Keskeltä aloitettu neulottu neliö

Ystäväporukan kanssa tehdään yhteisprojektina peittoa tärkeälle ihmiselle. Peitto kootaan erilaisista neliöistä. On sovittu, että neliön voi neuloa tai virkata tai vaikkapa koukuta, vain koko on määritelty.

Porukkaan kuuluu myös sellaisia, joille neulominen ei ole kovin yleinen harrastus ja neuleohjeiden tulkinta tuottaa hankaluuksia. Heitä ajatellen tein ohjevideon keskeltä aloitettuun sileään neliöön. Ja ajattelin jakaa sen nyt myös teidän kanssanne.

Ohjeen ensimmäisen osan pääsee katselemaan tästä linkistä ja kakkos-osan tästä. Kahteen osaan ohje tuli jaettua teknisen kömpelyyteni takia. (Eli ensimmäinen nauhoitus katkesi jostain syystä kesken.)

Toivottavasti joku kokee hyödylliseksi. :)

Palloneliöpeiton kuulumisia

Vähään aikaan en ole saanut aikaiseksi muuta valmista kuin yhden testineuleen, mutta sitä en voi esitellä vielä. Sen sijaan olen edistynyt huomattavasti ikuisuusprojektissani eli pienemmän tyttären päiväpeitossa, jonka palasia olen virkannut suunnilleen heinäkuusta 2014 alkaen, jolloin sain valmiiksi vanhemman tyttären päiväpeiton.

Tuon edellisen peiton postauksessa kirjoittelin, että olen tehnyt peittoa pitkän aikaa, mutta kuitenkin vähemmän kuin vuoden. No hah, sehän oli tosi nopea projekti tähän verrattuna!

Tähän peittoon olen käyttänyt sport-vahvuisia lankoja, eli esimerkiksi Novitan Nallea ja Woolia, Gjestalin Maijaa ja Regian Activea. Mukaan mahtuu myös joitain epämääräisempiä vanhempia lankajäännösmyttyjä, mikä onkin tämmöisen projektin ehdoton etu.

Viimeisen parin kuukauden aikana projektia on hidastanut se, että sopivan paksuiset langat on alkaneet huveta. Tai ainakin jämälangat, sillä aloittamattomia keriä en sellaisiksi laske enkä raskisi niitä ihan pelkältään jämäpeittoon laittaa. Niinpä on ollut pakko aloittaa muita projekteja tämän vahvuisista langoista, että tulee lisää jämälankoja. Toistaiseksi en ole kuitenkaan sortunut ostamaan lisää lankaa tämän takia.

Nyt on valmiina reippaasti toista sataa palaa, en ole ihan tarkkaan lähiaikoina laskenut. Jonkin verran on vielä jäljellä, mutta jos heinäkuuhun mennessä saisin tämän valmiiksi, niin peitto valmistuisi kuitenkin alta kolmen vuoden. Sitä nyt kai voi vielä pitää ihan kohtuullisena aikana virkkausprojektille... ainakin näin yritän uskotella tyttärelleni, joka on jo välillä ollut aika tuskastunut tilanteeseen.

Vihdoinkin valmiina: isoäidinneliöpeitto

Kuukauden ensimmäisessä postauksessa kyselin, olisiko tämä jo viimeinkin se kuukausi, jolloin saan tämän peiton valmiiksi. Nyt voin vastata: on tämä! :)

En muista ihan tarkkaan, koska tätä aloitin virkkailemaan, mutta kyllä siitä paljon aikaa on. Vähemmän kuin vuosi, mutta enemmän kuin puoli vuotta. Tein peiton omaan kotiin muuttaneelle tyttärelleni päiväpeitoksi. Muutto tapahtui marraskuussa, joten aika kauan on tupaantuliaislahja antanut odotuttaa itseään.

Langat ovat 7-veljestä, Jannea, Jussia ja sen sellaista. Enimmäkseen sukkalankoja, mutta jokunen akryylilanganjämäkin on tullut tähän lykättyä. Peitto painaa n. 1,4kg ja mittaa sillä on 245 x 135cm. Peitto on virkattu 4-kokoisella koukulla. Palat on virkattu yhteen taustapuolelta piilosilmukoilla ja reunassa on nirkkoreunus. Sen tekeminen oli koko peiton rasittavin osuus, eikä 30 helleastetta lainkaan helpottanut asiaa!

Tällainen peitto on, paitsi oivallinen tapa kuluttaa jämälankoja, myös hyvä tapa prosessoida elämänmuutosta. Eikä varmaan ole montaa yhtä isoa elämänmuutosta, kuin lapsen lentäminen  pois pesästä.

Seuraavaksi kuulemma pitää virkata päiväpeitto pienemmälle tyttärelle, mutta sitä en taida aloittaa ihan heti, vaan nautin ensin vähän aikaa tilanteesta, ettei ole mitään isoa projektia kesken.

Käsityörintamalle kuuluu isoäidinneliöitä

Pieni välipäivitys sunnuntain kunniaksi, kun ei ole mitään valmista syntynyt koko viikkoon. Elikkä isoäidinneliöitä olen virkkaillut antaumuksella ja siinä ohessa tehnyt vähän jotain muutakin. Tässä nyt kuitenkin tämä neliö-kasa, jonka olen tähän mennessä saanut aikaiseksi. Näistä on tulossa päiväpeitto tyttärelle. Peitto on tilattu jo monta kuukautta sitten, joten olen jo alkanut joutua melkoisen painostuksen kohteeksi näiden valmistumisen suhteen.

On isoäidinneliöistä tullut aiemmin tehtyä paljon muutakin. Tässä pari esimerkkiä.

Noin vuosi sitten neuloin vähän pienempiä isoäidinneliöitä ja niistä kokosin tämmöisen iloisen kassin. Vuorikangas ja kahvat on ommeltu mustasta tyynyliinasta, mikä on muuten ihan ok, mutta vuoden käytön jälkeen kahvat alkaa olla aika kuluneet. Voi olla, että niille pitää pian tehdä jotain. Tämä on muuten semmoinen kassi, mitä ihan tuntemattomat ihmiset tulee kadulla kommentoimaan, mikä nyt yleensä on Suomessa aika harvinaista.

Pari vuotta sitten tein isoäidinneliöistä tämän torkkupeiton, jossa projektissa käytin kaikki silloiset jämälangat loppuun. Annoin peiton vanhemmilleni joululahjaksi ja se onkin päätynyt heillä ahkeraan käyttöön.

Tämmöistä vanhojen muistelua ja tulevaisuuden lupauksia tällä kertaa, toivottavasti ensi viikolla tulee jotain valmistakin. :)

Tilkkutöitä ja sukanvartta

Kiireisen työviikon aikana en ole ehtinyt saamaan mitään käsityötä valmiiksi saakka, mutta pari projektia on edistynyt junamatkoilla ja iltaisin hiekkalaatikon reunalla, helteistä huolimatta. 

Työkaverin vauva ei ole vielä ehtinyt tähän maailmaan asti, mutta masussa on jo isosti. :) Hänelle on valmistumassa syntymälahjaksi pikkuinen tilkkupeitto, jonka kaikki tilkut ovat jo valmiina. Ne tarvitsevat vielä  vain vähän lankaa väliinsä ja ympärilleen. Englanninkielinen kuvallinen ohje pieniin päivänkakkara-tilkkuihin löytyi täältä, niitä jatkoin isommiksi isoäidinneliön tapaan. Neljä tilkkua on yhdistetty isommiksi neliöiksi siksakkia virkkaamalla. Tähän yhdistämistapaan en löytänyt ohjetta, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta oli aika helppo itse päätellä netistä löytyneen kuvan perusteella miten se tehdään. 

Lisää tästä projektista myöhemmin.

Aiemmin lupasin, etten mansikkateemasta vielä luovu. Ja tällainen sukka nyt on puikoilla sitten syntymässä: