sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Vihdoinkin valmiina: isoäidinneliöpeitto

Kuukauden ensimmäisessä postauksessa kyselin, olisiko tämä jo viimeinkin se kuukausi, jolloin saan tämän peiton valmiiksi. Nyt voin vastata: on tämä! :)


En muista ihan tarkkaan, koska tätä aloitin virkkailemaan, mutta kyllä siitä paljon aikaa on. Vähemmän kuin vuosi, mutta enemmän kuin puoli vuotta. Tein peiton omaan kotiin muuttaneelle tyttärelleni päiväpeitoksi. Muutto tapahtui marraskuussa, joten aika kauan on tupaantuliaislahja antanut odotuttaa itseään.


Langat ovat 7-veljestä, Jannea, Jussia ja sen sellaista. Enimmäkseen sukkalankoja, mutta jokunen akryylilanganjämäkin on tullut tähän lykättyä. Peitto painaa n. 1,4kg ja mittaa sillä on 245 x 135cm. Peitto on virkattu 4-kokoisella koukulla. Palat on virkattu yhteen taustapuolelta piilosilmukoilla ja reunassa on nirkkoreunus. Sen tekeminen oli koko peiton rasittavin osuus, eikä 30 helleastetta lainkaan helpottanut asiaa!


Tällainen peitto on, paitsi oivallinen tapa kuluttaa jämälankoja, myös hyvä tapa prosessoida elämänmuutosta. Eikä varmaan ole montaa yhtä isoa elämänmuutosta, kuin lapsen lentäminen  pois pesästä.

Seuraavaksi kuulemma pitää virkata päiväpeitto pienemmälle tyttärelle, mutta sitä en taida aloittaa ihan heti, vaan nautin ensin vähän aikaa tilanteesta, ettei ole mitään isoa projektia kesken.

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Puhtaitten lattioitten sydänsukat

Olen suunnitellut näiden Novitan sukkalehden Sydänsukkien tekemistä ainakin vuoden, sillä joskus viime kesänä ostin näihin lehden kuvan väriset langat. Mutta kun nyt lopulta lähdin näitä tekemään, niin puikoille päätyikin ihan toiset langat. Nämä värit puhuttelivat juuri nyt.




Aloitin aivan ohjeen mukaan tekemään, mutta ensimmäisen sydänrivin jälkeen vaihdoin pienemmät puikot, eli kolmosista vaihdoin 2,5-kokoisiin, kun tuntui tulevan liian suurta. Vähän päästä huomasin, että edelleen pitää kavennella nilkkaa kohden ja koska leveämpi osuus istuu paremmin pohkeen paksumpaan osaan kuin nilkkaan, niin piti tehdä pidempi varsi, eli vielä yksi rivi sydämiä... 

Jalkaterään tuli sitten pohjaan sydänten tilalle tuollaista viivaa vaan, kun en jaksanut alkaa laskeskelemaan omilla silmukkamäärillä, että miten ne sydämet kiilakavennusten kohtaan olisi saanut sopimaan. Kaikkien näitten muutosten eri vaiheissa tuli purettua ja tehtyä uudelleen aika monta kohtaa. Mutta lopputuloksena on hyvin istuvat ja ainakin omaa silmää miellyttävät sukat, joten vaiva kannatti.



Langat ovat Novitan Nallea ja Woolia. Pohjaväri, valkoinen, on Nallea, samoin turkoosit ja kirkkaamman vihreät sydämet. Loput värit ovat Woolia. Woolhan ei ole sataprosenttisena villalankana mikään sukkalanka, mutta jospa se Nallen kanssa yhdessä kestäisi kulutusta tuossa pohjassakin.


Omiin jalkoihin nämä eivät hyvästä istuvuudesta huolimatta taida jäädä; en voi ajatella tässä koirataloudessa pitäväni valkopohjaisia sukkia ainakaan arkikäytössä, joten päätynevät myöhemmin lahjaksi jollekin koirattomalle.


JYH:iin tämä on neljäs valmistunut työni.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Karkkiraitainen huivi

Huivin mallina on Heidi Alanderin Meadow Grass. Ihastuin malliin heti ensi silmäyksellä, mutta silti työn aloittaminen kesti pitkään. Värien valinta oli mulle ennennäkemättömän vaikeaa, vaikka tyypillisenä vaakana (ja naisena) olen muutenkin tottunut melko päättämättömään mielenlaatuun. Viimeiseen saakka jahkailin harmaa-fuksian ja harmaa-oliivin väriyhdistelmän välillä. Lopulta kun sain valinnan tehtyä ja aloitin työn fuksia-harmaana, niin pitkään tehdessä vaivasi tunne, että olisi kuitenkin pitänyt se oliivi valita.


Käsialani tuntui löysemmältä kuin koskaan ja pelkäsin loppuun saakka, että pingotuksen jälkeen huivista tulee ruma, reikäinen ja liian suuri. Jätin värinvaihtoreunaan langankierrot tekemättä, kun alkuun näytti, että siitä reunasta tulee kaksinverroin lörppö toiseen reunaan verrattuna. En tiedä, mistä moinen käsialan löysyys nyt johtui, voisiko liittyä bambuisiin puikkoihin, sillä tämä oli yksi ensimmäisistä bambupuikoilla neulomistani töistä?
Noin muuten tykkäsin kovastikin neuloa Addin bambuisella pyöröpuikolla. (Taannoin neuloin bambuisilla sukkapuikoilla yhdet sukat enkä tykännyt, mutta tässä työssä bambu tuntui toimivalta.) Pitää jatkossa sit vissiin vaan valita pienempi puikkokoko. Tässä ohjeen mukaisesti koko 4,5.


Koska huivi tuntui lopun lähestyessä jo jättimäiseltä, jätin kaksi viimeistä raitaa tekemättä. Tuossa vaiheessa lopullinen silmukkamäärä oli jo yhtä lukuunottamatta saavutettu, joten muutos ei aiheuttanut sen kummempia toimenpiteitä. Reunapitsin A-kaavion tein vain kaksi kertaa juuri siitä syystä, että en halunnut huivista enää yhtään isompaa. Ja pinkkiä tuntui muutenkin jo olevan tarpeeksi; ei makeaa mahan täydeltä. :)


Sitten huivi valmistui ja laitoin sen pingottumaan. Kaikki epäilykseni osoittautuivat vääriksi; huivi on kaunis ja keveä, värit ovat ihanat ja neulepinta on tasainen. Reunapitsikin on minun silmään juuri sopivan levyinen tähän huiviyksilöön.


Ohjeesta on pelkkää hyvää sanottavaa, tykkäsin siitä todella paljon. Melko kokemattomallekin huivin tekijälle ohje oli helppo ymmärtää ja seurata.

Langat ovat fuksian väristä Dropsin Fabelia ja vaalean harmaata Dropsin Alpaca Mixiä. Ensimmäistä kului lähemmäs kaksi kerää ja jälkimmäistä lähes yksi kerä.


Koiran ulkoilutus -kuvista tuli tällä kertaa huivin ulkoilutus -kuvia. :)
Kuvat on otettu eilen illalla hämärän ollessa jo laskeutumassa. En oikeastaan huomannutkaan miten hämärää jo oli, ennen kuin katsoin näistä kuvista, että maailmahan näyttää ihan siniseltä. Huivinkaan värit ei nyt sitten ihan totuudenmukaisina näissä kuvissa toistu, mutta saatte ainakin osviittaa. Kuvaajalle kiitos! :)


Tämä on kolmas valmistunut JYH-työni. Aloituksia on kertynyt tähän mennessä seitsemän. Ravelrysta projekti löytyy nimellä Namuraitahuivi.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Iloinen puuvillatakki pikkutytölle

Eilen valmistui ihana iloinen puuvillatakki tyttärelleni. Tähän katseltiin ensin mallia yhdessä ja sitten käytiin yhdessä ostamassa langat. Pikkutytöllä oli yllättävän ehdottomat mielipiteet värien suhteen; erityisesti meinasi tulla vääntöä siitä, että minä olisin halunnut tehdä alaosasta luonnonvalkoisen, koska ajattelin sen olevan käytännöllisempi väri ja typykkä taas oli ehdoton siitä, että alaosasta on tultava hohtavan valkoinen. Hetkisen vängättyämme totesin, että pitäähän sen käyttäjän saada itse värinsä valita.

Malli on Vendula Maderskan ilmainen Flower Cardigan Ravelrysta. Ohje on englanniksi, mutta Marjut Katajalan virkkaussanakirjan avulla pääsi hyvin alkuun eikä ohjeessa monia vaikeita termejä ollutkaan.


Vähän yli viikon tätä virkkasin. Yläosa tuli valmiiksi varmaan parissa päivässä; se oli tosi hauska virkattava, kun väri vaihtui neljän kerroksen välein. Alaosan valkoisten simpukkamuodostelmien virkkaaminen oli hieman puuduttavampaa, mutta värikkäät hihat tulivat taas nopeasti. Tein niitä yhtä aikaa, aina yhden raidan kerrallaan molempiin hihoihin.


Lanka on Cataniaa, sataprosenttista puuvillaa. Muita värejä riitti yksi 50g:n kerä, mutta valkoista meni kolme kerää. Olisi mennyt vielä enemmänkin, jos olisin tehnyt ohjeen pituisen helman. Mutta en jaksanut enää lähteä hommaamaan lisää lankaa (kertaalleen jo kävin santsaamassa), vaan lopetin helman siihen, mihin kolmas kerä riitti. Kolme kerrosta helmasta vissiin jäi puuttumaan, mutta pituus on minusta ihan hyvä näin.


Saaja totesi, että "se näyttää vauvan mekolta". No juu, mutta itsepä mallin ja värit valitsi. :) Oikein sievä ja sopiva se minusta kuitenkin on ja uskon, että käyttöä löytyy kunhan vähän helle hellittää.


JYH:iin tämä on toinen valmistunut työni. Aloitettuna on näiden lisäksi villatakki, hartiahuivi ja Maaria-sukat. Sukkien kanssa kävi tylsästi: kun ensimmäinen oli valmistunut ja olin aloittanut toista, huomasinkin, että ekassa on iso virhe kuviossa ja joudun siis purkamaan sitä nilkkaan asti. Meni nyt vähäksi aikaa into siitä projektista.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Käyntikortteja tännekin

Viime aikoina käsityöblogeissa on ollut meneillään oikea käyntikorttivillitys, joten pitihän se sitten minunkin sellaisia tilata. Easy Printillä oli kesäkuun alussa tarjous, jossa sai 250 käyntikorttia ilmaiseksi (ja näyttääpä muuten olevan se tarjous siellä edelleen).


Olen firmaan muuten ihan tyytyväinen, mutta heidän käyttämänsä lähettifirman toiminta tökki olan takaa; korttien luvattu toimitusaika oli alunperin 10.6, mutta koska lähetti ei onnistunut osoitettamme löytämään, niin paketti lähti takaisin Saksaan ja sieltä sitten viikkojen mittaan palautui uuteen toimitukseen, joka lopulta viime viikolla onnistui kulkemaan meille perille asti. En oikein muutenkaan tykkää tuollaisesta keskieurooppalaisesta tavasta toimittaa paketti suoraan kotiovelle keskellä päivää, jolloin suurin osa suomalaisista rouvistakin on töissä. (Easyprintin tilausomaketta ei tosiaan saanut lähetettyä valitsematta siviilisäätyä, mikä suomalaisittain tuntui erikoiselta.) Onneksi sattui mies olemaan lomalla nyt jälkimmäisellä toimituskerralla.

Mutta purnaus sikseen, oikein nätit ja siistit käyntikortit tuli; juuri sellaiset kuin itse suunnittelinkin. :)

torstai 3. heinäkuuta 2014

Kevyt pipo merituulen tuiverrukseen

En ihan kehtaa tituleerata tätä kesäpipoksi; se on sentään suurimmaksi osaksi villaa. Mutta ei se yhtään liian kuumalta tuntunut tänään, kun meren äärellä Korkeasaaressa kävi vimmattu tuuli ja tuiverrus, vaikka päivä muuten olikin aurinkoinen. Voisi siis ehkä sanoa, että kesäpipo tuuliseen kesäpäivään meren rannalla.


Malli on Tanis Lavalleen Trench Hat Ravelrysta. Mun hatusta tuli vahingossa vähän alkuperäistä mallia lyhyempi johtuen ohuemmasta langasta ja puikoista. Muistin seikan aloitusvaiheessa ja tein hattuun yhden mallikerran neuvottua enemmän, mutta kavennuksiin päästyäni oli jo autuaasti unohtanut koko jutun. En sitten kuitenkaan viitsinyt alkaa korjaamaan valmista työtä, kun tykkään tästä näinkin.


Lanka: vaalean ja grafiitin harmaa Novita Nalle sekä vaalean ja tumman liila Novita Wool.
Puikot: 3,5 kokoinen lyhytkaapelinen pyöröpuikko (ohjetta ohuempi ihan vaan siksi, etten löytänyt paksumpaa) sekä kavennuksissa vastaavan kokoiset sukkapuikot.
Fiilis: Uskon, että tulen käyttämään tätä, mutta pitäiskö silti tehdä vielä se pidempikin versio... Kuviosta tykkään tosi paljon, joten se päätyy varmasti vielä johonkin muuhunkin käsityöhön.


Ja lopuksi vielä kuva aiemmin postatusta kirjovirkatusta laukusta, joka oli retkellä mukana. Ei tämäkään mikään hullun hyvä kuva ole, mutta ehkä vähän parempi kuin edelliset. Ensimmäinen käyttökokemus laukusta oli mukava; laukku on tarpeeksi iso pitääkseen sisällään tavanomaisten käsilaukkukamojen lisäksi myös vähän varavaatteita ja käsityön.


Tämä pipo on ensimmäinen valmistunut JYH2014-työni. Aloitettuna on jo neljä muutakin työtä: villatakki itselleni, Maaria-sukat, Meadow Grass -hartiahuivi sekä puuvillatakki pikkutytölle.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Kesäkuun kooste

Kesäkuussa sain valmiiksi Butterfly Dream -hartiahuivin, käpysukat, kaksi kirjanmerkkiä, sipulipussin sekä kirjovirkatun olkalaukun. Olkalaukku oli aikaavievä tekele ohuen langan ja uuden tekniikan vuoksi ja myös sukkiin liittyi monta uutta opeteltavaa tekniikkaa. Valmistuneiden töiden lisäksi jatkoin kesäkuussa ahkerasti jo aiemminkin mainitun isoäidinneliöpeiton virkkausta ja sain projektin siihen pisteeseen, että kaikki isoäidinneliöt tulivat valmiiksi ja seuraavaksi saisi siirtyä neliöitten yhdistelyvaiheeseen. Oiskohan heinäkuu vihdoinkin jo se kuukausi, jolloin tää peitto valmistuu?


Kesäkuussa osallistuin taas vanhaan tuttuun Silmukan ytimestä haasteeseen ja ilmottauduin ensimmäistä kertaa mukaan JYH:iin eli Joulyön hullutukseen. Siinähän on ideana aloittaa 20 käsityötä juhannuksen ja elokuun lopun välisenä aikana ja saada ne kaikki valmiiksi jouluaattoon mennessä. Töiden etenemisestä raportoidaan Ravelryn JYH-ryhmässä. (Vielä ehtii ilmottautua!) Olen tähän mennessä saanut alulle neljä työtä ja katsonut jo valmiiksi monta seuraavaa aloitettavaa ohjetta. Luulen että töiden aloittamisessa minulla ei tule olemaan ongelmaa, mutta saapa nähdä, saanko valmista määräaikaan mennessä. Hauskaa kuitenkin tällä tavalla vähän "hullutella".