sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Virkatut koristetyynyt

Lokakuussa osui silmiini juuri alkamassa oleva Anna Nikipirowiczin emännöimä, hänen suunnittelemansa koristetyynyn yhteisvirkkaus, Cushion CAL (CAL = Crochet Along). Ohje uuteen neliöön ilmestyisi aina parin viikon välein. Kokonaisuus oli kaunis ja kaikki neliöt vaikuttivat kuvien perusteella houkuttelevan näköisiltä ja sopivan erilaisilta, sellaisilta että ne tarjoaisivat mahdollisuuden myös oppia uutta. Keksin, että rupeanpa virkkaamaan tämmöisiä tyynyjä joululahjaksi vanhemmilleni.


Langoiksi kaivoin omista kätköistä jämälankoja kahdessa erilaisessa värimaailmassa, sini- ja pinkkisävyisissä. Tein kumpaankin tyynyyn molemmat puolet virkatuista neliöistä, eli virkattavana oli kaksinkertainen määrä neliöitä ja se vielä kerrottuna kahdella, koska tyynyjä on kaksi. Aika hyvin kuitenkin pysyin aikataulussa ja sain tyynyt valmiiksi samoihin aikoihin kuin muutkin yhteisvirkkaukseen osallistuneet - muuten en olisi pitänyt kiirettä, mutta joulun lähestyminen siivitti menoa.

Neliöitä on kolmea eri mallia. Yksi malleista on kirjovirkattu, yksi kaapelivirkkausta (cable crochet, ehkä joku parempikin suomennos olisi?) ja yhdessä on popcornsilmukoista muodostuva ympyrä. Tämä viimeisin on minusta erityisen hauskan näköinen.


En yhdistellyt neliöitä Cushion CAL ohjeen mukaan, sillä löysin mielestäni kivemman tavan yhdistellä virkatut neliöt: Look what I made -blogin litteä "zipper method" eli vapaasti suomennettuna vetoketju-tyyli. Tässä virkattu sauma jää neliöitten keskelle ja sopii mielestäni erityisesti tämmöisille neliöille, jotka ovat keskenään eri värisiä.

torstai 26. joulukuuta 2019

Sukelluslapaset

Vuoden varmasti erikoisin itsetehty joululahjani oli tämä: sukelluslapaset kahdella sormipaikalla ja sormien nahkavahvikkeilla.


Veljeni harrastaa sukellusta ja oli esittänyt tarkat toivomukset lapasten suhteen. Että olisi hyvä olla peukalo ja etusormi erikseen tarkkuutta vaativien hommien helpottamiseksi. Ja että niiden tarttumapinnalla olisi hyvä olla jotain vahviketta, etteivät sormet kulu helposti puhki. Ilmeisesti siellä veden alla availlaan ja suljetaan jotain klipsejä tms.


Lisäksi tuli maininta, että jokin huomioväri olisi hyvä, että lapaset erottuvat paremmin muuten enimmäkseen mustien sukellusvarusteiden joukosta. Tässä kohtaa saatoin vetää pikkuisen överiksi...


Otin lapasohjeeksi Räisäläläiset kirkkolapikkaat kirjasta Sukupolvien silmukat. Lanka tosin oli paksumpaa (sukelluksissa on kuulemma tosi kylmä ja lanka sai olla paksua). Nämä ovat siis 7 veljestä. Sormien erottelun tein veljen kädestä piirretyn mallin perusteella.

Vaikeinta oli nahkapaikkojen ompelu. Onneksi Lentävän Lapasen neuletovereista löytyi sellaisiakin, jotka osasivat neuvoa nahkapaikan ompelussa!


Ja lopputulos - en oikein tiedä, miten siinä näin kävi: Sukellusharrastus + perinnelapasohje + huomioväri = kaksi meksikolaistyylistä neulottua kaktuskoristetta. Jotka onneksi toimii myös sukelluslapasina. :D

maanantai 23. joulukuuta 2019

Glögipullon suojus

Ihanaa jouluaaton aattoa kaikille! Toivottavasti olette osanneet pitää stressin loitolla ja pystytte nautiskellen rauhoittumaan joulun viettoon. Itselläni on vielä pari joululahjaa hiukan kesken, ei kuitenkaan niin pahasti että tarvitsisi kovasti stressata.

Viime viikolla käytiin tervehtimässä sukulaisia, kuten joulun alla on tapana. Tuliaisiksi viedyn glögipullon seuraksi tein jouluisen glögipullon suojuksen/lämmittimen/viilentimen, jonka käytännöllisyydestä olen kyllä vähän epävarma, mutta tulipahan ainakin vähän henkilökohtaisempi ilme lahjaan. Tosin kyllähän villa oikeastikin eristää ja siten pitää juoman joko lämpimänä tai viileänä pöydässä tai vaikka hiihtoretkellä, eli ehkä tämä oikeasti voisi olla tarpeenkin jossain tapauksessa?


Kuvion ohje on Dropsin sukkamallista Hearts Afire. Tein tämän omista varastoista löytyneillä sport-vahvuisilla langoilla kaksinkertaisena.

lauantai 21. joulukuuta 2019

Liekeissä

Laitetaanpa esittelyyn vielä viimeinen pari Anna Mäkilän syyskuussa ilmestyneen Katse kantapäihin -kirjan testineulesukista.


Liekeissä -malli tuli testineulontaan ihan kirjanteon loppumetreillä alkukesästä ja oli siinä vaiheessa vielä vähän epävarmaa, mahtuuko se enää mukaan kirjaan. Mallin nimi viittaa Notre Damen huhtikuiseen tulipaloon ja kuvio jäljittelee goottilaisen katedraalin julkisivua pylväsriveineen ja suippokaarineen, joita liekit nuolevat.


Annan omat, kirjan kuvissa esiintyvät sukat muistuttavatkin tosiaan liekkien leimuja tulisen kirkkaiden väriensä ansiosta, mutta omat liekkini ovat vähän laimeammat. Näillä väreillä sukat luovat tuovat minulle mielleyhtymän suomalaisesta heinäladosta (tai satakuntalaisittain suulista), jonka seinänraoista vilkkuu kypsä viljapelto. 


Sukkien rakenne tarjoaa taas jotain uutta. Sukan takaosassa on muusta kuviosta käänteisillä väreillä erottuva pystykuvio, joka jatkuu sukan takaosan halki katkeamattomana yli kantapään ja jalkapohjan. Sen ja sukan jalkapöydän väliin rakentuvat mielenkiintoisesti kantapää ja kantakiila muodostaen pystyraitaisen kolmion.

Nyt on siis Katse kantapäihin kirjan sukat esitelty minun osaltani. Kirjassa on toki vielä monta muutakin upeaa mallia, joihin kannattaa tutustua vaikkapa Annan designer -sivulla Ravelryssa tai hankkia kirja käsiinsä.

lauantai 14. joulukuuta 2019

Talviaamu

Vielä on esittelemättä pari paria Anna Mäkilän Katse kantapäihin -kirjaa varten testineulomistani malleista. Tässä ensimmäisenä malli nimeltä Talviaamu, joka huomioväri-keltaisella toteutettuna ei näytä ihan niin talviselta.


Tämä ohje on sport-vahvuiselle sukkalangalle ja olen neulonut nämä pitkään marinoituneesta Regia Activesta. Keltainen väri on jäänyt minulta aikaisemmin käyttämättä kirkkautensa ja voimakkuutensa takia (ja olen monet kerrat ihmetellyt, miksi edes olen joskus ostanut tällaista), mutta nyt kun se pääsi lopulta käyttöön, niin sehän on aika kiva, näin mustan kanssa yhdistettynä.


Tämä on rakenteen ja kantapään osalta niitä kirjan perinteisimpiä malleja. Sukka aloitetaan varresta ja tavallisen lappukantapään jälkeen kiilakavennukset tehdään hauskasti jalkapohjaan.

Tykkään tästä tyylistä, että yhdistellään monia eri tekniikoita, kuten tässä kirjoneuletta ja kohokuvioista pintaneuletta. Se on kivan näköistä ja lisäksi pitää yllä mielenkiintoa neuloessa.

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Mukana Sukka-Finlandiassa

Nyt on kyllä meikäläisellä kaikkien aikojen jännittävin sukkakisa alkanut!

Olen ollut mukana monessa nopeusneulontakisassa erilaisissa rooleissa. Ihan alkuun osallistuin kansainväliseen, amerikkalaisvetoiseen Tour De Sock -kisaan. En ihan tarkkaan muistanutkaan miten monta kisaa tuli oltua mukana, mutta blogia kaivelemalla huomaan osallistuneeni vuonna 2015 neuloen kaikki kisasukat, 2016 neuloen neljä paria sääntöjen mukaan ja yhdet soveltaen sekä vuonna 2017 neuloen viidet sukat.

Saman vuoden loppupuolella testineuloin kaikki 2017-2018 vuodenvaihteen molemmin puolin sijoittuneen ensimmäisen Sukka-Finlandian kisasukat. Ajatus Sukka-Finlandiasta syntyi toiveesta saada suomalaisille neulojille oma suomenkielinen kisa, mikä mahdollistaisi niidenkin innokkaiden neulojien osallistumisen, joilta englanninkieli ei taitu. Puuhanaisina toimivat neulekahvila Lentävän Lapasen Taina ja Tarja.

Seuraavana vuonna rooli testineulojana jatkui yksien sukkien osalta (ja tekaisinpa siihen liittyen yhden you tube videonkin!).

Sukka-Finlandian kuvituksesta on tänäkin vuonna huolehtinut rakastettu lastenkirjailija ja kuvittaja Kristiina Louhi.

Joka vuosi on ollut jännittävää. Yllättäen kisan järjestelyihin osallistuminen on ollut ehkä jopa vähän jännittävämpää kuin kisaaminen.

Mutta tänä vuonna edessä on ihan uusi rooli, olen nimittäin suunnitellut yhdet kisan sukista! Ja tämä se vasta jännittävää onkin! Suunnittelijajoukko on nimekäs ja korkeatasoinen; joukossa on ammattisuunnittelijoita, käsityökirjailijoita, pitkän linjan konkareita - ja sitten minä. Tunnen itseni kyllä aika pieneksi tässä joukossa, mutta olihan tämäkin juttu pakko kokea, kun kerran mukaan pyydettiin.

Lämmittelyohje julkaistiin itsenäisyyspäivänä. Ensimmäisenä mallina on Puikkomaisterin aka Tiina Kaarelan kauniit Liekkisukat. Luvassa on näitten lisäksi seitsemän muuta ennen julkaisematonta suomenkielistä sukkaohjetta. Vielä ehtii ilmottautua, joten rohkeasti mukaan vaan, joko tosissaan nopeudesta kisaamaan tai muuten vaan huvin vuoksi yhdessä sukkia neuloskelemaan! :)

sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Toimii, ei toimi...

Syksyn mittaan olen virkkaillut yhtä ja toista pientä. Kun on ollut monia isoja ja pitkään kestäneitä projekteja, niin välitöinä on ollut kiva tehdä jotain käden käänteessä syntyvää. Osa projekteista on ollut onnistuneita, toiset vähemmän. Esimerkiksi pienet maatuskat oli mielestäni kivoja, samoin vähän isommat kettu ja pupu, joten tein yhden isomman maatuskankin. Ihan hauska ja söpö, mutta vähän jää ilmaan kysymys että mihin tarkoitukseen tämä on? Ja siinä missä kylällinen isoja taloja oli upea, niin pienet pinssi-talot ovat vähän yksinäisen ja säälittävän näköisiä.


Aina ei voi osua maaliin, mutta ei pidä antaa sen hidastaa tahtia. Seuraava projekti voikin taas onnistua (tai sitä seuraava). :D

keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Koira-koruja

Aiemmin syksyllä virkkasin kasan suloisia pieniä maatuska-koruja. Samasta Annaboo's House -blogista löytyi ohje virkattuihin skotlanninterrieri-rintakoruihin.
Tämmöinen syntyy nopeasti. Koiran muotoisia kappaleita virkataan kaksi, toiseen kiinnitetään hakaneula/rintakoruneula ja toiseen kirjaillaan silmä, sitten kappaleet virkataan yhteen. Rusetin kiinnitin jälkikäteen (koska ostin koristenauhaa vasta myöhemmin), mutta olishan sen voinut myös valmiiksi kiinnittää etukappaleeseen ennen yhdistämistä.
Ensimmäisessä koirassa menin kyllä kerroksissa sekaisin joten sen vartalosta tuli tarkoitettua pidempi, mutta eipä tuo mitenkään haittaa; tällä yksilöllä on ehkä hieman mäyräkoiraa suvussa.

sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Villasukat vierailulla rokkivideolla

Käsityöharrastus ja blogi ovat vieneet moneen paikkaan, tarjonneet mielenkiintoisia kokemuksia ja tuoneet elämään uusia ihmisiä. Mutta nyt tuli kyllä eteen sellainen tilaisuus, jota ei käsityöharrastukseen olisi heti yhdistänyt. Pääsin nimittäin tekemään yhteistyötä ihanan Tiisu-bändin kanssa heidän uusimmassa musiikkivideossaan Kuollaan me kaikki.


Kuvauksiin tarvittiin rekvisiitaksi yhteen kohtaukseen paljon villasukkia, joita lainasin ilomielin näin hyvään tarkoitukseen. Lisäksi tarvittiin keskeneräinen käsityö, jollainen toki nurkista myös löytyi.

Tykkään kappaleesta ja videosta tosi paljon, oli ilo ja kunnia olla mukana juuri tässä. 💗


Ja on se videolla laulajan päässä oleva keltainen pipokin muuten minun tekemä, tosin sen hän on tainnut jo aikaa sitten omia tyttöystävältään, eli tyttäreltäni. ;)

lauantai 16. marraskuuta 2019

Winter is Coming

Seuraava malli esittelyyn Anna Mäkilän Katse kantapäihin -kirjasta. Winter is Coming on neuletyönä sellainen, joka vaatii neulojan herpaantumattoman keskittymisen alusta loppuun; helppoa antaa-mennä-vaan-neuloen -osuutta ei tule. Mallin kauneus kuitenkin korvaa vaivannäön.


Tässä mallissa minulle kävi samoin kuin edellisessäkin, eli oli pakko valita suunnittelijan omiin sukkiinsa valitsemat värit, koska ne vaan sopivat tähän malliin niin täydellisesti (ja samaan tulokseet näyttivät päätyneen muutkin testineulojat). Ja värit sopivat tietysti myös mallin talviseen nimeen. Tummansininen taustaväri kuvastaa mielikuvissani tummaa talvista taivasta ja valkoiset kiemurat lumisia oksia. Niinpä valitsin tummansiniseksi langaksi Mille Colori Sock & Lace -langan, jonka kimalteet toimivat hyvin tähtitaivaan kaukaisena tuikkeena.


Huomaamatta ei jäänyt yhtymäkohta kaikkien aikojen  jännittävimpään tv-sarjaan Game of Thronesiin, josta sukkien nimi on suora lainaus. Ylipäänsä kyllä välillä ihmettelin muuten niin upean sarjan kuluessa sitä, että siellä sitä vaan mentiin tuulessa ja lumituiskussa turkistakit päällä, mutta lähes aina ilman päähinettä eikä toisinaan ollut käsineitäkään. Älytöntä! No, kuka tietää, ehkäpä villasukat kuitenkin oli jalassa kenkien alla, vaikkapa tämmöiset hienot. ;)

perjantai 8. marraskuuta 2019

Rauta-aika

Rauta-aika on yksi Katse kantapäihin -kirjan kauneimmista malleista. Kuvio alkaa kärjestä palmikonkierroin toteutettuina kohokuviona ja jatkuu kekseliäästi varteen samankaltaisena kuviona, mutta kirjoneuleena.


Tämä pari on neulottu tämän vuoden alussa testineuleena kirjaa varten. Annan omia sukkiaan varten valitsemat värit olivat niin upeat, että oli pakko valita lähes samat. Punainen on Lanitium Ex Machinan Basic Sockia ja valkoisesta en enää muista (nuo valkoiset kun on kaikki niin samannäköisiä).


Joskus käy testineulojallekin kämmi. Tässä olen tehnyt molemmat sukat samanlaisiksi, vaikka ohjeen mukaan niistä olisi pitänyt tehdä peilikuvat. Ei tämä kuitenkaan vaikuta muuhun kuin palmikonkiertojen ulkonäköön (eli kiertymissuuntaan), joten ei ole käytön kannalta vaarallista. ;)

Pienenä yksityiskohtana: katsokaapa noita pieniä palmikkoja kantakiiloissa. Itseäni viehättää neuleohjeissa erityisesti tällaiset erikoisjutut, joita ei taatusti olisi muuten tullut mieleen tehdä.
Aivan upea sukkamalli Annalta taas tämäkin!

sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Ystävyyden kylä -projekti

Ystäväni oli pitkään puhunut, että pitäisi saada jokin kiva verhon tapainen olohuoneen leveään mutta kapeaan tuuletusikkunaan. Se on sellaisella korkeudella, että siihen olisi kiva saada vähän jotain näköestettä, mutta ei täysin peittävää kuitekaan, sillä olisi kiva saada valoakin sisään.

Ehdotin, että voitaisin virkata jotain näiden kukkaverhojen tapaista. Ideaa lähdettiin kehittelemään ja jotenkin päädyttiinkin taloihin. Viisi naista ystäväporukasta halusi osallistua, kaikilla vähän erilainen taitotaso; jotkut olivat näppäriä virkkaajia jo valmiiksi ja joku ei ollut peruskoulun jälkeen tarttunut virkkuukoukkuun lainkaan.


Aika monta viikkoa tässä meni. Emme juurikaan tehneet näitä kukin tahoillamme vaan kokoonnuttiin aina yhdessä virkkaamaan. Mikä olikin parasta, sillä siinä sivussa maailma parani huomattavasti. :) 12 taloa tarvittiin koko ikkunan leveyteen. Mukaan mahtui tavallisten talojen lisäksi ainakin koirankoppi, kirkko ja pilvenpiirtäjä. Ja jonkinlainen sienitalokin. Minusta tässä on ihan parasta se, että talot ovat niin erilaisia ja että niissä näkyy erilaiset käsialat.



Lopuksi päättelin kaikki langanpäät ja ompelin talot yhteen. Kaupunki alkoi hahmottua! Kun kaupunki oli valmis, niin tarvittiin vielä sokeritärkkiä; yksi osa kuumaa vettä, yksi osa sokeria. Koko kaupunki upotettiin sokeriliemeen, liiat liemet puristeltiin pois ja työ leviteltiin vahakankaan päälle kuivumaan oikeisiin mittasuhteisiin (eli ikkunan mittoihin). Kuivuminen kesti yli vuorokauden; saatoin vähän liiotella sokeriliemen määrän kanssa. Mutta sen jälkeen talot seisoivat itsekseen, eli ainakin tärkki teki tehtävänsä!


Kaupungin pystyttäminen tapahtui tökkimällä se reunoista nuppineuloilla kiinni ikkunapuitteiden rakoihin. Siitä tuli ihan super-hieno! Varsinkin kun aurinko paistaa virkkuutyön raoista.


Parasta oli kuitenkin yhdessä tekeminen. Oli hauska saada tähän kaveriksi sellaisia ystäviä, jotka eivät yleensä käsityöihmisiksi tunnustaudu. Ja kyllä se käsityökärpänen näköjään vähän on tarttunutkin, sillä ainakin yksi ihminen jo aloitti taloprojektin jälkeen vauvanpeiton virkkaamista ja toinen teki upeat strassikoristelut lapsensa jumppapukuun. Ja kolmaskin kertoi harkinneensa villasukkien kutomista. :D


sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Maryanna

Kerroin aiemmin, että ostin hutilankoja lapsen Luihuinen-villapaitaan ja siksi harmaata ja vihreää Jannea jäi reilusti käyttämättä. Tähän nyt upotin sitten ne harmaat. Maryanna on yhdysvaltalaisen Heidi Resziesin suunnittelema klassisen kaunis kirjoneulepaita ruusukuvioisella kaarrokkeella.


Lapsen villapaidallinen lankaa riitti lyhyeen ja lyhythihaiseen neuleeseen aikuiselle, mikä oli ihan ok, sillä olen tällä hetkellä ihastunut näihin lyhyisiin paitoihin mekon kanssa. Pitkät hihat olisin tehnyt, jos lankaa olisi ollut enemmän, mutta loppujen lopuksi villapaita on aika käytännöllinen pidettävä myös pitkähihaisen mekon tai trikoopaidan päällä.


Tästä tuli aika ihana! Huti-lankaostos kääntyi siis harmaan osalta onnekkaaksi. Vihreää tosin jäi vielä paljon...

keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Anarkiaa

Nämä Anarkisti-sukat syntyivät vuosi sitten testineuleena Anna Mäkilän kirjaan Katse kantapäihin. Annan oma Anarkisti-pari koristaa kirjan kantta. Tämä oli taas yksi niitä neuleita, joista tuli ensi silmäyksellä tunne, että tuo näyttää niin mielenkiintoiselta että pakko päästä kokeilemaan. Ja myös haasteelliselta - piti päästä kokeilemaan omia rajojaan, että pystyykö tähän.


Sukan rakenteessa ja mallissa ei sinänsä ole mitään vaikeaa, mutta tilkkutäkkimäinen kuvio vaan vaihtelee niin yllätyksellisesti, että ei yhtään pysty ennakoimaan mitä seuraavalla rivillä tapahtuu. Päädyin värittämään mustavalkoprintistäni aina rivit sitä mukaan, kun sain ne valmiiksi. (Kirjan kanssa en tietenkään olisi näin toiminut, mutta suosittelen jotain apuvälinettä rivien seuraamiseen, jos ei muuta niin viivotinta.)


Täytyy sanoa, että tämä oli haasteellisin malli, jonka olen koskaan neulonut. Kun kerroin tämän Annalle, niin hän arveli, että se ei taida olla mikään meriitti, mutta minun mielestäni kyllä on, sillä nautin haasteesta ja siitä että saan kokeilla jotain uutta ja erilaista. Ja kun tällaisessa työssä onnistuu, niin miten hyvä mieli ja onnistumisen kokemus siitä jääkään.


Kuvioväri vaihtuu sukissani hieman hassusti; suunnittelin alkuun, että vaihdan väriä aina välillä, ehkä randomisti vähän eri kohdissa molemmissa sukissa. Kun kerran kuviokin on tilkkutäkkiä, että värit olisivat myös. Mutta kuvio vei niin paljon keskittymistäni, että unohdin tämän suunnitelman. Joten tuli vaihdettua väriä vain kaksi kertaa, ennen kuviota ja sen jälkeen. Mikä harmittaa nyt vähän, mutta ei kamalasti, koska malli on niin hieno että se kyllä kantaa näinkin.


Jos joku nyt kiinnostui tästä mallista, mutta pelästyi tuota haasteellisuutta, niin rauhoittelen kuitenkin sen verran, että ohjeet ja kaaviot ovat hyvät ja selkeät ja niitä seuraamalla sukat kyllä syntyvät ongelmitta, kunhan vaan pitää silmät oikealla rivillä.

perjantai 18. lokakuuta 2019

Väriloistosukat

Nämä sukat on valmistuneet noin vuosi sitten, viime syksynä. Väriloisto oli toinen testineulomani malli Anna Mäkilän kirjaan Katse kantapäihin. Tämänkin mallin suhteen koin ihastuksen ensi silmäyksellä. Kaikessa runsaudessaan ja värikkyydessään malli on vaan niin kaunis ja upea!


Rakastan näitä yksityiskohtia, kuinka kuvio alkaa heti varren piparkakkureunuksesta ja jatkuu ihan varpaisiin saakka ja myös kantapäähän. Ja kuinka sekä kantapään että kärjen kavennukset ja myös kantakiilan lisäykset ja kavennukset ovat osa kuviota.
Kantapää on neulottu jälkeenpäin muuten valmiiseen sukkaan ja kantapään pyöreys muodostetaan sädekavennuksin.


Lankoina näissä on vihreää ja oranssia Louhittaren luolan Väinämöistä, punainen on Regian 4-säikeistä sukkalankaa. Miten hienosti nämä sopivatkaan tähän vuodenaikaan ja ulkona näkyvään luonnon väriloistoon.

maanantai 14. lokakuuta 2019

Raitaa ja ruusua

Nämä sukat on neulottu viime vuoden toukokuussa. Silloin aloiteltiin Anna Mäkilän Katse kantapäihin kirjan testineulontaa. Tämä kantapää herätti kiinnostukseni heti, oli pakko ottaa tämä pari testineulottavaksi ihan jo siksi, että saa tietää miten se on toteutettu. :)


Alla olevassa kuvassa näkyy, kiten hassulta tuo kantapää näyttää silloin, kun ei ole jalassa...


... ja seuraavassa kuvassa näkyy, miten nätisti ja täydellisesti se istuu, kun sen laittaa jalkaan.


Kantapään lisäksi Raitaa ja ruusua malli on toki muutenkin klassisen kaunis. Tykkään myös näistä itselleni ehkä vähän epätyypillisistä hempeistä pastellisävyistä. Pitäisi ehkä harrastaa niitä enemmänkin. Lankana minulla on näissä Novitan Nalle.

lauantai 12. lokakuuta 2019

Taskupupu ja taskukettu

Pikku-maatuskoitten jälkeen teki mieli virkata jotain muutakin pientä ja söpöä. Spin a Yarn Crochet -blogista löytyi ohje pieneen taskukokoiseen kettuun...


...ja pieneen suloiseen pupuun.


Molemmat on virkattu litteänä, eli virkattiin kaksi samanmuotoista kappaletta jotka jopuksi yhdistettiin virkkaamalla kiinteillä silmukoilla. Kasvojen koristelut tehtiin kirjomalla (vaikka olisihan silmiksi voinut myös laittaa napit tai turvasilmät).


Ketulle ei tullut häntää ollenkaan, mutta pupulle tuli pieni töpö. Tupsun tein nyt ensimmäistä kertaa haarukalla, ohje löytyi Mari Koon tekemältä You Tube -videolta. Aika hauska keksintö. :)

lauantai 5. lokakuuta 2019

Luihuinen villapaita

Viime talvena tyttäreni sai tuliaisiksi Lontoosta Harry Potter -teemaan liittyvän kangasmerkin. Sellaisen, jonka voi kiinnittää vaikka laukkuun tai takin hihaan tai mihin nyt ikinä haluaa. Tyttäreni päätti haluta, että se kiinnitetään villapaitaan, jonka minä neulon.

Merkki esitti Tylypahkan Luihuinen-tuvan käärmevaakunaa tuvan ominaisilla väreillä eli kirkkaan vihreänä ja hopean harmaana, joten luonnollisesti ne valikoituivat myös villapaidan väreiksi.


Tytär on tästä paitatarpeesta ehtinyt jo muistuttaa muutamankin kerran, mutta kesän yli sain olla melko rauhassa, kun ei ollut villapaitakelejäkään. Kesän lopulla alkoi taas kuulua patistelua. Kävin Lankamaailmassa katsastamassa sopivaa värimaailmaa ja löysinkin sopivan väriset satsit Luihuisen vihreää ja harmaata Janne-lankaa. Aloitin neulomaan paitaa Flax-paidan ohjeella ja olin tyytyväinen, että niin paksulla langallahan tämä syntyy käden käänteessä.

Kunnes... ensimmäinen sovitus ja "tää kutittaa!". Värin etsintään keskittyessäni olin aivan unohtanut, että tämä lapsihan on aivan mahdottoman kutiamisherkkä lähes kaikille tavallisille villalangoille (vaikka Jenne ei esim. minua kutita ollenkaan).


No voihan rähmä, mutta ei siinä muu auttanut kuin lähteä takaisin lankakaupoille. Mikään ei nimittäin ole minusta niin tylsää kuin se, että tekee jonkun ison työn ja sitten se jää käyttämättä; mieluummin aloitin alusta. Lankakahvila Lentävästä Lapasesta löytyi sopivat värit ennenkin tyttäreni kutittamattomaksi luottolangaksi todetusta Adriafil Genzianasta. Sehän on paljon ohuempaa kuin Janne, joten ohjettakin piti vaihtaa. Onneksi Flaxista on olemassa myös ohuempi versio, Flax Light.


Turhaan harmittelin langan vaihtumista ohuempaan ja pelkäsin että nyt tässä kestää sitten iäisyys. Lapsen paitahan tulee kokonsa puolesta kuitenkin nopeammin kuin aikuisen ja tällainen kokonaan sileä ja suora neulottava on loistavaa juna- ja leffankatselu-neulomista, joten lopulta paita valmistui reilussa viikossa.

Entäpä se kangasmerkki sitten, jonka takia koko paita piti neuloa? No, paidan valmistuttua lapsi tulikin siihen tulokseen, ettei merkki tulekaan paitaan, koska tämä paita on kiva ilman merkkiä. :D Olen itse ihan samaa mieltä, että tämä on kiva paita ilman merkkiä ja Luihuiseksi tunnistaa väreistä. Eiköhän sille merkillekin joku paikka keksitä. Ja niille harmaille ja vihreille Janne-langoille...

keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Katse kantapäihin

Tällä viikolla julkaistiin Anna Mäkilän esikoiskirja, Katse kantapäihin. En päässyt mukaan varsinaiseen julkistamistilaisuuteen maanantaina, mutta tänään kirjan ilmestymistä juhlistettiin vielä uudemman kerran neulekahvila Lentävässä Lapasessa ja Anna oli kertomassa kirjastaan ja suunnittelemistaan sukista.

Olin mukana kirjan teossa testineulojan ominaisuudessa, joten odotin innolla sen ilmestymistä. Kun on ollut jossain pitkässä prosessissa mukana, niin on se lopputuloksen käsiin saaminen aina hienon tuntuinen hetki.


Kannessa luvataan vaihtelua villasukan neulontaan ja kirjan sivuilla lupaus lunastetaan. Kirjassa on muutama melko helppokin ohje, mutta mukaan mahtuu myös haasteellisia malleja. Itse halusin vartavasten nauloa ne haasteellisimmatkin ja koin ne todella mielenkiintoisina ja palkitsevina tehdä. Anna ei ole turvautunut tuttuihin ja turvallisiin perusmalleihin, vaan sukkien rakenteet ovat erilaisia, kantapäitä on toteutettu eri tavoin ja malleissa on yhdistelty eri tekniikoita.

Mainittakoon vielä, että kirjan stailaus ja valokuvat ovat kirjailijan itsensä toteuttamia yhdessä puolisonsa Jari Mäkilän kanssa ja ne ovat kyllä aivan ihania! Niissä näkyy rakkaus suomalaiseen luontoon ja neljään vuodenaikaamme.


Itse tutustuin Annaan testineuloessani Andante festivo sukkia ensimmäistä Sukka-Finlandiaa varten. Hän oli minulle suunnittelijana ihan uusi tuttavuus ja noiden sukkien myötä ihastuin hänen tyyliinsä heti. Koska kisajärjestelyjen tiimoilta tutustuimme muutenkin, niin huomasin että Anna on myös todella mukava tyyppi. Siinä kaksi syytä, joiden vuoksi halusin tämänkin kirjan testineulontaan lähteä mukaan, vaikka olin samoihin aikoihin lupautunut jo pariin muuhunkin projektiin.

Toivottavasti kirja saa ansaitsemansa huomion neulepiireissä, sillä se tarjoaa paljon esteettistä ilotulitusta ja mielenkiintoisia neulehetkiä erityisesti kokeneemmalle neulojalle ja jokaiselle kehittymishaasteita neulomisen saralla kaipaavalle.

lauantai 28. syyskuuta 2019

Pikkuiset maatuskakorut

Innostuin taas tekemään jotain sarjatuotantona, mikä näyttää viime kuukausina muodostuneen vähän niinkuin tavaksi. Tällä kertaa ihastuin pieniin maatuskarintakoruihin, jotka on niin söpöjä, että niitä oli pakko tehdä monen värisenä. Ohje on Annaboo's house -blogista.
Samanlaisia kappaleita virkattiin kaksi, takakappaleeseen ommeltiin kiinni koruneula ja etukappaleeseen kasvot ja essu. Ja kirjailtiin silmät, suu ja hiukset. Lopuksi kappaleet virkattiin yhteen. Langoiksi riittää pienetkin pätkät puuvillalankaa - eikä kappaleiden ole pakko olla täsmälleen samanvärisiä, jos jokin lanka ei riitä molempiin.

Alakuvassa vähän mittasuhdetta; nämä ovat noin 4cm korkeita.
Osoite on varmaan sama kuin noilla muillakin sarjatuotanto-projekteillani eli lahjoiksi ja myyjäisiin. Joskus parasta on vaan tekeminen!

keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Vetoketjupussukoita

Nappikuulokepussukoiden jälkeen halusin kokeilla tehdä isompia vetoketjupussukoita, esim. meikkipussiksi tai penaaliksi sopivia. Ohjeita on netti pullollaan ja monet niistä saavat pussukan ompelun vetoketjun kiinnityksineen näyttämään kovinkin helpolta.


Aluksi tein yhden pussin tällä Hippu -blogin ohjeella. Se on varmasti oikein toimiva ohje jollekin kokeneemmalle ompelijalle ja tykkäsin pussin muodosta kovasti, mutta parin yrityksenkään jälkeen en saanut vetoketjun päitä asettumaan siististi.
 

Seuraavaksi kokeilin Jedi Craft Girl -blogin ohjetta. Tässä vetoketjun päihin ommeltiin kangaslipareet ennen kiinnittämistä, minkä ansiosta päät asettuivat nätisti. Pussin muoto taas ei ole mielestäni yhtä kiva kuin tuossa Hipun pussukassa.


Loput pusseista teinkin sitten yhdistelemällä näitä kahta ohjetta. Pääosin seurasin Hipun ohjetta, mutta ompelin lipareet vetoketjun päihin kuten Jedi Craft Girl.


Lopuksi halusin kokeilla vielä laatikkomaisempaa boxy pouch- pussukkamallia. Ompelin sen pääpiirteissään s.o.t.a.k handmade -blogin ohjeella. Tämä oli aika kiva malli, näitäkin syntyy varmasti joskus lisää.


Näihin ompeluprojekteihin tuntuu jäävän helposti koukkuun. Ompelun nopeus neuleprojekteihin verrattuna jaksaa hämmästyttää. Samoin kuin neuleprojekteissa viehättää lankojen ja värisävyjen valinta, niin kankaistakin löytyy ihan oma houkuttava maailmansa. Aina tekee mieli kokeilla vielä jotain väriyhdistelmää ja silmä osuu vielä johonkin uuteen houkuttelevaan kankaaseen...


Näiden pussukoiden valmistumisen jälkeen pakkasin ompelukoneen taas hetkeksi pois, mutta en usko että se jää unohduksiin vuodeksi tai pariksi, kuten aina ennen. Luulen, että se on tullut elämääni jäädäkseen. <3