sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Suoraan 70-luvulta

Se olen siis minä, joka on suoraan 70-luvulta. Paita sen sijaan on ihan uuden uutukainen, vaikka tosi retrolta sekin näyttää.

Suvi Simola on yksi ihan lemppareimpia neulesuunnittelijoitani ja hänen suunnittelukynästään on lähtöisin tämä villapaitamalli, Ruska. Halusin tehdä jonkun ihan peruspaidan ja Suviltahan niitä paitamalleja löytyy. Jahkailin tosi pitkään parin eri paitamallin välillä, mutta jokin tässä Ruskassa miellytti eniten 70-luvulla syntyneen silmää, mikähän sitten lienee... :D


Paita on Suvin taattuun tapaan suunniteltu ylhäältä alas neulottavaksi ilman saumoja. Helma on A-linjainen, eli vartalon suoralla osuudella tehdään vain lisäyksiä.


Langaksi valitsin Adriafil Genzianan. Tein siitä melko lailla tasan kaksi vuotta sitten ensimmäisen top down -takkini Paulien ja mukavan neuletuntuman lisäksi lanka on osoittautunut hyväksi ja kestäväksi myös käytössä. Harmaa oli itsestään selvä värivalinta pohjaväriksi ja muita värejä lähdin etsimään ruskan väreistä mallin nimen mukaan. Neulekahvila Lentävän Lapasen lauantaiaamuissa on tavallista, että joku jahkailee värivalintojen kanssa ja silloin omistajat ja muut asiakkaat auttavat valitsemaan. Sillä tyylillä päädyin näihin kontrastiväreihin, joista keltainen on itselleni aika epätyypillinen valinta. Olen tyytyväinen ulkopuolisesta rohkaisusta, joka sai astumaan pois omalta mukavuusalueelta, juuri tuo keltainen on nimittäin tosi kiva piriste tässä! :)


Noudatin ohjetta muuten ihan tarkalleen, mutta hihoista tein vielä hieman pidemmät. Tässä mallissa näkee taas hyvin, miten vartalotyyppi vaikuttaa siihen, miltä jokin vaate näyttää päällä. Kun katselee paidan projektikuvia, niin tämä on vähän eri näköinen jokaisen kantajan päällä. Itse olisin ehkä toivonut vähän rennompaa ja vähemmän tyköistuvaa paitaa alaosasta, mutta tämmöinen siitä nyt tuli. Olisihan sitä voinut tietysti tuntea oman päärynänsä ja laittaa vähän enemmän lisäyksiä helmaan. Seuraavassa projektissa muistan sen sitten. Olen kuitenkin paitaan muuten tosi tyytyväinen. (Ja nämä kuvat nähtyäni käytän sen kanssa jatkossa ihonvärisiä rintsikoita tai aluspaitaa.)

lauantai 21. tammikuuta 2017

Hattu Downton Abbey-fanille

Viime syksyn paras tv-sarja oli Downton Abbey. Aikaansa seuraavat ihmiset olivat tietysti katsoneet sarjan jo paljon aikaisemmin, mutta me löysimme sen vanhimman tyttäreni kanssa vasta syksyllä. Katselimme muutamassa kuukaudessa koko kuuden tuotantokauden mittaisen sarjan. Voi miten ihana se mennyt maailma olikaan! Vaikka tietysti rehellisesti on sanottava, että olihan siinä maailmassa paljon sitä vähemmänkin ihanaa puolta kaikkine luokkaeroineen ja kunniasääntöineen - mutta toisaalta; se loisto, ne puvut, se tyyli!


Tytär halusi talveksi Downton Abbey -tyylisen hatun. Toive esitettiin nykyajan tyyliin WhatsApp- viestin muodossa valokuvalla varustettuna ja tietysti ilman ohjetta. Löysin suuntaa antavaksi ohjeeksi Garnstudiolta kesäisen lierihatun ohjeen, jonka oli siis todellakin erittäin suuntaa antava, koska hattu oli kuitenkin lopulta vähän eri tyyppinen ja lankakin oli eri paksuista. Ostin langaksi jotain halvinta mahdollista markettilankaa, koska olin melko epävarma projektin onnistumisesta. Olisko se ollut RedHeart Softia ja käytin sitä kaksinkertaisena.


Hattu eteni vanhalla kunnon virkkaa-purkaa-virkkaa -menetelmällä. Eli silloin aina virkkasin, kun tytär ei ollut paikalla ja sitten taas purkasin, kun hän tuli käymään ja sovitti. Kyllä siitä lopulta ainakin vähän Downton Abbeyn tyyliä muistuttava tuli, tosin en ole varma käyttäisikö tätä Lady Mary vai alakerran palvelustyttö, mutta sitä aikaa kuitenkin. :)

tiistai 17. tammikuuta 2017

Iiiik, muurahaisia!

Nuorin tyttäreni on todella eläinrakas tapaus. Hänen mielestään jauhomatojakaan ei saa tappaa, koska ne ovat niin söpöjä. Eikä puhettakaan, että mitään eläviä olentoja tarvitsisi pelätä. Siksipä ei ollut yllättävää, että hän toivoi itselleen muurahais-villasukkia, jollaisten kuvan oli sattunut näkemään jossain.


Ravelryn kautta löytyi Karin Aidan Formication -sukkien ohje. (Formikaatio on lääketieteellinen termi, jolla tarkoitetaan tunnetta, kuin muurahainen tai muu hyönteinen kävelisi iholla tai sen alla.) Ihon värisestä langasta tehtynä sukat näyttävät vähän siltä, kuin muurahaisia kävelisi pitkin jalkoja. En löytänyt ihonväristä lankaa sopivan paksuisena ja kun kotoa sattui löytymään sopivan väristä Jussi-lankaa, niin päätin vähän soveltaa ohjetta.


Paksumpi sukkalanka aiheutti sen, että jouduin jättämään aika monta muurahaista ohjeen mallista pois ja oikeastaan piirtämään koko kuvion uudelleen, toki käyttäen alkuperäistä ohjetta mallina. Muurahaisista tuli myös paljon isompia kuin alkuperäisessä mallissa, mutta oikeastaan vaan hyvä etteivät ole ihan niin aidon näköisiä.


Käytin näiden sukkien isoihin yksivärisiin alueisiin ensimmäistä kertaa Tiina Kuulta oppimaani kirjoneuletekniikkaa, jossa neuleen takapuolelle jäävää lankaa ei lainkaan sidota etupuolella olevan langan kanssa kiertämällä langat toistensa ympäri, vaan kontrastivärin lanka neulotaan aina ajoittain nurin edellisen kerroksen kontrastiväriseen lankaan niin, että se muodostaa ikään kuin verkon neuleen nurjalle puolelle. Vaikea selittää, enkä minäkään sitä mistään lukemastani ohjeesta tajunnut ennen kuin Tiina kädestä pitäen sen näytti. Mutta kovasti siistimpää jälkeä näistä yksivärisistä osuuksista tuli kuin sillä perinteisemmällä tavalla. (Varsinkin toiseen sukkaan; ensimmäinen kun oli vielä vähän harjoittelukappale. Mutta onneksi hienoinen epäsiisteys näkyy vain sukan nurjalla puolella.)


Yksi muurahaisista jatkui kantalapun puolelle. Tein sen ihan tavallisena kirjoneuleena, vaikka kirjoneuleen tekeminen nurjalla puolella onkin ärsyttävää. En kuitenkaan jaksanut puolikasta muurahaista varten aloittaa mitään monimutkaisempaa.

Sukista tuli sopivat, lämpimät ja mieluisat, vähän ehkä jännittävätkin, eli ihan jees projekti. :)

lauantai 14. tammikuuta 2017

Räsymattosukat

Facebookissa on monia erilaisia käsityö-aiheisia ryhmiä, joissa ihmiset esittelevät omia käsitöitään. Kuulun niistä aika moneen, sillä toisten käsitöitä kiva ihailla ja joskus saada niistä inspiraatiota omiinkin juttuihin. Yksi suosikkiryhmistäni on Novitan villasukkaryhmä, Voihan Villasukka. Ryhmässä tuntuu aina välillä nousevan jokin "villitys", eli kaikki haluavat yhtäkkiä neuloa juuri jotain tiettyä sukkamallia. Tällaiset räsymattosukat olivat ryhmässä kuuminta muotia joskus pari kesää sitten ja minäkin ihastuin niihin, mutta jotenkin aika kului ja villitys ehti mennä ohi.


Olin silloin pari kesää sitten ehtinyt jo ostaa langatkin valmiiksi näihin sukkiin, joten olihan ne nyt lopulta toteutettava. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kuten sanonta kuuluu. Räsymattosukkien idea on se, että otetaan kahta erilaista raitalankaa ja raidoitetaan niillä vuorotellen niin, että syntyy ihan uusi ja erilainen raidoitus. Minulla oli käytössä 7 Veljestä Raitaa väreissä sateenkaari (822) ja fuksia-harmaa (807). Päätin samoin tein tehdä polvisukat; tykkään näistä räsymatto-väreistä niin paljon että niitä saa olla vähän enemmänkin kerrallaan.


Kantapäiksi tein jälkeenpäin lisätyt sädekavennuskantapäät. Ohje oli Novitan vanhasta Sukkalehdestä vuodelta 2012. En olekaan tällaisia kantapäitä tehnyt ennen. Niistä tuli ihan mukavat ja nätit. Näihin räsymattoihin sopii mielestäni hauskasti se, että värit kulkevat eri tahtiin molemmissa sukissa ja myös kantapäissä.


Raidoitin molemmilla langoilla aina kaksi kerrosta kerrallaan. Langanvaihtokohta jäi takasaumaan, joka sukan takana vähän erottuukin. (Kuvaushetkellä saumat taitaa olla vähän kierossa, pitääpä jatkossa katsoa peilistä että tulevat suoraan.) Nämä sukat jäi heti kuvauksen jälkeen jalkaan ja näistä taisi tulla minulle tämän talven suosikkisukat. Ihana väri-ilotulitus. :)

torstai 5. tammikuuta 2017

Kerttu-sukat

Maailma ulkona on valkoinen ja pakkanen paukkaa, joten en oikein tiedä miten vuoden ensimmäisenä käsityönä tulikin tehtyä keväisen vihreät sukat. Mutta tulipahan kuitenkin. Mallina on kaunis ja perinteinen Kerttu. Kertut on mukavaa, helpohkoa neulottavaa. Sellainen koukuttava malli, joka valmistuu nopeasti.


Nyt kun aurinko paistaa ja ulkona on valoa ensimmäistä kertaa koko talvena, niin siellä on sitten niin kylmää, ettei tarkene ajatellakaan menevänsä ulos kuvaamaan. Niinpä vaan nostin jalat kohti ikkunaa - ei tullut kuvaan kaunista talvimaisemaa, mutta tuli sentään vähän valoa.

Lanka on herneenvihreää 7 veljestä ja puikot olivat 3,5mm:n bambupuikot.

maanantai 2. tammikuuta 2017

Joulun taikaa

Vielä viimeinen joululahjapäivitys. Paksut lapaset valmistuivat Novitan Isoveli -langasta. Mallina Dropsin ilmaisohje Christmas Magic.


Mulla nää  paksut langat on tupanneet herkästi jäämään lankavarastoon marinoitumaan, mutta joulun alla sain käytettyä niitä aika kivasti joululahjoihin. Näiden lapasten lisäksi Isoveljestä valmistuivat Olive Love- sekä Uppsala Slippers tossut.