sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Adventurer

Austraalialainen Ambah O'Brien on suunnitellut monia upeita neulemalleja. Erityisesti olen ihastunut hänen herkullisen monivärisiin huivimalleihinsa. Olen selaillut niitä monet kerrat ajauksella, että minkä monivärisen huivin neuloisinkaan kaikista niistä käsinvärjättyjen lankojen jämäpalleroista, joita aikojen saatossa on kertynyt. Ohjeen ostaminen on  useamman kerran kaatunut siihen, etten ole osannut päättää minkä noista ihanista malleista valitsisin.


Viime joulukuun ensimmäisenä päivänä tein lopulta päätöksen ja ostin Adventurer -huivin ohjeen. Nimi viittaa hauskasti seikkailijan lisäksi ajatukseen, että huivi neulottaisiin adventtikalenteri-huivina, yksi väriraita päivässä, jolloin huivi valmistuisi joulupäiväksi (austraalialaisittain adventtikalenteriin kuuluu 25 raitaa). No, kesäisestä ajankohdasta voinette jo päätellä, ettei tuo ajatus ihan toteutunut meikäläisen kohdalla. Sainkohan kaksi raitaa valmiiksi joulukuussa?


Työn alku osottautui hankalaksi. Olen aiemmin neulonut pääasiassa sellaisia pitsimalleja, joissa pitsikuviota tehdään vain työn oikealla puolella ja nurjalla neulotaan korkeintaan joku yksittäinen silmukka kuvioon sopivaksi. Tässä pitsikuviota tehdään yhtälailla niin oikealla kuin nurjallakin puolella. Ei siinä muuten mitään, mutta alkuun pääseminen oli hankalaa, kun en meinannut millään saada juonen päästä kiinni, että miten kaaviota piti seurata nurjalla puolella. Joka kerta piti tarkistaa sanallisesta ohjeesta, että pitikö tätä nyt tulkita pielikuvana ja mistä reunasta alkaen tätä nyt luettiinkaan.

Pikkuhiljaa kuvio kuitenkin aukeni ja neulominen alkoi luistaa. Suurin osa raidoista on syntynyt tämän kevään aikana. Työtä on hidastanut myös se, että olen ollut aika perfektionistinen värien suhteen; en kehtaa edes tunnustaa, miten monta raitaa olen päätynyt purkamaan kun on muutaman raidan päästä alkanut tuntua, ettei tuo väri sopinutkaan tuohon väliin... Mutta kun käytin tähän kaikkien ihanimpien lankojeni jämät, niin halusin että lopputuloksestakin tulee ihana!

Langoista sen verran, että niitä kului noin 12 g/ raita. Suurin osa on Handua, muutama yksittäinen raita on rva Silmu&Solmua, Lanitium Ex Machinaa, Louhittaren Luolaa sekä Malabrigo sockia.


Huivi valmistui pari päivää juhannuksen jälkeen. Sitten kastelin sen, en siis edes pingottanut yhtään, levittelin vaan kuivumaan ja asettelin nuppineuloilla siksak-kuvion kärjet teräviksi. Mutta jotenkin huivi olikin kastelussa venynyt niin paljon, että se laahasi maata. Vähän harmitti, mutta en halunnut huivia joka kuraantuu ensimmäisessä käytössä, joten oli pakko purkaa vielä pari raitaa päästä. Nyt ei joulukalenterihuivissa ole sitten kuin 23 raitaa, mutta eipä tällä tässä vaiheessa muutenkaan enää joulun kanssa ole paljon tekemistä.

Olen todella tyytyväinen lopputulokseen ja koska jämälankoja vielä jäi, niin pääsen varmasti jossain vaiheessa toteuttamaan jonkun toisenkin noista Ambahin upeista malleista.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Ranunculus

Ranunculus on japanilaissyntyisen, nykyisin Saksassa asuvan Midori Hirosen suunnittelema neulepaita. Ohjeessa on vain yksi (ylisuuri) koko, mutta se sisältää myös lisäohjeet isompaan versioon. Jotenkin kummassa paita näyttää hyvältä tosi monenkokoisten ihmisten päällä. Malli sisältää kapeamman ja laajeman kaula-aukkovaihtoehdon sekä ohjeet eri pituisille hihoille.

Kuva: Satu Hart
Alkuperäisessä mallissa käytetään yksinkertaista lace-vahvuista lankaa. Minulla on tässä kaksinkertanen lanka; Handun lace-vahvuinen silkkimerino sekä Bumblebee silkkimohair kulkevat rinnakkain koko matkan. Löysähkön käsialani takia otin 5,5mm:n puikot, kun ohjeessa käytetään 6mm:n puikkoja.

Kuva: Satu Hart
Muita modauksia tein yksinomaan langan riittävyyteen liittyvistä syistä; tuollainen ohjeen mukainen ylileveä olisi kyllä miellyttänyt. Mutta kun olin jo viime kesänä ostanut Jyväskylän neulefestareilta tietyn määrän Bumblebeetä ja myöhemmin Lentävästä lapasesta sen kanssa yhteen sopivaa merinosilkkiä, niin niillä oli tultava toimeen mitä oli; se onkin oikeastaan se käsinvärjättyjen lankojen ainoa haittapuoli, että ihan samaa värisävyä on hankala löytää enää myöhemmin. Ratkaisin asian (kaava-asioiden expertin eli Sirkku-ystäväni avustuksella) siten, että jätin alimmat vartalonpuoleiset raglanlisäykset tekemättä. Näin leveyttä vartalo-osaan tuli vähemmän ja lankaakin vastaavasti kului vähemmän; sain haluamani 3/4 pitkät hihat, joskin kuvissa näyttää siltä että ne ovat kastelun jälkeen venyneet lähes täyspitkiksi. Vartalo-osa on myös hieman ohjetta pidempi.


Korona-eristyksen päättymisen kunniaksi Lentävässä lapasessa järjestettiin pitkästä aikaa neuleilta, jossa  oli mahdollisuus kuvauttaa neuleensa ammattikuvaajan kuvaamana. Ylimmät kuvat ovat hänen ottamiaan. Paikalla oli myös kampaaja Eko-kampaamo Kaislasta tekemässä nopeita kampauksia ennen valokuvaa, hänen käsialaansa on palmikko-kiharakampaukseni.

Neuleystävälläni Minnalla oli myös samainen Ranunculus-paita päällä kuvauksissa, joten pitihän sitä ottaa myös samistelu-kaverikuva. :) Minnan paidassa on samantyyppinen lankayhdistelmä kuin minulla; muistaakseni Handun sinkkua ja Bumblebeetä rinnakkain.

Ei voi kyllä tarpeeksi hehkuttaa, miten mukava oli pitkästä pitkästä aikaa nähdä kaikkia, päästä neulomaan yhdessä ja turisemaan ihan kasvotusten!

Alakuvassa vielä iltaan osallistunut porukka kokonaisuudessaan. En jaksanut helteestä johtuen pitää Ranunculus-paitaa enää yksilökuvauksen jälkeen, joten kietouduin yhteiskuvaa varten Shake it up -huiviin. Ranunculus on siis näin mohairista tehtynä talvipaita, mutta jos sen toteuttaisi ohjeen mukaisesta lace-vahvuisella langalla vaikkapa pellavaisena ja lyhyillä hihoilla, niin malli sopii ihanasti myös kesään. Nimikin tarkoittaa leinikkiä.

Kuva: Satu Hart

lauantai 6. kesäkuuta 2020

Shake it up!

Anna Johanna on yksi tämän hetken mielenkiintoisimmista suomalaisista suunnittelijoista. Hän on vuosien ajan kirjoittanut Missä neuloimme kerran -blogia nimimerkillä Neulisti ja sillä nimellä saattaakin moni hänet tuntea paremmin. Hän aloitteli neuleiden suunnittelua julkaisemalla ohjeita blogissa, suosituksi nousivat esim. Missä neuloimme kerran -blogin jämälanka-joulukalenteri-sukat. Pikkuhiljaa neuleiden suunnittelu on muuttunut yhä ammattimaisemmaksi ja nyt hänellä onkin tekeillä syksyllä ilmestyvä neulekirja.


Shake it up -huivi ilmestyi pari vuotta sitten mysteeri-yhteisneulontana, eli ohjetta ilmestyi pieni pätkä kerrallaan ja vasta viimeisen vihjeen jälkeen osallistujat näkivät millainen huivi oikeastaan oli tullut neulottua. Itse en ole koskaan uskaltanut lähteä mukaan mysteerineulontoihin, sillä haluan tietää etukäteen, että tykkään lopullisesta mallista. Tähän ihastuin sitten, kun muilla alkoi olla näitä valmiina.


Viime kesän neulefestareilta ostin huiviin langat Rva Silmusolmun kojulta ja tänä keväänä tuli vihdoin aika neuloa se. Ennen aloittamista katselin valitsemiani lankoja ja mallailin niitä muutaman kotoa löytyvän vyyhdin rinnalla ja päädyin vaihtamaan yhden alkuperäisen suunnitelman mukaisista vyyhdeistä. Huiviin päätyi Rva Silmusolmun Villa Sukkista väreissä Merlot ja Kelo sekä Lanitium Ex Machinan Basic Merino Sockia värissä Grey Banshee.


Ohje on selkeä. Sanallisen ohjeen lisäksi se sisältää kaaviot pitsiosioille sekä muutaman ohjevideon. Siirtyminen erilaisiin osioihin ja eri väreihin tuo vaihtelua ja pitää työn mielenkiintoisena koko ajan. Raitojen ja pitsin lisäksi huivissa on mm. briossiosioita.


Huivi aloitetaan kolmion toisesta suipommasta kärjestä. Ensin levennetään keskelle mentäessä ja kolmion alareunan kärjen jälkeen aletaan kaventamaan. Alareunasta poimitaan vielä silmukoita reunakaistaletta varten. Vaikka silmukoitten poimiminen oli ärsyttävä työvaihe, niin lopputulos on hieno ja olen iloinen että jaksoin  ne ärsyttävät silmukat poimia. Lopuksi tehdään ja kiinnitetään kulmiin isot tupsut, jotka kruunaavat kokonaisuuden ja lisäpainoa tuomalla auttavat myös kolmion kärkiä laskeutumaan kauniisti.


Huivista tuli ihana! Ja jättimäinen! Pingotuksen jälkeen huivia mallaillessa ensin järkytyin kokoa ja mietin, miten tämmöistä jättiläistä osaa käyttääkään. Pienen totuttelun jälkeen aloin tykätä reilusta koosta ja totesin, että tästä tuli aika kiva kokovartalo-kietoutumishuivi, jonka kanssa takkikaan ei ole tarpeen.

Kuvista tuli nyt hieman valoläikkäisiä, mutta en valita; onhan tuo aurinko nyt tervetullut!