Tiles Over Tiles sukat

Tämän upean Tiles Over Tiles sukkamallin on suunnitellut saksalainen Tanja Langhans.

Etuosan geometrinen kuvio sen verran monimutkainen (vaikkei ehkä siltä näytä), että aika monta kuviontoistoa sai neuloa, ennen kuin sen oppi ulkoa. Takaosan kuvio on yksinkertaisempi ja ohje sisältää myös vaihtoehdon, jossa molemmat puolet neulotaan takaosan kaaviolla. Ehkä neulon vielä toiset sellaiset.

Lankoina näissä on Lanitium Ex Machinan Zebra Sock mustana ja tummansinisenä sekä Nettilangan Lumoava sukkalanka vaaleana sini-liilana. Kerrassaan ihanat langat ja värit sopivat yhteen niin kauniisti. Ja kun mallikin vielä on erityisen hieno, niin pakkohan se on olla lopputulokseen tyytyväinen. 😊

Adventurer

Austraalialainen Ambah O'Brien on suunnitellut monia upeita neulemalleja. Erityisesti olen ihastunut hänen herkullisen monivärisiin huivimalleihinsa. Olen selaillut niitä monet kerrat ajauksella, että minkä monivärisen huivin neuloisinkaan kaikista niistä käsinvärjättyjen lankojen jämäpalleroista, joita aikojen saatossa on kertynyt. Ohjeen ostaminen on  useamman kerran kaatunut siihen, etten ole osannut päättää minkä noista ihanista malleista valitsisin.

Viime joulukuun ensimmäisenä päivänä tein lopulta päätöksen ja ostin Adventurer -huivin ohjeen. Nimi viittaa hauskasti seikkailijan lisäksi ajatukseen, että huivi neulottaisiin adventtikalenteri-huivina, yksi väriraita päivässä, jolloin huivi valmistuisi joulupäiväksi (austraalialaisittain adventtikalenteriin kuuluu 25 raitaa). No, kesäisestä ajankohdasta voinette jo päätellä, ettei tuo ajatus ihan toteutunut meikäläisen kohdalla. Sainkohan kaksi raitaa valmiiksi joulukuussa?

Työn alku osottautui hankalaksi. Olen aiemmin neulonut pääasiassa sellaisia pitsimalleja, joissa pitsikuviota tehdään vain työn oikealla puolella ja nurjalla neulotaan korkeintaan joku yksittäinen silmukka kuvioon sopivaksi. Tässä pitsikuviota tehdään yhtälailla niin oikealla kuin nurjallakin puolella. Ei siinä muuten mitään, mutta alkuun pääseminen oli hankalaa, kun en meinannut millään saada juonen päästä kiinni, että miten kaaviota piti seurata nurjalla puolella. Joka kerta piti tarkistaa sanallisesta ohjeesta, että pitikö tätä nyt tulkita pielikuvana ja mistä reunasta alkaen tätä nyt luettiinkaan.

Pikkuhiljaa kuvio kuitenkin aukeni ja neulominen alkoi luistaa. Suurin osa raidoista on syntynyt tämän kevään aikana. Työtä on hidastanut myös se, että olen ollut aika perfektionistinen värien suhteen; en kehtaa edes tunnustaa, miten monta raitaa olen päätynyt purkamaan kun on muutaman raidan päästä alkanut tuntua, ettei tuo väri sopinutkaan tuohon väliin... Mutta kun käytin tähän kaikkien ihanimpien lankojeni jämät, niin halusin että lopputuloksestakin tulee ihana!

Langoista sen verran, että niitä kului noin 12 g/ raita. Suurin osa on Handua, muutama yksittäinen raita on rva Silmu&Solmua, Lanitium Ex Machinaa, Louhittaren Luolaa sekä Malabrigo sockia.

Huivi valmistui pari päivää juhannuksen jälkeen. Sitten kastelin sen, en siis edes pingottanut yhtään, levittelin vaan kuivumaan ja asettelin nuppineuloilla siksak-kuvion kärjet teräviksi. Mutta jotenkin huivi olikin kastelussa venynyt niin paljon, että se laahasi maata. Vähän harmitti, mutta en halunnut huivia joka kuraantuu ensimmäisessä käytössä, joten oli pakko purkaa vielä pari raitaa päästä. Nyt ei joulukalenterihuivissa ole sitten kuin 23 raitaa, mutta eipä tällä tässä vaiheessa muutenkaan enää joulun kanssa ole paljon tekemistä.

Olen todella tyytyväinen lopputulokseen ja koska jämälankoja vielä jäi, niin pääsen varmasti jossain vaiheessa toteuttamaan jonkun toisenkin noista Ambahin upeista malleista.

Shake it up!

Anna Johanna on yksi tämän hetken mielenkiintoisimmista suomalaisista suunnittelijoista. Hän on vuosien ajan kirjoittanut Missä neuloimme kerran -blogia nimimerkillä Neulisti ja sillä nimellä saattaakin moni hänet tuntea paremmin. Hän aloitteli neuleiden suunnittelua julkaisemalla ohjeita blogissa, suosituksi nousivat esim. Missä neuloimme kerran -blogin jämälanka-joulukalenteri-sukat. Pikkuhiljaa neuleiden suunnittelu on muuttunut yhä ammattimaisemmaksi ja nyt hänellä onkin tekeillä syksyllä ilmestyvä neulekirja.

Shake it up -huivi ilmestyi pari vuotta sitten mysteeri-yhteisneulontana, eli ohjetta ilmestyi pieni pätkä kerrallaan ja vasta viimeisen vihjeen jälkeen osallistujat näkivät millainen huivi oikeastaan oli tullut neulottua. Itse en ole koskaan uskaltanut lähteä mukaan mysteerineulontoihin, sillä haluan tietää etukäteen, että tykkään lopullisesta mallista. Tähän ihastuin sitten, kun muilla alkoi olla näitä valmiina.

Viime kesän neulefestareilta ostin huiviin langat Rva Silmusolmun kojulta ja tänä keväänä tuli vihdoin aika neuloa se. Ennen aloittamista katselin valitsemiani lankoja ja mallailin niitä muutaman kotoa löytyvän vyyhdin rinnalla ja päädyin vaihtamaan yhden alkuperäisen suunnitelman mukaisista vyyhdeistä. Huiviin päätyi Rva Silmusolmun Villa Sukkista väreissä Merlot ja Kelo sekä Lanitium Ex Machinan Basic Merino Sockia värissä Grey Banshee.

Ohje on selkeä. Sanallisen ohjeen lisäksi se sisältää kaaviot pitsiosioille sekä muutaman ohjevideon. Siirtyminen erilaisiin osioihin ja eri väreihin tuo vaihtelua ja pitää työn mielenkiintoisena koko ajan. Raitojen ja pitsin lisäksi huivissa on mm. briossiosioita.

Huivi aloitetaan kolmion toisesta suipommasta kärjestä. Ensin levennetään keskelle mentäessä ja kolmion alareunan kärjen jälkeen aletaan kaventamaan. Alareunasta poimitaan vielä silmukoita reunakaistaletta varten. Vaikka silmukoitten poimiminen oli ärsyttävä työvaihe, niin lopputulos on hieno ja olen iloinen että jaksoin  ne ärsyttävät silmukat poimia. Lopuksi tehdään ja kiinnitetään kulmiin isot tupsut, jotka kruunaavat kokonaisuuden ja lisäpainoa tuomalla auttavat myös kolmion kärkiä laskeutumaan kauniisti.

Huivista tuli ihana! Ja jättimäinen! Pingotuksen jälkeen huivia mallaillessa ensin järkytyin kokoa ja mietin, miten tämmöistä jättiläistä osaa käyttääkään. Pienen totuttelun jälkeen aloin tykätä reilusta koosta ja totesin, että tästä tuli aika kiva kokovartalo-kietoutumishuivi, jonka kanssa takkikaan ei ole tarpeen.

Kuvista tuli nyt hieman valoläikkäisiä, mutta en valita; onhan tuo aurinko nyt tervetullut!

Rauta-aika

Rauta-aika on yksi Katse kantapäihin -kirjan kauneimmista malleista. Kuvio alkaa kärjestä palmikonkierroin toteutettuina kohokuviona ja jatkuu kekseliäästi varteen samankaltaisena kuviona, mutta kirjoneuleena.

Tämä pari on neulottu tämän vuoden alussa testineuleena kirjaa varten. Annan omia sukkiaan varten valitsemat värit olivat niin upeat, että oli pakko valita lähes samat. Punainen on Lanitium Ex Machinan Basic Sockia ja valkoisesta en enää muista (nuo valkoiset kun on kaikki niin samannäköisiä).

Joskus käy testineulojallekin kämmi. Tässä olen tehnyt molemmat sukat samanlaisiksi, vaikka ohjeen mukaan niistä olisi pitänyt tehdä peilikuvat. Ei tämä kuitenkaan vaikuta muuhun kuin palmikonkiertojen ulkonäköön (eli kiertymissuuntaan), joten ei ole käytön kannalta vaarallista. ;)

Pienenä yksityiskohtana: katsokaapa noita pieniä palmikkoja kantakiiloissa. Itseäni viehättää neuleohjeissa erityisesti tällaiset erikoisjutut, joita ei taatusti olisi muuten tullut mieleen tehdä.
Aivan upea sukkamalli Annalta taas tämäkin!

Soldotna Crop Top vol. 2

Edellisessä postauksessa kerroin ensimmäisestä Soldotna Crop Topista ja että olen jo aloittanut uutta heti edellisen perään. Ja nopeasti se valmistuikin, etenkin kun tein tästä suunnitelman mukaisesti "cropatun" eli tällaisen lyhyemmän mallin, mikä itse asiassa on alkuperäisen mallin ideakin (jota ensimmäisen paidan kanssa vielä vähän vierastin).

Lueskelin netissä keskustelua, jossa kehopositiivisessa hengessä rohkaistiin kaikkien vartalotyyppien edustajia käyttämään nyt kovasti muodissa olevia lyhyitä paitoja ja ohjeistettiin, että jokaisen pitää vain löytää omalle vartalotyypille sopiva "sweet spot" eli sopiva paidan pituus. Keskusteluun linkitetyt kuvat kertoivat, että näin kyllä tosiaan on; lyhyt paita sopii kaikille kunhan vaan valitsee oikein sen, minkä kanssa paitaa käyttää ja osaa valita paitaan sopivan pituuden. Ilmeisesti useimmiten menee pieleen siinä, että kuitenkin epäröi ja tekee paidasta vähän liian pitkän.

Tein tästä noin 7cm lyhyemmän kuin ensimmäisestä Soldotna Crop Topista. Siinä missä ensimmäisen paidan pituus on omiaan puolihameiden kanssa käytettäväksi, niin tämä jälkimmäinen sopii mukavasti mekon kanssa, erityisesti sellaisen jossa on hieman korkea vyötärölinja.

Muuten tein paitaan suurinpiirtein samat modaukset kuin edelliseenkin.

Tämän paidan langat ovat suurimmaksi osaksi samoja kuin edellisessä paidassa. Vihreä ja ruskea ovat  siis Manos del Uruguayn Alegriaa, keltainen Malabrigo Sockia ja musta Roosa Nauha -sukkalankaa. Lisänä vielä punainen Latinium Ex Machinan Basic Sock.

Yleensä en jämähdä yhteen malliin useammaksi kerraksi, mutta tämä oli hauska tehdä kahdesti ja nyt  tuntuu siltä, että voisin tehdä näitä vielä lisääkin.