin kerää raskin aloittaa näin ihanaa projektia varten. Jokaista väriä kului vain vähän, valkoista eniten. Nautin paljon tästä värileikki-projektista ja myös lopputulos kaikessa iloisuudessaan saa hyvälle mielelle!

Feeling fruity

Feeling Fuity sukat on raikas ja suloinen, täydellisesti kesäneulomiseen sopiva malli. Sen on suunnitellut sveitsiläinen Charlotte Stone. Tämä malli sopii täydellisesti käsinvärjätylle langalle, koska sileää neuletta tulee niin paljon, että langan värinvaihtelut pääsevät oikeuksiinsa, mutta pienten kirjoneuleyksityiskohtien - ja vadelmien nyppyläisen pintaneuleen - ansiosta malli on mielenkiintoinen niin neuloa kuin katsoa.

 

Valitsin pääväriin langaksi pitkään hillotun vyyhdin Rva Silmusolmun Villasukkista hempeän vaaleanpunaisessa värissä nimeltään Herttuatar. Vadelmien punertava liila on Handun merinosukkista ja vihreä on Third Vault Yarnin Librarian Sockia värissä Cosmic Turtle. Ihanat värit ja ihanat langat! <3

Puikkoina 2 mm:n Zing sukkapuikot.

Sukat neulotaan varresta aloittaen. Varteen tehdään kirjoneuleesta ja "vadelmanypyistä" koostuva koristeraita ja jalkapöytään ennen kärkikavennuksia yksinkertaisempi kirjoneuleraita. Kantapää on ristiin vahvistettu lappukantapää ranskalaisin kantakäännöksin. En ole melkein muistanutkaan ristiinvahvistetun kantalapun olemassaoloa, mutta se oli pitkästä aikaa kiva tehdä ja mielestäni korostaa langan värinvaihteluita kauniisti. 

Ohje on selkeä ja se on kirjoitettu kolmelle koolle: 56, 64 ja 72 silmukalle. Yhden muokkauksen kyllä tein; ohjeessa lisätään reilusti silmukoita ennen molempia koristeraitoja (L-koossa 72 silmukasta 80 silmukkaan). Tässä on varmaan ajateltu, että kirjoneuleessa käsiala on usein vähän tiukempi kuin sileää neulottaessa. Itselläni käsiala ei kuitenkaan ole tiheydeltään kovinkaan erilainen, joten jätin lisäykset tekemättä. 

Kaiken kaikkiaan kiva kesäneule, johon tuli neulottua mukaan monta muistoa kesäreissun varrelta. :)

Solaris sukat

Heinäkuun alussa ilmestyi Heini Perälän esikoisteos, Heinikin sukkakirja. Aika harvoin innostun nykyään käsityökirjoista, ihan johtuen siitä että netti on ohjeita pullollaan ja useimmiten ihanastakaan kirjasta ei tule neulottua kuin yksi tai kaksi mallia (jolloin kirjan voi hyvin lainata kirjastosta). Mutta tästä kirjasta innostuin todella! Jo etukäteisesittelyt paljastivat, että tässä kirjassa riittää malleja neulottavaksi ja totesin, että tämä kirja on saatava omaksi, nautiskellen ja ajan kanssa neulottavaksi.

Aivan ensimmäisenä sukkamallina neuloin Solaris sukat sinivalkoisina. Malli on aivan upea. Loiston kruunaa kukkien keskustojen yksityiskohdat, jotka on kirjottu valmiin neuleen päälle silmukoita jäljentäen. Näissä silmukoinneissa oli aika väkertäminen, mutta lopputulos on todellakin palkitseva. Tämä, kuten kirjan muutkin mallit on suunniteltu niin, että varsi kapenee nilkkaa kohden, mikä parantaa sukkien istuvuutta huomattavasti. 

Lankana näissä on Viking of Norwayn Frøya sinisenä ja valkoisena sekä silmukoiduissa yksituiskohdissa Gjestalin Silja tummemman sinisenä. Sukat on neulottu 2,5 mm:n sukkapuikoilla.

Kirja on kaikin puolin hyvin kaunis. Sukat on kuvattu siten, että ne näkyvät selkeästi ja kokonaisuudessaan, mikä on mielestäni hyvien käsityökuvien kriteeri (ainakin neulomista ajatellen; taide- ja fiilistelykuvat on sitten asia erikseen). Ohjeet on selkeästi kirjoitettuja ja eri kokoihin on omat kaavionsa. Tämän kirjan parissa tulen viettämään vielä paljon aikaa!
 

Flora sukat

Flora sukat on suunnitellut norjalainen Inger Berg. Hänen kynästään on lähtöisin lukuisa joukko perinteisiä norjalaistyylisiä kirjoneuleita, erityisesti hän on suuunnitellut paljon sukkamalleja. Olen aiemmin neulonut hänen suunnittelemansa West of the Moon sukkamallin perästi kahdesti, joten tiesin että hänen ohjeisiinsa voi luottaa.

Edellisen mallin tapaan tässäkin oli erittäin hyvä ja selkeä ohje, joka on kirjoitettu neljälle eri silmukkamäärälle. Jokaiselle koolle on oma kirjoneulekaavionsa, mikä lisää aina ohjeen seuraamisen helppoutta. Kantapäähän oli jälleen kaksi eri vaihtoehtoa, puolipatentilla vahvistettu ja sileä, joista valitsin sileän.

Lankana on Regian Premium Yak, jossa on lampaanvillan ja polyamidin lisäksi 14% jakin villaa. Edelleen yksi suoskikki-sukkalangoistani. Puikkoina oli 2 mm:n sukkapuikot.

Grannies-in-a-Row sukat

Huomasin instagramissa yhteisneulonnan, jossa neulotaan kesän aikana usalaisen Jen Yardin suunnittelemat Grannies-in-a-Row sukat. Sukkien jujuna on nimensä mukaisesti rivi isoäidin neliöitä varressa. Ohje on kirjoitettu siten, että se rohkaisee erilaisiin muokkauksiin ja onkin ollut hauska nähdä monenlaisia erilaisia versioita sukista instagramissa. 

Leikitellä voi värien lisäksi esimerkiksi lisäämällä väliin nurjia kerroksia, lisäämällä virkatun kerroksen neliörivin reunoille, käyttämällä itseraidoittuvaa lankaa tai jämälankoja. Sukista voi tehdä yksiväriset tai kirjavat, keskenään samanlaiset tai erilaiset ja raitojen leveys voi vaihdella tai pysyä samana. Lisäksi kantapäälle on esitelty ohjeessa useita eri vaihtoehtoja. Tässä mallissa ei siis ole oikeaa tai väärää tapaa tehdä, vaan luovuudelle ja mielikuvitukselle on jätetty tilaa.

Ohjeessa on kolme kokoa ja jokaiseen vähän erilainen isoäidinneliön ruutupiirros. Tein isoimman koon, mutta jouduin silti virkkaamaan neliöriviini yhden neliön enemmän kuin ohjeessa. Muokkauksesta ei onneksi koitunut vaikeuksia, vaan silmukoiden poimiminen onnistui siististi vaihtuneesta virkattujen reunasilmukoiden lukumäärästä huolimatta.

Toteutin sukkani suurimmaksi osaksi jämälangoista ja tein niistä raidoituksen osalta keskenään eripariset. Kantapääksi valitsin jälkijättöisen kantapään, jossa raidoituksen sai jatkumaan hauskasti samaan tyyliin muun sukan kanssa. 

Tästä muodostui rento hyvänmielen projekti. Juuri sopivan rentoa ja aivotonta neulottavaa kesäloman alkuun.

Seigaiha sukat

Laine publishing julkaisi hiljattain jatko-osan suosittuun 52 x villasukat kirjaan. Uusi kirja on nimeltään 52 x villasukat osa 2 ja se sisältää edeltäjänsä tavoin sukkaohjeen vuoden jokaiselle viikolle, kaikki ohjeet eri suunnittelijoilta. 

Ensimmäisenä kirjan ohjeista silmään osui Anke von Ahrentschildtin Seigaiha. Seigaiha-sukat ovat sievät lyhytvartiset nilkkasukat yksinkertaisella kirjoneulekuviolla.

Tein ohjeeseen pieniä muokkauksia; jätin väliin sukansuun rullaantuvan yläosan ja vaihdoin tiimalasikantapään tavalliseen ranskalaiseen lappukantapäähän, joka istuu jalkaani paremmin. Lisäksi neuloin jalkapohjan alle pienen kantakiilan. Kirjoneulekaaviota muokkasin ihan pikkuisen ensimmäisen ja viimeisen kerroksen osalta pitkien langanjuoksujen välttämiseksi. 

Tämän mallin vaikein osuus  oli joka kolmannella kerroksella, kun kirjoneuletta neulottiin kolmella värillä. Tämä vähän etukäteen arvelutti, mutta nopeasti kolmella langalla neulomisen rytmiin pääsi sisään.

Lankana on Alize Superwash Artisan kolmessa värissä. Tämä uusi lankatuttavuus tarttui mukaan Wanhan sataman käsityömessuilta. Puikkoina tässä oli 1,75 mm:n sukkapuikot.

Slow Down sukat

Slow Down Socks sukkamallin nimi kehoittaa hidastamaan vauhtia, mikä sopiikin ajankohtaan ja pian alkavan loman teemaan mainiosti.

Ducathin eli Catharina Dudenin kaunis ja kesäinen sukkamalli ihastuttaa jälleen yksinkertaisen kauniilla kirjoneulekuviolla ja hauskoilla yksityiskohdilla.

Sukkien nimi viittaa hauskasti jalkapohjan alta löytyvään yksityiskohtaan, pieneen etanaan, joka kantakiilan alla söpistelee.

Tein varteen sellaisen muokkauksen, eli neuloin säären etuosan kaavion toistamiseen pohkeen puolella (alkuperäisessa kaaviossa taakse olisi tullut jalkapohjan kuviota). 

Lankana on vaalean persikkainen Nettilangan Lumoava sukkalanka sekä ruosteenoranssi Hjertegarnin Aloe Sockwool. Sukat on neulottu 1,75mm:n sukkapuikoilla.

Minipli sukat

Minipli sukat ovat Ducathin nimellä tunnetuksi tulleen Catharina Dudenin uusin, hiljattain julkaistu sukkamalli. Ihastelin mallia hänelle instagramissa ja hän yllätti lähettämällä ohjeen minulle lahjaksi! Ihana yllätys; tämän mallin olisin todellakin myös ostanut. Tämä oli kahdeksas Ducathin ohjeella neulomani työ (ja yhdeksäs on jo itseasiassa puikoilla), joten voi sanoa että olen fani! :)

Minipli on taattua Ducathin laatua sujuvalla ja selkeästi kirjoitetulla ohjeella ja täydellisillä kaavioilla molempiin kokoihin (72 tai 80 silmukalle). Sukka neulotaan varresta aloittaen. Kuvio on helppo oppia ulkoa, joten kaaviota ei tarvitse jatkuvasti tihrustella, vaan voi rennosti vaan neuloa menemään. Kirjoneulekuviossa käytetään kolmea väriä, mutta vain kahta väriä kerrallaan.

Neuloin sukat 72 silmukalla ja käytin 2mm:n sukkapuikkoja. Lankoina edellisestä työstä yli jääneet valkoinen Austermann Step Classic, ruosteenoranssi Hjertegarnin Aloe Sockwool sekä tummansininen Novitan Venla.

Big Bloom sukat

Big Bloom Socks on Ducathi -nimimerkilläänkin tunnetun Catharina Dudenin upea kirjoneulesukkamalli.

 

Ohjeessa on kaksi kokoa, 72 ja 80 silmukalle. Sukat neulotaan varresta varpaisiin ja kantapäänä on ranskalasittain neulottu lappukantapää. Molempiin kokoihin on omat kaavionsa, erikseen varteen ja jalkapohjaan kavennuksineen. Muutenkin ohje on niin selkeä ja yksityiskohtainen, että itse ei tarvitse muuta kuin valita langat ja neuloa.

Ducathin malleille tyypilliseen tapaan myös jalkapohjan alle on kätketty kaunis yksityiskohta, pienten kukkien ympäröimä suurempi kukkakuvio.

Neuloin sukat 72 silmukalla ja 1,75 mm:n sukkapuikoilla. Lankoina on valkoinen Austermann Step Classic, ruosteenoranssi Hjertegarnin Aloe Sockwool sekä tummansininen Novitan Venla.

Hilja kämmekkäät

Ihanat Hilja kämmekkäät on suunnitellut Aleks Byrd. Briteissä asuvalla Aleks Byrdillä on sukujuuria Brittein saarten lisäksi Kanadassa ja Virossa. Erityisesti eestiläiset sukujuuret näkyvät hänen suunnittelutyössään perinteisten eestiläisten käsityötekniikoiden hyödyntämisenä, kuten roosimine-tekniikan monipuolisena käyttönä.

Hilja kämmekkäiden upein elementti on ehdottomasti kämmenselkää koristava kuvio. Peukalolle ei erikseen tehdä kiilaa eikä oikeastaan tehdä koko peukaloakaan, neulotaan vain peukaloa varten aukko napinläpi-tyyliin. Ainoa muokkaukseni ohjeeseen oli se, että tein paukaloaukon vähän alemmas kuin ohjeen mukaan olisi pitänyt tehdä, sillä hlusin saada sormia lämpimään vähän pidemmältä matkalta.

Roosimine tekniikassa kuvio muodostuu kuljettamalla kuviovärin lankaa neuloessa työn oikean ja nurjan puolen välillä. Olen aiemminkin kokeillut tätä tekniikkaa (Soile Pyhäniskan Päivä Provencessa, Summer Leen Amberwing), mutta Hilja kämmekkäissä toteutin sitä ensimmäistä kertaa useammalla värillä. Ohjeessa ei ole sanallisesti roosimine-tekniikkaa neuvottu, mutta se sisältää linkin suunnittelijan tekemään ohjevideoon, josta asia ilmenee kyllä.

Elminan kesäsukat

 

Elminas sommarsockar on Kajsa Vuorela Fredrikssonin suunnittelema ihanan kepeä ja kesäinen sukkamalli.

Muokkasin kyllä ohjeessa rakenteen osalta lähes kaikkea; aloitin sukat varresta, kun ohjeessa neulominen aloitetaan varpaista. Tiimalasikantapään sijaan tein tavallisen ranskalaisen lappukantapään ja lisäsin vielä pohjaan pienen kantakiilan.

Varret jätin lyhyiksi alleviivatakseni sukkien kesäisyyttä. Suomen kesähän on tunnetusti epävakainen eikä villasukiltakaan aina vältytä, mutta voihan ne villasukat ainakin olla ilmeeltään kesäiset! Tällaiset lyhytvartiset kukkasukat voisivat hyvinkin luoda kesäistä tunnelmaa esimerkiksi juhannuksena.

Sukat on neulottu fingering-vahvuisista sukkalangoista, jotka ovat jääneet jämiksi aiemmista sukkaprojekteista. Vihreä on Hjertegarnin Aloe Sockwoolia, pinkki Dropsin Fabelia ja vaaleanpunainen Hjertegarnin Sock 4 sukkalankaa. Neulomiseen käytin 1,75mm:n ja 2mm:n sukkapuikkoja.

Loch Mhor villapaita

Skottilainen Emily K Williams kertoo suunnitelleensa kauniin ja lämpimän Loch Mhor villapaidan tavoitteenaan suunnitella mahdollisimman lämmin paita. Siinä hän lienee onnistunut; paidassa on kirjoneuletta koko pituudelta ja paksulla langalla neulottuna.

Neuloin paidan Hjertegarnin Natur Uldista. Langan kulutuksen suhteen ohjeessa oli pientä epätarkkuutta, sillä jouduin kahdesti käymään lankakaupassa ostamassa lisää lankaa, kun ensin loppui vaaleansininen kontrastiväri ja lopulta vielä farkunsininen pääväri.

Monista lähiaikojen kirjoneulepaitamalleista poiketen tässä paidassa on raglanrakenne, mikä olikin oikeastaan syynä siihen, että valitsin juuri tämän ohjeen. Muodikas kirjoneulekaarrokekin on ihan hyvä rakenne ja visuaalisestihan monet kaarrokemallit ovat todella upeita, mutta raglanmalli istuu minulle paremmin.

Muokkauksia jouduin ohjeeseen tekemään ja purkamaankin pitkiä pätkiä, sillä paidan mittasuhteet eivät olleet minulle lainkaan sopivat. Erityisesti mitta olkapäästä kainaloon oli aivan liian suuri. En ole varma oliko valitsemassani koossa ohjeessa virhe vai oliko suunnittelija tarkoittanut mallin sellaiseksi, että hiha alkaa hyvin alhaalta. (Kuvien perusteella ei kuitenkaan vaikuta siltä, eli arvelen virheeksi).

Muitakin muokkauksia tein ihan vain makuasioista johtuen; alaresoriin tein sivuhalkiot ja lopuksi vielä purin alkuperäisen yksinkertaisen leveän savupiippukauluksen ja neuloin tilalle vähän kapeamman ja tiiviimmin lämmittävän taittokauluksen.

Malli neulotaan saumattomasti ylhäältä aloittaen. Kyljissä ja hihojen sisäpuolella on valesaumat. Paita on tarkoituksellaan aika muhkean kokoinen, sillä aikomuksena on käyttää sitä ulkoiluvillapaitana talvipakkasilla  ja alle pitää mahtua paljon kerroksia. Tosin päästiin kuvauspäivänä eli vappuaattonakin aika lähelle pakkassäätä ja itse asiassa hetkeä ennen kuvien ottoa sateli vielä lunta ja rakeita. Tuulta villapaita ei pidä, mutta muuten se tuntuu todella lämpimältä.